Karhu M2

Ostin marraskuun lopussa ensimmäiset Karhun tossut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Koska olen aikaisemmin juossut käytännössä neutraalilla tossulla, niin valinta osui Karhun M2 malliin. Monesti on tossumyyjät houkutelleet ostamaan tätä pari vuotta sitten uudistettua Karhun mallistoa, mutta en ole sitä aikaisemmin uskaltanut kokeilla. Tossuvalinnat ovat aina olleet itselleni vähän sellaista ”taikauskon” aluetta, jossa merkkiuskollisuus on ollut vahvassa asemassa.

Ensimmäinen merkillepantava ominaisuus näissä tossuissa on se, että niiden muoto poikkeaa lähes kokonaan muiden valmistajien tossuista. Muodoltaan ne muistuttavan enemmänkin sukellusvenettä kuin perinteistä juoksutossua. Tai siis perinteitähän Karhulla kyllä on, mutta muotoilu on aika tuollaista retro-henkistä. Tossun päällinen on huomattavasti jäykempää kuin aikaisemmin käyttämissäni tossuissa. Vaatii ehkä pari hikilenkkiä, jotta päällinen muotoutuu oman jalan mukaiseksi. Joillekin päällisen jäykkyys saattaa aluksi aiheuttaa hiertymiä. Itse kastelin tossut pari kertaa ennen lenkkiä saadakseni ne pehmeämmiksi.

Juostessa tossu tuntuu aika rullaavalta. Suhteellisen ohuesta pohjasta johtuva vaimennuksen vähäisyys ei haittaa ainakaan juoksumatolla juostaessa. Sehän antaa kuitenkin jonkin verran periksi, eikä ole läheskään yhtä kova alusta kuin esimerkiksi asfaltti.

Nähtäväksi jää, miten hyvät tossut nämä lopulta ovat. Nyt takana on vasta muutama lenkki, joten on vielä aikaista sanoa mitään esimerkiksi tuosta pohjamateriaalin kulumisesta. Valmistajan mainostamaa neljän sykelyönnin pudotusta en kuitenkaan vielä ole havainnut.