Viikko 10 ja Samban leiri

TGC:n jälkeinen aika on mennyt edelleen pienen sairastelun merkeissä. Ulkoliikunta jäi vielä vähäiselle alkuviikosta ja muutenkin tein vain pari pientä kokeilua siitä, miten kroppa reagoi sykkeiden nostamiseen. Maanantaina halusin jatkaa jooga-tunteja parin väliin jääneen kerran jälkeen. Kroppa tuntui aika jäykältä, osin ehkä siitäkin syytä, että kisasta oli kulunut vasta runsas viikko. Tunti teki kuitenkin hyvää eikä mitään takapakkia tullut. Tiistai meni töiden merkeissä, mutta keskiviikkona kävin tekemässä kevyen salitreenin. Ei sen kummempaa, mutta pientä herättelyä kaikille lihasalueille. Tämänkään treenin jälkeen ei tullut sen kummempaa takapakkia.

Torstai oli ihan lepoa, mutta perjantaina suuntana oli Solvallan opisto ja Samban viikonloppuleiri. Heti leirin alkuun oli vuorossa Eetun vetämä mäkitreeni Swinghillissä. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin kolmen vartin setti nousuja omaan tahtiin. Nousu oli jaettu kolmeen segmenttiin, joissa jokainen segmentti juostiin edellistä kovempaa. Ja alas tietysti sitten palautellen. Itselle treeni oli ensimmäinen juoksutreeni sitten parin viikon takaisen kisan. Ehdin tehdä kahdeksan nousua, joista jokainen tuntui vielä hyvälle. Ihan kaikki ei ollut pelissä viimeisellä kovalla osuudella. Lumi oli mukavan pehmeää, mutta toisaalta pientä vääntöä tuli jalkoihin alamäkeen loikkiessa.

Lauantai oli tiukkaa ohjelmaa aamusta iltaan. Aamupalan jälkeen Sami piti harjoitteluun liittyvän luennon, jossa sivuttiin juoksuharjoittelun kaikkia osa-alueita. Paljon tuli uutta asiaa ja ajatuksia, joita voi peilata omassakin harjoittelussa ja sen suunnittelussa. Ajankohta tälle luennolle ei olisi voinut olla parempi, kun seuraavan viikon aikana on tarkoitus suunnitella harjoitusrunko elokuussa kisattavaan UTMB-kisaan asti. Tähän perään Sami veti vielä 1,5 tunnin sisätreenin, jossa taas käytiin läpi monipuolisesti koko kropan lihakset mm. erilaisilla koordinaatio-harjoituksilla.

Sami ja hänen terveiset

Iltapäivän treeniaihena oli Rymy. Janne oli tullut vetämään Samballe perinteisen rymy-treenin Solvallan  lähimaastoissa, jotka soveltuvatkin tähän mainiosti näin lumisena talvena. Pari tuntia meni mukavasti mäkiä noustessa ja laskiessa. Lunta oli yllättävän paljon ja se pehmensi alastuloja mukavasti. Edellisestä rymy-treenistä on itsellä kulunut jo jonkin aikaa, joten oli taas mukava päästä leikkimään lumeen. Illalla oli vielä Päivin luento motivaatiosta ja tavoitteista. Siinä tuli monille varmasti hyviä kysymyksiä mietittäväksi. Ja vaikka kaikki ei heti viikonlopun aikana kirkastunutkaan niin varmasti monella jäi omat kysymykset taustalle prosessoitavaksi. Saunan ja iltapalan jälkeen itsellä meno alkoi hyytyä ja nukkumatti kutsui jo ennen kymmentä.

Rymyporukkaa

Sunnuntaina vuorossa oli "viikon pitkis". Edellispäivän rymyn sijaan nyt tarkoitus oli päästä vähän juostavammille poluille ja suuntasimmekin Haukkalammen suuntaan, jossa muut ulkoilijat olisivat tampanneet meille hyvät polut juostavaksi. Tämä onnistuikin hyvin ja jopa Romvuoren yli menevä polku oli erittäin hyvässä kunnossa. Jatkoimme siitä länteen ja Holma-Saarijärven kautta Mustalammelle ja Haukkalammelle. Tästä kiersimme vielä Nahkiaispolun, jonka jälkeen palasimme samoja jälkiä opistolle. Vauhti oli mukavan leppoisa. Kokonaisaika jäi itsellä vähän tuosta tavoitellusta kolmesta tunnista, mutta sillä ei ole merkitystä. Kärkiporukka teki vielä lisälenkin opiston maisemissa.

Rauhallisen alkuviikon päätteeksi siis varsin hyvä viikonloppu. Ja mikä parasta niin olo tuntuu nyt hyvälle ja toivottavasti flunssat alkaa vihdoinkin olla voitettu. Alla kuvia sunnuntain lenkiltä.

TransGranCanaria raportti

TransGranCanarian -kisan alustus taisi tulla jo ennen kisaa kirjoittaessani FB:n puolelle. Siellä oli läpikäytynä vähän omia tuntemuksia ennen kisaa. Joka tapauksessa toiveissa oli saada ehjä suoritus takareisi mukaan lukien.

Kisan lähtöpaikkana toimi Las Palmasin rantahietikko, jota hölkättiin parin kilsan verran ennen nousemista rantatielle ja siitä ensimmäiseen mäkeen. Rantahietikolla kannatti juosta mahdollisimman lähellä vesirajaa, jossa hiekka ei upottanut juurikaan. Pari juoksijaa näin aloittavan muovipussit jaloissa, mutta se tuntui kyllä liioittelulta. Ennen lähtöä ilmoille kajahtanut espanjalainen kansallislaulu ei nostanut lähtötunnelma ihan UTMB:n tasolle, mutta ehkä omakaan lataus ei ollut samanlainen tässä kisassa.

Coutsin sylissä ennen lähtöä

Jussin ja Annin kanssa lähtötunnelmissa

Reittiprofiili

Toisesta lähtöryhmästä lähtiessäni vauhti oli aika rauhallinen eikä sijoitus alussa muuttunut varmaan paljoakaan. Tammi- ja helmikuun sairastelut aiheuttivat sen, että halusin pitää heti lähdöstä matalan syketason. Ja tällä kertaa siinä melko hyvin onnistuinkin. Muutaman kilsan jälkeen törmäsin Jussiin ja mentiin sitten ensimmäinen ylämäki yhdessä. Taustalla Las Palmasin valot loistivat kirkkaina.

Ennen ensimmäistä huoltopistettä (Arucas) 16 kilsan kohdalla huomasin unohtaneeni teipata pari varvasta. Huollossa istahdinkin alas teippaamaan varpaat heti energia- ja vesitankkauksen jälkeen. Vähän meni aikaa hukkaan, mutta se oli pakko tehdä. Tunne varpaiden hiertymisestä loppui saman tien. Matka jatkui tästä vähän jyrkempää ylämäkeen, jossa nappasin sauvat avuksi. Sauvat rytmittivät kävelyä mukavasti ja ehkä vauhtikin oli hieman parempaa kuin ilman niitä.

Fontanalesin huolto 39 kilsan paikkeilla tuli vastaan 5,5 tunnin jälkeen, mikä oli ihan hyvä uutinen. Aikataulu tuntui ihan hyvältä varsinkin, kun tehot olivat varsin maltilliset alussa. Uskoin myös ehtiväni mukavasti Artenaraan ennen "kuuskymppisen" kisan alkua. Pystyin edelleen kävelemään pitkät nousut reippaasti ja kaikki tasaiset ja alamäet tulin juosten. Jostain syystä kuitenkin vauhti hidastui parilla seuraavalla osuudella, jossa nousua oli suhteessa isompi osa matkasta. Artenarassa olin suunnitellut syöväni tarjolla olleen keiton, kun vatsassa alkoi jo vähän nälkä kurnia. Tämä venytti huoltotaukoa sen verran, että kuuskymppiset olivat juuri ehtineet päästä liikkeelle. Palatessani huollosta reitille olin yhdeksänsadan juoksijan perässä odottamassa omaa vuoroani päästä polulle, jolle mahtui yksi juoksija kerrallaan. Tässä kohtaa ei ollut ihan hyvät fiilikset. Yritin poukkoilla polun sivusta muiden edelle, mutta rinne oli niin hankala edetä, ettei se ihan helposti onnistunut.

Siinä sitten vuoroin seistiin ja käveltiin ensimmäistä mäkeä kolme varttia ennen kuin tilanne alkoi vähän helpottamaan. Seuraavalle huoltopisteelle Tejedaan yritin pitää alamäessä vielä kohtuullista vauhtia päästäkseni juoksumassasta eroon. Ennen Tejedaa törmäsin Lindqvistin Anttiin, jonka kanssa vauhdit sopi aika hyvin yksiin. Tai ainakin siten, että näimme useampaan kertaan, kun Antti oli nopeampi alamäessä ja minä taas ylämäessä. Välissä ehdittiin juttelemaan ja tietysti ottamaan parit selfiet.

Nousu Roque Nublolle olisin voinut mielelläni jättää tekemättä, mutta kun pääsin perille ei vaivannäkö enää harmittanut. Maisema oli jotenkin maaginen. Aurinko paistoi, mutta taivaanrannassa oli sen verran pilviä, että Teneriffalla sijaitsevalle Teidelle ei pystynyt näkemään. Tasanteen laidassa sijaitsevat kaksi korkeaa kivipaasia olivat jotenkin epätodellisia. Pari kilometriä myöhemmin tulimme Garanon huoltoon, jossa odotti oma drop-bägi.

Antin kanssa Roque Nublolla

Tyhjensin repusta ylimääräisen aluspaidan ja takin, joita olin kantanut varmuuden vuoksi mukana. Mukaan lähti kasa geelejä ja irtokarkkeja. Lisäksi vaihdoin uuden akun otsalamppuun. Olin etukäteen miettinyt jättäväni sauvat Garanoon, mutta pidinkin ne mukana, kun ajattelin niistä olevan vielä loppumatkalla iloa. Garanossa sain syötyä pienen kipollisen pastaa, josta olen erityisen tyytyväinen. Ohessa muutama kuva edelliseltä maanantailta matkalta Garanosta Tunteen.

Kivipolkua Tunteen

Garanosta pieni nousu ja sitten pitkä lasku Tunteen, jonka pystyin melko hyvin juoksemaan. Tämä väli oli tuttu ennestään, kun olimme edellisenä maanantaina käyneet Asmon kanssa juoksemassa sen. Välillä pelkäsin juoksevani reidet alta ja siitä syystä pidinkin välillä pientä kävelytaukoa alamäessä. Tunteen tulin noin 10 minuuttia hitaammin kuin maanantaina, joka oli taas ihan hyvä merkki. Fiilis oli korkealla, kun Tuntessa coutsi oli myös ensimmäisen kerran vastassa. Matkaa oli takana 98 kilsaa ja 30 kilsaa jäljellä maalin.

Tästä alkoivatkin sitten kisan hankalimmat vaiheet. Tuntesta pieni nousu ja taas pitkä ja edellistäkin jyrkempi lasku Ayagauresiin. Tuo laskuosuus oli meikäläiselle todella hidas sen jyrkkyyden ja teknisyyden takia. Jaloissa alkoi yksinkertaisesti voimat loppua ja varsin ohueksi jäänyt harjoituskausi alkoi näkyä tekemisessä. Ayagauresissa ei enää mikään oikein maistunut, mutta onneksi coutsissa oli tarjota vissyä. Se toimii aina.

Vissyä pulloihin

Ayagauresista piti olla helppoa alamäkeä loppumatkan, mutta se jäi multa kokematta. Ensin käveltiin leveää hiekkatietä vuorenrinnettä ylös paahtavassa auringossa ja sitten taas lyhyt jyrkempi lasku teknistä polkua. Sen jälkeen sellaista ojanpohjaa, jossa oli riittävästi kiviä. Viimeistään tässä kohtaa jalassa ollut Hokan tossu sai kiitosta jalkapohjilta. Lopussa oli vielä pari pienempää huoltoa, joista ensimmäisessä otin vielä vähän lisää vettä. Vikassa huollossa tarjottiin grillimakkaraa, mutta se ei oikein maistunut.

Viimeinen huoltopiste

Etutaskussa lamppu odotti pimeää, mutta pääsin hyvissä ajoin valaistuille kaduille vaikka vauhti ei enää ollut kaksinen. Ympärillä pyörä muutama muu satakaksvitosen juossutta, mutta tässä vaiheessa en jaksanut rynniä kenenkään ohi. Vielä viimeinen mutka ja kaarto loppusuoralle. Vaikka kello oli vasta puoli kahdeksan illalla oli vastassa aika vähän porukka kannustamassa. Ei haitannut, kun maali tuli vihdoin vastaan ja kaikkein tärkeimmät ihmiset olivat kuitenkin siellä. Ensimmäisenä mielessä paistoi kiitollisuus siitä, että kahdeksan kuukautta ja kolme päivää aikaisemmin leikattu takareisi ei kiukutellut kertaakaan matkalla. Ei kertaakaan! Loppuaika 20:27.

Antin kanssa maalissa

Asmon kanssa poseeraamassa

Ja vielä Vuorenpeikkojen kanssa poseeraukset

Varsin onnistunut testilenkki. Tässä kohtaa ei voi muuta sanoa. Vielä kaksi viikkoa ennen kisaa mietin matkanvaihtoa puolet lyhyemmälle matkalle, mutta se ei tuntunut oikealta, kuten taisin jossain kirjoittaa. Vaikka takareisi oli vähän vihoitellut vielä viimeisien lenkkien yhteydessä, en halunnut vaihtaa matkaa vaan tehdä sovitun testilenkin syksyn UTMB:tä varten. Tästä on todella helpottavaa aloittaa kunnon harjoittelu kohti elokuuta.

Kisan väliajat

Vielä muutama sana varusteista ja reitistä. Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen kerta saarella, joten aikaisempaa kokemusta ei ollut. Aika monessa paikassa on tullut vuosien mittaan juostua, mutta Gran Canarian luonto ja vuoret olivat kyllä huimat. Kisan alussa ei ympäristöstä nähnyt pimeän takia paljoa muuta kuin kapean polun ja ympärillä nokkosta ja saniaista. Välillä mentiin kylien läpi asfalttiteitä ja taas painuttiin puskaan. Myöhemmin aamulla auringonnousu oli täysin maaginen. Mäntymetsän naavanpeittämä ja pitkähavuinen oksisto vei mielen suoraan Tarun Sormusten Herran -tarinaan. Välillä maan peitti valkea jäkälän kaltainen kasvusto. Kalliopätkien jälkeen kuljettiin taas pitkiä pätkiä neulaspoluista nauttien. Lippaassa oli vielä sen verran paukkuja ettei suurempia harhoja sattunut näillä tienoilla. Saaren eteläpää oli jo varsin erilainen, keväästä huolimatta kuivaa ja mielikuva kuin suoraan kuusta. Viimeinen sola Ayagauresista eteenpäin meni jo varapatruunoilla eikä ympäristöstä jaksanut sen enempää kiinnostua. Se jäi mieleen, että ojanpohjalla oli muutamia kiviä.

Varusteet toimi tällä kertaa melko hyvin. Hokan Stinson, jonka vanhemmalla mallilla juoksin 2014 UTMB:n, toimi itselläni hyvin tässä maastossa. Kokeilin alkuviikosta paria muuta tossua, mutta päädyin kivikkoisessa maastossa Hokaan ja se kannatti. Vähän pelkäsin etukäteen miten kiikkerä se olisi alamäessä, mutta nilkka pyörähti vain kerran ja sekin aika maltillisesti. Salomonin reppu toimi taas hyvin, mutta lötköpullojen kanssa oli paljon ongelmia. En saanut niitä kiristettyä tarpeeksi täytön jälkeen vaan osa juomasta pursusi aina ulos laittaessani pulloja etutaskuihin. Tähän meni harmillisesti aikaa hukkaan. Sauvoista oli selvästi apua tällä kuntotasolla, kun lähes kaikki ylämäet tultiin reippaasti kävellen.

Kiitokset coutsille ja Vuorenpeikoille huollosta. Kiitos myös kaikille tsempeistä sosiaalisessa mediassa.

Oma tulos LiveTrailin -palvelussa.
Trailrunning Finlandin uutisointi kisasta.

Tällä viikolla oli Suomen Kuvalehdessä artikkeli "Kohti mahdotonta", jossa käsiteltiin ihmisen äärirajoja. Haastateltavina oli viisi eri alojen henkilöä, jotka kukin toimii inhimillisen suorituskyvyn äärillä. Yhtenä osa-alueena oli ultrajuoksu, jonka yhteydessä olin haastateltavana. Kannattaa käydä lukemassa kaikki viisi haastattelua.

Viikko 6 ja torjuntavoitto

Tämän viikon treeniohjelma oli viimeinen kovempi viikko ennen helmikuun lopussa juostavaa TransGrandCanarian 125 kilsan kisaa. Käytännössä ohjelman toteutus on ollut joulukuusta lähtien aika poskellaan flunssa-kierteen takia, mutta ajatuksena oli kuitenkin saada viikolle vielä jotain järkevää treeniä. Kolmen heikomman viikon jälkeen tämä viikko oli sellainen torjuntavoitto. Ei ihan ohjelman mukainen, mutta ainakin flunssa on nyt takana ja määrällisesti viikko olisi voinut heikomminkin mennä. Tavoitteena ollut 15 tuntia jäi yhteentoista.

Sain viikolle kuusi juoksulenkkiä, joista kaksi tein sisällä matolla. Maanantaina tein matolla kiihtyvävauhtisen tunnin lenkin. Sykkeet on edelleen liian korkealla, mutta niiden normalisoitumista ei voi paljoa nopeuttaa. Ajan kanssa nekin palautuvat. Toinen mattolenkki oli torstaina, kun aikataulusyistä ehdin tehdä vain tunnin peruslenkin lounastunnilla.

Maanantaina olin jooga-tunnilla ja keskiviikkona kävin hierojalla. Edellisestä hieronnasta onkin jo liikaa aikaa. Ajatuksena on ottaa vielä toinen hierontakerta ennen viikon päästä alkavaa kisareissua. Ennen keskiviikkoista hierontaa juoksin töistä kotiin. Selässä kulki tarkoituksella hieman isompi reppu. Lauantaina juoksin runsaan tunnin pääasiassa teitä pitkin. Lunta on tullut lähes viikon jokaisena päivän, mikä on tehnyt polut aika raskaiksi juosta. Tai todennäköisemmin kyseessä on vaan huono kunto. Keli on kuitenkin muuten ollut hieno, kun pakkasta on eikä märästä ja kosteasta ole tietoakaan.

Perjantaina sain töiden jälkeen tehtyä runsaan parin tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Unohdin lähtiessä ottaa lampun mukaan, mutta sen verran on päivä pidentynyt talven pimeimmästä ajankohdasta, että ehdin kotiin juuri hämärän alkaessa. Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä viimeinen pidempi lenkki ennen kisaa. Kolme ja puoli tuntia lumisilla poluilla riitti kuitenkin tällä kertaa. Nuuksion pohjoisimmat polut ovat aika pienellä käytöllä ja siitä syystä raskaat ja hitaat juosta. Barkley-treeninä tämä olisi juuri oikea keli, mutta juoksukisaa varten olisi parempi saada hyväkuntoisia polkuja alle. Harmi, kun  lomat eivät salli lähteä kisamestoille kuin vajaa viikko ennen kisaa. Siellä olisi kisaan valmistautumiseen otolliset oltavat. Samalla pääsisi näkemään ja juoksemaan kisareittiä jo hieman etukäteen. Tähän ei kuitenkaan valitettavasti ole mahdollisuutta.

Lunta riittää Nuuksiossakin

Kisavarusteita en vielä ole sen suuremmin miettinyt. Edellisistä kisoista on aika tarkat muistiinpanot ja niiden mukaan varmaan lähdetään tälläkin kertaa liikkeelle. Ainut uutuus edellisiin kisoihin on tuo vaadittava punainen perävalo. Sellaista ei muissa käymissäni kisoissa ole vaadittu. Kaapista sellainen kuitenkin löytyy, kun olen sitä omilla lenkeillä joskus käyttänyt. Se pitäisi vaan ensin sieltä kaapista löytää. Tossuvalinta on myös edelleen auki. Reissuun pitää ottaa useammat tossut ja käydä sitten vähän kokeilemassa polkuja. Paljon riippuu myös siitä onko kuivaa vai sadetta.

Kisatossut?

Kisataktiikka on helpottunut viime viikkojen aikana huomattavasti. Tavoiteaikaan on lisätty tunteja sitä mukaan kun kisa lähestyy. Mielessä on jopa käynyt matkan vaihtaminen tuolle puolet lyhyemmälle. Vaihto ei kuitenkaan nyt tunnu hyvälle ratkaisulle ja toisaalta se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Hankala tilanne. Jos kisa alkaisi nyt, niin lähtisin edelleen sille 125 kilsan matkalle, mutta lähinnä tavoitteena kisan läpäiseminen määräajassa. Parin viikon päästä ollaan viisaampia.

Ensi viikolla vielä muutama lenkki ja sunnuntaina lento kohti kisapaikkaa...

Viikko 5 ja kolmas talvi

Tällä viikolla on saatu taas uusi satsi lunta Nuuksioon. Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun lunta tulee vähän enemmän kerrallaan. Pari edellistä lumikerrosta ovat ehtineet sulaa pois lämpimämmän jakson aikana. Saa nähdä miten tämänkertaisen lumen käy. Torstaina sitä tuli joko tapauksessa melkoisesti, jonka voi todeta tuolta virallisesta mittauksestakin. Sen mukaan lunta oli parhaimmillaan yli 35 cm. Perjantaina lämpötila käväisi lyhyen aikaa plussalla, joka verotti hieman lumen määrää.

Lumensyvyys Nuuksiossa

Flunssa on vaivannut vielä alkuviikosta. Tai ainakin sen verran, että lenkit ovat pysyneet lyhyinä koko viikon. Ei mikään fantastinen viikko, mutta onneksi flunssa tuntuu nyt jääneen taakse. Maanantaina pysyttelin edelleen sisällä ja osallistuin ainoastaan jooga-tunnille. Eipä tuo liikkuvuus kummoinen muutenkaan ole, mutta pari viikkoa sohvalla tekee kyllä ihmeitä tässäkin suhteessa. Enkä nyt tarkoita parempaan suuntaan. Tiistaina hölkkäsin matolla runsaan puoli tuntia. Sykkeet oli vielä aika kovat vaikka vauhti oli maltillinen.

Keskiviikkona uskaltauduin jo ulos ja kävinkin kiertämässä järven. Tiellä hölkkääminen tuntui ihan hyvälle ja vajaan tunnin ulkoilu teki hyvää. Torstaina satoi lunta noin 25 cm ja metsä ja polut olivat hyvässä juoksukunnossa. Nuuksiossa ei paljoa muita näkynytkän, mutta puuterilumessa ei ollut erityisen raskasta juosta, joten uran avaaminen ei haitannut. Runsaat 1,5 tuntia meni mukavasti ulkoilusta nauttien.

Ennen lenkkiä kolahommia

"Hyvä on juoksijan juosta kun on umpihankea". Vanha pitkänmatkalaisten sananlasku

Metsäkoneet olivat tehneet selvää jälkeä kotipolusta

Ja hauskaakin oli

Perjantaina kurkku tuntui aamulla taas vähän karhealta. Siitä syystä sekä vähän työkiireidenkin takia jätin lenkin väliin ajatuksena varmistaa pari hyvää lenkkiä viikonlopulle.

Lauantaille oli taas vähän turhan paljon ohjelmaa kasattuna. Ehdin kuitenkin juosta aamulla runsaan tunnin lenkin. Lämpötila oli käväissyt plussan puolella perjantaina, jonka jälkeen oli palattu taas pakkaselle. Hanki ei kuitenkaan enää ollut ihan puuteria vaan pinnassa oli ohut jäätynyt kerros. Se teki juoksemisesta taas aavistuksen raskaampaa. Iltapäivällä kävin Haltian luontokeskuksessa, jossa järjestettiin luontopäivä erilaisine tapahtumineen.

Sunnuntaina kävin Asmon kanssa kiertämässä polkuja runsaan 1,5 tunnin ajan. Asmolla oli kulku herkässä ja vauhti olikin sen mukaista. Polut olivat vaihtelevassa kunnossa. Merkatut polut olivat kovaksi tampattu, kun taas merkkaamattomat ja syrjäisemmät polut olivat sitä parasta umpihankea. Romvuoren polku mentiin raskaassa umpihangessa hitaasti edeten. Silti sykkeet paukkuivat haarukan ylälaidassa. Sen verran piti kiirettä, ettei kuviakaan ehditty ottaa. Keli oli aurinkoinen ja lähtiessä noin 12 astetta pakkasta.

Viikolle kertyi 55 km juoksua. Ensi viikolla on tarkoitus kerätä vielä kohtuullinen määrä tunteja.

Perttilän Petri kävi Ateenassa juoksemassa 6d-kisan tässä viikolla. Tuloksena oli tasaluku 700 km. Toiveissa olisi vielä joskus itsekin osallistua tälle matkalle.

Viikko 4 ja edelleen flunssassa

Maanantaina flunssaa,

tiistaina flunssaa,

keskiviikko torstaina flunssaa,

perjantaina flunssaa,

lauantaina flunssaa ja

sunnuntaina vieläkin flunssaa.

Viikko 3 ja vuoden eka flunssa

Edellinen viikko meni kohtuullisen hyvin. Vaikka tunnit jäivät tavoitteesta oli viikko kuitenkin huomattavasti parempi kuin edelliset. Tämäkin viikko alkoi suunnitellusti ja tavoitteena ollut 12 tuntia piti saada kasaan ilman suurempaa ongelmaa. Mutta jo torstaina alkoi kurkku kipeytyä ja loppuviikko menikin ilman lenkkiä ja oloa parannellessa.

Viikko alkoi joogalla ja tunnin mattolenkillä lämpimässä. On kyllä aika luksusta tulla kotiin ja hypätä matolle tekemään päivän lenkki. Varsinkin vähän tuulisina päivinä on mukavaa, kun on se vaihtoehto että juoksee lenkin sisällä. Tiistaina tein runsaan 30 minuutin core-treenin salilla ja illalla juoksin runsaan parin tunnin lenkin töistä lisäkierron kautta kotiin. Juoksu tuntui hyvältä.

Keskiviikkona juoksin taas matolla. Nyt vuorossa oli VK-lenkki, jossa alkuverkan jälkeen juoksin seuraavat 6 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppuun vielä vähän verkkaa. Vauhdikkaampi osuus tuntui ihan hyvältä vaikka ei tätä olekaan tullut viime aikoina tehtyä.

Torstaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli tullut keskiviikosta lähtien ja sitä riittikin poluilla ihan mukavasti. Virallisen mittauksen mukaan Nuuksiossa taisi olla lähes 20 cm lunta. Raskaaksi juoksun teki se, että ihan ei tiennyt mihin askeleensa laittaa, kun lumen takia juurakkoa ja kiviä ei nähnyt tarkemmin. Välillä askel luisti ikävästi ja meno oli melkoista kompurointia.

Lumista maisema

Uudet Inovit työssä

Jalassa oli paketista otetut Inovin Arctic Claw 300 tossut, jotka olin saanut viimeisestä Sysikalliosta. Kyseessä on huomattavasti jäykempi nastari kuin Inovin edellinen Oroc 280 malli (josta näyttää tulleen uusi versio). Tuolla vanhalla Orocilla olin juossut paljon jo edellisenä talvena ja se tuntui omaan jalkaan hyvältä. Toki olin lisännyt siihen Sidaksen geeli-pohjallisen, jotta omat prinsessajalat kestäisivät juosta niin ohutpohjaisella nastatossulla. Pidin kuitenkin Orocin sukkamaisuudesta ja kevyemmästä kiertojäykyydestä. Uudessa ArcticClawssa päälikangas ja koko rakenne on jäykempi ja tossun kiristäminen jalkaan on sitä kautta työläämpää. Nasta on todella pitävä, ihan kuten vanhassakin tossussa. Inovin sivuilla ei tuota ArcticClawta enää löydy eli olisikohan se saanut väistyä uuden OrocV2:n tieltä?

Uutta ja vanhaa

Vanhassa 9 nastaa ja uudessa 16!

No, kaikesta kompuroinnista huolimatta pääsin torstaina kotiin. Oloa taisi heikentää myös alkava flunssa ja illalla alkoikin olo jo huonontua. Perjantai ja lauantai meni lepopäivinä. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäisen kerran Töölön Kisahallissa. Oma olo ei vielä mahdollistanut sen enempää kuntoilua. Lähinnä aika meni kaveriporukassa rautoja potkiessa ja maailmaa parannellessa. Ehkäpä juuri oikeaa toimintaa näin flunssaa parannellessa.

Toiveet ovat korkealla, että huomenna maanantaina pääsisin jo jatkamaan lenkkeilyjä, tapahtukoon ne sitten sisällä tai ulkona. Yksi ensi viikon kohokohtia on sunnuntain mäkitreeni Malminkartanolla.

Yksi uusi ja samalla vähän erilainen kisa tuli vastaan tässä yhtenä päivänä nettiä selaillessa. Nimittäin  sellainen kisa kuin "The Vertical Playground". Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon nousumetrejä tietyssä ajassa (14 tai 6 tuntia). Mitään tiettyä reittiä ei ole tarjolla vaan ainoastaan puiston polut. Nousumetrit tallentuu järjestäjiltä saatuun gepsiin, joka kulkee mukana repussa. Vähän kuin rogaining, mutta pisteiden sijasta kerätään nousumetrejä. Suomessakin on muutama nousuhirmu, joka tässä kisassa pärjäisi varmasti.

Viikko 2 ja pakkasviikko

Viikko on suosinut ulkoilua ainakin kelien puolesta. Pientä pakkasta on ollut vuorokauden ympäri viime lauantain Loppiaisrogan jälkeen, mikä onkin tarkoittanut kostean ja vetisen metsän jäätymistä muutamassa päivässä. Polut ja suot ovat kuivuneet ja jäätyneet ja juoksulenkit ovat olleet aika erilaisia edelliseen kolmeen kuukauteen verrattuna. Nilkoille jäätyneet polut eivät aina ole olleet helpotus. Epätasaiseksi jäätyneet mutalammikot ovat paikoin aika hankalia juosta ja askelta joutuu asettelemaan aika tarkasti ettei nilkat pyörähdä ympäri. Mutta on tämä huomattavasti mukavampaa kuin vesisade.

Treeniviikosta tuli vähän takapainotteinen, kun alkuviikosta pystyin tekemään vain lyhyttä lenkkiä ja loppuviikolle kerääntyi viikon pisimmät riennot. Alkuviikko meni vielä vähän flunssaa tunnustellessa. Näin tavoitteena ollut 17 tuntia ei sekään toteutunut, kun tunnit jäivät 13,5 tuntiin. Nyt kroppa tuntuu kuitenkin olevan kunnossa ja ehkäpä tuo viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä sujuisi paremmin.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen tunnin lenkin. Sykkeet olivat edelleen koholla ja siksi en juossutkaan sen pidempään. Tiistaina juoksin töissä matolla vertikaalitonnin himpun alle tunnissa. Maksimikulmalla 15% ja 7-7,2 km/h nopeudella. Sykkeet huiteli lopussa yli 170 ja siltä se kyllä tuntuikin. Edellisestä mäkitreenistä oli flunssan takia kulunut jo kolme viikkoa. Keskiviikkona tein vain lyhyen core-treenin ja jätin jalat vähän pienemmälle. En tehnyt lainkaan hyppysarjoja ja kyykyt meni pienillä painoilla.

Torstaina kävin lenkillä poikkeuksellisesti Malminkartanon suunnalla pitäytyen poissa kuitenkin mäestä. Rusinan ollessa eläinlääkärin hoidossa ehdin tekemään runsaan 1,5 tunnin kiepin paikallisilla kaduilla. Pientä eksymistäkin oli välillä ja jouduinkin pariin kertaan turvautumaan puhelimen karttaan. Perjantai meni 2,5 tuntia taas tutummissa maisemissa Nuuksiossa ilman mitään karttaa tai epäilystä suunnasta.

Yksi hienoimpia ja karuimpia paikkoja omalla lenkkipolulla

Pitkospuut ovat aika jäässä ja vaatii melkein nastaria

Lauantaina kävimme Hanneksen kanssa kiertämässä Nuuksion polkuja. Lähdimme liikkeelle Solvallasta seuraten NC reittiä. Aika paljon on puita kaatunut tälläkin osuudella. Saarijärven ja Suolikkaan rannat olivat todella hitaita edetä, kun järvien pinnat olivat ennen jäätymistä niin korkealla ja nyt viikon pakkasjakson jälkeen oli vielä pientä arvailuja miten nuo suo-osuudet kestäisivät juosta. Aika hyvin selvittiin ilman jalkojen kastelua vaikka eteneminen oli hidasta.

Sunnuntaina tein viikon pidemmän lenkin, kun lähdin käymään Salmessa kääntymässä. Yleensä lenkkiin menee aikaa nelisen tuntia ja laskin että ainakin puoli tuntia pidempään menee varmaan tänään, kun kunto on niin surkee ja on liukasta ja flunssan palauttelua. Lähdinkin aika rauhassa liikkeelle. Kokeilin ekaa kertaa Salomonin repun kanssa tulevan juomasäiliön foliopussia, jossa juoma säilyttää paremmin lämpötilansa. Kuuma juoma repussa lämmitti kuitenkin selän alkumatkasta niin, että meinasi tulla ihan lämmin. Piti hiukan avata takin vetoketjua, mutta ei sitäkään pitkään uskaltanut auki pitää.

Lenkki sujui mukavasti, mutta ajattelin vetää varmanpäälle ja käännyin takaisin pari kilsaa ennen Salmen leirintäaluetta. Juomat ja syömiset upposivat hyvin ja vauhti pysyi melko hyvänä. Siikarantaa lähestyessä päätin vielä kiertää Soidinsuon, kun juoksu tuntui vielä hyvälle. Lenkille tuli mittaa 3:50h/34km.

Auringonnousu

Kattilassa paluumatkalla

Viikolle kertyi yhteensä se 13,5 tuntia ja juoksukilsoja 112km. Ensi viikolla alkaa viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä. Nyt flunssa on voitettu ja aikaa on vielä muutamalle avaintreenille.

Lumonite Compass R otsalamppu on nyt ollut kuukauden päivät käytössä ja ensiarvio lampusta on todella positiivinen. Kevyt paino (140g akkuineen) ja kolme eri tehovaihtoehtoa ovat erinomaiset. Lisäksi tuo lampun portaaton kohdistaminen valaisemaan haluamaansa paikkaa on lenkillä hyvä, kun välillä valoa tarvitsee ihan melkeinpä jaloissa ja sitten välillä taas vähän edempänä. Ominaisuus, jota ei välttämättä aina muista vaatia. Akku ei ole kertaakaan vielä loppunut lenkillä, joka tosin saattaa johtua myös siitä, että vara-akku kulkee taskussa mukana. Tämä lamppu riittää varmasti hyvin tulevaan TGC kisaan.

Sunnuntaina loppupäivä meni sisällä mm. takkaa lämmittäessä. Tämä onkin Rusinan lempipuuhaa.

Takan lämmössä