Viikko 34 Vuokatissa

Edellisellä viikolla kirjoittelinkin jo ensimmäisistä jalkalenkeistä Vuokatin lomamme aluksi. Suunnitelmat lomaviikon ajaksi sisälsivät kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää juoksua. Vuokatin mahtavat harjoitusmahdollisuudet mahdollistivat monenlaisen liikunnan harrastamisen viikon aikana. Tai oikeastaan Vuokatissa olisi saanut kulumaan huomattavasti viikkoakin pidemmän ajan. On meillä vaan Suomessakin hienoja paikkoja harjoitella.

Maanantaina tein aamulla vajaan tunnin rullaluistelulenkin Vuokatin ja Sotkamon välisellä kevyenliikenteenväylällä. Edellisestä kerrasta rullaluistimilla oli mennyt useampi vuosi. Tämä on todella mukava ja vauhdikas laji, jossa kuitenkin alku piti ottaa varovasti pitkän tauon takia. Illemmalla käytiin vielä maastopyöräilemässä Hyppölän Sampon ja Pyryn kanssa Pöllyvaaran maisemissa. Aivan mahtavat maisemat, jossa melko helppoja neulaspolkuja ja hiekkateitä riitti lähes loputtomasti.

Lähtötunnelmissa

Hiukan hiekkatörmällä

Tiistaina kävin suunnistamassa Vuokatin rinteillä. Vaativa maasto oli vasta kuntoutumassa olevalle kuntoilijalle erittäin raskasta ja suurin osa reitistä tuli mentyä kävelemällä. Ylämäet olivat yksinkertaisesti liian raskaita juosta ja alamäet suurimmaksi osaksi liian jyrkkiä juosta. Lisäksi tuota takareittä piti vielä vähän varoa ettei mitään liukastumisia tai kaatumisia pääsisi tapahtumaan. Kartanluku onneksi onnistui vähän paremmin hitaassa vauhdissa. Iltapäivällä tutustuimme coutsin kanssa Sotkamo Cityyn ja samalla otettiin muutamia huikeita valokuvia.

Vaativaa Vuokatin rinnettä

Lounasta Sotkamossa

Pilviä kuvailemassa

Keskiviikkona kävin aamulla uimassa vajaan tunnin Vuokatin urheiluopiston vieressä olevassa Särkisen lammessa. Veden lämpötila oli vähän kylmempi kuin meillä Espoossa muutama päivä aikaisemmin. Iltapäivällä kävimme coutsin ja Sampon kanssa Jymy-rasteilla Rätäkössä. Aika hyvä tuuri kävi, kun paikalliset kuntorastit satuttiin järjestämään samalla viikolla lempimaastoissani. Kaunista kangasmetsää oli tarjolla mukavasti A-radalla. Muutama paikka maastossa muistutti vuonna 2013 käydystä Kainuun Rastiviikosta. Illalla karttoja ja reittejä verratessa huomasin, että kaksi rastiväliä olivat samoja vuoden 2013 suunnistamassani radassa sekä keskiviikon A-radassa. Melkoinen yhteensattuma.

Lammenkierto

Maalissa - väsyneenä

Rätäkön A-rata

Jymy-rastien tulokset.

Torstaina takareisi tuntui vähän edellispäivän iltarasteista, joten päätimme coutsin kanssa lähteä pidemmälle kävelyvaellukselle Vuokatin vaaroille. Juoksu sai jäädä tältä päivältä. Ilma oli mukava vaikka alkuviikon lämmöt olivat osin kadonneet. Kolme ja puoli tuntia kului mukavasti hienoissa maisemissa. Kävelimme osin samoja polkuja, joissa ensi viikonloppuna kisataan Vuokatti Trail Challenge kisaa.

Tauko ja pientä purtavaa

Portaita ihan ilman maalia

Vähän teknisempää nousua

Perjantaina kävin uudestaan kiertämässä Sotkamon itäpuolisia kangasmaastoja fillarilla. Tuntui, ettei niistä maastoista saa millään tarpeeksi. Valitettavasti iltapäivälle sovittu hieronta rajasi pyörälenkin pituutta. Toisaalta se oli varmaan takareiden kannalta ihan hyvä asia.

Ei pelkkää neulaspolkua

Kangasta

Loputonta polkua

Aarre mökissä

Lauantaina teimme aamulla lyhyen hölkkälenkin coutsin kanssa ennen kotimatkaa. Ja sunnuntaina oltiinkin sitten jo tutuissa kotimaastoissa Nuuksiossa, jossa fillaroin runsaan 1,5 tunnin lenkin. Hieno viikko kaiken kaikkiaan.

Viikko 33 ja ensimmäiset hölkkäaskeleet

Tällä viikolla on uimiset jääneet kokonaan ja treenitunnit ovat kertyneet alkuviikosta pyöräilystä ja loppuviikosta parista ensimmäisestä hölkkälenkistä. Ensimmäiset hölkät tuntuivat kyllä hienoilta pitkän tauon jälkeen. Edellinen juoksulenkki on tehty kesäkuun neljäs päivä. Tunnelmaa nosti entisestään se, että ensimmäiset lenkit tehtiin Vuokatin hienoissa maisemissa.

Iltapalana mysliä, mustikoita ja metsämansikoita

Alkuviikosta tein kolme fillarilenkkiä kotimaastoissa, noin 110 kilsaa osin maastopyörällä ja osin maantiepyörällä. Solvallan mäkisiä teitä on tullut käytettyä fillarilenkeillä tehostamaan treeniä.

Perjantaina Saimaalla veneilemässä

Lauantaina tulimme viikon lomalle Vuokattiin. Samalla tuli täyteen kaksi kuukautta leikkauksesta ja pääsin kokeilemaan juoksua ihan luvan kanssa. Tai oikeammin hölkkäähän se oli. Kävimme coutsin kanssa tutustumassa Vuokatin rinteisiin lauantaina runsaan puolen tunin ajan. Ihan sellaista kevyttä menoa, mutta hienoa näin pitkän tauon jälkeen. Sunnuntaina tein vähän pidemmän, noin tunnin mittaisen, lenkin Vuokatin rinteillä. Välillä juoksin metsän puolella, kun olin ottanut mukaan suunnistuskartan vuoden 2013 Kainuun Rastiviikolta.

Lauantain kisastudio autossa kun seurattin Ultravasan -kisaa

Perillä ja ekalle hölkälle lähdössä

Ensimmäisten lenkien jälkeen lonkan koukistajat ja jalkaterät olivat aika kipeät, ihan vaan tottumattomuudesta. Lonkan koukistajat ymmärtää ihan hyvin, mutta kaikki pienet lihakset jalkaterässä tuntuivat myös sunnuntaina ja maanantaina kipeiltä. Kai nekin tottuu parissa kuukaudessa erilaiseen liikuntaan tai liikkumattomuuteen ja juoksuun palaaminen aktivoi niitä taas eri tavalla. Mielenkiintoista seurata erilaisia signaaleja kropasta nyt juoksun alettua uudestaan.

Vuokatin maisemaa

Lauantain pientä polkua Vuokatin rinteillä

 Sunnuntaina käytiin kävelemässä Vuokatin rinteitä Hyppölän Teron, Outin ja Sampon kanssa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Suuntasimme kohti Möykynlampea, jossa kävimme teimme lyhyen uintikierroksen. Terolta sain heti hyviä tekniikkavinkkejä vapariin, ehkä tässä on vielä mahdollisuuksia kehittyä tässäkin lajissa.

Matkalla Möykynlammelle

Illalla ehdimme vielä katsastaa veneet ja kokeilla vesihiihtotaitoja. Itse vetosin takareiden kuntoutusvaiheeseen päästäkseni pälkähästä vesihiihdon osalta. Muut hiihtivät kunniakkaasti Sotkamon edustalla Pirttijärven laineilla.

Urheilullisesti viikon kovinta tasoa näytti Henri Ansio sijoittumalla kolmanneksi lauantaina juostussa Ultravasan kisassa. Pitkä 90 kilsan reitti taittui Henriltä aikaan 6:11, joka jäi voittoajasta ainoastaan  runsaat kolme minuuttia.

Viikko 32 ja ensi vuoden suunnitelmat

Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi Satun suklaakakulla. Oli muuten aivan uskomattoman hyvää. Tuon suklaakakun jälkeen on pitänyt ulkoiluakin harrastaa, ettei paino pääsisi entisestään enää nousemaan.

Ensi vuoden suunnitelmat ovat edenneet sen verran, että alkuvuodelle on nyt buukattu ensimmäinen juoksukisa. Ilmoittautuminen helmikuun lopulla juostavaan TransGrandCanariaan ja siellä 125 kilsan matkalle on tehty. Osallistuminen kyseiseen kisaan on kiinnostanut jo jonkin aikaa ja nyt se ajankohdan takia sopii ohjelmaan erittäin hyvin. Se toimii hyvänä testilenkkinä alkavaa kautta varten. Ensi vuonna pitäisi UTMB:lle olla varma kisapaikka, ainakin järjestäjien mukaan. Se onkin sitten kauden 2018 pääkisa. Alla vielä TGC:n 2017 virallinen video.

Omat treenit tällä viikolla ovat menneet uinnin ja pyöräilyn merkeissä. Torstaina ja perjantaina kävin uimassa Siikajärvessä, yhteensä runsaat 4 tuntia. Uinti oli aurinkoisessa ja tyynessä kelissä nautinnollista. Sen verran on uinnissakin kehitystä tapahtunut, että vauhdit on hieman parantuneet. Pyöräilyä kertyi neljällä lenkillä yhteensä runsaat 120 kilsaa. Varsinaista salitreeniä ei tälle viikolle tullut.

Viime kevään Karhunkierroksen 160 kilsan reissulta on NUTS:n toimesta julkaistu uutta videotakin. Laitetaanpas se tännekin nähtäville.

Pyhätunturilla kisattiin viikonloppuna perinteinen Tunturimaraton. Henri Ansio juoksi voittoon jo neljännen kerran peräkkäin. Naisten puolella Reetta Peltonen selvitti reitin nopeiten. Ensi viikonloppuna Henri kisaa Ruotsissa 90 kilsan Ultravasan kisassa. Mielenkiintoinen viikonloppu siis tiedossa. Trailrunning uutisointi. Tulokset.

Viikko 31 ja kesäloma alkaa

Sairaslomat on pidetty ja töissäkin on jo ehditty pari viikkoa olla. Nyt on vuorossa kesäloma, joka ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin olin sen ajatellut olevan. Vielä pitää pari viikkoa kärvistellä ilman juoksua ja vasta sittenkin pitää aloittaa todella rauhassa. Mitenhän ultrajuoksija määrittelee "todella rauhassa"? Onneksi uintia ja fillaria saa jo tehdä sen verran, että pientä sykkeennousua on havaittavissa.

Työlounas

Viikko on mennyt osin uuden lajin parissa. Tällä viikolla olen ottanut ohjelmaan salitreenit, jossa ei kuitenkaan mitään hyppysarjoja tai vastaavaa ole vielä vedetty. Lähinnä yläkroppaa ja corea on tehty ja lisäksi vähän rasitusta terveelle jalalle. Salilla ehdin käydä viikolla kolmesti, joten ihan hyvä setti näin alussa. Käsiä treenatessa huomaa hyvin miten tottumaton tähän hommaan on. Jo parin liikesarjan jälkeen kädet on ihan tötteröllä. Ei varmaan tee huonoa tämäkään treeni. Pärjää sitten paremmin seuraavassa kisassa, jossa tarvitaan esimerkiksi sauvoja. Sama treeni palvelee myös hyvin uintia.

Pyöräilyn kanssa olen vielä vähän varovainen, kun se käy jo selvästi enemmän jalkoihin eikä tässä vaiheessa ole järkeä tehdä mitään ylilyöntejä takareiden kuntoutuksessa. Tällä viikolla teinkin niin, että kävin töissä fillarilla, mutta en polkenut takaisin saman päivän aikana vaan tulin sitten ihan bussilla. Fillari pääsi kotiin vasta pari päivää myöhemmin. Perjantaina tein sitten töiden jälkeen tunnin mittaisen lenkin ihan teitä pitkin. Pyöräilyn jälkeen takareisi ei ole kipuillut tai antanut mitään merkkejä rasituksesta. Eli sopivalla rasitustasolla mennään.

Uimassa ei ole ehtinyt tällä viikolla kuin kerran. Sekin jäi sunnuntaille, kun lauantai meni piiiitkällä kävelyreissulla Helsingin keskustassa jahtaamassa uutta täydennystä Pokedexiin. Kaikki uudet kaverit löytyivät ja nyt voi taas levätä hetken.

Nuuksion elokuuta

Sunnuntaina uimassa

Viikolla on kestävyysurheilun saralla tapahtunut taas paljon. Itse tuli seurattua ahkerasti Lahtelan Miikan suoritusta Tahkotriplassa. Juha Riikonen, Juhana Nieminen ja Miika lähtivät matkaan torstai-iltana uiden ensin 11,4 kilsaa. Sen jälkeen vuorossa oli 540 kilsan fillariosuus ja siihen perään sitten vielä kolme maratonia ja urakka oli valmis. Kokonaismatka oli 678 kilsaa, johon Miika käytti aikaa runsaat 46 tuntia. Tässä vielä Iltasanomien juttu aiheesta. Isot onnittelut koko kolmikolle.

Viikonloppuna kisattiin myös Norjan Tromsassa Skyrace kisoissa. Tästä kisasta on parin viime vuoden aikana noussut yksi suomalaisten polkujuoksijoiden suosikkikisa. Tänäkin vuonna paikalla oli iso edustus kotimaista polkuvoimaa. Suomalaisten kovimmasta tuloksesta vastasi Maija Oravamäki, joka juoksi naisten sarjassa viidenneksi. Tulokset.

Ensi viikolla oman ulkoilun lisäksi tulee aikaa vietettyä taas telkkarin ääressä, kun yleisurheilun MM-kisat käynnistyivät viikonloppuna Lontoossa. Perjantaina nähtiin yksi kisan odotetuin finaali, kun Mo Farah puolusti omaa MM-kultaansa. Vastustajat olivat liikkeellä hyvin erilaisella taktiikalla, kuin aikaisemmissa kisoissa, mutta niin vain britti vei kullan ylivertaisella suorituksella. Kyllä kannatti valvoa vähän pidempään.

Bolt ennen finaalia

Ensi vuoden suunnitelmatkin etenivät hieman tämän viikon aikana. Niistä lisää vähän myöhemmin.

  

Viikko 30 ja heinäkuussa eka maraton

Heinäkuun loppua kohden mentäessä tuntuu, että kelit ovat hieman lämmenneet ja sadettakin on ollut aika vähän ilmassa. Sademittariin ei ole viikon kuluessa kertynyt kuin pari milliä vettä, sekin taisi tulla yhdellä kertaa torstaina yöllä ukkoskuuron pyyhkäistessä Siikajärven yli. Helteiden vähyys näkyy luonnon rehevyytenä edelleen vaikka kuukauden viimeisiä päiviä jo mennään. Yleensä helteisenä kesänä ainakin koivun lehdet alkavat kellastumaan jo reilusti heinäkuun puolella.

Järvivedet ovat jo lämpimät

Yksi merkittävä asia kuntoutumisen aikana on ollut ruokailun miettiminen uudelleen. eikä pelkästään ravintoaineiden osalta vaan myös energiamäärien osalta. Kun aikaisemmin energiankulutus on ollut 10-20 harjoitustunnin takia melko huomattava niin ihan samaa energiamäärää ei voi syödä sohvalla maatessa. Ja silti paino on päässyt vähän nouseman sairasloman aikana. Ravitsemukseen liittyen coutsi kirjoitti asiaan liittyvää tarinaa Sakuran sivuille. 

Vaniljajäätelöä, mustikoita ja metsämansikoita

Omat ulkoilut ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin tällä viikolla. Jalka tuntuu saaneen voimaa ja jalan käyttöön uskoo ja luottaa enemmän. Ehkä ensimmäinen leikkauksen jälkeinen tarkastuskäynti Sakari Oravan luona antoi luottamusta asioiden etenemiselle. Lisäksi uusien harjoitusmuotojen ottaminen mukaan ohjelmaan lisää aina mielekkyyttä ja mielen virkeyttä. Tällä viikolla kokeilin ensimmäistä kerta fillarointia leikkauksen jälkeen. Etukäteen pyöräilyn kokeileminen ei houkutellut yhtään, koska leikkaushaava on aika lähellä satulaa. Heti pihassa huomasin kuitenkin, että mitään ongelmaa ei ole ja pystyn hyvin istumaan satulassa ilman että leikkauksen kohdassa tuntuisi kipua.

Talvipyörässä on vähän pehmeämpi satula, joten sillä oltiin liikkeellä

Uimaan en ehtinyt tällä viikolla kuin kahdesti. Tiistaina kävimme PePon hyljeosaston kanssa uimassa  Solvallan pitkäjärven eteläpäästä pohjoispäähän. Matkaa kertyi noin 7 kilsaa ja aikaa kului runsaat 2,5 tuntia. Ajatus Pitkäjärven uimisesta syntyi joskus viime vuonna ja tänä vuonna pääsimme toteuttamaan sen. Seuraava vaihe ei voi olla muuta kuin Pitkäjärven kiertäminen rantoja myöden, jolloin matkaa kertyy 15-20 kilsaa. Taitaa kuitenkin jäädä ensi vuoteen.

Valmistautumista

Valmista

Heinäkuun aikana on tullut uitua yhteensä 12 kertaa ja kilsoja on kertynyt maratonin verran. Eli ensimmäinen maraton on jo takana, vähän pätkissä tosin. Elokuussa tavoite onkin jo pyöräilyn lisääminen reilusti ja uitikilsojakin voisi olettaa muutaman lisää.

Lauantaina teimme coutsin kanssa pidemmän kävelyreissun Nuuksion poluille. Matkaa kertyi kymmenisen kilsaa hidasta kävelyä, joka onkin pisin matka tähän mennessä. Ilma suosi mukavasti ulkoilua ja väkeä riitti poluilla melkoisesti. Tuli siinä muutama pokemonikin saalistettua matkalla.

Vielä kävellen

Nahkiaispolun vanha reitti

Muutama muukin asia pitää vielä mainita tässä samalla. Forsellin Marko, joka muutama vuosi sitten tahkosi läpi PePon järjestämän tupla-teräsmieskisan, läpäisi nyt runsaassa 40 tunnissa tripla-teräsmieskisan. Ensi viikonloppuna Lahtelan Miika käy saman matkan kimppuun Tahkolla. Toinen hurja suoritus heinäkuun aikana on ollut Suomen halki juoksu, jossa mm. Nurmelan Juha on ollut mukana. Isot hatunnostot ja kumarrukset koko porukalle.

Viikko 29 ja väliviikko

Jos oli viime viikko kiireinen penkkiurheilun suhteen, niin tällä viikolla tapahtumat ovat olleet aika vähissä ainakin polkujuoksupuolella. Ilmeisesti Pallaksen jälkeinen viikko ei ole ihan parasta aikaa järjestää mitään isompaa tapahtumaa ainakaan kotimaassa. Viikonlopun tarjonnasta vastaakin pääasiassa muut lajit kuten Porkkala Swimrun sekä Kalevan Kisat. Näistä jälkimmäinen oli hyvin uutisoitu telkkarin puolella. Porkkalassa sen sijaan vain viidellä joukkueella oli gepsi, joten seuranta oli aika hankalaa. Tour de France - Ranskan ympäriajo - saavutti Pariisin sunnuntaina ja voittajaksi kruunattiin jo neljännen kerran Englannin Chris Froome.

Oma viikko on ollut aika lailla edellisen kaltainen. Uimassa olen käynyt neljä kertaa. Tiistaina olin ensimmäistä kertaa uimassa meren puolella, kun kävimme Mikan kanssa kiertämässä Seurasaaaren. Matkaa kertyi 3,6 kilsaa. Suolainen vesi ei tuntunut niin paljoa kuin etukäteen pelkäsin. Sen sijaan veden kirkkaus järviveteen verrattuna oli iloinen yllätys. Olimme liikkeellä jo aamu kasilta ja saimme uida rauhassa muulta liikenteeltä. Coutsi tallensi ja teki seuraavan videon tästä keikasta.

Loppuviikolla kävin vielä kahdesti uimassa Siikajärvessä. Toisella kerralla kiersin koko järven ja mittarin mukaan matkaa kertyi 6,8 kilsaa. Suunnon Ambit3 näytti tosin 800 metriä enemmän. Toisella  näistä uimakerroista mukana oli kamera, josta tuli seuraavanlainen taltiointi tehtyä.

Alkaneen viikon maanantaina kävimme leikkauksen jälkitarkastuksessa Turussa. Oravan mukaan ulkoilua voi lisätä ja periaatteessa aika paljon asioita saa jo tehdä. Hölkkäämään päästään vasta kolmen viikon kuluttua, mutta pyöräilyä ja kävelyä voi lisätä jo enemmänkin ohjelmaan. Pidempää venyttelyä pitää vielä välttää, mutta dynaamisia venytyksiä voi jo alkaa tekemään. Huomiselle tiistaille on jo suunnitteilla seuraava pidempi uintireissu.

Kisojen osalta loppuvuosi on vielä rauhoitettu, mutta alkuvuoteen on jo joitakin ajatuksia, joille saimme vihreää valoa Oravalta.

Viikko 28 ja vilkas kisaviikko sohvalla

Viikon odotetuin kisa on varmaan ollut NUTS Pallaksen viikonlopun perusmatka sekä viisvitonen. Pallakselle oli ilmoittautunut mukaan huima määrä ulkomaalaisia ja kisa olikin saanut UTWF arvon ennen kisaa.  Hienoa että suomalaiset kisat saavat myös kansainvälistä arvostusta - ja täysin ansaitusti. Kokonaisuudessaan ilmoittautuneita oli 1200 innokasta kisaajaa. NUTSin porukka on todellakin tehneet asiat oikein, kun osallistujamäärät on tätä luokkaa. Kisaa oli miellyttävä seurata kotisohvaltakin, kun tekniikka on käytössä ja tuloksia ja tunnelmia tulee katkeamattomana virtana. Tässä on varmasti Suomen paras organisaatio ultrapuolella.

Perusmatka 135 kilsaa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Toisin kuin edellisenä vuonna kaikilla kisaajilla ei ollut gepsi-seurantaa. Heti alkumatkasta kisan etukäteissuosikki Espanjan Hamal Villar Lazaro lähti kisaan omalla vauhdilla. Ero muihin kasvoi tasaisesti ja Hetan maaliviiva tuli vastaan huimassa loppuajassa 15.30. Runsas tunti Hamalin jälkeen toisesta sijasta taistelivat tasaisesti Juuso Simpanen sekä Antti Itkonen viimeiselle tieosuudelle asti. Kisa kääntyi lopulta Juusolle runsaan 10 minuutin erolla. Kaikkiaan neljä juoksijaa juoksi alle meikäläisen viime vuoden voittoajan 18.30. Neljänneksi sijoittunut Teivaisen Pekka kepitti meikäläisen voittoajan tunnilla. Naisten kisan voiton vei Jaana Hylkinen ajalla 22.43.

Viisvitosella viivalla oli todella kovatasoinen joukko niin juoksijoita kuin suunnistajiakin. Voiton vei uudella reittiennätyksellä 4.28 Lukas Naegele. Loput podium-paikat menivät Varsinais-Suomalaisia suunnistusseuroja edustaville Arto Talviselle ja Antti Parjanteelle. Naisten sarjassa voiton vei kukas muu kuin Maija Oravamäki, joka siirtyi samalla Buff Trail Tourin kärkeen. Seuraavat sijat menivät Maria Kollerille ja Jaana Monoselle.

55-podium (Kuva NUTS Pallas)

Kaikki tulokset.
Kestävyysurheilun uutisointi.
Onevision kuvia.

Viikonloppuna kisattiin myös jo perinteinen Bodominjärven ultraintervalli. Kävimme paikalla katsomassa lähtöä ja samalla tapaamassa vanhoja tuttuja. Kisaan lähti pieni juoksujajoukko, josta yhtä lukuun ottamatta kaikki selvittivät matkana olleen 8x13 kilsan reissun. Tulokset.

Jenkkien puolella viikonlopun suurin tapahtuma ultrapuolella oli varmaan Hardrock100. Twitterin puolella kisaa oli helppo seurata iRunFarin kautta. Miesten puolella kisan ehdoton ennakkosuosikki oli tietysti Kilian Jornet. Kun matkaa oli taitettu noin kolmannes, taistelu kisan voitosta sai varsin dramaattisen käänteen, kun Kilian oli katunut ja hänen olkapäänsä oli mennyt sijoiltaan. Käytännössä hän ei pystynyt käyttämään toista kättään lainkaan vaan juostessa käsi oli taiteltu taitavasti Salomonin repun sisään tukemaan kättä. Ainoastaan terveellä kädellä hän pystyi käyttämään toista sauvaa. Kaikesta tästä huolimatta Kilian juoksi voittoon kisassa. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen ultrasuoritus.

Kilian loppusuoralla (Kuva iRunFar)

Jo edellisenä viikonloppuna kisattiin myös Andorra Ultra Trail, jossa mukana oli myös joukko Sambalaisia. Parkkosen Johannes ja Mark Lee olivat pisimmällä 170 kilsan sarjassa, Kolehmaisen Mikko 112 kilsan sarjassa ja MP Rautiainen sprinttimatkalla 83 kilsaa. Mark joutui jättämään matkan kesken, mutta muilta todella kovat suoritukset kuumissa ja karuissa olosuhteissa. MP:n raportti löytyy fb:n puolelta.

Yksi iloinen asia viikolla on ollut seurata suunnistuksen nuorten MM-kisoja, jossa Suomen menestys on ollut vakuuttavaa. Kovimmasta suorituksesta joukkueessa on vastannut Olli Ojanaho, joka voitti kultaa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla.

Oma viikko meni eteenpäin mukavasti. Pääsin kävelemään jo hieman pidempiä matkaa. Lisäksi tein neljä pidempää uimareissua, yhteensä 14,3 km/5.30h. Samalla tuli myös testattua uutta uintipoijua. Se on pieni turvallisuustekijä uidessa, jonka lisäksi siihen saa avaimet yms mukaan. Uintia se ei hidasta tai häiritse yhtään.

Alkaneella viikolla taas vähän lisää kävelyä ja tietysti uintia.