perjantai 31. heinäkuuta 2015

Viikko 30 ja NUTS Pallas 125 km

Ultra Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu Pallaksella on nyt takana. Ehkäpä sarjan hienoin kisa maisemallisesti ja ehdottomasti odotetuin. Viime vuoden kisavideota on hinkattu talven ja kevään aikana joitakin kertoja.

Majoituimme Olokselle Raivojuoksijalta vuokrattuun mökkiin. Siitä oli sopiva matka niin lähtöön kuin Pallakselle ja Hettaankin. Logistiikan kannalta kisa oli hankalampi kuin Karhunkierros, jossa majoitus, maali ja lähtö sijaitsivat samassa paikassa. Keskiviikkona kävin Pallaksella kokeilemassa ensimmäistä nousua. Juoksin ekan kolmen kilsan mäen ylös Taivaskeron satulalle ja takas. Etureisissä tuntui jo yhden pitkän alamäen juokseminen, joten tulevan kisan suhteen pieni epävarmuus nosti päätään.


Lenkin jälkeen söimme coutsin kanssa paistetut muikut Pallaksen hotellilla ja törmäsimme kisan viimeistelyjä tehneeseen Eppuun. Siinä turinoidessa selvisi, että reitti oli muuttunut Pallakselta lähdettäessä. Reitti lähtisi suoraan laskettelurinteeseen. Nam!

Torstai ja perjantai menivät rennosti kisaa odotellessa ja kevyesti ulkoillessa. Kävimme coutsin kanssa kiertämässä Olostunturin maisemareitin. Olostunturin hotelli oli kiinni ja se vähän harmitti meitä ja paikalla olleita poroja.



Perjantaina päivällä tehtiin vielä viimeisiä varustesäätöjä. Päätin lähteä pitkillä housuilla, kun lämpötila tulisi kuitenkin putoamaan alle 10 asteen ja pientä tuulta oli luvassa. Muuten keli oli parantunut huomattavasti siitä mitä ennuste vielä alkuviikolla näytti. Nyt sadetta olisi ehkä luvassa vasta lauantaina iltapäivällä viimeisillä kilometreillä. Reppu painoi lähdössä vähän päälle kolme kiloa, jossa juomaa vajaat 1,5 litraa. Olin lisäksi tehnyt melko tarkat kartat, joita seuraamalla reitillä olisi helpompi pysyä. Samalla olis jotain ajankulua karttoja seuratessa.

Reittiprofiili
125 km reittiprofiili
sekä kisan reitti rastit.fi palvelussa.

Lähtö tapahtui klo 24. Toisin kuin Karhunkierroksella porukka lähti reippaasti liikkeelle. Jossain parin kilsan kohdalla juostiin risteyksestä vähän pitkäksi, mutta takana tulevat huusivat meidät takaisin reitille. Siitä matka jatkui kohti ensimmäistä nousua. Reppu tuntui aika kevyeltä ja tukevalta vaikka edessä oli kaksi 0,7 litran pulloa.



Lähtö (kuva NUTS)
Ensimmäiseen huoltopisteeseen Peurakaltioon saavuin yli 20 minuuttia ennen arvioitua aikaa. Reitti oli helppoa polkua ja ainut nousu oli Kukastunturin kautta. Matka tosin oli lyhyempi kuin olin kartasta etukäteen laskenut. Huollossa sain coutsilta nopeasti uudet juomapullot ja matka jatkui. Vettä ei kuulemma saanut juoda, kun kaivosta oli löytynyt kuollut hiiri.

Seuraavalle huoltopisteelle Pahtavuomaan oli 12 kilsaa. Sitä ennen noustiin Äkäskeron yli, jona aikana aurinko nousi horisontista samaan aikaan. Oli aivan mahtava näky, mutta en kuitenkaan malttanut pysähtyä ottamaan kuvia. Matka eteni aikataulun mukaisesti huoltopisteelle asti. Siellä taas coutsi ja Janne odottivat. Kuulin, että Antti oli kärjessä menossa ihan omaa vauhtia, joka tosin ei ollut mikään yllätys. Oma sijoitus oli tässä vaiheessa kolmas, joka oli yllätys. Ilmeisesti osa porukasta oli tehnyt reitillä pummia, koska omien laskujeni mukaan edessä piti olla enemmänkin porukkaa.

Miika ja auringonnousu
Pahtavuomasta eteenpäin matkanteko hidastui merkittävästi. Polun yli lojuneiden puiden kiertäminen tai ylitse pomppiminen oli melko hidasta ja niitä puita oli paljon. Tämän olisi pitänyt olla meikäläisen heiniä, mutta jotenkin ei vaan polvi noussut toivotulla tavalla. Rauhalaan tullessa olin käytännössä tavoiteajassa vaikka vielä edellisessä huollossa Pahtavuomalla olin yli 20 minuuttia aikaa edellä. Huollossa kuitenkin taas tutut kuviot, uudet geelit ja juomapullot. Tässä vaiheessa kokis alkoi jo hieman tökkimään.

Rauhalasta Pallakselle oli runsaat 20 kilsaa, jonka varressa oli yksi tarkistuspiste. Siellä ei kuitenkaan ollut huoltoa. Coutsi oli kuitenkin paikalla kannustamassa. Rauhalan seudulla reitti oli aika kosteaa ja useammassa paikassa tossut kastuivat kunnolla. Ylempänä tunturissa polku oli kuivempaa. Tarkistuspisteen jälkeen matkaa Pallaksen huoltoon oli kuutisen kilsaa. Se oli hienoa pientä polkua, jonka alussa oli pientä järveä ja puroa. Todella kaunis paikka.

Pallaksen huoltoon saavuin pari minuuttia vaille kahdeksan. Olin muutaman minuutin jäljessä aikataulua. Matkaa oli tässä kohtaa takana 70 kilsaa. Olo oli tässä kohtaa melko hyvä ja eväät maistuivat hyvin. Sain syötyä puuroa sekä juotua kivennäisvettä vähän enemmänkin. Päätin olla vaihtamatta varusteita sen enempää vaikka aurinko alkoi lämmittämään jo jonkin verran.

Pallaksen huollossa. Eppu ja coutsi huoltaa (kuva NUTS)
Suunniteltu 10 minuutin huoltotauko Pallaksella kesti lopulta vain 5 minuuttia ja matka jatkui ylös laskettelurinnettä. Ensin nousu lähes Laukukeron päälle ja siitä vielä Taivaskeron yli tuntui todella pitkältä. En ollut huomannut ottaa Pallaksen huollosta mukaani kuin litran juotavaa ja nyt sitä näytti kuluvan normaalia enemmän. Matkaa seuraavalle huoltopisteelle Hannukuruun oli 23 kilometriä, kun puolimatkassa olleesta Montellinmajasta tarkistuspisteestä ei juomaa saanut. Onneksi ennen Montellinmajaa oli muutamia puroja, joista vettä uskalsi juoda. Sen jälkeen ei puroja löytynytkään ja jouduin juomaan suovettä ennen Suastunturille nousua. Suastunturin jälkeen edessä oli vain lasku Hannukurun huoltoon, jossa istuin ensimmäisen kerran kisassa penkille ja join rauhassa litran vettä. Nestehukka oli tässä vaiheessa melkoinen ja se näkyi myös vauhdissa.

Tuntureiden ylämäissä silmäilin taaksepäin nähdäkseni oliko takaa kukaan tulossa. Näkyvyys oli hyvä ja aina välillä näin takaa jonkin vaaleapaitaisen juoksevan edellistä alamäkeä. Välillä näkyi parikin hahmoa takanani. Edessä en missään vaiheessa nähnyt ketään.

Hannukurun jälkeen törmäsin Janneen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Siitä matka jatkui loivaa nousua seuraavalle tarkistuspisteelle Tappuri asti, jossa matkaa oli kasassa noin 100 kilsaa. Aloin seuraamaan kellosta juoksu- ja kävelypätkien aikoja ja yritin pitää mahdollisimman lyhyen kävelypätkän juoksun välissä. Ainoastaan jyrkemmissä ylämäissä kävelypätkät pitenivät.

Tappurin jälkeen otettiin suunnaksi Pyhäkero, joka oli viimeinen isompi nousu. Nousu oli kuitenkin suhteellisen loiva ja sitä pystyi juoksemaan aina jonkin matkaa ennen kuin jyrkempi osuus sattui reitille. Pyhäkeron päällä piti jo hiukan tuulettaa, kun reitin jokainen isompi nyppylä oli nyt takana.

Pyhäkerolta lasku ei kuitenkaan ollut kovinkaan helppoa. Tässä vaiheessa reitti muuttui metrin kahden levyiseksi tasaiseksi soratieksi, mutta alamäki oli melko jyrkkä. Etureidet jaksoivat hyvin, mutta tässä vaiheessa polvet alkoivat olla jo sen verran kipeät, että jouduin ottamaan tälläkin osuudella pari kävelypätkää. Päivätuvan huoltoon tullessani istuin taas alas ja join pullon kylmää vettä ennen matkan jatkumista.
Lasku Pyhäkerolta (kuva NUTS)
Päivätuvan jälkeen reitti oli tasaista. Noin kilometri huollon jälkeen kansallispuisto päättyi ja siitä eteenpäin reitti kulki leveää soratietä runsaan kympin, jonka jälkeen juoksimme kolmisen kilsaa asfalttia Hettaan. Vaikka olin saanut vähän paremman vauhdin päälle Hannukurun huollon jälkeen niin tiesin, ettei takanani oltu pidetty sen huonompaa vauhtia. Miikka ja Markus puskivat eteenpäin yhteisvoimin eikä eroa ollut kuin runsas kilometri.

Lämpötila oli tässä vaiheessa noussut sen verran, että pitkä musta paita ja housut olivat aika lämmin yhdistelmä. Lisäksi ranteissa olivat irtohihat ja päässä buffi. Coutsi pyöräili vastaan vajaan kilsa ennen maalia. Yhtään ei herunut ymmärrystä, kun pyysin saada kävellä jonkin matkaa. Loppuun asti piti kuulemma juosta. Jokkekin tuli vielä kirittämään viimeisille sadoille metreille. Tällä kertaa Jokke taisi olla siinä ihan oikeasti.

Maalissa kello näytti 15.21 ja sijoitus kolmas. Viimeisten kilometrien urakointi oli imenyt miehestä viimeiset mehut ja maaliviivan jälkeen piti hetki keräillä ajatuksia maassa makaillen.

Lisää juotavaa

Miika ja Mikael

Markus, Miika ja Mikael


Eppu

Miesten 55 km kärki: Juha, Henri ja Jussi

Naisten Buff kärki Anna sekä 55 km kärki: Sirkka, Jaana ja Annaliina

Toni, Antti ja Mikael

Kisaviikonloppuna oli todella loistava tunnelma juoksijoiden ja järjestäjien keskuudessa. Kaikki järjestelyt voimivat moitteetta ja itse reitti oli juuri niin hieno kuin etukäteen kuvittelinkin.
Huipputunnelma!!
Isot kiitokset järjestäjille, kakkosvalmentajana toimineelle OutiH:n poikakaverille sekä tietysti Jannelle ja omalle coutsille.

Seuraavassa postauksessa tulee vähän enemmän analyysiä kisasta.

NUTS kisan uutisointi.
NUTS tulokset.
Kestävyysurheilu.fi uutisointi.
Trailrunning.fi uutisointi.
Raportit: Voittaja-Antti
Kuvia: NUTS,
GPS seuranta.

Ei kommentteja:

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi...