sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Viikko 16 ja hyvää menoa

Kevät on edennyt pitkin askelin tällä viikolla. Pihaltamme alkaa vihdoinkin lumet sulaa ja paikoin on jo nurmikkoakin näkyvissä. Erityisesti viikonloppu on ollut lämmin ja aurinko on paistanut lämpimästi molempina päivinä. Todisteita kevään etenemisestä on saatu myös luonnon puolelta, kun perjantaina näin ensimmäiset leskenlehdet, lauantaina ensimmäiset sinivuokot ja sitruunaperhoset ja vielä sunnuntaina ensimmäiset västäräkit. Viime keväänä ensimmäiset leskenlehdet kukkivat jo 28.3. eli yli kolme viikkoa ollaan viime vuotta perässä.

Ensimmäiset leskenlehdet

Ensimmäiset sinivuokot
Tällä viikolla oli treenien osalta tarkoitus nostaa juoksukilsoja jonkin verran aikaisemmasta. Ei kuitenkaan mitenkään merkittäviin lukemiin. Nyt hiihdon vihdoinkin loputtua olisi aika aloittaa juoksutreenit kohti kesän tapahtumia. Paljon on mielenkiintoista tulossa tämän kesän ja syksyn aikana.

Viikko alkoi perus-maanantailla, eli fillarilla töihin ja takas. Lisäksi astanga yoga ennen kotiinlähtöä. Tiet oli vielä paikoin jäässä ja hiekkaa on edelleen paljon. Seuraavien pari päivän aikana oli tarkoitus ottaa pieni määräpuristus. Tiistaina oli vähän muuta ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin kotiin tultuani juosta matolla runsaan tunnin lenkin. Keskiviikkona kävin juosten töissä, joten siitä tuli pari hyvää lenkkiä samalle päivälle. Torstaina juoksin vielä aamulla töihin, joten puolentoista vuorokauden annos oli vajaa kuusi tuntia. Ei kuulosta paljolta, mutta tässä vaiheessa juoksutreenejä ihan hyvä meikäläiselle. Torstaina kävin vielä fyssarilla ja kaikki tuntui hyvälle.

Perjantaina tein töiden jälkeen vajaan parin tunnin lenkin edelleen pyöräteitä pitkin. Metsään ei vielä ole asiaa, jos ei sitten halua kunnon rymytreeniä. Siihen päälle vielä coret ja coachin hoidot.

Lauantaina kävin tarkistamassa Nuuksiontien kunto. Nyt oli pyörätie putsattu hiekasta puhtaaksi ja kyllä kelpasi rullata pyörällä ja tossulla. Aurinko paistoi lämpimästi vaikka tuuli ei kyllä ollut mitenkään erityisen lämmin. Iltapäivällä tuli autoon vaihdettua kesärenkaat. Tai oikeastaan kolme kesärengasta ja yksi talvirengas sai jäädä paikalleen. Neljäs kesärengas oli nimittäin rikki, joten ensi viikolla pitää käydä ostamassa ainakin yksi uusi rengas. Myös toinen rengas oli aika heikon näköinen, joten saattaa olla kahden uuden renkaan ostaminen edessä.

Sunnuntaina oli pyöräilypäivä. Kävin ensin maastopyörällä Nuuksion läpi Salmessa ja sitten isompia teitä takaisin. Paikoin meno oli taas enemmänkin kävelyä kuin pyöräilyä. Sen verran on lunta vielä poluilla. Hiekkatiet olivat jo paremmassa kunnossa, kunhan varoi roudan takia tiessä olleita isohkoja monttuja. Aikaa meni runsaat kaksi ja puoli tuntia ja vermeet oli aika kurassa kotiin tullessa.


Sen jälkeen vaihdoin puhtaat vaatteet ja lähdin kokeilemaan uutta maantiepyörää.

Näin kevyt se on ;-)


Kävin nauttimassa Nuuksiontien mäkisestä maastosta runsaan tunnin ajan. Aluksi pyörä tuntui jopa hieman kiikkerältä, kun se on niin kevyt. Nopeasti siihen kuitenkin tottuu ja menosta alkaa nauttimaan enemmän. Vauhti on kuitenkin alamäissä sen verran kova ettei ihan ilman jarruttamista selviä. Myös satulaan tottumiseen menee jonkin aikaa, kun se on aika erilainen kuin aikaisemmissa fillareissa. Samoin vaihteet. Satulaa jouduin nostamaan parilla sentillä heti ekan vitosen jälkeen. Muuten säädöt tuntuivat hyville.

Yksi merkillepantava asia oli kuitenkin se, että aikaisemmin maastopyörällä ajaessa eivät muuta pyöräilijät (varsinkaan maantiepyöräilijät) ole koskaan tervehtineet vastaan tullessa. Nyt maantiepyörällä ajaessa kaikki olivat käsi ojossa jo hyvissä ajoin. Tuntuu, että minut on nyt hyväksytty ja olen selvästi päässyt mukaan johonkin pyöräilijöiden veljeskuntaan.

Viikolle tuli treenitunteja yhteensä 17, jossa juoksua 98 kilsaa ja fillaria 118. Ensi viikko on vähän rikkonainen ja lisäksi viikonloppuna on kisat molempina päivinä, joten määrät jäävät väkisin hieman alakanttiin. Ehkä laatu on sitten sitäkin parempaa.

IVOn maasturi huoltopukilla

2 kommenttia:

Jari Tomppo kirjoitti...

Hienon näköinen fillari :-)

Suomalaiset maantiepyöräilijät on hupaisan nurkkakuntaista porukkaa: vain maantiepyöräilijöitä tervehditään ja heitäkin vain jos välineet ovat riittävän kalliit.

Italiassa oli aika yllätys kun lähes jokainen vastaantullut pyöräilijä (joita siinä maassa riittää) tervehti juoksijaa. Suomessa en moista runsaan 30:n juoksuvuoden aikana vielä ole nähnyt kuin silloin kun joku tuttu on tullut fillarilla vastaan.

StanleyPark kirjoitti...

Moi Jari,
fillari on todella hieno ja sille tulee varmasti käyttöä.
Suomessa on välillä aika ahdasmielistä menoa eri lajien välillä. Taidankin tehdä kokeilun ainakin tässä kevään aikana moikata kaikille vastaantuleville lajista ja kulkupelistä välittämättä. Katsotaan mikä on reaktio.

Hyviä viimeistelyjä,
SP