Onnistunut kausi

Edellisen kauden harjoitusten ja kisojen analysointi on varmaan paikallaan jokaisella, joka haluaa oppia jotain uutta tulevia koitoksia varten. Ilman perusteellista analyysiä voi moni asia jäädä huomaamatta, joka pahimmillaan johtaa samojen virheiden toistamiseen kaudesta toiseen.

Jos johtopäätös on edes jonkinlaisen analyysin tekeminen, niin seuraava kysymys on varmaan että miten se tulisi tehdä. Mitkä ovat ne mittarit, joita tulisi käyttää edellisen kauden analysoinnissa? Tässä kohtaa tulee peliin mukaan varmasti paljon henkilökohtaisia kriteereitä. Se mikä toiselle on tärkeää, ei enää välttämättä merkitse mitään sille vieressä harjoittelevalle kaverille. Tärkeintä on varmasti löytää ne itselle tärkeät kriteerit ja mittarit, joiden kautta voi samalla ammentaa uutta motivaatiota seuraavalle kaudelle.

Järkevällä ja nousujohteisella harjoittelulla pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä kilpailusuoritus. Ehkä siksi itse kilpailujen analysointi antaa myös jonkinlaisen kuvan harjoittelun onnistumisesta.

Mutta entä ne kriteerit analyysin tekemiseen? Voisiko yksi kriteeri olla kisoissa saavutettu tulos ja sen vertaaminen omaan ennätykseen tai edelliseen vastaavanlaisen kisaan tulokseen? Ennätyksen parantaminen ja siihen johtaneen harjoittelun vertaaminen aikaisempaan opettaa varmasti uusia asioita. Usein nämä hyväksi havaitut harjoitustavat otetaankin pohjaksi seuraaviin harjoitusjaksoihin. Olosuhteen huomioon ottamalla tuloksen käyttäminen yhtenä kriteerinä toimii varmasti monissa tapauksissa, jos ei sitten kyseessä ole ensikertalaisesta, jolla aikaisempaa tulosta ei ole.

Toinen kriteeri voisi olla sijoitus kisassa. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska koskaan ei oikein tiedä etukäteen, minkä tasoinen kisasta tulee. Saman kilpailun taso voi vaihdella suurestikin vuodesta toiseen riippuen lähtölistasta.

Entä Suomen ennätys tai Suomen mestaruus? Virallisia Suomen mestaruuksia ei ultrakisoissa vielä jaeta, ainoastaan 100km kisalla on epävirallisen Suomen mestaruuden ”titteli”. Mutta SE on aina SE. Vaikka uusia ennätyksiä tehdään tulevaisuudessa lähes takuuvarmasti, on oman nimen saaminen ennätysten joukkoon varmasti merkki sekä onnistuneesta harjoittelusta että kisasta.

Entä nimen näkyminen tiedotusvälineissä? Suomessa ultrat ovat edelleen niin pienten ryhmien marginaalitouhua, ettei kovin suuria otsikoita olla tähän asti vielä nähty. Viimevuotinen 24h kisa Espoossa herätti kiinnostusta jonkin verran ja onhan Hesarissa joskus saanut lukea Spartathlon – juoksijoistakin. Taitaa olla edelleen todennäköisintä nähdä oma nimi Juoksija –lehden tulospörssissä. Ja silloinkin se on kirjoitettu kärpäsenpazkan kokoisilla kirjaimilla.

Entäs jos onnistuneen kisan määrittämiseen ei käytetäkään kelloa tai pituusmittaa vaan yksinkertaisesti kisan aikaista tai sen jälkeistä fiilistä. Pidemmän ultran aikana fiilikset vaihtelevat usein nopeastikin laidasta laitaan ja jos vaikka jossain kisan vaiheessa tipahtaisi täysin aallonpohjalle, niin sieltä voi myös nousta todella nopeasti aallonharjalle. Juoksunaikaiset fiilikset ovat monille varmasti mieleenpainuvimpia asioita edellä mainittujen sijoitusten ja tulosten sijasta. Menneitä kisoja muistellessa mieleen tulee varmasti ensimmäisenä jokin vaihe kisan aikana, jolloin meno on ollut erityisen helppoa tai erityisen raskasta. Mitä pidempi aika kisasta on kulunut, niin sitä todennäköisemmin helpolta tuntuneet pätkät tulevat mieleen.

Juoksufiiliksen käyttäminen kriteerinä on hyvä siitäkin syystä, että sitä voi käyttää myös omissa harjoituksissa. Hyvin sujunut harjoitus voi palkita siinä missä kilpailukin.