Viikko 47 ja Cooperin-testi

Sateet ovat jatkuneet tälläkin viikolla erittäin runsaina. Mittariin on vettä kertynyt viikon aikana joitakin millejä. Valitettavasti mittarissa ollut vesi oli jonain yönä jäätynyt ja halkaissut mittarin. Siksi tarkkaa sademäärää en enää tällä mittarilla saa. Viime vuonna hiihtokausi pääsi käyntiin joulukuun toisena, joten mielenkiinnolla odotellaan milloin lämpötilat kääntyy pakkaselle ja sade alkaa tulla alas lumena täällä meidänkin suunnalla.

Pimeää ja märkää

Mennyt viikko on ollut taas melkoisen kiireinen. Jopa niin kiireinen, että harjoittelulle ei ole jäänyt ihan niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut.

Maanantaina tuli käytyä fillarilla vain töissä, ei sen enempää. Edellispäivän pitkä lenkki painoi vielä kropassa eikä paljoa ollut fiilistä lähteä tekemään sen pidempää treeniä. Tiistaina menin aamulla fillarilla ja illalla juoksin takaisin kotiin. Keskiviikkona oli tarkoitus juosta työkavereiden kanssa Cooperin -testiä. Peruutuksia tuli aika monilta, mutta muiden kanssa päätettiin kuitenkin vetää testi läpi. Paikaksi olimme valinneet Esport areenan nyt kun kelit ulkona eivät ole järin innostavat. Tämän olimme sopineet jo toukokuussa juostun edellisen testin yhteydessä.

Aivan liian lyhyen lämmittelyn jälkeen lähdimme liikkeelle. Eka kierros sujui vielä jotenkin, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi kropassa tuntua. Mikään paikka ei erityisesti tuntunut, mutta en vain saanut kovempaa vauhtia aikaiseksi. Viime kerralla hitain kierros kulki 1.27 ja nyt hitain kierros oli 1.33. Yksi merkittävä ero hallissa ja ulkona juoksemisen välillä on hapen määrä. Tuntui, että en saanut kunnolla tarvittavaa määrää happea keuhkoihin vaikka tein miten paljon työtä. Hitaalla lenkillä en tätä ole aikaisemmin areenalla huomannut, mutta silloin ei tietysti hapentarve ole läheskään niin suuri. Ajan täyttyessä näytti tulos lähes 200 metriä huonommalta kuin edellisellä kerralla. Vähän jotain tällaista osasinkin odottaa. Jospa tässä keväällä saisi taas vähän vauhtiakin haettua reippaammilla treeneillä ja sitten ensi kerralla juostaan taas ulkona. Kyllä se siitä.
Seuraavana aamuna juoksin aamulla töihin. Toinen takareisi tuntui aluksi vähän kireältä eilisen juoksun jäljiltä. Happea oli ilmassa kuitenkin tarpeeksi, kuten oli myös vettä, jota satoi välillä paljon ja välillä vähän enemmän. Illaksi sade vähän hellitti, kun ajelin kotiin fillarilla.

Perjantaina oli vuorossa PePon syyskylvö, jossa treeniohjelmasta vastasi Nuuksion Nuoli. Ensin vedettiin lämmitellen hiet pintaan liikkeet opetellen ja siihen perään tehtiin neljällä tehtävärastilla paria kolmea erilaista liikettä viiden minuutin ajan. Välissä oli pieni lepohetki. Alkuverkan jälkeen kädet oli jo aika rullalla vaikka eihän nitä liikkeitä oikeesti tehdä käsillä. Mutta kun tekniikka on vielä hakusessa niin kädet on vaan kovilla. Illan treenistä voi lukea lisää coachin kirjoittamana.

Verkonpaino roikkuu kuulassa, kun Runoratsu
antaa kyytiä pinkille kuulalle

Hallille kerääntyneitä wannabee-PePolaisia

Lauantaille olimme sopineet Eeron kanssa yhteislenkin Espoon keskuspuistossa. Lähtöpaikan löytämisen kanssa oli pientä säätämistä, mutta lopulta sekin onnistui. Ilma oli aluksi pilvinen, mutta lopussa jopa aurinko taisi näyttäytyä. Aika sopivasti keli kuvasti suunniteltuja juttuja. Toivottavasti hommat lähtee rullaamaan kunnolla.

Lannistumaton Eero

Loppuun vielä pari linkkiä.

Mammuttimarssin 2013 tulokset ja järjestäjien jorinat kokonaisuudessaan.

Joensuun 12h kisan tulokset.

Viikko 46 ja HTRC yhteislenkki

Lämpimät kelit ovat jatkuneet, mutta vesisade on tällä viikolla ollut maltillista viime viikkoon nähden. Parina yönä on lämpötila käväissyt pakkasen puolella, mutta päivälämpötilatkin ovat olleet useamman asteen plussalla. Varsinkin viikonloppu on ollut hieno, kun aurinko on pitkästä aikaa taas paistanut.

Viikon treenimäärät ovat hieman nousseet edellisestä. Mammutin jälkeen pari seuraavaa viikkoa menivät vajaan 10 tunnin treeneillä ja pääasiassa fillarin selässä. Tällä viikolla ollaan taas päästy paremmin juoksun makuun, kun juoksulenkkejä on kertynyt yhteensä kuusi. Siihen vielä päälle normifillaroinnit ja muut, niin tunnit näytti ihan hyvältä tällä viikolla.

Maanantaina kävin fillarilla töissä. Kotimatkalla kävin uudestaan kiertämässä Sysikallion reittiä yhteislenkin muodossa.

Yhteislenkin kokoontumispaikka

Reitti vähän tarkentui omassa päässä, mutta tunnelma reitin suhteen on kuitenkin kaikin puolin positiivinen. Pientä muutosta voi reittiin vielä tulla, mutta paljoa ei kuitenkaan ole sellaista nelivetopätkää. Eli ylämäet pääsee ylös ilman köysiä ja hakkuita. Ja mukavasti on palauttavaakin osuutta. Asia, jota en ollut aikaisemmin paljoa ajatellut oli, että kisan aikana valoisaa aikaa tulee olemaan vain kuusi tuntia. Eli käytännössä kisan joutuu juoksemaan lampulla.

Tiistaina kävin punttisalilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin vesisateessa. Keskiviikko ja torstai toimivat taas paripäivinä. Juoksut tein todella rauhallisella vauhdilla, kun polvet olivat jostain syystä melko kipeät.

Viikonlopulle Antti oli suunnitellut HTRC:n marraskuun harjoitusleirin. Ohjelma oli todella monipuolinen ja kiinnostava. Itse en kuitenkaan ehtinyt paikalle kuin sunnuntaina. Perjantai oli kokonaan välipäivä. Lauantaina oltiin coachin kanssa ensin koulun penkillä opiskelemassa ja uunikauppojen jälkeen lähdimme yhdessä lenkille. Päätimme nauttia lähes täysikuusta ja juosta järven ympäri illan hämärässä. Seuraavaa kisakautta ajatellen otimme hihnan mukaan ja juoksimme hihnaa käyttäen. Huipputreeni molemmille, jossa kellotettiin uusi enkka. Kotiin tullessa oli näkymä tällainen (3,2s valotus ilman jalustaa, Nokia Lumia 920).

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa HTRC:n yhteislenkki ja lähtöpaikkana toimi Solvalla. Porukkaa oli aurinkoisena, mutta erittäin tuulisena aamuna mukavasti paikalla. Kahdesta lenkkiporukasta valitsin sitten JanneH vetämän vähän vauhdikkaamman porukan. Kiersimme NC reittiä Solvallasta Haukkalammen tuntumaan ja sitä sitten vähän mukaillen takaisin Solvallaan. Aikaa kului runsaat kolme tuntia. Vauhti oli reipasta ja vähän ehkä vielä huomasi palautumattomuuden syksyn kisoista.

Viikolle kertyi tunteja yhteensä vajaat 14, jossa juoksua 90 kilsaa ja fillaria 65. Ensi viikolla juostaan taas työporukalla Coopperia. Treenit eivät taaskaan ole mitenkään tukeneet tätä, joten saa nähdä miten homma menee.

Viikko 45 ja väliviikko

Mammutista on nyt kulunut pari viikkoa ja treenit ovat olleet enemmän sellaista sekalaista harrastamista. Aikaa on mennyt paljon myös opiskeluiden kanssa ja vähän on ollut sellaista tasapainoilua ajankäytön kanssa. Toisaalta vielä nyt ei ole kovinkaan suurta kiirettä treenien kanssa.

Treenitunteja sain kasaan tällä viikolla runsaat kahdeksan. Parina päivänä tuli käytyä töissä fillarilla. Tiistaina käytiin taas punttisalilla. Torstaina ehdin mukaan Sysikallio100n yhteislenkille. Porukkaa oli yhteensä seitsemän, kun kierrettiin pariin kertaan reitti ja tutustuttiin tuleviin huoltotiloihin. Sen verran oli pimeää, että juostiin lamput päässä. Reitti tuntui vaihtelevalta, alussa pari isompaa mäkeä ja sen jälkeen taisi tulla pidempikin tasainen osuus. Jotain pientä nousua siinäkin taisi olla. Lopussa sitten taas yksi vähän isompi mäki. Matkaa tulee 2 kilsaa ja nousua noin 120 metriä per kierros. Puitteet ainakin vaikuttavat hyvälle. Sitten tietysti riippuu paljon kelistä ja lumen määrästä miten reitillä pääsee juoksemaan.

Perjantai-ilta meni opiskeluissa ja puolet lauantaista. Juoksin kuitenkin lauantaina illalla matolla lyhyen saunalenkin. Aiheena oli mäkitreeni, eli alkuun kilsa verkkaa ja sen jälkeen neljä kilsaa melko jyrkkään mäkeen. Lopussa maton kulma oli maksimissa eli 15. Loppuun sitten vielä tasaisella parin kilsan verkat. Aika vaativaa hommaa. Sunnuntaina kävin juoksemassa runsaat kaksi ja puoli tuntia mäkeä tuossa naapurin takapihalla. Rinteestä on kaadettu nyt syksyllä puita, joten vähän joutui risuja siivoamaan. Sopiva ura löytyi kuitenkin aika nopeasti ja ylimääräiset risutkin oli siivottu pois lenkin loppuun mennessä. Nousua tuli sellaiset 20-25 metriä per kierros. Oma mittari näytti treenin kokonaisnousuksi tasan 1000 metriä. Osan nousuista vedin sauvojen kanssa, joka kyllä helpotta huomattavasti. Jotain tällaista pitää tehdä tulevia tapahtumia varten.

Vettä on satanut tällä viikolla hurjasti. En muista aikaisemmasta, että noin 50 milliä vetävä sademittari olisi täyttynyt yhdessä viikossa. Näin kuitenkin on tällä viikolla käynyt. Taas olis paljon lunta maassa, jos lämpötila olisi vähän kylmempi. Ennuste on nyt kuitenkin vähän kylmenemäänpäin, joten talvirenkaatkin tuli laitettua alle tänään. Kyllä se lumikin sieltä vielä tulee.

Viikko 44 pientä ulkoilua

Viime viikonlopun Mammuttiruntusta on selvitty suurin piirtein. Mitään pahempia vammoja ei syntynyt, mutta väsymystä on podettu pitkin viikkoa. Normaalia nukkumaanmenoaikaa on saanut useampana iltana ruuvata vähän aikaisemmaksi, sen verran on vielä väsymystä yhden yön valvomisesta. Vielä kun kelit on ulkona olleet pimeät ja syksyiset niin sieltäkään ei ole tullut paljoa piristävää valoa.

Koko työviikon kuljin fillarilla töihin ja takas. Juoksu ei vielä paljoa maistunut, mutta fillaria pyöritellessä ei lihaksistossa tuntunut edes alkuviikosta paljoa jumia. Perjantaina pidin etäpäivää kotona ja samalla vapaata ulkoiluista.

Lauantaina käytiin coachin kanssa Veikkolassa kokeilemassa ratajuoksua. Veikkolan urheilupuiston rata on melko uusi ja sen pinta on edelleen mukavan kimmoisa. Ilma oli aamupäivällä hetkittäin melkein aurinkoinen, mutta muuttui iltapäivästä pilviseksi ja sateiseksi. Törmäsimme sattumalta Jussiin, joka sitten lähti vielä juoksemaan kanssani kotiin. Alla muutama kuva radalta.

Moukari ja häkki

Häkki

Rata ja häkki

Sunnuntaina juoksin vain lyhyen vajaan tunnin lenkin järven ympäri ja lisäksi lyhyen joogan. Aika jäykkää oli, kun edellisestä joogasta on aikaa melkoisen paljon. Keli oli sumuisen harmaa koko päivän. Jos tällä viikolla olisi sateet tulleet lumena niin lunta olisikin kertynyt mukavasti. Sademittarissa oli nyt viikon saldona yli 30 milliä vettä. Aamupäivällä saimme lisäksi tehtyä vähän pihahommia. Talvi voi alkaa tehdä tuloaan, piha on nyt valmis.

Loppuvuodelle tuli vielä yksi pieni tapahtuma, kun J laittoi pikkujoulukutsun Sysikallio100 tapahtumasta. Sinne piti tietysti laittaa ilmoittautuminen sisään, sen verran pimeänä tapahtumana sitä mainostettiin. Tulevalla viikolla päästään kokeilemaan reittiä ja sitten ei muuta kuin treeniä koneeseen.

Ensi vuodesta ja sen kisoista ei vielä ole paljoa tietoa. UTMB:n arvontaan tulee varmaan laitettua paperit sisään, kun kasassa on nyt kahdeksan pistettä. Japanin UTMF kisaan ensi keväänä oli tarkoitus lähteä, mutta pisteet eivät sinne riittäneet kuten eivät riittäneet neuvottelutaidotkaan kisajärjestäjien kanssa. Se jääköön siis tuleviin vuosiin. 

Viikko 43 ja MammuttiRuntu

Vaarojen Ultrasta oli ehtinyt kulua kolme viikkoa, jonka aikana kroppa oli saatu taas juoksukuntoon. Viikon loma lämmössä ja hehkussa olivat tehneet mukavasti tehtävänsä, kun perjantaina Runtun startissa kaikki tuntui hyvältä. Kisaa edeltävä viikko oli mennyt rauhassa perustekemisten merkeissä. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin vähän reippaamman puolitoistatuntisen. Lisäksi tiistaina kävin punttisalilla ja kolmen viikon tauko aiheutti sen, että takareidet oli kipeinä vielä torstaina, jolloin pidin lepopäivän. Perjantaina kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Kisavarusteiden pakkausta tein tässä pitkin viikkoa. Ainut suurempi kysymys oli tossuvalinta. Päätin lopulta vetää varman päälle ja valita perinteisen polkutossun eli Asicsen Nimbukset. Niissä riittäisi vaimennusta koko reissuun. Painoa olisi vähän muita enemmän varsinkin tossujen kastuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä olisi. Repulle tuli painoa 5,7 kg, jossa noin 2,5 litraa juomaa. Uimarastin jälkeen olin varannut kuivat alusvaatteet ja hanskat.

Kisa lähti liikkeelle vähän kangerrellen. Jouduin vähän säätämään reppua siinä porukassa juostessa, enkä ihan ehtinyt lukea karttaa. Porukassa oli pientä epätietoisuutta mihin suuntaan tulisi mennä, kun polkua meni ristiin rastiin pitkin mäkiä ja teinkin sitten oman reitinvalinnan. No eihän ne kaikki polut siinä omassa kartassa olleet ja mittakaavankin kanssa oli alussa vähän säätämistä. Tein sitten oikein kunnon pummin heti ekalle rastille, aikaa meni hukkaan sen verran, että ensimmäiset Marssisarjan kaverit tulivat vastaan palatessani taaksepäin etsimään jotain kiinnekohtaa. Marssilaiset olivat lähteneet vartin meidän perään.

Eka rastin "pieni" pummi

Lopulta eka rasti löytyi. Vähän ykkösen jälkeen Nopsakoipi tuli vastaan ja hänkin oli pummannut ekaa rastia. Muut tuntuivat jo menneen menojaan, mutta matkahan olisi vasta alussa eikä vartin pummilla olisi paljoa merkitystä. Kakkoselle ja kolmoselle matka sujui hyvin. Kolmoselle oikaisimme pellon reunoja pitkin heti Bonäsån ylitettyämme Tenholantietä pitkin. Nelos- ja vitosrasteille ei paljoa reitinvalintamahdollisuuksia ollut. Lompsittiin Nopsakoiven kanssa pääosin teitä pitkin. Ainoastaan vitosrastille tultiin pieni pätkä metsiä pitkin. Näillä kohdin törmättiin Ihan Hukassa tiimiin.

Kutosrastille reitinvalinnat erosivat melkoisesti. Ihan Hukassa tiimi veti ilmeisesti samaa tietä takaisin nelosen suuntaan, josta olimme tulleet. Nopsakoiven kanssa mentiin Öbyntielle ja sitä pitkin sillasta yli lahden toiselle puolelle. Siitä kuitenkin meidänkin reitinvalinnat erosivat. Nopsakoipi lähti kiertämään Hangontien kautta, kun minä olin vetänyt reitin vähän pienempiä polkuja ja teitä pitkin seuraavalle rastille. Matkaa olisi vähän vähemmän, mutta haastetta vähän enemmän. No, melko alussa sekosin poluissa vedin pienen matkaa ihan väärään suuntaan. Mutta onneksi kompassi on yösuunnistajan paras ystävä. Lisäksi oli pieniä ongelmia päästä kolme metriä leveästä ojasta yli. Alla tämän välin sekoilut (tuo edestakainen koukku etelään).

Niinhän siinä kävi, että törmättiin uudestaan Nopsakoiven kanssa vähän ennen rastia. Eli molemmat reittivaihtoehdot veivät prikulleen saman ajan.

Uimarastille mentiin pienen metsäoikomisen kautta. Uiminen oli yhtä virkistävää kuin aina. Oli oikein järjestetty luonnon liukumäki järveen, josta pääsi kivasti liukumaan narun varassa veteen. Suurin kirpaisu oli taas märkien pelastusliivien pukeminen päälle. Lämpötila tässä vaiheessa oli varmaan aika lähellä nollaa. Taivas oli ollut tähtikirkas koko alkuyön ja lämpötila oli laskenut yön mittaan. Uinnin jälkeen kuivat vaihtovaatteet ja lyhyt makkaransyöntitauko nuotion lämmössä. Heti nuotiolta lähdettyämme tuli todella kylmä ja oli pakko lisätä vähän vauhti, jotta saatiin taas kropassa lämmöt päälle.

Kasirastille lähestyttäessä aikaa meni vähän sekoillessa, kun kartassa ollut itäpuolinen polku puuttui kokonaan ja jouduimme tulemaan rastille enemmänkin kuulon avulla. Ysirasti olikin sitten Tammisaaren keskustassa Knipanin ravintolan kohdilla. Tällä välillä kuitenkin Nopsakoipi lähti käymään kisakeskuksessa hakemassa täydennystä. Itse luotin siihen, että matkalla löytyisi vettä jostain. Heti Knipanin jälkeen keskustassa oli motelli, jonka nettisivuilta oli etukäteen tarkistanut, että heillä olisi respa auki 24h. Meinasin, että sieltä mä ainakin saan vettä. No, ei sieltä kukaan tullut ovea avaamaan ja jäin ilman vettä. Matka jatkui kymppirastille. Rastille tultiin samaan aikaan Ihan Hukassa poikien kanssa.

Pari seuraavaa rastia meni ilman suurempia ongelmia. Päivä alkoi vähän sarastamaan vaikka aamuyöstä oli alkanut pilviä kerääntymään. Raaseporin linnan rastilla törmäsin Mahottoman kärkiporukkaan (Sakari ja Jari). Jari oli uimarastilla uimisen ja pukeutumisen jälkeen pudonnut uudestaan järveen(???) ja kastellut itsenä kokonaan. Järjestäjiltä saatujen kuivien vaatteiden ja lainapuhelimen avulla matka jatkui. Iso hatunnosto Jarille!

Kolmastoista rasti oli Runtun pohjoisin rasti (Grabbackan rauniot). Sinne oli matkaa linnalta vajaa kymppi. Huomasin juomasäiliön olevan ihan tyhjä ja nyt pitäisi oikeasti löytää juotavaa. Olin etukäteen katsonut kartasta, että tällä rastivälillä olisi yksi järvi, josta vettä voisi hakea jos ei mitään muuta keksi. Snappertunan ja Fagernäsin läpi juostessa monessa talossa oli valot, mutta väkeä ei ollut pihalla että olisi voinut käydä kysymässä vettä. Snappertunan kirkon kohdalla oli tien varressa kaivo, mutta avatessani sen kannen ei kaivo ollut kuin puolimetriä syvä ja pohjalla oli ämpäri jossa oli pari kolikkoa. Ei siis paljoa auttanut vai olisko pitänyt jättää kirkolle pari roposta. Mukana oli vain kakskymppinen ja sille saattaisi myöhemmin olla käyttöä, joten en sitten jättänyt mitään. Vähän tämän jälkeen tien varressa oli iso talo, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään valoja ikkunoissa. Sen sijaan rännin alla oli iso sininen tynnyri, johon oli varmasti kerääntynyt mukavasti sadevettä. Nopea hörppäys vettä ja hetkinen...hyvältähän tämä maistuu. Ei muuta kuin vesisäiliö repusta ja pari litraa mukaan. Sekaan vielä urkkajuomajauhetta niin energiatkin on kohdallaan. Jatkoin matkaa ja päätin nautiskella aamupalasta, eli mukaani tekemän ruisleivän. Sain kuitenkin vain puolikkaan syötyä. Jälkkäriksi vielä puolikas Tupla patukka. Vähän tämän jälkeen iski iso hätä, olisko ollut sadeveden vai ruisleivän ansiota?

Rastille tullessa oli tehtävänä ottaa postilaatikosta raunioiden pohjapiirustus ja etsiä rasti sen perusteella. Ensin menin kokonaan väärälle "rauniolle", kun tieltä tullessa näkyi ihan eri kiviröykkiöt vasemmalla. Postilaatikkoakaan ei näkynyt. No sitten näin ne oikeat rauniot noin 50 metrin päässä. Itse rastileima löytyi hyvin.

Seuraavan rastivälin vedin vähän pidemmän kaavan kautta palaten tietä pitkin aina Finbyntielle ja sieltä sitten länteen päin. Aika monet olivat tulleet suorempaan, mutta joutuneet ylittämään kynnöspeltoja ja muuta. Vähän ennen rastia tapasin Ilkan ja Annin, joiden kanssa edettiin yhdessä seuraavalle rastille. Vähän rastin jälkeen tuli Verkonpainolta viestiä, että pitäisi vähän kiristää tahtia, kun paikallinen media oli tulossa tekemään juttua. Matkaa maaliin oli noin parikymppiä. Lähdin siitä sitten jumppaamaan loppumatkaa vähän paremmalla vauhdilla. Ei se meno mitenkään helppoa ollut, mutta toisaalta ei se kävelykään paljoa oloa helpottanut. Mitä enemmän jaksaisi juosta niin sitä nopeammin pääsisi maaliin ja lämpimään suihkuun. Ammukahdeksasta asti alkanut sade oli kastellut kaikki vaatteet ja lisäksi tuuli oli paikoin aika navakka. Uintirastin jälkeen vaihtamani kuiva paita oli lyhythihainen eikä takki ollut mitenkään vedenpitävä. Kaikki kamat oli oikeasti läpimärät ja hieman kylmä alkoi jo tulla juoksusta huolimatta. Viimeisille rasteille tein vielä pienet metsäoikomiset.

Maalileimaus lähtikin sitten 13:08 vaikka olin itse laskenut olevani maalissa joskus 15:30 aikoihin. Ja sitäkin pidin vähän optimistisena.

Loppusuoralla

Sisällä lämpimässä vihdoinkin

Kisa meni omaan nykykuntoon nähden kyllä taas yläkanttiin. Noiden parin pumminkin kanssa aika oli hyvä. Varusteet toimivat hyvin, ehkä se vedenpitävä takki olisi sittenkin pitänyt pakata reppuun. Ruokaa oli taas ihan liikaa mukana, söin ainoastaan puolikkaan ruisleivän, kaksi geeliä ja pari suklaa patukkaa. Mustikkapiirakat ja muut jäi kokonaan syömättä. Vesihuoltokin onnistui kaikesta huolimatta. Ainoat ongelmat olivat oikeastaan jalkaterien kanssa, kun sukat ja tossut olivat käytännössä alusta asti märät. Kiitokset Nopsakoivelle vajaan 70 kilsan yhteislenkistä.

Kiitokset järjestäjille kaikesta nautinnosta ja tuskasta.

Viikot 41 ja 42 - latausta Pafoksella

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kolilta palattuamme pari viikkoa sitten ehdimme viettää kotona vain yhden päivän ennen kuin matka jatkui Kyprokselle ja siellä Pafokselle. Tiedossa oli viikon verran lämpöä ja aurinkoa. Ja tietysti energisiä Esa-luentoja.

Näkymä hotellin parvekkeelta

Rantoja pitkin hotellilta keskustaan

IVO ja "paikallinen Laku"

Viikon aikana oli sen verran hienot kelit, että pidimme vain yhden vapaapäivän lenkeistä. Juoksimme IVOn kanssa yhdessä, ei mitään kovin pitkiä lenkejä paitsi viimeisenä päivänä, kun luentoja ei enää ollut. Silloin hyppäsimme bussin kyytiin ja ajoimme sillä seuraavaan kylään. Siellä kiertelimme ensin rantaa pitkin ja sitten vähän ylemmäs sisämaahan. Ja sieltä takaisin hotellille. Se oli hieno lenkki, aurinkoa ja lämpöä riitti. Matkalla oltiin runsaat 5 tuntia ja välillä käytiin jäätelölläkin. Lisää juomista sai mukavasti ostettua pienistä kioskeista.

Paluu arkeen oli kuitenkin ankea, kun noin 30 asteen lämpötiloista tipahdettiin pariin lämpöasteeseen ja yöpakkasiin. Toisaalta uutiset runsaista lumisateista mm. Kolilla lämmittävät mieltä. Kolilla oli satanut parikymmentä senttiä lunta viikonloppuna. Ehkä se talvi ja lumi tulee aikaisin tänäkin vuonna.

Menneen viikon treenit ovat olleet maltilliset. Pientä pyöräilyä ja lenkkiä. Aika on mennyt opiskeluiden merkeissä, kun vielä kotitentin viimeinen palautuspäivä oli eilen lauantaina. Vielä yksi kotitehtävä pitää palauttaa tiistaihin mennessä. Kyllä se siitä.

Ensi viikolla aikaa menee myös Mammuttimarssin karttojen tekoon. Radat on julkaistu viime perjantaina ja kisakeskus on Tammisaaressa. Sääennusteesta ei ole vielä tietoa, mutta lokakuun lopussa uimarasti on aina uimarasti. Nam.

Viikko 40 ja Vaarojen Ultra

Kisaviikko oli varsin rauhallista oleilua. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin matolla kympin. Keskiviikko ilta meni koulunpenkillä ja torstai pakatessa. Perjantaina lähdimme puolilta päivin ajamaan kohti Kolia. Tarkoitus oli ehtiä vielä juoksemaan lyhyt lenkki pitkän automatkan päätteeksi, mutta kisamateriaalin hakemiseen ja muihin juttuihin meni sen verran aikaa, että lenkki jäi tekemättä. Ennen nukkumaan menoa perjantaina tehtiin vielä Heljän Oran johdolla mindfulness -harjoitus. Uni tuli hyvin ilman ylimääräisiä pyörimisiä.

Lauantaina kello soi jo vähän vaille viisi aamulla, jonka jälkeen syötiin tukeva aamupala ja pakattiin viimeiset kamat. Tossuiksi valitsin Salomonin SpeedCrossin, jotka tarjosivat paremman vaimennuksen VJ-sportin Irockiin verrattuna. Loppukesästä kipeytynyt kantapää tarvitsi enemmän vaimennusta, vaikkapa sitten tossujen pidon kustannuksella. Muuten juoksin pitkillä trikoilla ja aluspaidalla, jonka päällä oli t-paita. Kasivarsilla oli irtohihat ja päässä buffi. Aamu tuntui kovan tuulen takia todella kylmälle. 

Kylmä ennen starttia

Juuri ennen starttia

Kisa alkoi melko rauhallisella vauhdilla. Kärki taisi lähteä omille teille jo heti alusta, mutta seuraava porukka, jossa ilmeisesti olin mukana juoksi yllättävän rauhassa. Sitten jossain muutaman kilsan jälkeen vauhti nousi taas melkoisesti. Alun tieosuudella meikäläisestä meni muita ohi, mutta poluilla juostiin jonossa, kun paljoa ei ollut paikkoja ohitella. Kiviniemeen tullessa huomasin Hietalan Jannen olevan edellisessä veneessä menossa yli, joten ilmeisesti oma vauhti oli ollut pari napsua liian kovaa. Ylityksen jälkeen vesipisteellä täytin toisen pullon ja jatkettiin menoa tietä pitkin. Ennen ylitystä olleet porukat olivat hajonneet ja juoksin itsekseni ilman muita kilpailijoita.

Kohta aloin odottelemaan kuuluisaa Ryläyksen ylitystä, josta kaikki ovat puhuneet. Polulla loi normaalia enemmän juurakkoa ja kulmikkaita kiviä. En kuitenkaan mitään kovin hankalaa. Ainoastaan matkalla olleet erittäin jyrkät alamäet piti ottaa rauhallisesti, että ei olisi kaatunut naamalleen. Myös ylämäet joutui tunkkaamaan rauhassa ylös. Tasaiset kivikot ja loivemat alamäet pystyi hyvin juoksemaan. Toisen vesipisteen jälkeen alkoi arviolta noin 6-7 kilsan pituinen tieosuus, jonka aikana oikean jalan kantapää alkoi vaivata enemmänkin. Vauhti hidastui merkittävästi ja mieleen alkoi hiipiä pimeitä ajatuksia. Vaikka olin valinnut tukevammat tossut oli kantapää silti alkanut vaivata jo tässä vaiheessa. Metsässä kantapäässä ei ollut mitään kipuja, mutta tieosuudet olivat hankalia.

Ekan kierroksen lopussa nousu ensin laskettelurinteille ja lasku takaisin satamaan ja nousu takaisin Ukko-Kolille toivat pientä helpotusta, mutta totuus oli, että kantapää hidasti merkittävästi matkantekoa. Huollossa coachi oli varautunut nopeaan pysähdykseen, mutta meikläisellä ei ollutkaan mihinkään kiire. Mietittiin kantapäätä ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Vaihdoin kuivan paidan läpimärkien paitojen tilalle. Olin lähtiessä laittanut aivan liikaa vaatetta ja olin ensimmäisen kierroksen aikana hikoillut melkoisen määrän. Nesteen korvaaminen toisella kierroksella olisi tärkeää. Söin sisällä lämpimässä kahvilassa lautasellisen lihakeittoa ja join kupin kahvia. Coachi laittoi reppuun sillä aikaa uudet juomat ja geelit. Päätin ottaa särkylääkkeen, jos se vaikka auttaisi kantapään kipuun.

Lähdin melkenpä vähän vastahakoisesti toiselle kierrokselle noin vartin huoltotauon jälkeen. Kova tuuli puhalsi huoltoalueella ja kuivasta paidasta huolimatta kylmä alkoi hiipiä puseroon. Kerron coachille toisen kierroksen kestävän reilusti ensimmäistä enemmän.. Reitin alku laskee Ukko-Kolilta pitkän matkan alamäkeen ja melko nopeasti tunsin, että kantapään särky alkaa helpottaa.

Toinen kierros alkoi rauhallisella vauhdilla. Kilpailijat olivat hajaantuneet pitkin vaaroja ja saan juosta useita kilometrejä näkemättä muita. Yritin muistaa syödä ja juoda mahdollisimman paljon, koska nestettä oli kulunut runsaasti ekan kierroksen hikoilussa. Nyt toisella kierroksella yksi paita toimi paljon paremmin. Kiviniemessä ei venettä tarvinnut odottaa yhtään vaan pääsin heti nauttimaan hetken levosta soutuveneen penkillä.  Siinä nopeat tankkaukset ja valmistautumiset kohta tulevaan vesipisteeseen. Siellä tarjoiltu lämmin vesi maistui muuten todella hyvälle.

Toinen Ryläyksen ylitys oli selvästi ensimmäistä hitaampi. Mutta edelleen suurimman tuskan tuotti jyrkät ylämäet. Tässä vaiheessa jouduin kyllä jo kävelemään vähän loivemmatkin ylämäet. Sen sijaan alamäissä pystyin pitämään hyvää vauhtia. Taisi siinä joku kilpailija tulla selkä edellä vastaankin ja pääsin napsimaan pari sijoitusta. Viimeinen vesipiste ei tullut yhtään liian aikaisin. Olin jo vähän joutunut säästelemään juomaa ja jano oli melkoinen. Täytin molemmat pullot ja join vielä pari mukia vettä päälle. Sitten lähdettiin taas tahkoamaan sitä pitkää tieosuutta. Meno oli melko tuskaista ja pari kilpailijaa pääsi kuittaamaan ohi. Kantapää ei kuitenkaan enää vaivannut paljoa, mutta kunto oli vaan tässä vaiheessa loppu. Ei riittänyt yhtään puristusta vaikka pystyin kyllä juoksemaan koko matkan jyrkimpiä ylämäkiä lukuun ottamatta.

Viimeinen nousu Ukko-Kolille tuli sitten taas rauhassa. Muutamassa kohdassa pystyi jopa hiljaa juoksemaan, mutta suurin osa siitä tulee kävellen. Lopussa coachi oli kannustamassa viimeisten metrien voittamiseksi.

Loppunousu Kolille. Kohta tää on ohi.

Maalissa kello näytti 10.07. Siihen ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen. Reitti on rankka ja vaatisi melkoisesti toisenlaista treeniä. Lisäksi tuo ongelma kantapään kanssa pitää nyt saada kuntoon. Keli oli tänä vuonna lähes ihanteellinen, jos miettii, että kisa järjestetään lokakuun alussa. Jalassa olleet Speedcrossit olivat paikoin märillä kallioilla juuri niin luikkaat kuin pelkäsinkin. Toisaalta ilman niiden tuomaa vaimennusta en olisi ehkä toista kierrosta päässyt kiertämäänkään. Kokonaisuutena reitti ei ollut niin tekninen kuin odotin ja tieosuuksia oli yllättävän paljon. Järjestelyt toimivat loistavasti. Suklaamunien kuoriutumista ei valitettavasti jaksettu jäädä seuraamaan.

Tulokset.

Gepsi- träkki: