Viikko 40 ja Vaarojen Ultra

Kisaviikko oli varsin rauhallista oleilua. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin matolla kympin. Keskiviikko ilta meni koulunpenkillä ja torstai pakatessa. Perjantaina lähdimme puolilta päivin ajamaan kohti Kolia. Tarkoitus oli ehtiä vielä juoksemaan lyhyt lenkki pitkän automatkan päätteeksi, mutta kisamateriaalin hakemiseen ja muihin juttuihin meni sen verran aikaa, että lenkki jäi tekemättä. Ennen nukkumaan menoa perjantaina tehtiin vielä Heljän Oran johdolla mindfulness -harjoitus. Uni tuli hyvin ilman ylimääräisiä pyörimisiä.

Lauantaina kello soi jo vähän vaille viisi aamulla, jonka jälkeen syötiin tukeva aamupala ja pakattiin viimeiset kamat. Tossuiksi valitsin Salomonin SpeedCrossin, jotka tarjosivat paremman vaimennuksen VJ-sportin Irockiin verrattuna. Loppukesästä kipeytynyt kantapää tarvitsi enemmän vaimennusta, vaikkapa sitten tossujen pidon kustannuksella. Muuten juoksin pitkillä trikoilla ja aluspaidalla, jonka päällä oli t-paita. Kasivarsilla oli irtohihat ja päässä buffi. Aamu tuntui kovan tuulen takia todella kylmälle. 

Kylmä ennen starttia

Juuri ennen starttia

Kisa alkoi melko rauhallisella vauhdilla. Kärki taisi lähteä omille teille jo heti alusta, mutta seuraava porukka, jossa ilmeisesti olin mukana juoksi yllättävän rauhassa. Sitten jossain muutaman kilsan jälkeen vauhti nousi taas melkoisesti. Alun tieosuudella meikäläisestä meni muita ohi, mutta poluilla juostiin jonossa, kun paljoa ei ollut paikkoja ohitella. Kiviniemeen tullessa huomasin Hietalan Jannen olevan edellisessä veneessä menossa yli, joten ilmeisesti oma vauhti oli ollut pari napsua liian kovaa. Ylityksen jälkeen vesipisteellä täytin toisen pullon ja jatkettiin menoa tietä pitkin. Ennen ylitystä olleet porukat olivat hajonneet ja juoksin itsekseni ilman muita kilpailijoita.

Kohta aloin odottelemaan kuuluisaa Ryläyksen ylitystä, josta kaikki ovat puhuneet. Polulla loi normaalia enemmän juurakkoa ja kulmikkaita kiviä. En kuitenkaan mitään kovin hankalaa. Ainoastaan matkalla olleet erittäin jyrkät alamäet piti ottaa rauhallisesti, että ei olisi kaatunut naamalleen. Myös ylämäet joutui tunkkaamaan rauhassa ylös. Tasaiset kivikot ja loivemat alamäet pystyi hyvin juoksemaan. Toisen vesipisteen jälkeen alkoi arviolta noin 6-7 kilsan pituinen tieosuus, jonka aikana oikean jalan kantapää alkoi vaivata enemmänkin. Vauhti hidastui merkittävästi ja mieleen alkoi hiipiä pimeitä ajatuksia. Vaikka olin valinnut tukevammat tossut oli kantapää silti alkanut vaivata jo tässä vaiheessa. Metsässä kantapäässä ei ollut mitään kipuja, mutta tieosuudet olivat hankalia.

Ekan kierroksen lopussa nousu ensin laskettelurinteille ja lasku takaisin satamaan ja nousu takaisin Ukko-Kolille toivat pientä helpotusta, mutta totuus oli, että kantapää hidasti merkittävästi matkantekoa. Huollossa coachi oli varautunut nopeaan pysähdykseen, mutta meikläisellä ei ollutkaan mihinkään kiire. Mietittiin kantapäätä ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Vaihdoin kuivan paidan läpimärkien paitojen tilalle. Olin lähtiessä laittanut aivan liikaa vaatetta ja olin ensimmäisen kierroksen aikana hikoillut melkoisen määrän. Nesteen korvaaminen toisella kierroksella olisi tärkeää. Söin sisällä lämpimässä kahvilassa lautasellisen lihakeittoa ja join kupin kahvia. Coachi laittoi reppuun sillä aikaa uudet juomat ja geelit. Päätin ottaa särkylääkkeen, jos se vaikka auttaisi kantapään kipuun.

Lähdin melkenpä vähän vastahakoisesti toiselle kierrokselle noin vartin huoltotauon jälkeen. Kova tuuli puhalsi huoltoalueella ja kuivasta paidasta huolimatta kylmä alkoi hiipiä puseroon. Kerron coachille toisen kierroksen kestävän reilusti ensimmäistä enemmän.. Reitin alku laskee Ukko-Kolilta pitkän matkan alamäkeen ja melko nopeasti tunsin, että kantapään särky alkaa helpottaa.

Toinen kierros alkoi rauhallisella vauhdilla. Kilpailijat olivat hajaantuneet pitkin vaaroja ja saan juosta useita kilometrejä näkemättä muita. Yritin muistaa syödä ja juoda mahdollisimman paljon, koska nestettä oli kulunut runsaasti ekan kierroksen hikoilussa. Nyt toisella kierroksella yksi paita toimi paljon paremmin. Kiviniemessä ei venettä tarvinnut odottaa yhtään vaan pääsin heti nauttimaan hetken levosta soutuveneen penkillä.  Siinä nopeat tankkaukset ja valmistautumiset kohta tulevaan vesipisteeseen. Siellä tarjoiltu lämmin vesi maistui muuten todella hyvälle.

Toinen Ryläyksen ylitys oli selvästi ensimmäistä hitaampi. Mutta edelleen suurimman tuskan tuotti jyrkät ylämäet. Tässä vaiheessa jouduin kyllä jo kävelemään vähän loivemmatkin ylämäet. Sen sijaan alamäissä pystyin pitämään hyvää vauhtia. Taisi siinä joku kilpailija tulla selkä edellä vastaankin ja pääsin napsimaan pari sijoitusta. Viimeinen vesipiste ei tullut yhtään liian aikaisin. Olin jo vähän joutunut säästelemään juomaa ja jano oli melkoinen. Täytin molemmat pullot ja join vielä pari mukia vettä päälle. Sitten lähdettiin taas tahkoamaan sitä pitkää tieosuutta. Meno oli melko tuskaista ja pari kilpailijaa pääsi kuittaamaan ohi. Kantapää ei kuitenkaan enää vaivannut paljoa, mutta kunto oli vaan tässä vaiheessa loppu. Ei riittänyt yhtään puristusta vaikka pystyin kyllä juoksemaan koko matkan jyrkimpiä ylämäkiä lukuun ottamatta.

Viimeinen nousu Ukko-Kolille tuli sitten taas rauhassa. Muutamassa kohdassa pystyi jopa hiljaa juoksemaan, mutta suurin osa siitä tulee kävellen. Lopussa coachi oli kannustamassa viimeisten metrien voittamiseksi.

Loppunousu Kolille. Kohta tää on ohi.

Maalissa kello näytti 10.07. Siihen ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen. Reitti on rankka ja vaatisi melkoisesti toisenlaista treeniä. Lisäksi tuo ongelma kantapään kanssa pitää nyt saada kuntoon. Keli oli tänä vuonna lähes ihanteellinen, jos miettii, että kisa järjestetään lokakuun alussa. Jalassa olleet Speedcrossit olivat paikoin märillä kallioilla juuri niin luikkaat kuin pelkäsinkin. Toisaalta ilman niiden tuomaa vaimennusta en olisi ehkä toista kierrosta päässyt kiertämäänkään. Kokonaisuutena reitti ei ollut niin tekninen kuin odotin ja tieosuuksia oli yllättävän paljon. Järjestelyt toimivat loistavasti. Suklaamunien kuoriutumista ei valitettavasti jaksettu jäädä seuraamaan.

Tulokset.

Gepsi- träkki: