Viikko 47 ja Cooperin-testi

Sateet ovat jatkuneet tälläkin viikolla erittäin runsaina. Mittariin on vettä kertynyt viikon aikana joitakin millejä. Valitettavasti mittarissa ollut vesi oli jonain yönä jäätynyt ja halkaissut mittarin. Siksi tarkkaa sademäärää en enää tällä mittarilla saa. Viime vuonna hiihtokausi pääsi käyntiin joulukuun toisena, joten mielenkiinnolla odotellaan milloin lämpötilat kääntyy pakkaselle ja sade alkaa tulla alas lumena täällä meidänkin suunnalla.

Pimeää ja märkää

Mennyt viikko on ollut taas melkoisen kiireinen. Jopa niin kiireinen, että harjoittelulle ei ole jäänyt ihan niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut.

Maanantaina tuli käytyä fillarilla vain töissä, ei sen enempää. Edellispäivän pitkä lenkki painoi vielä kropassa eikä paljoa ollut fiilistä lähteä tekemään sen pidempää treeniä. Tiistaina menin aamulla fillarilla ja illalla juoksin takaisin kotiin. Keskiviikkona oli tarkoitus juosta työkavereiden kanssa Cooperin -testiä. Peruutuksia tuli aika monilta, mutta muiden kanssa päätettiin kuitenkin vetää testi läpi. Paikaksi olimme valinneet Esport areenan nyt kun kelit ulkona eivät ole järin innostavat. Tämän olimme sopineet jo toukokuussa juostun edellisen testin yhteydessä.

Aivan liian lyhyen lämmittelyn jälkeen lähdimme liikkeelle. Eka kierros sujui vielä jotenkin, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi kropassa tuntua. Mikään paikka ei erityisesti tuntunut, mutta en vain saanut kovempaa vauhtia aikaiseksi. Viime kerralla hitain kierros kulki 1.27 ja nyt hitain kierros oli 1.33. Yksi merkittävä ero hallissa ja ulkona juoksemisen välillä on hapen määrä. Tuntui, että en saanut kunnolla tarvittavaa määrää happea keuhkoihin vaikka tein miten paljon työtä. Hitaalla lenkillä en tätä ole aikaisemmin areenalla huomannut, mutta silloin ei tietysti hapentarve ole läheskään niin suuri. Ajan täyttyessä näytti tulos lähes 200 metriä huonommalta kuin edellisellä kerralla. Vähän jotain tällaista osasinkin odottaa. Jospa tässä keväällä saisi taas vähän vauhtiakin haettua reippaammilla treeneillä ja sitten ensi kerralla juostaan taas ulkona. Kyllä se siitä.
Seuraavana aamuna juoksin aamulla töihin. Toinen takareisi tuntui aluksi vähän kireältä eilisen juoksun jäljiltä. Happea oli ilmassa kuitenkin tarpeeksi, kuten oli myös vettä, jota satoi välillä paljon ja välillä vähän enemmän. Illaksi sade vähän hellitti, kun ajelin kotiin fillarilla.

Perjantaina oli vuorossa PePon syyskylvö, jossa treeniohjelmasta vastasi Nuuksion Nuoli. Ensin vedettiin lämmitellen hiet pintaan liikkeet opetellen ja siihen perään tehtiin neljällä tehtävärastilla paria kolmea erilaista liikettä viiden minuutin ajan. Välissä oli pieni lepohetki. Alkuverkan jälkeen kädet oli jo aika rullalla vaikka eihän nitä liikkeitä oikeesti tehdä käsillä. Mutta kun tekniikka on vielä hakusessa niin kädet on vaan kovilla. Illan treenistä voi lukea lisää coachin kirjoittamana.

Verkonpaino roikkuu kuulassa, kun Runoratsu
antaa kyytiä pinkille kuulalle

Hallille kerääntyneitä wannabee-PePolaisia

Lauantaille olimme sopineet Eeron kanssa yhteislenkin Espoon keskuspuistossa. Lähtöpaikan löytämisen kanssa oli pientä säätämistä, mutta lopulta sekin onnistui. Ilma oli aluksi pilvinen, mutta lopussa jopa aurinko taisi näyttäytyä. Aika sopivasti keli kuvasti suunniteltuja juttuja. Toivottavasti hommat lähtee rullaamaan kunnolla.

Lannistumaton Eero

Loppuun vielä pari linkkiä.

Mammuttimarssin 2013 tulokset ja järjestäjien jorinat kokonaisuudessaan.

Joensuun 12h kisan tulokset.