Kausi paketissa...taas

Tällä viikolla selvisi sitten sekin, miksi alaselässä tuntuu juostessa siltä kuin siellä olisi useampi puukko poikittain eikä kipu ole hellittänyt vaikka Ministä on jo useampi viikko aikaa. Mitään sanottavampaa kipua ei ole levossa, mutta yhtään ei selkä kestä juoksusta tulevia iskuja. Ei vaikka hiippailisi varpaillaan ja yrittäisi vältellä kosketusta maahan. Sen verran kuitenkin maan vetovoima vielä toimii, että jokaisen ponnistavan askeleen jälkeen tullaan maahan ennemmin kuin myöhemmin ja silloin kipua syntyy, varsinkin oikean jalan tullessa maahan.

Viikko sitten otettujen magneettikuvien tulokset tulivat tällä viikolla ja tuomio oli selvä. Ristiluussa on rasitusmurtuma, joka vaatii minimissään kolmen kuukauden juoksutauon. Voipi mennä pidempäänkin. Korvaavia harjoituksia saa tehdä sen mukaan mitä selkä kestää. Mutta ei juoksua tai sellaistakaan mistä vastaavia iskuja voisi tulla. Eli fillari taitaa tulla aika tutuksi tässä loppuvuoden aikana. Lisäksi nyt olisi aikaa tehdä sellainen vähän perusteellisempi voimaharjoitusjakso. Toivottavasti lumet tulee aikaisin tänä vuonna, koska hiihtäminen onnistuu hyvin. Omasta puolestani lumet voisivat tulla jo huomenna.

Juoksutauko tarkoittaa myös sitä, että loppukaudelle suunnitellut kisat jäävät auttamatta väliin. Ensi viikonlopulla Kolilla juostava Vaarojen Maraton sekä lokakuun lopun Mammuttimarssi jäävät siis tänä vuonna väliin. Se tarkoittaa myös sitä, ettei vuoden vaihteessa tarvitse osallistua ensi syksyn UTMB:n lähtöpaikkojen arvontaan.

Pari edellistä viikkoa ovat menneet fillaroinnin merkeissä. Ei mitään pidempää lenkkiä, mutta säännöllisesti lähes joka päivä. Tällä viikolla fillarikilsoja kertyi vajaat parisataa vaikka pari välipäivääkin mahtui viikolle. Mutta eihän tämä tosiaan niitä juoksukilsoja korvaa mitenkään.

Siiten taas pari kuvaa tämän päivän kävelyreissulta.

Ei ruokasieni

Ruskan värit järven rannassa

Ruskan värit jopa liikennemerkeissä

Valtavasti Tyrnimarjoja

Upea ruska Tuhkapensaassa

Supikoira takapihalla

Viides treeniviikko ihmetellen

Eivät ole asiat viikossa juurikaan muuttuneet. Lenkillepääsyä odotellaan edelleen, mutta vaiva tuntuu paranevan varsin hitaasti. Edellisestä oikeasta lenkistä on nyt kolme viikkoa aikaa. Sinä aikana ei ole tullut muuta kuin fillaroitua, mutta se ei kyllä korvaa niitä juoksukilometrejä. Alaselkä ei tällä hetkellä juurikaan kestä juoksusta tulevia iskuja, joten lajit joissa tätä ei ole sopivat tällä hetkellä parhaiten.

No kun ei voi kirjoittaa juostuista kilometreistä niin alla sitten kuvasatoa viikon varrelta. Kohta pitää varmaan muuttaa blogin nimikin enemmän luontoon ja vähemmän liikuntaan viittaavaan.

Aamuaurinko

Perjantaiaamuna työmatkalta. Vain pari lämpöastetta ja vesihöyryä nousi järven pinnasta.

Vaahterassa alkaa jo olla hienot ruskan värit.

Pihlajanmarjoja tulee tänä vuonna paljon. Taitaa ennakoida kylmää talvea.

Vielä jaksaa Lupiinit (tai ainakin yksi) kukkia syyskuun puolivälissä

Kärhöt kukkii edelleen syyskuussa. Aivan mahtava kukka.

Vanha linnunpesä

Olisko joku Tuhkelo?

Suppilovahveroita omalta pihalta

Ensi viikolla pitä tehdä päätös Kolin suhteen, lähteäkkö kokeilemaan vai jääkö sekin kisa väliin.

Neljäs treeniviikko lepäillen

Ei mene asiat aina niin kuin pitäisi. Viikonlopulle asetetut haaveet lenkille pääsystä olivat aivan liian aikaisia ja kokeilemani testilenkki loppui lähes alkumetreillä. Viikolla kävin fillarilla töissä kuten edelliselläkin viikolla. Tiistainen käynti kiropraktikolla helpotti asioita melko paljon, kun ristiluuhun saatiin vähän lisää liikkuvuutta. Se ei kuitenkaan vielä helpottanut juoksua vaan ainoastaan mahdollisti normaalimman kävelytyylin. Enää ei tarvinnut nilkuttaa eteenpäin, kuten olin tehnyt jo vajaan parin viikon ajan.

Lauantaina kokeilinkin sitten ensimmäistä testilenkkiä viikon aikana, mutta matolla tehty lenkki loppui jo parin sadan metrin jälkeen. Kipu alaselässä ja pakarassa ei ollut yhtään helpottanut eikä juoksemisessa ollut mitään järkeä. Viikonloppu menikin sitten pihahommien merkeissä.

Viikonloppuna kisattiin myös 24 tunnin MM- ja EM-kisat Puolan Katowicessä. Suomesta olikin mukana kaikkien aikojen kovin maajoukkue mukana arvokisojen karkeloissa. Odotukset olivat kovat niin naisissa kuin miehissä. Naisilla oli puolustettavanaan pronssia edellisistä EM-kisoista kahden vuoden takaa. Ihan sellaista ilotulitusta kuin viime kerralla ei nyt saatu koko joukkueen osalta, mutta osalla juoksijoista tulokset olivat loistavia. Endurancen Jari Tomppo juoksi uudet SE-lukemat 252,250 km ja hän onkin nyt ainut yli 250 kilometriä vuorokaudessa juossut suomalainen. Myös Endurancea edustavat Mari Toivonen ja Jaana Thorström ylittivät ensimmäistä kertaa 200 kilometrin rajan juoksemalla omat uudet ennätyksensä 203,435 km sekä 202,109 km. Onnittelut koko porukalle.

Harjoitusten osalta viikko oli erittäin vaisu, mutta luonnon edesottamuksia omalla pihalla oli sitäkin hienompi seurata.

Trumpettikukat (tai pasuunakukka) ovat kasvaneet lähes parimetrisiksi tänä kesänä.
Tosin kylmä kesä aiheutti sen, etteivät ne kukkineet lainkaan.

Omenasato on tänä vuonna todella runsas

Syksyn kisakalenterista tulee aikaisempaakin haastavampi, jos kohta ei päästä juoksukuntoon. Mutta vielä on toivoa.

Kolmas harjoitusviikko fillaroiden

Mennyt viikko ei sitten ollut ihan sitä mitä sen piti harjoitusohjelman mukaan olla. Viime lauantaina ärtynyt pakaralihas sekä alaselkä ovat vihoitelleet sen verran koko viikon ettei juoksemaan ole päästy. Vielä alkuviikosta elättelin toiveita juoksulenkistä viikonloppuna sekä osallistumisesta Nuuksion Classic maratonille, mutta torstaina tilanne alkoi selvitä, ettei juoksemaan olisi mitään mahdollisuuksia. Kävin kokeilemassa lyhyen testilenkin, mutta juokseminen oli enemmänkin sellaista hidasta köpöttelyä ja selkä tuntui siltä, ettei sillä kovinkaan pitkälle kannata juosta. Varsin harmillista, kun Nuuksion kisa järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, jolloin olisi ollut hienoa olla mukana.

Alkuviikko meni fillaroinnin merkeissä, joka onnistuu suht hyvin tällä hetkellä. Maanantaista keskiviikkoon tuli poljettua noin viisi tuntia fillarilla ja torstaina kävin kokeilemassa lyhyen testilenkin. Lauantaina poljin fillarilla ympäri Nuuksiota kameran kanssa. Mitään muuta tällä viikolla ei sitten tullutkaan tehtyä.

Maanantaina startannut PTL kisa sai hienon lopun suomalaisten Janne Marinin ja Juha Jumisko viedessä kisan voiton. Neljässä vuorokaudessa he taittoivat matkaa noin 290 kilometriä nousumetrejä kertyessä runsaat 22 000. Olosuhteet olivat tänä vuonna poikkeuksellisen kovat, kun viimeisenä aamuna lunta oli 30 cm Jannen ja Juhan lähtiessä matkaan. Raporttia saamme lukea toivottavasti mahdollisimman pian Jannenpoluilta. Tulosluettelo löytyy järjestäjien sivuilta. Myös UTMB osalta saatiin tulosluetteloon pohjaismaista väriä, kun Ruotsin Jonas Buud juoksi toiseksi. Sääolojen takia noin UTMB lyheni noin 100km mittaiseksi noususumman jäädessä kauas normaalista.
Tässä vielä poikien raportointia matkan varrelta videon muodossa:


Lauantaina juostiin tosiaan ensimmäinen Nuuksio Classic Trail Maraton, kuten virallinen nimi menee. Ilmoittautuneita oli 222, joista runsaat 200 lähti matkaan. Keli oli juoksemisen kannalta todella ihanteellinen, pilvistä lämpötilan ollessa noin 14-15 asteen lukemissa. Iltapäivällä alkoi jossain vaiheessa satamaan, mutta ei kuitenkaan mitään kovaa sadetta. Sen verran kuitenkin, että juuret ja kalliot kastuvat ja se tekee ne liukkaiksi juosta.

Lähdön tunnelmia

Naisten voittaja Nina Heiskanen

Miesten voittaja Jani Riissanen

Jussin tyylinäyte 27 kilsa kohdalta. Maalissa hienosti ajassa 4.22.

Loput 500+ kuvaa voi myös selata jos aikaa on. Kisan lopputulokset löytyvät täältä.

Viikonloppuna kisattiin myös Rogainingin 24h MM-kisat Tsekeissä. Alustavien tulosten perusteella sielläkin on saatu suomalaismenestystä, kun Eero Jäppinen ja Jukka Pinola ottivat MM-hopeaa. Jukkahan on ollut mukana Nuuksio Classicin järjestelyissä. Tässä vielä alustavat tulokset.

Ensi viikon ohjelma on vielä treenien osalta auki. Toiveissa olisi juoksulenkki mahdollisimman pian. Saa nähdä miten käy.

Toinen treeniviikko ja Mini

Viikko alkoi maanantaina ja tiistaina parilla peruslenkillä töistä kotiin. Juoksu kulki mukavasti vaikka juoksin repun kanssa molemmat lenkit. Mitään kovin painavaa reppua en pitänyt, mutta sellainen pieni paino, jotta repun kanssa juoksemiseenkin alkaa taas tottua. Maanantaina tein vielä lyhyen kuntopiirin. Keskiviikolle oli suunniteltu iltaohjelmaa, joten suuntasinkin aamulla juosten töihin. Edellinen aamulenkki töihin on tehty joskus ennen lomia, mutta hyvin tuo kuitenkin kulki. Hyvin nukutun yön jälkeen liikkeelle lähtö on helppoa ja juoksu kulkee. Ainoastaan alussa menee sellainen 10 minsaa ennen kuin polvet lämpiävät ja tottuvat juoksuaskeleisiin.

Torstaina kuljin fillarilla töihin, kun meidän oli tarkoitus työporukan kanssa käydä juoksemassa Cooperin -testi. Se kuivui kuitenkin kasaan, tai oikeastaan siirtyi muutamalla viikolla eteenpäin, kun lomalla ei ole kuulemma ehtinyt harjoitella tarpeeksi. Perjantaina juoksin töiden jälkeen puolentoista tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Sen päälle vielä lyhyt kuntopiiri. Oikean jalan pakaralihas (tai ehkä piriformis) tuntui vähän kuntopiirin aikana.

Lauantaina olikin sitten tarkoitus juosta pidempi lenkki ja koska siihen tarjoutui mainio tilaisuus Masokistin Unelman yhteydessä niin päätin sitten jo viikolla osallistua lauantaina Minille. Ilma oli kello 10 startissa aika viileä ja vielä ekan tunnin ajan oli tunne, että olisi mielellään laittanut hanskat käteen. Lyhyissä huosuissa ja paidassa kuitenkin juostiin alusta lähtien. Juoksimme Tuulan kanssa koko lenkin yhdessä alusta loppuun. Juttua riitti mukavasti ja vauhti oli juuri sopiva omaan kuntoon nähden. Iltapäivän puolella ilmakin alkoi jo lämmetä ja maaliin tullessa oli jo ihan lämminkin. Juoksu kulki muuten hyvin, mutta viimeisillä kierroksilla tuo samainen pakaralihas alkoi hieman kramppaamaan. Suihkussakäynnin jälkeen se vasta leikkasi kiinni ja jopa kävely autolle oli hieman tuskaista. Ei kuitenkaan niin tuskaista kuin miltä kävely näytti.

Asianmukainen alkujumppa kuten kaikissa suurissa juoksutapahtumissa.

Alussa juostiin Veikon kanssa useampi kierros.

Armoton loppukiritaistelu

Loppuaika oli 3.46 eli ihan hyvä näin pitkälle lenkille. Sen verran tuo jalka kuitenkin kipeytyi, etten vielä sunnuntaina halunnut rasittaa sitä enempää vaan pidin sitten suosiolla vapaa päivän. Viikolle tuli harjoitustunteja yhteensä 12, joka jäi hieman vajaaksi tuon sunnuntain lepopäivän takia. Juoksukilsoja tuli 111km. MasUsta löytyy lisää kuvia täältä. Järjestäjille taas isot kiitokset.

Alla vielä pari kuvaa kesällä Skotlannissa juostusta kisasta. Kuvat on otettu kolmannen huoltopisteen läheisyydessä järjestäjien toimesta. Kiitokset heille.

Pienen puron ylitys. Märällä tossulla on hyvä juosta

Kieli keskellä suuta ettei eksy reitiltä

Eka treeniviikko kohti Kolia

Edessä on viiden viikon mittainen treenijakso, jonka aikana olisi tarkoitus saada vähän lisää määrää ja sitä kautta lenkkeihin lisää mittaa. Suhteellisen maltillisella määrillä tässä kuitenkin vielä mennään ja koko homma tähtää vielä pohjakunon rakentamiseen.

Maanantaina juoksin peruslenkin töistä kotiin. Pieni lisälenkki tuli Postissa käydessä. Kotiin tultuani tein vielä lyhyen kuntopiirin. Oikein hyvä aloitus viikolle. Tiistaina juostiin Pekan kanssa töistä kotiin. Sekä maanantaina että tiistaina juoksin repun kanssa, jotta sen kanssa juoksemiseen tottuu paremmin. Kaikki loput tämän kauden kisat juostaan kuitenkin repun kanssa, joten peruslenkkiäkin kannattaa tehdä sen kanssa.

Keskiviikkona ja torstaina kävin fillarilla töissä. Molempina päivinä tein kuitenkin juoksulenkin vielä illalla kotiin tultuani. Keskiviikkona tein matolla mäkitreenin. Pyöräilyn jälkeisillä lämmöillä lähdin liikkeelle 10% nousukulmalla ekat kaksi kilsaa. Vauhtia oli maltillisesti 6.30 min/km. Aika nopeasti alkoi maitohapot hiipiä reisilihaksiin, oikein mukava tunne. Juuri sellainen, että vielä pitää jaksaa, mutta kohta joutuu kyllä pistämään kävelyksi. Kahden kilsan jälkeen laskin kulmaa viiteen prosenttiin. Se tuntui kuin olisi juossut tasaisella. Tätä juoksin vain kilsan ja nostin maton taas 10 prosentin kulmaan. Taas sama homma. Maitohapot alkoi kerääntyä reisiin, mutta juoksin kuitenkin samalla vauhdilla seuraavat kaksi kilsaa. Raskasta oli. Siihen sitten loppuun vielä kilsa tasaisella, joka tuntui kuin jyrkältä alamäeltä. En meinannut edes pysyä matolla.
Torstaina käytiin Jussin kanssa töiden jälkeen kiertämässä Nuuksion polkuja. Pari tuntia meni kuin siivillä, kun käytiin lenkin yhteydessä vetämässä vähän mäkivetoja ja hurjasteltiin muutenkin tehden lyhyitä vetoja juoksun lomassa. Vähän alkoi lopussa painaa, kun eilinen mäkitreenikin tuntui hiukan jo lähtiessä.

Perjantaina päätin pitää lepopäivän parin edellisen reippaamman päivän jälkeen. Lisäksi viikonlopullekin oli tarkoitus säästää vähän harjoitustunteja, joten välipäivä tuli juuri sopivaan aikaan. Lauantaina kävin juoksemassa 1,5 tuntia metsäpolkuja heti aamulla ennen aamupalaa. Päivällä lähdimme kaupungille hoitamaan muita asioita ja iltapäivä meni Lauttasaaressa HCM:ia seuraten. Paljon tuli taas bongattua tuttuja radalla. Keli taisi olla aika lämmin, kun auton mittari näytti 25 astetta paikalle tullessa. Aurinkoa piisasi koko päiväksi eikä niitä sadekuurojakaan tullut. Samalla kuultiin, että Tuusulanjärven seuduilla on Kreikkaa varten treenattu oikein urakalla. Kovia tuloksia on varmasti tulossa taas tänä vuonna Kreikantuomisina. Sunnuntaina kävin kiertämässä metsäpolkuja runsaan parin tunnin ajan. Päälle vielä viikon toinen kuntopiiri.

Viikon harjoitustunnit menivät vähän yli, kun saldona oli vajaat 13 tuntia. Siinä oli 94 kilsaa juoksua ja fillaria 72 kilsaa. Ensi viikolla nostetaan vähän määrää.

Tällä hetkellä pihalla kukkivat mahtavat Kärhöt, jotka ovat kasvaneet useamman metrin pituisiksi. Kukkia on valtavat määrät. Niiden kukinta jatkuu yleensä joitakin viikkoja. Lisäksi Salkoruusut kukkivat.

Kärhön kukat ovat lähes kämmenen kokoiset.

Vaalean punainen kärhö

Salkoruusu

Viimeinen lomaviikko

Viides ja samalla viimeinen lomaviikko alkaa olla paketissa. Aika on mennyt nopeasti, kuten aina silloin, kun on mukavaa tekemistä.

Viime viikkoisesta kisasta vielä joitakin havaintoja. Alussa juostiin tosiaankin niin kovaa vauhtia, että tunnin jälkeen ajattelin tämän reissun päättyvän osaltani kahden kolmen tunnin rypistämisen jälkeen. Edes alamäissä ei sykkeet palautuneet kovinkaan paljon, mutta se saattoi johtua myös siitä, että nekin juostiin reipasta vauhtia. Siihen nähden jaksaminen hyvin loppuun asti oli erittäin iloinen yllätys. Kunto alkaa ilmeisesti olla menossa parempaan suuntaan ja kunhan tässä päästään kunnolla pitkien lenkkien makuun niin jonkun ajan kuluttua meno alkaa varmasti maistua aina vaan paremmalta.

Varusteiden puolella tuntui kaikki toimivan suht hyvin. Vuosi sitten ostaman reppu oli ehkä aavistuksen liian iso tähän kisaan (25 litraa). Repun sai kuitenkin kiristettyä pienemmäksi, jolloin tavarat eivät hölskyneet sen sisällä. Pakollisia tarvikkeita sekä muuta mukana kannettavaa ei kertynyt niin paljoa, että näin isolle repulle olisi kuitenkaan tarvetta. Moni juoksikin huomattavasti pienemmillä repuilla. Silmiinpistävää oli se, miten vähällä juomasäiliöillä moni muu oli liikkeellä. Kisan voittanut Daniel sekä Andrea, jonka kanssa juoksin kisan alusta loppuun, kantoivat mukanaan vain puolen litran kokoista juomapulloa, jonka he täyttivät huoltopisteillä. Daniel joi lisäksi puroista vettä, mutta piti sitä parempana ratkaisuna kuin nestehukkaa kysyessäni häneltä voiko purovettä juoda. Itse en olisi juonut mistään purosta nummilla laiduntavien lampaiden takia. Ainut kisan aikana tapahtunut vahinko oli puhelimensuojana käyttämäni Cordura pussi, joka oli ilmeisesti hankautunut repussa puhki ja päästänyt vettä sisäänsä. Seurauksena oli, että N900 puhelimeni kosketusnäyttö näytti olevan puolillaan vettä. Kallistaessani puhelinta puolelta toiselle näytti vesi siirtyvän lasin takana myös puolelta toiselle. Todella hieno ja aidon tuntuinen efekti, johon muilla puhelinvalmistajilla on vielä matkaa. Sen Cordura pussin saa toivottavasti paikattua.

Alla kisareitin profiili. Kokonaisnousua tuli oman mittarin mukaan 3400 metriä, kun kisajärjestäjät ilmoittivat sen olevan 3800 tai jopa yli 4000 metriä. UTMB:n sivuilla kisalle on listattu 3800 nousumetriä. Vaikea tietää mikä sitten on oikea lukema.

Alla vielä gps träkki viikko sitten juostusta reitistä. Harmillista, että en ottanut kameraa mukaan kisaan. Kuvattavaa olisi ollut paljon.



Kisan jälkeinen viikko on ollut enemmänkin palauttava. Vaihdoimme kisan jälkeen maisemia siirtymällä Englannin puoleisesta Woolerista takaisin Skotlantiin ja Peeblesiin. Täällä majoituimme pari päivää, joiden aikana kävelimme läheisillä nummilla useamman tunnin mittaisia vaelluksia. Se oli erittäin hyvää palauttavaa ulkoilua jaloille. Keli ehti tässäkin vaihtua päivän aikana, kun alkumatkasta oli lämmintä ja aurinkoista, mutta loppumatkasta satoi jo kaatamalla ja polut ja tiet olivat veden vallassa. Onneksi coachin Kinvarat kuivuvat yhtä nopeasti kuin ne kastuvat.

Kohti seuraavaa töppyrää

Nummilla riitti lampaita ja kisan aikana niitä nähtiin varmaan satoja

Tyypillinen portti, joita kisan aikana tuli aukaistua ja suljettua lukemattomia kertoja

Loppuviikko menikin sitten kotona, kun saavuimme reissusta torstaina iltapäivällä. Matkapäivä meni levon merkeissä, koska olimme joutuneet aikaisen lennon takia nousemaan jo aamukolmelta. Perjantaina kävin kiertämässä hitaasti Siikajärven ja lauantaina Korpinlenkin. Kesä tuntuu loppuneen vähän ennen aikojaan, kun lauantaina joutui jo laittamaan lyhythihaisen paidan päälle takkia. Yleensä elokuu on vielä varsin lämmintä aikaa. Sunnuntaina oli Nuuksio Classicin kolmas yhteislenkki. Juoksimme runsaan 20 kilsan reitin lähtöpaikkana Solvalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämpeni päivän aikana mukavasti. Kotona lämpömittari näytti 20 astetta lämmintä, kun se näytti aamuviideltä neljä astetta. Yöt alkaa siis olla todella viileitä. Viikolle kertyi useita tunteja palauttavaa kävelyä sekä 47 kilsaa juoksua. Ensi viikolla alkaa sitten viiden viikon mittainen treeniputki Kolia varten.

Todelliseen vuorijuoksuun voi tutustua lukemalla Jannen ja Juhan raportointia heidän edellisestä reissustaan osoitteessa Jannenpolut. Heidän heinäkuun alussa tekemälle parin viikon reissulle kertyi matkaa 650 kilsaa ja nousumetrejä lähes 50 000! Jokainen päivä on raportoitu erikseen ja alussa on mukava videopätkä päivän tapahtumista. Hienoa!