Mielihyvää tasapainossa keho ja mieli!

Tällä kertaa saamme kuunnella ja lukea Taina Liukkosen ajatuksia viikon podcast teemaan liittyen.


Liikunnan aikainen nautinto on parempi innostaja kuin pakko – jos luot itselle mielikuvaa, että joka kerta otetaan mittaa kehon suorituskyvystä mielen ehdoilla ja kehon viestejä ei kannata kuunnella. Tämän rajoittava uskomus tarvitsee minun mielestä vähän ravistelua. Suosittelen liikunnan aikana keskittymään omaan sisäiseen puheeseesi. Havainnoida millaista sisäistä puhetta liikunnassa käytät ja millaisia itseä koskevia määrityksiä voit siitä havaita? Miten havaitsemasi määritelmät vaikuttavat mielialaasi, onnistumiseesi ja liikunnan aikaisen pystyvyyden tunnistamiseksi. 

Voit tätä kautta saada selville myös rajoittavia uskomuksia. Kuten palautumista rajoittava uskomus ”hapottaa jalkoja, olisiko ollut parempi tehdä palauttava harjoitus?" "Ei, en ole ennenkään maitoillut, nyt mennään eikä valiteta." Jollekin tämä on toisin päin ja raskaat harjoitukset koetaan itselle sopimattomiksi. ”Kuten minulla ei ole kykyjä hengästyttävään liikuntaan”. Kun huomaa itseä rajoittavan uskomuksen sinulla on täysi valta päättää, vapaudutko siitä tai jatkatko sen kanssa. Jos vapautat, annat tätä kautta itsellesi mahdollisuuden nähdä itsesi ja elämäsi kokonaisuus laajemmin.

On hyvä myös havainnoida liikunnan aikaisia ilmeitä, itsestä lähteviä äännähdyksiä, hengityksen kautta syntyvää tunnetta kehossa, että mielialaa, millä käynnistät seuraavan sarjan. Entä mikä on sinulla päällimmäinen tunne tai tunteet, kun ajattelet päivän tulevaa treeniä? Näetkö itsesi vain treenikoneena, jonka suurin tehtävä on kurittaa kehoa ja mieltä. On siis hyvä välillä miettiä itse asettamiaan rajoja itselle. Mitä pitäisi tuntua, missäkin harjoituksessa ja mitä on sinulle syvin motiivi liikunnassa? Joskus rajoittama uskomus voi olla, että mielihyvää tuottava liikunta koetaan pehmovauhtiseksi, jota kunnon liikkujat eivät tarvitse. Jokainen liikuntakerta pitää olla kova, raskas ja pitkä, jotta keho että mieli vahvistuvat. Näin voi uskoa pitkäänkin ja voit ottaa isojakin riskejä palautumisen kustannuksella. Mitä jos kokeilet ottaa sisäisen puheesi ja kehon havainnoinnista säännöllisen tavan? Koska ihmisen mieli osaa vaatia paljon enemmän mitä keho pystyy tekemään. Kun otat sisäisen puheen havainnoinnin käyttöön, sallit kehollekin mahdollisuuden tulla kuulluksi. 

Negatiivisen stressin purkukeinona liikunta on toimiva, erityisesti liikunnasta aiheutuvan euforian toimesta. Raskas kuormittava liikunta on keholle ja mielelle aina stressiharjoitus, joka on hyväksi sopivasti annostellen. Liikasaati tarkoittaa usein sitä, että raskas liikunta on päivittäinen rutiini, jossa ei rutiinin kautta edes huomaa mielihyvän puuttumisesta.

Suomen Latu - koko kansan liikuttaja

Polkuporinoilla oli kunnia päästä keskustelemaan hetkeksi Suomen Ladun edustajien Anne Rautiaisen ja Panu Könösen kanssa. Pitkät perinteet omaava Suomen Latu on onnistunut hienosti pysymään nykyajassa uudistumalla ja haistelemalla onnistuneesti uudet trendit. Monipuolisesta toiminnasta löytyy varmasti kaikille jotain.

Mitä kaikkea Suomen Latu on tänään voit kuunnella ja lukea alla olevasta linkistä ja tekstistä.



Tule onnellisemmaksi ulkona

Alkuvuodesta julkaistun Tytti Pasasen väitöskirjan mukaan ihminen voi psyykkisesti sitä paremmin, mitä useammin hän liikkuu ulkona.

Suomen Latu on valtakunnallinen ulkoilujärjestö. Visiomme on, että jokainen löytää itselleen mielekkään ja hyvinvointia tuottavan tavan ulkoilla. Siihen ei ole vain yhtä keinoa – keskimäärin suomalaisilla on 13 erilaista tapaa olla ja liikkua luonnossa.

Kuulostaa paljolta, mutta vuodenaikojen vaihtelu ja esimerkiksi vesistöt rikastuttavat ulkoilumahdollisuuksiamme kovasti. Kävelyn ja juoksun lisäksi voi vaikkapa meloa, retkeillä, tarkkailla lintuja ja uida.

Pasasen tutkimuksessa selvisi, että keskittyminen omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, omaan tekemiseen sekä ympäröivään luontoon olivat kaikki yhteydessä parempaan mielialaan luontokäynnin jälkeen.

Luonto tarjoaa elämyksiä. Sitä voi huomioida, mutta se ei edellytä meiltä jatkuvaa tarkkailua ja valppaana olemista. Siksikin se elvyttää ja vähentää stressin kokemista. Luontoon meno on kuin lääkepurkkiin sukeltaisi.

Hyvä luontosuhde kehittyy voimakkaimmin lapsuudessa, alle 12 vuotiaana. Luonnossa leikkiminen ja liikkuminen, itse kokeminen ja tekeminen luo vahvan luontosuhteen. Moni muistaa lapsuudestaan usein vanhempien tai isovanhempien kanssa tehtyjä retkiä. Vahvan luontosuhteen kehittymiseksi on tärkeää, että lasten kanssa lähdetään ulos. Sammalessa kieriminen ja puuhun kiipeäminen on hyväksi aikuisellekin.

Hyvä luontosuhde kantaa ja saa myöhemmin, elämänkaaren eri vaiheissa, hakeutumaan luontoon harrastamaan ja tekemään kulloisiinkin motiiveihin sopivia asioita. Se voi olla vaikka pitkän matkan polkujuoksua tai hiljentymistä maiseman äärellä.

Pasasen väitöskirjan mukaan hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on lähteminen. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat luontoon pääsyn usein jo kodin läheltä. Se on arvokas mahdollisuus. Käytetään jokamiehenoikeuksia oikein ja vastuullisesti, iloitaan niistä. Ilman jokamiehenoikeuksia luonnossa liikkumisemme olisi kovin toisenlaista.

Tutustu Suomen Ladun monipuoliseen toimintaan osoitteessa suomenlatu.fi

Anne Rautiainen ja Panu Könönen

Kisakalenterikin alkaa hahmottua

Uuden vuoden kisakalenterin kasaaminen on aina yhtä jännittävä, mutta samalla aika haastava ja ajoittain varsin turhauttavaakin hommaa. Maailmalla sekä tietysti Suomessa järjestetään mieletön määrä hienoja kilpailuja, joissa olisi hieno jossain vaiheessa osallistua. Samalla nykypäivänä pitää aina miettiä myös matkustamisen aiheuttamaa kuormaa ympäristölle. Varsinkin lentäminen kuormittaa paljon ja sitähän on vaikea välttää ulkomaankisoihin lähtiessä.

Oma kisakalenteri perustui tänä vuonna siihen, että uskoimme pääsevämme mukaan vielä Barkley Maratonille vaikka arpaonni oli jo kahdesti ollut meille varsin suotuisa. Tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet suoraan mukaan vaan jouduimme jonotuslistalle sellaiselle paikalle, että pääsy itse kisaan olisi ratkennut vasta hyvin lähellä kisaviikonloppua. Sen verran muita kisaajia oli listalla meidän edellä. Aika nopeasti päätimme vetäytyä listalta ja ilmoitinkin asiasta Lazarukselle. Hän ymmärsi asian ja ajatuksemme siirtyivät eteenpäin.

Koska pari edellistä vuotta on tullut pääasiassa käytyä Tennesseen metsissä, ei muihin kisoihin vaadittavia suorituspisteitä ole paljoa kertynyt. UTMB-pisteitä ei ole 2018 ja 2019 kertynyt kuin kourallinen, eikä esimerkiksi Western Statesiin tai Hardrockiin oikeuttavia kisasuorituksia ole yhtään. Varmaan tämä oli yksi syy, että päätin hakea mukaan legendaariseen Leadville100 kisaan. Se on yksi ensimmäisistä satamailisista Jenkeissä ja on aina ollut omalla "bucket listalla".

Loppuvuodesta 2019 oli ajatuksena myös tänä vuonna maistaa vähän omaa lääkettä Backyardin muodossa. Osallistumalla itse vastaavaan kisaan uskon, että ajatukset Nuuksio Backyardista myös kehittyisivät, ja ymmärrys mitä tämänlainen kisakonsepti vaatii, alkaisi vielä paremmin hahmottumaan. Valitettavasti kuntoutus nivusleikkauksesta on ollut yllättävän pitkä ja kalenterin kannalta ainoat vaihtoehdot Backyardin juoksemiselle tulevat jo maalis- huhtikuussa, joka on auttamatta liian aikaista. En mitenkään ehdi kevääseen mennessä siihen kuntoon, kuin haluaisin siinä kisassa olla. Toisaalta oli onni onnettomuudessa, ettei Barkley toteutunut tänä vuonna, koska en olisi sinnekään ehtinyt rakentaa tarvittavaa kuntoa.

Viime sunnuntaina Leadvillen tämän vuoden osallistujat arvottiin ja maanantaiaamuna sähköpostia selatessa huomasin järjestäjiltä tulleen ilmoituksen kisaanpääsystä. Oli aika uskomaton fiilis ja sähköpostia piti lukea pariin kertaan että uskoi mistä oli oikein kyse. Tästä tulikin sitten tämän vuoden pääkisa. Kisan erikoisuutena on se, että koko satamailinen juostaan korkealla merenpinnasta, aina 3-4 kilometrin korkeudessa. Se tarkoittaa täysin uutta elementtiä kisan aikana, mitään vastaavaa en ole koskaan päässyt kokemaan.

Tämän viikon lauantaina kävin myös kertomassa Sambalaisille omasta harjoittelustani. Paikalla oli mukavasti väkeä ja hyviä kysymyksiä tuli läpi runsaan tunnin mittaisen setin. Toivottavasti paikallaolijat saivat uusia ajatuksia miten omassa harjoittelussa voi kokeilla erilaisia harjoituksia ja rytmityksiä sekä yrittää analysoida niiden tuomaa muutosta. Ei ole varmaan oikeaa tai väärää tapaa harjoitella, on vain tehokkaita tai enemmän tehokkaita tapoja. Jokainen lenkki vie periaatteessa eteenpäin (kuvat Johannes Parkkonen).

Tänään oli luvassa lenkkeilyä Nuuksiossa keväisessä säässä.

Tasapaino urheilussa

Polkuporinoissa tällä viikolla oli vieraanamme Päivi Frantsi, jonka kanssa käsittelimme urheilijan hyvinvointia ja henkisiä vahvuuksia. Käsittelimme myös onnistumisesta ja epäonnistumista ja siitä, onko onnistumisen ja epäonnistumisen välimaastossa jokin välimuoto?


Päivi on Vierumäellä asuva urheilupsykologi, ja hän työskentelee myös työelämän parissa, joten hän ymmärtää elämän eri osa-alueet vahvuuksien ja haasteiden muodossa. Hän toimii psyykkisenä valmentajana eri urheilulajeissa. Psyykkisen valmennuksen tavoitteena on urheilijan tukeminen kohti parempaa suoritusvarmuutta ja parempia tuloksia tukien urheilijan hyvinvointia ja elämänhallintaa. Sen voisi kiteyttää, että tavoitteena on vahvistaa urheilijan henkisiä vahvuuksia.

Vuonna 2017 Ylen artikkelissa Päivi kertoo, että henkinen vahvuus auttaa menestymään, eikä siitä varmasti kukaan voi olla eri mieltä, puhutaan sitten tarkkuuslajeista tai kestävyysurheilusta.

Keskustelimme Päivin kanssa mustavalkoisuudesta urheilussa, joka on hänenkin mukana vähitellen muuttumassa saaden väriä enemmän eikä maailma ole niin yksioikoista enää. Suoritus osataan tänä päivänä ottaa enemmän suorituksena eikä määritetä niin henkilökohtaisesti. Kukaan ei onnistu aina, ja keinot epäonnistumisen käsittelyyn ovat tärkeitä. Siksi henkinen valmentaja on useimmille tärkeä kumppani käymään läpi epäonnistumiseen liittyviä tunteita, mutta myös tukemaan onnistumisessa ja myös sen käsittelyssä.

Epäonnistuminen nähdään liian usein rajoittavana ja sen pelko saattaa jopa lamaannuttaa ja estää meitä yrittämästä asioita. Kuka kuitenkin loppukädessä on se suurin tuomari, joka määrittää meidät epäonnistuneiksi - luusereiksi. Ymmärrys siitä, että urheilu on vain osa elämää, auttaa selviytymään vaikeista tilanteista. Urheilijan identiteetti rakentuu usein hyvin vahvasti urheilun ympärille, mutta siinä kohtaa on hyvä muistuttaa myös, mitä muuta se pitää sisällään. Isä, puoliso, ystävä, lapsi, serkku. Huippu-urheilussa paineet ovat luonnollisesti vielä suuremmat ulkoisista paineista, kun media, sponsorit ja yleisö asettavat omat paineensa. Eipä suomalainen media ole aina ystävällisintä epäonnistuneen suorituksen tehneen urheilijan kohdalla. Psykologiliiton sivuilla Päivi on pohtinut blogikirjoituksessa empatiaa ja myötätuntoa.

Mentaalivalmennus laajenee enemmän ja enemmän myös aktiiviharrastajien pariin, ja Päivistä tai hänen kaltaisista ammattilaisista voi saada paljon apua niin harjoitteluun kuin kilpailemiseen.

Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle

Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Tämä sanonta toimii Timo Polarin kohdalla, kun hän on lukuisilla retkillään suunnannut kauas ja ääriolosuhteisiin pysähtyäkseen minuuden äärelle. Pysähdy nyt Polkuporinoiden seurassa kuuntelemaan Timo Polarin ajatuksia.



Joulukuun puolivälissä Polkuporinoilla oli hieno tilaisuus haastatella seikkailija Timo Polaria. Tapasimme hänet sattumalta viime vuoden Jukolassa, jossa sovimme haastattelun tekemisestä. Molempien kiireiset aikataulut venyttivät haastattelua joillakin kuukausilla, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Tutustuin Timoon jo armeijassa, jossa vietimme 11 tiivistä kuukautta Utin Laskuvarjojääkärikoulussa. Vaikka latumme ovatkin jatkuneet eri suuntiin armeijan jälkeen, jäi Timon periksiantamattomuus ja taidot metsässä mieleen. Häntä ei pahemmin metsäkeikat harmittaneet.

Ote Timo Polarin kirjasta Murhenäytelmä Grönlannissa

"Pelastuskopterin ikkunasta näin loittonevan onnettomuuspaikan. Lumi myrsky oli peittänyt lähes kaikki edellisen yön eloonjäämiskamppailun jäljet". Näillä sanoilla alkaa Timo Polarin vasta ilmestynyt kirja Murhenäytelmä Grönlannissa. Kirja tarjoaa upeita kuvia, seikkailuja ja pysäyttäviä hetkiä.

Kuitenkin, kirja sekä meidän podcast kertoo paljon enemmän. Se on tarina seikkailijasta, napaseudun, erämaisen sekä vuoristopolkujen vaeltajasta, jolle luonto ja elämykset ovat suuri seikkailu. Timo puhuu paljon henkisistä voimavaroista, jotka me jokainen voimme löytää itsestämme omien matkojemme kautta. Grönlannin seikkailut eivät ole pelkkää fysiikkaa, vaan kuten ne ovat varmasti matka itseen. Saman tunteen moni voi tuntea varmasti myös muissa pidemmissä kestävyyssuorituksissa.

Tällä viikolla Nuuksio Backyard Ultran tiimoilta oli vuoden ensimmäinen yhteislenkkikin. Paikalle tuli mukavasti kymmenkunta juoksijaa harmaasta säästä huolimatta. Tämä harmaa sää näyttääkin olevan enemmän sellainen NBU-sää nykyisin.

Omat treenit ovat edenneet suht hyvin menneellä viikolla. Maanantaina kierrettiin Loppiaisrogainingin merkeissä, tällä kertaa Kehä III tuntumassa Kalajärvellä. Matkaan lähdimme Asmon kanssa, mutta myös Markuksella oli aika sama reittisuunnitelma, joten kiertelimme reittiä kolmestaan lähes koko päivän.

Sen verran ollaan vielä kuntoutusvaiheessa, että lopussa en lähtenyt kiertämään paria pikkurastia vaan jätin ne välistä vaikka aikaa olisi ollut. Pisteitä kertyi lopulta 157, kun maksimipisteet oli 170. Matkaa kertyi 48 kilometriä ja aika maalissa 7:19.

Suunnitteluvaihe

Maalissa Markuksen ja Asmon kanssa

Reitti

2019 vuosiraporttia ja väliporinoita

Kausi 2019 on ollut taas aika kaksijakoinen. Alkuvuosi meni määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti valmistautuessani toiseen Barkley kisaan. Treenit sujuivat hyvin ja niistä löytyy kattava yhteenveto aikaisemmasta blogi-kirjoituksesta huhtikuulta. Kisa kesti vain 1,5 kierrosta omalta osaltani ja sekin on kuvattu edellisissä kirjoituksissa.

Barkleyn jälkeen oli kolme kuukautta aikaa seuraavaan kisaan, joka olisi Kanadan Kalliovuorilla juostu Sinister 7 satamailinen. Hieman ennen Barkleyn kisaa alkaneet nivuskivut vaikuttivat harjoitteluun, mutta pohjia oli sen verran, että pääsin kisan läpi vaikka jäinkin selvästi tavoitteestani. Sinisterin raportti löytyy myös jo tuolta heinäkuulta.

Sinisterin jälkeen aloin selvittää nivuskipujen syytä. Tai ensin yritin vaan levolla saada asiaa kuntoon, mutta kun se ei auttanut niin alkoi eri lääkäreillä kiertely. Tämä episodi loppui tyräleikkaukseen lokakuun 17. päivänä. Tästä jaksosta on yhteenveto tuolla marraskuun puolella.

Näiden kaikkien tapahtumien puitteissa olen kuitenkin ehtinyt saada kasaan aika tarkkaan 600 treenituntia, joista 435 tuntia meni juoksun merkeissä. Kilsoja tässä ajassa ehti kertyä 3900 kilsaa sekä runsaat 70000 nousumetriä. Vuonna 2018 vastaavat lukemat olivat juoksun osalta 413h / 3500km / +82000m vaikka olin syksyllä 2018 kolme kuukautta juoksematta.

Juoksutunnit kuukausittain

Kuten kuvasta näkyy, toinen vuosipuolisko on ollut varsin vaatimatonta liikkumista juosten. Fillarilla on tullut poljettua vuodessa noin 100 tuntia / 2000 kilometriä. Toinen selvä muutos edelliseen vuoteen on kuntosalitreenien vähyys. Siinä missä aikaisemmin tuli salilla käytyä vähintään kerran viikossa niin toisella vuosipuoliskolla käyntejä oli vain pieni kourallinen. Ei oikein kehtaa edes sanoa.

On tähän vuoteen mahtunut paljon muutakin kuin hölkkäilyjä. Olemme Sarin kanssa julkaisseet vuoden aikana noin 50 uutta jaksoa Polkuporinoita ja siihen päälle vielä Väliporinoita ja Jälkiporinoita. Syksyllä siirryimme tekemään Polkuporinoita RadioPlayn puolelle ja olemmekin saaneet sieltä paljon apuja niin tekniikan kuin sisällönkin kanssa. Tähän vuodenvaihteeseen liittyen teimme viimeisimmän Väliporinan, jossa keskustelimme myös ajanhallinnasta.

Iso kiitos kaikille kuuntelijoille.

RadioPlayn Tipi ja me

Yksi iso ja pitkä aikainen haave toteutui myös tänä vuonna, kun järjestimme Suomessa ensimmäisen Backyard Ultra kisan, Nuuksio Backyard Ultra. Jo edellisen vuoden puolella alkanut suunnittelu huipentui perjantaina syyskuun 13. päivänä, kun kello 18 yhteensä 26 juoksijaa lähti hakemaan himoittua voittoa. Kilpailussa on kuitenkin vain yksi voittaja ja loput joutuvat nojaamaan DNF-kylttiin. Raakaa peliä, jonka todellinen koitos käydään korvien välissä. Yhteenvetoa 2019 tapahtumista löytyy NBU-kotisivujen puolelta.

Väsyneitä mutta onnellisia.

Ja jotta loppuvuosikaan ei olisi pelkkää sohvalla löhöilyä niin järjestimme vielä pienimuotoisen pikkujoulutapahtuman Solvallan urheiluopistolla. Ajatuksena oli, että NBU:stä kiinnostuneet voivat tulla paikalle kokeilemaan vuoden 2020 kisareittiä tai sitten muuten vaan kokeilemaan kisakonseptia tai sitten ihan muuten vaan pitämään hauskaa. Tapahtuma oli niin suosittu, että koska järjestimme tapahtuman pienellä porukalla emme voineet ottaa ihan kaikkia halukkaita mukaan vaan jouduimme myymään "ei oota" viime tinkaan ilmoittautuneille.

Alkaneen vuoden suunnitelmat ovat vielä varmistumatta, mutta selvää on, että Barkley jää tänä vuonna väliin. Sinne en tänä vuonna tullut suoraan valituksi.

Hallitsemmeko itse aikaamme vai hallitseeko aika meitä?

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa. 

— Japanilainen sananlasku

Meidän monien elämä on kohtuullisen hektistä. Vaativa työ, joka ahmaisee ison osan päivää. Arjen rutiinit. Harjoittelu. Vaikka kaikki tekeminen olisi mukavaa, sitä saattaa vähitellen kuormittua, tai yksinkertaisesti huomaa, ettei aika riitä kaikkeen.

Sivusimme väliporinoissa ajanhallinnan tematiikkaa. Kerrataan vielä lyhyesti muutamia asioita, millä voit hallita aikaasi paremmin.

Pysähdy ensin miettimään, millaista elämää haluat elää ja mihin haluat aikaa käyttää? Ymmärrettävästi elämän realiteetit ohjaavat tekemistämme, mutta emme aina voi syyttää ulkopuolisia esteitä, ettemme tee asioita, joita haluamme tehdä, ja jotka tuottavat itselle iloa.

Mieti niitä asioita, jotka ehkä kuormittavat elämääsi, ja on hyvä pohtia, ovatko ne jotain sellaisia pakko jatkaa -asioita? Käytätkö aikaa ehkä ihmisiin, jotka vievät energiaa enemmän kuin antavat? Someiletko kenties liikaa?

Seuraa ajankäyttöäsi, vaikka 2 viikon ajalta. Kirjaa ylös asiat, jotta pääset konkreettisesti kiinni siihen, mihin aikasi käytät. Nukkuminen, ruokailu, työ, työmatkat, harjoittelu, sosiaalinen elämä, some, muut harrastukset, kotityöt.. mitä kaikkea listaasi kuuluukaan. Kun olet seurannut sitä riittävästi, palaa tarkastelemaan sen sisältöä. Oletko tyytyväinen näkemääsi?

Jos haluat lähteä karsimaan asioita, mistä voit luopua? Tai voitko tehdä asioita toisin? Voiko joku auttaa sinua? Auttaako siivoja arjessa? Voitko hyödyntää kaupasta ruoan tilaamista?

Työmatkat, voitko hyödyntää treenaamista työmatkoilla? Osa matkaa juosten/kävellen/hiihtäen, jos matka on liian pitkä. Hyödynnä matkalla kaupassa käynti. Petteri Muukkonen aikanaan kertoi vieneensä talviaamuina töihin mennessään pulkan kaupan taakse piiloon ja iltapäivällä kotiin tullessaan vetävänsä pulkkaa, jossa toi perheen ruokaostokset kotiin. Tässä yksi hyvä esimerkki vaikka talvet etelässä alkavat olla sitä tasoa, ettei pulkkaa enää voi hyödyntää.

Keskity ja tee yhtä asiaa kerralla, vaikka vähemmän aikaa. E. Saarinen puhuu C15-tekniikasta luennoillaan, ja se on hyvä tapa saada asioita tehtyä.

Jotta emme aina vain haluaisi lisää, suosittelen pysähtymään niiden asioiden ääreen, jotka tuottavat sinulle iloa. Listaa asioita ensin paperille. Sen jälkeen mieti, kuinka usein teet näitä asioita. Lopuksi mieti, mitä ne maksavat. Itselleni tärkeää on hetki puolison, Mikaelin, kanssa, käydä taidenäyttelyssä, tavata hyvä ystävä. Mutta tärkeää on myös kävellä metsässä, ihailla luontoa, tuntea sammal jalkojen alla tai tuntea metsän äänet ja tuoksut.

Kun lähdet muuttamaan asioita, tee se osissa äläkä muuta kerralla kaikkea. Muista kiireessä rentoutus- ja hengitysharjoitukset auttavat, koska stressaantuneena emme toimi parhaimmillamme. Voisimmeko aloittaa heti aamun seesteisessä mielentilassa, rauhassa ja tietoisena siitä, mitä tulossa on. Kun mielemme on tasapainossa, kestämme myös paremmin elämän yllätyksiä.

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen. Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä. 

— Mark Twain, kirjailija