Viikko 19 ja treenileiri Barkley-maastoissa

Olipa hieno viikko kaiken kaikkiaan. Viisi täyttä treenipäivää Barkley Marathonin maisemissa Frozen Head State Parkissa. Alla pientä tarinaa siellä vietetystä ajasta.

Jokin aika sitten tuli idea lähteä yhdessä Jussin kanssa treenaamaan Tenneseen ja Frozen Head State Parkiin. Koko reissu suunniteltiin nopeasti tarkoituksena juosta puiston tarjoamia polkuja yhteensä viiden päivän ajan. Itse kisareitille ei ollut asiaa, kun sen kiertäminen on mahdollista ainoastaan kahden ja puolen vuorokauden ajan vuodesta. Eli kisaviikonloppuna. Tämän olin varmistanut jo hyvissä ajoin Lazarukselta ennen reissua. Lazarus toivotti meidät heti tervetulleiksi kuullessaan meidän suunnitelmasta.

Saavuimme puistoon tiistaina. Ihan aluksi kävimme tervehtimässä puistonvartioita, joita tulisimme tapaamaan viikon aikana useasti. Kyselimme vähän kaikkea puistoon liittyvää, joka voisi jotenkin vaikuttaa tekemiimme harjoituksiin. Yksi jännimpiä asioita oli ajankohdan käärmetilanne. Kalkkarokäärmeet olivat kuulemma jo liikkeellä ja niiden näkeminen voisi olla hyvinkin mahdollista. Viikon sääennuste lupasi lämmintä ja loppuviikkoa kohti vain lämpenevää. Sadekuuroja saattaisi tulla iltapäivisin. Vesipisteitä ei puistossa ole muualla kuin puistonvartioiden toimistolla ja viereisellä majoitusalueella. Käytännössä kaiken veden joutuu kantamaan mukanaan maastossa. Ostimme lisäksi pari karttaa puistosta, mutta käytännössä juoksimme lopulta puiston vierailijoille ilmaiseksi jaetulla kartalla.

Kovin tarkkaa etukäteissuunnitelmaa meillä ei tosiaan ollut, mutta ajatuksena oli kiertää kaikki mahdolliset sallitut polut. Halusimme myös tehdä pari kovatehoisempaa harjoitusta kuitenkin siten, että emme vaarantaisi loppuviikon treenejä. Suurimman osan puistoa ympäröi melko hyväkuntoinen polku, joka on paikoin jopa mönkijällä kuljettavissa. Matkaa sen kiertämisestä tuli noin 33 km ja nousua hieman vajaa 2000m. Tämä kierros toimikin viikkomme peruslenkkinä.

Ensimmäisenä päivänä teimme kaksi harjoitusta. Ekalla lenkillä nousimme parkkipaikalta hitaasti koko puiston läpi Bald Knobin kautta alueen koilliskulmaan, josta jatkoimme etelään. Tämä oli melko tasaista muuhun maastoon nähden. Luonto oli puhjennut kukkaan ja ympäristö oli huomattavasti vehreämpi kuin kisaviikonloppuna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kurkkasimme reitin varrella olevaan Panther Gappiin, joka oli syvennys kallioseinämässä huikealla holvikaarikatolla.

Panther Gap

Testicle Spectacle

Siitä jatkoime polkua edelleen etelään ja jonkin matkan päästä nousimme melko leveää soratietä kohti koko alueen kattavaa näköalatornia. Kyseinen torni on myös yksi Barkleyn rastipisteistä ja sieltä on netissä paljon kuvamateriaalia. Tornilta jatkoimme Old Mac Mountainin reunassa kulkevaa keltaista reittiä takaisin kohti autoa. Matkalla törmäsimme ensimmäiseen käärmeeseen. Musta, noin 1,5 metriä pitkä, käärme luikerteli keskellä kapeaa polkua. Koitimme hätistellä käärmeen matkoihinsa, mutta sillä oli saalistus päällä eikä välittänyt meistä yhtään. Siinä sitten odotimme muutaman minuutin, että käärme siirtyi sen verran polun sivuun, että uskalsimme loikata sen ohi.

Musta käärme (hyvä käärme)

Keltainen polku oli mukavan leppoisa eikä kovinkaan teknistä alamäkeä takaisin autolle. Päivän ekalle lenkille tuli mittaa 22km/3:24h/+980m. Pidimme runsaan tunnin tauon ja kävimme uimassa viereisessä purossa. Lisäksi pientä tankkausta ja seuraavan lenkin suunnittelua. Toinen lenkki lähti samaista solaa ylös violettia reittiä, joka tuli lopulta puiston itäreunassa kulkevalle polulle. Käännyimme pohjoiseen ja käveimme uudestaan näköalatornilla. Näköalatornille nouseva sähkölinja oli todella paksun aluskasvillisuuden peitossa. Se näytti juurikin niin jyrkältä kuin sen muistin. Tornilta tulimme alas takaisin samaan solaan, mutta eri polkua. Aikaa koko kierrokseen kului vajaa kaksi tuntia.

Pientä viilennystä lenkkien välissä

Lenkin jälkeen kävimme pesulla ja ajoimme Oak Ridgeen, jossa meillä oli varattu majoitus koko viikoksi. Oak Ridgen hotelli oli sama Quality Inn, jossa olimme coutsin kanssa viime vuonna ennen kisaa. Loppuilta meni syödessä ja lepäillessä.

Keskiviikkona aamupala hotellilla ja kohti puistoa. Vuokra-auton akun kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta pääsimme puistoon, jossa suunnitelma oli selvä. Lähdimme kiertämään puistoa ympäröivää reittiä myötäpäivään tarkoituksena juosta vähän paremmalla vauhdilla. Olimme liikkeellä aika kevyellä varustuksella, itselläni ei ollut kuin runsaat kaksi litraa juomaa mukana. Aamu oli jo pitkällä ja  lämpötila jatkoi nousuaan. Matka alkoi hyvin ja juoksimme suuren osan ensimmäiselle vuorelle, jonka jälkeen polku laskee vuoren toista seinämää alas. Tämä alamäki oli hauska rallatella reippaasti alas.

Ylös ja alas Bird Mountainia

Laskun jälkeen alkoi lyhyt nousu ja sen jälkeen tasaisempi osuus, jossa kuitenkin riitti kumpuilevaa ja teknistä polkua. Koilliskulmassa teimme pienen ylimääräisen piston pohjoiseen epämääräisten reittimerkkien takia, tai sitten vaan liian kovan vauhdin takia.

North Cumberland Trail - puiston pohjoisraja

Reitin koilliskulmassa matkaa jatkui leveämpää tietä etelään. Tässä kohtaa reitti alkaa kuitenkin olla alttiimpi auringolle ja juomaa kului runsaasti. Reitti on mukavan kumpuileva ja kulkee pääasiassa pitkin harjannetta kuten allaolevasta kartasta näkyy. Näköalatornille saavumme runsaassa kolmessa tunnissa.

Koilliskulmasta näköalatornille

Päivä alkoi olla jo kuumimmillaan ja lämpötila auringossa pitkälti yli 30 astetta. Matkanteko alkoi hidastua ja juomatkin loppua. Tässä kohtaa lyhyet ylämäet olisivat menneet joutuisammin sauvojen kanssa. Pääsimme lopulta Chimneylle, jonka jälkeen loppumatka on pääasiassa alamäkeä. Aikaa koko reitin kiertämiseen meni 4.51h. Lyhyen tauon jälkeen teimme vielä runsaan kympin loppuverryttelyn.

Näköalatornilta Chimneyn kautta autolle

Tää on niin kivaa!

Torstaina pidimme lepopäivää palauttavan lenkin merkeissä. Tarkoituksena oli tehdä pitkä rauhallinen lenkki puiston ympäri eli käytännössä samaa reittiä kuin keskiviikkona mutta vastakkaiseen suuntaan. Sauvat olivat ensimmäistä kertaa mukana ja energiaa oli pakattu runsaasti mukaan. Juomaa ja patukoita oli tarkoitus nauttia runsaasti, ettei seuraavien päivien treenit alkaisi tuntumaan liian raskailta.

Reput on täytetty energialla

Etenemisen suhteen päätimme, että kaikki ylämäet mennään reippaasti sauvoen ylös ilman juoksuaskelia. Olimme liikkeellä aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, joten lämpötila ei vielä ollut haitaksi. Päivän lenkki sujuikin ongelmitta. Ehdimme nauttia puiston kauniista luonnosta ja sen tarjoamista maisemista edellispäiviä enemmän. Teimme matkalla pieniä reittimuutoksia nähdäksemme muutamia uusia paikkoja. Aikaa rauhalliseen kierrokseen meni runsaat 7 tuntia. Toista lenkkiä emme enää torstaina tehneet vaan ilta meni taas lepäilyn ja tankkauksen merkeissä. Alla muutamia kuvia päivästä.

Vuoren kuningas

Puiston rajalla

Taas käärme

Jopa meitä hitaampi kaveri

Värikäs sisilisko

Normatecin painehousut palautukseen

Perjantaina oli taas vuorossa kovatehoisempi treeni yhden palauttavan päivän jälkeen. Lähdimme kiertämään puistoa vastapäivään heti aamusta. Jussin reipas alkuvauhti puski jalat täyteen happoja, mutta onneksi selvisin mukana ensimmäiselle vuorelle. Hiki valui noroina sormenpäistä.

Vielä hymyilyttää

Näköalatornille tullessa olimme noin 10 minuuttia asettamaamme aikataulua jäljessä. Tässä kohtaa itselle tuli pieni notkahdus, mutta onneksi reitti on melko tasaista ja helppokulkuista aina tuonne koilliskulmaan asti. Pikkuhiljaa meno alkoi piristymään ja reitin pohjoisosa meni helposti hölkätessä. Juoma riitti hyvin ja saimme myös evästä tankattua riittävästi. Viimeinen nousu ja lasku Bird Mountainin yli sujui hyvin. Polku on tässä kohta melko helppoa eikä ihan hirveän jyrkkää. Aikaa kierrokseen kului 4.44h. Autolle tullessa nappasimme sauvat ja lisää energiaa ja teimme vielä parituntisen loppuverryttelyn Chimneylle. Loppuilta meni taas tankaten ja leväten.

Meksikolainen - vakiopaikka

Lauantai oli viimeinen päivä Frozen Head State Parkissa. Suunnitelmana oli lähteä kiertämään puisto vielä kertaalleen, kuitenkin sellaisella puoliteholla. Viikon treenit alkoivat painaa jaloissa ja sääennuste lupaili viikon lämpimintä keliä. Latasimme reput täyteen juotavaa ja itselläni oli mukana yhteensä noin viisi litraa nestettä säiliössä, lötköpulloissa sekä tölkeissä. Otimme tavoitteeksi juosta kaikki tasaiset ja alamäkiosuudet. Lisäksi taisimme ainakin yrittää hölkätä joitakin loivia ylämäkiosuuksia.

Jos oli edelliset päivät menneet reippaasti alamäet juosten niin tänään ne eivät enää sujuneet. Ylämäkiä pystyi puskemaan vielä melkein samaan tahtiin kuin edellisinä päivinä, mutta alamäessä tuntui kuin jousitus olisi rikkoutunut ja oikean jalan varaan ei paljoa ylimääräistä uskaltanut varailla. Menoa haittasi myös hieman kipeytynyt akillesjänne. Juomat kuitenkin riittivät mukavasti loppuun asti ja kyllä se kuplajuoma maistui taivaalliselta joka kerta kun reitin varrella tölkin kumosi kurkkuun.

Lopulta pääsimme kierroksen loppuun melkein 45 minuuttia torstaita hitaammin. Ajalla ei niin väliä, kun takana oli mahtavat viisi päivää.

Hieman kaltevampaa polkua

Viisi päivää takana - ja sen kyllä huomaa

Jäitä akillekselle

Viidelle Frozen Head State Parkissa vietetylle päivälle kertyi treeniä yhteensä 8 harjoitusta / 31h / 200km / +10300m. Siihen vielä lisäksi Nashvillessä tehdyt pari harjoitus niin koko viikon harjoitusmäärä oli 35h / 238km. Nyt sitten odotellaan kauheeta superkompensaatiota Karhunkierroksen viiskymppiselle.

Viikko 18 ja Bodom Trail

Edellisen sunnuntain Montrail otti sen verran koville, että pidin heti maanantaina suosiolla vapaata. Paikat ei olleet sen kummemmin maanantaina kipeät, mutta muuten vaan oli sellainen vetämätön olo. Nautiskeltiin sitten coutsin kanssa ilta-auringosta kuohuviinin kera ja juhlistettiin samalla Wappuaattoa. Tiistaina Wappupäivänä olikin jo sitten sen verran houkutteleva sadekeli, että lenkille piti päästä. Ainut este tälle näytti olevan lonkassa tuntunut kova kipu sivuttaisliikkeessä. Onneksi juoksu suuntautuu vielä toistaiseksi melkolailla eteenpäin, joten kivusta ei tuntunut olevan suurempaa haittaa. Kiertelin runsaat pari tuntia Nuuksion poluilla. Sade ehti taukoamaan lenkin aikana, joten siitä ei päässyt sen enempää nauttimaan. Oliskohan vähän harmaampi päivä tai Wappuväsymys vaikuttanut siihen, että väkeä oli varsin vähän liikkeellä. Keskiviikkona lonkka tuntui jo paremmalta, kun juoksin kotiin Leppävaarasta.

Torstaina piti jo aloittaa valmistautuminen lauantain Bodom Trailille, joka tarkoitti käytännössä pidemmän lenkin tekemistä torstaina ja lyhyempää lenkkiä kisaa edeltävälle päivälle perjantaille. Torstaina kiertelinkin Nuuksion polkuja 2,5 tuntia rauhalliseen tahtiin. Haukkalammelle tullessa huomasin Natura Vivan aukaisseen uuden vuokrausliikkeen ihan Haukkalammen kupeeseen. Vuokrattavana olisi kanoottien ja suppi-lautojen lisäksi läskipyöriä. Samoissa tiloissa toimii myös uusi kahvila. Heidän läskipyöriä pitääkin kokeilla tässä jossain vaiheessa kesää. Torstain lenkillä kuului muuten kevään tai kesän ensimmäinen käki!

Perjantaina kiersin vain Siikajärven ympäri. Loppuilta meni Pirttijärvellä Bodom Trailin talkoissa. Itse olin vielä loppuillasta kannustamassa Bodom Night juoksijoita 4 kilsan kohdalla. Olipa hauskaa seurata juoksijoita ja yrittää omalta osaltaan kannustaa kaikkia maaliin asti.

Pyörää ja suppilautaa

Lauantaina oli vuorossa oma kisa Bodom Trailissa. Itse en ole kertaakaan kisannut 21 kilsan kisassa vaan aikaisemmat vuodet ovat menneet lasten kutosella Juhon kanssa ja viime vuonna ekaa kertaa 12 kilsan kisassa. Viime vuonna reissu meni himpun alle tunnin, joten nyt otin tavoitteeksi 1.50 - 1.55 loppuajan. Ennen kisaa meni vielä vähän arpomiseksi vaatteiden kanssa, kun jotenkin aamu tuntui todella kylmältä ja juokseminen pelkässä lyhythihaisessa paidassa ei houkutellut lainkaan. Sain kuitenkin juuri ennen varusteiden laittamista narikkaan vaihdettu lyhythihaisen paidan ja sillä mentiin. Kylmä oli ennen lähtöä, mutta sehän usein tietää sopivaa vaatetusta kisassa.

Aika reippasti lähti kisa liikkeelle. Ei kuitenkaan tuntunut liian kovalta alulta ja sopivaa vauhtiseuraakin löytyi mukavasti. Ekat neljä kilsaa meni ihan hyvin. Oma paikka jonossa löytyi, mutta pian joukko hajosi ja juoksin vain yhden toisen juoksijan kanssa. Vauhti oli ehkä juuri omalla mukavuusalueella ja seuraavat kilsat menivät suht ok. En tässä vaiheessa uskaltanut nostaa vauhtia ja ottaa kiinni edellä menevää porukkaa.

Ekan kierroksen jälkeen otin yhden geelin ja se tuntui auttavan melkoisesti. Jotenkin askel oli pidempi ja juoksu kulki vaikka toisen kierroksen alku olisi voinut olla vaikka suoraan mutapainista. Sen verran paljon oli seisovaa vettä maastossa. Kilometrit taittui ja porukka ympärillä vaihteli jonkin verran. Osa tuli selkä edellä vastaan ja osa meni heittämällä ohi. Noin kolme kilsaa ennen maalia alkoi takki olla aika tyhjä ja vauhti hieman hidastui. En viitsinyt enää ottaa toista geeliä, kun maali oli ihan nurkan takana. Lopussa vielä muutaman juoksijan porukka pyyhälsi ohi, mutta siihen vauhtiin ei ollut paukkuja vastata. Sijoituksella ei ole merkitystä, ainoastaan ajalla. Lopulta maali tuli vastaan ajassa 1.52.56. Tulokset. Ainut mikä vähän harmittaa on se, että en yltänyt 50 pisteeseen ekassa Buff Trail Tourin kisassa. Jäin kärjestä ajallisesti suhteessa yli 25%.

Kuva: Aapo Laiho

Seuraava Buff Trail Tourin kisa onkin sitten kolmen viikon kuluttua Karhunkierroksella. Sitä ennen ohjelmassa on kuitenkin vajaan viikon mittainen treenileiri syvällä Tenneseen metsissä Jussin kanssa. Lento lähtee muutaman tunnin kuluttua ja parin mutkan kautta keltaisen portin pitäisi olla silmiemme edessä tiistaina. Edessä on jännittävä viikko.

Viikko 17 ja Montrail

Pääskysestä ei päivääkään. Kesä on täällä. Tänään sunnuntaina näkyi ensimmäinen pääskynen samalla vakiopaikalla, jossa kevään ensimmäiset rohkeat yksilöt istuskelevat aina auringossa lämmittelemässä. Tosin tänään aurinkoa joutui odottamaan turhaan, koska sitä ei näkynyt kuin pienen vilauksen koko päivänä.

Yhden kevyemmän viikon jälkeen treenikausi jatkui vähän kovemmalla viikolla. Vaikka pidin yhden kokonaisen lepopäivän niin viikolle kertyi tunteja runsaat 16. Toisaalta määrä pysyi jotenkin kurissa, kun lauantaille suunniteltu 12h Salpaus-rogaining vaihtui viime tingassa puolet lyhyemmälle Montrailille sunnuntaina.

Maanantaina juoksin parin tunnin lenkin töistä kotiin. Kiersin vielä Hankasalmen kautta Suolaaksoon  saadakseni vähän enemmän mittaa lenkille. Tiistaina juoksin vähän isomman repun kanssa 1,5h töistä kotiin. Molemmilla lenkeillä vaatetta oli hieman liikaa, kun jotenkin on vielä hankalaa oikean vaatetuksen löytämisessä.

Keskiviikkona kävin kiertämässä töiden jälkeen Nuuksion polkuja. Kilsoja ehti kertyä sen verran ekan kolmen päivän aikana, että torstaina päätin käydä töissä fillarilla. Hiukan kyllä harmitti, kun molemmat fillarin renkaat olivat edelleen talven jäljiltä nastalliset. Aika on ollut hieman kortilla viime aikoina ja kesärenkaiden vaihto on viivästynyt aika möyhälle tänä vuonna.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa juoksemassa NC reitin länsipuoliskon. Olipa kaunis auringonpaiste koko iltapäivän ja vielä illankin. Samalla lenkillä siivosin polulle talven aikana kaatuneita pienempiä puita. Reitti oli muuten hyvässä kunnossa ja enimmät sulamisvedetkin alkaa jo vähitellen olla takanapäin. Välillä piti pysähtyä hetkeksi ja vain nauttia keväästä.

Lauantaista tuli sitten lepopäivä, jonka aikana saatiin paljon rästijuttuja hoidettua. Jopa toinen fillarinrenkaista tuli vaihdettua uuteen kesärenkaaseen. Myös autonrenkaat tuli vaihdettua.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Montrail. Selaisin lauantaina harjoituspäiväkirjaa ja edellinen merkintä Montraililta löytyi kolmen vuoden takaan. Varmaan niihin aikoihin siirryin juoksemaan Montrailin sijasta NC reittiä. Mutta tänään oli sitten vuorossa Montrail. Olin laittanut jalkaan Salomonin Speedin tossut ihan testimielessä, kun näin pitkää lenkkiä en niillä ole aikaisemmin juossut. Tämä on yksi tämän hetken lempitossuistani hyvän istuvuuden ja pidon takia. Ainut kysymysmerkki on oikeastaan se, miten jalka kestää niitä pidemmässä kisassa. No tänään meni 5,5 tuntia hyvin näillä tossuilla. Ei mitään ongelmia vaikka lopussa oli uudempaa ulkoilureittiä, jossa oli välillä vähän isompaa ja kulmikasta soraa.

Aamukasilta Pirttimäessä oli kaikkiaan kolme muuta itseni lisäksi, Mira, Ossi ja Matti. Kiersimme reitin vastapäivään, joka ainakin itselle tuntuu helpommalta suunnalta. Keli oli aika kostea koko reissun, mutta eipä se juoksua haitannut. Pidempiä taukoja ei juurikaan pidetty ja juomapullotkin täytettiin vain Salmessa ja Haukkalammella. Koko lenkki meni yllättävän hyvin vaikka toki lopussa tunsi juosseensa. Lopussa juoksua helpotti odotus Pirttimäen vastapaistetuista munkeista. Pitääkin ottaa tämäkin reitti uudestaan vakio-ohjelmaan. Kiitos kaikille juoksuseurasta.

Pirttimäen Wappu-munkit lenkin jälkeen

Viikko 15 ja 16 reipasta ja rentoa

Viime viikon blogi jäi muiden kiireiden takia kirjoittamatta, mutta lyödään tässä parin viikon porinat samoihin kansiin. Viikko 15 oli jakson viimeinen viikko eli vähän reippaampi viikko kun taas viikko 16 on ollut seuraavan jakson eka viikko ja sitä kautta rento viikko.

Kesä on tullut ryminällä ja kun katsoo viikon 14 kuvia blogissa ja vertaa tähän päivään on ero melkoinen. Varsinkin yöpakkasten loppuminen on sulattanut lumia todella nopeasti. Myös muita selkeitä kevään merkkejä kuten ensimmäiset leskenlehdet, sinivuokot, sitrunaperhoset, västäräkit sekä kurjet ovat ilahduttaneet kesää ja lämpimiä kelejä odottavia. Tosin kaikille ei kevät ja hiihtokelien loppuminen ole iloinen asia.

Ekat sinivuokot

Siellä se avovesikausikin lähestyy

Viikko 15 oli varsin juoksupainotteinen, viikon jokaisena päivänä tuli vähintään yksi lenkki ja sunnuntaina kalenteri näytti toteutumaksi 14,5h / 143 km juoksua. Pari lenkkiä tuli tehtyä matolla ja pari ulkona asfaltilla. Loput meni taas Nuuksion poluilla. Toinen mattolenkeistä oli VK-lenkki, joka tuntui yllättävän hyvältä. Juoksun lisäksi ohjelmassa oli maanantainen jooga sekä yksi salikäynti. Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen viikko.

YLE:n järjestämä Mennään metsään tapahtumasarja pärähti käyntiin lauantaina Nuuksion Haltiasta. Siinä tarkoituksena on seuraavan puolen vuoden aikana juosta yhteensä 40 kansallispuistossa ympäri Suomea. Tapahtuman sivuilta löytyy kalenteri missä puistossa minäkin viikonloppuna tapahtuma etenee. Lauantaina keli kyllä suosi ulkoilijoita ja tapahtumassa järjestettäville yhteislenkeille oli ilmoittautunut yli 400 innokasta juoksijaa. Paikalla oli mukana myös yli 20 innokasta yhteislenkin vetäjääkin.

Meikäläisen vetämä lenkkiporukka

Lumet on jo aika vähissä

Talvella on metsääkin kaadettu omalta lenkkipolulta

Tapiolan Sandrossa ehdittiin käydä

Ja jälkkäreistä nauttia

Mennyt viikko on ollut täynnä muuta ohjelmaa, juuri niin kuin lepoviikolla pitääkin olla. Kun kovempien viikkojen aikana ei ehdi hoitaa kaikkia asioita niin ne tuppaa kertymään kevyiden viikkojen yhteyteen. Tälle viikolle ehdin kuitenkin tehdä kolme jalkalenkkiä. Keskiviikkona juoksin matolla kiihtyvävauhtisen tunnin lenkin, joka tuntui erittäin hyvältä. Perjantaina kiertelin 2,5 tuntia Nuuksion poluilla. Lumet ja jäät näyttävät nyt sulaneen. Vetää on kuitenkin nyt runsaasti maastossa ja  monissa kohdissa se on vielä todella kylmää. Sunnuntaina kiertelin vielä Nuuksiossa tutuista poluista nauttien.

Ehdin myös kokeilla tällä viikolla uusia Sealskinzin juoksusukkia. Suurin ero viime vuotiseen malliin on se, että materiaali on huomattavasti edellistä ohuempi. Parin ekan lenkin jälkeen sukka tuntuu omaan jalkaan istuvan hyvin. Valitsin M-koon, sama kuin edellinen paksumpi malli. Se on jalassa aika napakka ja tuntuu hyvältä US10 kokoisten tossujen kanssa, joilla juoksen. Sukan yläosassa on geelimäinen reunus, joka estää veden hörppäämisen sisään.

Uudet Sealskinzin juoksusukat jalassa

Viikko 14 ja treenit kulkee

Kevät on edistynyt tällä viikolla mukavasti. Päivisin lämpötila on ollut jo yli viiden asteen eikä pakkanen ole yölläkään laskenut paria astetta kylmemmäksi. Lisäksi aurinko on lämmittänyt ja kylmät pohjoistuulet ovat vaihtuneet etelänpuoleisiksi virtauksiksi. Muuttolintujakin on etelävirtausten mukana näkynyt taivaalla. Pääsiäisenä satoi vielä lopuksi noin 15 senttiä lunta Nuuksioon, mutta se ehti sulaa jo parissa päivässä. Etelärinteet alkavat jo olla paikoin lumettomia, mutta pohjoisrinteillä riittää lunta vielä pitkään. Virallinen lumensyvyys Nuuksiossa tänään sunnuntaina 4. huhtikuuta näyttää 32 cm!

Nuuksion virallinen lumensyvyys

Helmikuisen TGC:n jälkeen on treeni maistunut ja kuntokin tuntuu olevan nousussa. On ollut todella mukavaa nauttia Nuuksion poluista ja toisaalta vähän nopeakulkuisemmista kotimatkoista asfalttia pitkin. Pyörätiet ovat jo kaikki jäättömiä ja juoksu onnistuu niillä jo kevyellä kesätossulla.

Pääsiäismaanantaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli satanut 15 cm peittäen alleen kaikki hankalat jäävalumat. Sen verran paljon oli lunta, että nastari ei purrut lumen alle olleeseen jäähän yhtään. Onneksi hankalat kohdat oli hyvin tiedossa ja kaatumisilta vältyttiin. Uudessa lumessa on aina hauska juosta vaikka muuten sitä ei enää tähän vuodenaikaan tarvitsisi tulla.

Tiistaina juoksin töistä kotiin pienellä kiemuralla. Keskiviikkona kävin päivällä salilla ja illalla käytiin Hanneksen kanssa lyhyellä lenkillä Kasavuoren lumisilla poluilla. Torstaina juoksin suoraan töistä kotiin. Selässä kulki noin kuuden kilon reppu. Saman painoisella repulla Lahtosen Tommi juoksi viime vuonna BAMM:ssa. Ja saman painoinen reppu saattaa olla itsellä selässä heinäkuussa Suomen tonnisissa. Saa nyt nähdä.

Perjantaina palasin taas Nuuksion poluille, jossa meni mukavasti kaksi tuntia puoliaurinkoisessa säässä. Vielä aamulla satoi vettä ja vähän räntääkin, mutta iltapäiväksi keli kirkastui ja aurinko paistoi lämpimästi. Polut sen sijaan olivat jo aika pehmeät ja meno oli melkoisen hidasta, pari askelta eteen ja yksi taakse. Eipä se paljoa kuitenkaan fiilistä laskenut.

Lauantaina tein vähän pidemmän lenkin, kun tarkoituksena oli käydä Solvallan maisemissa tarkistamassa ensi viikonloppuna järjestettävää YLE:n Mennään metsään -polkujuoksutapahtuman yhteydessä juostavaa kympin lenkkiä. Lähdin heti aamulla, jolloin polut olivat vielä yöpakkasen jäljiltä hyvässä kunnossa. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta.
Solvallan jälkeen reitti jatkui NC reittiä kunnes ennen Orajärvelle tuloa uusi reitti kiersi järven vastapäivään toisin kuin NC reitti. Järven pohjoispäässä molemmat reitit yhtyvät, josta YLEn reitti jatkaa länteen. Siitä sitten Ruuhijärvi osin kiertäen ja lopulta melko suorinta polkua takaisin kohti Haltiaa.
Reitti on hieno ja varmasti saa monet innostumaan poluista. Myöhäinen kevät tekee kuitenkin sen, että metsässä on vielä paljon lunta. Monin paikoin reitti on raskas juostava ja menee käytännössä kävelyksi. Lisäksi polut on aika hankala paikallistaa lumen alta. Nähtäväksi jää missä kunnossa reitti on viikon päästä.

Kympin YLE-reitti oranssilla

Ja luntakin riittää kun hanki ei kanna

Uutta ja vanhaa

Paluumatkalla kiersin vielä Haukkalammen ja Soidinsuon kautta. Aikaa koko lenkkiin meni runsaat neljä tuntia.

Sunnuntaina kävimme Samban porukalla juoksemassa Nuuksion polkuja. Edellisenä yönä ei sitten pakkasta ollutkaan ja polut olivat sen mukaisesti jo aika pehmeät. Metsän puolella oli jo pelkkää sohjoa. Aurinkokin kurkki välillä pilvien lomasta. Yhteensä aika kului kolmisen tuntia.

Samban polkujuoksijat

Viikosta tuli erittäin hyvä ja treenitunteja kertyi 16,5 tuntia, jossa 145 kilsaa juoksua. Nyt alkaa tuntumaan selkeästi, että kunto on nousussa ja tekeminen on kaikin puolin hauskaa.

Viikko 13 ja kauden kisakalenteri

Mennyt viikko on ollut treenien osalta suhteellisen onnistunut. Viikolle suunnitellut viisi lenkkiä tuli kaikki juostua suunnitelmien mukaan. Lisäksi kävin keskiviikkona töissä fillarilla. Jotenkin tiistaisen lenkin jälkeen oli tunne, että kroppaa vaatii pientä lepoa juoksusta ja siksi fillarilenkki olikin oivallinen mahdollisuus hoitaa treeni keskiviikon osalta. Tähän saattoi vaikuttaa myös tiistaina tehnyt kovempi salitreeni, jonka johdosta jaloista oli puhti jokseenkin loppu.

Maanantaina juoksin 15 kilsaa leppoisaa kotona matolla. Tiistaina juoksin salitreenin jälkeen parituntisen lenkin pienen mutkan kautta töistä kotiin. Lopussa alkoi meno hyytymään ja päätinkin mennä keskiviikkona töihin fillarilla. Sekään ei ollut ihan helppoa, kun eturengas oli kotiin tullessa aika tyhjä ja meno tuntui lähinnä kyntämiseltä. Navakka vastatuuli ei helpottanut asiaa.

Pääsiäisen keli on ollut aivan mahtavan aurinkoinen ja siitä muutama kuva alla.

Torstaina tein vajaan 2,5 tuntisen Nuuksion aurinkoisilla poluilla. Yhden välipäivän jälkeen juoksu maistui taas. Pitkäperjantaina oltiin Timon ja Jussin kanssa nautiskelemassa kolme tuntia mahtavasta auringonpaisteesta Nuuksiossa. Kiersimme pohjoisessa Iso-Parikkaan ja uskaltauduimme juoksemaan  myös jäitä pitkin. Aivan mahtava päivä ja lenkki huippuseurassa.

Aurinkoa riittää

Valmiina lähtöön Timon ja Jussin kanssa

Lauantai meni pääkaupungissamme edelleen auringosta nauttien. Pääsiäiseksi sattuneet mahtavat kelit olivat saaneet liikkeelle paljon väkeä vaikka osa oli varmasti mökeillään nauttimasta kevään tulosta. Sunnuntaina oli vuorossa taas peruslenkki Nuuksiossa. Vajaa 2,5 tuntia meni vauhdikkaasti. Taas yhden lepopäivän pitämien sai juoksun tuntumaan helpolta ja vauhdikkaalta.

Viikolle kertyi vajaa 14 tuntia treeniä, jossa 11h/103 km juoksua.

Tulevan kauden kisakalenteri alkaa olla kohta valmis. Joitakin asioita on vielä selvittämättä, mutta eiköhän nekin selviä kevään mittaan. Helmikuussa olleen Canarian testilenkin jälkeen fiilis on ollut ihan mallillaan, kun jalka kestää hyvin treeniä ja muuta ulkoilua. Muutaman kevyemmän viikon jälkeen treenikalenteriin on alkanut kertymään tunteja ihan mukavasti. Polarin flow näyttää taas siltä kuin sen pitääkin näyttää tässä vaiheessa vuotta, kun edessä on varsin mielenkiintoinen kesä ja kisakalenteri.

Kauden varsinainen pääkisa on vasta elokuun lopussa oleva UTMBn satamailinen Alppien ympäri. Edellisen kerran kävimme kiertämässä Alppeja vuonna 2014, jolloin oma suoritus jäi sen verran vajaaksi, että tänne on pakko palata vielä kerran. Toivottavasti tulos on tällä kertaa sellainen, että voimme siirtyä hyvillä mielin eteenpäin kohti uusia kisoja.

Ennen elokuun loppua edessä on kuitenkin varsin mielenkiintoinen kevät ja kesä. Tänä vuonna ajatuksena on ollut saada ohjelmaan myös uusi aluevaltaus swimrunin puolelta. Varsinaisesti laji ei ole itselle uusi, mutta en ole koskaan kisannut tässä lajissa. Koska uiminen on vielä varsin lapsenkengissä ja eteneminen vedessä on muihin verrattuna ollut hidasta räpiköintiä, päätin hakea mukaan Team Hyppölän oppiin. He järjestävät kesäkuun lopussa nelipäiväisen leirin Sotkamossa, jonka tarkoitus on treenata mm. uintitekniikkaa Kainuun swimrun leirillä. Leirin toteutuminen on vielä epäselvää, mutta pidetään peukut pystyssä.

Kesän toinen isompi "treenileiri" on jonkinlaisen mäkisetin saaminen kasaan joko kotimaassa tai ulkomailla. Elokuun UTMB:n kannalta tämä olisi varsin tervetullut lisä perustreeniin Nuuksion poluilla. Canarian kisan innoittamana yhtenä ajatuksena on ollut käydä ulkomailla tekemässä jonkinlainen viikon mittainen mäkisetti esimerkiksi Alpeilla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää hyväksi heinäkuussa Kilpisjärven keikka hyväksi ja tehdä sen yhteydessä muutaman päivän mittainen mäkisetti. Kilpisjärvelle olen joka tapauksessa lähdössä Tonniset Tunturit tapahtumaan ja siihen samaan yhteyteen saisi yhdistettyä mukavasti NUTS:n Pallaksen kisan. Pientä säätöä vaatii sopivien päivien löytäminen.

Näiden kahden isomman aktiviteetin väliin on ajatuksena saada useampi lyhyt rinttikisa poluilla. Tähän tarkoituksen voisi sopia mainiosti myös tuon lyhyen Buff Trailin kiertäminen, tai ainakin kokonaispisteisiin vaadittavat neljä osakisaa. Vähimmällä matkustelulla saisin kasaan neljä kisaa juoksemalla Bodomilla, Karhunkierroksella, Aulangolla sekä Pallaksella. Bodomilla en ole pidempää 21 kilsan kisaa koskaan juossut, joten sekin olisi uusi kokemus. Aulangolle olen jo ilmoittautunut, joten se on kunnossa. Aulangolla on uusi reitti ja se on sitä kautta mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Karhunkierrokselle en ole tehnyt mitään varauksia majoituksen tai ilmoittautumisen suhteen, mutta uskoisin niidenkin onnistuvan. Lyhyt viiskymppinen voisi olla hyvä rypistys ja palvelisi varmasti myös syksyä. Pallaksen viiskymppinen olisi hyvä alustus Kilpisjärven treenisetille.

Buff Trailing lisäksi tarkoituksena on käväistä Salpaus-Rogassa, Jukolassa sekä jossain sopivassa seikkailukisassa, esim Lost in Kainuu. Lisäksi pienempiä kisoja, joita voi bongata esim. Trailrunning-sivuston kisakalenterista. Tähän sopivia voisi olla vaikka Kytäjä Trail, Porkkala Swimrun, Kopparnäs Coast Trail, Retki-Rogaining 24h, Solvalla swimrun, PUF2018 ja ehkä jopa Vaarojen maraton. Tosin Vaaroille on niin vaikea päästä nykyisin, että se saattaa jäädä väliin.

Yllä on vain osa mahdollisista tapahtumista, joita olisi kiva kiertää tulevana kesänä. Toivottavasti tulevasta kaudesta tulee vauhdikas ja taas ikimuistoinen.