Jaaha. Olipa hurja reissu. Ei pelkästään itse kisa vaan koko kahden viikon Amerikan-reissu. Valtava seikkailu, jonka aikana tutustuimme suureen joukkoon mahtavia ihmisiä ja persoonia. Kirjoittelin tuosta kisasta tuonne ultrastanleypark sivuille jo kolmannella kotimaisella, mutta ajattelin kirjoittaa tänne vielä muutaman sanan sillä ensimmäisellä kotimaisellakin.
Ensinnäkin isot kiitokset kaikille seikkailuamme seuranneille ja menoamme kannustaneille. Nettiyhteydet kisapaikalla olivat olemattomat vaikka olimme hankkineet paikallisen operaattorin simmin. Ainut tapa saada edes tekstiviestejä kulkemaan oli siirtyminen Keltaiselta Portilta leirintäalueen sisääntuloportille, jonne matkaa oli sen verran, ettei sitä ihan jatkuvasti halunnut tehdä. Onneksi järjestäjien puolella toiminut Keith Dunn piti twitterin kuumana juostessaan kahden portin väliä 60 tunnin ajan.
Saavuimme kisapaikalle perjantaina aamupäivällä. Kisassa käytettävä kartta piti hankkia itse ja helpoiten se onnistui Frozen Head State Parkin inforakennuksesta puiston sisääntuloportilla. Siellä juttelimme ensimmäisen kerran myös Keitin kanssa, joka sanoi auttavansa meitä kaikessa mahdollisissa asioissa. Hän myös perehdytti meidät paikallisten käärmeiden tunnistamiseen ja opasti mahdollisen pureman yhteydessä mitä siinä tilanteessa tulisi tehdä.
Löysimme mukavan paikan vuokraamallemme autolle ja aloimme järjestellä kisassa tarvittavia tavaroita. Naapureina meillä oli ranskalainen ja skotlantilainen kisailija. Kävimme kiertämässä leirintäaluetta ja tervehtimässä muita juoksijoita. Oli hienoa huomata, miten kaikki paikalla olleet kannustivat toisiaan ja jakoivat avoimesti tietoa omista kokemuksistaan tästä kisasta.
Jossain vaiheessa iltapäivällä alkoi varsinainen ilmoittautuminen ja vähän sen jälkeen Lazarus toi esille kartan, josta kisareitti ja rastipisteet tuli kopioida omaan karttaan. Kuhina oli melkoinen, mutta siitä huolimatta piti olla huolellinen, ettei tekisi virheitä jo tässä vaiheessa. Sain oman karttani valmiiksi ja siirryin juttelemaan muiden kanssa reitistä. Kävimme reitin aika tarkkaan läpi Johanin kanssa, joka oli ollut mukana kisassa jo kerran aikaisemmin (2015). Käsitykseni kisasta ja reitistä muuttui melkoisesti näiden keskusteluiden aikana. Olinkin iloinen Johanin ehdottaessa yhdessä aloittamista. Tietenkin sillä edellytyksellä, että vauhtimme olisivat samanlaiset.
Loppuilta meni karttaa ja ohjeita lukien. Sekä tietysti tankaten. Jossain vaiheessa menin nukkumaan Sarin jäädessä odottamaan kisan alkua. Sarilla oli aavistus, että kisa alkaisi jo ennen aamukolmea, koska edelliset kaksi vuotta lähtö oli ollut vasta seuraavana aamuna. No ei siinä paljon uni tullut vaan enemmän tuli pyörittyä ja kisaa jännitettyä.
Sitten klo 0.42 kuului vaimea törähdys. Oliko se merkki tunnin päästä alkavaan kisaan? Kyllä, muita näytti nousevan teltoista ja kuhina alkoi. Vaikka olin pakannut repun melko valmiiksi niin viimeisten asioiden kanssa meni kiiruhtamiseksi ettei oltaisi myöhästytty lähdöstä. Sari valmisti vielä pienen aamupalan ennen lähtöä. Sain järjestäjiltä kisakellon ranteeseen vain kuusi minuuttia ennen lähtöä. Viimeiset onnen toivotukset ja Lazarus aloitti oman kannustuspuheensa: "Nyt on viimeinen mahdollisuus tulla järkiinsä ja poistua lähtöviivalta...". Paikalla oli useita jonotuslistalla olevia juoksijoita, jotka edelleen toivoivat pääsevänsä mukaan hetken päästä alkavaan kisaan.
Savuke syttyy ja kisa alkaa. Kärki painaa vauhdilla heti alusta, kun itse jään Johanin kanssa ehkä porukan puoliväliin rauhallisesti mäkeä nousten. Ensimmäinen nousu kestää runsaat 30 minuuttia, jonka jälkeen reitti siirtyy polulta metsän puolelle. Nousun aikana riisun irtohihat ja takin, jotka olin pukenut päälle vain hetkeä ennen lähtöä kylmän takia. Takki mahtuu hyvin Salomonin uuden repun etutaskuun ja on siitä otettavissa heti tarvittaessa. Kisan alussa tihuttaa hieman ja sumu on todella kova. Otsalampun valossa on vaikea nähdä paljoakaan ja harjannetta edetessä joudumme kaartamaan välillä oikealle ja välillä vasemmalle nähdäksemme rinteen muodon paremmin. Lopulta rasti löytyy ison porukan haravoinnin tuloksena ja kirjan ympärillä pyörii noin kymmenen kisaajaa. Tunne on epätodellinen repiessäni ensimmäistä Barkley sivuani.
Matka jatkuu kohti seuraavaa kirjaa. Laskeudumme usemman sataa metriä, välillä jotain ojanpohjaa ja välillä hurjan jyrkkää rinnettä, jossa on risukkoa ja piikkipuskaa ja kaatuneita puita enemmän kuin ehtii väistellä. Tuoreilla jaloilla vauhti on vähän yläkanttiin ja välillä kaatumisten takia matka etenee mukavasti kierien tai selällään liukuen. Meno muistutti enemmän mutapainia kaltevalla pinnalla kaatuneiden puiden kanssa. Karttaa ja kompassia piti välillä pyyhkäistä mudan alta puhtaaksi.
Reitin henki kävi nopeasti selväksi. Tasaista polkua ei reitillä ollut vaan jokaisen alamäen jälkeen seurasi vastaavasti ylämäkeä. Muilla samassa ryhmässä etenevillä kisailijoilla oli käytössään sauvat, jotka helpottivat nousuja. Itse olin päättänyt ottaa ne mukaan vasta toiselle kierrokselle, jotta saisin edetä ekan kierroksen kartta ja kompassi kädessä. Näin voisi keskittyä reitin opiskeluun. Johan tuntui tuntevan reitin hyvin ja eteni ilman karttaa suurimman osan. Rastit löytyivät hyvin ja matka eteni joutuisasti. Porukkamme oli tiivistynyt neljän kisaajaan. Minun ja Johanin lisäksi Sean Ranney ja Benoit Laval etenivät samaa vauhtia. Rastien löytymistä helpotti myös useampi lamppu ja silmäpari.
Toinen vesipiste sijaitsi rastilla näkötornin juurella, ison mäen päällä. Sieltä laskeutuessamme John Kelly juoksi ohitsemme. Ehdin nähdä vain vilaukselta punapaitaisen kaverin. Luulin ensin, että se oli joku kisan ulkopuolinen lenkkeilijä, kun noin kovaa vauhtia piti. Hetken päästä ymmärsin sen olleen John, josta pari päivää myöhemmin tuli viidestoista Barkley Maratonin läpäisijä. Hänen vauhtinsa jyrkässä alamäessä oli aivan häikäisevää. Vähän tämän jälkeen laskeuduimme alas vanhalle vankila-alueelle, josta on monet youtubesta löytyvät videot kuvattu. Taas oli jotenkin epätodellinen oli, että tässä sitä nyt juostaan itse vankilan ali vievän tunnelin läpi. Vettä oli muuten sen verran vähän, että en juossut edes siinä keskellä olevalla korokkeella.
Vankilan jälkeiset kirjat löytyivät ilman ongelmia. Aamu oli jo noussut ja lampulle ei enää ollut tarvetta. Jossain alamäessä juomasäiliön letku jäi kiinni piikkipuskaan ja letkun päässä ollut suulake irtosi ja lensi johonkin rinteeseen. Juomat pulppusivat letkun päästä ulos. Yritin juoda sen minkä ehdin ja lopuksi käänsin letkun kaksinkerroin. Suulaketta ei enää rinteestä löytänyt ja jouduin juoksemaan pitäen letkusta kiinni. Lopulta päästin säiliön valumaan tyhjäksi ja luotin pulloissa olevan veden riittävän ekan kierroksen loppuun.
Viimeinen lasku kohti Keltaista Porttia oli mukavaa polkua. Reidet olivat hyvässä kunnossa, mutta polvet olivat kipuilleet jo jonkin aikaa. Ensimmäinen kierros tuli täyteen tasan 10 tunnin kohdalla. Coutsi oli valmistanut retkimuonasta lounaan ja samalla vaihdoimme vähän kuivaa paitaa päälle. Kenkiin ja sukkiin en koskenut. Vaihdoin myös ehjän säiliön reppuun, onneksi olin ottanut niitä kaksi mukaan. Johan oli valmis omalta huoltotauolta hieman aikaisemmin ja pääsi matkaan ehkä pari minuuttia ennen meikäläistä. Seuraava kierros mentiin vastapäivään eli vastakkaiseen suuntaan kuin ensimmäinen. Muita kisaajia tulikin tasaisesti vastaan ensimmäiselle kirjalle edetessä.
Huollossa ekan kierroksen jälkeen
Keittoa naamaan
Ensimmäiset alamäet toisen kierroksen alussa tulivat jo huomattavasti normaalia hitaammin. Kipuilu polvissa aiheutti sen, ettei kunnon juoksua pystynyt ottaman alamäessä edes niissä kohdissa, joissa se muuten olisi ollut mahdollista. Tulin pari ensimmäistä rastia yksin tehden pienen pummin, jonka jälkeen myöhemmin toiselle kierrokselle lähteneitä kisaajia tuli takaa ohi. Roikuin tässä porukassa mukana muutaman rastivälin, mutta näköalatornin jälkeen etenin taas omaa vauhtia. Seuraavalla rastilla pidin lyhyen mietintätauon ja laskeskelin ehkä pääseväni juuri ja juuri aikarajojen puitteissa toisen kierroksen. Polvet olivat kuitenkin jo siinä kunnossa, että lopputuloksen kannalta olisi sama keskeyttää nyt tai vasta toisen kierroksen jälkeen. Tässä kohtaa päätin suunnata lähimmälle tielle ja sieltä takaisin Portille.
Gary lähdössä seuraavalle kierrokselle
Johan 3 kierroksen jälkeen
Johan ja Sean Fun Runin maalissa
John Kelly huollossa
Viikonlopun saalis
Lopputuloksesta huolimatta kisa oli mahtava kokemus. Ennen kisaa olin luottavainen sen suhteen, että viisi kierrosta olisi tehtävissä. Tämä kaikki siitä huolimatta, että todennäköisyydet eivät olleet puolellani. Olen aina startannut jokaiseen kisaan pitäen läpipääsyä todennäköisenä ja mahdollisena. Nyt kun olen seurannut John Kellyn ja Gary Robbinsin suorituksia kisaviikonloppuna en ole enää lainkaan varma, että pystyisin vastaavaan suoritukseen. Jos maailman luokan juoksijatkin pääsevät maaliin vain pienellä aikamarginaalilla niin tällaisella tavallisella tallaajalla ei taida olla mitään mahdollisuuksia Barkleyssä. Ainakaan nykyisillä polvilla. Tämän viikonlopun ja kokemuksen jälkeen ymmärrän sen. Mutta ehkä kuitenkin vielä joskus...ikuinen optimisti.
Yksi viikonlopun mahtavimmista kisaajista oli Mike Wardian, joka jutteli ennen kisaa muiden kanssa kuin kuka tahansa juoksija. Maailman luokan huipputekijä, jolla oli aikaa vastailla kaikkiin kysymyksiin. Pikkupoikamainen ja iloista ilmettä huokuva kaveri, joka oli innostunut lähes kaikesta.
Viimeisen harjoitusjakson viimeinen viikko on nyt kasassa. Mennyt viikko meni juurikin suunnitelmien mukaan. Viime viikosta oli tarkoitus nostaa vähän määriä, nyt aina sinne 28-30 tunnin tuntumaan. Sekin onnistui ilman suurempia ongelmia. Viikon treenit rakentui pitkälti edellisen viikon tapaan. Alkuviikosta paria lenkkiä päivässä ja loppuviikosta kolme pidempää lenkkiä. Tehoja ei luonnollisesti edelleenkään ollut ohjelmassa vaan ainoastaan leppoisaa juoksua.
Maanantai ja tiistai alkoivat runsaan tunnin aamulenkillä. Toinen lenkki meni töistä kotiin juostessa pienen lisälenkin kera. Maanantain toiselle lenkille tuli mittaa runsaat kaksi tuntia ja tiistaina runsaat kolme tuntia. Maanantaina kävin vielä tunnin joogassa ja tiistaina tunnin hieronnassa. Aikapulan vuoksi salitreeni jäi taas väliin.
Kevättä ilmassa
Keskiviikkona tein viikon ensimmäisen pidemmän lenkin, kun kävin Nuuksiossa kiertelemässä polkuja ja metsiä. Kiersin lopulta Iso-Parikas järven ja siitä vielä NC reitin länsipuolisen osuuden Kattilasta Siikarantaan. Repussa ollut otsalamppu tuli tarpeeseen, kun olin kotona vasta puoli yhdeksältä illalla. Lenkille tuli mittaa runsaat 4,5 tuntia. Onneksi coutsi odotti kotona valmiin ruoan kanssa.
Lampun kajossa
Torstaina kävin hölkkäämässä runsaan parin tunnin lenkin Nuuksiossa. Tossujen vertailemisen helpottamiseksi olin laittanut toiseen jalkaan vanhemmat Salomonin Wings kasit ja toiseen jalkaan uuden Sense Ultran. Selkein ero tuntui heti ensimmäisistä askeleista, kun uusi Sense oli huomattavasti Wings kasia pehmeämpi ja vaimennetumpi. Uusi Sense on enemmän salomonimainen tossu, sukkamainen ja pehmeä. Päälikangas on Sensessä myös pehmeämpi. Wings kasi tuntui omassa jalassa hieman kiertojäykemmältä. Lisäksi siinä on Senseä rouheampi nappula. Pidon suhteen pitää vielä odotella lumettomia kelejä niin pääsee toden teolla kokeilemaan.
Salomon Wings8 vs. Sense Ultra
Perjantaina kävin edellisen viikon tapaan Malminkartanolla tekemässä pitkän mäkitreenin. Mäki oli todella jäisessä kunnossa ja nastarille ja sauvoille oli tarvetta ainakin fasaaninousussa. Alamäen tulin taas hiekkatietä pitkin etureisiä säästäen. Runsaan seitsemän tunnin jälkeen nousumetrejä oli kasassa +4000m, joka olikin päivän tavoite. Kilometrejä tuli 41. Tämä treeni voisi vastata nousumetrien ja matkan suhteen yhtä kierrosta Barkleyssa. Tosin suunnistus Malminkartanolla on hieman helpompaa kuin Frozen Head State Parkissa.
Keli oli tuulinen ja sateinen (rakeita, räntää ja vettä)
Portaat oli jo sulana jos niitä olisi halunnut käyttää
Lauantaina kävin Timon ja Jussin kanssa kolmen tunnin polkulenkillä Nuuksiossa. Jaloissa ei tuntunut enää edellisen päivän nousut tai laskut, mutta muuten ehkä kuitenkin jo sellaista henkistä väsymystä. Lenkille lähtö oli aamulla varsin verkkaista ja kaikki muut asiat tuntuvat kiinnostavan lenkkiä enemmän. Tahmean alun jälkeen meno alkoi kuitenkin maistumaan ja hyvässä seurassa matkantekoa tuskin huomasi.
Sunnuntaina oli viikon kolmas pidempi lenkki. Kävimme Asmon kanssa kiertämässä Nuuksion polkuja ilman mitään metsäosuuksia. Vauhti oli hieman normaalia kovempi, kuten aina Asmon kanssa. Neljä tuntia meni mukavasti vaikka loppu tultiin asfalttia pitkin nastarilla. Illalla vielä lyhyt kotikuntopiiri ja coutsin tekemä hieronta.
Viikolle kertyi tunteja hieman vajaa 30 tuntia, jossa juoksua 232 km. Määräviikot ovat nyt takana ja ensi viikolla tunteja kertyy jo huomattavasti vähemmän.
Huomenna tehdään pieni haastattelu Eetun kanssa Barkley-projektiin liittyen. Voit käydä etukäteen tekemässä kysymyksiä FB:ssä.
Yritän tässä tehdä vielä pienen yhteenvedon menneestä treenijaksosta ennen tulevaa reissua.
Viime viikolla treenitunteja kertyi 23,5 ja tälle viikolle oli budjetoitu 26 tuntia. Se tulisi mukavasti kasaan kolmella pidemmällä lenkillä, jotka olin ajatellut keskiviikolle, perjantaille ja sunnuntaille. Näin alkuviikko olisi vähän kevyempi. Tämä oli siis suunnitelma.
Maanantai meni vanhalla kaavalla. Aamulla runsaan tunnin lenkki ja illasta runsaan parin tunnin kieppi Leppävaaran kautta. Siihen väliin vielä hyvä tunnin jooga. Etureidet ja lonkan koukistajat olivat melko jumissa edellisen viikon lenkeistä, joka vähän tuntui joogatunnilla, mutta ei sitten enää juostessa. Tosin ehkä tuo askellus ei nyt enää kovin lennokasta ole muutenkaan näillä kilometreillä.
Tiistaina juoksin taas aamusta runsaan tunnin lenkin töihin ja illalla runsaat 2,5 tuntia taas pienellä kiepillä Leppävaaran kautta. Pyörätiet alkavat olla jo melko mukavassa kunnossa, mutta juoksin kuitenkin edelleen vanhalla Salomonin SpikeCrossilla, koska pikkutiet täällä Nuuksiossa onkin vielä aika jäiset. Salomonin vanhassa tossussa on kilsoja jo 2000, joten nastat on hyvin pyöristyneet eivätkä tunnu jalkapohjassa edes asfaltilla. Mutta vaimennusta löytyy edelleen ja olenkin juossut sillä lähes koko alkuvuoden.
Keskiviikkona tein pidemmän lenkin Nuuksiossa. Uutta lunta oli pyryttänyt jonkin verran ja lämpimän kelin takia hanki ei juurikaan kantanut. Siinä meni runsaat neljä tuntia hankea tarpoen, kun tein vielä Romvuorella pari ylimääräistä nousua. Pari viimeistä tuntia menivät lampun kanssa edeten. Kattilasta länteen oli joku tehnyt moottorikelkalla latu-uraa NC reittiä pitkin. Se tekikin mukavan lisän, kun polun sijasta sai tarpoa upottavassa ja märässä lumessa.
Valoisassa
Pimeässä
Torstaina juoksin aamulla vajaan tunnin mäkitreenin matolla. Illalla jouduin jättämään lenkin väliin, kun laskeskelin, ettei tunteja riitä enää loppuviikolle, jos lähden vielä töiden jälkeen ulos. Siispä tyydyin lyhyeen core-treeniin kotona saunaa lämmittäessä.
Perjantaina pidin taas lomapäivän ja lähdinkin heti aamusta Jättärille tekemään pidempää mäkitreeniä. Ilma oli sellainen puolipilvinen auringon paistaessa aina välillä. Ilma oli kuitenkin lämmin eikä kevyt tuulikaan haitannut. Runsaassa kuudessa tunnissa sain tehtyä 54 nousua ja +3500 nousumetriä. Fasaani oli paikoin aika jäinen, mutta loiva hiekkatie oli hyvässä kunnossa.
Aamuaurinko
Päivällä vähän pilvistyy
Jättärin jälkeen ajoimme Amer Brand Storelle Helsinkiin, jossa yhteinen Barkley-projekti Salomonin kanssa lähti liikkeelle. Tarkoitus on testata muutamia uusia kenkiä ja varusteita tulevaa kisaa varten. Suurimmat odotukset olivat S-labin uuteen 12litran reppuun, jossa suurimpana muutoksena edellisestä mallista on uudet isot lisätaskut edessä, osittain juomapullojen päällä sekä alla. Taskut on sen verran isot, että niihin saa mahtumaan pidemmässä kisassa tarvittavaa tavaraa eikä reppua tarvitse aina ottaa pois selästä tavaroita kaivaessa. Yhteen taskuun mahtuu mukavasti vaikka hanskat tai sateenpitävä takki. Tai vaikka puoli kiloa irtokarkkeja ja pari karjalanpiirakkaa. Toinen mielenkiintoinen uutuus oli uudet Salomonin Sense Ultra tossut. Viikonloppuna ehdin näitä jo kahdesti kokeilla ja alkutuntuma on todella hyvä. Tossu istuu jalassa kuin sukka, joten ainakin itselleni se sopii hyvin. Maastossa on vielä sen verran lunta, että pidosta on vaikea sanoa vielä tarkempaa, mutta pitoa löytyy jopa lumi- ja jääsohjossa, jota nyt aurinkoisena viikonloppuna on riittänyt. Vaimennusta tossusta pitäisi löytyä pidemmällekin matkalle ja huomattavasti enemmän kuin vanha kolmos-versio, joka itselläkin kaapista löytyy. Sillä en kuitenkaan ole pysytnyt juoksemaan kuin parin kympin polkulenkkejä. Sen verran kevyt tuo vaimennus siinä vanhassa mallissa on. Mielenkiinnolla odottelen lumettomalle maalle pääsyä uudella 6-sarjan Sense Ultralla.
Lauantaina olin Annan ja Jannen kanssa polkulenkillä. Kiersimme Sysikalliosta Pirttimäkeen pullalle ja siitä sitten takaisin. Nousua tuli reilu tonni, kun könyttiin kaikki nyppylät läpi. Pirttimäen pulla maistui edelleen hyvälle.
Sunnuntaina käytin loput tunnit kiertäessäni runsaat 3 tuntia Nuuksiossa. Kävin Kattilassa kääntymässä ja jatkoin siitä länteen NC reittiä. Polut olivat aika hyvässä kunnossa vaikka paikoin alkoi jo olla aika pehmeää. Keskellä Nuuksiota Lapras tuli vastaan. Olihan se napattava.
Uudet Senset
Viikolle kertyi tunteja tasan 26, jossa juoksua 196 km. Ensi viikolla on viimeinen ja samalla kovin treeniviikko ennen Barkleyn kisaa.
Kelit ovat taas tällä viikolla vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä on ollut vesisadetta ja nilkkoihin asti loskaa ja vettä ja nyt viikonloppuna ja erityisesti tänään sunnuntaina aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja pakkastakin oli aamulla yli kymmenen astetta. Varsin vaihtelevaa siis.
Treenit ovat menneet lähes suunnitellusti. Sain tehtyä pari pidempää treeniä kuten oli tarkoituskin. Loput oli perushölkkää ja vähän enemmän lihaskuntoa.
Maanantaina juoksin aamulla vajaan tunnin kevyen lenkin. Illalla tein vajaan tunnin omatoimisen joogan opettajan ollessa hiihtolomalla. Aika hyvin noi liikesarjat on jo päässä, tosin niiden suorittaminen onkin sitten toinen asia. Joogan jälkeen juoksin töistä kotiin. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että Polarin mittari otti resettiä matkalla ja kadotti koko siihenastisen harjoituksen. Illalla jätinkin mittarin lataukseen koko yöksi vaikka tuskin se siitä johtui.
Tiistaina juoksin runsaan tunnin leppoisan aamulenkin. Päivällä kävin salilla, mutta en ottanut kyykkyjä lainkaan, kun vasen takareisi kiristi vielä sen verran. Illalla juoksin runsaan 1,5 tuntia Leppävaarassa Scythereitä saalistaen. Tehtävää helpotti pari 10-v kaveria, joilta sain vinkkiä mistä niitä etsiä. Muuten lenkki olisi voinut venyä sitäkin pidemmäksi. Leppävaarasta juoksin vielä kotiin ja koko lenkille tuli mittaa runsaat 3 tuntia. Ei mennyt hukkaan sekään aika, koska sain napattua kahdeksan Scytheriä.
Keskiviikkona juoksin aamulla tunnin mäkitreenin matolla 12% kulmalla. Meno tuntui aika hyvälle. Jalassa oli uudet Hokan Vanquish 2 tossut, mutta lenkki oli vähän lyhyt vielä sanoa niistä sen enempää. Illalla tein Nuuksiossa lyhyen 1,5 tunnin lamppulenkin poluilla. Polut olivat pehmeän loskan peittämät ja eteneminen meni pari askelta eteenpäin ja yhden askeleen taakse. Aika hidasta ja raskasta. Torstaina tein vain yhden lenkin käydessäni edelleen Nuuksion poluilla parin tunnin verran. Meno oli poluilla edelleen aika raskasta.
Vettä ja loskaa riittää
Ja nousuakin riittää
Perjantaina pidin kesälomaa ja lähdinkin heti aamusta Nuuksion metsiin. Meno oli aika hidasta niin polulla kuin metsänkin puolella. Hölkkäsin hitaasti mäkiä kiertäen kohti Iso-Parikasta. Kiersin järven ja tein useamman nousun rannasta viereisen mäen päälle. Lunta oli paikoin puoleen sääreen. Samalla lenkillä tuli vähän harjoiteltua miten noi kokoontaitettavat sauvat saa laitettua kiinni Salomonin reppuun ottamatta itse reppua pois. Kyllähän se aika hyvin onnistuu parin harjoittelun jälkeen. Hanskat kädessä on tosin hankalaa löytää hihnoja, joilla sauvat kiristetään reppua vastaan. Tässä kohtaa jouduin ottamaan hanskat kädestä, jotta löysin oikeat hihnat. Sauvat kuitenkin pysyivät hyvin repussa eivätkä haitanneet vaikka välillä eteen sattui vähän pusikkoisempaakin pätkää.
Ja umpihankeakin riittää
Lauantaille suunniteltu tunnin saunalenkki jäi harmillisesti tekemättä muiden kiireiden takia.
Sunnuntaina olimme sopineet Jarin kanssa yhteislenkkiä Nuuksion suunnalla. Tarkoitus oli kierrellä metsiä viiden tunnin ajan. Edeltävän yön kova pakkanen oli kovettanut hanget juuri sen verran, että meikäläinen köpötteli mukavasti hangen päällä, mutta Jari joutui tekemään töitä pohjia myöden. Romvuorella tehtiin muutama nousu ja käytiin sen jälkeen Haltiassa kaakaolla ja pullalla ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Hyppykalliota. Vähän ennen Hyppykalliota vaihdettiin kuitenkin suuntaa ja tultiin Solvallan Pitkäjärven yli takaisin Romvuorelle. Juteltiin hetki jääkiipeilijöiden kanssa ja tehtiin sitten vielä muutama nousu vähän loivemmassa paikassa kuin kiipeilijät. Lenkille tuli pituutta vajaa viisi tuntia ja kilometrejä huimat 25 km. Aivan mahtava päivä.
Sunnuntain lenkillä Jarin kanssa
Perjantaina ja sunnuntaina tein vielä pitkien lenkkien päätteeksi 20 minuuttia kotikuntopiiriä. Viikolle kertyi treenitunteja 23,5, jossa juoksua 167 km. Ensi viikolla lisätään vielä vähän treeniä.
Viime viikolla NUTS:n Jouko kävi kylässä ja teki haastattelua. Juteltiin mm. Barkleysta.
Viime viikonloppuna näytti jo vähän siltä, että perinteisellä hiihtolomaviikolla ei paljoa lunta ole enää maassa, mutta toisin kävi. Uutta lunta on saatu ihan tänne etelää myöden ja sosiaalinen media on täyttynyt hiihto- ja pulkkamäkikuvista. Itse olen kuitenkin nyt kevyellä viikolla pysytellyt tukevasti tossujen päällä vaikka kyllähän tuo hiihtäminenkin kävi mielessä. Siikajärvelle on tehty ladut ihan latukoneella, joten kovin kauas ei olisi tarvinnut lähteä hyviä latuja hakemaan.
Viikolle ei ollut sen suurempia suunnitelmia. Ainoastaan sellaista tasaista vähän lyhyempää lenkkiä läpi viikon, joka toteutui hyvin. Kevyen viikon alkuun kävin pitkästä aikaa fillarilla töissä. Tämä oli vasta toinen kerta tämän vuoden puolella ja samalla Kilometrikisan poljetut kilsat jäivät vaatimattomaan 64 kilsaa viimeisimmässä talvisarjassa. Maanantaina oli lisäksi tunnin jooga.
Tiistaina hölkkäilin Leppävaaran maisemissa, kun illalla kävin hakemassa coutsin lentokentältä. Päivällä kävin hieronnassa, jossa kipeytynyt vasen takareisi sai kyytiä. Keskiviikkona en käynyt lainkaan juoksemassa, mutta tein kevyen salitreenin. Edelleen hieman aristavan takareiden takia tein kyykkysarjat pienillä painoilla (3x15x50kg). Illalla saimme vieraita Joukon käydessä kylässä.
Ja Rusinakin viihtyy
Loppuviikko menikin sitten Nuuksiossa polkuja kiertäen. Torstaina maassa oli uutta lunta yli 20 senttiä ja polut ja metsä olivat muuttuneet varsin raskaiksi juosta. Torstaina juoksin vain tunnin saunalenkin ja perjantaina runsaat 2,5 tuntia Nuuksion polkuja.
Torstain hankea
Ja perjantain hankea
Lauantaina oli mahtavan aurinkoinen keli ja väkeä oli Nuuksiossa todella paljon liikkeellä. Polut olivat jo paremmassa kunnossa kuin perjantaina, mutta metsän puolella meno oli hidasta kävelyä. Vähän piti passailla, ettei kevyellä viikolla menisi liian rasittavaksi. Lauantaina kiertelin 2,5 tuntia Nuuksiota.
Lauantaina aurinkokin paistoi
Ja polutkin jo paremmassa kunnossa
Oli joku suksillakin kulkenut
Sunnuntaina oli kevyt lumisade korvannut auringon. Lunta ei kuitenkaan tullut yhtä paljon kuin viikolla. Tein vähän lyhyemmän hölkkälenkin edelleen Nuuksiossa. Aikaa kului runsaat pari tuntia. Kokonaisuudessaan viikolle kertyi runsaat 13 tuntia treeniä, jossa juoksua 89 kilsaa. Vähän tuo takareiden kireys vaivasi tätä viikkoa, mutta pitää yrittää venytellä se pois
Seuraavat kolme viikkoa onkin sitten taas kovempia viikkoja ja treenitunnit ovat selvästi 20 tunnin yläpuolella. Peruskaava on aika samanlainen kuin edellisessä jaksossa ja ohjelmassa on pidempiä useamman tunnin metsärymyjä.
Tällä viikolla sain tietoa myös UTMB kisaorganisaatiolta, että pääsen ensi vuoden kisaan suoraan ilman arvontaa. Riittää kunhan vaadittavat 15 suorituspistettä on kasassa. Kahden peräkkäisen vuoden epäonni arvonnassa kuitataan ensi vuonna siis suoralla pääsyllä kisaan.
Seuraavan vajaan kuukauden aikana on myös mahdollista hakea mukaan Suomen polkujuoksun maajoukkueeseen, jossa seuraava edustusmatka suuntautuu Italiaan kesäkuun alussa. Aiheesta lisää Trailrunning.fi sivustolla.
Mennyt viikko oli tämän neliviikkoisen harjoitusjakson viimeinen. Eli tähän harjoitusjaksoon kuuluivat viikot 4, 5, 6 ja 7. Tällä viikolla tavoitteena oli saada pari napsua lisää treeniä viime viikosta, eli sinne 26 tunnin tietämille. Edellisten viikkojen sijaan tälle viikolle olin suunnitellut kolme pidempää treeniä ja välipäiville sitten lyhyempää hölkkää. Aikataulujen helpottamiseksi olin ottanut vapaata töistä perjantain, jolloin viikonlopulle jäi mukavasti enemmän aikaa. Käyttämättömiä kesälomapäiviä viime vuodelta kannatti jättää muutama plakkariin.
Maanantain otin rennosti edellisen päivän 5h kaupunkirogan takia. Kävin vain aamulla matolla hölkkäämässä kolme varttia ja illalla tunnin joogassa. Tiistaina juoksin vajaan tunnin aamulenkin ulkona ja illalla runsaat 2,5 tuntia leppoisasti töistä kotiin. Päivällä kävin hieronnassa, jossa todettiin taas ettei suurempia ongelmia ole.
Tankkausta
Rankkaa kissan elämää
Keskiviikkona oli ensimmäinen pidempi lenkki. Lähdin töiden jälkeen vähän isommalla repulla liikkeelle. Tarkoituksena oli kulkea metsiä pitkin, joka nykyisen lumitilanteen takia tarkoitti kävelyä ja hidasta hölkkää alamäissä. Katsoin aina kompassista jonkin suunnan ja yritin kulkea sen mukaan riippumatta siitä mitä eteen tuli. Ainoastaan järvet kiersin, koska jäälle en halunnut mennä. Jossain vaiheessa tuli pimeää, mutta se ei haitannut kun repussa kulki myös lamppu mukana. Suunnassa pysyminen ei ihan helppoa olekaan varsinkaan pimeässä. Sitä lähtee helposti kiertämään pusikoita aina samalta puolelta ja hetken päästä huomaa menevänsä jo ihan väärään suuntaan. Lopussa piti sitten jo kaartaa kotia kohti, kun vauhti olikin laskettua hitaampaa. Joka tapauksessa hyvä viiden tunnin treeni.
Keskiviikon varusteita
Solvalla järven vastakkaiselta puolelta
Välillä vähän jyrkempää nousua
Torstaina hölkkäilin töiden jälkeen 2,5 tuntia Nuuksion poluilla. Alkuviikon lämpimät kelit olivat sulattaneet vähän lunta, joka torstaina oli pakastunut uudestaan tehden Nuuksion polut taas luistinradoiksi. Eipä ollut mitään herkkua, kun jalassa oli vähän vanhempi nastari. Torstaina kuului muuten ensimmäisen kerran tikan kevätrummutus.
Perjantaille olin suunnitellut mäkitreenin Jättärille. Kello soi lomapäivän kunniaksi kuudelta ja vähän kahdeksan jälkeen oltiin jo mäessä. Tarkoitus oli tehdä kuuden tunnin mäkitreeni kuitenkin siten, että loppuviikostakin jaksaa ja pystyy vielä treenata. Tämä tarkoitti Jättäriltä alastulon tekemistä loivempaa hiekkatietä pitkin. Nousut tein perinteisessä Fasaaninousussa sekä pari nousua viereisessä Barkleynousussa. Keli oli tasaisen sumuinen ja välillä harmaalta taivaalta tuli tihkusadetta. Rinne oli paikoin aika jäässä, mutta polun vieressä pääsi hyvin kulkemaan liukkaimmat paikat kiertäen. Nousuissa sauvoista oli paljon hyötyä ja se helpottaa jalkoihin tulevaa rasitusta. Tosin tottumattomille käsille se on jo muutaman tunnin jälkeen aika raskasta. Asmo tuli kaveriksi viimeiselle 1,5 tunnille, jolloin hieman hiipuva vauhti taas parani. Aika hyvin jaksoin mielestäni koko treenin vaikka tankkaukset harjoituksen aikana eivät olleet kummoiset. Kuuden tunnin aikana nousuja kertyi tasan 50 kpl, jossa nousumetrejä +3300m ja kilsoja 35.
Jättärin huippu pilvessä
Lauantaina oli taas välipäivä ja kävinkin kiertelemässä Nuuksion jäärännejä kolmen tunnin ajan. Ilma oli mahtavan aurinkoinen. Pääväylät puistossa olivat täynnä porukkaa, mutta harvoilla oli nastareita jalassa. Siitä syystä enemmän ihmisiä tuntui roikkuvan puissa tukea hakemassa kuin polulla kävelemässä. Ilmassa oli todella jo kevään tuntua.
Keväthanget
Lauantain aurinkoa
Sunnuntain keli näytti samalta kuin perjantaina. Harmaata ja sateista. Suunnitelma oli kuitenkin tehdä viikon kolmas pidempi lenkki, tällä kertaa Nuuksiossa. Olin änkenyt alkumatkasta Jussin ja Timon kyytiin ja juoksimmekin kimpassa polkuja pitkin Solvallaan. Sieltä jatkoin itsekseni metsiä pitkin etelään kohti Hyppykalliota. Hienot maisemat eivät paljoa tarjonneet, kun ilma oli niin sumuinen. Maasto sen sijaan tarjosi mukavasti nousua ja lisärasitusta toi myös paikoin melko runsas lumen määrä. Hyppykalliolta lähdin vielä kiertämään Hauklampea ja Valkialampea ja sieltä sitten kaartaen kohti Solvallaa. Solvallasta tuli lyhintä reittiä kotiin (ilman järvien ylityksiä tietenkin), koska lenkki oli kestänyt jo jonkin verran suunniteltua pidempään. Lenkille tuli mittaa kuusi tuntia.
Viikolle kertyi yhteensä 28 tuntia treeniä. Kilometrejä ei kertynyt kuin 188, mutta tämän viikon kilometrit olivat varmasti tämän kevään parhaita. Kokonaisuudessaan erittäin hyvä viikko, joka palvelee hyvin tulevaa tavoitetta.
Huomenna alkaa viimeinen neljän viikon treenijakso. Ja eka viikko tietysti kevyempi.
Sunnuntai meni aikataulujen suhteen sen verran tiukille, että blogipäivityskin jäi vasta maanantaille. Tämän jakson kolmas viikko on suunnitellusti paketissa. Treenirunko ei ole oleellisesti muuttunut tälle viikolle. Alkuviikosta lenkit menee työmatkoja juostessa ja sitten torstaista eteenpäin lenkit tapahtuu pitkälti Nuuksion poluilla. Maanantaina oli tietysti tunnin jooga ja tiistaina salitreeni, jossa kyykkysarjat vähän maltillisemmilla painoilla.
Keskiviikolle ja torstaille suunnittelin vähän pidemmät lenkit, mutta muuten lenkkien pituudet ovat olleet kohtuullisia, koska tiedossa oli sunnuntaille vähän enemmän kilometrejä Asmon kanssa Hämeenlinnan 5h kaupunkirogassa. Ja senhän tietää, että Asmon kanssa ei hölkätä vaan juostaan.
Torstaina juoksin Nuuksiossa vajaan 3,5 tuntia poluilla. Keli oli jo vähän alkuviikkoa lämpimämpi ja taivaalla paistoi melkien täysikuu. Huikean hieno keli. Perjantaina tein myös polkulenkin Nuuksiossa, vaikkakin vähän lyhyemmän. Lähtiessä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja palatessa täysikuu oli vaihtanut auringon kanssa paikkaa taivaalla. Juoksu tuntui maistuvan. Lauantaina kävin vielä hölkkäilemässä runsaat 2,5 tuntia poluilla ja osin metsänkin puolella. Metsässä on kuitenkin sen verran lunta, ettei siinä voi ihan juoksusta puhua.
Torstain lenkkiseura
Perjantain kevätaurinko
Perjantain täysikuu
Sunnuntaina olikin vuorossa tutustumista Hämeenlinnan kaupunkiin 5h rogainingin muodossa. Kartat saimme kello yhdeksältä aamulla ja reittisuunnitelmakin valmistui hyvissä ajoin ennen klo 10.05 starttia. Suunnitelma oli juosta eka 35 kilsaa ja tarkistaa sitten vähän aikataulua ja ottaa vielä ne rastit, joihin aikaa riitti. Kaupunkisuunnistus ei tarjonnut sen suurempaa haastetta ja enemmän kyse olikin reitinvalinnoista. Tässä onnistuttiin aika hyvin ja kun teimme vielä vajaan kympin lisälenkin niin saimme kasaan 201 pistettä ja aikaa jäi maalissa käyttämättä peräti 4 minuuttia. Gepsin mukaan ehdittiin kiertää 50,4 kilsaa. Tulokset. Eikä hävitty tasavallan ykkösporukalle kuin 2 pistettä.
Suuri hämmennys ja sekaannus ennen kisaa
Vanha raunio ja rasti
Hyppyrimäellä ehti hyvin ottaa muutaman kuvan
Maalissa! Kellot seis!
Urakoinnin jälkeen keitto maistuu ja reittispekulaatiot lentää
Viikolle kertyi yhteensä runsaat 24 tuntia ulkoilua, jossa 219 kilsaa juoksua. Alkaneella viikolla pari napsua lisää.
