Olipahan taas reissu! Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta osittain tulos oli tavoitteen mukainen. Tavoitteena olleesta loppuajasta jäätiin kauas, mutta päätavoitteena ollut voitto irtosi kuitenkin melkoisten taisteluiden jälkeen. NUTSPallas kisa jää varmasti mieleen kaikille mukana olleille varsin hurjista olosuhteista. Tuulta ja sadetta riitti lauantaina jokaiselle ihan tarpeeksi.
Oma valmistautuminen reissuun oli sujunut hyvin ja olimme Oloksella jo keskiviikkona. Sama Raivojuoksijan majapaikka kuin viime vuonna toimi hyvänä tukikohtana läpi koko reissun. Torstaina ja perjantaina tein vain lyhyet "herättelyt" kropalle, 20-30 minuuttia hölkkää ja erilaisia hyppelyitä.
Reittiin tutustumista
Perjantaina iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Ylläsjärveä ja kisakeskuksena toiminutta Hotelli Saagaa. Siitä kisakamojen hakua ja tuttujen kanssa jutustelua. Ja tietysti valokuvaukset:
Nauhat tiukalle
Lauran ja Astan kanssa 134km lähtötunnelmissa
Janne kannustamassa pitkänmatkalaisia
Minuutti lähtöön!
Paukusta lähdettiin nousemaan heti ensimmäiseen laskettelumäkeen Ylläksen puolella. Porukka venyi pitkäksi letkaksi melko nopeasti. Vähän oli taas reipas alku kuten Karhunkierroksella, mutta jalka tuntui nousevan mukavasti heti alussa. Nestettä kului kun iltapäivän aurinko porotti lämpimästi sekä Ylläksen että Kesängin ylityksessä. Pirunkuru oli kyllä hidasta nousua, mutta eipä siinä näyttäneet muutkaan kovempaan vauhtiin pääsevän.
Ekassa nousussa riitti kiveä (kuva NUTS)
Juuso lähti jo ekassa alamäessä omaa vauhtia. Ensimmäisiä kilsoja taivallettiin Sisun Ronkaisen Tomin ja Mattilan Markon kanssa. Mukana oli myös slovakki Zagorac. Ensimmäinen huoltopiste Peurakaltiolla tuli vastaan noin 31 kilsan kohdalla runsaat 20 minuuttia aikataulua edellä. Jo siinä vaiheessa hieman viileän tuulen takia piti vetää irtohihat käsiin. Nestettä oli kulunut ennakoitua enemmän. Huollossa täytin pullot ja lisäsin taskuun geeliä. Siitä sitten Äkäskeron kimppuun.
Kuva: NUTS
Matka jatkui tuntureita ylittäen. Reitti oli huomattavasti kosteampi kuin viime vuonna. Paikoin polulla juokseminen muistutti enemmän ojassa juoksemista kuin polkujuoksua. Kevät ja kesä ovat olleet varsin sateisia pohjoisessa. Inovin tossu piti hyvin kivillä, mutta vetisillä sammalilla ja kanervikossa ei pitoa enää riittänyt. Pehmeällä alustalla tossu toimi kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Hokan Stinson, jolla tulin saman osuuden viime vuonna. Jossain vaiheessa järkkäreiden Markus soitti, mutta en ehtinyt vastaamaan puhelimeen. Luulin jo juosseeni harhaan. Soittaessani takaisin Markus vaan sanoi soittaneensa väärään numeroon ja kehotti jatkamaan juoksemista.
Tulossa Pahtavuoman huoltoon
Pahtavuoman jälkeen juoksu alkoi todella kulkea ja sain Juuson kiinni noin 50 kilsan kohdalla. Juuso valitteli vatsaongelmia ja ainut mitä pystyin tarjoamaan oli suolatabletti. Juuso nappasi yhden, mutta ilmeisesti siitä ei ollut apua, joska hän joutui myöhemmin keskeyttämään Rauhalassa. Itsellä oli tunne kuin olisin lentänyt viimeiset kilometrit Rauhalan huoltopisteelle. Tässä vaiheessa kilometrejä oli takana 57.
Lentämällä Rauhalaan
Huoltopisteellä laitoin juomapulloihin omaa urkkajuomaa, kun järjestäjien juoma tuntui aika vahvalle tässä kelissä. Se olikin hyvä ratkaisu. Rauhalassa jäin siihen käsitykseen, että slovakki Zagorac oli edelleen edelläni ja huollon jälkeen lähdin innokkaana ottamaan häntä kiinni. Heti märkien suo-osuuksien jälkeen Koivakerolle noustessa jouduin laittamaan takkia päälle. Sen verran kylmältä tuntui sivuvastainen tuuli. Rauhalan jälkeiset rinteet Koivakero ja Lommotunturi tuntuivat huomattavasti teknisemmiltä kuin mitä muistelin edellisvuodesta. Kaatuneista puista ei ollut haittaa, koska olin etukäteen tietoinen asiasta. Mutta polun teknisyyttä tässä kohtaa en muista lainkaan viime vuodesta. Lisäksi kun yritin jahdata edessä kulkevaa Zagoracia kulutin suhteettoman paljon energiaa tuolla pätkällä. Tie 957 ylityksen jälkeen energiat olivat aika loppu ja viimeiset 7 kilsaa Pallaksen huoltopisteelle tuntuivat loputtomilta. Lisäksi tässä kohtaa alkoi kaikki geelien syöminen etomaan niin pahasti, että niitä ei pystynyt edes ajattelemaan. Ainoastaan raikas purovesi maistui, mutta siitä ei riitä energiaa matkantekoon.
Tunturimaisemaa (kuva Sari)
Coutsi työssä
Pallaksen huollossa meni viime vuonna 5 minuuttia. Tällä kertaa taisi mennä 20 minuuttia. Vaihdoin jalkaan tukevammat Hokan tossut lopun kivipoluille. Lisäksi kuivan paidan ja buffin sekä hanskat. Siinä sivussa yritin tankata puuroa lautasellisen ja lämmintä juotavaa. Ei oikein tuntunut mikään maistuvan. Vasta Pallaksella kuulin olevani kisan kärjessä. Se lämmitti hieman, mutta enemmän olisi lämmittänyt, jos olisin pystynyt syömään kunnolla. Lopulta pääsin liikkeelle. Pari sataa metriä huoltopisteen jälkeen oksensin kaiken ylös ja mietin mitä tässä kannattaisi tehdä. Jatkaa matkaa tyhjällä vatsalla vai kääntyä takaisin huoltoon ja tankata uudestaan? Tilanne oli sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin UTMB:llä, kun La Foulyn huollon jälkeen oksensin kaiken vaivalla syödyn energian kukkapenkkiin. Silloinkin lähdin vaan jatkamaan matkaa vaikka ei se ihan helpolta tuntunutkaan. Näin tein tälläkin kertaa. Eteenpäin!
Pallaksen ensimmäinen ylämäki kesti pitkään, kun reisissä ei ollut yhtään voimaa. Lyhyillä askeleilla piti vaan yrittää edetä. Tuuli oli tässä kohtaa melkoinen. Joskus puoli kahdeksan aikoihin alkoivat ensimmäiset sadekuurot. Yritin vaan juosta mahdollisimman paljon tasaisista osuuksista sekä kaikki alamäet. Näin sain myös pidettyä kropan lämpimänä. Takki oli tiukasti päällä koko ajan. Sain syötyä yhden keitetyn kananmunan sekä yhden suklaapatukan. Toisessa pullossa oli kivennäisvettä ja toisessa soijakaakaojuomaa, joita molempia pystyin juomaan.
Siitä sitten tunturia ja keroa toisensa perään ylös alas hitaasti könyten. Kelloa tuli vilkuiltua usein ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan. Lopulta pääsin kuitenkin Hannukurun huoltopisteelle, jossa vaihdoin muutaman sanan järjestäjien kanssa. Etumatkaa oli kuulemma mukavasti seuraavana tulevaan. Huollossa oli tarjolla kokista, jota otin mukaan muutaman desin. Yksi suolakurkku viipale sai vatsan ikävästi kärvistelemään. Olin hukannut lasit ja paperille kirjoitetun aikatauluni jonnekin tunturiin, joten olin hiukan epätietoinen jäljellä olevasta matkasta. Huollossa siten kuulin, että seuraavaan huoltoon Pyhäkerolle on vielä 20 kilsaa matkaa. Se oli enemmän kuin olisin halunnut kuulla.
Hannukurusta reitti on kuitenkin aika selkeä, kun se muutaman mutkan kautta kiertää Tappurin ja siitä suoraan kohti Pyhäkeroa. Vaikka ylimpien tuntureiden huiput olivat pilvien peitossa, niin Tappurilta näki pitkälle Pyhäkerolle asti. Tässä kohtaa idästä ja koillisesta puskenut tuuli oli jo voimakas ja sade piiskasi rinnettä.
Jälkimmäinen nousu Pyhäkerolle kesti 40 minuuttia. Siinä tuulessa ja tuiskussa tuli niin kulmä, että väkisin oli yritettävä jotain juoksutapaista pitääkseen itsensä lämpimänä. Buffi ja hanskat olivat ihan läpimärät ja lyhyet juoksuhousut eivät tarjonneet paljoa suojaa. Lopulta reitti kääntyi laskuun ja kivipolku leveni isommaksi ajouraksi. Pyhäkeron päällä sain tekstarin coutsilta, että Marko on kuromassa eroa kiinni. Tästä hätääntyneenä laitoin loikan päälle ja tulin Pyhäkerolta alas kuvitellen olevani Henri Ansio. Pyhäkeron huoltopisteellä huikkasin vain järjestäjille, että en tarvitse mitään vaan jatkan suoraan kohti maalia ja saunaa.
Viimeinen hiekkatieosuus oli vuoroin kävelyä ja vuoroin juoksua. Vilkuilin taakse odotellen Markoa, mutta ketään ei näkynyt. Reitti muistui hyvin mieleen viime vuodesta ja se helpotti menoa. Viimein saavuttiin sillalle, puomille ja asfalttitielle. Puomilla kuulin eron seuraavaan olevan Markoon olevan useampi kilometri. Se tieto hieman helpotti, mutta juoksin kuitenkin lopussa sen minkä pystyin. Maalissa kello näytti aikaa 18:30. Olipa varsinainen helpotus päästä maaliin kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen.
Coutsin kanssa maalissa
Maalihaastattelu
Kisakeskuksen kisastudio
Jussi maalissa oman 55 kilsan urakan jälkeen
Voittajia
Naiset 55k podium
Miehen 55k podium
Naiset 134k podium
Miehet 134k podium
Tavoitteena ollut kisan voitto irtosi, mutta aikatavoite jäi parin tunnin päähän. Sellainen "pöljäpäivä" tavoite oli parantaa viime vuotista aikaa 15:20 vaikka reitti oli 9 kilsaa ja +700m nousua kovempi. Sellainen realistinen aikatavoite oli 16:30, mutta siitäkin jäätiin se pari tuntia. Nyt syntynyt reittiennätys tullaan rikkomaan varmasti nopeasti.
Varusteet toimivat hyvin. Vanhan UD repun vähäiset etutaskut harmittivat matkalla ja jouduin kantamaan välillä tavaraa käsissä, kun en jaksanut ottaa reppua pois selästä ja sulloa tavaraa selkäpuolelle. Inovin tossu toimi hyvin ekalla puolikkaalla ja Hoka taas toisella. Tosin toisessa jalassa on pieni hiertymä kehräsluun kohdalla Hokan tossuista. Se onkin sitten ainut hiertymä. Muuten loistavat valinnat omille jaloilleni. Rabin pitkähihainen paita oli myös hyvä.
Kiitokset kaikille järjestäjille, kannustajille ja kisassa mukana olleille. NUTSPallas 2016 jäi varmaan kaikkien mukana olleiden mieleen. Ja erityiskiitokset taas coutsille. Ilman coutsia istumassa tuossa olkapäällä ei lopun viisvitosesta olis päästy läpi.
Vielä erikseen pitää kyllä mainita Toppilan Anni, joka odotteli lisävaatetta Pallaksella parin tunnin ajan ja lähti vasta sen jälkeen kohti Hettaa ollen siellä ajassa 29:04. Ja Lakion Laura joka taisteli loppuun 10 minuuttia ennen maalin sulkeutumista. UTTF-liekki palaa!
Viimeinen työviikko ennen lomaa sekä muu ohjelma verotti viikon treenisaldon sinne 6,5 tunnin paikkeille. Kaikki alkaa kuitenkin olla valmiina ensi viikonlopun 134 km puristukseen Ylläkseltä Hettaan.
Muutamia muutoksia on viime vuotiseen kisaan tullut. Ehkäpä merkittävin on reitin aloittaminen Ylläsjärven puolelta, Yllästunturin ylitys ja Pirunkurun kautta Kesängille nousu. Siitä reitti laskee kohti Äkäslompolosta lähtevää reittiä ja yhtyy viime vuotiseen reittiin. Sen jälkeen ei suurempia muutoksia pitäisikään olla. Toinen muutos on lähtöajan aikaistaminen kuudella tunnilla kuten tänä vuonna Karhunkierroksen kisassakin. Aikaistettu lähtöaika on klo 18 perjantaina. Pitkälti kisa menee siis yöllä, mutta lampulle ei silti ole tarvetta.
Varusteiden suhteen tarkoitus on kisata pitkälti samalla setillä kuin Karhunkierroksella. Ainoastaan tossujen suhteen teen näillä näkymin muutoksen. Tämän hetken ajatus on lähteä liikkeelle Inovin Terraclaw 250 tossulla, koska ainakin viime vuonna reitin alkuosa Pallakselle asti oli melko pehmeää polkua, jossa Hokan korka tossu ei toiminut hyvin. Pallakselta eteenpäin vaihdan sitten tukevamman Hokan tossun jalkaan. Keli on vielä arvoitus, mutta ennusteen mukaan sadetta voi olla tiedossa. Se voi tehdä lopun kivipoluista liukkaita.
Alla vielä muutama kuva tältä viikolta. Kesä alkaa olla parhaimmillaan. Varsinkin, kun kesäloma alkaa huomenna.
Alla vielä pari kuvaa viikonlopun työleiriltä, porrasremonttia ja saunapuita.
Pallakselle on nyt aikaa vajaa pari viikkoa ja viimeiset reippaammat lenkit on nyt tehtynä. Viikolle suunniteltu Coopperin testi jäi tosin taas juoksematta, kun ensin työkiireet menivät edelle ja seuraavalla yrityksellä Leppävaaran urheilukenttä oli täynnä liikuntaviikkoa pitäviä nuoria. Sinne sekaan ei kannattanut mennä survomaan Coopperia. Siispä viikon ainut reipas lenkki oli sitten Vierumäellä lauantaina juostu 16 km polkukisa.
Muilta osin viikko meni vanhan kaavan mukaan. Vähän fillarointia ja pääosin juoksua. Maanantaina fillaroin töihin ja takas, tiistaina salia sekä rentoa juoksua kotiin pienen mutkan kautta. Salilla en tehnyt hyppysarjoja vaan vähän kevyemmän coretreenin. Keskiviikkona ja torstaina edelleen juosten töistä, torstaina vähän isomman repun kanssa.
Perjantaina tein tunnin kevyen polkulenkin Vierumäen hienoissa maastoissa. Oikean jalan takareisi/pakara tuntui vähän kipeältä. Sellainen vanha vaiva, joka on nyt viimeisen viikon aikana tuntunut enemmän. Enemmän se tuntuu hermokivulta kuin miltään varsinaiselta lihasongelmalta.
Lauantaina seurattiin coutsin kanssa Finntriathlonin osakisaa Vierumäellä. Matkana oli 1,5 km uinti, 40 km pyöräily ja 10 km juoksu. Aurinko paistoi ja lämpöä riitti, kisailijoille se oli varmaan vähän liikaakin. Itsellä oli tarkoitus hölkkäillä aamupäivällä kevyt lenkki ja itse ATTC kisa olisi sitten iltapäivällä, lähtö klo 17. Vähän sitten innostuttiin seuraamaan kisaa ja hölkättiin siinä edestakaisin pain kolmen tunnin ajan ja otettiin valokuvia. Ei ehkä ihan parasta valmistautumista omaan kisaan, mutta toisaalta oma tavoite oli vain saada kovavauhtinen treeni tehtyä. Ja sehän onnistuu vaikka vähän väsyneillä jaloillakin.
Oma kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle, varsinainen yllätys! Kuuden
juoksijan porukka, jossa olin mukana, lähti vetämään reipasta vauhtia.
Jo muutaman sadan metrin jälkeen oli pakko todeta kyseisen vauhdin
olevan liikaa tasaisella asfaltilla ja jättäydyin porukasta. Kärjessä
menivät Ve-Ven Lari Takanen (suunnistusranking
sija 105.), IkNV:n Mikko Knuuttila (suunnistusranking sija 36.), TuMe:n
Esa Huttunen (suunnistusranking sija 42.) ja Halmeen Tomi (Buff Trail
Tourin 8. kahden osakisan jälkeen).
Ennen kisaa
Loppuvääntö
Kisan jälkeen
Reitin siirryttyä
poluille jouduin edelleen hieman keventämään askelta, kun reidet
tuntuivat heti alusta aika tyhjiltä. Pari jyrkempää polkupätkää kisan
alussa oli pakko kävellä, kun ei vaan pystynyt juoksemaan niitä ylös.
Lisäksi tulin aika varovasti alamäet poluilla, ettei mitään pahempaa
haveria pääsisi tapahtumaan. Edellä mennyt kaveri näkyi pidemmillä
suorilla, mutta eroa oli pari kolme sataa metriä. Reitin puolivälin
tienoilla oli lyhyt pätkä hakkuuta, jossa pääsi loikkimaan oikein
kunnolla mikäli voimaa olisi riittänyt. Puolivälissä oli myös vesipiste,
jossa join pari mukia urkkajuomaa. Runsaat kolme kilsaa ennen loppua
oli vielä kilsan pituinen umpimetsäosuus, jossa juostiin pehmeällä
sammaleella sen minkä jaloistaan pääsi. Tässä yritin vielä saada edellä
mennyttä kaveria kiinni, mutta voimat hupenivat pehmeään metsään. Loppu
tultiin kovia latupohjia, mutta takaa-ajo oli jo taputeltu. Enemmän
taisin vilkuilla taaksepäin odottaen sieltä tulijoita. Maalissa kello
näytti 1:12:48 16 kilsan matkalle. Polari näytti matkaksi 15,89 km ja
Ambit3 15,59 km. Sain juuri sen mitä olin tullut hakemaankin. Tulokset. Ilta meni sitten Saksa-Italia EM-futisottelua seuraten. Kaikkien mielestä juuri oikea joukkue voitti.
Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa runsaan 1,5 tunnin lenkin. Meno tuntui todella hyvältä ja rennolta. Viikolle kertyi 12 tuntia treeniä, jossa 106 kilsaa juoksua ja vähän fillaria ja salia. Ensi viikko on vielä suunnittelematta, mutta jossain siellä 7-8 tunnin tietämissä harjoitumäärät varmaan pyörii. Ja ensi viikon jälkeen onkin sitten kisaviikko.
Sunnuntaina Vierumäellä juostiin vielä 43 kilsan Buff Trail Tour osakisa, jossa miesten sarjan voitti Monosen Janne. Naisissa Leivon Jaana vei voiton. Tulokset.
Tälle viikolle oli suunnitelmissa jatkaa reipasvauhtisia lenkejä ja yrittää sitä kautta hakea vähän nopeutta tähän perusjuoksemiseen. Edellisen viikonlopun Jukolanviestin jälkeen keuhkoissa oli kuitenkin jonkinlaista ahdistusta, eikä edes normivauhtinen lenkki tuntunut kovinkaan hyvältä. Tästä syystä kovat lenkit jäivätkin viikonlopulle Juhannukseen.
Maanantai meni työmatkafillaroinnin ja joogan parissa. Kevään viimeinen joogatunti meni vanhoja liikkeitä kertaillessa. Toivottavasti syksyllä on tarpeeksi porukkaa mukana, jotta tunnit jatkuvat. Tiistaina kävin salilla, mutta en tehnyt yhtään hyppysarjoja vaan säästelin illan reipasvauhtiseen lenkkiin. Lenkistä ei kovin reipasta tullut, kun huomasin aika nopeasti jotain hämminkiä keuhkoissa. Tein sitten vähän kevyempiä vetoja 3 x 2 km Leppävaaran pururadalla, jossa on muuten aika vaativa reittiprofiili. Ilma oli lisäksi aika lämmin ja olin liikkeellä hiukan liian lämpimällä varustuksella.
Keskiviikkona tarkoituksena oli lähteä Hyvinkäälle Kytäjä Trail kisaan, mutta päätinkin olla lähtemättä. Ei ihan tuntunut olo sellaiselta että viitsisi vetää kisavauhtia 21 kilsaa. Kytäjä vaihtui Leppävaaran latupohjiin, jossa kävin juoksemassa vajaan 1,5 tuntia ihan normivauhtisen lenkin. Torstai meni edelleen runsaan 1,5 tunnin normilenkillä Nuuksiossa.
Juhannusperjantaina oli suunnitelmissa lähteä kisaamaan Fiskars Village Run tapahtumaan. Vähän vielä askarrutti tuo olo, mutta päätettiin kuitenkin lähteä katsomaan, miten juoksu sujuisi. Aika paljon tuntuu tapahtuma kasvaneen siitä kun viimeksi ollaan muutama vuosi sitten tapahtumassa käyty. Silloinen nimi oli Degersjön juoksu ja reitti juostiin yhtenä lenkkinä. Nyt edessä oli 2 x 7 kilsan reitti.
Oma kisani lähti liikkeelle vähän normaalia rauhallisemmin. Tarkoitus ei ollut mennä ihan maksimilla alusta lähtien vaan ensin vähän kuulostella menoa ja sitten löytää sellainen hyvä ja reipas vauhti, jota jaksaisi hyvin juosta loppuun asti. Alkuverkassa olo tuntui jo paljon paremmalta kuin alkuviikosta eikä keuhkojen kanssa tuntunut enää olevan ongelmia. Kärki lähti heti omia menojaan mm. Patanan ja Halmeen Tomin johdolla. Reitillä oli muutama nousu ja kierroksen puolimatkassa juostiin Fiskarsin keskustan kautta, vähän sellainen perhoslenkki.
Ekaan kierrokseen meni aikaa 27:30. Toinen kierros meni yksin juostessa. Edessä ollut kaveri oli pari sataa metriä edellä ja takana ollut kaveri vähän lähempänä. Erot eivät juuri muuttuneet kuin ihan lopussa, kun taisin hieman saavuttaa edellä mennyttä kaveria. Aika hyvin jaksoin kuitenkin pitää vauhtia ja toiseen kierrokseen meni aikaa 28.21. Yhteensä siis 55:51 matkan ollessa 14,4 km. Polari näytti matkaksi 14,04 ja Suunto 13,82 km. Tulokset. Olisi pitänyt juosta omassa sarjassa niin olisin päässyt palkinnoille. Alla pari kuvaa ja loput Coutsin ottamat kuvat löytyvät täältä.
Puolimatkassa
Maalissa
Kisan jälkeinen tankkaus
Palkinnoille Niklas, Mikko ja Tomi
Lauantaina käytiin hölkkäilemässä Nuuksion maisemissa, alkumatkasta Coutsin kanssa. Ilma alkoi olla jo aika lämmin ja alkumatkasti piti jo riisua paitaa pois päältä. Ja tietysti sillä seurauksella, että vajaan parin tunnin lenkillä selkä ehti palaa auringossa. Illemmalla tehty uimareissu viilensi onneksi oloa jonkin verran. Sunnuntaina tein sitten viikon toisen (tai kolmannen?) vauhdikkaammaan lenkin. Alkuverkan jälkeen juoksin vanhaa Siikajärven ympärijuoksun reittiä Hankasalmeen ja sieltä metsiä pitkin Siikarantaan yhteensä 10 kilsaa reipasta. Hyvä lenkki vaikka vauhdit eivät ihan kohdallaan olleetkaan.
Viikolle kertyi yhteensä vajaat 13 tuntia treeniä, jossa 100 kilsaa juoksua. Ensi viikolla yritetään uudestaan Coopperia ja lauantaina ollaan sitten Vierumäellä taas viivalla. Tällä kertaa matkana ATTC 16 kilsaa. Sunnuntaina Vierumäellä juostaan BUFF osakisa 43 kilsaa.
Lopuksi vielä Lappee-Jukolan järjestäjien hieno video tämän vuoden kisasta.
Alkuviikko meni perustreenien parissa. Fillarointia ja tiistaina salikäynti. Maanantaina sain tehtyä yhden reippaamman lenkin, kun juoksin kympin tiellä. Meno tuntui aika hyvältä, tosin vauhti oli vähän päälle 4 min kilsalla. Keskiviikkona oltiin Jättärillä tekemässä 15 nousua ja harjoittelemassa nopeita emit-leimauksia. Leimaukset eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, mutta muuten pitää olla suoritukseen tyytyväinen. Loppuaika heikkeni vain minuutin viime vuodesta. Sehän on ihan ok jotain 72 vuotiaalle.
Viikonloppuna oli vuorossa Lappee-Jukola, joka olikin meikäläiselle noin 23 Jukolanviesti. Keli oli kyllä ikimuistoinen koko viikonlopun ajan. Sadetta ja tuulta riitti ihan enemmän kuin olisi toivonut. Harvoin on tullut makoiltua teltassa niin paljon kuin tällä kertaa. Ulkona ei viitsinyt ylimääräistä seisoskella, kun tuuli oli ihan tajuton ja vettä tuli vaakasuoraan.
Itse kisa meni taas yläkanttiin harjoitusmääriin nähden. Edellisen kerran taisin olla 1:10 000 kartalla liikkeellä tasan vuosi sitten Jukolassa. Vanhat pohjat jaksaa kantaa yllättävän pitkään.
Oma taktiikka kisaan oli ottaa homma rennosti eikä hoppuilla turhia matkan varrella. En halunnut ottaa myöskään turhia riskejä loukkaantumisen osalta liukkaassa maastossa. Ensimmäiselle rastille oli matkaa runsaat pari kilsaa, pitkä rastiväli siis. Siitä suurin osa meni tiheässä pusikossa juostessa. En ihan löytänyt isompaa uraa vaan letka jossa olin mukana puski aika suoraan uutta linjaa. Lopulta päästiin tielle ja siitä lyhyt pisto rastille. Kakkosella tai kolmosella tuli pieni pummi käydessäni väärällä hajonnalla. Vauhti oli aika leppoisaa ja pidin vaan huolta sopivan rytmin löytymisestä. Seuraavat rastit löytyivät hyvin ilman ongelmia. Jossain puolenvälin jälkeen reitti kulki kisakeskuksen poikki. Se olikin hienosti tehty. Hetken lepo kartanluvusta ja pari mukia urkkajuomaa. Sen jälkeen vielä viimeiset rastit, joiden kanssa ei sen suurempaa ongelmaa ollut. Yritin vähän nostaa vauhtia viimeisellä lenkillä ja niillä pätkillä, joilla se onnistui.
Suurin ongelma tällä kertaa oli silmälasit. Kosteassa kelissä ei niiden kanssa meinannut välillä nähdä mitään. Lopussa jouduin ottamaan lasit välillä päästä nähdäkseni edes juostessa. Kartanlukuun niitä kuitenkin piti käyttää, jolloin ne piti taas laittaa päähän. Ei ihan helppoa. Alla vielä tunnelmia kuvien muodossa.
Viikko alkoi taas perinteisellä joogalla. tämä tunti menikin jo paremmin kuin edellisellä viikolla. Sen jälkeen lähdin toiveikkaana jalkalenkille. Jo puolen tunnin jälkeen huomasin, ettei polvet ja lonkat ole vielä ihan palautuneet Karhunkierroksesta. Matkanteko hidastui loppua kohden ja viimeiset pari kilsaa muistuttivat jo raahustamista. Tiistaina pidinkin sitten lepopäivän ja tähän suunniteltu coopperin testi saa jäädä jonnekin tulevaisuuteen. Illalla liikuttiin kuitenkin jonkin verran, kun nakeltiin keilapalloa pari tuntia Peräkylä Openissa. Paras kierros meni kohtuullisesti, tulos 129. Siili vei kuitenkin voiton Gepardin nenän edestä.
Keskiviikko ja torstai meni fillaroidessa työmatkoja. Torstaina kävin lisäksi salilla, jossa pitkästä aikaa tein hyppysarjat muiden liikkeiden lisäksi. Sen verran on aikaa edellisestä visiitistä salille, että takareisissä tuntuivat vielä lauantaina.
Viikonloppu oli suht rauhallista tekemistä. Perjantaina kävin töiden jälkeen Nuuksiossa pyörähtämässä. Edelleen tuntui aika nihkeältä tuo meno. Taitaa se vajaa parituntinen olla vielä liikaa tässä vaiheessa. Ensi viikolla sitten. Lauantaille tein vain tunnin fillarilenkin. Tämän lisäksi tuli tehtyä coretreeniä puusavotan merkeissä.
Klapihommia
Sunnuntaina olin mukana yhteislenkillä Nuuksiossa. Vajaa parituntinen meni leppoisassa vauhdissa. Aurinkokin paistoi jo sen verran, että lämmintä riitti mukavasti. Maasto on nyt todella kuiva vaikka joitakin yksittäisiä sadekuuroja onkin ollut.
Ensi viikolla alkaa vähän suunnitelmallisempi harjoitusjakso Pallaksen kisaan. Ensi viikolla on myös leikkimielinen kisa Jättärillä sekä Jukola. Kyseessä taitaa on 23. kerta Jukolassa ja edessä on toinen osuus Endun joukkueessa.
Tällä viikolla olen myös vähän vertaillut Polarin v800 mittaria ja Suunnon Ambit3 Vertical mittaria keskenään. Yritän saada niistä jotain kirjoitusta aikaiseksi tässä lähiaikoina.
Mittarit latauksessa
v800 vs. Ambit3 Vertical
Tälle viikolle kertyi 11 tuntia treeniä, jossa puolet juoksua.
Rankemman kisan jälkeen kropalle on hyvä antaa vähän lepoa ennen seuraavan treenijakson alkua. Ja lepoa kroppa onkin saanut tällä viikolla. Maanantaina oli jooga, jota vähän etukäteen pelkäsin. Se kuitenkin avasi mukavasti paikat ja pystyin tekemään useimmat liikkeet ilman suurempaa kipua. Kolmena päivänä sen jälkeen fillaroin työmatkat ja sekin teki hyvää jaloille. Ei mitään kovaa polkemista vaan kevyttä rullailua lämpimässä ilmassa. Tuo lämpö taisi lisäksi auttaa lihasten palautumista.
Viikon kolme viimeistä päivää menivät NLP -viikonlopussa. Kurssin viimeinen viikonloppu rutistettiin kasaan ja sunnuntaina saatiin todistukset. Hieno kevät mahtavassa porukassa sai päätöksen ja tästä matka jatkuu uusin silmin.
Tiploomi
Coutsi ehti myös saada valmiiksi videon viime viikonlopun Karhunkierroksesta. Katsokaa ja nauttikaa.
Huomenna aloitetaan harjoittelut kohti Pallasta. Rytmitys harjoituksen suhteen on jo aika selvä ja ennen Pallasta tulee tehtyä pari kovempaa polkukisaa. Yhtenä kisana on Vierumäen 16 km kisa heinäkuun alussa, johon jo ilmoitauduin. Toinen sopiva kisa ajankohdan suhteen olisi tuo Kytäjä Trail viikolla 25. Ja tietysti Jukolassa tulee käytyä Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Tällä kertaa edessä on toinen osuus Endurancen joukkueessa.
Tulevalla viikolla on jo kaksi kovaa koitosta, kun tiistaina mitellään Pepo Openissa keilauksen kuninkuudesta. Keskiviikkona on töissä Cooperin testi, joka tulee aika nopeesti Karhunkierroksen jälkeen. Toisalta tässä on ehtinyt levätä hyvin. Katsotaan miten asiat kehittyy.
