Viikko 31 ja Pallaksen 125 km analyysiä

Viikko on kulunut Pallas-Hetta 125 km kisasta ja aika paljon on ajatukset vielä olleet Lapin tuntureilla.

Hotelli Pallakselta

Näkymä Oloksen mökin takapihalta

Pallas hotellin muikut ja muussi

Lepohetki ennen kisaa

Kohta startetaan

Kisan jälkeen muiden kanssa keskustellessa kävi selvästi ilmi, että mielipiteet reitin teknisyydestä ja vaativuudesta Karhunkierroksen kisaan verrattuna menivät aika ristiin. Jotkut pitivät Karhunkierrosta vaativampana kisana kuin Pallaksen kisaa, kun taas osalla mielipiteet menivät ihan päinvastoin. Omasta mielestäni kyseessä oli kaksi hyvin erilaista reittiä. Jopa Pallaksen 125 km reitti koostui kahdesta hyvin erilaisesta osuudesta, ennen ja jälkeen Pallas hotellin. Ensimmäiset 70 km ennen Pallas hotellia sisälsivät paljon pientä ja pehmeäpohjaista metsäpolkua, jossa lisäksi oli paljon kaatuneita puita. Lisäksi paikoin oli hyvin märkiä suo-osuuksia. Pallaksen jälkeen noustiin korkeammalle tunturiin, jossa polut olivat kuivia ja kovapohjaisia. Ja tietysti hyvin kivikkoisia. Pallaksella nousut ja laskut olivat luonnollisesti pidempiä Karhunkierrokseen verrattuna. Toisaalta Pallaksen kisassa viimeiset 13 kilsaa ovat kovapohjaista hiekkatietä sekä asfalttia.

Reitin vaativuus riippuu varmasti myös omista vahvuuksista. Kaaduin kisan aikana kahdesti, kun kompastuin kiveen tai juuren. Kummallakaan kerralla ei tapahtunut sen suurempia vaurioita. Läheltä piti tilanteita sattui useita. No, kumpi oli omasta mielestäni vaativampi tai teknisempi? Sanoisin, että Pallaksen kisa oli teknisempi, mutta Karhunkierros vaativampi. Jo pelkästään Karhunkierroksen pidempi matka vaikuttaa tähän.

Varusteet toimivat taas hyvin. Reppuna ollut vanha UD:n SJ 1.0 reppu pienillä omilla lisäparannuksilla riitti hyvin pakollisille tavaroille sekä joillekin satunnaisille lisätavaroille, joita päätin ottaa mukaan. Vaihtelin huoltopisteillä juomapulloja ja välillä mukana kulki 0,5 litran pullot ja pidemmillä väleillä 0,7 litran pullo. Lisäksi mukana kulki koko matkan Salomonin 0,5 litran "rättipullo", jonka täytin pariin otteeseen purosta. Pullot riittivät hyvin kunhan muisti täyttää ne jokaisessa mahdollisessa paikassa. Juoksin koko kisan pitkillä housuilla vaikka lauantaina kisan lopussa lämpötila olisi hyvin riittänyt lyhyisiin housuihin. Ylhäällä tunturissa puhaltanut tuuli oli kuitenkin sen verran viileä, että tässä iässä oli parasta pysytellä lämpimänä. Muuten keli kisan aikana oli lähes täydellinen.

Lähdin kisaan Hokan Stinson ATR tossulla. Viimeisen vuoden tossut ovat palvelleet hyvin. Niiden sopivuudesta Pallaksen kisaan en kuitenkaan ole ihan varma. Viimeiselle 55 kilsalle Pallas hotellilta Hettaan ne olivat juuri sopivat, mutta ekalle osuudelle Äkäslompolosta Pallas hotellille ne eivät sopineet ehkäpä juuri pehmeäpohjaisen polun takia. Nilkat tuntuivat olevan aika kovilla pehmeällä alustalla ja varsinkin juostessa kaltevia rinteitä tuntui välillä siltä kuin askeleita joutui asettelemaan harkitusti ja melko hitaasti. Se hidasti toisaalta matkantekoa mutta rikkoi samalla myös juoksurytmin. Matalammalla tossulla matkanteko olisi ollut nopeampaa ja selkeästi helpompaa. Kaikki pitkospuut olivat tällä kertaa kuivia, joten nastalle ei ollut käyttöä.

Porot Pallaksen huollossa. Tarjolla vihreää ruohoa.

Asta ja Juha Pallaksen huollossa

Anna saapumassa Pallaksen huoltoon

Aikatavoite kisaan oli 15 tunnin alitus. Viime vuonna Markus oli voittanut kisan 15,5 tunnin ajalla. Laskeskelin, että jopa 14:30 aika olisi mahdollinen. Muutokset reittiin Pallas hotellin kohdalla eivät kuitenkaan edesauttaneet aikatavoitteen saavuttamista. Uusi reitti laskettelurinteeseen paitsi pidensi matkaa sekä myös toi reilusti lisää nousumetrejä. Suurimmat erot ruutupaperin ja todellisuuden välillä tapahtuivat Rauhalan seudulla, jossa matkanteko oli todella hidasta ja jäin tavoiteaikataulusta melkein pari minuuttia kilometrillä. Loppuaika oli 15:21, mutta ilman reittimuutosta Pallas hotellilla 15 tunnin alitus olisi ehkä juuri ja juuri ollut mahdollinen.

Tankkausta

Voittaja-Antti maalissa

Ultramarinit

Sponsorit

Jokke

Suurin ero aikaisempiin kisoihin viime ja tänä vuonna oli suhteellisen onnistunut energiatankkaus kisan aikana. Vatsa toimi huomattavasti paremmin tällä kertaa ja energiageelit upposivat ilman suurempia kakomisia loppuun asti. Pallaksen jälkeen söin vain High5:n lähes juoksevia energiageelejä, jotka on helppo saada pysymään vatsassa. Lisäksi aamupuuro Pallaksella toimi hyvin. Huoltopisteillä olisi ehkä ollut syytä juoda enemmän vettä varastoon ja se olisikin ainut muutos, jonka tekisin. Harjoittelussa käytetty mustikkajuoma Biokia on toiminut hyvin, mutta sen käyttäminen tällaisen kisan aikana oli logistiikan kannalta hankalaa.
 
Karhunkierroksen jälkeen valmennusrinkiin on tullut mukaan myös Hyppölän Tero, jolta on tullut arvokasta tietoa. Kovempaa punttisalia on lisätty harjoituskaudelle ja tehokkaita vetoharjoituksia on tullut ohjelmaan aikaisempaa enemmän. Jatkossa sama harjoitusrunko säilyy, mutta määriä on tarkoitus vähän tarkistaa, ja tietysti ylöspäin.

Seuraavana UTTF sarjassa on vuorossa on Kolin 130 kilsan kisa, joka on samalla kauden ja sarjan viimeinen. Sitä ennen käydään coutsin kanssa rogaamassa Saariselällä WRC 24h kisa sekä Jussin kanssa Nuuksio Classicin kisa. Näiden välissä viritetään sellainen kunto, että Kolilla jaksetaan juosta kunnon tulos.

Viikko 30 ja NUTS Pallas 125 km

Ultra Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu Pallaksella on nyt takana. Ehkäpä sarjan hienoin kisa maisemallisesti ja ehdottomasti odotetuin. Viime vuoden kisavideota on hinkattu talven ja kevään aikana joitakin kertoja.

Majoituimme Olokselle Raivojuoksijalta vuokrattuun mökkiin. Siitä oli sopiva matka niin lähtöön kuin Pallakselle ja Hettaankin. Logistiikan kannalta kisa oli hankalampi kuin Karhunkierros, jossa majoitus, maali ja lähtö sijaitsivat samassa paikassa. Keskiviikkona kävin Pallaksella kokeilemassa ensimmäistä nousua. Juoksin ekan kolmen kilsan mäen ylös Taivaskeron satulalle ja takas. Etureisissä tuntui jo yhden pitkän alamäen juokseminen, joten tulevan kisan suhteen pieni epävarmuus nosti päätään.

Lenkin jälkeen söimme coutsin kanssa paistetut muikut Pallaksen hotellilla ja törmäsimme kisan viimeistelyjä tehneeseen Eppuun. Siinä turinoidessa selvisi, että reitti oli muuttunut Pallakselta lähdettäessä. Reitti lähtisi suoraan laskettelurinteeseen. Nam!

Torstai ja perjantai menivät rennosti kisaa odotellessa ja kevyesti ulkoillessa. Kävimme coutsin kanssa kiertämässä Olostunturin maisemareitin. Olostunturin hotelli oli kiinni ja se vähän harmitti meitä ja paikalla olleita poroja.

Perjantaina päivällä tehtiin vielä viimeisiä varustesäätöjä. Päätin lähteä pitkillä housuilla, kun lämpötila tulisi kuitenkin putoamaan alle 10 asteen ja pientä tuulta oli luvassa. Muuten keli oli parantunut huomattavasti siitä mitä ennuste vielä alkuviikolla näytti. Nyt sadetta olisi ehkä luvassa vasta lauantaina iltapäivällä viimeisillä kilometreillä. Reppu painoi lähdössä vähän päälle kolme kiloa, jossa juomaa vajaat 1,5 litraa. Olin lisäksi tehnyt melko tarkat kartat, joita seuraamalla reitillä olisi helpompi pysyä. Samalla olis jotain ajankulua karttoja seuratessa.

Reittiprofiili

125 km reittiprofiili

sekä kisan reitti rastit.fi palvelussa.

Lähtö tapahtui klo 24. Toisin kuin Karhunkierroksella porukka lähti reippaasti liikkeelle. Jossain parin kilsan kohdalla juostiin risteyksestä vähän pitkäksi, mutta takana tulevat huusivat meidät takaisin reitille. Siitä matka jatkui kohti ensimmäistä nousua. Reppu tuntui aika kevyeltä ja tukevalta vaikka edessä oli kaksi 0,7 litran pulloa.

Lähtö (kuva NUTS)

Ensimmäiseen huoltopisteeseen Peurakaltioon saavuin yli 20 minuuttia ennen arvioitua aikaa. Reitti oli helppoa polkua ja ainut nousu oli Kukastunturin kautta. Matka tosin oli lyhyempi kuin olin kartasta etukäteen laskenut. Huollossa sain coutsilta nopeasti uudet juomapullot ja matka jatkui. Vettä ei kuulemma saanut juoda, kun kaivosta oli löytynyt kuollut hiiri.

Seuraavalle huoltopisteelle Pahtavuomaan oli 12 kilsaa. Sitä ennen noustiin Äkäskeron yli, jona aikana aurinko nousi horisontista samaan aikaan. Oli aivan mahtava näky, mutta en kuitenkaan malttanut pysähtyä ottamaan kuvia. Matka eteni aikataulun mukaisesti huoltopisteelle asti. Siellä taas coutsi ja Janne odottivat. Kuulin, että Antti oli kärjessä menossa ihan omaa vauhtia, joka tosin ei ollut mikään yllätys. Oma sijoitus oli tässä vaiheessa kolmas, joka oli yllätys. Ilmeisesti osa porukasta oli tehnyt reitillä pummia, koska omien laskujeni mukaan edessä piti olla enemmänkin porukkaa.

Miika ja auringonnousu

Pahtavuomasta eteenpäin matkanteko hidastui merkittävästi. Polun yli lojuneiden puiden kiertäminen tai ylitse pomppiminen oli melko hidasta ja niitä puita oli paljon. Tämän olisi pitänyt olla meikäläisen heiniä, mutta jotenkin ei vaan polvi noussut toivotulla tavalla. Rauhalaan tullessa olin käytännössä tavoiteajassa vaikka vielä edellisessä huollossa Pahtavuomalla olin yli 20 minuuttia aikaa edellä. Huollossa kuitenkin taas tutut kuviot, uudet geelit ja juomapullot. Tässä vaiheessa kokis alkoi jo hieman tökkimään.

Rauhalasta Pallakselle oli runsaat 20 kilsaa, jonka varressa oli yksi tarkistuspiste. Siellä ei kuitenkaan ollut huoltoa. Coutsi oli kuitenkin paikalla kannustamassa. Rauhalan seudulla reitti oli aika kosteaa ja useammassa paikassa tossut kastuivat kunnolla. Ylempänä tunturissa polku oli kuivempaa. Tarkistuspisteen jälkeen matkaa Pallaksen huoltoon oli kuutisen kilsaa. Se oli hienoa pientä polkua, jonka alussa oli pientä järveä ja puroa. Todella kaunis paikka.

Pallaksen huoltoon saavuin pari minuuttia vaille kahdeksan. Olin muutaman minuutin jäljessä aikataulua. Matkaa oli tässä kohtaa takana 70 kilsaa. Olo oli tässä kohtaa melko hyvä ja eväät maistuivat hyvin. Sain syötyä puuroa sekä juotua kivennäisvettä vähän enemmänkin. Päätin olla vaihtamatta varusteita sen enempää vaikka aurinko alkoi lämmittämään jo jonkin verran.

Pallaksen huollossa. Eppu ja coutsi huoltaa (kuva NUTS)

Suunniteltu 10 minuutin huoltotauko Pallaksella kesti lopulta vain 5 minuuttia ja matka jatkui ylös laskettelurinnettä. Ensin nousu lähes Laukukeron päälle ja siitä vielä Taivaskeron yli tuntui todella pitkältä. En ollut huomannut ottaa Pallaksen huollosta mukaani kuin litran juotavaa ja nyt sitä näytti kuluvan normaalia enemmän. Matkaa seuraavalle huoltopisteelle Hannukuruun oli 23 kilometriä, kun puolimatkassa olleesta Montellinmajasta tarkistuspisteestä ei juomaa saanut. Onneksi ennen Montellinmajaa oli muutamia puroja, joista vettä uskalsi juoda. Sen jälkeen ei puroja löytynytkään ja jouduin juomaan suovettä ennen Suastunturille nousua. Suastunturin jälkeen edessä oli vain lasku Hannukurun huoltoon, jossa istuin ensimmäisen kerran kisassa penkille ja join rauhassa litran vettä. Nestehukka oli tässä vaiheessa melkoinen ja se näkyi myös vauhdissa.

Tuntureiden ylämäissä silmäilin taaksepäin nähdäkseni oliko takaa kukaan tulossa. Näkyvyys oli hyvä ja aina välillä näin takaa jonkin vaaleapaitaisen juoksevan edellistä alamäkeä. Välillä näkyi parikin hahmoa takanani. Edessä en missään vaiheessa nähnyt ketään.

Hannukurun jälkeen törmäsin Janneen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Siitä matka jatkui loivaa nousua seuraavalle tarkistuspisteelle Tappuri asti, jossa matkaa oli kasassa noin 100 kilsaa. Aloin seuraamaan kellosta juoksu- ja kävelypätkien aikoja ja yritin pitää mahdollisimman lyhyen kävelypätkän juoksun välissä. Ainoastaan jyrkemmissä ylämäissä kävelypätkät pitenivät.

Tappurin jälkeen otettiin suunnaksi Pyhäkero, joka oli viimeinen isompi nousu. Nousu oli kuitenkin suhteellisen loiva ja sitä pystyi juoksemaan aina jonkin matkaa ennen kuin jyrkempi osuus sattui reitille. Pyhäkeron päällä piti jo hiukan tuulettaa, kun reitin jokainen isompi nyppylä oli nyt takana.

Pyhäkerolta lasku ei kuitenkaan ollut kovinkaan helppoa. Tässä vaiheessa reitti muuttui metrin kahden levyiseksi tasaiseksi soratieksi, mutta alamäki oli melko jyrkkä. Etureidet jaksoivat hyvin, mutta tässä vaiheessa polvet alkoivat olla jo sen verran kipeät, että jouduin ottamaan tälläkin osuudella pari kävelypätkää. Päivätuvan huoltoon tullessani istuin taas alas ja join pullon kylmää vettä ennen matkan jatkumista.

Lasku Pyhäkerolta (kuva NUTS)

Päivätuvan jälkeen reitti oli tasaista. Noin kilometri huollon jälkeen kansallispuisto päättyi ja siitä eteenpäin reitti kulki leveää soratietä runsaan kympin, jonka jälkeen juoksimme kolmisen kilsaa asfalttia Hettaan. Vaikka olin saanut vähän paremman vauhdin päälle Hannukurun huollon jälkeen niin tiesin, ettei takanani oltu pidetty sen huonompaa vauhtia. Miikka ja Markus puskivat eteenpäin yhteisvoimin eikä eroa ollut kuin runsas kilometri.

Lämpötila oli tässä vaiheessa noussut sen verran, että pitkä musta paita ja housut olivat aika lämmin yhdistelmä. Lisäksi ranteissa olivat irtohihat ja päässä buffi. Coutsi pyöräili vastaan vajaan kilsa ennen maalia. Yhtään ei herunut ymmärrystä, kun pyysin saada kävellä jonkin matkaa. Loppuun asti piti kuulemma juosta. Jokkekin tuli vielä kirittämään viimeisille sadoille metreille. Tällä kertaa Jokke taisi olla siinä ihan oikeasti.

Maalissa kello näytti 15.21 ja sijoitus kolmas. Viimeisten kilometrien urakointi oli imenyt miehestä viimeiset mehut ja maaliviivan jälkeen piti hetki keräillä ajatuksia maassa makaillen.

Lisää juotavaa

Miika ja Mikael

Markus, Miika ja Mikael

Eppu

Miesten 55 km kärki: Juha, Henri ja Jussi

Naisten Buff kärki Anna sekä 55 km kärki: Sirkka, Jaana ja Annaliina

Toni, Antti ja Mikael

Kisaviikonloppuna oli todella loistava tunnelma juoksijoiden ja järjestäjien keskuudessa. Kaikki järjestelyt voimivat moitteetta ja itse reitti oli juuri niin hieno kuin etukäteen kuvittelinkin.

Huipputunnelma!!

Isot kiitokset järjestäjille, kakkosvalmentajana toimineelle OutiH:n poikakaverille sekä tietysti Jannelle ja omalle coutsille.

Seuraavassa postauksessa tulee vähän enemmän analyysiä kisasta.

NUTS kisan uutisointi.
NUTS tulokset.
Kestävyysurheilu.fi uutisointi.
Trailrunning.fi uutisointi.
Raportit: Voittaja-Antti, 
Kuvia: NUTS,
GPS seuranta.

Viikko 29 odotellen

Taas on yksi viikko lomaa vietetty. Kelit eivät ole olleet ihan sellaista kuin haluaisin, mutta kyllähän tälläkin pärjää. Useamman napsun saisi olla lämpimämpää, mutta toisaalta sopeutuminen syksyn ja talven kisoihin on helpompaa, kun kesälläkin pitää juosta pitkissä kalsareissa.

Treenien kannalta mennyt viikko oli taas yksi kauden vaikeimpia. Edellisen viikon määräviikon jälkeen tällä viikolla ei tunteja ole ollut treeneihin käytettäväksi kuin muutama ja aika onkin sitten mennyt muiden loma-aktiviteettien kanssa. Maanantaina pidin lepopäivän. Tiistaina käytiin kavereiden mökillä ja matkalla pysähdyimme lenkille Liesjärvelle. Aivan mahtavia polkuja, harmillisesti oli vähän niukasti aikaa varattuna. Tänne pitää palata. Alla muutama kuva.

Keskiviikko meni levon merkeissä ja torstaina tein yhden työpäivän toimistolla. Torstaillekaan ei tullut siis lenkkiä. Perjantaina kiersin runsaan 1,5 tuntia Nuuksiossa. Selässä kulki vanha UD:n reppu, jota coachi oli tuunannut aamupäivällä. Toiseen olkaimeen ommeltiin pieni pussi, johon puhelin sopii mukavasti. Tästä pussista puhelin on helppo napata juoksunkin aikana. Muuten repussa kulki samat tavarat, jotka tulee olemaan repussa Pallaksen lähtöviivalla.

Päivitetty UD SJ reppu, uusi puhelintasku

Lauantaina tein viimeisen vetoharjoituksen ennen Pallaksen kisaa. Alkuverkkojen jälkeen tein kymmenen 2 minuutin vetoa yhden minuutin palautuksella. Melko hyvin jaksoi loppuun asti vaikka ei se niin hyvältä tuntunutkaan. Loppuun vielä hyvät verkat.
Iltapäivällä laitettiin grilli kuumaksi ja tehtiin kotihamppareita. Nam!

Lauantaina kotihampurilaisia

Sunnuntaina oli vuorossa vielä parituntinen lenkki Nuuksiossa. Pidin vähän parempaa vauhtia poluilla vaikka eilinen vielä tuntuikin jaloissa. Joka tapauksessa hyvä viimeinen pidempi lenkki.

Viikolle kertyi yhteensä 61 kilsaa juoksua. Ensi viikolla vielä pari lyhyttä lenkkiä ja perjantaina klo 24 ollaankin sitten lähtöviivalla nokka kohti Hettaa. Jee!

Tässä vielä linkki iRunFar saitin tekemään arvosteluun Hoka Stinson ATR tossusta. Heti alussa tulee hyvin esille kenelle näitä tossuja mm. tehdään: "Anyone who is over 35 can tell you that at some point the old bones just don’t tolerate the pounding like they used to". Näillä lähdetään Pallaksen kisaan.

Viikko 28 ja viimeinen määräviikko

Juoksupainotteinen viikko alkoi mitenkäs muuten kuin aamulla keittiön pöydän ääressä Hesaria lukien. Ensimmäinen lomapäivä oli edessä ja viikon teemana oli viimeisen kovan treeniviikon läpivienti ennen Pallaksen kisaa. Tavoitteena oli parin kovemman treenin saaminen viikkoon sekä määrän nostaminen sinne 150 kilsan tienoille.

Maanantaina aamupäivä meni kaiutinkaupoilla HifiStudiossa, mutta iltapäivällä tein runsaan parin tunnin peruslenkin Nuuksiossa. Sen lomassa tein noin kilsan pituisia reippaampia osuuksia, vähän sellaista intervallityyppistä menoa poluilla. Oli tosia hienoa, kun aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti mukavasti.

Tiistaina kävimme Tuulan ja Nooran kanssa kiertämässä Nuuksio Classicin reitin. Rauhallisella vauhdilla edeten kävimme lisäksi Haukkalammella syömässä suklaamuffinsit. Keli oli pilvinen, mutta sadetta ei kuitenkaan tullut niskaan. Pienellä harjoittelulla Tuulasta ja Noorasta tulee niin kovia polkujuoksijoita.

Lumpeenkukkia

Polkujuoksijat Noora ja Tuula

Keskiviikkona käytiin coachin ja Virvan kanssa Konia vuorella Haimoossa tekemässä mäkivetoja.

Yhdellä vedolla vertikaalinousua kertyi runsaat 80 metriä noin 450 metrin matkalla. Yhteen kierrokseen meni aikaa vajaat kuusi minuuttia. Nousu oli siis melko juostava vaikka välillä teki vähän tiukkaa. Polku oli kapea ja paikoin aika tekninen. Alamäkiosuus oli hauskaa rallattelua paikoin liukkailla kallioilla. Lopuksi käytiin vielä katsomassa hienoa hiidenkiven puolikasta ja kalliohalkeamia.

 

Torstaina tein runsaan kolmen tunnin metsälenkin hakien vähän uusia reittejä lauantain vieraita varten. Alku oli tuttua, mutta kotiinpaluu Siikajärven eteläpuolelta oli osin uutta. Vähän meni könyämiseksi, kun polut loppuivat ja puita oli enemmän vaakatasossa kuin pystyssä. Lisäksi reitille osui melko märkä suo, jonka ylittäminen oli odotuksia haastavampaa.

Perjantaina tein viikon toisen vetoharjoituksen kun käytiin jättärillä coachin kanssa. Ensin tosin käytiin aamupalalla Ekbergillä. Alkuverkkojen jälkeen juoksin kymmenen vetoa hiekkatiellä puomilta lipuille noin 5.30 lähdöillä. Hyvin jaksoi nousta vielä viimeisetkin vedot. Useampikin veto olisi mennyt, mutta pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. Sateen elettua tilaakin riitti hyvin.

Aamupala Ekbergillä ennen mäkitreeniä, riisipuuroa ja croissanttia

Jättärillä vetoja

Lauantaina oli odotettu päivä, kun Suomen kovimmat vuorijuoksijat kävivät kyläilemässä. Ennen epävirallista osuutta kävimme kiertämässä runsaat kolme tuntia Nuuksion poluilla. Reitti kulki aluksi vanhoja Espoon ulkoilureittejä, joita ei enää kuitenkaan pidetä kunnossa. Paikoin reittimme mukaili NC polkua ja osin polutonta kangasmetsää.  Lopussa löysimme vielä ihan uusia hienoja pikkupolkuja ja yhden kallioluolan. Edes muutama sadepisara lopussa ei enää haitannut hienoa lenkkiä.

Selviytymistä purovedellä

Anna

Coachin valmistama salaatti, nam!

Sunnuntaina tein 1,5 tunnin peruslenkin Nuuksiossa. Viikolle kertyi treeniä yhteensä runsaat 19 tuntia, jossa juoksua 155 km ja vähän pyöräilyä. Ensi viikolla alkaa keventelyt kohti Pallasta.

Viikko 27 ja kohti lomaa

Vähän tulee taas myöhässä viime viikon raportti, mutta ei voi mitään. Treenien osalta viikko sujui hieman alakanttiin. Salitreenit oli saatu kasaan edellisellä viikolla ja aikomuksena oli tehdä pari vetotreeniä höystettynä muutamalla muulla ulkoilulla. Lauantaille suunniteltu seikkailukisa jouduttiin peruuttamaan, mutta se antoikin aikaa ja voimia tehdä muuta.

Maanantaille suunnittelin vetoharjoituksen työmatkapyöräilyn jälkeen. Tarkoitus oli tehdä 4 minuutin vetoja ja pari minuuttia palauttavaa. Jo ekassa vedossa huomasin, että reidet on ihan hyytelöä eikä toivoakaa, että pystyisin juoksemaan 4 minuuttia täyteen. Kolmen minuutin kohdalla lopetin ja pidin parin minuutin hölkkäpätkän. Sen jälkeen sama 3 minuuttia vetoa ja tauko. Näitä sain kasaan viisi kappaletta ja sen jälkeen siirryin tekemään minuutin vetoja minuutin palautuksella. Näitä tein yhteensä kymmenen. Loppuun vielä verkat. Ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta osittain tuo edellinen salijakso ja suht reipas pyöräily ennen vetoja on täytynyt tuntua jaloissa. Näin ainakin uskon.

Tiistaina juoksin aamulla rauhassa töihin. Päivällä kävin OMT:llä, jolla oli hyviä uutisia lantion asennosta. Kaikki kunnossa. Keskiviikkona taas fillarilla töihin ja illalla vajaa 1,5 tuntia poluilla.

Torstaina oli tarkoitus juosta Cooperin -testi pitkästä aikaa. Käytiin sitten Pasin kanssa Leppävaaran kentällä lounastunnilla kokeilemassa päivän kuntoa, kun edellisestä kerrasta oli kulunut jo pari vuotta. Vähän oli epävarma olo maanantain heikon treenin takia. Keli oli kyllä otollinen, kun lämpöä riitti eikä tuulikaan haitannut pahasti. Eka kierros meni vähän turhan lujaa, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui sinne omalle normaalille tasolle. Viimeiset pari kierrosta ottivat taas tiukille kuten pitääkin. Ajan täyttyessä oltiin taas tutussa takakaarteessa moukarihäkin vieressä. Mittarissa 3430m. Kohtuu hyvä tulos ja paljon parempi, mitä uskalsin odottaa. Rajoittavana tekijänä oli maanantain jalkojen sijaan hapenotto kuten pitääkin. Perjantaina kävin työpäivän loputtua kiertelemässä polkuja runsaat pari tuntia. Tästä alkoi viiden viikon loma!

Lauantaina käytiin coachin kanssa Oittaalla melomassa. Keli oli aurinkoinen ja lämmin. Uimaranta oli täynnä väkeä. Paikalla olivat myös ultrajuoksijoita nauttimassa Mikon järjestämästä Bodomjärven Ultraintervalli tapahtumasta.

Ultraintervallin lähtöinfo

Sunnuntaina käytiin Jussin kanssa paikkaamassa eilinen poisjäänti seikkailukisasta. Ulkoiltiin reilut neljä tuntia pyöräillen ja juosten. Lämmintä riitti vaikka hellerajaa ei rikottukaan enää sunnuntaina. Pääsin kunnon pyörän makuun lainattuani Jussin täysjousitettua maastopyörää suurimman osan matkaa. Hienoa ja huomattavasti helpompaa kuin omalla jäykkäperäisellä ja pinkeärenkaisella maastopyörällä.

Viikolle kertyi tunteja vähän vajaat 17 ja juoksukilsoja tarkistuslaskennan jälkeen runsaat 120. Hyvät määrät, mutta laatu oli vähän vajaa. Ensi viikolla alkaa loma ja viimestelyt Pallakselle.

Viikko 26 ja voimatreenit pulkassa

Taas on yksi hyvä treeniviikko kasassa. Yhteensä neljän viikon voimatreenit, joista kaksi viimeistä viikkoa kovemmilla painoilla on hienosti takana. Edellisellä viikolla tehdyt kolme salitreeniä sujuivat niin hyvin, että perjantaina viimeisen treenin yhteydessä alkoi jo tuntumaan siltä, kuin painoja pitäisi alkaa kohta lisäämään, kun nämäkään eivät tunnu riittävän. Tein sitten lopuksi vielä kolme ylimääräistä kyykkysarjaa.

Salitreenit jaksotin maanantaille, keskiviikolle sekä perjantaille. Tiistaina juoksin töistä kotiin kiihtyvävauhtisen kympin, jossa alussa ja lopussa vähän verkkaa. Jaloissa oli yllättävän hyvä tunne edellispäivän salitreenistä huolimatta. Torstaina juoksin myös töistä kotiin, mutta enemmän sellaisen tasavauhtisen, jossa muutama lyhyempi kiihdytys. Perjantaina hölkkäsin aamulla töihin rauhalliseen tahtiin.

Perjantaina käytiin töiden jälkeen Luontokeskus Haltiassa. Lyhyt kävelylenkki ja näyttelykierros oli aina yhtä hieno.

Kuva näköalapaikalta

Näyttelykuva Nuuksio Classicista ja tuttuja kuvassa

Viikon ainut polkulenkki oli lauantaina, kun käytiin Jannen ja Annan kanssa juoksemassa runsaat 2,5 tuntia polkuja hienossa auringon paisteessa. Itse olin varustautunut hieman liian lämpimällä varustuksella (pitkät juoksuhousut ja paita), mutta toisaalta säästyin muutamilta nokkosilta. Lenkin aikana näimme yhden kyykäärmeen polulla ja rantakäärmeen kalliolla aurinkoa ottamassa. Kannattaa siis olla varuillaan.

Team Marin tyylinäyte

Sunnuntai meni sukuloidessa ja levon merkeissä.

Nyt on jäljellä viimeiset kaksi kovempaa treeniviikkoa ennen Pallaksen kisaa. Alkavalla viikolla teen enää yhden ylläpitävän voimatreenin. Juoksukilsoja lisätään sinne satasen tuntumaan ja siihen pari tehotreeniä. Lauantaina ollaan Jussin kanssa lähdössä Vihtiin seikkailemaan, joten sunnuntaille jääkin sitten palauttava pidempi lenkki. Siitä se hyvä treeniviikko koostuu.

Viikonloppuna on taas kisattu ympäri Suomea. Buff Trail Tour jatkui Vierumäellä Trail kisalla ja Vuokatissa kisattiin Vuokatti Trail Challenge kisassa. Ja Kauhajoella on kisattu tietysti Lakian Lairan mäkikisa. Kisoista löytyy yhteenvedot Trailrunning.fi sivustolta.