Viikko 20 vähän juoksua

Viime viikonlopun Spring Adventuren tulokset on julkaistu. Pieni yllätys oli saamamme 2 x 10 minuutin aikasakko, joka pudotti sijoitustamme hieman. Tosin aika monet muutkin joukkueet ottavat ainakin yhden 10 minuutin aikasakon. Meillä ensimmäinen sakko tuli (ilmeisesti) melontarastilla olleen muistisuunnistuksen yhteydessä olleiden kahden rastin kiertäminen väärässä järjestyksessä. Toinen sakko tuli lopussa olleen toisen muistisuunnistuksen jättämisestä väliin. Emme ymmärtäneet rastille tullessa, että siihen sisältyy ylimääräinen tehtävärasti, kun etukäteen annetussa reittikirjassa ei ollut mitään mainintaa asiasta. No, nämä menivät ensikertalaisten piikkiin ja ensi kerralla ollaan tarkempia. Tulokset ja kuvia.

Huhtikuussa juostun Sakura-michi kisan tulokset ovat myös olleet jo jonkin aikaa DUV:n sivuilla. Valitettavasti niissä ei ole otettu huomioon eri lähtöryhmiä vaan loppuajat on laskettu kaikille kello 6.00 lähtöajan mukaan. Tulosluettelossa on hienosti mukana myös Veikko-san, joka juoksi Sakurassa maaliin jo viidennen kerran.

Treeniviikko alkoi maanantaina töiden jälkeen mukavasti joogalla ja sen päälle runsaan parin tunnin lenkillä. Juoksu tuntui oikein hyvälle ja vauhti oli jopa ihan kohtuullista. Lopussa olisi juoma maistunut hyvälle, sen verran pitkäksi venyi tämä treeniputki. Tiistaina juoksin töihin ja takas, päivällä kävin lisäksi tekemässä lyhyen salitreenin.

Keskiviikkona juoksin aamulla töihin ja illalla kävin Rasti Jyryn järjestämillä aluerasteilla. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä kovinkaan pitkälle, kun lähtöpaikka sijaitsi ihan tuossa parin mäen takana. Kiersin pisimmän tarjolla olleen radan, joka sekin oli vain 6,7 kilsaa. Näin ennen Jukolaa olisi ihan kiva juosta vähän pidempiäkin harjoituksia. Tuolle 6,7 kilsan radalle oli saatu mahtumaan komeat 18 rastia. Se tarkoitti lyhyitä rastivälejä ilman sen suurempia vaihtoehtoja reitinvalinnan suhteen. Parilla rastilla tuli pientä kiertoa, mutta muuten rastit löytyivät suhteellisen hyvin. Aikaa kului vajaat 62 minuuttia. Tulokset.

Torstaina kävin uudella maantiepyörällä töissä ja kotiin tullessa tein vielä pienen lisälenkin. Vielä illalla oli todella lämmintä ja oli enemmän kuin nautinto pyöräillä kotiin. Tosin uusi pyörä on niin mukava ajaa, ettei sillä oikein malta ajaa rauhassa vaan vauhti yksinkertaisesti kasvaa melkoisen kovaksi. Harmi, että olen ehtinyt ajaa sillä niin vähän toistaiseksi. Perjantaina tein töiden jälkeen runsaan parin tunnin lenkin Nuuksiossa. Lämpötila oli edelleen lämmin vaikkakaan ei ihan niin lämmin kuin edellisenä päivänä luvattiin. Yllätys oli melkoinen, kun vanhan ulkoilureitin varrelta oli metsää hakattu hurjat määrät.

Tässä oli aikaisemmin hieno metsä ja polku. Ei kuitenkaan enää

Viikonloppu meni töiden merkeissä Tampereella ja lenkit jäivät aika vähälle. Lauantaina sain tehtyä aamulla vajaan tunnin lenkin ja sunnuntaina illalla vielä toisen samanlaisen.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 14 tuntia treeniä, jossa 106 kilsaa juoksua.

Viikko 19 ja Spring Adventure

Kevät on tällä viikolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja kohta voi jo sanoa kesän alkaneen. Maanantaina töihin mennessä näin kevään ensimmäisen pääskysen. Se värjötteli aamuauringossa puhelinlangalla istuen. Lämpötila ei ollut hääppöinen, mutta ilmeisesti joku oli saanut sen huijatuksi jo tänne asti. Loppuviikkoa kohden yölämpötilat ovat lämmenneet ja päivällä tuntuu jo todella kesäiseltä.

Viime viikonlopun Salpaus-rogainingista ollaan molemmat palauduttu hyvin. Kisaa edeltävänä päivänä kokeiltua vyöhyketerapiaa tullaan varmasti jatkaman tulevina viikkoina. Kisan karttoja ja reitinvalintoja on tutkittu viikon mittaan aika paljon ja parilla muutoksella tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. Rastilla #92 tehty pummi maksoi sen kolme varttia ja gpsn mukaan ylimääräistä tuli yli kolme kilometriä. Alla vielä kuva tuosta pummista. Vasemmalla kuva kartasta ja oikealla kuva gps-träkistä vastaavassa kohdassa.

Vasemmalla rasti #92 kartta ja oikealla näkyy gps-träkki
tällä rastilla tehdystä ISOSTA pummista

Muuten siisti gps-träkki teki pienen poikkeuksen rastilla #43, joka ehkä viittaisi rastin olleen viereisellä kumpareella. Rasti näkyi tieltä, jolta poikkesimme kumpareelle leimaamaan rastilla.

Rasti #43 taisi olla hieman väärässä
paikassa kuten gps-träkki osoittaa

Salpaus-rogaining reitti ja gps-träkki kokonaisuudessaan

Luontohavainnoista Salpaus-rogassa jäi vielä mainitsematta kevään ensimmäisen kerran kuultu käki. Lisäksi näimme juuri tuolla rastilla #92 ketun ylittämässä hiekkatietä. Se oli meistä aika kaukana ja tuuli kävi sellaisesta suunnasta, ettei se meitä huomannut lainkaan.
Lupusextremen JanneH ja Ninan raportti Salpaus-rogainingistakin löytyy: JanneH ja Nina

Tämän viikon treenit ovat painottuneet alkuviikkoon ja loppuviikkoon. Maanantaina juoksin aamulla töihin ja illalla oli vielä töiden jälkeen astanga jooga. Siihen päälle kävimme IVOn kanssa kiertämässä Iltarasteja ja samalla ottamassa tuntumaa suunnistuskarttaan. Tiistaina juoksin töihin aamulla ja illalla kotiin. Ihan hyvät perustreenit, kun illalla tein vielä lyhyen kuntopiirin. Keskiviikkona olin pyörällä liikkeellä ja kotiin tullessa tein pienen ylimääräisen lenkin. Oli hieno ja lämmin keli. Ensimmäiset voikukatkin tuli bongattua kotimatkalla.

Helatorstai meni valmistautuessa lauantaina kauden avaavaan seikkailukisaan, Spring Adventureen. Kävimme kokeilemassa pyöräflexiä, jossa IVO oli pyöräillessä hinauksessa narun päässä. Se voisi auttaa ylämäissä tulevassa kisassa. Lisäksi meillä oli juoksuun tarkoitettu samanlainen hinauskuminauha, jota emme kuitenkaan etukäteen kokeilleet, emmekä lopulta kisassakaan käyttäneet. Välineet olimme saaneet lainaksi Skylta ja Niilokselta. Myös pyöriin tehtiin viimehetken viritykset ja huollot, eli ilmaa renkaisiin ja rasvaa ketjuihin.

Perjantai meni töiden jälkeen pastapartyn merkeissä.

Lauantaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen yhteinen seikkailukisa IVOn kanssa. Hyvän aamiaisen ja lyhyen automatkan jälkeen saavuimme kisakeskukseen Pusulaan. Paikalla oli jo melkoinen määrä kilpailijoita ja näytti siltä kuin materiaalinjako oli aloitettu hieman ilmoitettua aikaisemmin. No, meillä oli kamat kunnossa, joten sen suhteen homma oli hanskassa. Tuntia ennen lähtöä haimme omat kisamateriaalit ja aloimme ihmettelemään reittiä. Sen verran ihmetystä herätti osa reittikirjasta, että oli pakko käydä järjestäjien luona selvittämässä asiaa. Ja pieni virhehän siellä reittikirjassa oli, mutta sekin onneksi selvisi ennen lähtöä.

Poseeraukset ennen lähtöä, Team Canada

Kisa alkoi reilun kuuden kilsan pyöräosuudella, jossa määränpäänä oli päästä suoraan melontaosuuden lähtöpaikalle. Aikaa ei mennyt kuin noin 18 minuuttia, kun jo vedimme pelastusliivejä päälle ja kannoimme Star Duo kajakkikaksikkoa järveen. Edessä oli etukäteen vaikein osuus, koska sen suurempaa kokemusta ei kyseisestä lajista ole. Olimme valitettavasti valinneet sellaisen kajakin ja melat, joilla ei vaan yksinkertaisesti päässyt suoraan eteenpäin. Kovasti ihmeteltiin melontatekniikkaa, kun meno näytti varmaan aika hauskalta ulkopuolisten silmin. Jossain vaiheessa ei sitten auttanut muu kuin meloa enemmän oikealla melalla ja jättää vasen aina väliin. Sillä tavalla pääsimme melko hyvin eteenpäin.

Melontaosuudella oli kierrettävänä kolme rastia ja ensimmäisellä rastilla oli päivän ensimmäinen tehtävä. Se oli helppo muistitehtävä, jossa tarkoituksena oli käydä hakemassa kaksi ylimääräistä rastia ihan ensimmäisen rastin lähistöltä. Rastien löytämisessä ei ollut ongelmaa, mutta jokaisen rastileimauksen yhteydessä oli ongelmana, että rastilla oli muutama muukin joukkue. Siinä kajakissa räpiköiminen ja rämeikössä rastille pyrkiminen ei ollut ihan niitä helpoimpia tehtäviä. Osa saikin siitä tarpeekseen ja loikkasivat kajakista uiden hakemaan leiman. Melko reipasta toimintaa kuntosarjassa. Melonnan loppu oli varsinaista raastamista, käsivarsissa tai olkapäissä ei tuntunut yhtään, mutta sen verran tekniikan kanssa oli ongelmia, että lonkan koukistajat sekä yksi kynsi oikeassa kädessä eivät hommasta pitäneet. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kädestä saattaa lähteä kynsi kestävyysurheilun yhteydessä. Alla melontaosuuden reitti ja gps-träkki, aikaa kului noin 1.18.

Melontaosuuden gps-träkki

Melonnan jälkeen oli vuorossa vajan 20 kilometrin pyöräilyosuus. Reitti meni kokonaisuudessaan asfalttia tai hiekkateitä. Reitillä oli joitakin mukavia ylämäkiä, mutta pääasiassa sellaista tasaista ja nopeaa tietä. Haettavana oli kolme rastia neljännen ollessa kisakeskuksessa vaihdon yhteydessä.

Pyöräilyn jälkeen oli vuorossa toinen tehtävärasti, jossa yksi joukkueen jäsen pääsi kokeilemaan tasapainoa puiden väliin pingotetulla kiipeilyköydellä kävelyssä. Apuna oli joitakin muita naruja, joista sai pitää kiinni eteenpäin edetessä. Narulta tippuessa joutui palaamaan takaisin narutehtävän lähtöön. Jouduimme odottamaan vuoroamme vähän aikaa, mutta suoritimme tehtävän kerralla ja pääsimme jatkamaan kisan viimeiselle osuudelle, joka oli suunnistusta.

Viimeinen suunnistusosuus oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maastona oli mahtavaa suppamaastoa, jossa reitinvalinnalla oli enemmänkin merkitystä. Karttaan merkityt vanhat hakkuut/taimikot olivat hyväkulkuisia ja niiden läpi kannatti mennä. Ekalle rastille teimme pienen noin 30 sekunnin pummin, mutta muuten rastit löytyivät hyvin. Lopussa kuntosarjassa kilpailleita joukkueita oli samassa ryppäässä useita, mutta ainakin osan pääsimme kuittaamaan lopussa.

Suunnistusosuuden gps-träkki

Matkaa kertyi kokonaisuudessaan hieman vajaat 40 kilometriä ja aikaa kului noin 3.57. Aivan loistava päivä IVOn kanssa.

Kuva maalissa kisan jälkeen

Sunnuntaina kävin vielä Nuuksiossa juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin. Innostuin vielä ottamaan 10 mäkivetoa matkalla. Ne tuntuivat ihan hyvälle, mutta loppumatkasta alkoi jalka painamaan ja juomallekin olisi ollut tarvetta. Tämä oli kuitenkin hyvä lopetus viikon treeneihin.

Kolmen viikon kisaputki on nyt onnellisesti ohi ja nyt on aika pitää pieni tauko kisoista ja aloittaa harjoittelu tulevia koitoksia varten. Paljon on opittu viimeisen kuukauden aikana ja niitä oppeja käytetään tulevissa kisoissa. Tulevalle kesälle ja syksylle on varattu joukko hienoja tapahtumia.

Viikon treenit olivat yhteensä runsaat 15 tuntia, jossa juoksua 80 kilsaa. Seuraavat viikot pitää keskittyä juoksukilometrien keräilyyn jos vaikka innostuisi juoksemaan ihan jonkun juoksukisan tässä jossain vaiheessa.

Viikko 18 rymyten ja rogaillen

Ompa ollut melkoinen viikko.

Keskiviikkona Vapun päivänä Janne oli kutsunut porukkaa mukaan Vappurymyyn, jossa tarkoituksena oli juosta poluilla, rymytä pusikoissa ja ennen kaikkea könytä mäkia ylösalas. Ja tietysti pitää hauskaa! Paikalle olivat päässeet myös Juha, JanneH, Antti ja Jussi. Lähtö oli ajoitettu aamuviideksi, joten edellisenä iltana piti olla nukkumassa jo ajoissa.

Jannen suunnitteleman reitin henki tuli esille heti alussa. Tarkoitus oli välttää kaikkia hiekkateitä ja polkuja ja aina missä mäkeä oli näkyvissä niin juoksu suuntautui siihen suuntaa. Välillä mentiin niin jyrkkiä mäkiä, että jouduimme kääntymään takaisin ja hakemaan uutta reittiä. Periaate oli, että jos siellä puut kasvaa niin sitten siitä pääsee kyllä kulkemaankin. Välillä joutuikin tukeutumaan puihin ylös päästäkseen. Alla muutama tyylinäyte välillä pystysuorasta etenemisestä.

Tuosta mennään pojat mäkeä ylös ja alas ja ylös ja alas ja...

Koko porukka ennen lähtöä

Maisemien ihailua

Hyvin siitä pääsee

Aamuauringosta nautiskelua

Nelivedolle ylös

Ja hyvä kädensija oli missä?

Jannen tyylinäyte

Tauko Pirttimäessä

Reissulle tuli nousua yhteensä 1920 metriä ja aikaa meni runsaat kuusi tuntia.

Vielä perjantaina etureidet tuntuivat vielä hieman kipeiltä keskiviikon rallattelusta, mutta lauantaina oli vuorossa vuoden toinen rogaining tapahtuma. Tällä kertaa Salpaus-rogaining 2013, jonne olimme Imatran Voiman kanssa ilmoittautuneet 12h sarjaan. Kilpailu käytiin Asikkalassa, jonne lähdimme varhain lauantaiaamuna. Ilmoittautumisten jälkeen teimme viimeiset huollot tavaroille ja kello 10 alkoikin sitten kartojen jako. Aika nopeasti löysimme sopivan reittisuunnitelman, jossa oli pari kolme selkeää oikomismahdollisuutta tarpeen tullessa. Päätimme lähteä kiertämään rasteja ensin kartan alalaitaan ja siitä sitten länteen.

Jännittää?

Ei jännitä

Startti tapahtui kello 12. Aika paljon porukkaa oli valinnut saman lähtösuunnan meidän kanssa. Ensimmäinen rastimme numero 63 oli helppo ja sinne etenimme yhdessä monen muun joukkueen kanssa. Tässä kohtaa matkaa säädettiin vielä IVOn reppua ja teipattiin olkapää/kaula repun hiertymiä estämään. Rastin jälkeen meidän tiet erkanivat muista ja pääsimme etenemään näkemättä juuri ketään muita. Satunnaisesti törmäsimme rastien tuntumassa muihin joukkueisiin. Sama jatkui läpi kisan ja tuntui, että porukka hajaantui aika hyvin koko alueelle. Tai ainakin jonnekin muualle kuin missä me olimme.

Nyt tarkkana

Ekan rastin jälkeen kiersimme rastit 42, 74, 95, 43 ja kaikki löytyivät hyvin. Kuudennella rastilla #84 tuli pieni pummi, kun ojien lukeminen kartasta tuotti vähän tuskaa. Aikaa meni hukkaan runsaat viisi minuuttia tiheäkasvuista suota haravoidessa. Sen jälkeen pari seuraavaa 53 ja 93 menivät hyvin, vaikka matkalla oli hieman ikävä kohtaaminen koiran kanssa. Matkalla rastille 44 alkoi IVOlla tuntumaan vatsassa pahoinvointia. Olimme napanneet vähän syötävää ja juotavaa hetkeä aikaisemmin, mutta ehkä kuitenkin hieman liian paljon kerrallaan. Matkanteko vähän hidastui ja kuulemma vähän enemmän empatiaakin olisi voinut olla matkassa. Tässä kohtaa päätimme käyttää ensimmäistä oikomahdollisuutta ja jätimme rastit 51 ja 72 väliin ja painelimme suoraan rastille 102. Siitä matka jatkui rastien 54 ja 31 kautta 92:lle. Silloin tapahtuikin sitten se ISO pummi. Rastipisteenä oli kivi ja vielä melko lähellä metsäautotietä. Siinä sitten suhailimme edestakaisin metsää välillä tielle palaten. Välillä kävimme kauempanakin hakemassa vauhtia, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Sitten lopuksi, kun jo olimme luovuttamassa teimme viimeisen yrityksen ja kävimme vielä kauempana mäellä kuin aikaisemmin ja sieltähän se sitten löytyi. Gepsin mukaan aikaa meni rastia etsiessä hukkaan 45 minuuttia.

Äskeisen ison pummin jälkeen päätimme käyttää myös seuraavan oikomahdollisuuden ja rastin 45 jälkeen jätimme rastin 65 väliin. Siellä käyminen olisi tarkoittanut paria lisäkilometriä, mutta samalla halusimme päästä valoisaan aikaan aina rastille 104 asti pohjoiseen. Sen jälkeen ei olisi enää pahempia metsäpätkiä. Rastin 45 jälkeen kiersimme rastit 101 ja 81 ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme juomarastille, joka ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Juomasäiliö oli aivan tyhjä. Siitä lyhyen huoltotauon jälkeen matka jatkui rasteille 104, 64 ja 82. Valoisaa riitti edelleen vaikka kello oli jo aika paljon. Itse olin laskenut, että jo ennen yhdeksää lamppua tarvitsisi ainakin kartan lukemiseen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan pärjäsimme ilman lamppua paljon pidempään. Matkalla seuraavalle rastille 52 päätimme kuitenkin laittaa lamput päähän. Parin minuutin tauko ja varusteet oli hoidettu. Emme kuitenkaan päässeet kuin 100 metriä eteenpäin, kun IVO:n lamppu sammui. Useista yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä toimimaan. Onneksi repussa oli pieni tikka lamppu varalamppuna. Se ei ole kummoinen, mutta sillä nyt näkee kuitenkin joten edes kävellä metsässä.

Löytämisen riemua

Kuivaa hyväkulkuista suota

Ja nopeaa hiekkatietä

Nopea leimaus ja seuraavalle rastille

Auringonlasku

Viimeiset rastit 94, 61 ja 24 löytyivät hyvin. Tiepätkillä juoksu maistui edelleen ja maalissa aikaa jäi yli vartti. Yhtään rastia enempää emme kuitenkaan olisi ehtineet hakea, pisteitä kertyi 1510. Tulokset.

Alla kisan gps-träkki.

Viikolle kertyi ihan mukavat treenilukemat.

Viikko 17 ja August Väkeväinen

Kevät on edennyt jotenkin ontuen tämänkin viikon. Päivällä auringon paistaessa keli voi olla jo melko lämmin, mutta yöt ovat edelleen olleet poikkeuksellisen kylmiä. Parina edellisenä yönä ollaan oltu jopa lähellä nollaa. Viime viikolla oli ensimmäiset kukat tienvarsilla näkyvissä ja tällä viikolla saatiin jatkoa, kun ensimmäiset valkovuokot kukkivat.

Tiistaina kevään ensimmäiset valkovuokot.

Treenien suhteen viikko on ollut aavistuksen aikaisempaa rauhallisempi. Toisaalta piti vähän keventää Majakka ja Sivuvaunua varten ja toisaalta tuleva viikko tarjoaa harjoitustunteja sitten sitäkin enemmän.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen kotiin tehden lisäksi pienen lisälenkin. Ennen lenkkiä oli perinteinen astangajooga. Tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin vaihtanut pyörään kesärenkaat ja lisäksi uudet jarrupalat taakse. Nyt ei tarvinnut jarrutella laittamalla jalkaa maahan. Pyörätiet oli vasta nyt putsattu talven hiekoista koko työmatkan varrelta. Päivällä käytiin vielä työporukan kanssa salilla painoja heiluttamassa.

Keskiviikko meni ilman treeniä, kun muuta ohjelmaa oli sen verran paljon. Torstaina kävin taas fillarilla töissä, ja kotiin tullessa tein taas pienen lisälenkin. Vastatuuli oli kotiin tullessa melkoinen. Viimeisellä vitosella sain vetoapua maantiepyöräilyporukasta, joka sattui ajamaan samaa tietä samalla vauhdilla. Ja olihan siellä tuttujakin joukossa, joten sattui mukava rupatteluhetki loppulenkille. Mikalle kiitokset.

Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa kevyen parikymppisen lenkin. Sopivasti sadealue meni tästä yli ja sain nauttia pölyttömästä ja happirikkaasta ilmasta koko lenkin ajan. Pari lämpöastetta lisää ei olisi kuitenkaan ollut pahitteeksi.

Lauantaina oli vuorossa kauan odotettu Majakka ja Sivuvaunu eli August Väkevän muistokilpailu.  Kisan konsepti on sellainen, että siinä kahden hengen joukkue etenee n. 22 kilometrin matkan yhdellä pyörällä toisen juostessa ja toisen pyöräillessä. Kisan reitiksi on valittu Pepomaisesti Nuuksiontien ja Solvallan seutu, jossa tasaista paikkaa saa tuloksetta etsiä. Vuosi sitten valmistunut pyörätie helpottaa nykyisin huomattavasti tiellä liikkumista. Olimme IVOn kanssa kisassa ekaa kertaa ja omistimme kisan poismenneen Päävalmentajan kunniaksi.

Lähtöpaikalla oli suuri määrä kilpailijoita ennen lähtöä. Jotenkin ajattelin ettei mukana olisi näin paljon väkeä, mutta hauskempaahan se on isossa porukassa nauttia leppoisasta menosta. Puhurin laukaistua lähtölaukauksen porukka rynnisti alas Solvallan mäkeä ja leppoisasta menosta ei ollut tietoakaan. Siinä sai tarkkana mennä, kun juoksijat ja fillarit menivät yhdessä ryhmässä ensimmäiset hetket. Alku lähti mukavasti liikkeelle, IVO paineli mäkeä alas fillarilla ja meikäläinen juosten. Alku on alamäkivoittoinen ja se meneekin helposti, mutta heti kohta tulee yksi reitin pahimmista ylämäistä. Siinä on pakko hieman hellittää, ettei vedä itseään ihan hapoille. Juosten se on kuitenkin helpompi kuin fillarilla. Mäen päällä vaihdoimme pyöräilijää ekan kerran. Siitä eteenpäin pohjoiselle kääntöpaikalle ja takaisin kohti Solvallaa ja siitä edelleen Vanhalle Turuntielle. Porukka leviää nopeasti pitkin reittiä, muta samojen kanssakilpailijoiden kanssa tulee juostua ja fillaroitua monta pätkää. Vanhalla Turuntiellä on toinen kääntöpaikka ja siitä reitti palaa suoraan takaisin Solvallaan. Kevyt vastatuuli puhaltaa naamalle ja etureidet tuntuu vähän jumittavan ehkä kylmästä johtuen. Vedämme kuitenkin IVOn kanssa lyhyillä vaihdoilla ja niiden aikana pääsi mukavasti palautumaan ja käyttämään hieman eri lihaksia.

Maaliin tulimme yhdessä ja olimme enemmän kuin yllättyneitä kuullessamme olevamme sekasarjan toisella sijalla! Ja aikakin oli todella hyvä 1.27.

Toinen sija ja Elovena -palkinnot

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä.

Sunnuntaina oli vuorossa suunnistuskauden avaus Paimiossa Finnspring viestissä, jossa Pepolla oli kaikkiaan kaksi joukkuetta mukana. Sain kunnian olla ensimmäisellä osuudella ja sähellykseksihän se alku meni. Lähdin heti k-pisteeltä kiertämään edessä ollutta mäkeä, mutta en jotenkin saanut oikaistua mäen jälkeen takaisin. Siinä mentiin jonkin aikaa väärään suuntaan, ennekuin oikea suunta löytyi. Siitä eteenpäin taas meno oli ok, mutta loppupäässä oli taas yksi rastiväli, jossa menin sekaisin poluista ja löysin tällä kertaa itseni aivan liikaa vasemmalta. Siitä sitten nopealla korjausliikkeellä takaisin kohti rastia, mutta pummiahan siitä tuli.
Loppu tuli taas paremmin ja juosta jaksoi hyvin. Tosin matka ei ollut kuin runsaat kolme kilsaa. Lopputuloksissa olimme komeasti neljänsiä.

PePon tukikohta

Viikolle kertyi vajaat 12 tuntia treeniä, jossa juoksua 58 kilsaa ja fillaria 79 kilsaa. Ensi viikolla tuleekin sitten vähän enemmän, kun keskiviikkona rymytään Nuuksiossa ja viikonloppuna Salpaus-rogassa.

Viikko 16 ja hyvää menoa

Kevät on edennyt pitkin askelin tällä viikolla. Pihaltamme alkaa vihdoinkin lumet sulaa ja paikoin on jo nurmikkoakin näkyvissä. Erityisesti viikonloppu on ollut lämmin ja aurinko on paistanut lämpimästi molempina päivinä. Todisteita kevään etenemisestä on saatu myös luonnon puolelta, kun perjantaina näin ensimmäiset leskenlehdet, lauantaina ensimmäiset sinivuokot ja sitruunaperhoset ja vielä sunnuntaina ensimmäiset västäräkit. Viime keväänä ensimmäiset leskenlehdet kukkivat jo 28.3. eli yli kolme viikkoa ollaan viime vuotta perässä.

Ensimmäiset leskenlehdet

Ensimmäiset sinivuokot

Tällä viikolla oli treenien osalta tarkoitus nostaa juoksukilsoja jonkin verran aikaisemmasta. Ei kuitenkaan mitenkään merkittäviin lukemiin. Nyt hiihdon vihdoinkin loputtua olisi aika aloittaa juoksutreenit kohti kesän tapahtumia. Paljon on mielenkiintoista tulossa tämän kesän ja syksyn aikana.

Viikko alkoi perus-maanantailla, eli fillarilla töihin ja takas. Lisäksi astanga yoga ennen kotiinlähtöä. Tiet oli vielä paikoin jäässä ja hiekkaa on edelleen paljon. Seuraavien pari päivän aikana oli tarkoitus ottaa pieni määräpuristus. Tiistaina oli vähän muuta ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin kotiin tultuani juosta matolla runsaan tunnin lenkin. Keskiviikkona kävin juosten töissä, joten siitä tuli pari hyvää lenkkiä samalle päivälle. Torstaina juoksin vielä aamulla töihin, joten puolentoista vuorokauden annos oli vajaa kuusi tuntia. Ei kuulosta paljolta, mutta tässä vaiheessa juoksutreenejä ihan hyvä meikäläiselle. Torstaina kävin vielä fyssarilla ja kaikki tuntui hyvälle.

Perjantaina tein töiden jälkeen vajaan parin tunnin lenkin edelleen pyöräteitä pitkin. Metsään ei vielä ole asiaa, jos ei sitten halua kunnon rymytreeniä. Siihen päälle vielä coret ja coachin hoidot.

Lauantaina kävin tarkistamassa Nuuksiontien kunto. Nyt oli pyörätie putsattu hiekasta puhtaaksi ja kyllä kelpasi rullata pyörällä ja tossulla. Aurinko paistoi lämpimästi vaikka tuuli ei kyllä ollut mitenkään erityisen lämmin. Iltapäivällä tuli autoon vaihdettua kesärenkaat. Tai oikeastaan kolme kesärengasta ja yksi talvirengas sai jäädä paikalleen. Neljäs kesärengas oli nimittäin rikki, joten ensi viikolla pitää käydä ostamassa ainakin yksi uusi rengas. Myös toinen rengas oli aika heikon näköinen, joten saattaa olla kahden uuden renkaan ostaminen edessä.

Sunnuntaina oli pyöräilypäivä. Kävin ensin maastopyörällä Nuuksion läpi Salmessa ja sitten isompia teitä takaisin. Paikoin meno oli taas enemmänkin kävelyä kuin pyöräilyä. Sen verran on lunta vielä poluilla. Hiekkatiet olivat jo paremmassa kunnossa, kunhan varoi roudan takia tiessä olleita isohkoja monttuja. Aikaa meni runsaat kaksi ja puoli tuntia ja vermeet oli aika kurassa kotiin tullessa.

Sen jälkeen vaihdoin puhtaat vaatteet ja lähdin kokeilemaan uutta maantiepyörää.

Näin kevyt se on ;-)

Kävin nauttimassa Nuuksiontien mäkisestä maastosta runsaan tunnin ajan. Aluksi pyörä tuntui jopa hieman kiikkerältä, kun se on niin kevyt. Nopeasti siihen kuitenkin tottuu ja menosta alkaa nauttimaan enemmän. Vauhti on kuitenkin alamäissä sen verran kova ettei ihan ilman jarruttamista selviä. Myös satulaan tottumiseen menee jonkin aikaa, kun se on aika erilainen kuin aikaisemmissa fillareissa. Samoin vaihteet. Satulaa jouduin nostamaan parilla sentillä heti ekan vitosen jälkeen. Muuten säädöt tuntuivat hyville.

Yksi merkillepantava asia oli kuitenkin se, että aikaisemmin maastopyörällä ajaessa eivät muuta pyöräilijät (varsinkaan maantiepyöräilijät) ole koskaan tervehtineet vastaan tullessa. Nyt maantiepyörällä ajaessa kaikki olivat käsi ojossa jo hyvissä ajoin. Tuntuu, että minut on nyt hyväksytty ja olen selvästi päässyt mukaan johonkin pyöräilijöiden veljeskuntaan.

Viikolle tuli treenitunteja yhteensä 17, jossa juoksua 98 kilsaa ja fillaria 118. Ensi viikko on vähän rikkonainen ja lisäksi viikonloppuna on kisat molempina päivinä, joten määrät jäävät väkisin hieman alakanttiin. Ehkä laatu on sitten sitäkin parempaa.

IVOn maasturi huoltopukilla

Viikko 15 ja eka pidempi lenkki

Kevät on vihdoinkin nytkähtänyt pari askelta eteenpäin tämän viikon aikana. Vielä alkuviikosta yöpakkaset oli melko napakat, mutta torstain jälkeen yöt ovat pysytelleet plussan puolella. Päivisin lämpötilat ovat olleet muutaman asteen tienoilla. Lauantaina saimme kevään ensimmäiset sateet, mutta ei sitä vettä paljoa tullut. Lunta riittää edelleen melkoisesti vaikka virallinen totuus kertoo, että lumet sulaisivat vauhdilla. Alla Ilmatieteenlaitoksen totuus asiasta:

Lumitilanne pääkaupunkiseudulla

Työmatkalla keskiviikkoaamuna näkyivät kevään ensimmäiset kukat

Kevään ensimmäiset Krookukset

 vaikka paikoin oli aika talvisenkin näköistä maisemaa.

Paikoin pyörätiet ovat edelleen erittäin talviset

Viikon treenit menivät edelleen ilman suurempaa suunnitelmaa. Maanantaina ja tiistaina kävin fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina oli perinteinen astanga jooga sekä tiistaina punttisalia.

Keskiviikkona ja torstaina tuli juostua aamulla töihin. Torstaina illalla oli vuorossa Peräkylä Open Sellossa. Kaksi tuntia vierähti keilapalloja heittäessä. Muutama taisi mennä rännin puolelle, mutta ivo pokkasi palkinnon muiden nenän edestä. Ennen Peräkylä Openia kävimme pyöräkaupassa sillä seurauksella, että sain hankittua itselleni uuden maantiepyörän. Nyt vaan odotellaan teiden putsaamista hiekasta.

Specialized Roubaix

                                   

Perjantaista tuli sitten lepopäivä, kun työpäivän päätteeksi ei enää jaksanut lähteä tossuja ulkoiluttamaan.

Lauantaina käytiin ivon kanssa hinkkaamassa Nuuksiontietä. Juoksin heiman kevyemmin kuin edellisenä viikonloppuna, mutta suht reipas juoksu tuntui edelleen yllättävän hyvälle. Tiet oli paremmassa kunnossa, mutta hiekkaa on edelleen paljon.

Sunnuntaina oli sitten viikon odotetuin treeni, kun lähdimme aamuvarhain Jussin kanssa kiertelemään lähitienoita fillarilla ja juoksukengät repussa. Lähdin aamukasilta Veikkolaan. Siitä jatkoimme yhdessä kierrellen Veikkolan lähiseutuja. Välillä kokeiltiin pienempiä polkuja ja välillä hiekkateitä. Pari lämmintä päivää oli kuitenkin tehnyt poluista pehmeitä ja kovaksi tamppaantunut lumi oli muisto vain. Eteneminen oli välillä aika koomista ja videolle olisi tallentunut monta maukasta kohtausta, jos sellainen olisi ollut matkassa. 

Pehmeitä polkuja

Keula upposi lumeen ja pyörä päätyi puuhun.
Eipä ole näin ennen käynyt

Kattilassa vaihdoimme jalkaan maastolenkkarit ja teimme vajaan tunnin juoksulenkin. Eteneminen poluilla ei ollut sen helpompaa jalan kuin pyörälläkään. Kävimme pienen kierroksen Haukkalammen suunnalla ja palasimme takaisin samaa reittiä.

Juoksun ajaksi laitettiin pyörät talteen Kattilan varaston taakse

Varusteiden vaihtoa Kattilassa

Kotiin tullessa mittari näytti runsaat 79 kilsaa eli ihan hyvä päiväannos. Aikaa meni vajaat kuusi tuntia. Uudet Shimanon kengänsuojukset eivät tuntuneet toimivan lumessa lainkaan, mutta ehkä niitä ei ihan siihen ole edes suunniteltu. Joka tapauksessa taas erittäin hieno päivä Jussin kanssa.

Uudet kengänsuojukset eivät kestäneet lumessa rämpimistä

Alla gepsi -träkki päivän reitistä.

Viikon treenit olivat yhteensä vajaat 16 tuntia, jossa juoksua 57 kilsaa ja fillaria 149 kilsaa ja lisäksi coret ja vastaavat.

Viikko 14 ja takatalvi

En tiedä voiko tässä ihan takatalvesta puhua, kun ei ole tuo kevätkään oikein kunnolla vielä päässyt käyntiin. Viikko on kuitenkin ollut hieman edellistä lämpimämpi, mutta tänään sunnuntaina tuli sitten iltapäivällä kunnon lumipyry ja vaikka ulkolämpömittari on hieman plussalla niin luntahan sieltä alas tulee. Alkavalla viikolla ei säätyyppi paljoa muutu ja varsinaista kevättä saamme vieläkin odotella.

Treenien suhteen ollaan taas yhtä viikkoa rikkaampia. Vielä toisena Pääsiäispäivänä maanantaina sekä tiistaina kävin hiihtämässä, mutta jo tiistaina alkoi tuntua siltä, että nyt tämä hiihtopuoli on tältä talvelta nähty. Ei oikein jaksanut innostua enää, kun Pääsiäisenä tuli kaiken kaikkiaan hiihdettyä melkoisen paljon. Tiistaina kävin lisäksi fillarilla töissä sekä ajoin vielä illalla autokorjaamolle hakemaan autoa huollosta.
Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja kotiin tullessa tein pienen lisälenkin.

Torstaina juoksin aamulla töihin. Tiet olivat suht hyvässä kunnossa, vain parissa kohtaa joutui sipsuttaman hitaasti jään yli. Hienoa oli juosta aamulla auringon noustessa ja nauttia sen paisteesta suoraan naamaan. Päivällä oli tarkoitus käydä salilla, mutta aikataulut menivät vähän ristiin ja sali jäi tekemättä. Illallakaan ei enää ehtinyt. Illalla sen sijaan coachi hoiti taas jalat kuntoon.

Perjantaina juoksin töiden jälkeen matolla peruslenkin ja katsoin samalla 2007 ja 2008 Spartan -videot. Aika meni siivillä. Matolla pääsee myös paremmin seuraaman juoksutekniikka ja sitä voi tarvittaessa hieman ...
Lauantaina lähdin kiertämään Nuuksioon toivoen polkujen olevan edelleen hyvässä juoksukunnossa. Ja olivathan ne vaikka ei enää ihan niin hyvät kuin viikkoa aikaisemmin ivon kanssa.

Maisemia lauantain lenkiltä

Polut hyvässä juoksukunnossa 

Sunnuntaina tein pitkästä aikaa vähän reippaamman lenkin lähtemällä juoksemaan Solvallaan päin. Alkuun noin 20 min verryttelyä, jonka jälkeen juoksin runsaan tunnin reipasta vauhtia. Pyörätie oli vielä paksun hiekoitushiekan peittämä ja paikoin oli edelleen jäisiäkin kohtia. Itse juoksu kulki kuitenkin yllättävän hyvin, kun ei näitä kovia treenejä ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin. Vauhtiakin löytyi mukavasti. Lenkin päälle vielä sauna ja coachin hoidot.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 15 tuntia treeniä, jossa hiihtoa 61 km, juoksua 73 km ja fillaria 72 kilsaa. Nyt talven hiihtokilsat on yhteensä 1222 km ja siihen se taitaa jäädä. Mutta koskaan ei tietysti tiedä.

Kukkiva Kliiviamme

Tuleva viikko on edelleen perustekemistä, mutta sen jälkeen kisakausi jatkuu. Edessä on kolme kisaa peräkkäisinä viikonloppuina. Tiedossa on kovaa rutistusta ja määrää sekä tietysti pilkettä silmäkulmassa.
Kisaputki alkaa Majakka ja Sivuvaunulla 27.4. ja jatkuu siitä Salpaus-Rogaan 4.5. Ja vain viikko tästä kisataan kauden ekassa seikkailukisassa Spring Adventuressa 11.5. Sen jälkeen vedetään pari viikkoa henkeä ja jatketaan kisoja.

Kahden viikon kuluttua juostaan Japanissa 20. kerran Sakura-michi Nature Run. Suomesta mukana on tietysti Veikko, jonka kanssa juoksimme yhdessä viime vuonna. Paljon tsemppiä Veikolle!