Yhteislenkiä

Jukolasta kotiuduttiin sunnuntaina ja pari päivää on mennyt kamppeita kuivatellessa ja siivotessa. Sunnuntaina kisapaikalla alkanut reipas sade kasteli käytännössä kaikki tavarat. Maanantaina ja tiistaina olen ottanut rennosti harjoittelun suhteen ja liikuskellut vain fillarilla töihin ja takas. Keskiviikkona oli sitten vuorossa toinen Nuuksio Classicin yhteislenkki. Nyt lähtöpaikkana oli Kattila, jonne meiltä tulee matkaa sellainen vajaa 11 kilsaa metsiä pitkin. Tullessani Kattilaan oli väkeä paikalla jo melkoisesti. Ja tulihan sinne sitten tuttujakin, kun   "The North Js" kaarsivat autolla paikalle. Juha ja Janne olivat aivan innoissaan tulevasta Off GTA reissustaan ja siitä riittikin mukavasti juttua. Noin parin viikon mittainen reissu Alpeilla on varmasti ikimuistoinen. Toivotaan heille hyvää keliä ja mahtavia muistoja. Lisäksi paikalle tuli Endurancea viime viikonloppuna Jukolassa edustanut JanneS.

Juha, JanneS ja Janne

Järjestäjien puolelta Terho oli organisoimassa lenkkiä. Taustalla Salomonin
testitossuja, joita oli mahdollista kokeilla lenkillä.

Lampaat ihmettelivät parkkipaikalla ollutta kuhinaa. Hulluja noi
juoksijat, kun tässä voi vain lepäillä auringossa ja syödä ruohoa.

Porukalla tehtiin vajaan puolentoista tunnin lenkki tuttuja polkuja pitkin. Jalassa oli Jukolasta ostetut uudet Salomonin Speedcross 3 (korko)kengät. Heti kotoa lähdettyä oli jalassa tuttu tunne, kun olen aikaisemmalla mallilla juossut jo useamman vuoden ajan. Ainoastaan pohjallisen vaihdoin ennen lenkille lähtöä, kun ne eivät edellisenkään mallin kanssa tuntuneet sopivilta. Ensivaikutelma oli hyvä ja tällä tossulla tulen varmaan juoksemaan pidemmät matkat. Lenkille tuli mittaa yhteensä 32 kilsaa eli hyvästä treenistä oli kyse.

Nuuksio Classic tapahtumasta oli tehty juttu paikalliseen Länsiväylä -lehteen. Pari isoa kuvaa painetussa versiossa ja verkossakin oli juttu julkaistu. Hienoa julkisuutta, joka varmasti lisää taas tietoisuutta tapahtumasta.

Rhododendronit ovat lähes kukkineet, mutta nyt pihallamme ovat kukkaan puhkeamassa unikot. Aivan mahtavia, lähes kämmenen kokoisia, kukkia.

Unikon kukka.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Endurance Valio-Jukolassa 2012

Tämänvuotinen Jukolan viesti onnistui joukkueeltamme erittäin hyvin. Kuten viime vuonnakaan ei kenellekään sattunut sellaista todella isoa pummia, joka olisi pudottanut joukkuettamme merkittävästi. Tavoitteeksi asetettu läpipääsy onnistui yli odotusten ja myös sijoituksen suhteen voidaan olla todella tyytyväisiä. Lisäksi kaikille jäi reissusta varmasti hyvä mieli ja kun vielä keskustelut kääntyivät jo ensi vuoden Jukolaan, voidaan reissua pitää varsin onnistuneena.

Oma suoritus kolmannella osuudella sujui yllättävän hyvin ihan alkua lukuun ottamatta. Saatuani oman karttani Jannelta vaihtopuomilla lähdin siitä juoksemaan reippaasti kohti K-pistettä. Lueskelin karttaa rauhassa, kun huomasin ettei kompassi ja emitti ihan istu kunnolla käteen. Olinkin laittanut ne käteen ennen vaihtoa päin vastoin kuin yleensä. Siinä sitten vauhdissa vaihdoin emitin vasempaan ja kompassin oikeaan käteen.
Reitti ykköselle näytti helpolta, siitä vaan soita pitkin kallioiden välistä suoraan rastille. Ehkä pitkällä alkuviitoituksella oli maitohapot päässeet kunnolla jylläämään, koska jostain syystä aloin kaartamaan liikaa oikealle ja menin reilusti rastin ohi. Vasta rastin takana ollut järvi pysäytti vauhdin ja sain paikallistettua itseni. Siitä sitten takaisin kohti rasti, joka löytyi hyvin toisella yrityksellä. Aikaa tuhraantui viitisen minuuttia.

Seuraavat kolme rastia sujuivat hyvin ja sen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen juomapiste ja lyhyt viitoitus. Sen jälkeen oli viisi melko lyhyttä rastiväliä, jonka jälkeen tuli pitkä, noin 1,8 kilsan rastiväli. Se meni hieman edellisiä hitaammin, kun rastivälillä ollut kielletty piha- ja suoalue piti kiertää pohjoisen kautta. Seuraavat viisi rastia menivät taas hyvin, mutta rastille numero 16 tulin väärälle hajonnalle. Sain nopeasti korjattua eikä aikaa mennyt meikäläisen mittakaavassa juurikaan hukkaan. Seuraavaksi oli vuorossa reitin toinen pitkä väli, nyt noin 1,5 kilsaa. Myös tälle välille osui kaksi kiellettyä aluetta. Niiden välistä pääsi kuitenkin juoksemaan mukavasti polkua pitkin ja itse rasti löytyi hyvin. Seuraavat neljä rastia menivät hyvin ja sen jälkeen oltiinkin jo sillä peltorastilla. Tässä vaiheessa luulin jo tulevani maaliin ja katsottuani kelloa ajattelin, että nyt tuli huippuaika meikäläiselle. Näin ei kuitenkaan ollut vaan viitoituksen jälkeen jäljellä oli vielä viisi rastia ennen maalia. Ne olivat kuitenkin helppoja rasteja. Toiseksi viimeiselle tullessa kiersin vähän turhaan polkuja pitkin ja menetin hiukan aikaa. Loppuaika oli 1.51.50 joka tarkoittaa kilometriaikana 7.56. Vuonna 2009 Mikkelin Jukolassa suunnistin viimeksi alle kahdeksan minuutin kilometrivauhtia. Tällä kertaa viitoitusta oli paljon, joka sekin luonnollisesti nopeutti matkantekoa.

Endurancen joukkue (vasemmalta): Juha Jumisko, Tero Hyppölä, Jouni Holopainen,
Mikael Heerman, Janne Snellman, Mikko Luusalo sekä Jari Rosti.

Tässä linkki joukkueen tuloksiin ja muutamaan coachin ottamaan valokuvaan.

Kiitokset vielä koko porukalle ja ensi vuonna sitten Jämsä-Jukolassa uudestaan!

Jukola prologi

Huomenna se alkaa. No Jukola tietysti. Lauantaina ja sunnuntaina kisataan 35. kerran Venlojen ja 64. kerran Jukolan viestin mestaruuksista, tällä kertaa Valio-Jukolan merkeissä. Itselläni on edessä 19. Jukolan viesti ja samalla viides kerta Endurancen joukkueessa.

Tällä kertaa viesti käydään Vantaan Hakunilan urheilupuiston vieressä sijaitsevan Sipoonkorven maastoissa. Luvassa on ilmeisesti yllättävänkin vaativaa suunnistusta vaikka kisakeskus ja kilpailualue sijaitsevat suurten teiden ja asutuksen välissä. Ilmeisesti juuri tästä johtuen jokaisella osuudella on viitoistusta noin kahden kilometrin verran. Samoissa maastoissa on kisattu vuonna 1995, mutta silloin en ollut mukana. Itselleni huomiset maastot täysin tuntemattomat, koska en ole siellä koskaan ollut edes ulkoilemassa. No, viikonloppuna siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus kunhan ei jää liiaksi nauttimaan uusista maastoista.

Endurancen viestijoukkue ottaa tänä vuonna viidennen kerran haasteen vastaan Jukolan viestiin osallistumisesta. Olemme olleet mukana vuodesta 2008, jolloin kisattiin Tampereella. Sen jälkeen olemme olleet mukana 2009 Mikkelissä, 2010 Kytäjällä ja 2011 Virolahdella. Porukka on vuosien varrella vaihdellut melkoisesti. Tämän viikonlopun jälkeen Endurancen joukkuetta on edustanut Jukolassa yhteensä 15 eri suunnistajaa.

Tämän vuoden viestiin olemme saaneet kokoon erittäin iskukykyisen joukkueen. Vaikka Hevoskuurin tekemässä ennakkoarvailuissa emme olekaan mainittuina niin uskon, että tulemme olemaan yksi suurimmaista yllättäjistä. Nähtäväksi jää ainoastaan se miten moni muista huippujoukkueista saa jäädä katselemaan meidän  nastareiden kantapäitä.

Tärkeälle avausosuudelle viestiä lähtee viemään Mikko Luusalo. Erittäin varmana ja kokeneena suunnistajana Mikko laittaa muut aloittajat koville. Toisen ja samalla viestin ainoan kokonaan pimeän osuuden viestiä vie Janne Snellman, joka on kevään aikana päässyt todelliseen huippukuntoon. Seikkailu-urheilun puolellakin vaikuttava Janne on tänä viikonloppuna lainassa Lupus Extremen joukkueesta. Kolmannella osuudella olen itse juoksemassa ja toiveissa olisi, että kroppa olisi paremmassa kunnossa sekä kisaa ennen että kisan jälkeen kuin mitä se oli viime vuoden Jukolassa.

Viestin ratkaisut nähdään usein aamuyön lyhyillä, mutta jäätävän kovavauhtisilla neljännellä ja viidennellä osuudella. Endurance heittää tässä vaiheessa peliin kokeneet suunnistajat Jari Rostin sekä Jouni Holle Holopaisen. Jari on kiertänyt rasteja ahkerasti kevään aikana ja on selvässä nousukunnossa. Holle taas juoksi oman ennätyksensä helmikuussa Espoossa juostavassa 24h juoksussa, joten kunto on kaikin puolin kohdallaan. Kuudetta osuutta suunnistaa maajoukkuemies Tero Hyppölä, jolle kauden päätavoite on Jukolan viestin lisäksi syyskuun alussa Puolassa juostavat 24h MM-kisat. Ratkaisevan ankkuriosuuden juoksee huippukuntoinen Juha Jumisko, joka voitti toukokuun alussa Kreikassa juostavan 260 km mittaisen Dolichos -maastoultran. Muiden joukkueiden ankkuriosuudelle asettamat maailmanmestarit joutuvat siis ahtaalle Juhan kanssa.

Sunnuntaina nähdään miten kisat ovat menneet. Tässä vielä vähän tunnelmia viime vuoden lähdöstä.

YLE:n  TV2 lähettää sekä Venlojen että Jukolan viestin suorana lähetyksinä, joten jos et pääse itse paikalle niin kannattaa avata telkkari lauantaina klo 13.40 - 17.30 sekä klo 23.50 - 7.00.

Metsässä

Menneen viikon treenit on tullut tehtyä metsässä ja poluilla. Suunniteltu yösuunnistusharjoitus jäi kuitenkin tekemättä. Keli on ollut vaihteleva ja välillä on ollut ihan lämpimiäkin jaksoja. Kun viime viikolla sadetta kertyi noin 38 milliä niin tällä viikolla ei ole satanut kuin 10.

Maanantaina juoksin aamulla töihin. Juoksu kulki mukavasti vaikka repussa oli vähän enemmän painoa. Loppumatkasta näin vielä Arton, joka oli fillarilla matkalla töihin. Juteltiin siinä parin kilsan ajan. Illalla käytiin syömässä juhlan kunniaksi. Tiistaina olin vaihteeksi autolla töissä ja illalla kävin kääntymässä Kattilassa. Runsas parituntinen meni mukavassa säässä. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä, peruslenkkiä.

Torstainakin olin fillarilla töissä, mutta kotimatkalla poikkesin Karhusuolla Länsirasteilla suunnistamassa 9 kilsan radan. Tarkoitus oli nyt kuivalla kelillä kokeilla uudestaan suunnistuslaseja, mutta hikinauha oli taas jäänyt kotiin ja eihän siitä sitten tullut mitään. Lasit kulkivat pään päällä, mutta onneksi mukana oli luuppikompassi, että kartanluku helpottui edes vähän. Maasto oli todella vaativaa, kun korkeuseroja riitti ja kaatuneita puita tuntui olevan normaalia enemmän. Juoksu kuitenkin kulki mukavasti. Suunnistuksen suhteen riittää vielä töitä, kun taas tuli pari useamman minuutin pummia. Ensimmäinen pummi sattui jyrkässä rinteessä, kun en malttanut mennä tarpeeksi alas. Pienen vauhtilenkin jälkeen takaisin samaan paikkaan ja tällä kertaa tarpeeksi pitkälle alas rinnettä ja rasti löytyi. Toinen pummi oli hankalampi, kun olin kyllä oikealla paikalla, mutta rasti oli suhteellisen piilossa katajan juuressa. Vasta pienen pyörimisen jälkeen huomasin rastin. Maalissa järjestäjät veivät vielä kartan seuraaville metsäänlähtijöille, kun eivät olleet osanneet varautua näin suureen suunnistajamäärään. Harmin paikka, koska sitä karttaa itselläni ei vielä ollutkaan.

Perjantaina pidin välipäivän. Illalla piti nurmikko ajaa, kun sekin kasvaa näin alkukesästä hurjaa vauhtia. Alla kuva pihallamme olevan Rodorendro -pensaan kukasta. Nyt on sen parasta kukinta-aikaa.

Lauantaina kävin aamulla Nuuksiossa puolentoista tunnin lenkillä. Lisäksi lyhyt kuntopiiri. Iltapäivällä lähdin Perniöön Suomi-Juoksun talkoisiin. Ennen kisaa ei paljoa hommia ollutkaan, mutta kisan aikana tuli taas seisottua viisi tuntia tienristeyksessä ohjaamassa liikennettä ja juoksijoita. Vettä tihutti ensimmäiset tunnit ja tuultakin riitti. Välillä joutui tekemään lyhyitä juoksupyrähdyksiä pysyäkseen lämpimänä. Kotiin lähdin puolen yön jälkeen ja kotona tarkoitus oli lähteä tekemään yösuunnistusharjoitus. En kuitenkaan sitten lähtenyt vaan menin suoraan nukkumaan, kun aamuksi kello oli laitettu aikaisin soimaan.

Aika vähille jäi yöunet, kun seuraavana aamuna oli tarkoitus olla mukana ensimmäisellä Nuuksio Classicin yhteislenkillä. Yhteensä neljän yhteislenkin aikana on tarkoitus käydä koko reitti läpi. Itse kisa on syyskuun alussa, jonne olemme Jussin kanssa menossa. Aloitin oman lenkkini kotoa ja kokoontumispaikalla Siikarannassa olin runsaan puolen tunnin kuluttua. Yhteislenkille lähti kaikkiaan mukaan 22 henkeä, eli paljon oli väkeä mukana heti ekalla kerralla. Suurin osa reitistä oli tuttuja polkuja ja lähes kaikki pätkät on joskus tullut juostua. Kiva oli kuitenkin juosta niitä pitkästä aikaa uudestaan. Ihan lopussa Soidinsuon jälkeen oli polkupätkiä, joilla en aikaisemmin ole ollut. Väki oli aika eritasoista ja välillä pysähdyttiin ja keräämään porukkaa kasaan tai kuuntelemaan järjestävän tahon ohjeita reitistä. Keli oli lopulta oikein miellyttävä. Itse olin laittanut vähän liikaa vaatetta päälle ja takin sainkin jättää lähtöpaikalle odottamaan paluuta. Siitä sitten vielä juosten kotiin ja kotona mittarissa näytti lukemat 24,5 km. Siitä siis vielä naapurimäelle ja takas niin saatiin lopuksi tasalukema. Aikaa meni taukoineen hiukan vajaa kolme tuntia. Alla kartta tänään juoksemastamme reitistä.

Viikolle kertyi mukavasti vajaa 13 tuntia treeniä, josta 8 tuntia juoksua, runsas 2,5 tuntia fillaria ja 1.45 suunnistusta sekä kuntopiirit.

Ensi viikolla onkin sitten Valio-Jukola viikonloppuna, jossa tämän hetkisen suunnitelman mukaan on tarjolla kolmas osuus. Mutta sitä ennen taitaa olla pitkä lenkki tiedossa...

Ja kesä meni

Just viime viikolla tuli hehkutettua kesää ja tällä viikolla ollaankin sitten oltu ihan erilaisessa säässä. Lämpötila on kivunnut juuri ja juuri yli kymmenen asteen ja kova tuuli on puhaltanut koko viikon. Aamulämpötilat ovat olleet alimmillaan kolmen asteen kieppeillä, joten aamulla on saanut pukea vaatetta päälle oikein kunnolla. Vettäkin on satanut useampana päivänä. Myös tuleva viikko näyttää aika kylmälle.

Harjoitusviikko alkoi taas maanantaina iltarasteilta. Tai ensin tuli ajettua aamulla fillarilla töihin ja siitä sitten töiden jälkeen autokyydillä Luukkiin. Fillari kulki automatkan takakontissa. Luukissa oli tarjolla 12 kilsan rata kuten viime viikolla, joten eihän sitä lyhyemmällekään radalle voi näin ennen Jukolaa mennä. Keli oli sateinen ja lämpötila jossain kymmenen tienoilla. Suunnistus kulki tällä kertaa paremmin kuin viimeksi vaikka parilla rastilla tuli useamman minuutin pummit. Varmaankin kylmän ja sateisen kelin ansiosta jaksoin juosta nyt paljon paremmin kuin viimeksi eikä suunnistaessa tullut edes niin kova jano kuin viikko sitten. Aikaa reitillä meni 1.58, joka on yli 20 minsaa nopeammin kuin viikko sitten vastaavan pituisella radalla. Ihan mukava tulos tällä harjoittelulla. Aika epätasaisia suorituksia nämä kuitenkin ovat, joten harjoitusta vaaditaan vielä paljon lisää. Luukista poljin vielä fillarilla runsaan tunnin kotiin. Onneksi oli hanskat mukana. Muuten olisi sormet jäätyneet kotimatkalla.

Tiistaina ja keskiviikkona juoksin peruslenkit töistä kotiin. Eipä kummeempaa kuin puolitoista tuntia peruslenkkiä. Torstaina olin fillarilla töissä. Fillaroitiin aamulla Jussin kanssa yhdessä ja suunniteltiin tulevaa seikkailua kesällä. Vauhtia riitti aamulla kuten aina Jussin kanssa. Kotiin tulinkin vähän rauhallisemmin.

Perjantai ja lauantai olivat välipäiviä ja seuraava lenkki tehtiinkin vasta sunnuntaina. Keli oli edelleen sateinen ja kolea. Kaksi viikkoa sitten juoksin metsäpoluilla ilman paitaa pelkät sortsit jalassa, mutta nyt oli päällä pitkähihainen paita ja takki sekä pitkät housut. Eli se siitä kesästä. Toivottavasti se kuitenkin vielä sieltä tulee.

Viikolle kertyi yhteensä vajaa 10 tuntia treeniä, jossa 4,5 tuntia juoksua, kolme fillaria ja pari tuntia suunnistusta.

Ensi viikon lauantai menee Perniössä Suomi-Juoksun talkoissa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä saamaan viikolle pari suunnistusharjoitusta, joista toinen yöharjoitus. Saa nähdä tuleeko siitä mitään, kun tähän aikaan vuodesta pitää valvoa niin myöhään päästäkseen pimeän aikaan metsään. Huomiset iltarastit taas jäävät väliin, kun ohjelmassa on 17-vuotishääpäivä. Se tarkoittaakin sitä, että lenkki pitää hoitaa pois alta heti aamulla.

Kesä tuli

Kaksi viikkoa on kulunut Sepon juoksusta. Kylläpä aika kuluu nopeasti. Varsinkin nyt toukokuussa, kun kevät tekee tuloaan ja kaikki luonnon kasvit puhkeavat kukkaan. Siitä ei ole kuin kuukausi, kun viimeiset lumet sulivat pihaltamme ja nyt puissa on jo isot lehdet, nurmikko on jo kertaalleen leikattu ja omenapuut ja kirsikkapuut kukkivat. Kevät on vuoden hienointa aikaa.

Sepon juoksun jälkeisellä viikolla otin aika rauhassa vaikka eihän tuolla Lohjallakaan kahta tuntia enempää tullut juostua. Töissä kävin kahdesti fillarilla. Helatorstaina käytiin coachin kanssa kiertämässä Siikajärven ympärijuoksun reitti. Metsässä oli paljon kaatuneita puita ja välillä joutui polulta poikkeamaan pidemmänkin matkan kiertääksen puut. Ilma oli vähän sateinen. Perjantaina ja lauantaina kävin kiertämässä Nuuksiossa runsaan 1,5 tuntia rauhallisella tahdilla. Meno tuntui hyvälle ja ilmakin alkoi lämmetä viikonloppua kohden. Sunnuntaina ei tullut varsinaista harjoitusta, mutta kolmisen tuntia hyötyliikuntaa, kun kävin sahan kanssa siivoamassa metsäpolkuja talven aikana kaatuneista puista. Kaikki puita ei tietenkään saanut pois, kun ne olivat sen verran isoja. Mutta sekin helpottaa puiden ylitystä, kun puiden rungosta saa oksat sahattua pois. Nyt ainakin se metsäpätkä on paljon paremmassa kunnossa. Vielä on yksi toinen reitti, mikä pitää käydä siivoamassa tässä alkukesän aikana. Lisäksi viikolle kertyi kaksi lepopäivää. Harjoituksia ei tullut yhteensä kuin runsaat kuusi tuntia, jossa kaksi juoksulenkkiä, yht. 32 kilsaa.

Tämä viikko alkoi jo sitten erilaisella tahdilla. Iltarastikausi lähti käyntiin maanantaina, kun Solvallassa oli tarjolla 12 kilsan rata. Edellinen varsinainen suunnistuskerta oli viime vuoden Jukolassa, joten aika vähäiselle nämä suunnistukset ovat jääneet viime aikoina. Keli oli erittäin lämmin. Suunnistus takkusi jo heti alussa, kun pientä koukkua tuli tehtyä lähes jokaisella rastilla. Radan toisella puolikkaalla alkoi askelkin painaa jo sen verran, että karttaa ei jaksanut kovinkaan tarkkaan lukea. Puuttuvat kovat lenkit alkoivat tässä vaiheessa näkyä. Tai ehkä ihan kaikenlaisten lenkkien puute alkoi näkyä. Ensimmäistä kertaa käytössä olleet kartanlukulasit toimivat alussa hyvin, mutta sitten hikeä alkoi kerääntyä silmiin ja laseihin sen verran, ettei niitäkään enää voinut käyttää. Hikinauhalle olisi ollut käyttöä, mutta se oli unohtunut kotiin. Myös suunnistuskenkien kanssa oli harmia loppumatkasta, kun pehmeisiin tossuihin tottuneet jalat hiertyivät paikoin rikki koppuraisten ja vanhojen kenkien käsittelyssä. Aikaa reitillä kului hulppeat 2.23. Joka tapauksessa oli kivaa pitkästä aikaa päästä metsään juoksemaan. Harjoituksen jälkeen poljin vielä kotiin fillarilla. Meinasi Solvallantien mäet olla siinä vaiheessa liikaa.

Tiistaina ja torstaina kuljin fillarilla töihin, kun taas keskiviikkona juoksin töiden jälkeen kotiin ja perjantaina juoksin aamulla töihin. Molemmat juoksulenkit kulkivat paremmin kuin edellisellä viikolla vaikka vasen etureisi tuntui edelleen vähän kipeältä. Ihan niin kuin se on tuntunut jokaisella lenkillä Japanin jälkeen. Lauantaina pidin lepopäivän, kun ohjelmassa oli puutarhalla käynti. Erilaisten yrttien lisäksi ostimme punalehtisen Japaninvaahteran sekä Rusokirsikan. Molemmille löytyi paikka yläpihalta uuden sisääntulon varrelta. Tänään sunnuntaina kävin Kattilassa kääntymässä. Olipa mahtava ilma, kun eilinen kova tuuli oli lähes laantunut ja aurinko paistoi lämpimästi. Keli oli sen verran lämmin, että tunnin juoksemisen jälkeen oli pakko ottaa paitakin pois päältä. Lenkin jälkeen coachi käsitteli vielä selän ja jalat. Tänään ei vasen reisi enää tuntunut vaivaavan. Sen sijaan pohkeet olivat jostain syystä jäykät.

Rusokirsikka

Tälle viikolle kertyi harjoituksia yhteensä vajaat 12 tuntia, jossa 5h juoksua, 4h fillaria ja loput suunnistusta. Jotain pientä kuntopiiriäkin on tullut tehtyä, mutta ei mitään kovin vakavaa. Tulevalla viikolla on tarkoitus käydä kerran tai kaksi suunnistamassa. Jukolaan on aikaa alle kolme viikkoa.

Viikko 19 ja Sepon Ystävyysultra

Lauantaina juostiin Lohjan urheilukentällä Seppo Leinosen 60-vuotis syntymäpäivien kunniaksi 6h Ystävyysultra. Mikä olisikaan sopivampi tapa juhlia Sepon merkkipäivää kuin tehdä se juoksun merkeissä.
Paikalle oli saapunut iso osa Suomen ultraperheestä. Tunnelma oli lämmin vaikka keli oli tuulinen eikä lämpöasteitakaan ollut kuin vajaat kymmenen. Iltapäivää kohti tuuli alkoi tyyntyä, mutta jossain vaiheessa Lohjan yli kulki sadealue, josta osansa saivat kaikki paikalla olleet.

Itse hölkkäsin kisassa runsaat kaksi tuntia, jonka jälkeen siirryin kävelemään kenttää ympäri. Siinä ehti mukavasti jutella lähes kaikkien kanssa. Eipä ole ennen ollut vastaavaa mahdollisuutta. Kannustusta riitti mukavasti kaikille.

Seppo jakaa ultrakokemuksia muiden kanssa 

Kokemusta riittää: Seppo, Ari ja Marios yhteensä 37 Spartathlon läpijuoksua

Onnittelut vielä Sepolle huikaisevasta juoksu-urasta. Toivottavasti paikat kestää vielä saman verran lisää. Loput kuvat tapahtumasta voi katsella täältä.

Tälle viikolle kertyneet harjoitukset olivat pääasiassa työmatkapyöräilyä. Ja nekin melko kevyitä. Maanantaina, tiistaina ja torstaina kävin fillarilla töissä, josta kertyi runsaat neljä tuntia fillaria ja kilsoja hiukan vajaa sata. Keskiviikkona kävin juoksemassa toisen juoksulenkin Sakuran jälkeen. Vuorossa varovainen kymppi järven ympäri. Juoksu tuntui hyvälle, mutta tottumattomuudesta etureidet olivat vielä perjantaina melko kankeat. Lisäksi viikon aikana on kolmena iltana yritetty tehdä pientä kuntopiiriä. On mukava huomata, että vatsalihasten tekeminen onnistuu nyt ilman mitään ikäviä tuntemuksia alavatsassa. Se on hyvä merkki. Lauantain Ystävyysultran jälkeen pidin sunnuntain vapaata. Se menikin mukavasti kotipihalla kevään uusia istutuksia laittaessa. Viikolle kertyi yhteensä kahdeksan tuntia treeniä.