Viikko 13

Viimeinen harjoitusviikko Sakura-Michiä varten on nyt pulkassa ja ei ihan huono viikko tullutkaan. Alkuviikolla tein vähän lyhyempiä treenejä, koska sunnuntaille oli suunnitteilla juosta jo perinteinen Montrail. Itselle tuo Montrailin kieräminen oli vasta toinen kerta, kun ekan kerran olin mukana viime syksynä ennen Spartathlonia. Tällä kertaa mukana oli itseni lisäksi Tommi, Hietsu ja JariR.

Tällä kertaa keli oli viime kertaa haastavampi, kun talvi on pitkittynyt ja lunta oli reitillä todella paljon. Onneksi koko matkaa ei tarvinnut umpihangessa tarpoa, kun välillä oli muitakin ulkoilijoita tallonut samoja polkuja. Yhtään petoa ei kuitenkaan nähty vaikkakin yhdet aika isot tassun jäljet nähtiinkin. Luontohavainnot oli muutenkin aika niukat, joka ei ehkä johtunut niiden puuttesta vaan enemmänkin asianosaisen huonosta luontotuntemuksesta. Alussa juoksimme pari kertaa harhaan, kun jutut alkoi mennä Kreikan suuntaan ja keskittyminen vähän herpaantui. Muuten päivästä tuli todella hieno, kun etukäteen varoiteltu sääennuste osoittautui vääräksi ja saimme nauttia suurimman osan matkasta auringon paisteessa. Matkan varrella olleet kahvilat olivat kiinni Luukkia lukuunotamatta ja siellä nautimme kahvimunkit. Pirttimäen kahvila oli mennyt kiinni juuri ennen kuin ehdimme paikalle. Siellä on kyllä tämän lenkin parhaat leivonnaiset. Niin ja itse lenkistä...se meni hyvin, kokonaisaika taukoineen noin 7.10. Muutama kuva gps-träkin mukana löytyy täältä. Puhelimesta loppui akku muutama kilsa ennen Pirttimäkeä ja siksi träkki jäi kesken.

Viikon kokonaismäärät meni vähän suunnitellun yli. Juoksutunteja kertyi runsaat 17 ja fillaritunteja 5. Voimaharjoitukset olen nyt jättänyt kisojen takia ja ne jatkuvat vasta toukokuussa. Lisäksi oli jotain sekalaista ja kokonaistunnit kohosivat hieman päälle 22 tunnin.

Ensi viikolla on suunnitteilla saada kasaan 10 tuntia. Ja ainakin huominen maanantai on varattu lepopäiväksi.

Kesän ohjelma

Ensi kesän ohjelma hakee vielä muotoaan, mutta vaihtoehdoista ei ainakaan ole pulaa. Tämän kauden päätavoite on asetettu jo viime vuonna tuonne syksyn neljäkasille ja koska kevät menee Sakura-Michi kisassa, niin siihen väliin jää aivan liian pitkä aika pelkälle harjoittelulle. Sehän olisi peräti neljä kuukautta ilman mitään kivaa seikkailua. Tälle neljän kuukauden jaksolle on melkeinpä pakko löytää jotain. Muuten sitä saattaa harjoitella itsensä ihan uuvuksiin.

No, mitäs vaihtoehtoja tässä sitten olisi. Kesäkuun alussa on tietysti yhtenä vaihtoehtona Suomi-juoksu, joka juostaan tänä vuonna Salossa. Nopea ja tasainen alusta sekä suomalainen kesäyö olisivat varmasti taas hieno kokemus. Toisena vaihtoehtona olisi 100km MM-kisat Belgiassa, mikäli joukkueeseen pääsee. Tämä kisa on Juhannuksena, ja se olisi juuri Sakuran ja neljäkasin puolessa välissä. Mikäli Sakurassa ei riko jalkojaan voisi tämä olla hyvä vaihtoehto. Tosin ei tuonne MM-kisoihin voi ihan "takki auki" lähteä. Satasta varten olisi hyvä ehtiä harjottelemaan hieman toisin kuin Sakuraan. Ilmoittautumiset Belgiaan tulee tehdä toukokuun alussa. Parasta varmaan olisi, jos tuonne Belgiaan ei lähtisi itseään nolaamaan. Sakura huomioon ottaen ei kunnon tulokseen tai omaan ennätykseen taida olla realistisia mahdollisuuksia.

Kolmas vaihtoehto olisi juosta Kanadan Kalliovuorilla tuossa Sinister 7- kisassa edellyttäen, että siihen löytää jonkun parin jakamaan tuon 146km kokonaismatkan. Jos kyseisen kisan juoksisi solon sijasta kahdestaan jonkun toisen kanssa, niin tuo matka olisikin jo helpompi, eikä tuo syksyn neljäkasi vielä vaarantuisi. Kisa koostuu seitsemästä erillisestä lenkistä, joiden pituudet vaihtelevat 12 ja 33 kilometrin välillä. Jos esimerkiksi juoksisi kahden hengen joukkueella joka toisen osuuden tulisi siitä 62 ja 84 kilometriä per kaveri. Se ei olisi ihan paha, tosin kokonaisnousua tuolla koko 146km reissulla on 5050m eli se tekisi nousua noin 35m/km. Tarkemmat speksit kisasta löytyvät täältä.

Taitaa ensi kesän ohjelma varmistua vasta Japanin jälkeen, kun näkee missä kunnossa sitä oikein on. Sen verran kuitenkin noi Kalliovuoret kiinnostaa, että olen jo kaveria kysellyt ja laitoin jopa kisojen nettisivuille "haetaan kaveria" ilmoituksen.

Brno 48h kisat

Viikonloppuna on taas kisattu Tsekeissä legendaarinen Brno 48h kisa. Tulostaso jäi tällä kertaa hieman edellisvuosista, mutta alustavien tulosten perusteella 11 juoksijaa olisi ylittänyt 300km rajapyykin. Voittoon juoksi tällä kertaa tsekkiläinen Dan Oralek 366km tuloksella. Ruotsin Christian Ritella oli seitsemäs tuloksella 310km.


Seuraavat 48h kisat käydäänkin sitten Ateenassa 8.-10. huhtikuuta sekä "superviikonloppuna" 22.-24. toukokuuta, jolloin kisoja käydään Ranskan Surgeresissa (kutsukilpailu?), Tanskan Bornholmissa sekä Itavallan Wienissä. Bornholmissa paikalla myös edustava joukko Suomalaisia.

Kevätleiri

Viikko 12 on mennyt erityisen liikunnallisissa merkeissä, kun viikonloppuna vietettiin taas Endurancen kevätleiriä. Talvi on mennyt todella nopeasti, kun tuntuu, että seuran syysleiristä ei ole kuin vähän aikaa. Tällä kertaa paikkana oli Tampereen Varala aikaisemman Vierumäen sijasta. Puitteet olivat erinomaiset ja Timon opastuksella saimme lenkin aikana oivallisen hyvän opastuksen Tampereen legendaarisiin paikkoihin ja ihmisiin. Tuttua väkeä oli saapunut paikalle taas mukavasti.

Edit: Tässä pari kuvaa retkeltämme (sisältää pari kissa-kuvaa).

Määrällisesti viikko on sujunut hyvin. Maanantaina ja keskiviikkona juoksin matolla kahden tunnin lenkit ja niiden lopuussa tein muutaman (maanantaina kaksi ja keskiviikkona kolme) 500m vetoa vähän paremmalla vauhdilla. Jotenkin oli vähän tukkoista tuo meno. Tästä huomaa, ettei vetoja tai muuten kovia treenejä ole tullut tehtyä taas aikoihin. Tiistaina ja torstaina tein yhdistelmätreenit töiden jälkeen, kun ensin fillaroin kotiin ja sen päälle vielä tunnin juoksulenkit. Perjantaina kävin aamulla salilla tekemässä lyhyen juoksun päälle voimatreenin ja illalla juoksin sitten runsaan parin tunnin lenkin kotiin töistä. Meno oli aika takkuista , kun oli tehnyt voimatreenin aamulla. Viikonloppuna tulikin sitten juostua kevätleirin yhteydessä hyviä lenkkejä vaikka vauhti tuppasi vähän lopussa nousemaan. Lauantaina tehtiin päivällä peruslenkki ja illalla saunalenkki. Sitten sunnuntaina vähän myöhäisen aamupalan jälkeen juostiin vielä pitkä lenkki sen viereisen järven ympäri. Viikolle kertyi yhteensä runsaat 13h juoksua, 4,5h yhdistelmätreeniä, 2,5h fillaria ja tunti voimatreeniä eli yhteensä noin 21 tuntia.

Tiistaina kävin Juhalla hieronnassa ja kyllä oli reidet kipeät. Juha sanoi ottavansa vähän kovemmalla (ja poikittaisella) otteella ja kun lisäksi edellisestä kerrasta oli kulunut jo toista kuukautta, oli hierontapöydällä makaaminen oli melkoista kieriskelyä. Lisäksi tuo voimaharjoittelu olisi varmasti vaatinut enemmän venyttelyä. Siitä tulikin sitten vähän kotiläksyjä Juhalta.


Ensi viikko tehdään vielä määrää, mutta noi voimatreenit joudun varmaan jättämään ohjelmasta nyt ennen kisaa. Tuntuu, että niiden tekeminen tällaisen viikon yhteydessä on vähän liikaa.

Junaliput Japanissa

Nyt on sitten junaliputkin hankittuna Japania varten. Ei siis junalippuja Helsinki-Nagoya-Helsinki, vaan tuollainen seitsemän päivän mittainen junalippu Japan Rail Pass, jonka maksamalla voi matkustaa itse Japanissa viikon ajan niin paljon kuin jaksaa. Ilmeisesti voi vaikka melkein asua junassa, jos vaan 24h kulkevia junia löytyy. Ja eiköhän siitä maasta löydy. Julkinen liikenne ja erityisesti junaliikenne on Japanissa varsin tehokasta. Junia kulkee usein ja ne ovat ainakin mainosten mukaan sekunnilleen ajallaan. Myös junalaitureilla on tarkat paikat, mihin tietty junavaunu pysähtyy. Tuo Japan Rail Pass on tarkoitettu erityisesti turisteja varten ja se tuleekin hankkia jo lähtömaassa.

Tuolla lipulla olisi sitten tarkoitus matkustaa Nagoyan, Kioton ja Tokion väliä ennen kisaa.

Viikko 4/6

Kulunut viikko on ollut aika erilainen, kun lepopäiviä on mahtunut mukaan peräti kolme kappaletta. Harjoitustunnit tulivat täyteen jo perjantaina ja tänään sunnuntaina mietin jo pienen ylimääräisen lenkin heittämistä. Ensi viikolla saa kuitenkin tehdä lenkkiä tuplasti enemmän, joten päätin sitten pitkästä aikaa siivota autotallia, kun se on remontin jäljiltä melkoisessa sotkussa. Aika siistiä tuli parissa tunnissa, jonka jälkeen putsasin vielä fillarin. Se oli päässyt menemään aika likaiseksi edellisillä lenkeillä, kun tiet alkavat sulaa lumesta ja jäästä ja kuravettä on joka paikassa. Fillaroidessa käyttämäni reppu on myös sen näköinen, kun se kaipaisi pientä pesua.

Viikkossa tuli kasaan kuusi juoksutuntia, kolme fillarointia ja tunti lihaskuntoa. Ihan ok perusviikko, ei mitään eksoottista. Ensi viikolla onkin seuran kevätleiri ja siellä saa varmasti juosta ihan tarpeeksi. Ja vieläpä huippuporukassa. Toivottavasti mukaan tulee mahdollisimman paljon porukkaa.

Kevään eteneminen Japanissa on ollut sen verran ripeää, että kirsikkapuiden kukinta on hieman normaalia aikataulua edellä. Kiotossa pääsemme nauttimaan juuri parhaimman kukinta-ajan lopusta, mutta itse kisan aikana saattaa olla, että kukinta on meneillään enää ylempänä vuorilla. Rannikolla kukinta on melko varmasti jo ohi. Tämä käy ilmi Japan-guide sivustoilta.
Pitää toivoa, että saadaan hienoja kuvia kirsikankukista.

Viikonloppuna Skövdessä juostun 6h kisan tulokset löytyvät täältä. Kova tulostaso on ollut, kun voittaja Henrik Olsson on juossut päälle 81km ja neljä muuta on ylittänyt 70km rajan. Eikä ole ihan huono toi osanottajien lukumäärä: 151!

Sakura-Michi taustaa

Tässäpä vähän taustatietoa Sakura-Michi kisasta, jota olen onnistunut löytämään tai saamaan käsiini kuluneen talven aikana. Toivottavasti nämä innoittavat tulevina vuosina muitakin juoksijoita lähtemään tähän hienoon tapahtumaan. Kaikki asiavirheet pyydetään ilmoittamaan sivujen ylläpitäjälle, niin ei tule levitettyä väärää tietoa.

Vuosina 1929-1977 elänyt Ryoji Sato haaveili Tyynen valtameren ja Japanin meren yhdistämisestä kirsikankukilla luoden Linnunradan tähtikuvion tapaisen yhteyden kahden kaupungin, Nagoyan ja Kanazawan, välille. Tämän kirsikankukista muodostuvan käytävän hän toivoi tuovan ihmisille rauhaa ja onnea. Nagoyan kaupunki sijaitsee Japanin pääsaaren Honshun etelärannikolla Tyynen valtameren rannalla kun taas Kanazawa sijaitsee saaren pohjoisrannikolla Japanin meren rannalla. Ryoji Sato toimi konduktöörinä näiden kahden kaupungin välillä ja vapaa-aikansa hän käytti kirsikanpuutaimien istuttamiseen kaupunkeja yhdistävän valtatien varteen. Hänen työnsä jäi kuitenkin kesken hänen kuoltuaan jo 47 vuoden ikäisenä.



Sakura-Michi, eli Kirsikankukkatie, Nature Run -juoksu sai alkunsa Ryoji Saton haavetta kunnioittaen ja ensimmäisen kerran kilpailu juostiin vuonna 1994. Tänä vuonna juostava kisa on siis jo yhteensä kuudestoista kerta, kun tapahtuma järjestetään. Kilpailun lähtöpaikkana toimii Nagoyan linna.

Suomalaisista juoksijoista reitin ovat selvittäneet ainakin Seppo Leinonen, Ari Mustala, Janne Kankaansyrjä, Pasi Kurkilahti sekä Outi Sivosavi.

Reittiprofiili on varsin haastavan näköinen. Tosin jos tuota reitin korkeinta kohtaa (n. 900m) vertaa vastaavaan Spartahlonin korkeimpaan kohtaa (n. 1700m) niin silloin se ei enää niin pahalle näytä. Reitin kokonaisnousua ei minulla ole tiedossa. Se, miten hyvin tuo kuva vastaa todellisuutta nähdään vasta paikan päällä.

Varsinaisia eliminaatiopisteitä on reitin varrella neljä sekä luonnollisesti itse maali. Näiden eliminaatiopisteiden etäisyydet eroavat hieman riippuen siitä, minkä vuoden materiaalia sattuu lueskelemaan. Mutta noin suurin piirtein ne menevät seuraavalla tavalla:

Checkpoint#: kuljettu matka / käytettävissä oleva aika / kellonaika mihin mennessä pitää paikalle saapua
Checkpoint 1: 107km / 14h 00min / la 20:00
Checkpoint 2: 144km / 20h 00min / su 02:00
Checkpoint 3: 173km / 24h 30min / su 06:30
Checkpoint 4: 212km / 30h 30min / su 12:30
Finish : 250km / 36h 00min / su 18:00


Huoltopisteitä on kaikkiaan 50 kappaletta, joten huoltopisteiden välimatkat ovat hieman pidemmät kuin Kreikan Spartathlon kisassa, jossa huoltopisteitä on kaikkiaan 75. Myös itse lähtö poikkeaa totutusta, sillä Sakurassa juoksijat on jaettu (vuonna 2008) kuuteen ryhmään, jotka lähtevät kolmen minuutin välein toisiinsa nähden.