Netistä poimittua

Viime viikonlopun Hiidenpatatrailin varrelta olisi kuvia nähtävillä. Kiitos kuvista kuuluu metille, joka otti niitä ahkerasti pitkin päivää.

Mennyt lomaviikko on tuntunut lähes työviikolle, kun aika on mennyt päivisin rakennuksella pyöriessä. Päivät ovat olleet pitkiä ja melko rankkoja, mutta harjoitusohjelman toteutuksesta olen yrittänyt pitää kiinni. Ainoastaan keskiviikkona vajaan 10 tunnin työpäivän jälkeen jäi lenkki tekemättä. Lisäksi eilen livahdimme Imatralla käymään, joten siinä tuli toinen lenkitön päivä. Tulevana tiistaina pääsemme valamaan lattiaa ja sen jälkeen on edessä rungon pystytys.

Tänään kävin päivällä juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin ja jotenkin tähän helteeseen alkaa jo tottua. Oli todella rentoa juoksua ja vauhtikin taisi välillä nousta vähän liian kovaksi. Vettä meni litran verran lenkillä, kun kävin tankkamassa vesipullon puolen matkan jälkeen Kattilassa. Pitkän talven jälkeen ei sovi valittaa näitä lämpimiä keleijä. Ja hyvää treeniähän se on tulevaa Kreikan matkaa varten. Huomenna on vuorossa noin neljän tunnin ulkoilut.

Parin viikon takaisessa Western States kisassa toiseksi tullut Anton Krupicka kertoo lehtihaastattelussa "How Krupicka Prepared for Western States" valmistautumisestaan kyseiseen kisaan. Valmistautumisen lisäksi hän käy läpi joitakin harjoittelunsa perusperiaatteita, joita hän noudattaa kisaa edeltävinä kuukausina ja viikkoina.

Yksi hänen harjoitusohjelmansa perusajatuksia on harjoittelun yksinkertaisuus.
Hienouksien sijasta harjoittelun johdonmukaisuus ja jatkuvuus hallitsevat hänen harjoitteluaan.

Johdonmukaisuus ja jatkuvuus harjoittelussa, jossa viikottaiset juoksumäärät sekä suuret noususummat ovat harjoittelun perusta. Kisaa edeltävän 25 viikon aikana hän juoksi vain kolmena viikkona alle 100 mailia, keskimääräisen juoksumäärän ollessa 144 mailia (230 km) ja kovimman viikon määrän ollessa 208 mailia (334 km)! Alle sadan mailin viikot johtuivat liukastumisesta sekä kahdesta palauttavasta viikosta edeltävän satamailisen jälkeen. Suuret noususummat koostuvat lenkeistä vuorilla. Tämän vuoden alusta hän on noussut lähimaastossa sijaitseville ja lähes 2500 metrin korkeuteen kohoaville vuorille yhteensä 191 kertaa. Se tarkoittaa käytännössä, että ainakin toinen päivän lenkeistä suuntautuu tänne. Tämän tyyppisillä lenkeillä tulee harjoitusta niin ylä- kuin alamäkijuoksusta.

Peruslenkkien lisäksi Antonin ohjelmaan kuuluu viikonlopun pitkä lenkki. Harjoituskauden alussa se on tarkoittanut noin neljän tunnin mittaista ulkoilua. Kisan lähestyessä on viikonlopun pitkän lenkin kesto pidentynyt aina runsaasee kahdeksaan tuntiin. Se on ajallisesti noin puolet hänen satamailisensa loppuajasta.

Tuttujen reittien käyttäminen päivittäisillä lenkeillä helpottaa johdonmukaisuudessa. Ja jotta edellä kuvattua harjoittelua voi viedä läpi niin harjoittelusta pitää nauttia. Tämä on varmasti kaiken kestävyysharjoittelun perustaa. Jos ei harjoittelusta nauti ei voi tehdä mitään tässä esitettyjä asioita.

Harjoittemalla kisaolosuhteita muistuttavissa oloissa, pyritään löytämään harjoittelussa ne asiat, jotka nousevat esille tulevassa kilpailussa. Mikäli seuraava kisa juostaan vaativassa vuoristossa, on myös harjoittelun syytä tapahtua mahdollisimman samantapaisessa maastossa. Sama pätee harjoitteluun kuumissa olosuhteissa. Lenkin ajoittaminen päivän kuumimpaan aikaan tai viisi tuntia saunomista viikossa ovat olleet Antonin tapa totuttautua kuumaan. Samaa totuttautumista vaatii juoksualustakin, asfalttia vai hiekkaa.

Viimeisenä kiinnostavana yksityiskohtana Anton mainitsee akupunktion, joka on auttanut pitämään jalat kunnossa. Tämän kertaiseen kisaan hän pääsi harjoittelemaan puoli vuotta ilman mitään vammoja.

Sommaren är här

Viime viikon treenit tuli laskettua yhteen vasta tänään. Eilisen Hiidenpadan takia kokonaistunnit meni hieman yli sen mitä olin etukäteen viikolle laskenut. Suunniteltu 12 tuntia ylittyi jonkin verran, kun tänään kokonaistunneiksi laskin yhteensä runsaat 17 tuntia. Juoksua 13,5 tuntia (116 km), fillaria 2,5 tuntia ja vajaa 1,5 tuntia yhdistelmätreeniä. Kuntopiirejä (poislukien eilen Soidinsuolla tehty "kevyt" kuntopiiri) en ole vielä aloittanut vaikka kyllä pitäisi. Hiidenpadan kilometrit olivat noin 40 km ja aikaa kului runsas 7 tuntia ilman tuota pitkää taukoa Haukkalammella.

Muuten eka lomapäivä on mennyt rakennuksella heiluessa. Ja kävinhän minä kahdesti rautakaupassa, kun lisää tarvikkeita piti hakea. Lenkille pääsin vasta neljän jälkeen, joten varsinaisesti ei päässyt enää sopeutumaan kuumaan lämpötilaan. Toivottavasti huomenna onnistuu paremmin. Tässä tilannetta tältä päivältä.

Loma alkaa

Nyt alkaa vihdoinkin se pitkään odotettu loma ja ehkä hienoimpana asiana on se, ettei tällä kertaa ole juurikaan mitään ohjelmaa loman aikana. Ainoastaan joitakin pieniä juttuja, joita tehdään enemmänkin sitten kun siltä tuntuu. Ainoana suurempana hommana lomalla on tuon rakennusprojektin seuraaminen ja siihen tarvittavien tavaroiden ja ammattilaisten saaminen oikeaan aikaan paikalle. Sehän ei voi olla vaikeaa...

Tämä antaa nyt tietysti sen mahdollisuuden, että lomalla ehtisi tekemään melko hyvääkin harjoittelua tulevia koitoksia varten. Kolmen viikon päästä on Tampereen pohjoispuolella 24h Retki-Rogaining, johon osallistutaan Tommin kanssa ensimmäistä kertaa. Tunnelmat alkavat jo nyt nousta ja varusteita onkin jo alettu keräillä. Pilli ja avaruushuopa vielä ovat remontin takia jossain tuntemattomassa paikassa, mutta vielä tässä on aikaa. Kenkiä tarvii varmaan varata perit eri kengät ja päättää sitten vasta radan nähtyään, millä kengällä sitä lähtee reissua tekemään.

Tämän viikon treenit ovat menneet mukavasti. Jokaiselle päivälle on mukavasti mahtunut jotain pientä liikuntaa. Alkuviikko meni juoksun, pyöräilyn ja yhden yhdistelmätreenin merkeissä. Sokerina pohjalla oli kuitenkin sunnuntaina pitkään odotettuja ja lähes kauden päätapahtuma - Hiidenpatatrail III. Lähtöpaikkana oli Solvalla urheiluopisto ja matkaan oli varattu pari litraa juotavaa, pari energiapatukkaa ja banaani.

Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän ja matka juoksu kulki mukavasti. Zetan suunnittelemilla reittipisteillä saimme kuulla Eskon lukemana kuvausta paikan historiasta ja taustoista. Todellinen kulttuurireissa siis. Vähän puolen matkan jälkeen nautimme Haukkalammella virvokkeita ja makeisia saavuttuamme sinne juuri sopivasti vähän ennen sulkemisaikaa. Siitä matka jatkui pienen sivulenkin kautta Soidinsuolle, jossa alkulämmittelyn jälkeen juoksimme vajaan kilometrin mittaisen suon päästä päähän. Siitä matkamme suuntautui takaisin kohti Solvallaa. Ja normaaliin tapaan loppua kohden kiihtyvävauhtisena. Uinti Solvallan Pitkäjärvessä virkisti mukavasti ja samalla saimme pestyä pois viimeiset rippeet Soidinsuosta.

Kiitokset zetalle, Tommille, Hietsulle, Matille, Mikalle, Eskolle ja metille.

Juhannusviikko

Juhannusviikolla tuli fillaroitua noita työmatkoja yhtä lukuun ottamatta kaikkina työpäivinä. Vaikka päivälämpötilat olivat jo suht lämpimät, niin aamuisin oli sen verran viileää, ettei ilman takkia tullut vieläkään lähdettyä matkaan. Pyörään vaihdettu uusi pistosuojattu takarengas toimi hyvin vaikka renkaan profiili oli sen verran korkea, että se juuri ja juuri ei koskettanut pyörän runkoa. Asennusvaiheessa tuli vähän hutiloitua, kun asensin sen pyörimissuunnan vastaisesti. Se ei kuitenkaan paljoa meikäläisen ulkoiluissa vaikuta.

Sunnuntaina kokeilin ensimmäistä kertaa Jukolasta ostettuja La Sportivan Crosslite maastotossuja. En juossut ihan perusreittiä vaan oikaisin Nuuksion poluille metsän kautta välttääkseni mahdollisimman paljon asfaltilla juoksua. Heti alussa huomasin tossun vaimennusominaisuuksien olevan melko olematonta luokkaa tavalliseen juoksutossuun verrattuna. Vaikka juoksin hiekkateitä, tuntui että vaimennusta olisi saanut olla enemmänkin. Metsäpoluilla isommat kivet ja kannot tuntuivat jalkapohjassa.



Muuten tossu istui hyvin jalkaan ja tuntui kevyeltä heti alusta. Kuivassa metsässä ei päässyt testaamaan pito-ominaisuuksia kallioilla ja juurakoissa, eli sitä pitää kokeilla tulevilla kerroilla. Eiköhän suomalainen kesäsää pidä huolta siitä, että märissäkin olosuhteissa päästään vielä juoksemaan. Sen verran tuo vasen jalkaterä kuitenkin kipeytyi tästä lenkistä, että pitää kokeilla laittaa tossuihin hieman erilaiset pohjalliset. Tai sitten tuo runsas 2,5 tunnin lenkki oli liian pitkä näin ensimmäiseksi lenkiksi uusilla tossuilla.

Viikon treenit jäivät vajaaseen kymmeneen tuntiin juoksun haukatessa suurimman osan ajasta. Mukaan mahtui myös yksi lepopäivä.

Tulevana sunnuntaina on edessä yksi kesän kohokohta, kun jo kolmannen kerran järjestettävä HiidenpataTrail starttaa Solvallasta. Itselle tämä on ensimmäinen kerta mukana, kun edelliset kerran ovat aina sattuneet hankalaan ajankohtaan.

Kyntöä Kytäjällä

Vuoden kohokohta oli käsillä taas viime viikonloppun, kun Endurancen seitsikko lähti haastaman Kytäjän vaativaa maastoa. Tiedossa oli edellisistä vuosista poiketen todella vaativaa suunnistusmaastoa, jossa vauhdit eivät tulisi kohoamaan kovinkaan korkealle. Suunnistustaitoa sen sijaan tultaisiin vaatimaan juoksuvoimaakin enemmän. Lisäksi kun sääennuste lupaili sadetta läpi yön oli alkuasetelma herkullinen.

Lähtö on Jukolassa aina yhtä mahtava. Vaikka lähtöpaikkamme oli melko keskellä, pääsin suht nopeasti hivuttautumaan oikeaan laitaan ja hakemaan nopeampaa juoksulinjaa. Tämä onnistui hyvin ja K-pisteellä olin kuitannut väkeä melko mukavasti. Tähän se hyvä meno sitten päättyikin. Pummasin kolmea ensimmäistä rastia niin pitkään, että kolmannelta rastilta lähtiessäni ei ympärillä enää näkynyt muita. Kaikki olivat ehtineet mennä vaikka lähdössä meitä oli vielä yli 1500 ukkoa. Neljäs rasti löytyi hyvin ja pari seuraavaakin. Samalla alkoi väkeä olla taas ympärillä. Tästä eteenpäin rastit sujuvat joten kuten, mutta eteneminen letkoissa oli hidasta. Vaatii melkoisesti juoksuvoimaa lähteä umpirisukkoon juoksemaan ja hakemaan ohitusta muista.

Siinä sitä sitten käveltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, vuoron perään. Jossain vajaan parin tunnin jälkeen alkoi jaloista loppua puhti kokonaan eikä tuo juoksu tasaisillakaan pätkillä kovinkaan kovaa ollut. Hiukan piti himmailla viimeisillä rasteilla, että loppuviitoitukselle jäisi voimia juosta. Vauhdin hidastumista kuvaa ehkä parhaiten se, että lopussa jopa hyttyset olivat kiusana. Ne ei taida kuinkaan kovinkaan kovaa lentää, vai?

Tästä eteenpäin Endurancen suoritus parani selvästi ja sijoituskin lähti oikeaan suuntaan. Muut hoitivat homman hienosti ja paremmalla aloituksella olisimme parantaneet viime vuotista sijoitustamme. Nyt loppusijoitukseksi tuli 819.

Joka tapauksessa vaikka oma suoritus ei ollut ihan odotetunlainen, niin hauskaa oli. Pari yötä teltassa, loistava porukka ja pienestä sateesta huolimatta hieno tapahtuma.


Kuvassa vas: Mikael, Tomi, Jouni, Jari, Tommi ja Vesa. Ultrakirjailija Tero puuttuu kuvasta

Muuten viikon treenimäärät nousivat jo paremmalle tasolle kokonaistuntien ollessa vajaat kymmenen tuntia. Aika jakaantui tasaisesti suunnistuksen, pyöräilyn ja juoksun kesken.

Lepäilyä ja nautiskelua

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet levon ja kevyiden lenkkien merkeissä. Olen pääasiassa ajellut työmatkoja fillarilla ja pari juoksulenkkiäkin on tullut tehtyä. Mitään suurempaa kiirettä en ole pitänyt harjoittelun aloittamisen suhteen. Aikaa seuraavaan kisaan on paljon ja toisaalta kotona riittää nyt hommaa rakennusprojektin kanssa. Myös jääkaapilla on mennyt melko paljon aikaa, kun menetettyjä kaloreita on yritetty korvata muodossa jos toisessa.

Viikonloppu meni Perniössä Suomi-Juoksun talkoissa. Ilma ei suosinut sen kummemmin juoksijoita kuin järjestäjiäkään. Parin tunnin levolla ei sunnuntaista tullut kovinkaan tuottoisa. Tässä vielä coachin ottama video kisan lähdöstä:



Ensi viikolla aloitetaan taas vähän suunnitelmallisempi treenijakso. Jakson alussa on tarkoitus yrittää saada hieman kovavauhtisempaa treeniä aikaiseksi vaikkapa suunnistuksen muodossa. Siitä voisi sitten taas alkaa lisäilemään määriä kohti seuraavaa tavoitetta. En usko harjoitteluperusteiden paljoa muuttuvan syksyä varten. Samalla kaavalla mennään kuntopiirejäkään unohtamatta. Jonkin verran voi tulla enemmän tuota hyötyliikuntaa rakennusprojektin kautta. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa.

Ensi viikonloppuna ollaankin sitten taas liikkeellä Jukolassa. Endurancella on oma joukkue nyt kolmatta kertaa. Tiedossa on vaativaa suunnistusmaastoa ja jos keli on pilvinen ja märkä niin hauskuutta riittää entistäkin enemmän. Uudet seuraasut saavat takuuvarmasti lisäväriä suunnistuksen tiimellyksessä.

Kisakuvia Surgèresista on nyt myös nähtävillä tuolla Picasan puolella.

Muistiinpanoja kisasta

Tuosta kisataktiikasta tulikin jo puhuttua, mutta tässä vielä joitakin muita juttuja kisaan liittyen.

Urheilujuoman puute kisajärjestäjien juomavalikoimasta oli kenties se suurin puute tarjoilussa. En ollut ottanut mukaan urkkajauhetta kuin sen verran, että se riitti kisaa edeltävään tankkaukseen. Saimme onneksi hankittua jauhetta ensin paikallisesta supermarketista ja vaihtokaupoilla jenkkien huoltajan kanssa. Tämä ei kuitenkaan vastannut omia tuttuja juomia. Sen sijaan kivennäisvettä ja cokista oli tarjolla rajattomasti. Kivennäisvesi maistuukin hyvälle ja neutraloi mukavasti kaiken sen makean keskellä.
Kiinteää ruokaa ei tullut koko kisan aikana syötyä muuta kuin kolme-neljä omelettia, banaania, makeaa kakkua sekä joitakin keksejä. Jogurtti taitaa olla enemmän juotavaa, mutta sitä tuli syötyä monta purkkia. Omia geelejä en ollut pakannut mukaan kuin puolen tusinaa 60g pusseja. Ne upposivat kisan aikana hyvin ja niitä olisikin pitänyt olla mukana enemmän. Kahvia en juonut kuin sen yhden kupillisen, kun ei siitä tuntunut olevan juurikaan mitään hyötyä.

Varusteiden toimivuus
Olin varannut matkaan kolmet juoksutossut, mutta juoksinkin koko kisan läpi samoilla Mizunon tossuilla. Päälliskangas näissä tossuissa on kuitenkin sen verran ohut, että ilmeisesti hiekan takia kangas on hankautunut rikki pikkuvarpaan kohdalta molemmista tossuista. Nilkkojen päälle olin leikannut vanhoista sukista suojat, joiden oli tarkoitus estää hiekan ja pölyn kulkeutuminen tossun sisälle. Ne piti kiinnittää hakaneuloilla tossuun ja olivat siitä syystä hieman hankalat käyttää. Ne suojasivat kuitenkin suurimmilta kivenmurikoilta. Osalla juoksijoista oli tähän tarkoitukseen hankitut valmiit nilkkasuojukset. Osalla ne näyttivät toimivan, mutta osalle ne taisivat olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.



Paahtavan auringon takia ihon suojaaminen oli tärkeää. Aurinkovoidetta avoimiin kohtiin, lippikseen kiinnitetty huivi niskan suojana sekä irtohihat käsivarsilla. Viimeiset neljä tuntia juoksin ohuet kangashanskat kädessä. Sain ne kasteltua kylmässä vedessä jokaisella kierroksella, joka viilensikin olo mukavasti. Sunnuntaina juoksutyyliäni oli laajemmaltikin ihmetelty meikäläisen vääntäessä käsiä hieman poikkeavaan asentoon yrittäessäni suojata niitä auringolta. Alla kuva sykemittarin ympäriltä palaneesta ihosta.



Monet vähemmän juoksuun perehtyneet ovat kisan jälkeen kyselleet, miten tuollaista lyhyttä rataa jaksaa juosta 48 tuntia putkeen. Tähän voi aina vastata ruokailun ja huollon järjestämisen helppoudella. Toinen tärkeä asia on tavoitteen pitäminen kirkkaana mielessä. Tietoisuus siitä, minkä takia kisassa ollaan mukana, auttaa hyvään lopputulokseen. Itselleni tärkein asia on kuitenkin oman coachin näkeminen kierrosten välissä. Tai jo pelkkä ajatus ja tieto siitä, että hän on siinä radan varressa, auttamassa heti tarvittaessa. Rasituksen jakaminen tällä tavalla antaa voimia etenkin niinä heikkoina hetkinä, jolloin muuten tulisi istuuduttua radan sivuun tuolille tai juoksu hidastuisi kävelyksi. Näinä heikkoina hetkinä hyvän coachin arvo tulee esille.

Oma coachini oli muuten ainut huoltaja, joka kutsuttiin mukaan lavalle palkintojenjaossa. Ilmeisesti hän oli tehnyt hyvän vaikutuksen myös järjestäjiin.