sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Arja Uusitalo - ennakoiva terveydenhuolto

Tällä viikolla meillä oli ilo julkaista toinen jakso Arja Uusitalolta, jonka kanssa kävimme läpi ennaikoivaa terveydenhuoltoa kestävyysurheilijan näkökulmasta, miten optimoida terveydentilaa.


Vierailijakynän roolissa Arja kirjoitti aiheesta myös blogiimme


Ennaltaehkäisy terveydenhuollossa – vain korusanoja vai todellisuutta 


SoTe uudistusta tehtäessä ja poliittisia puheita pidettäessä avaukset ennaltaehkäisystä saavat kannatusta ja niiden merkitys tunnustetaan. Käytännön toimet eivät kuitenkaan puolla ennaltaehkäisyn aseman tunnustamista tai ajattelumme muuttumista katsomaan asioita ennaltaehkäisevien lasien läpi. Raha ja toimenpiteet valuvat yleisimmin sairauksien hoidon hallintaan, ja toimintatapojen uudistaminen ei ole helppoa arjen kiireissä. Tarvitaan koronan kaltaisia pakkomotiiveja muuttaa asioita. Meillä on myös paljon tekemistä siinä, miten päätöksenteossa huomioidaan kerrannaisvaikutuksia, jotka ennaltaehkäisyn kannalta ovat keskeisessä asemassa. Tällaisia ovat mm. vaikutukset terveyskäyttäytymiseen.
Kuva: A. Uusitalo
Miksi sitten pitäisi ennaltaehkäistä? Katsotaan asiaa miten vain, yhteiskunnan tai yksilön näkökulmasta, se on kannattavaa, koska sillä voidaan säästää rahaa ja luoda hyvinvointia ja laadukkaita elinvuosia. Kulttuurilla ja yhteiskunnalla ja sen päättäjillä on vahva vaikutus asiaan, mutta jokainen voi myös itse vaikuttaa oleellisesti itseensä ja lähiyhteisöön.

Mutta mitä ennaltaehkäisy tai asioiden ennakointi (proaktiivinen vs. postaktiivinen) itse asiassa ovat? Lääketieteessä ennaltaehkäisy on jaoteltu kolmeen kategoriaan primaariseen, sekundaariseen ja tertiaariseen ennaltaehkäisyyn, joista primaarista meidän tulisi tavoitella. Primaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa sairauksien torjumista ennen niiden ilmenemistä tai terveyden lisäämiseen yleisesti tähtääviä toimia esim. terveyskasvatus ja terveystarkastukset. Tämä on kohta, johon kukin yksilö itsekin voi vaikuttaa. Esim. vain 25 % suomalaisilta liikkuu terveyden kannalta riittävän määrän. Liikkumattomuuden vuotuisten kustannusten Suomessa onkin arvioitu olevan jopa 7500 MEuroa (UKK-insituutti 2018). Miten siis saataisiin lisättyä liikuntaa ihmisten arkeen? Sekundaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa toimia, joilla pyritään estämään hyvin varhaisessa, usein oireettomassa vaiheessa (esim. seulontatutkimuksen avulla) todettua tautia kehittymästä edelleen kuten esisokeritauti ja sen hoito. Selvitysten mukaan Suomessa on 150 000 diagnosoimatonta tyypin 2 sokeritautista (UKK instituutti 2018), joita systemaattisella seulonnalla saataisiin paremmin kiinni varhain, mutta toisaalta säännöllisellä liikunnalla ja vähäisemmällä paikallaanololla voitaisiin estää. Tertiaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa taudin varsinaisen hoidon yhteydessä suoritettuja toimia, joilla pyritään torjumaan taudin eteneminen tai taudista aiheutuvien haittojen paheneminen. Tästä esimerkkinä esim. korkean kolesterolin hoito lääkkeillä, jolla estetään mm. verisuonisairauksien etenemistä tai verenohennuslääke eteisvärinäpotilailla, jolla estetään aivoverisuonitapahtumia. Näin lääkitys on paitsi hoitavaa, myös ennaltehkäisevää. Eri taudeille ja ihmisryhmille keinot eri ennaltaehkäisyn tasoissa ovat hiukan erilaisia, mutta erittäin monessa sairaudessa liikunnalla voi olla ja on suuri rooli.
Kuva A. Uusitalo
Urheilijoille ennaltaehkäisy tarkoittaa pääosin erilaisia asioita kuin vähäisesti liikuntaa harrastaville. Se tarkoittaa vammojen välttämistä, suorituskykyisyyden, palautumisen ja harjoittelukyvykkyyden tukemista monin tavoin ja myös heillä sairastelun välttämistä ja tarvittaessa niiden ennaltaehkäisevää hoitoa. Motivoituneiden urheilijoiden arjessa yksi keskeisimpiä ennaltaehkäistäviä asioita on ylikuormittuminen ja sen mukana tuleva sairastelu. Hyvä yhteys tukiverkostoon, keskeisenä valmentajaan, takaa tässä parhaan lopputuloksen. Keskeistä on arjen tasapainoinen hallinta levon ja unen, ravinnon ja kuormituksen välillä. Lääketieteellisesti on monesti tunnustettava, että urheilijan tarpeet eivät tule katetuksi tavanomaisilla käypähoitosuosituksilla esim. viitearvojen sisällä olevalla Hb tasolla. Kun kulutus on suurta ja vaatimukset keholle ovat suuret, on ennaltaehkäisevästi esim. lisäraudalla aika ajoin tuettava kestävyysurheilijan jaksamista ja terveyttä. Näin kannattaisi ennaltaehkäisevästi toimia myös esim. premenopausaalisen naisten kohdalla, kun kuukautiset ovat runsaat ja on taipumusta anemiaan. Toinen esimerkki on D-vitamiinilisän käyttö etenkin talviaikaan. D-vitamiinilla on paitsi luuston kehitykselle ja kunnolle keskeinen merkitys, myös mahdollisesti roolinsa suoliston hyvinvoinnin, immuniteetin ja palautumiskyvynkin taustalla. Ohjeistuksista huolimatta D-vitamiinitasot ovat urheilijoillakin hyvin usein puutteelliset eli lisät jäävät ottamatta. Kolmas esimerkki voisi olla vaikka astma ja sen seulominen riskilajeissa (kestävyysurheilu, vesiurheilu), joissa astmaa voi esiintyä 30 %lla (tai useammallakin) urheilijoista, mutta osa tapauksista on pitkään diagnosoimatta ja tulee esiin sattumalta terveystarkastuksissa tai muiden oireiden kuten suorituskyvyn kehittymättömyyden kautta. Tällaisia esimerkkejä voidaan löytää lukuisia ravitsemuksesta, tuki- ja liikuntaelinten huollosta ja muista palautumista ja terveyttä tukevista toimista. Näihin voitaisiin päästä käsiksi esim. osaavien ammattilaisten tekemien urheilijoiden terveystarkastusten tai muiden vastaavien tukitoimien säännöllisellä ohjelmoinnilla urheilijan arkeen. Ennaltaehkäisevä ote urheilijoiden arjessa pitäisi aloittaa jo seuroissa urheilevista lapsista ja nuorista.
Kuva A. Uusitalo
Mietinnän paikka onkin siinä, miten näitä asioita saadaan sulautettua terveydenhuollon ja urheiluorganisaation rakenteisiin. Terveysneuvoloita ei juurikaan vielä ole. Työterveyshuollon toteutuminen ennaltaehkäisevänä paikkana, jossa systemaattisesti, kattavasti huolehditaan kaikkien työikäisten kansanosien terveydestä on toteutunut vain auttavasti. Liikuntalääketiedettä ennaltaehkäisevänä erikoisalana ei ole saatu sijoitettua julkisen terveydenhuollon rakenteisiin. Urheilussa, etenkään lapsi ja nuorisourheilussa, ei ole rahaa maksaa laadukkaalle tukiverkostostolle järjestelmällisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Digitalisaatio antaa meille paljon uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii myös vielä paljon työstämistä, jotta sen tuomat mahdollisuudet saadaan valjastettua terveydenhuollon käyttöön puhumattakaan lukuisista uusista tutkimusmahdollisuuksista lähestyä ihmisen terveyttä ja sairautta ennakoivaa tilaa. Ehkäpä ihmiselle itselleen tulee jatkossa suurempi hallittu vastuu oman terveyden seurannasta, jolloin digitaalisia itsensä mittaamiseen mahdollistavia välineitä hyödyntäen saataisiin kaikkia näitä ennaltaehkäisyn muotoja tehostettua myös terveydenhuollossa ja sairauksien hoidossa ja saataisiin näille toimille huomattavaa vaikuttavuutta. Ihminen motivoituu huomatessaan edistyvänsä ja saadessaan välitöntä palautetta ja palkkioita edistymisestä. Onnistumisen iloa pitää suoda kaikille tasosta riippumatta onhan muutoksen tekeminen aina vaikeaa.

Arja Uusitalo, Erikoislääkäri, Liikuntalääketiede ja Kliininen Fysiologia ja Isotooppilääketiede, Dosentti, LT
Kuva A. Uusitalo

Ei kommentteja:

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...