sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Unkari 48h kisaraportti

Lensimme Budapestiin jo keskiviikkoaamuna, josta matkamme jatkui kisapaikalle Balatonfürediin junalla. Olimme perillä vain kolme tuntia 6d kisan lähdön jälkeen ja osa kisaorganisaatiosta luulikin meidän myöhästyneen 6d lähdöstä. Lyhyen selvittelyn jälkeen he ymmärsivät meidän tulleen paikalle vasta kahden päivän päästä alkavaan neljäkasin kisaan. Muita neljäkasilaisia ei vielä paikalla näkynyt. Sen sijaan Aku ja Miikka nauttivat jo täysillä kuuden päivän urakastaan.

Pari päivää meni paikkoihin tutustuessa ja 6d kisaa seuratessa. Järjestelyt vaikuttivat hyviltä ja ensikosketus rataan oli kaikin puolin positiivinen. Itse rata on 900 metriä pitkä asfalttipäällysteinen pyörätie. Se on tasainen kuin pannukakku. Siinä on kuitenkin useita 90 -asteen mutkia, jotka tuntuvat jopa neljäkasilla melko ikäviltä kisan alussa. Kisan lopussa tullut sade liukastutti asfaltin siinä määrin, että mutkissa piti olla tarkkana. Onneksi vauhti oli pudonnut jo mateluasteelle.

Perjantaina klo 12 alkoi sitten meidänkin kisa. Aku ja Miikka olivat tähän mennessä juosseet jo kaksi päivää. Oma karkea vauhdinjakoni kisan alussa oli suunniteltu siten, että juoksisin runsaan kympin tunteja ainakin ensimmäiset 6 tuntia. Sen jälkeen oli tarkoitus ottaa taas kävelypätkät mukaan, aivan kuten edellisissäkin kisoissa. Juoksurytmin löytyminen kisan alussa oli kuitenkin vaikeaa. Tuntui, että koko ajan oli jotain, mikä keskeytti juoksun, Sopivan vaatetuksen löytäminen ja liian innokkaasti toimiva vatsa ja vessassa istuskelu veivät paljon aikaa kisan alussa.

Jo kuuden tunnin juoksun jälkeen koko talven ja kevään vaivannut lonkka alkoi oireilla siinä määrin, että oli pakko ottaa ensimmäinen särkylääkekimara. Se toikin heti helpotusta. Vähän tämän jälkeen alaselkä tuntui todella jäykälle. Se johtui varmasti kovasta alustasta ja nyt oli pakko kääntyä coachin puoleen. Hän saikin painettua selän parempaan kuntoon ja juoksu jatkui taas melko normaalisti.

Ilta pimeni ja lämpötila laski nopeasti. Yöksi oli luvattu vain yksi lämpöaste eli keli ei sentään menisi pakkasen puolelle. Ensimmäisen yön viileässä kelissä juoksu kulki todella hyvin. Välillä piti vähän keventää kaasujalkaa, kun vauhti menasi karata kokonaan. Pidin kuitenkin kiinni kävelytauoista. Sitten aamuneljältä iski ensimmäinen väsymyskohtaus. Kierrosajat hidastuivat ja jossain kohtaa aamulla oli pakko päättää lyhyen tauon pitämisestä. Tauon jälkeen pääsin taas suhteelliseen hyvään vauhtiin ja puolessa matkassa oli kilometrejä kasassa noin 203 km.

Iltapäivällä asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, kun väsymys ja energiavaje painoivat edelleen päälle. Juoksurytmi oli kadonnut ja kävelyä alkoi tulla mukaan enemmän ja enemmän. Tuntui aivan hullulta ajatukselta, että tässä oltiin vasta puolessa matkassa. Kolmelta iltapäivällä päätettiin pitää uusi pidempi tauko ja yrittää sitä kautta palata takaisin elävien kirjoihin. Kahden tunnin aikana en kuitenkaan saanut edelleenkään nukutuksi, mutta pientä tankkausta pystyttiin tekemään. Paluu radalle olikin ankea.

Illaan aikana vauhti ei enää ollut hääppöinen. Jossain vaiheessa juostiin Petrin kanssa yhdessä ja tulostaulua ihmetellessä huomattiin olevamme samalla kierroksella. Siinä sitten päätettiin, että juostaa kimpassa maaliin, jos ei toiselle mitään suurempia ongelmia satu. Loppu mentiin 1+1 taktiikalla, eli yksi kierros juosten ja yksi kävellen. Jossain toisen yön aikana huomasimme Petrin kanssa meidän takana seuraavana olevan kaverin kiristävän tahtia ja jouduimmekin välillä kiristämään omaakin tahtia. Onneksi kaveri kävi aina välillä vetämässä pari kovaa kierrosta ja sen jälkeen hän meni taas takaisin mökkiin. Se sopikin oikein hyvin meille. Toisena kisassa ollut Fatton oli meistä vajaat 20 km edellä ja vaikka hänelläkin oli suuria vaikeuksia emme saaneet välimatkaa kurottua juurikaan umpeen.

Loppu tuntui taas todella pitkältä. Ero kävelykierroksen ja juoksukierroksen välillä ei ollut ajallisesti kummoinenkaan. Aamu oli todellista raahustamista. Kiroiltiin ultra-käkeä, joka jaksoi meitä huomattavasti paremmin koko viikonlopun. Pystyimme kuitenkin olemaan radalla koko loppuajan ja keräämään muutaman lisäkilometrin. Lopputulos 333 km saavutimme noin 10 min ennen loppua ja jätimmekin numeropalikat samaan kohtaan Petrin kanssa.

Kisan jälkeen

Vaikka tulostavoite ei täyttynytkään, oli hienoa juosta loppumatka Petrin kanssa. Eikä tuo tuloskaan nyt ihan huono ole, kun SE-lukemat paranivat vajaalla 20 kilsalla. Tämä osoittaa hyvin miten vaikea laji neljäkasi on. Kaiken pitää onnistua, jos mielii huipputulosta.

Kuvia reissusta voi katsella täältä.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut kovasta suorituksesta!

StanleyPark kirjoitti...

Moi Rami, kiitos onnitteluista. Ei ihan suunnitelmien mukaan mutta kohtuullisesti kuitenkin.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...