torstai 23. huhtikuuta 2009

Sakura-michi - ennakko

Saavuimme keskiviikkona Hida Furugawaan, jossa herra Ogo Hiroshi piti huolta ulkomaisista juoksijoista ja heidän perheistään. Junamatka Nagoyasta kestää runsaan kaksi ja puoli tuntia ja itse kaupunki on hyvin pieni. Paikka on vuorien ympäröimä ja seistessämme rautatieasemalla aika tuntuu lähes pysähtyneeltä. Odotamme herra Ogoa, joka on tulossa hakemaan meitä rautatieasemalta. Tervehdysten jälkeen pakkaamme tavarat autoon ja lähdemme noin viiden kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaan. Matkalla Ogon luokse pysähdymme kerran valokuvia ottamaan. Saavuttuamme perille juomme rauhassa teetä ja annamme herra Ogolle tuliaiset. Tunnelma on hieno. Saapuminen kisapaikalle on hyvin erilainen kuin Kreikan Spartathlonissa.

Saimme olla parin päivän ajan osa heidän arkeaan ja seurata rauhallista elämää kaukana Tokion kiireestä. Mitään sen kiinteämpää ohjelmaa ei päivien aikana ollut, ainoastaan ruokailuajat oli luonnollisesti sovittu etukäteen. Tutustuimme Ogon yksi toisensa jälkeen tekemiin uskomattomiin ”projekteihin”. Tuntui, ettei mikään asia ollut liian iso tai hankala toteutettavaksi jos vain tarkoitus oli aito. Tuolla päättäväisyyden määrällä asiat tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin. Mutta kesken ne eivät jää. Tätä uskomatonta miestä vaivaa ehkä korkeintaan ajanpuute, sillä uusia mielenkiintoisia ja toteuttamista kaipaavia asioita oli hänellä mielessä jo useita. Kuvassa herra Ogo ja Mac valmistavat ruokaa viereilleen.


Kävimme myös tutustumassa lähistöllä olevaan luontopolkuun, joka kulkee vuorelta laskevan puron lomassa runsaan kilometrin matkan. Tämä olikin aivan mahtava paikka ja puro taitaa olla turhan vaatimaton sana tässä yhteydessä. Vesiputouksia oli yhteensä 13. Kuvassa allekirjoittanut sekä Yukio, taustalla majoitustilamme.

Torstai-iltana herra Ogo piti juoksuinfon kaikille ulkomaalaisille. Mitään oikein uutta asiaa ei enää tässä vaiheessa tullut. Ainut asia, jonka itse olin unohtanut, oli tuo heijastinasia. Ymmärsin kyllä sen tarpeellisuuden, mutta jostain syystä en ollut pakannut mukaani mitään erillistä heijastinta. Oli siis tarpeen yrittää hankkia sellainen ennen starttia. Sääennuste oli aurinkoa ja hyvää säätä molemmille päiville. Kyselin infon jälkeen tuosta reitin varrelle olevasta Shirakawagon kylästä. Sehän on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja sellaisenaan jo mielenkiintoinen matkakohde. Talot on rakennettu varsin jyrkkäkattoiseksi ja materiaalina on käytetty kaislaa. Tulisimme ohittamaan kylän pimeän aikaan, joten ihan kaikkea ei pystyisi näkemään. Mutta jos edes joitakin taloja näkyisi ohi kulkiessa niin hieno homma. Kuvia ei taida kuitenkaan uskaltaa ottaa, etteivät asukkaat hermostu salamavaloista. Selvisi, että paikka on tuon A.S.#34 seudulla. Laitoin paikan muistiin pienelle paperilapulle, jossa oli reitistä muitakin muistiinpanoja. Ottaisin lapun mukaan taskuun lähtiessäni reissuun.

Mukavan lisän torstai-iltaan toi pieni ylimääräinen ohjelmanumero, kun herra Ogo pyysi jokaisen maan joukkueita pitämään pienen puheen sekä esittämään omavalintaisen laulun. Suomalaisten joukossa olisi luonnollisesti jokainen ollut halukas pitämään pitkän ja viihdyttävän puheen. Yukio sai kuitenkin eniten ääniä tässä kohtaa, joten valinta oli selvä. Hienon puheen jälkeen lauloimme yhdessä ”Kalliolle, kukkulalle”, ei kuitenkaan ihan kaksiäänisesti. Puheiden ja laulun jälkeen maistelimme paikallista sakea.

Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti Nagoyaa vietettyämme herra Ogon luona ikimuistoiset päivät. Hänen vieraanvaraisuutensa ja ystävällisyytensä olivat sanoinkuvaamattomat. Jäimme kaipaamaan näitä päiviä. Kello kahden maissa tsekkasimme järjestäjien varaamaan KKR hotelliin Nagoyassa ja pari tuntia myöhemmin oli vuorossa kisan avajaisseremoniat. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sekä japanilaiset että ulkomaiset juoksijat kohtasivat. Avajaispuheiden jälkeen kaikki juoksijat esiteltiin yksitellen. Tilaisuus oli varsin juhlallinen. Japanilaiseen tyyliin kumarruksissa ei säästelty. Tilaisuuden kohokohta näin suomalaisittain oli Yukion pitämä puhe. Herra Ogo oli aikaisemmin pyytänyt Yukiota pitämään puheen hänen taustansa takia. Allekirjoittaneelle jäi joitakin asioita ymmärtämättä heikon japanin kielen takia, mutta tunnelma oli sitäkin korkeammalla.

Tämän jälkeen oli vuorossa huoltopisteille jätettävien juoksuvarusteiden jättäminen järjestäjien hoitoon. Tässä kohtaa tuli pientä sähläystä, kun olimme etukäteen saaneet sellaista tietoa, että voimme jättää tavaroita kaikille asemille. Asemat oli jaettu kolmeen eri kokoluokkaan (S, M ja L). Nyt uusimman tiedon mukaan voimme käyttää vain näitä suurimpia huoltopisteitä tavaroillemme. Jouduin siirtämään huoltopiste #23:lle suunnittelemani tavarat seuraavalle pisteelle (117.9 km -> 123.9 km). Tämä oli pieni riski, koska saapuminen sinne valoisaan aikaan ei ollut ihan varmaa. Vaihtoehtona olisi ollut jättää tavarat jo #21:lle, joka oli 106.9 km kohdalla. Silloin tavaroita olisi kuitenkin joutunut raahaamaan mukanaan aivan turhaan pitkänkin matkaa. No riski oli otettu ja seuraavana iltana nähtäisiin realisoituuko se. Juoksutavaroiden lisäksi maalin jälkeisille vaatteille ja pesukamoille oli oma piste, johon ne jätettiin.

Ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä suomalaisten ja hollantilaisen Ernstin kanssa yhdessä syömässä pasta-annokset läheisessä ravintolassa. Nyt oli kaikki voitava tehty huomista kisaa varten.

Ei kommentteja: