Nikelle reklamaatio

Jokin aika sitten kerroin vaikeuksistani Niken Air Max 180 tossujen kanssa. Vuoden sisällä on kolme paria neljästä hajonnut jo ennen juoksukilsojen täyttymistä. Yhden käyttämättömän parin (sen neljännen) sain vaihdettua uusiin Niken Pegasus tossuihin ja toisesta parista olin tehnyt kesäkuussa Nikelle reklamaation. Tänään soitin uudestaan liikkeeseen, jonka kautta tossut ostin ja jonka kautta reklamaation tein, tiedustellakseni asiaa, mutta vieläkään ei liike ollut saanut mitään vastausta Nikeltä. Ilmeisesti kuluttajasuojalain mukaan valmistajan vastaus reklamaatioon pitäisi tulla kahden kuukauden kuluessa, mutta Nike on jatkanut edelleen omaa mykkäkouluaan. Onneksi liike teki oman päätöksen asiassa ja hyvittää tossuja vastaavalla summalla seuraavan kerran käydessäni heillä ostoksilla. Pisteet tälle (Sportia) liikkeelle.

Viikko 34

Ongelmat kipeän päkiän kanssa ovat hieman helpottaneet vaikka kokonaan jalka ei vielä ole kunnossa. Alkuviikolla painotus on edelleen ollut pyöräilyssä, mutta viikonloppuna tuli jo joitakin juoksukilometrejäkin kerättyä. Harjoitukset ovat menneet seuraavasti:

Ma: fillarilla töihin 23km/57' ja takas 23km/57'
Ti: Juhalla hieronta. Jalka huomattavasti parempi kuin viimeksi, yksi uusi aika ensi viikoksi
Ke: ap:testilenkki 3.7km/22', jalka tuntui alussa, mutta lämmettyään homma toimi
ip:testilenkki 11km/63', kuten aamulla
To: fillarilla töihin 23km/55' ja takas 23km/62'
Pe: fillarilla töihin 23km/57'. Illalla fillarilla Paloheinään 8km/29', jonka jälkeen 10 kierrosta Masun reittiä 18km/90'
La: Masokistin Mini 42,2km/3.47.54
Su: maastolenkki 17km/92'

Harjoituksia yhteensä 11kpl/13.32h, joista juoksua 92km/8.15h ja fillarilla 123km/5.17h.
Perjantaisen lenkin jälkeen tein päätöksen osallistua Minille lauantaina. Mikä olisikaan helpompi tapa testata jalkaa kuin juosta lyhyttä lenkkiä valmiin huoltopöydän ohitse. Mikäli ongelmia jalan kanssa ilmenee, niin siitä olisi ollut helppo lopettaa ja siirtyä katsomon puolelle. Juoksu kuitenkin kulki hyvin, eikä jalka tuntunut kipeytyvän juoksun aikana. Vauhti oli hieman kovempaa kuin olin etukäteen suunnitellut juostessamme yhdessä X-Caliberin kanssa. Kokeilin juoksun aikana myös rusinoiden sopivuutta energianlähteenä. Muuten ihan ok, mutta vatsa meni rusinoista sekaisin ja siitä seurasikin kaksi vessareissua. Tätä ei olekaan aikaisemmin tapahtunut. Toisaalta hyvä oli tämäkin todeta ennen syksyn koitoksia. Mutta parasta oli kuitenkin jalan kestäminen. Toinen asia, jota tuli testattua kisassa, oli uudet pitkävartiset juoksusukat. Matka oli liian lyhyt niiden todelliseen testaamiseen, mutta mustasta väristä huolimatta ne eivät tuntuneet yhtään kuumilta. Hiertymiä ei tullut yhtään, mutta jalkojen turvotuksesta ei tosiaan näin lyhyen reissun jälkeen voi sanoa juuri mitään. Matka pitäisi olla pidempi, jotta sukkien varsinainen hyöty tulisi esiin. No, eiköhän noita pidempiäkin matkoja ole luvassa.

Tuleva viikko onkin sitten mielenkiintoinen. Onko mahdollista palata alkuperäiseen tavoiteohjelmaan vai pitäisikö lähteä vähän kevyemmin liikkeelle? Alkuviikko kertoo varmaan aika paljon, miten jalka kestää. Hyvä asia on se, että vaikka jalka edelleen tuntuu juostessa, niin se ei kuitenkaan kipeydy juostessa enempää. Keskiviikon hieronta toivottavasti tuo taas helpotusta asiaan.

Viikko 33

Kulunut viikko ei ole mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jalka on edelleen sen verran kipeä, etten ole halunnut sitä rasittaa. Sen sijaan pyöräily on sujunut hyvin eikä se ole rasittanut jalkaterää juurikaan. Harjoitukset ovat menneet seuraavasti:


Ma: lepo
Ti: fillarilla töihin 23km/57' ja takas 23km/57'
Ke: maastolenkki 23km/2.13 -> jalka edelleen kipeä
To: fillarilla töihin 23km/59'. Päivällä hieronta
Pe: fillarilla töihin 23km/56' ja takas 23km/58'
La: fillarilla 75km/3.01 (Vantaalla kääntymässä)
Su: fillarilla 105km/3.58 (Virkkalassa kääntymässä). Lisäksi 3.5km testilenkki -> jalka edelleen kipeä

Yhteensä 9 harjoitusta eli ajassa 14.20h, josta juoksua 26.5km/2.34h ja fillarilla 295km/11.46h

Seuraava viikko menee varmaan edelleen vähemmän juoksun merkeissä ja enemmän fillaroidessa.

Lääkärissä

Pidin alkuviikosta taas pari juoksuvapaata päivää tuon kipeän päkiän takia. Keskiviikkona lähdin kokeilemaan, miltä jalka tuntuu. Muutin hieman tuota vakiolenkkiä ja suuntasin asfaltin sijasta kokonaan metsään. Metsään meni koko kokeilukin, koska loppua kohden jalkaterä kipeytyi yhä enemmän. Tuo runsaan kahden tunnin lenkki oli sittenkin liikaa jalalle. Edes tuo pehmeämpi alusta ei auttanut tällä kertaa.

Torstaiksi pääsin omalle hierojalle, jossa yhdessä tutkittiin jalkaa. Juha huomasi heti jalkaterän lihasten olevan todella jännittyneet. Mitään turvotusta talkaterässä ei onneksi ole ja hierontaa se kestää hyvin. Hieronta auttoi jalkaterään ja tilasin ensi tiistaille vielä uuden hieronta-ajan. Perjantaina kävin vielä työpaikkalääkärillä näyttämässä jalkaa. Olisin halunnut kuvauttaa jalan, mutta lääkäri oli sitä mieltä, ettei jalassa ole mitään varsinaisesti rikki. Sain kuitenkin reseptin tulehduskipulääkkeille, jotka siis saattavat nopeuttaa mahdollisen tulehduksen paranemisessa. Muuten ainut neuvo lääkäriltä oli juoksutauon pitäminen ja jonkin korvaavan harjoitusmuodon löytäminen. Myös kylmäpussin käyttö pitäisi auttaa.

Nyt ei sitten auta muuta kuin tehdä fillarilenkkejä jonkin aikaa, syödä lääkettä, käyttää jääpussia ja hieroa ja venyttää jalkaterää. Lääkäri sanoi, että nyt pitää vain olla kärsivällinen. Valitettavasti sitä ei tässä tilanteessa tahdo löytyä. Eikä sitä saa mistään edes reseptillä.

Harjoitussuunnitelma Spartaan

Kilpailutahti tämän vuoden aikana on ollut sen verran tiivis, ettei ihan kunnollista harjoitusputkea ole ehtinut tehdä kevään jälkeen. Saattaa olla, että tulostaso olisi parempi vähemmällä kilpailemisella, mutta sen verran koukkuun tähän lajiin olen jäänyt, ettei millään malttaisi olla kisaamatta jopa harjoittelun kustannuksella. Ursvikin jälkeen sain vedettyä kuuden viikon nousujohteiden harjoitusputken Suomi-juoksuun ja sen jälkeen ainoastaan neljä (vähemmän nousujohteista) harjoitusviikkoa Ultraveckanille. Näistä siis on laskettu pois yksi palautusviikko kisan jälkeen. Nyt Kreikkaa varten ehdin saamaan viiden viikon harjoitusputken edellyttäen, että tuo päkiä ei vaivaa pahasti enää tällä viikolla.

Alustava suunnitelma menee näin:
Viikko 32: juoksua 80km -> toteutuma 78km
Viikko 33: juoksua 100km
Viikko 34: juoksua 140km
Viikko 35: juoksua 160km
Viikko 36: juoksua 200km
Viikko 37: juoksua 100km
Viikko 38: juoksua 50km
Viikko 39: juoksua 0+246km

Tuosta viikon 36 kilometritavoitteesta en ole vielä ihan varma, paljon riippuu miten jalat ottaa harjoituksen vastaan. Nyt mennään kropan ehdoilla, kun kuntoa tässä tuskin enää tuollakaan harjoitusjaksolla paljoa saa parannettua. Lisäksi varsinaiset tehoharjoitukset on tällä jaksolla karsittu pois.

Tällä viikolla tulee 3000km juoksua täyteen vuoden alusta laskettuna. Vastaava luku viime vuonna oli 2125km. Ero on aika suuri, mutta siihen vaikuttaa osaltaan viime vuoden hyvä hiihtokeli. Hiihtokilometrejä oli kertynyt viime vuonna vajaa 600km, kun tänä vuonna luku on 11km!

Viikko 32

Ensimmäinen harjoitusviikko Ultraveckanin 12h kisan jälkeen meni kevyen harjoittelun merkeissä. Juoksulenkkejä tuli neljä sekä lisäksi tiistainen Rauhanmailin juoksu Munkinpuistossa, yhteensä siis 78km/7.08h. Juoksun lisäksi kävin kerran töissä fillarilla (46km/1.56h), joten harjoituksia tuli yhteensä 7kpl, 9.04h. Tavoitteena ollut 80km tuli siis kasaan suurin piirtein.

Ainut huolenaihe tällä hetkellä on tuo vasen päkiä, joka edelleen viikonlopun lenkeillä tuntui juostessa. Kahden juoksuvapaan päivän pitäminen viime viikolla ei auttanut asiaa juurikan. Kokeilin myös jääpussia, mutta se tuntui melkeinpä pahentavan asiaa. Tällä viikolla tarkoitus on parannella jalka kunnolla, ettei se pääse pahenemaan enempää. Korvaava harjoitusmuoto löytyy varmaan pyöräilystä. Lukkopolkimet saa myös jäädä pois, koska niiden kiinnityskohta osuu juuri tuohon päkiän kohdalle, jolloin myös polkeminen alkaa tuntua jalassa. Taidan pitää viikon 33 alussa taas pari juoksuvapaata päivää ja katsoa miten se auttaa. Kilometrit ehdin saada kasaan loppuviikostakin ja jos jää vajaaksi niin ei haittaa kunhan jalka tulee kuntoon.

Syke Ultraveckan 12h kisassa

Nyt ovat järjestäjät saaneet laskettua lopulliset tulokset Ultraveckanin kisojen osalta. Sprinttimatkoilta oli myös julkaistu kierrosajat, joiden perusteella laskin tuota kisassa pitämääni vauhtia. Lisäsin punaisella kuvatun sykekäyrän rinnalle kilometrivauhtia kuvaavan viivan sinisellä. Kilometrivauhti on laskettu aina neljän kierroksen (noin 5km) keskiarvona, yhden kierroksen ollessa 1.28km

Ensimmäisen neljän tunnin aikana syke on noussut aina noin 165 lyönnin paikkeille vauhdin pysyessä siinä runsaassa 5min/km. Sen jälkeen, kuten aikaisemmin kerroin, piti vauhtia keventää. Lopussa tulleet kävelypätkät näkyvät selvästi käyrässä.

Ongelmiako?

Tossurintamalla on ilmennyt ongelmia jo jonkin aikaa. Aikaisemmin käyttämäni Niken Air Max 180 tossuja on vuoden sisällä hajonnut kolme paria ja kaikki vielä samasta kohtaa. Kantavaimennuksena käytetty ilmapatja on repeytynyt sivulla olevan sauman kohdalta ja sehän tarkoittaa käytännössä lähes koko vaimennuksen puuttumista. Yhdestä parista olen tehnyt reklamaation, kahden muun parin ostohetkestä on jo kulunut enemmän kuin tuo 6kk, jonka aikana asia pitäisi hoitaa. Joka tapauksessa aika valitettava asia ja mielestäni selkeä laatuvika. Positiivisena asiana tässä yhteydessä on, että minulla oli kaapissa vielä yhdet vastaavat käyttämättömät tossut, jotka sain vaihdettua päittäin uusiin Nike Pegasus mallin tossuihin. Toivottavasti ei ainakaan kukaan tuttu saa noita meikäläisen palauttamia tossuja.

Maaliskuussa ostin yhden parin Niken Vomero mallia talvilomareissun yhteydessä. Niitä kun on kehuttu paljon tai taitavat olla aika pidetyt näissä piireissä. Jo heti aluksi huomasin niiden olevan ultrapehmeät, ainakin Air Max tossuun verrattuna. En siis ottanutkaan näitä juoksukäyttöön alussa, vaan ajatuksena oli juosta niillä jossain myöhemmässä vaiheessa lyhyempiä lenkkejä. No nyt Suomi-juoksun ja Ultraveckanin 12h kisojen jälkeisillä palautteluviikoilla olen Vomeroilla lyhyttä lenkkiä tehnyt ja tulos ei ole kovin hyvä. Uskon, että Vomeron sisäpohjassa (tai pohjallisessa) päkiän kohdalla oleva pieni mutta selkeä ”kumpu”, on kipeyttänyt vasemman jalan päkiän siinä määrin, että on pakko pitää pari päivää vapaata juoksusta. Myös oikeassa jalassa on pientä kipua, mutta ei niin paha, että sen takia pitäisi olla juoksematta. Seuraava juoksulenkki on siten vasta viikonloppuna. Tarkoitus on tällä viikolla aloittaa viimeiset harjoittelut Kreikkaa varten, joten toivotaan, ettei tulee mitään pidempää taukoa. Toisaalta nyt on varmasti tärkeintä ehkäistä kaikki vammat, jopa juoksukilometrien kustannuksella.

Jesper ja Sarah kylässä

World Run II projektin kimpussa juoksevat Jesper Olsen ja Sarah Barnett juoksevat tällä viikolla viimeisiä etappeja Suomen puolella ennen siirtymistä laivalla Ruotsiin. Tänään vuorossa oli heille lyhyt etappi Helsingistä Espooseen. Matkaa kertyi noin 30km ja perillä oltiin aikaisen lähdön ansiosta jo vähän ennen puolta päivää. Päivälevon jälkeen on illalla luvassa kahden mailin mittainen Rauhanmaili –juoksu Munkinpuistossa, josta mukaan tuli myös joukko kuvia.

Itse juoksin tänään pitkänmatkalaisten seurassa jostain Lippajärven kohdilta kotiin asti. Pidettiin pari lyhyttä pysähdystä ja oman kellon mukaan juoksuaika oli siinä 76min. Matkaa kertyi gps:n mukaan 14.3km, joka kuitenkin taitaa olla hieman yläkanttiin, ehkä. Loppua kohden alkoi vauhti kiihtyä, joka saattoi johtua myös päivän lyhyestä juoksumäärästä. Perillä ei Jesperin tai Sarahin kasvoilla ollut edes väsymisen merkkejä, toisin kuin allekirjoittaneella.

Yhdessä juoksijoiden kanssa vietetyn päivän jälkeen voi vain ihastella heidän ystävällisyyttään ja kunnioitusta muita kohtaan. Kaikenlaisen avun tarjoaminen arkisissakin asioissa vaati kovaa neuvottelua - niin kovasti he halusivat olla vaivaamatta meitä omilla asioillaan. Mutta avun tarjoaminen päivän ajaksi ei ole mitään, kun ajattelee, minkälaista urakkaa he ovat viemässä läpi. Tai oikeastaan sana "urakka" on täysin väärä sana heidän tapauksessaan. Sen verran elämäntapajuoksijoita he ovat.

Jälkihöyryt

Pari päivää lisää ollaan nyt tuota 12h kisaa sulateltu ja etsitty uusia syitä tuohon tulokseen. Helle nyt varmasti oli yksi suurimpia tekijöitä, mutta ehkä myös hyvin menneen Perniön kisan jälkeen iski jonkinasteinen vauhtisokeus ja usko, että myös 12h kisan voisin juosta lähes vastaavalla vauhdilla kelistä riippumatta. Vaikka sääennuste kisan ajaksi (27 astetta lämmintä) oli hyvin tiedossa etukäteen, niin Suomen viileät kelit koko alkukesän olivat aiheuttaneet sen, että hellettä ja sen vaikutusta ei oikein ollut sisäistänyt ennen kisaa. Vasta paikan päällä alkoi ymmärtää, että ilma on todella kuuma kisapäivänä. Toinen asia, joka on tullut mieleen, on se, että edelliset neljä kisaa (Vaajakoski, 24h Espoo, Ursvik ja Perniö) ovat menneet todella yli odotusten. Enkä tästä johtuen jonkinlainen vauhtisokeus iski tällä kertaa. Olipa se totuus sitten mitä tahansa niin tulos on ja pysyy. Seuraava 12h kisa tulee varmaan vasta ensi vuoden puolella.

Palautuminen kisasta on muuten sujunut hyvin. Pysähdyimme kotimatkalla Ruotsista pariksi päiväksi Ahvenanmaalle, jossa ohjelmassa oli fillarointia ja rullaluistelua. Se olikin mukavaa vaihtelua jaloille vaikka nahka ehti muuten palaa polttavan auringon alla. Perniössä mustunut ukkovarpaan kynsi on nyt Ruotsin kisan jälkeen ottamassa etäisyyttä ja tiemme tulevat eroamaan tulevalla viikolla. Hyvä näin, niin uusi kynsi ehtii hieman kasvaa ennen syksyn koitoksia.

Niin, tämä Ruotsin kisa ei kyllä missään nimessä lisännyt uskoa syksyn koitokseen. Helteessä juokseminen onnistuu paremmin, jos siitä on kokemusta, mutta viikon parin hellejakso ei ehkä vielä riitä tämän kokemuksen kartuttamiseen. Jos ilmat Suomessa ovat 15 asteen luokkaa syyskuussa, niin hyppäys Kreikan 30 asteen helteeseen pari päivää ennen kisaa on taas kropalle kova juttu. Toivotaan, että edes lämmintä riittää meillä Suomessakin vaikka nyt ei ihan hyvälle näytä.