Tour de MontBlanc

Yksi haaveistamme useamman vuoden ajan oli kiertää rinkka selässä MtBlanc. Haaveemme toteutui viimein heinäkuussa 2006. Matkan tehtyämme olemme kaikkiaan tyytyväisiä kokemusta rikkaampana, tosin muutamia asioita olisimme tehneet toisin.

Matkaan lähdimme Suomesta 11.7. lennolla Helsinki-Geneva, joka saapui Geneveen illan suussa. Siitä jatkoimme matkaa ratikalla ja bussilla Ranskan puolelle Annemasseen, josta menimme junalla kohti lähtöpaikkaa St. Gervais de Bainsin alapuolella La Fayet nimisessä kylässä. Yövyimme mukavassa vanhassa hotellissa eikä hinta ollut kahdelta päätä huimaava, vain 57e. Perillä olimme nimittäin vasta vähän ennen puolta yötä eikä pimeässä jaksanut rinkat selässä kovin kauaa etsiä edullista hotellia.

1. päivä
Aamulla heräsimme ajoissa, ja matkamme alkoi n. 595m korkeudesta noin klo 8:30. Rinkoissa oli lähtiessämme painoa vähän liikaa, Sarilla n. 15 kg ja Mikaelilla n. 20 kg. Alkumatka oli pelkkää nousua, puolen päivän aikaan saavuimme La Tresse nimiseen pieneen paikkaan 1020m korkeuteen. Varsinainen Tour de MontBlanc (myöh. TMB) reitti alkoi täältä. Siitä matka jatkui Notre Dame nimiseen paikkaan, pieni kyläpahanen jossa oli vain yksi ravintola. Ajatuksemme kaupoilla käynnistä jäi siihen, kun emme olleet aiemmin malttaneet pysähtyä. Täällä olisi ollut telttapaikkoja, mutta ne näyttivät meille liian kansoitetuilta joten jatkoimme matkaa ja ennen telttailulta kiellettyä aluetta löysimme traktorin jäljet, joita kapusimme n. 100 m ylöspäin vuoren rinteelle ja pystytimme kanervikkoon telttamme. Tässä vaiheessa huomasimme Trangian sytyttimen puuttumisen, vaikka olimme pakanneet sen turvaohjeiden mukaan (jälkikäteen se palautettiin meille Suomen päässä ja myönnettiin heidän ottaneen sen pois aiheettomasti pahoittelujen kera). Enkelit olivat mukana matkassa ja löysimme kalliolta käytetyn tyhjän tonnikalapurkin, jonne saimme polttoaineen (joka oli muuten ostettu Geneven lentokentän Migros-kaupasta) ja tämä kyseinen purkki toimi polttimena koko matkan ajan! Yö ei ollut kovin rentouttava alustan epätasaisuuden ja kaltevuuden takia.

2. päivä
Heräsimme aamulla valtavaan kärpäsmäärään ja eilisen kauppareissun puuttumisen takia syömiset olivat hieman heikoilla kantimilla, joten nappasimme suuhumme energiageelit ja jatkoimme matkaa teltan pakattuamme. Onneksi n. 35 min kävelymatkan jälkeen löysimme Chalet Nant Bonnart (1460m), jossa söimme aika perinteisen ranskalaisen aamupalan; patonkia hillolla ja kahvia.
Tästä alkoi päivän varsinainen nousu osuus, jyrkkä rinne Col du Bonhommeen (2329m). Huipulla ei ollut mitään viittaa lukuunottamatta, joten eipä sielläkään nautittu mitään ravintolan antimia tai shoppailtu ;-) Siitä jatkoimme vielä jonkun verran nousua ja laskeuduimme Croix de Bonhommeen (2433m), jossa pidimme viehättävässä alppitalossa tauon monen muun retkeilijän sekä pyöräilijän seassa. Tästä loppupäivä olikin laskuvoittoista, polvivammaiselle vähemmän herkkua. Odotimme innolla saapumista les Chapieuxiin, jossa oli opaskirjan mukaan kauppa. Ja olihan siellä, mutta ei siellä ollut enää mitään ostettavaa - leipä oli loppu eikä pelkkä juusto oikein houkutellut. Onneksi kaupassa oli 2 kylmää olutta, jotka ehdimme ostaa juuri kahden nuoren kaverin edestä. Se pelasti päivämme, joten laitoimme teltan pystyyn ja teimme kuivaretkimuonaa, joka oli pitkän päivään jälkeen oikein makoisaa.

3. päivä
Aamulla heräsimme jo seitsemän pintaan varmistaaksemme, että saamme mukaan tuoretta patonkia. Vaikka leiriydyimme tasaisessa maastossa, oli aamulla teltta tosi kostea ja jouduimme vähän kuivattelemaan sitä. Kolmannen päivän nousu Italian rajalle ei ollut lainkaan yhtä paha kuin edellisen päivän nousu. Matka kulki upeiden alppiniittyjen läpi ja joka puolella oli tavattoman paljon kauniita perhosia. Matkaan pääsimme aamulla yhdeksän maissa ja Italian rajalla (joka oli merkattu kivellä, ei siis mitään passintarkastuksia tai muita muodollisuuksia) olimme kello 12.50. Jatkoimme matkaa samantien, kun emme saaneet passiimme edes leimaa! Siitä jatkoimme matkaa Refuge de Elisabethiin, jossa kävimme pienellä tauolla. Siitä jatkoimme vielä matkaa, halusimme viettää villin yön vuorilla ja jonkun matkaa jouduimme kävelemäänkin ennenkuin löysimme tarpeeksi tasaisen ja rauhallisen paikan yöpymiseen. Yövyimme n 2150m korkeudessa. Koimme ensimmäisen sadekuuronkin, joka teki tuossa kuumuudessa todella terää.

4. päivä
Edellisenä yönä satoikin niin paljon, että jouduimme kuivaamaan telttaa pari tuntia aamulla. Emme halunneet kantaa turhaa painoa rankoissa nousuissa, joten joimme rauhassa aamukahvit ja nautimme huikean hienoista maisemista.
Sari lienee saanut hieman kylmää ja pieni lämpö hidasti ainoaa nousua, olimmehan jo lähellä huippua. Siitä matka jatkui alamäkeä kohti Courmayeriin, joka oli taas polvivammaiselle rankkaa laskua (laskettelurinne). Matkalla olisimme syöneet ensimmäiset italialaiset pizzat (Col Chécrouit, 1956m), mutta pizzaa tarjoillaan kuulemma vain talvisin, joten tyydyimme ihanaan italialaiseen suklaakakkuun. Meillä oli villin yöpymisen takia matkassa liian vähän vettä, jota jouduimme säännöstelemään aamupäivän. Tauolla tankkasimme itsemme täyteen vettä, ja mukaan täytimme kaikki vesipullot. Vedenkantaminen tekee täällä vaelluksesta erilaisen kuin Lapissa, jossa voi juoda tunturipuroista suoraan vettä. Alpeilla laidunnetaan lampaita ja lehmiä, ja veden juomisesta puroista saattaa saada kunnon vatsataudin. Saavuimme Courmayeriin (1226m) iltapäivällä jo vaille kaksi, ja löysimme ihastuttavan hotellin jossa saimme suihkutella itsemme putipuhtaiksi. Kävimme kaupungilla kävelyllä, viehättävää!

5. päivä
Aamulla lähdimme ajoissa taas matkaan, tällä kertaa poikkeuksellisesti suuntasimme kohti bussiasemaa. Päätimme mennä yhden pätkän bussilla Sarin heikohkosta kunnosta johtuen. Teimme kuitenkin virheen, emmekä jatkaneet matkaa päätepysäkille vaan jäimme pois jo Lavacheyssä, kartan mukaan tie päättyi siinä, mutta eipä se päättynytkään. Jouduimme kävelemään 45min ennen kuin tulimme oikealle päättärille. Tästä matka jatkuikin ylämäkenä Italian ja Sveitsin rajalle, nousua oli n. 768m. Heti alusta tuli selväksi, että tämä ei tulisi olemaan helppo päivä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta, nousu oli tavallista jyrkempi eli menimme siksakia vuoren rinteiden mukaisesti polkua pitkin. Osa matkasta meni suoraan ylös todella jyrkästi ja matkanteko oli erittäin hidasta. Tänään kannoimme huomattavasti enemmän vettä mukana ja se todellakin painaa! Puoli kahdentoista maissa saavuimme Refuge Elenalle, josta jatkoimme 15min tauon jälkeen kohti rajaa, jonne oppaan mukaan matkaa oli 2h, mutta taivalsimme sen 1.50h ajassa. Rajalla jouduimme hetken pähkäilemään, mihin meidän reitti menisi, emme halunneet lähteä väärään suuntaan. Tässä maltoimme pitää 20min lounastauon. Täällä näimme kohtuullisen monta "vuorijuoksijaa" sekä joitain ihmisiä maastopyöräilemässä. Lasku Sveitsin puolta alas ei ollut nousua helpompi, Mikaelin polvet olvat taas kerran tosi kovilla ja lasku alkoi tuntua Sarin jalkapohjissa. Saavuimme Ferretin kylään, jossa pidimme juomatauon ja jatkoimme siitä matkaa tietä pitkin kohti La Fouly kylään. Tässä vaiheessa jos olisi tullut bussi, olisimme varmasti antaneet periksi - onneksi ei tullut. Löysimme kivan B&B-paikan, joka oli varmaan vanha koulu tms. Paikka piti viehättävä vanha sveitsiläinen rouva, jonka kanssa saimme harjoitella ranskaa ja auttaa irlantilaispariskuntaa, jotka olivat myös yötä samassa paikassa. Muita emme siellä nähneetkään!

6. päivä
Aamu oli rankka, sillä Sari oli vatsataudissa koko yön ja aamulla aamupala ei maistunut. Tarjolla olisi ollut maittava aamiainen jugurtteineen ja juustoineen, Sari joutui tyytymään pelkkään teehen. Tässä vaiheessa alkoi Mikaelin painajainen, sillä hänen rinkka sai lisäpainoa, jotta pystyimme jatkamaan matkaa. Hän ei nähnyt paljoa jalkojaan enempää. Matka jatkui Chantonsin kylän kautta kohti les Artaches kylää ja siitä vielä Issert kylän läpi Som-la-Proziin. Sarin heikon kunnon takia emme voineet harkita nousua Champexiin. Bussimatka Champexiin kesti 30min erittäin kiharaista tietä pitkin. Champexin hotellihinnat olivat kovat ja päädyimme lopulta camping-alueelle. Kävimme sen sijaan syömässä hyvin, tosin Sarin vatsa ei vieläkään pitänyt ruokaa sisällä, mutta olo oli hieman parempi. Mietimme yhden vapaan pitämistä, mutta emme kuitenkaan malttaneet.

7. päivä
Aamulla taas vanhat rutiinit: kahvit trangian voimin, patonkia ja juustoa, teltta kuivaksi ja menoksi. Korvatulpat ja silmäsuojat auttoivat nukkumista, teltta-alueella muutama pariskunta jutteli ja nautti olutta illalla, olivat aikeissa pitää välipäiviä. Me nousimme sen sijaan jo klo 6.00, mutta reissuun pääsimme taas vasta klo 8.00. Suuntana oli Bovine, jonne saavuimme klo 12.30. Matka sinne meni alussa metsän siimeksessä ja nopeakulkuista rinnettä pitkin. Sen jälkeen oli tiukka 400-450m nousu, kokonaisuudessa teimme kyseisenä päivänä 623m nousua, vaikka pitikin olla helppo päivä. Bovinesta jatkoimme Col de la Forclazin camping-alueelle, hotellissa ei ollut enää tilaa. Saimme illalla kokea huikean ukkos-shown sekä lehmien navettaan ajon, jossa lehmänkellot kilkattivat.

8. päivä
Aamulla heräsimme taas 6.30 ja vaikka yöllä oli satanut, ei teltta ollut kovin märkä. Paikka oli sen verran tuulinen rinnetasanteella, tosin sisälle kondensoituu aina sen verran vettä, että hieman telttaa joutui kuivailemaan. Aamupalan jälkeen laskeuduimme la Peuty-kylään (1326m) ja siitä alkoikin 900m nousu Col de la Balmelle. Nousu ei tuntunut aiempien rinnalla pahalta - oliko se oikeasti helpompi vai alkoimmeko tottua nousuihin? Sitten jatkui matka alas Argentiereen polkua ja hiekkatiteä pitkin. Täällä olisi voinut hyödyntää myös rinnehissejä, mutta emme halunneet fuskata ja kävelimme hitaasti polvet notkuen alas. Argentieressa päädyimme hotelliin yöksi (La Couronne, 78e/yö). Pieni viehättävä huone, jossa saimme vähän putsattua kamoja ja illalla seurattua TV:stä tour de France-kisaa.

9.-10. päivä
Hotelliaamuina lähtö on huomattavasti ripeämpää, kun ei tarvitse pakata kamoja, tunkea makuupussia pussiin, pakata rinkkaa ja saada teltta kuivaksi ja pussiin... Emme kuitenkaan malttaneet jäädä hotelliin aamupalalle, olimme haaveilleet kadulla mukavasta cafésta, jota sitten ei löytynytkään ;-) Olimme taas tilanteessa, että kävelimme ilman ruokaa ja juomaa 2,5h. Teimme vähän harharetkiä ja jouduimme jopa palaamaan takaisin väärän reitinvalinnan takia. Osan matkaa kävelimme ison tien varressa ja les Prazissa pysähdyimme cafe au lait -tauolle. Näimme jo Chamonix-kylttejä ja mieliala koheni sitä mukaan. Törmäsimme viehättävään B&B -yöpaikkaan (Chalet Whymper, 50e/yö), jossa tosin ei ollut TV:tä, mutta kuka sitä lomalla tarvitsekaan. Täällä viihdyimme pari yötä, halusimme käydä turisteina tsekkaamassa nähtävyyksiä. Kävimme Mer de Glace'lla (1913m), Mus'ee Alpin de Chamonix'ssa, Exposition Espace Tairraz'ssa, Mikael kävi tandem -varjoliitämässä (lähtö 2000m korkeudesta).

11. päivä
Matkustimme junalla takaisin Annemasseen ja siitä Geneveen (Eaux Vives -> ratikalla juna-asemalle). Yövyimme Hotel les Arcades'ssa ja kävimme meille vanhoissa tutuissa vanhoissa paikoissa, joissa olimme 80- ja 90-luvuilla jo käyneet yhdessä ja erikseen. Saimme illalla ihailla Landiksen hurjaa menoa Tour de Francessa ja muistella menneiden päivien upeita kokemuksia TMB:lla.
23.7.2006 palasimme Finnairin lennolla takaisin koti-Suomeen.

Huomioitavia asioita:
- matkalla on hyvä hallita edes ranskan alkeet, paikalliset eivät puhu englantia
- helteellä vettä joutuu kantamaan mukana, sillä vedensaanti paikkoja on niukasti vuorten ylityksillä
- suunnistuspaita oli erinomainen valinta hellepäiville
- TBM opaskirja oli riittävä, erillisiä karttoja ei tarvitse (erittäin selkeät opasteet maastossa)