Haltin valloitus

Aloitimme yhteiset vaelluksemme pohjois-Suomesta käsivarresta vuonna 2001. Valmistauduimme matkaan kohtuullisen hyvin; hankimme tietoa ja vinkkejä internetistä, hankimme uusia varusteita, uuden Haltin topograaffikartan 1:100000.

1. päivä 1.9.2001 lähtö Helsingistä
Klo 20:28 junalla kohti Kolaria (Auto-Juna)

2. päivä 2.9. ja ensimmäinen vaelluspäivä
Kolarissa klo 9:44, josta matka jatkui klo 10:15 autolla Kilpisjärvelle (196km). Auton jätimme Kilpisjärven hotellin pihaan, siitä tilasimme taksin Did'nujäkka joen ja Norjan puolelle vievän tien yhtymäkohtaan. Vaeltamaan pääsimme vasta klo 15.20 ja emme tarkkaan tiedä, missä ensimmäisen yön vietimme, todennäköisesti Dudnuoaiv'vi ja Died'deoiai'vi tunturien välissä. Olimme lähtiessä tavanneet 2 norjalaista nuorta miestä, muita emme nähneet. Matkaa ensimmäiselle vaelluspäivällemme kertyi n. 7.5 km johon aikaa käytimme n. 4 h.
Illalla lämpötila oli pari astetta plussan puolella ja tuuli oli voimakas, joten pipot olivat käyttökelpoiset yön aikana. Tikka-lamput osoittautuivat loistaviksi, kun illalla kirjoitimme matkapäiväkirjaa ja tutkimme karttoja.

3. päivä 3.9.
Aamulla heräsimme eilisen pummin jälkeen, emmekä siis olleet kartalla ja pakkasimme kamat ja lähdimme reippaasti liikkeelle kompassin avulla toivoen löytävämme jonkun maamerkin, josta voimme varmistaa sijaintimme. Alkumatka oli todella kivikkoista, mutta kulkeminen helpottui jossain vaiheessa. Suomen ja Norna välisellä rajalla paikansimme itsemme tarkkaan kartallekin. Puoli kahden pintaan pidimme kunnon tauon Loussujärven tuvalla, siitä jatkoimme vielä matkaa alavirtaan tunturien välistä. Tavoitteenamme oli alunperin mennä Urtasjärvelle, mutta muutimmekin suunnitelman ja suuntasimme kohti Riimajävrin autiotupaa, jossa yövyimme nuoren miehen ja hänen isän kanssa joka vietti 70-vuotissyntymäpäiväänsä vaeltaen. Upeaa, ei voi kuin toivoa itse voivansa tehdä samoin ko. iässä. Toiselle vaelluspäivällemme matkaa kertyi n. 17km, aikaa vaeltamiseen ilman taukoja käytimme n. 8,5h.

4. päivä 4.9.
Aamulla mietimme päivän suunnitelmaa, ja emme olleet varmoja missä Urtasjoki kannattaisi ylittää. Jatkoimme aamupalan jälkeen matkaa Rimmajärven ja Luohtojärven pohjoispuolta. Kahlaamon lounaispuolelle karttaan merkittyä siltaa ei ollut lainkaan, joten vaihtoehdoksi jäi ylittää Pihtosjärvestä lakseva joki karttaan merkityn kahlaamon kohdalta. Saimme erinomaisia neuvoja paikalliselta nimismieheltä, joka oli lähellä olevassa mökissä vieraineen. Hän antoi meille matkaevääksi myös kylmät oluet!!! Kiitos! Kahlaamon ylitys oli Sarille aika kova kokemus, vaikka Micke kantoikin molemmat rinkat (teki 2 reissua). Kahlaamon kivet olivat liukkaita, ja jännitys teki jaloista puupökkelöt ja niinhän siinä kävi, että Sari liukastui ja satutti polvensa kiveen. Goretex-kengät tuli testattua vedenpitäviksi, vaikka vettä kahlaamossa riitti.
Pihtsosköngäs matkalla Pitsusjärvelle oli upea putouksineen. Päivämatkaksi jäi siis vain 9km (5h45min), vaikka energiaa olisi ollut jatkaakin matkaa. Pihtsosjärven autiotuvalla oli suorastaan tungos, 12 telttaa ja mökki täynnä väkeä. Tungoksen takia emmem löytäneet kunnon telttapaikkaa vaan jouduimme jäämään pieneen mäkeen ja seuraavan yön yritimme olla valumatta alimpaan kulmaan...

5. päivä 5.9.
Neljäs vaelluspäivämme tulisi olemaan matkan kohokohta eli Haltin valloitus. Heräsimme aamulla jo klo 6.40, teimme aamupuuron ja matkaan lähdimme klo 7.50. Otimme Ajungilagin makuupussien suojapussit repuiksi, niihin pakkasimme mukaan ylimääräiset villapaidat, lämpimät käsineet, pipot, näkkileipää, juustoa, meetwurstia ja suklaata sekä puhelimet.
Aamulla jalka ei ollut gasellin askeleen näköistä, kuumuus ja pieni väsymys painoivat alussa mutta kropan lämmettyä olo parani kummasti. Maasto oli todella kivikkoista ja louhikkoista, joten ihan halvoilla vaelluskengillä jalkapohjat olisivat olleet kovilla. Kivien väriloisto oli mahtava, kunpa olisi voinut kantaa kunnon muiston mukana. Ilman sumuakin eksyimme merkityltä reitiltä n. 700m ennen huippua, koska tolpat olivat erittäin vaikeita havaita oranssin maalin takia.
Saavuimme huipulle klo 11.30 ja saimme nimemme kirjaan. Olimme 67984. ja 67985. kävijät. Verkkoyhteyskin toimi ensimmäisen kerran Kilpisjärven jälkeen, joten voimme tehdä muutaman puhelun. Maisema oli mahtava aurikoisessa ilmassa, joten viivyimme huipulla tunnin verran nauttien laakson kauneudesta ja luonnon hiljaisuudesta. Paluu Pitsusjärvelle sujui noeasti, pakkasimme teltan ja syötyämme jatkoimme vielä matkaa n. 5km Pihstuskönkään ohi alas suistoon, josta löysimme viehättävän rauhallisen telttapaikan.

6. päivä 6.9.
Heräsimme uskomattoman upeaan aamuun, maisema oli kuin postikortista ja vietimme rauhallisen aamun ilman kiirettä. Yö oli taas ollut niin ja näin, kuten totesimme että vierivä kivi ei päässyt taaskaan sammaloitumaan... Maasto on kivikkoista ja epätasaista, joten prinsessan alla on aina uusia herneitä...
Matkamsimme Vuommakasjärven rannalta Meekonjärven kautta kohti Kuonjarjohkan autiotupaa, jossa söimme lounaan. Siitä jatkoimme matkaa Saarijärven autiotuvan viereen, jossa yövyimme teltassa. Viimeiset 2 km olivat todellista tuskaa maaston kivikkoisuuden takia sekä Sarin oikean jalan polven vamman takia, joka vaurioitui joen ylityksessä. Matkaa kertyi 20km (9h).

7. päivä 7.9.
Tänään olikin matkan viimeinen vaelluspäivä, olo tuntui tavallaan haikealta. Matkasimme Suomi-Norja-Suomi rajan kautta kohti Kilpisjärveä. Maasto muuttui koko ajan metsäisemmäksi, joka oli omalla tavallaan kaunista mutta paljaista tuntureista pitävälle ei kuitenkaan niin viehättävää maastoa. Saavuimme Kilpisjärven hotellin pihalle klo 15:30 ja koska kaikki hotellit olivat täynnä, matkasimme Norjan puolelle Nordsjobotniin yöksi.
Vaellusmatkaa viimeiselle päivälle kertyi 10 km, ajallisesti 5 h. Yhteensä vajaan viikon aikana kävelimme 86.5km ja vaellukseen aikaa käytimme 43h15min.

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa kohti Kuusamoa ja kävellä vielä Karhun kierros.