Viikko 4 ja edelleen flunssassa

Maanantaina flunssaa,

tiistaina flunssaa,

keskiviikko torstaina flunssaa,

perjantaina flunssaa,

lauantaina flunssaa ja

sunnuntaina vieläkin flunssaa.

Viikko 3 ja vuoden eka flunssa

Edellinen viikko meni kohtuullisen hyvin. Vaikka tunnit jäivät tavoitteesta oli viikko kuitenkin huomattavasti parempi kuin edelliset. Tämäkin viikko alkoi suunnitellusti ja tavoitteena ollut 12 tuntia piti saada kasaan ilman suurempaa ongelmaa. Mutta jo torstaina alkoi kurkku kipeytyä ja loppuviikko menikin ilman lenkkiä ja oloa parannellessa.

Viikko alkoi joogalla ja tunnin mattolenkillä lämpimässä. On kyllä aika luksusta tulla kotiin ja hypätä matolle tekemään päivän lenkki. Varsinkin vähän tuulisina päivinä on mukavaa, kun on se vaihtoehto että juoksee lenkin sisällä. Tiistaina tein runsaan 30 minuutin core-treenin salilla ja illalla juoksin runsaan parin tunnin lenkin töistä lisäkierron kautta kotiin. Juoksu tuntui hyvältä.

Keskiviikkona juoksin taas matolla. Nyt vuorossa oli VK-lenkki, jossa alkuverkan jälkeen juoksin seuraavat 6 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppuun vielä vähän verkkaa. Vauhdikkaampi osuus tuntui ihan hyvältä vaikka ei tätä olekaan tullut viime aikoina tehtyä.

Torstaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli tullut keskiviikosta lähtien ja sitä riittikin poluilla ihan mukavasti. Virallisen mittauksen mukaan Nuuksiossa taisi olla lähes 20 cm lunta. Raskaaksi juoksun teki se, että ihan ei tiennyt mihin askeleensa laittaa, kun lumen takia juurakkoa ja kiviä ei nähnyt tarkemmin. Välillä askel luisti ikävästi ja meno oli melkoista kompurointia.

Lumista maisema

Uudet Inovit työssä

Jalassa oli paketista otetut Inovin Arctic Claw 300 tossut, jotka olin saanut viimeisestä Sysikalliosta. Kyseessä on huomattavasti jäykempi nastari kuin Inovin edellinen Oroc 280 malli (josta näyttää tulleen uusi versio). Tuolla vanhalla Orocilla olin juossut paljon jo edellisenä talvena ja se tuntui omaan jalkaan hyvältä. Toki olin lisännyt siihen Sidaksen geeli-pohjallisen, jotta omat prinsessajalat kestäisivät juosta niin ohutpohjaisella nastatossulla. Pidin kuitenkin Orocin sukkamaisuudesta ja kevyemmästä kiertojäykyydestä. Uudessa ArcticClawssa päälikangas ja koko rakenne on jäykempi ja tossun kiristäminen jalkaan on sitä kautta työläämpää. Nasta on todella pitävä, ihan kuten vanhassakin tossussa. Inovin sivuilla ei tuota ArcticClawta enää löydy eli olisikohan se saanut väistyä uuden OrocV2:n tieltä?

Uutta ja vanhaa

Vanhassa 9 nastaa ja uudessa 16!

No, kaikesta kompuroinnista huolimatta pääsin torstaina kotiin. Oloa taisi heikentää myös alkava flunssa ja illalla alkoikin olo jo huonontua. Perjantai ja lauantai meni lepopäivinä. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäisen kerran Töölön Kisahallissa. Oma olo ei vielä mahdollistanut sen enempää kuntoilua. Lähinnä aika meni kaveriporukassa rautoja potkiessa ja maailmaa parannellessa. Ehkäpä juuri oikeaa toimintaa näin flunssaa parannellessa.

Toiveet ovat korkealla, että huomenna maanantaina pääsisin jo jatkamaan lenkkeilyjä, tapahtukoon ne sitten sisällä tai ulkona. Yksi ensi viikon kohokohtia on sunnuntain mäkitreeni Malminkartanolla.

Yksi uusi ja samalla vähän erilainen kisa tuli vastaan tässä yhtenä päivänä nettiä selaillessa. Nimittäin  sellainen kisa kuin "The Vertical Playground". Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon nousumetrejä tietyssä ajassa (14 tai 6 tuntia). Mitään tiettyä reittiä ei ole tarjolla vaan ainoastaan puiston polut. Nousumetrit tallentuu järjestäjiltä saatuun gepsiin, joka kulkee mukana repussa. Vähän kuin rogaining, mutta pisteiden sijasta kerätään nousumetrejä. Suomessakin on muutama nousuhirmu, joka tässä kisassa pärjäisi varmasti.

Viikko 2 ja pakkasviikko

Viikko on suosinut ulkoilua ainakin kelien puolesta. Pientä pakkasta on ollut vuorokauden ympäri viime lauantain Loppiaisrogan jälkeen, mikä onkin tarkoittanut kostean ja vetisen metsän jäätymistä muutamassa päivässä. Polut ja suot ovat kuivuneet ja jäätyneet ja juoksulenkit ovat olleet aika erilaisia edelliseen kolmeen kuukauteen verrattuna. Nilkoille jäätyneet polut eivät aina ole olleet helpotus. Epätasaiseksi jäätyneet mutalammikot ovat paikoin aika hankalia juosta ja askelta joutuu asettelemaan aika tarkasti ettei nilkat pyörähdä ympäri. Mutta on tämä huomattavasti mukavampaa kuin vesisade.

Treeniviikosta tuli vähän takapainotteinen, kun alkuviikosta pystyin tekemään vain lyhyttä lenkkiä ja loppuviikolle kerääntyi viikon pisimmät riennot. Alkuviikko meni vielä vähän flunssaa tunnustellessa. Näin tavoitteena ollut 17 tuntia ei sekään toteutunut, kun tunnit jäivät 13,5 tuntiin. Nyt kroppa tuntuu kuitenkin olevan kunnossa ja ehkäpä tuo viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä sujuisi paremmin.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen tunnin lenkin. Sykkeet olivat edelleen koholla ja siksi en juossutkaan sen pidempään. Tiistaina juoksin töissä matolla vertikaalitonnin himpun alle tunnissa. Maksimikulmalla 15% ja 7-7,2 km/h nopeudella. Sykkeet huiteli lopussa yli 170 ja siltä se kyllä tuntuikin. Edellisestä mäkitreenistä oli flunssan takia kulunut jo kolme viikkoa. Keskiviikkona tein vain lyhyen core-treenin ja jätin jalat vähän pienemmälle. En tehnyt lainkaan hyppysarjoja ja kyykyt meni pienillä painoilla.

Torstaina kävin lenkillä poikkeuksellisesti Malminkartanon suunnalla pitäytyen poissa kuitenkin mäestä. Rusinan ollessa eläinlääkärin hoidossa ehdin tekemään runsaan 1,5 tunnin kiepin paikallisilla kaduilla. Pientä eksymistäkin oli välillä ja jouduinkin pariin kertaan turvautumaan puhelimen karttaan. Perjantai meni 2,5 tuntia taas tutummissa maisemissa Nuuksiossa ilman mitään karttaa tai epäilystä suunnasta.

Yksi hienoimpia ja karuimpia paikkoja omalla lenkkipolulla

Pitkospuut ovat aika jäässä ja vaatii melkein nastaria

Lauantaina kävimme Hanneksen kanssa kiertämässä Nuuksion polkuja. Lähdimme liikkeelle Solvallasta seuraten NC reittiä. Aika paljon on puita kaatunut tälläkin osuudella. Saarijärven ja Suolikkaan rannat olivat todella hitaita edetä, kun järvien pinnat olivat ennen jäätymistä niin korkealla ja nyt viikon pakkasjakson jälkeen oli vielä pientä arvailuja miten nuo suo-osuudet kestäisivät juosta. Aika hyvin selvittiin ilman jalkojen kastelua vaikka eteneminen oli hidasta.

Sunnuntaina tein viikon pidemmän lenkin, kun lähdin käymään Salmessa kääntymässä. Yleensä lenkkiin menee aikaa nelisen tuntia ja laskin että ainakin puoli tuntia pidempään menee varmaan tänään, kun kunto on niin surkee ja on liukasta ja flunssan palauttelua. Lähdinkin aika rauhassa liikkeelle. Kokeilin ekaa kertaa Salomonin repun kanssa tulevan juomasäiliön foliopussia, jossa juoma säilyttää paremmin lämpötilansa. Kuuma juoma repussa lämmitti kuitenkin selän alkumatkasta niin, että meinasi tulla ihan lämmin. Piti hiukan avata takin vetoketjua, mutta ei sitäkään pitkään uskaltanut auki pitää.

Lenkki sujui mukavasti, mutta ajattelin vetää varmanpäälle ja käännyin takaisin pari kilsaa ennen Salmen leirintäaluetta. Juomat ja syömiset upposivat hyvin ja vauhti pysyi melko hyvänä. Siikarantaa lähestyessä päätin vielä kiertää Soidinsuon, kun juoksu tuntui vielä hyvälle. Lenkille tuli mittaa 3:50h/34km.

Auringonnousu

Kattilassa paluumatkalla

Viikolle kertyi yhteensä se 13,5 tuntia ja juoksukilsoja 112km. Ensi viikolla alkaa viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä. Nyt flunssa on voitettu ja aikaa on vielä muutamalle avaintreenille.

Lumonite Compass R otsalamppu on nyt ollut kuukauden päivät käytössä ja ensiarvio lampusta on todella positiivinen. Kevyt paino (140g akkuineen) ja kolme eri tehovaihtoehtoa ovat erinomaiset. Lisäksi tuo lampun portaaton kohdistaminen valaisemaan haluamaansa paikkaa on lenkillä hyvä, kun välillä valoa tarvitsee ihan melkeinpä jaloissa ja sitten välillä taas vähän edempänä. Ominaisuus, jota ei välttämättä aina muista vaatia. Akku ei ole kertaakaan vielä loppunut lenkillä, joka tosin saattaa johtua myös siitä, että vara-akku kulkee taskussa mukana. Tämä lamppu riittää varmasti hyvin tulevaan TGC kisaan.

Sunnuntaina loppupäivä meni sisällä mm. takkaa lämmittäessä. Tämä onkin Rusinan lempipuuhaa.

Takan lämmössä

Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Vuoden ensimmäinen viikko ja siihen erottamattomasti kuuluva Loppiaisrogaining on taas paketissa. "Paras tapa aloittaa uusi vuosi" - tapahtuman mainoslause kuuluu. Juuri näin. Paikalla oli taas runsaasti tuttuja ja karttojen jakoa edeltävä aika meni keskeyksettä muiden kanssa rupatellessa. Ja vielä jäi monta tuttua näkemättä, jotka vasta tulosliuskasta bongasin.

Loppiasrogalla oli tällä kertaa synttärivuosi, kun takana on jo kymmenen järjestettyä kisaa. Nopeasti blogia selatessa ensimmäinen varma merkintä omasta osallistumisesta on vuodelta 2010, jolloin olimme Nietosjärven Tommin kanssa mukana tapahtumassa. Silloin kisakeskuksena oli Vaakkoin maja. Viimeiset vuodet ollaan oltu mukana tapahtumassa coutsin kanssa ja niin me oltiin tänäkin vuonna kahdestaan.

Kisamaasto oli tänä vuonna varmasti kaikista maastoista suunnistuksellisin. Todella hienoja kallioita ja metsiä riitti ainakin niillä seuduilla jonne itse ehdimme. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli, että polku- ja tieverkosto olivat huomattavasti vähäisemmät aikaisempaan verrattuna. Reitinvalinnat kannatti tehdä käytännössä pitkälti suoraan metsien läpi eikä teitä tai polkuja pystynyt helposti käyttämään. tämä tuli selväksi jo heti alussa radansuunnittelussa. Metsässä eteneminen oli fyysisesti vaativaa ja suunnistuksenkin kanssa sai olla tarkkana pienpiirteisessä maastossa.

Meillä oli coutsin kanssa aika maltillinen suunnitelma, koska umpimetsässä olemme melko hitaita. Päätimme hakea rasteja ensin kartan Kaakkoispuolelta, kun alueen rastit näyttivät vaativilta ja siksi sinne kannatti lähteä vielä valoisaan aikaan. Pimeässä voisi sitten hakea helpompia rasteja 1030-tien pohjoispuolelta.

Kisakartta ja meidän suunnitelma

Suunnistus lähti liikkeelle hyvin. Löysimme kolme ensimmäistä rastia (39, 29 ja 54) helposti, mutta neljännelle (26) aikaa kului hukkaan varmaan 20 minuuttia, kun kalliot eivät millään järjestyneet kartassa näkyvään muotoon. Lopulta sekin kahden pisteen rasti löytyi ja matka jatkui. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja maasto vaativaa.

Matka jatkui kävelemällä metsässä ja lyhyitä tieosuuksia käyttäen. Suunnistus onnistui melko hyvin seuraavilla (28, 56, 48, 57, 38, 63, 58, 47) rasteilla. Tässä kohtaa teimme ensimmäisen oikaisun ja kaarsimme käytännössä lyhintä tietä kohti maalia. Kiersimme vielä rastit 53, 62 ja 35 ja olimme maalissa varttia yli viiden. Loppuaika siis 6:15 ja pisteitä 60. Iso kiitos taas järjestäjille.

Tällä kertaa kelien puolesta hallitsevana teemana oli varmasti hyvin märkä metsä. Vettä riitti jokaisessa ojassa ja mättäät kallioiden päällä olivat todella liukkaat märkyydestä johtuen. Olimme molemmat liikkeellä nastareilla, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä valinta oli taas noi Sealskinzin sukat. Vaikka jalat kostuivat sukkien läpi pysyivät ne kuitenkin lämpiminä koko reissun ajan.

Supertiimi

Vauhdikas leimaus

Puuterisammalta

Sealskinzin sukat ja hanskat

Sunnuntaina kävin kiertelemässä Nuuksion polkuja. Aamulla mittari näytti viisi astetta pakkasta ja ulkona puhalsi vielä raikas tuuli. Onneksi vaatetta oli kunnolla. Vielä muutama pakkaspäivä ja ehkä ne polut ja metsät alkavat jäätyä ja vedessä lutraaminen loppuisi. Ja ehkäpä sitä luntakin tulisi jossain vaiheessa.

Nuuksion poluilla

Viikko oli vähän rikkonainen muun ohjelman takia ja harjoitusohjelma ei ihan täyttynyt. Ensi viikolla paremmalla yrityksellä.

Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa

Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.

Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.

Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!

Viikko 50 ja viikko jouluun

Epävakaat säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tiistaina oli melkoinen lumimyrsky ja sen johdosta sähkökatkoksia riitti vielä pitkälle iltaan. Liikennekään ei sujunut ihan mallikkaasti vaan kotimatka kesti tupla-ajan. Liikenne ei sujunut sen paremmin pyöräteilläkään, kun pyöräilijät eivät näyttäneet pääsevän kovinkaan helposti eteenpäin lumisilla teillä. Aurauskalusto ei vaan riittänyt pitämään teitä puhtaana. Muuten viikolla on välillä satanut vetää ja taas hieman pakastanut. Aurinkokin taisi näyttäytyä jonain päivänä.

Jonottamista lumimyräkässä

Raskasta kissan elämää. Rusina lämmittelee takan päällä

Lunta riittää taas hetken

Tälle viikolle tavoitteena oli tehdä 12 tuntia treeniä. Puolet oli tarkoitus saada juoksusta ja toinen puoli muusta. Tämä toteutuikin melko hyvin. Varsinaista pidempää jalkalenkkiä ei tälle viikolle tullut, mutta yhden avaintreenin sain tehtyä mäkitreenin muodossa matolla.

Maanantai kävin fillarilla töissä. Sen lisäksi oli jooga, jossa tehdyt liikkeet saivat lonkan koukistajat sen verran kipeiksi, että ne tuntuivat vielä torstaina sukkia jalkaan laittaessa. Tiistaina olin sopinut lounastreffit juoksumaton kanssa. Ohjelmassa oli vertikaalitonni matolla. Ensimmäinen puolisko meni 13% ja toinen 15% nousulla. Tunnin aikana ehti tulla melkoinen hiki. Jalat tuntuivat hyvälle kuitenkin koko treenin ajan.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Nuuksion poluilla juoksemassa 1:45 lenkin. Lunta oli aika paljon edellispäivän lumipyryn jäljiltä ja lenkki olikin aika raskas. Edes suurimmat ulkoilureitit eivät olleet tampattuja vaan umpihangessa sai juosta Haukkalammenkin ympäristössä. Tiistain ja keskiviikon treenien jälkeen takareidessä tuntui pientä väsymystä, joten torstaina tein vain runsaan tunnin lenkin auratuilla teillä. Tosin torstaina pöyrätiet olivat peilikirkkaan jään peitossa, mutta onneksi olin valinnut nastarit alle.

Torstain alkoi myös ilmoittautuminen 2018 UTMB-kisaan. Kahden edellisvuoden arvonnassa saadun hylsyn jälkeen 2018 ilmoittautuminen pitäisi olla pelkkä muodollisuus ilman arvontaa. Pisteet ovat koossa jo vuodelta 2016, ilmoittautuminen nyt tehty ja maksu maksettu. Seuraavaksi pitää jättää lääkärin todistus viimeistään toukokuussa ja olla tietysti elämänsä kunnossa elokuun lopussa. Parin ensimmäisen päivän jälkeen suomalaisia oli ilmoittautunut mukaan arvontaan jo mukava joukko.

Suomalaiset ilmoittautumisen alettua

Perjantaista tuli vahingossa lepopäivä, kun aikataulut vähän venyivät ja lenkille varattu tunti kului muuhun. Toisaalta se taisi olla ihan hyvä, koska lauantaille olin sopinut yhteislenkin Annan ja Jannen kanssa Sysikallion maastoihin. Olihan kyseessä Sysikallio-viikonloppu. Lunta oli kallioilla mukavasti, joka helpotti liikkumista ja pehmensi alastuloja sopivasti. Lähdimme kiertämään ensin 2015 vuoden reittiä. Se oli muistissa vielä melko hyvin. Sen jälkeen kiersimme 2014 vuoden reitin, josta en muistanut paljoakaan. Lopuksi kiersimme vielä ensimmäisen vuoden eli 2013 reitin, joka oli jo paljon juostavampi. Tihkusade saatteli meitä viimeisellä kierroksella, mutta se ei haitannut hyvää fiilistä. Oli hauskaa palata takaisin "rikospaikalle".

Sunnuntaina kävin maastopyörällä ajamassa 50 kilsan lenkin. Paikoin lunta ja jäätä oli sen verran, että pystyssä pysyminen oli välillä hyvän onnen varassa. Tämäkin oli hauska lenkki ja näillä keleillä läskipyörälle voisi olla todella tilausta. Iltapäivällä kävimme coutsin kanssa vielä nauttimassa kulttuuripläjäyksen Sellossa.

Viikolle kertyi yhteensä himpun vaille 12 tuntia, jossa juoksua 40 kilsaa ja fillaria 90 kilsaa. Sali jäi tälläkin viikolla väliin. Ensi viikolla on jouluviikko ja jakson viimeinen. Tarkoitus olisi juosta vähän enemmän ja saada kasaan yhteensä 15 tuntia treeniä.

Viikko 49 ja rauhallinen aloitus

Tällä viikolla alkanut suunnitelmallisempi jakso tähtää sinne helmikuun lopulle ja TGC125 läpäisyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin suunnitelmissa on vetää 3x3 viikon nousujohteinen Jokainen uusi harjoitusjakso alkaa sillä kevyellä viikolla. Niin myös tämä harjoitusjakso. Ensimmäisen kolmen viikon jakson harjoitusmäärät ovat vielä maltilliset (8, 12 ja 15 tuntia) ja nyt ekalla viikolla se menikin hieman yli.

Tällä viikolla ainut avaintreeni oli Itsenäisyyspäivänä juostu pidempi lenkki Nuuksion poluilla, kun matkaa kertyi 25 kilsaa ja aikaakin meni 2:45. Lopussa alkoi jo askel painaa, kun näin pitkää lenkkiä ei ole taas pitkään aikaan tullut tehtyä. Lisäksi olin laittanut päälle hieman liian paksun takin, jonka takia hikoilin runsaasti eikä juomaakaan ollut riittävästi mukana. Jalat tuntuivat raskailta vielä seuraavan päivänkin lenkillä. Pitkän lenkin lisäksi viikolle tuli kolme muuta noin tunnin mittaisia jalkalenkkejä. Siihen lisäksi vielä maanantainen jooga ja tiistain fillarilenkit niin viikolle kertyi yhteensä 9,5 tuntia treeniä. Varsinaista salitreeniä en tällä viikolla ehtinyt tehdä, mutta kotona on tullut joitain perusliikkeitä tehtyä.

Kovavauhtisia lenkkejä en vielä ajatellut ottaa ohjelmaan ihan tuon takareiden takia. Tiellä juostavien lenkkien vauhteja olen hieman pyrkinyt nostamaan, mutta kaukanahan ne vielä kovavauhtisista ovat. Kovavauhtisi treenejä on tarkoitus kyllä tehdä, mutta mielummin sisällä lämpimässä hallissa tai juoksumatolla. Tähän hyvän mahdollisuuden antaisi esimerkiksi Esport Arena.

Alla vielä muutama kuva Itsenäisyyspäivän lenkiltä.