Tieto lisää tuskaa

Pari viikkoa on edellisestä päivityksestä, mutta mitään suurempaa muutosta ei ole. Tai no sen verran ehkä, että tieto nykyisestä surkeasta kunnosta tulee lenkki lenkiltä yhä selvemmin esille. Syyskuun lopussa tehdyn leikkauksen takia ei tarvitse enää jarrutella, mutta nykyinen kunto asettaa tällä hetkellä omat rajoituksensa. Toisaalta se voi olla hyvä, koska saattaa olla, ettei tuo leikkausaluekaan kestäisi vielä niitä kilometrejä, joita toivoisin nyt pääseväni juoksemaan.

Harjoittelut edellisellä viikolla sujuivat suunnitellusti ja lenkkiä kertyi mukavasti. Sain juostua neljä lenkkiä, joista kertyi 52 km. Sen lisäksi kävin kahdesti fillarilla töissä, josta kertyi kolme tuntia fillarointia. Siihen vielä vähän voimatreeniä päälle, niin viikon saldoksi tuli vajaat yhdeksän tuntia. Ainoastaan lauantaina tehty lenkki ennen Endurancen syyskokousta jäi vajaaksi, kun jostain syystä sykkeet olivat poikkeuksellisen korkealla. Oliskohan jotain pientä flunssaa ollut tuloillaan. Sunnuntaina lenkki sujui jo paremmin.

Tällä viikolla ohjelmaa oli sen verran paljon, että viikolle tuli kaksi lepopäivää. Juoksukilometrejä kertyi 53 km, mutta siihen tarvittiin vain kolme lenkkiä. Fillaria tuli normaalit kolme tuntia. Tänään sunnuntaina tein ensimmäisen yli 20 kilometrin lenkin sitten leikkauksen. Se sujui hyvin eikä jaksamisen kanssakaan ollut mitään ongelmia. Sen verran kivaa oli metsässä juokseminen, etten viitsinyt sykkeitäkään niin tarkasti tiirailla vaan annoin mennä ihan vapaalla. Eihän se vauhti mikään kova ollut, mutta sellaista rentoa menoa. Perjantaina oli tarkoitus juosta matolla lyhyt kymppi, mutta juoksu maistui sen verran mukavalle, että juoksin samalla sitten 15 kilometriä. Fiilis oli oikein hyvä.

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. Treeniviikkoja on takana nyt neljä, joiden aikana olen saanut 8-10 treenituntia viikossa. Juoksukilsoja on viikoille kertynyt siinä 50 kilometrin tienoille, lisäksi jokaiselle viikolle on tullut se kolme tuntia fillarointia. Joulukuussa oli tarkoitus vähän nostaa määriä ja yrittää saada juoksukilsat sinne 70 - 80 kilometrin haarukkaan. Fillarointi oli tarkoitus pitää mukana ohjelmassa. Samoin lihaskunto.

15. marraskuuta tuli Japanista tieto, että ollaan päästy mukaan Sakura-michi kisan lähtölistalle. Japanissa kisajärjestelyt sujuvat nopeasti, sillä ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan oli päättynyt vain viisi päivää aikaisemmin. Eli nyt on kevään kisakalenterissa ensimmäinen varma merkintä, kun huhtikuun 20. - 23. päivä ollaan osallistumassa toista kertaa tähän hienoon juoksukisaan. Kolme viikkoa Sakura-michin jälkeen on Lohjalla vuorossa Seppo Leinosen järjestämä Ystävyysultra. Lisäksi oli tarkoitus keväällä haastaa työkaverit Cooperin testissä. Oliskohan se hyvä hoitaa pois alta ennen Japanin kisaa?

Viikko 45 ja kk-rogaining

Viikko jakaantui karkeasti kahteen osaan, kun edellisen viikonlopun jälkeen treenit kulkivat alkuviikosta fillarilla ja sitten loppuviikosta jalan. Edellisenä viikonloppuna tehdyt kaksi peräkkäistä metsälenkiä olivat saaneet jalat vähän kipeiksi. Maanantaina ja keskiviikkona fillaroin töihin ja takas. Homma meni vähän rauhallisemmin kuin viime viikolla. Sykkeetkin olivat nyt kohdallaan.
Tiistaina juoksin ensimmäistä kertaa nyt tauon jälkeen töistä kotiin. Ekat 10 minuuttia meni normaalisti, mutta sitten alkoi askel painaa ja loppu oli melkoista hapuilua. Vauhti hidastui lopussa niin paljon, että lenkin keskivauhdiksi tuli 6.30 min / km. Tästä riemastuneena päätin lenkin jälkeen tehdä vielä muutaman kyykyn noin 12 kg lisäpainoilla. Eka 20 sarja meni ok, mutta heti seuraavan sarjan alussa molemmat takareidet kramppasivat sen verran, että homma jäi tähän. Pääsin juuri ja juuri yläkertaan ja suihkuun niillä jaloilla. Pientä helpotusta toi coachin käsittely illalla. Torstaina pidin lepopäivän.
Perjantaina juoksin matolla lyhyen tunnin lenkin säästellen vähän huomiseen kahden tunnin rogainingiin. Nyt lenkki oli jo paljon helpompaa kuin tiistaina.

Lauantai ja vuorossa eka startti puoleen vuoteen, kun lähdimme Tommin kanssa kiertämään Kalevan Kierroksen yhteydessä järjestettyä kahden tunnin rogainingharjoitusta. Olimme Tommin kanssa jutelleet, että mennään ihan rauhassa juoksukävelyllä koko reitti läpi. Tämä unohtui juuri siinä vaiheessa, kun ratamestari Juha Lehtonen lähetti kisaajat maastoon. Olimme suunnitelleet kiertävämme ensin itäisen puolen rastit, sieltä etelään asuinalueelle. Tästä eteenpäin oli pari eri vaihtoehtoa riippuen jäljellä olevasta ajasta. Joko painella suht suoraan pohjoiseen ja kohti maalia tai kerätä lisäpisteitä läntiseltä puolelta. Kartan keskelle jäi neljä rastia joita emme uskoneet ehtivämme hakea.

Alku meni vauhdikkaasti, vaikka ensimmäiset rastit olivat märällä suoalueella. Sykkeet karkasivat heti alussa, mutta en siitä jaksanut murehtia. Ainut huoli oli miten jaksaisin koko kaksituntisen sillä vauhdilla. Suojuoksun jälkeen oli edessä paljon polkuja ja teitä. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti säilyi. Porukkaa oli metsässä paljon ja yhdelläkään rastilla ei tarvinnut yksin leimata.
Asuinalueelle tullessamme oli aikaa kulunut sen verran vähän, että ehdimme hyvin kiertää vielä lännessä olleet rastit. Isolle suolle palatessamme tuli kierroksen ainut pummi, kun jotenkin onnistuimme juoksemaan ison poikittaisen ojan yli. Siitä sitten vähän oikeaan ja olimme melkein eksyksissä. Onneksi paikannus onnistui melko nopeasti ja löysimme rastille. Siitä eteenpäin loput rastit löytyivät hyvin. Vähän ennen suolle tuloa alkoi meikäläisellä jalka painaa ja vauhtimme hidastui jonkin verran. Tommi olisi jaksanut pitää samaa vauhtia, mutta tällä kertaa ei oma vauhti riittänyt. Lisäksi huomasimme, että aikaa jäisi runsaasti käyttämättä, joten senkään takia ei ollut tarvetta hurjastella lopussa. Mitään mahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut palata takaisin ja hakea puuttuvat rastit. Maaliin tulimme noin 12 minuuttia etuajassa.
Hauskaa oli olla taas terveenä juoksemassa. Ja melko tyytyväinen olen omaan jaksamiseeni vaikka lopussa tulikin vähän hyytymistä.
Sunnuntaina kävin juoksemassa kotimaastoissa vanhaa ulkoilureittiä, jota Espoon kaupunki ei enää valitettavasti ylläpidä. Vaikka reitti on tuttu, niin onnistuin eksymään polulta. Sen verran oli hakkuutöitä metsässä suoritettu. Oikean suunnan pitäen tulin pian tutuille seuduille ja melkein sinne minne olinkin matkalla. Kääntöpaikalla tein kolme mäkivetoa pitkässä ylämäessä, jonka jälkeen palasin oikea reittiä eksymättä takaisin. Lenkille tuli mittaa runsas puolitoista tuntia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat kuusi tuntia juoksua ja kolme tuntia fillarointia. Lisäksi vähän voimatreeniä. Harjoitustunnit yhteensä 9.55.

Viikko 44

Taas on yksi hieno viikko terveiden kirjoissa takana. Lisäksi viikko on ollut erittäin hyvä treenienkin puolesta. Viime viikolla treenitunteja kertyi runsaat kuusi ja tällä viikolla niitä kertyi jo kolme tuntia enemmän. Sääkin on suosinut, kun sadetta ei ole tullut yhtenäkään päivänä.
Maanantaina kävin fillarilla töissä. Vielä pääsee kesäfillarilla polkemaan, kun lämmintä riittää eikä liukkaista keleistä ole tietoakaan. Illalla tein kevyttä keskivartalojumppaa, jotta siihenkin alkaisi kroppa tottumaan. Tiistaina kävin tekemässä taas viereisellä niityllä sauvaharjoituksen. Tällä kertaa juoksin puolitoista tuntia rinnettä ylös ja kävellen alas, yhteensä 55 nousua ja noususumma yhteensä 300 metriä. Kipuja ei tuntunut missään. Illalla tein vielä corejumppaa.
Keskiviikkona kävin taas fillarilla töissä ja aamulla vähän innostuin liikaa, kun tuli ajettua bussin kanssa kilpaa. Kymmenkunta pysäkkiä pysyin perässä, mutta sitten jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja jäin lopullisesti. No hauskaa oli kuitenkin vaikka sykkeet oli taas ihan väärällä alueella. Kotiin tultiin sitten taas vähän rauhallisemmin.

Torstaina oli vuorossa eka varsinainen juoksulenkki, kun hyppäsin pitkästä aikaa juoksumatolle. Tarkoituksena oli juosta todella hidas kymppi, mahdollisesti pieneen ylämäkeen. Lyhyen lämmittelyn jälkeen vauhtia lisätessä ei kuitenkaan tuntunut mitään kipua missään, joten en nostanut mattoa pystyyn. Lenkki sujui muuten hyvin, mutta lopussa kyllä huomasi missä kunnossa sitä tällä hetkellä ollaan. Paljon on työtä edessä, jos meinaa keväällä olla jonkinlaisessa kunnossa. Mutta onhan tässä puoli vuotta aikaakin. Perjantaina oli viikon ainut lepopäivä.

Viikonloppuna tuli tehtyä lenkit Nuuksion puolella. Lauantaina käytiin coachin kanssa juoksemassa sama vajaan parin tunnin lenkki kuin viime viikonloppuna. Sunnuntaina olin liikkeellä yksin ja juoksinkin vajaan puolentoista tunnin lenkin. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin syke oli kuitenkin huomattavasti normia korkeampi. Hyvin kuitenkin jaksoi koko lenkin, mikä sinänsä antaa uskoa.

Tulevalla viikolla onkin edessä jo ensimmäinen kisa. Ei mitään vakavaa, mutta tarkoitus olisi rämpiä läpi parin tunnin rogaining ensi lauantaina. Puolen vuoden kuiva kausi on ohi.

Takas hevosenselkään

Ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on jo takana eikä nämä menneen viikon ulkoilutkaan ihan huonoja olleet. Viime sunnuntaina tehty hölkkä-kävely sauvojen kanssa sai jatkoa alkuviikosta, kun sekä maanantaina että tiistaina tein saman harjoituksen. Nyt kuitenkin juoksin loivan rinteen ylös ja kävelin alas. Aikaa meni molemmissa treeneissä runsas tunti. Sauvoista on todella paljon hyötyä, kun niitä osaa käyttää. Keskiviikkona oli lepopäivä.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja kotimatkalla tein pienen lisäkoukkauksen rautakauppaan. Piti käydä vaihtamassa vääränlainen lamppu, jonka olin vahingossa hankkinut. Sykkeet on fillaroidessa huomattavasti korkeammat kuin puoli vuotta sitten. Sykettä joutuukin tarkkailemaan vielä nyt treenien alkuvaiheessa. Perjantai ja lauantai olivat taas lepopäiviä. Tosin lauantaina käytiin postimerkkimessuilla mikä vastaa kyllä rauhallista pitkää PK-harjoitusta säiliökirjoja selaillessa.

Sunnuntai alkoi aikaisin, kun en saanut millään nukuttua. Lueskelin aamulla lehteä kaikessa rauhassa ja muutin kaikki kellot talviaikaan, johon olimme siirtyneet yön aikana. Sen jälkeen lähdin fillarilla katsomaan Petri Lietzéniä, joka oli aloittanut matkansa aamulla kello 6 Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä. Petrin sunnuntaipitkis kulkisi patsaalta patsaalle, nimittäin Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä aina patsaalle Turkuun asti. Matkaa kertyy noin 165 km. Petri oli liikkeellä hyvällä vauhdilla ja aurinkoisella mielellä. Kelikin oli kuiva ja suhteellisen lämmin, ehkä noin 7 astetta. Ajelin Petrin mukana fillarilla vajaan 10 km ennen kuin Petri jatkoi matkaa Vanhaa Turuntietä seuraten.

Kotiin tultuani kävimme coachin kanssa Nuuksiossa parin tunnin juoksukävelyreippailulla. Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta mitään ei kuitenkaan tullut taivaalta alas. Syksyn sateet olivat kuitenkin tehneet juurakosta ja kivistä varsin liukkaat ja siinä matkaa tehdessä pitikin katsoa tarkkaan mihin jalkansa asetteli. Edellisen kerran olin astellut samoja polkuja toukokuun 21. päivä, joten mikään ei voinut tuntua nyt paremmalta. Tuntuu, että nyt ollaan takas hevosenselässä. Ensi viikolla vähän lisää ulkoilua.

Viikko sitten lähetimme coachin kanssa ilmoittautumispaperit Japanin Sakura-michi kisaan. Se on nyt ensi vuoden kisoista ensimmäinen iso kisa. Mitään ei tietysti voi tietää varmaksi, ei myöskään kisaan pääsyä. Jos kaikki menee hyvin kisamatka varmistuu loppuvuodesta. Elämme toivossa.

Talviunet nukuttu

Nyt on kesä ohi ja talviunet nukuttu. Viime viikolla tehty lopputarkastus lekurilla meni hyvin ja Orava olikin oikein tyytyväinen asioiden edistymiseen. Pitäydymme aikaisemmassa suunnitelmassa, jonka mukaan neljä viikkoa leikkauksesta on sopiva aika aloittaa kevyellä lenkkeilyllä. Olisi oivallista, mikäli lenkit voisi alussa tehdä lämpimissä sisätiloissa sekä pitävällä alustalla. Tämähän onnistuu erinomaisesti vaikka tuossa juoksumatolla. Lisäksi vatsalihastreenejä voi myös aloittaa, tosin hitain ja hallituin liikkein. Ei mitään riuhtomista. Parin viikon hölkkäilyn jälkeen voi jo aloittaa vähän juoksentelemaan. Eli kuulostaa oikein hyvälle näin kuuden kuukauden löhöilyn jälkeen.

Viime viikolla tuli ulkoilua reippaan kävelyn muodossa. Pisin lenkki oli lauantaina tehty runsaan 9 kilometrin mittainen. Sunnuntaina kokeilin sitten ekan kerran kevyttä juoksua, kun kävin läheisellä niityllä tekemässä hölkkä-kävelyä sauvojen kanssa. Kuljin lyhyttä loivaa rinnettä edestakaisin ylös-alas. Jossain vaiheessa juoksin ylämäkeen ja kävelin takaisin alas. Ylämäkeen mentäessä ei jalalle tule juurikaan iskutusta, kun askel on lyhyempi ja maasto nousee tasaisesti. Sen takia ylämäkeen voi hyvin jo nyt juosta. Lisätehoa lenkkiin toi vielä jonkin aikaa mukana kulkeva noin 10 kilon painoliivi. Toivottavasti se tästä alkaa piakkoin kevenemään, kun treenitunteja saadaan enemmän alle. Olipa kuitenkin hieno tunne juosta pitkästä aikaa, kun missään ei tunnu kipua. Aikaa meni runsas tunti. Ja vaikka ilma oli sateinen niin mieli oli kirkas.

Tänään maanantaina tein saman treenin kuin eilen, mutta nyt kävelin ainoastaaan pari ensimmäistä nousua, jonka jälkeen loput menivät juosten. Rauhallisesta menosta kertoo kuitenkin se, että aika oli vain hieman nopeampi ylämäkeen juostessa kuin alamäkeen kävellessä. Sateiden pehmittämään niittyyn jäi nyt toisen päivän jälkeen hyvä ura, jota on mukava tulevina päivinä leventää. Käsivarressa ollut gps näytti noususummaksi 190 metriä ja aikaa kului taas runsas tunti. Nyt aurinkokin paistoi.

Tulevalla viikolla meinasin tehdä samaa juoksu-kävely treeniä sauvoilla vielä pari kertaa ja myös kokeilla lyhyesti juoksua matolla. Lyhyet kuntopiiritkin voisi olla hyvä tehdä.

Ympyrä sulkeutuu tavallaan ensi viikonloppuna kisattavaan Mammuttimarssiin. Vuosi sitten ongelmat alkoivat näihin aikoihin loppuvuodesta. Nyt nämä ongelmat ovat toivottavasti ohi ja vuodesta 2012 tulee huomattavasti tätä vuotta valoisampi. 

Valoa tunnelin päässä

Pitkä on aika edellisestä kirjoituksesta ja totisesti välillä on aika käynyt pitkäksi. Oma tilanne on tavallaan parantunut nyt sen verran, että lonkan ja lantion parantumattomuuden takia päädyimme sen osalta lopulta sitten leikkaukseen. Elokuun lopulla otetut uudet magneettikuvat osoittivat juuri sen mitä odotettiinkin. Mitään suurta parannusta ei ole tapahtunut, ainoastaan se pieni luunpalanen joka aikaisemmissa kuvissa oli irronnut oli nyt luutunut takaisin. Tämän vahvistettiin vielä röntgen –kuvissa.

Kuvien ottamisen jälkeen olin yhteydessä Sakari Oravaan, jonka vastaanotolla päätimme vielä kokeilla kolmesta neljään viikkoa kevyen lenkkeilyn aloittamista. Ensimmäisen lenkkin juoksin matolla. Se oli hidas vitonen, jonka jälkeen koko seuraava yö meni melkoisten särkyjen vallassa. Pari seuraavaa lyhyttä lenkkiä menivät jo paremmin, mutta sitten neljäntenä lenkkinä kävin juoksemassa 12 km Nuuksiossa. Se olikin sitten sen verran vaativaa, että tuntemukset lantiossa olivat samaa luokkaa kuin kesällä Jukolassa. Olinkin heti seuraavana päivänä yhteydessä Sakariin ja päätimme edetä leikkaukseen saman tien, koska juoksu ei tunnu onnistuvan. Aika leikkaukseen löytyi jo viikon päähän ja nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Kaikki on siis sujunut todella nopealla aikataululla, alle kolme viikkoa ensimmäisestä käynnistä leikkaukseen.

Itse leikkaus sujui hyvin, mitään yllätyksiä ei tullut,  ja ennuste sen paranemiselle on todella rohkaiseva. Kuukauden päästä olisi mahdollista jo päästä kokeilemaan kevyttä hölkää ja siitä kaksi kolme viikkoa niin ihan oikea juoksukin voisi onnistua. Jos näin on niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja valintaani leikkauksen tekemiseksi. Ilman leikkausta olisi todennäköistä, että paraneminen olisi edelleen hyvin hidasta ja vamman uusiutuminen harjoitusmäärien noustessa olisi melko varmaa.

Käytännössä viime vuoden lopulla alkanut vaiva on kestänyt nyt kohta vuoden. Osittain omaakin tyhmyyttä, kun ei keväällä malttanut keventää harjoittelua. Ja liksäksi Unkarissa juostu neljäkasi oli varmaan sitten viimeinen niitti luun murtumiselle. Kyllä sitä tällaisen vuoden jälkeen osaa arvostaa taas omaa terveyttä ja mahdollisuutta juosta. Nyt jos tästä kaikesta vielä oppisi jotain eikä tekisi samoja virheitä toistamiseen. Mitenköhän se onnistuisi?

Viikonloppuna on myös kisattu perinteinen Spartathlon, jossa itsekin olin viime vuonna mukana. Eipä olisi viime vuonna voinut ajatella, että tänä vuonna spartathlonin aikaan maataan sohvalla leikkauksesta paranemassa. Voiton Spartassa vei viime vuotiseen tapaan Italian Ivan Cudin ajalla 22.56. Maaliintulosta otetulla videolla Ivan on niin pirteän ja hyväntuulisen näköinen, että voi vaan ihmetellä. Sama ilme oli miehellä kolme viikkoa aikaisemmin Hollannin Winschotenissa juostussa satasen MM-kisoissa, jossa kaveri tuntui olevan lähinnä harjoituslenkillä vaikka aika oli komea 7.29.40.

Suomalaisista nopeiten Leonidaksen patsaalle saapui Ville Tuominen, joka erittäin rohkean alun jälkeen hiipui aikaan 32.04. Sijoituksena oli 32. Ville on juossut 2009 Masokistin Unelmassa ajan 8.47, mutta paljoa muuta ultratilastomerkintää ei miehestä löydy. Erittäin hieno yllätys siis. Endurancen Aris Moustala saavutti Leonidaksen patsaan nyt jo kymmenennen kerran.

Lomat loppu

Neljä viikkoa kesälomaa on nyt ohi. Harjoituspäiväkirjaan ei tullut yhtään merkintää. Saldona oli tuolla ulkoilun puolella ainoastaan muutamat sienestykset. Rauhallinen kävely metsässä toivottavasti ei rasita liikaa lonkkaa vaikka se nyt välillä onkin tuntunut. Ainakin tuo kävely on hiukan auttanut henkisellä puolella, kun on päässyt edes vähän kulkemaan metsässä. Aika on muuten käynyt välillä vähän pitkäksi, ehkäpä ensimmäistä kertaa kesälomalla. Runsaan parin viikon päästä sitten tiedetään paremmin, miten asiat tällä hetkellä ovat. Aika uusien magneettikuvien ottamiselle on jo tilattu ja niiden perusteella sitten tiedetään, miten tämän kanssa edetään.

Viikko sitten kisattiin Suomen ensimmäinen 48h kilpailu. Paikkana oli Kaustinen, jossa lähtöviivalla oli yhteensä yhdeksän juoksijaa. Määrä oli huomattavasti pienempi, kuin mitä olin etukäteen olettanut. Olihan kyseessä ensimmäinen kotimainen neljäkasi. Ulkomaisia juoksijoita ei ollut valitettavasti mukana yhtään. Kilpailun taso nousi kuitenkin korkeaksi Endurancen Jari Tompon ja Outi Siimeksen juostessa ensikertalaisina todella kovat tulokset. Molemmat lähtivät matkaan kovalla alkuvauhdilla tavoitellen uutta Pohjoismaiden ennätystä. Puolessa matkassa Jarilla oli takana 207 ja Outilla 186 kilometriä. Huipputulokseen pääsemisen kannalta molemmat olivat hyvässä vauhdissa. Toinen vuorokausi sujui Jarilta mainiosti ja lopputulos 373 km on uusi SE ja PE -tulos. Outilla ongelmat hidastivat matkantekoa toisella puolikkaalla ja tulokseksi jäi 304 km, joka kuitenkin on uusi SE -tulos. Ensimmäinen kotimainen neljäkasi saikin arvoisensa päätöksen.

Ensi viikonloppuna kisatan 24h Retki-Rogaining Raaseporissa. Mikäli aikataulut saadaan sopimaan olisi tarkoitus käydä sunnuntaina katsomassa joukkueiden maaliin tuloa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Ruotsissa Skövdessä ultrafestivaalit, jossa yhtenä lajina on 48h. Sen lähtö on perjantaina ja lauantaina kisataankin sitten samassa yhteydessä Ruotsin 24h mestaruuksista.