sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Takas hevosenselkään

Ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on jo takana eikä nämä menneen viikon ulkoilutkaan ihan huonoja olleet. Viime sunnuntaina tehty hölkkä-kävely sauvojen kanssa sai jatkoa alkuviikosta, kun sekä maanantaina että tiistaina tein saman harjoituksen. Nyt kuitenkin juoksin loivan rinteen ylös ja kävelin alas. Aikaa meni molemmissa treeneissä runsas tunti. Sauvoista on todella paljon hyötyä, kun niitä osaa käyttää. Keskiviikkona oli lepopäivä.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja kotimatkalla tein pienen lisäkoukkauksen rautakauppaan. Piti käydä vaihtamassa vääränlainen lamppu, jonka olin vahingossa hankkinut. Sykkeet on fillaroidessa huomattavasti korkeammat kuin puoli vuotta sitten. Sykettä joutuukin tarkkailemaan vielä nyt treenien alkuvaiheessa. Perjantai ja lauantai olivat taas lepopäiviä. Tosin lauantaina käytiin postimerkkimessuilla mikä vastaa kyllä rauhallista pitkää PK-harjoitusta säiliökirjoja selaillessa.

Sunnuntai alkoi aikaisin, kun en saanut millään nukuttua. Lueskelin aamulla lehteä kaikessa rauhassa ja muutin kaikki kellot talviaikaan, johon olimme siirtyneet yön aikana. Sen jälkeen lähdin fillarilla katsomaan Petri Lietzéniä, joka oli aloittanut matkansa aamulla kello 6 Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä. Petrin sunnuntaipitkis kulkisi patsaalta patsaalle, nimittäin Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä aina patsaalle Turkuun asti. Matkaa kertyy noin 165 km. Petri oli liikkeellä hyvällä vauhdilla ja aurinkoisella mielellä. Kelikin oli kuiva ja suhteellisen lämmin, ehkä noin 7 astetta. Ajelin Petrin mukana fillarilla vajaan 10 km ennen kuin Petri jatkoi matkaa Vanhaa Turuntietä seuraten.




Kotiin tultuani kävimme coachin kanssa Nuuksiossa parin tunnin juoksukävelyreippailulla. Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta mitään ei kuitenkaan tullut taivaalta alas. Syksyn sateet olivat kuitenkin tehneet juurakosta ja kivistä varsin liukkaat ja siinä matkaa tehdessä pitikin katsoa tarkkaan mihin jalkansa asetteli. Edellisen kerran olin astellut samoja polkuja toukokuun 21. päivä, joten mikään ei voinut tuntua nyt paremmalta. Tuntuu, että nyt ollaan takas hevosenselässä. Ensi viikolla vähän lisää ulkoilua.

Viikko sitten lähetimme coachin kanssa ilmoittautumispaperit Japanin Sakura-michi kisaan. Se on nyt ensi vuoden kisoista ensimmäinen iso kisa. Mitään ei tietysti voi tietää varmaksi, ei myöskään kisaan pääsyä. Jos kaikki menee hyvin kisamatka varmistuu loppuvuodesta. Elämme toivossa.

Ei kommentteja: