Viikko 29 ja omatoimi tunturihaaste

Vuorokausi Hetan maaliintulon jälkeen olin jo siirtynyt Kilpisjärvelle tavoitteena viettää seuraava vuorokausi käsivarren tuntureita koluten. Edessä oli Lahtosen Tommin ideoima Suomen tonniset tai ihan vaan tunturihaaste kavereiden kesken. Ensi kesänä Tommilla on tavoitteena järjestää reitillä (kartta) kisa, mutta tänä kesänä tarkoituksena oli vaan kiertää ja tarkastella reittiä. Vuorokausi ei riitä koko reitin kiertämiseen, mutta paljoa enempää ei itselläni ollut aikaa varattuna tässä tilanteessa. Pallaksen kisa painoi vielä jonkin verran jaloissa joka jonkin verran hidastaisi menoa. Mutta näillä säädöillä mentiin.

Jätin auton Kilpisjärven retkeilykeskuksen parkkikselle, kun olin ensin neuvotellut respan kanssa reissuni kestävän ehkä hieman pidempään kuin sallitut kuusi ilmaista parkkituntia. Kaikki tavarat oli hyvin järjesteltynä matkalaukussa, joten repun pakkaaminen reissukuntoon ei kestänyt pitkään. Ilma oli ilta seitsemältä mukavan lämmin. Pahin helle oli hieman helpottanut. Vetäisin kuitenkin yötä vasten paksun kerroksen aurinkovoidetta käsivarsille ja niskaan. Kyllä se aurinko siellä reissun aikana ehtisi jonkin verran pilkottaa. Jalkaan laitoin parin vuoden takaiset Hokan Speedgoatit, joita halusin kokeilla UTMB:tä varten. Reppuna toimi sama 12 litran Salomonin reppu, johon sain mahtumaan mukavasti tarvitsemani tavarat. Muuta mainitsemisen arvoista varusteista oli Marmotin kuorihousut, noin 5000 kcal energiaa (mm. patukoita, pähkinöitä, 2 kanasäilyketölkkiä, karkkia ja puuroa), hanskat, pitkähihainen merinovillapaita, bivy-pussi, pieni EA-paketti ja sauvat. Reppu painoi lähtiessä 5,6 kg, jossa oli mukana 1,5 litraa nestettä.

Lähtötunnelmissa

Polku alkoi heti retkeilykeskuksen takapihalta, joten pääsin heti reissun makuun. Kello oli noin seitsemän illalla. Nousu Saanalle kesti myötätuulen saattelemana runsaat 50 minuuttia. Vastaan tuli paljon porukkaa ja reitti tuntuikin olevan osa perusohjelmaa monelle Kilpisjärvellä vierailevalle. Paita ehti vähän kastua jo tässä vaiheessa vaikka sauvoin mäen aika rauhassa ylös. Ylhäällä oli hienot maisemat kuten arvata saattoi. Seisoin Saanan huipulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Tästä huolimatta en sen pidempään jäänyt maisemia ihailemaan vaan jatkoin samaa reittiä alas ja tunturin juurella kaarsin pohjoiseen, jossa näkyi jo seuraava huippu, Korkea-Jehkas.

Saanan huipulta

Maasto oli helppoa ja näillä kohdin pystyi hyvin hölkkäämään eteenpäin. Nousun jyrkentyessä nousu meni taas sauvomiseksi. Varsinaista polkua ei ollut vaan yritin edetä mahdollisimman suoraan kohti huippua. Raikas tuuli puhalsi Norjan puolelta, mutta vielä riitti hyvin lyhythihainen paita. Aikaa huipulle meni 1.12 vaikka matkaa oli vain 6,5 kilsaa. Tiedossa olisi pitkä yö.

Saana on jo jäänyt taakse

Kolmannelle tunturille Muurivaaralle maasto oli laskuvoittoista vaikka pari kumparetta siinäkin oli välissä. Paikoin maasto oli kosteaa suota ja sopivan ylityspaikan etsiminen vei hieman aikaa. En halunnut vielä tässä vaiheessa kastella tossuja ja sukkia.

Muurivaaran jälkeen reitti kääntyi pohjoiseen seuraten Norjan rajaa ja sen tuntumassa olevia huippuja. Ensimmäisenä matkan varrella oli Saarijärven autiotupa, jonka kautta kuljin ihan sitä perusreittiä. Siitä Norjan rajaa pitkin edeten, mutta seuraavalle huipulle päästäkseni jouduin hieman koukkaamaan naapurin puolelta, koska rinne oli sen verran jyrkkä ja kivikkoinen, että nousun pystyi tekemään helpommin vasemmalta puolelta. Ylhäällä avautui hienot maisemat.

Seuraavalle tunturille reitti kulki pitkin rajaa, mutta ensin oli noin 250 metrin lasku välissä olevaan notkelmaan. Vastarinteessä pidin 10 minuutin ruokatauon. Sen verran oli navakka tuuli, että pusakkaa siinä piti päällensä laittaa. Tauon jälkeen lähdin kohti huippua, mutta ylhäällä tuli pieni suunnistuspummi, kun en hahmottanut heti tunturin huippua kunnolla. Olin noin 800 metriä sivussa viereisellä tasanteella. Varsinainen huippu oli joitakin kymmeniä metrejä korkeampana vieressä.

Tästä eteenpäin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että pidin suosiolla Inovin kuoritakin päälläni. Vauhti oli aika hidas tässä kivikossa, jossa en pystynyt varsinaisesti juoksemaan. Meno oli enemmän kiveltä toiselle hyppimistä. Onneksi keli oli kuiva, joten pitoa riitti tossussa hyvin.

Matka jatkui pohjoiseen vielä viiden tunturihuipun kautta aina Goddejärvelle asti. Seutu oli kauttaaltaan pelkkää kivikkoa, isompaa ja pienempää. Yhdessä kohtaa piti kiivetä poroaidan yli, jotta pääsin tunturin korkeimmalle kohdalle. Koleilin muutamalla huipulla Tommin kehittämää rastileimausjärjestelmää. Leimaukset onnistuivat vähän vaihdellen riippuen Elisan verkon kuuluvuudesta. Goddejärvellä kuuluvuus loppui ja leimaukset jäivät tekemättä.

Auringonnousu tuntureiden takaa

Ja kiveä riittää

Tässä kohtaa olin ollut reissussa vajaat 9 tuntia ja matkaa oli kertynyt vasta runsaat 40 kilsaa. Takaraivossa alkoi vähän mietityttää tuleva helteinen päivä ja toisaalta varsin hankala vesitilanne tuntureilla. Suurin osa puroista oli kuivana ja siellä missä vettä oli niin määrät ja virtaukset olivat  pieniä. Päätin suunnata länteen ja hölkkäillä kohti Haltin ja Kilpisjärven välissä olevaa vaellusreittiä. Matkaa kertyisi täältä autolle vielä toinen mokoma.

Vähän ennen Kuonjarjohkan autiotupaa tulin vaellusreitille. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja kohti Kilpisjärveä. Autiotuvalla pidin vajaan 30 minuutin ruokatauon. Sain aamupuuroa varten kuumaa vettä tuvalla yöpyneeltä ystävälliseltä pariskunnalta. Lämmin puuro maistui hyvältä kylmän ja tuulisen yön jälkeen. Iso kiitos heille!

Autiotuvalta oli matkaa Kilpisjärvelle vielä vajaa parikymppiä. Onneksi se oli vähän juostavampaa vaikka paikoin polku on kyllä melkoista kivikkoa sekin. Askel ei ollut enää ihan lennokas ja matka eteni melko hitaasti. Enpä tästä sen suuremmin välittänyt vaan yritin ottaa reissusta kaiken irti.

Lopulta pääsin Kilpisjärvelle ja kyläkaupalle. Kello näytti 10 aamulla ja kilsoja oli kertynyt 74 km. Tästä oli vielä vitonen autolle, mutta en lähtenyt jolkottamaan asfalttia vaan tilasin paikalle ihan taksin. Sillä mentiin sitten autolle jäätelöä syöden. Hieno reissu kokonaisuudessaan vaikka sain katettua koko reitistä vain pienen osan. Koko reitin kiertäminen onkin sitten haastavampi juttu. Varsinkin kun repussa on kaikki pakolliset kisavarusteet telttoineen ja makuupusseineen.

Coutsi ehti tehdä jo videon kuvausryhmän materiaalista. Olkaas hyvät:

Loppuviikko on mennyt kotona lomaillessa ja liikkuessa. En halunnut pitää sen pidempää lepojaksoa Pallaksen ja tunturihaasteen jälkeen vaan jatkoin poluilla heti keskiviikkona. Lauantaina juoksin aamulla kolmen tunnin lenkin Nuuksiossa ja ilma oli kuin suoraan sademetsästä. Edellisen päivän ja illan sateet olivat kastelleet metsän mukavasti ja ilmassa leijuva ukonilma teki olosta aika tuskaisen. Lenkin jälkeen laskin että edellisen seitsemän päivän aika on tullut yhteensä 200 juoksukilsaa. Ehkä sekin alkoi vaan painamaan. Päätinkin pitää sunnuntaina juoksuvapaan päivän ja käydä vain uimassa. Siitä tuli kuitenkin Jaakon johdolla kahden tunnin swimrun-keikka Meikolla. Onneksi meno oli leppoisaa. Kauden toinen SR-treeni ja hauskaa oli.

Haastattelut Polkuporina puitteissa on jatkunut hyvää vauhtia. Materiaali syntyy tasaiseen tahtiin ja elokuussa sitä varmasti jo on julkaistavaksi asti. 

Viikko 28 ja NUTS Pallas

No olipas mahtava viikko ja viikonloppu. Ei pelkästään Suomen upein polkujuoksureitti Pallaksella tai hieno kisaviikonloppu monine kavereineen, mutta vieläpä kesän parhaat ja lämpimimmät kelit koko reissun ajan, niin ei voi taas olla kuin kiitollinen mahdollisuudesta tehdä juuri näitä asioita tässä ajassa.

Treenit ennen Pallakselle menoa olivat aika maltilliset, kun samalla olin viimeistä viikkoa töissä ja muutakin aktiviteettia sattui illoille. Ehdin oikeastaan tekemään vain yhden polkulenkin sekä pari pienempää lenkkiä ennen perjantaista matkapäivää. Perjantaina lensin Kittilään, josta olin varannut vuokra-auton seuraaville päiville. Siitä ajoin sitten Kittilästä Pallakselle poroja varoen ja laitoin teltan pystyyn seuraaviksi pariksi yöksi. Paikalla oli tuttuja ja tietysti NUTSin porukkaa perusmatkan huoltopistettä pystyttämässä. Ehdittiin muutama sana vaihtaa ennen kuin lähdin hetkeksi telttaan lepäämään.

Iltamaisemaa

Telttapaikka

Laitoin kellon soimaan kahdelta yöllä, kun laskin perusmatkan kärjen olevan Pallaksella niihin aikoihin. Tarkoituksena oli seurata kärjen huoltoa ja ottaa live-videota Trailrunning.fi fb-sivuille. Uni ei oikein tullut silmään ja nousin ylös jo hyvissä ajoin odottamaan kärkeä. Gepsi-seurannasta oli helppo ennustaa milloin kärki lähestyisi huoltoa. Vähän kahden jälkeen Jaakko tulikin reipasta vauhtia. Hän vietti huollossa runsaat kolme minuuttia ja jatkoi matkaa määrätietoisesti. Odottelin huoltoon vielä Anttia ja Tomia, jotka myös olivat edenneet alkumatkan reippaasti. Pieniä vatsaongelmia oli ilmeisesti ollut yhdellä jos toisellakin.

Puoli kahdelta yöllä

Pilvien takana vielä yksi valetunturi

Palasin teltalle nukkumaan, mutta unta en juurikaan sinä yönä saanut. Teltta oli kolmen metrin päässä juoksureitistä ja kuulin jokaisen ohi juoksevan askeleet. Seitsemän jälkeen nousin ja lähdin hotellille aamupalalle. Ei ehkä paras valmistautuminen omaan kisaan.

Auringonnousu Pallastunturilla

Aamupäivällä tunnelma kohosi mukavasti omaa juoksua odotellessa. Seurasin Pallaksen huollossa perusmatkalaisten edesottamuksia ja yritin siinä välillä auttaa parhaani mukaan. Samalla hain oman numerolapun kisatoimistosta sekä läpäisin hienosti kisavarusteiden tarkastuksen. Palasin vielä teltalle laittamaan juoksukamat päälle ja vein oman maalinjälkeisen huoltokassin Vuorenpeikoille. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ennen lähtöä.

Kisassa tarkoituksena oli yrittää kerätä taas ne 50 Buff-pistettä. Toisin kuin KK:lla taktiikkana oli lähteä maltillisemmalla vauhdilla ja sitä kautta ylläpitää vauhtia mahdollisimman hyvänä loppuun asti. Lopun tieosuudella voisi vielä hieman kohentaa vauhtia ja yrittää kerrankin olla konttaamatta maaliin. Taktiikkaa helpotti hieman lauantaille sattunut pilvinen keli, jolloin lämpötila ei nousisi ihan huimiin lukemiin kuten perjantaina. Toisaalta taktiikkaa ei helpottanut Henri Ansion mukanaolo. Todennäköisellä reittiennätyksen parannuksella ero Henkkaan ei saisi olla yli 25 prosenttia, joka tarkoitti loppuajan olemista runsaan 5,5 tunnin tuntumassa. Se olisi kyllä liian kova meikäläiselle hyvänäkin päivän. Mutta ehkä ei sellaiselle pöljälle päivälle.

Kisa lähti liikkeelle klo 12 ja suoralla nousulla Pallastunturille. Vauhti nousussa oli maltillinen kuten suunnittelin. Olin ottanut runsaasti nestettä mukaan, kun KK:lla aliarvioin sen kulutuksen. Taivaskeron jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen juoksun. Matka eteni mukavasti ilman suurempia huolia. Sijoitukset vähän vaihteli riippuen siitä mentiinkö ylä- vai alamäkeen. Oma alamäkijuoksu on sellaista varovaista hiipimistä, että osa porukasta loikkii pitkin askelin ohi. Ylämäessä meno taas tasoittuu. Hanneksen kanssa vauhdit tuntuvat menevän yksiin ja juoksemmekin yhdessä hyvää vauhtia ensimmäiset 25 kilometriä Hannukurun huoltoon. Täytin omat pullot sekä säiliön ja jatkoin menoa. Muutama sana vaihdettiin järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa.

Letka ekassa nousussa. Kuva: All About Lapland

Jossain alkupätkällä. Kuva: All About Lapland

Matka jatkui Hanneksen kanssa. Jossain vaiheessa Hanneksen vauhti alkoi tuntumaan liian kovalta ja jouduin tekemään melkoisesti töitä siinä vauhdissa pysyäkseni. Parin kilometrin jälkeen oli pakko antaa periksi ja jouduin kävelemään seuraavan mäen. Käytin tilanteen hyväksi ja nautiskelin yhden energiapatukan. Meno ei paljoa nopeutunut ja kävelyäkin tuli enemmän. Hanneksen selkä näkyi edessä, mutta ei vaan ollut paukkuja jatkaa samaa vauhtia. Takaakin alkoi tulla porukkaa ohi.

Viimeinen nousu Pyhäkerolle oli taas tuskaisen hidas. Vaikka matka oli huomattavasti lyhyempi kuin 2015 tai 2016, kun olin juoksemassa perusmatkaa, niin nousu kesti varmaan yhtä kauan. Ei vaan ollut voimia. Lopulta Pyhäkerolta avautui näkymät Hetan kirkolle ja maaliin. Tosin siinä välissä oli vielä 15 kilsaa juostavana. Lisää porukkaa meni ohi lentämällä Pyhäkerolta laskiessa. Lopulta päästiin tielle ja sain siinä vähän paremman vauhdin päälle. Ei mitään lentämistä, mutta ei ihan konttamistakaan. Sain tehtyä jopa pari ohitusta, tosin saattoivat olla perusmatkalaisia. Maalissa kello näytti lähes puolta seitsemää eli olin tunnin myöhässä siitä pöljän päivän tuloksesta. Pisteiden valossa paljon jäi saavuttamatta.

Maalissa. Kuva Onevision.fi

Loppuilta meni kisakeskuksessa nauttien erinomaisesta lohikeitosta sekä useista virkistävistä juttutuokioista erinomaisten polkujuoksijoiden kanssa. Kuten KK:lla, viikonlopun parasta antia olivat tapaamiset muiden juoksijoiden kanssa. Kiitos taas siitä. Omalla teltalla Pallaksella olin vasta puolenyön jälkeen, kun bussikuljetukset lähtivät vasta palkintojenjaon jälkeen.

Juoksin kisan Salomonin uudella Sense Ultralla, jossa pohjan vaimennusta ja kivisuojaa on edelleen kehitetty. Tämä oli samalla testilenkki tällä tossulla UTMB:tä ajatellen. Nyt kisan jälkeen tuntuu, että tämä kenkä on ensimmäinen Salomonin kenkä, joka voisi itsellä toimia pidemmässä kivikkoisessa kisassa. Muut varusteet toimivat hyvin. Olin pakannut reppuun kaksi lötköpulloa sekä vesisäiliön. Käytin molempia ja homma toimi hyvin. Lyhyessä kisassa lötköpullot saa sullottua helpommin taskuihin, kun ne isot etutaskut ovat melko tyhjillään. Nestettä kului useampi litra, mutta varsinaista muuta energiaa en paljoa nauttinut. Tätä pitää ehkä vähän analysoida.

Onevision kuvat.
All About Lapland kuvat.
NUTS Flickr kuvat.
Tulokset.

Viikko 27 ja vähän uutta

Tälle viikolle oli luvassa pientä uutta juttua, kun ainakin parin vuoden takainen haave alkoi käytännössä saamaan muotoaan. Kyseessä on siis jo FB:n puolellakin pari postausta saanut "Polkuporinat", jonka ajatuksena on haastatella mielenkiintoisia ihmisiä kestävyysurheilun ympäriltä ja yrittää saada mukaan mahdollisimman laaja kirjo eri alojen osaajia ja ammattilaisia. Vaikka nimi viittaa polkuihin niin pelkästään polkuihin tai edes juoksuun emme coutsin kanssa rajoitu, koska mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Eri osa-alueita kestävyysurheilun ympäriltä riittää ja jo tässä vaiheessa olemme listanneet useita kymmeniä ammattilaisia, joita haluaisimme haastatella. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan ja saamme haastattelut eetteriin. Käytännössä haastattelut julkaistaan omana podcast-sarjana, ensimmäiset toivottavasti jo elokuun aikana.

Ensimmäiset haastattelut tehtiin tosiaan jo tällä viikolla. Juoksijan Sielu-kirjan kirjoittanut Tarja Virolainen sekä Mindfulness-valmentaja Heljä Ora. Loistavaa materiaalia syntyi heti ekalla viikolla. Tosin molemmat haastateltavat olivat sen verran kovatasoisia, ettei siitä ollut epäilystäkään. Meille coutsin kanssa tilanne on myös herkullinen, kun pääsemme kyselemään itseämme kiinnostavia asioita. Toivottavasti kyseiset asiat kiinnostavat myös muita.

Heljä ja coutsi

Tarja ja Mikael

Toinen vähän uusi juttu tällä viikolla on ollut muutaman hitaan hölkkäkävelylenkin tekeminen. Näiden lenkkien tehtävänä on ollut taas vähän totutella myös kävelyyn lenkkien aikana. Pallaksen jälkeisellä Haltin-reisulla tulee varmasti paljon kävelyäkin vaikka tarkoituksena on lähteä melko kevyellä setillä liikkeelle. Ja elokuussa UTMB:llä kävelyä tulee varmasti lisää. Ainut mitä tällä viikolla on puuttunut on ollut sauvat ja vähän isompi reppu. No, viikon päästä sekin asia korjaantuu, kun lähdetään kiertelemään Lahtosen Tommin hahmottelemaa reittiä tunturiin.

Aurinkoisia kelejä Siikajärvellä

Hölkkäkävelyiden vastapainoksi Jussi kävi juoksuttamassa mua parinakin päivänä tällä viikolla. Maanantaina juostiin parin tunnin peruslenkki poluilla ja sunnuntaina toiset pari tuntia, mutta tällä kertaa mukana oli hieman leikkiä tai ainakin vauhtileikittelyä. Juostiin vähän eri mittaisia vetoja ja hieman erilaisilla vauhdeilla, välillä polulla ja välillä hiekkatiellä ja lopuksi vielä asfaltilla. Ja tietysti välillä ylämäkeen ja välillä tasaista. Eli vähän kaikkea oli tarjolla. Hyvä valmistava lenkki ensi viikonlopun koitokseen Lapissa, jossa Jussi juoksee perusmatkan ja meikäläinen viiskymppisen.

Lämmintä riitti

Tiistaina käytiin coutsin kanssa Amer Brand Storessa tekemässä muutamat hankinnat. Mukaan tuli uudistunut Slabin Ultra, joka parin kokeilun perusteella voisi olla hyvä kenkä syksyn UTMB:llä. Ensi viikolla kenkä pääsee kunnon testiin Lapin tuntureilla. Toinen mielenkiintoinen kenkä joka tuli ostettua oli Slab Amphib, joka pelkästään materiaalinsa ja keveytensä puolesta pitää kokeilla. Pidemmälle matkalle tästä kengästä ei ole seuraa ainakaan meikäläiselle.

Viikolle kertyi kilsoja 104. Ensi viikko on aika kiireinen ennen lähtöä Pallakselle ja lomien alkamista.  Pakkailut on jo aloitettu, mutta vielä on perustarvikkeita hakusessa.

Viikko 26 ja Aulanko Tower Trail

Vuosi olis sitten puoliksi paketissa, kun kesäkuukin saatiin eilen taputeltua valmiiksi. Se olis sitten heinäkuu ja vuoden toinen puolisko edessä. Ensimmäinen vuosipuolisko ei ollut harjoittelun kannalta ihan sellainen mitä suunnittelin sen olevan. Tammikuussa oli aika paljon sairastelua ja helmikuussa ja maaliskuussa TGC sekoitti jonkin verran harjoittelua.  Sen jälkeen oli suhteellisen hyvä treeniputki Karhunkierrokselle asti, mutta kesäkuu oli taas aika tasapaksu. Myös treenireissu Tenneseehen verotti reissun jälkeistä harjoittelua.

Alkuvuoden juoksut (maasto,matto,tie)

Tätä taustaa vasten nyt olisi pari kuukautta aikaa tehdä määrätietoista työtä kohti tämän vuoden pääkisaa UTMB:lle. Fyysisen kunnon sijasta suurempi ponnistus on tällä kertaa henkisellä puolella.Yrityksistä huolimatta pääkisa ei tällä hetkellä nosta kovinkaan suurta innostusta. UTMB:n sijasta moni muu kisa tuntuisi nyt houkuttelevammalta. Enemmän tulee mietittyä jo ensi kauden kisakalenteria ja mitä mahdollisuuksia sieltä voisi avautua. Toki UTMB:n läpipääsy antaa taas mahdollisuuden hakea useaan Jenkkikisan. Tätä mahdollisuutta ei meikäläisellä olekaan ollut pariin vuoteen. Se onkin ehkä se tekijä, joka tällä hetkellä motivoi eniten eteenpäin. Nyt ennen viimeisiä treeniviikkoja olisi syytä löytää kuitenkin muitakin motivaatiotekijöitä.

Mennyt viikko oli sama perustekemistä. Maanantaina oli hieman tukkoinen olo ja jätinkin lenkin kokonaan väliin. Myös tiistaina tein vain kevyen työmatkafillaroinnin. Loppuviikolle mahtui neljä polkulenkkiä Nuuksiossa sekä lauantainen Aulanko Tower Trail

Lauantaina kisattiin Aulanko Tower Trail kisa, joka oli ensimmäistä kertaa mukana Buff Trail Tour Finlandin osakisana. Itselle kyseessä oli nyt kolmas osakisa tämän vuoden sarjassa, kun sekä Bodom että Karhunkierros tuli jo kisattua. Aulangolla oli suunnitelmissa käydä tutustumassa polkuihin ennen kisaa, mutta aikataulut eivät sitä mahdollistaneet, joten kisaan lähdettiin pelkän karttaantutustumisen pohjalta.

Alku lähti taas vauhdikkaasti liikkeelle, kuten edellisissäkin kisoissa. Kyseessä ei ole mitään perusmatkojen totuttua leppoista menoa vaan vautia pitää löytyä heti alusta jos mielii lähellekään kärkeä. No, kärki meni tietysti menojaan ja muutama muukin, mutta oma paikka löytyi porukasta hyvin. Alussa oli mukavasti leveämpää tietä, että jokainen varman löysi omaan vauhtiinsa sopivan paikan ryhmässä. Sen jälkeen lähdettiin kapeammalle polulle, jossa ohittelut olivatkin jo hankalampia. Tässä vaiheessa jono eteni kuitenkin jo melko vakaasti eteenpäin eikä järjestys paljoa vaihdellut. Maisemat näyttivät hyvältä ainakin sen mitä juoksulta ehti vilkuilla. Polkuakn joutui vilkuilemaan, kun alussa nilkka pyörähti parikin kertaa. Onneksi ei pahasti, mutta alamäet tulinkin sitten vähän tarkemmin myös nilkaa varoen.

Toisella puoliskolla jaksoin juosta edelleen suhteellisen hyvin. Juoksimme neljän hengen porukassa, jossa oli ainakin toinen Sambalainen (jonka nimeä en valitettavasti tiedä), Tawastian Jombba sekä vielä neljäs kaveri, jota en myöskään tuntenut. Vauhti oli kuitenkin hyvää tai ainakaan yhtään kovempaa en olisi jaksanut itse juosta. Jossain vaiheessa porukka alkoi hajota ja jatkoimme Jombban kanssa kahdestaan vielä hetken ennen kuin tipahdin tästäkin kyydistä. Viimeiset mäet alkoivat tuntumaan raskailta ja varsinkin alamäissä jouduin varomaan polvia. Alussa pyörähtänyt nilkka ei enää tuntunut haittaavan. Loppu oli perustekemistä ja maaliintulon odottelua. Sen verran oli kuitenkin lopussakin vauhtia, että maaliin tultiin tukka hulmuten.

Kuvat ovat coutsin ottamia poislukien pari ensimmäistä, jotka ovat @onevisionfi kuvia.

Kuva @onevisionfi

Kuva @onevisionfi

Loppuaika 1.49.10 oli kuitenkin meikäläiselle hyvä suoritus ja tyytyväinen pitää olla. Aika oli 4 minuuttia nopeampi kuin Bodomilla toukokuun alussa. Myös Buff-pisteitä tuli muutama enemmän kuin Bodomilta (46,58 - 52,16) Jeren viedessä täydet pisteet molemmista kisoista. Pisteiden valossa voisi jopa puhua pienestä nousukunnosta.

Aulangon reitti oli mielestäni todella nopea ja jos vain juoksuvoimaa olisi ollut enemmän niin ajassa se olisi heti näkynyt. Muutamissa paikoissa oli teknisempää laskua ja nousua juurineen ja kivikkoineen, mutta suhteellisen nopeaa kuitenkin. Ja sellaista helppoa polkua ja hiekkatietä oli Bodomia enemmän. Todella hieno lisäys Buff-trailille.

Tulokset
Onevision.fi kuvat

Kesäkuun suunnistus-blokki

Suunnistukset kymppitonnin kartalla ovat viime vuosina jääneet varsin vähiin, kun käytännössä ainoat suunnistuskerrat ovat olleet Jukola sekä hyvänä vuonna parit kuntorastit ennen Jukolaa. Tänä vuonna sain kasaan kolmet kuntorastit ennen Jukolaa. Tosin yksikään niistä ei suuntautunut jukolamaiseen suppamaastoon. Se olisi vaatinut enemmän vaivaa ja aikaa. Siispä kuntorastit lähiseuduilla saivat riittää.

Edellisen viikon kahden kuntorastin lisäksi ehdin käydä kisaviikolla vielä Oittaalla eMotion-kuntorasteilla. Maasto oli aika hankalaa, kun korkeiden mustikkavarpujen alla oli paikoin melkoista kivikkoa. Eteneminen ei aina ollut kovin vauhdikasta, kun samalla piti olla tarkkana nilkkojen kanssa. Suunnistus oli myös vähän töksähtävää ja pari isompaa pummiakin nähtiin. Tulokset.

Kuntorastit gepsijäljellä

Muuten viikko oli aika leppoisa, kun kaikki ajatukset oli viikonlopun Jukola-haasteessa.

Lauantaina sitten saavuimme Hollola-Jukolaan. Parkkipaikalta telttapaikalle vei kävellen 50 minuuttia rinkka selässä. Paita oli aika märkä tässä vaiheessa, kun auringossa lämpöä oli yli 25 astetta. Teltan pystytys onnistui yhden välivuoden jälkeen jouhevasti. Sen jälkeen kävimme ilmoittamassa juoksujärjestyksen sekä hakemassa kisamateriaalin. Matkalla oli taas normaaliin tapaan paljon tuttuja, joten se kesti oman aikansa. Sen jälkeen vielä pakolliset alekorien penkomiset paikalla olleissa urheilukaupoissa, joista jotain sekalaista jäi jopa mukaan. Tämän jälkeen takaisin teltalle lepäilemään, tankkamaan ja suunnittelelmaan kisataktiikkaa. Kohta Raivojuoksijakin saapui paikalle ja samalla koko joukkue oli kasassa.

Taktiikka kisaan oli yksinkertaisen kaunis. Juostaan osuudet läpi rauhassa ilman pummeja. Perussuorituksella ei pitäisi olla vaikeuksia ehtiä saamaan kuudes osuus metsään ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Mutta kun kyse on suunnistuksesta ei taktiikka aina toimi kuin perusjuoksukisoissa. Homma tyssäisi, jos yhteislähdössä olisi yhden sijasta useampi kartta. Silloin tuloksena olisi DNF. Molemmat päätimme ottaa juomareput selkään jo heti alussa, jotta nestehukka ja energiat eivät tulisi olemaan ongelma aamun tunteina.

Perinteinen joukkuekuva

Kisa lähti liikkeelle klo 23, auringonlaskun aikaan. Jari aloitti ensimmäisen osuuden porukan perältä numerolla 1563. Alussahan niitä selkiä pitää napsia, jos sijoitusta meinaa nostaa. Kakkosrastilla Jari olikin sitten jo ohittanut runsaat 700 joukkuetta. Siitä eteenpäin varmaa etenemistä ilman ongelmia ja vaihtoon ajassa 1.40. Saimme heti ekalla osuudella mukavasti puskuria aikatauluun.

Toisella osuudella lähdin rauhassa liikkeelle. Kuten arvasin ekalle rastille oli matkaa melkoisesti rastin ollessa ihan kartan toisessa laidassa. Tyypillisesti reitti ekalle rastille kulki viivaa pitkin. Matkalla oli isompia maastokohteita, joita seuratessa suunnistus pysyi hyvin hanskassa. Vähän ennen rastia missasin yhden poikittaisen polun, jonka takia juoksin polkua hieman liian pitkään. Muut juokkueet painelivat polulta metsään, mutta meikäläinen yritti vielä puskea eteenpäin. Kohta iski pieni paniikki ja oli pakko itsekin hypätä metsän puolelle vaikka omasta sijainnista ei ollut tietoakaan. Pienen hortoilun ja kyselyjen jälkeen oma rasti löytyi, mutta ylimääräistä aikaa kului 7 minuuttia. Tästä eteenpäin suunnistus onnistui hyvin. Parilla rastilla tuli pieni ylimääräinen kierros, mutta ei mitään ykkösen kaltaista pummia.

Kolmannella osuudella Jani teki kellontarkkaa työtä ja keräsi rastit yksi toisensa jälkeen maailmanmestarin ottein. Sijoitus pysyi samoilla lukemilla ja vaihdossa olimme taas saaneet tehtyä pientä lisäeroa aikatauluun. Neljännellä osuudella Amerikanvahvistus Stanley Park teki selvää jälkeä Hollolan metsissä eikä pummeja tullut yhtään. Myös tossu oli syönnillä ja sijoitus parani parilla sadalla pykälällä.

Viides osuus oli kisan kannalta kulminaatiopiste, koska se tuli olla suoritettuna ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Meidän kannalta tilanne näytti hyvältä, kun marginaalia tässä vaiheessa oli lähes kolme tuntia. Viidennen osuuden pituus oli 8,7 kilsaa, joten se pitäisi kyllä tuossa ajassa mennä helposti. Ja niinhän se menikin. Jere suunnisti osuuden takuuvarmasti ilman ongelmia ja varmisti viestin onnistumisen ja kisan jatkumisen kahdelle viimeiselle osuudelle. Jere tuli vaihtoon aamulla 7.23, joten mitään kiirettä ei ollut.  Marginaalia oli runsas tunti. Lyhyen huollon jälkeen Janne lähti nautiskelemaan kuudennesta osuudesta auringon jo paistaessa lämpimästi.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla paketissa. Jannen varmuus oli sitä luokkaa, että mitään suurempaa huolta ei enää ollut. Nyt tarkoituksena oli vain omien rastien kerääminen varmasti talteen.

Viimeisen osuuden yhteislähtö oli klo 9 aamulla. Porukkaa oli vielä mukavasti paikalla. Magnus oli odottanut tätä hetkeä koko yön ja nyt se oli käsillä. Lähdössä juoksu ei ollut ihan kevyttä, jonka takia tällä osuudella pitikin panostaa rastien sujuvaan löytymiseen. Ennen K-pistettä porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ykköselle tulikin valittua vasemmalta tievaihtoehto, kun alussa ollut aukko oli turvoksissa muusta porukasta. Siellä ei pääsisi muuta kuin kävelemään. Kierto vasemman kautta olikin hyvä valinta ja matka alkoi joutuisasti. Ensimmäinen runsas tunti meni hyvin, mutta sitten piti ottaa repusta yksi geeli energioiden ollessa vähän vähissä. Siihen vielä lisää juomaa ja homma alkoi taas maistumaan. Maisemat alkoivat olla jonkin verran tuttuja ja sekin auttoi parempien reitinvalintojen kanssa. Tokavika rastille tuli isompi pummi, kun luotin olevani oikeassa letkassa ja juoksin vain maalia odotellen. No, eihän se oma rasti sieltä tullut ja yhdessä isomman porukan kanssa etsittiin omaa rastia parin ylimääräisen minuutin ajan. Lopulta rasti löytyi ja reitti siitä viimeisen rastin kautta maaliin.

Tässä välissä Janne oli tullut omalta osuudeltaan ja hyväksytty tulos oli tosiasia. Loppuaika 13.03.59. Tulokset Mitähän sitä seuraavaksi keksitään.

Jukolan jälkeinen viikko on ollut aika perinteinen. Alkuviikosta palauttelua ja loppuviikosta vähän enemmän poluilla juoksua. Ehdin viikon aikana neljästi poluille, jonka aikana sain runsaat 100 kilsaa kasaan. Kroppa ei ole vielä palautunut Jukolasta, varsinkaan polvet. Jukolan kivikkoinen maasto oli kyllä kova ainakin omille polvilleni. Eikä se helpoa ollut Kalevan Rastin Philippe Adamskillekaan. Mies juoksi neljännen osuuden viimeiset kuusi kilometriä murtuneella polvilumpiolla kaaduttuaan kivikossa. Siitä huolimatta hän jäi kärjelle vain runsaat 10 minuuttia.

Ensi viikolla on ohjelmassa Aulanko Trail kisa lauantaina, Buff Trailin osakisa, jossa jaossa olisi taas Buff-pisteitä. Lähtölista näyttää sen verran laadukkaalta, ette ilmeisesti pisteitä ei ole montaa kotiin tuomisina. Mutta katsotaan nyt ensi miten kisa menee.
Alla muutama kuva Nuuksiosta Juhannuksena.

Coutsi on taas istunut videoeditorin kanssa ja valmista on syntynyt. Toukokuun treenileiri Tenneseessä olisi valmis katseltavaksi.

Viikko 23 ja Jukola treeniä

Viikon alkaessa Jukolaan on enää vajaat kaksi viikkoa ja edellisestä suunnistusharjoituksesta aikaa melkein kaksi vuotta. Vuoden 2016 Jukolan jälkeen en muista suunnistaneeni kymppitonnin kartalla kertaakaan. Toki muita karttaharjoituksia ja rogaining-tapahtumia, mutta ei varsinaista suunnistaskisaa tai kuntorastia. Siksi viikolle olikin buukattu kahdet kuntorastit sekä viikonlopulle se pidempi lenkki.

Maanantai meni vähän normaalista poiketen, kun joogassa oli siirrytty kesätauolle. Siispä töiden jälkeen juoksin Leppävaarasta teitä pitkin kotiin. Kylmä vastatuuli oli seurana koko matkan.

Tiistaina kävin päivällä punttisalilla tekemässä core sekä muutaman kyykkyharjoituksen. Ja illalla töiden jälkeen Kirkkonummen Peringissä, jossa järjestettiin Espoorastit. Pienen empimisen jälkeen valitsin pisimmän 9 km vaihtoehdon. Alkuverkkojen jälkeen lähdin kiertämään rataa tarkoituksena vältellä teitä ja polkuja ja yrittää keskittyä varsinaiseen metsäsuunnistamiseen. Koko reitillä tuli kolme pientä pummia, joten meikäläiselle varsin kelvollinen suoritus. Juoksu tuntui melko hyvältä koko reitin ajan, mutta kyllä tuo kartanluku on silmälasien kanssa hankalaa kun samalla pitäisi katsella mihin sitä astuu. Myös maasto oli aika epätasaista ja jalat muljahteli joka suuntaan. Joka tapauksessa harjoituksesta jäi hyvä tunne. Aikaa kului 1:21.

Espoorastit gepsijäljen kanssa

Ei ole päivät eikä harjoitukset veljiä keskenään. Seuraavan päivän Aluerastit kotinurkilla olikin sitten kinkkisempi harjoitus. Polkujen välttely olikin hankalampaa, kun Nuuksio on niitä täynnä. Lisäksi eilisen päivän kyykkyharjoituksen jälkeen takareidet olivat todella kipeät. Alku lähti hyvin liikkeelle, pientä hakua ja hitautta kipeiden jalkojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa. Sitten rastivälillä 11-12 lähdin kiertämään välissä ollutta järveä, mutta kaarsin liian jyrkästi ja kiersin vielä toisenkin järven sillä seurauksella, että järven vastakkaisella puolella hain rastia ihan väärältä mäeltä. Tasainen mäki, josta ei kunnolla saanut mistään kiinni. Hetken päästä ymmärsin sijaintini ja sen jälkeen vetäisin vielä kertalleen vauhdilla rastista ohi vastakkaiseen suuntaan. Aikaa tuhraantui melkoisesti. Lopussa tein vielä pyörähdykset rastilla 17 ja 18. Aikaa kului saman verran kuin tiistain Espoorasteilla vaikka matka oli 2,5 kilsaa lyhyempi. Olkoon tämä hyvä kenraaliharjoitus Jukolaa varten.

Aluerastit gepsijäljen kanssa

Loppuviikko meni Nuuksion poluilla. Lauantaille oli buukattu NC yhteislenkki, jonka yhteydessä ajatuksena oli tehdä vähän pidempi lenkki. Torstaina ja perjantaina juoksin runsaat parituntiset polkulenkit ja sunnuntaillekin tuli mukava 1.40 poluilla sekä pyöräilyt. Nuuksion vesitilanne alkaa olla jo sitä luokkaa, että kallioisilla paikoilla koivut ovat jo kuivuneet kokonaan.

Kuivaa on

Lauantain yhteislenkin lähtö oli Kattilassa, jonne juoksin kotoa. Lämpöä ei aamulla ollut kuin kahdeksan astetta, joten hanskatkin oli lähtiessä päällä. Porukkaa oli Kattilassa mukavasti paikalla, kun tarkoituksena oli kiertää NC70:n pohjoiset osuudet. Itselle kyseisellä reitillä on paljon tuttuja paikkoja, mutta varsinaisesti en ole sitä koskaan kiertänyt. Lenkki meni joutuisasti muiden kanssa rupatellessa. Muutamassa kohdassa reittiä jouduttiin vähän arpomaan, mutta hyvin se lopulta löytyi. Kattilasta juoksin vielä takaisin kotiin.

Some-tauko Iso-Parikaksen rannassa

Viikolle kertyi suunnitelman mukaisesti yhteensä runsaat 17 tuntia treeniä. Alkavalla viikolla onkin sitten Jukolan viesti Hollolassa. Siellä tarjolla taitaa olla enemmän kuin yksi osuus. Viikon päästä tiedetään montako niitä tuli.

Jokunen treeni ja Karhunkierroksen raportti

Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.

Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.

Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.

Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.

Ruka perjantai-iltana

Antti huollossa

Jaakko huollossa

Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.

Kisavarusteet - check!

Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.

Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.

Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.

Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.

Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan.  Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.

Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.

Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha

Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.

Hiljentynyt kisakylä

Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.