Viikko 27 ja vähän uutta

Tälle viikolle oli luvassa pientä uutta juttua, kun ainakin parin vuoden takainen haave alkoi käytännössä saamaan muotoaan. Kyseessä on siis jo FB:n puolellakin pari postausta saanut "Polkuporinat", jonka ajatuksena on haastatella mielenkiintoisia ihmisiä kestävyysurheilun ympäriltä ja yrittää saada mukaan mahdollisimman laaja kirjo eri alojen osaajia ja ammattilaisia. Vaikka nimi viittaa polkuihin niin pelkästään polkuihin tai edes juoksuun emme coutsin kanssa rajoitu, koska mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Eri osa-alueita kestävyysurheilun ympäriltä riittää ja jo tässä vaiheessa olemme listanneet useita kymmeniä ammattilaisia, joita haluaisimme haastatella. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan ja saamme haastattelut eetteriin. Käytännössä haastattelut julkaistaan omana podcast-sarjana, ensimmäiset toivottavasti jo elokuun aikana.

Ensimmäiset haastattelut tehtiin tosiaan jo tällä viikolla. Juoksijan Sielu-kirjan kirjoittanut Tarja Virolainen sekä Mindfulness-valmentaja Heljä Ora. Loistavaa materiaalia syntyi heti ekalla viikolla. Tosin molemmat haastateltavat olivat sen verran kovatasoisia, ettei siitä ollut epäilystäkään. Meille coutsin kanssa tilanne on myös herkullinen, kun pääsemme kyselemään itseämme kiinnostavia asioita. Toivottavasti kyseiset asiat kiinnostavat myös muita.

Heljä ja coutsi

Tarja ja Mikael

Toinen vähän uusi juttu tällä viikolla on ollut muutaman hitaan hölkkäkävelylenkin tekeminen. Näiden lenkkien tehtävänä on ollut taas vähän totutella myös kävelyyn lenkkien aikana. Pallaksen jälkeisellä Haltin-reisulla tulee varmasti paljon kävelyäkin vaikka tarkoituksena on lähteä melko kevyellä setillä liikkeelle. Ja elokuussa UTMB:llä kävelyä tulee varmasti lisää. Ainut mitä tällä viikolla on puuttunut on ollut sauvat ja vähän isompi reppu. No, viikon päästä sekin asia korjaantuu, kun lähdetään kiertelemään Lahtosen Tommin hahmottelemaa reittiä tunturiin.

Aurinkoisia kelejä Siikajärvellä

Hölkkäkävelyiden vastapainoksi Jussi kävi juoksuttamassa mua parinakin päivänä tällä viikolla. Maanantaina juostiin parin tunnin peruslenkki poluilla ja sunnuntaina toiset pari tuntia, mutta tällä kertaa mukana oli hieman leikkiä tai ainakin vauhtileikittelyä. Juostiin vähän eri mittaisia vetoja ja hieman erilaisilla vauhdeilla, välillä polulla ja välillä hiekkatiellä ja lopuksi vielä asfaltilla. Ja tietysti välillä ylämäkeen ja välillä tasaista. Eli vähän kaikkea oli tarjolla. Hyvä valmistava lenkki ensi viikonlopun koitokseen Lapissa, jossa Jussi juoksee perusmatkan ja meikäläinen viiskymppisen.

Lämmintä riitti

Tiistaina käytiin coutsin kanssa Amer Brand Storessa tekemässä muutamat hankinnat. Mukaan tuli uudistunut Slabin Ultra, joka parin kokeilun perusteella voisi olla hyvä kenkä syksyn UTMB:llä. Ensi viikolla kenkä pääsee kunnon testiin Lapin tuntureilla. Toinen mielenkiintoinen kenkä joka tuli ostettua oli Slab Amphib, joka pelkästään materiaalinsa ja keveytensä puolesta pitää kokeilla. Pidemmälle matkalle tästä kengästä ei ole seuraa ainakaan meikäläiselle.

Viikolle kertyi kilsoja 104. Ensi viikko on aika kiireinen ennen lähtöä Pallakselle ja lomien alkamista.  Pakkailut on jo aloitettu, mutta vielä on perustarvikkeita hakusessa.

Viikko 26 ja Aulanko Tower Trail

Vuosi olis sitten puoliksi paketissa, kun kesäkuukin saatiin eilen taputeltua valmiiksi. Se olis sitten heinäkuu ja vuoden toinen puolisko edessä. Ensimmäinen vuosipuolisko ei ollut harjoittelun kannalta ihan sellainen mitä suunnittelin sen olevan. Tammikuussa oli aika paljon sairastelua ja helmikuussa ja maaliskuussa TGC sekoitti jonkin verran harjoittelua.  Sen jälkeen oli suhteellisen hyvä treeniputki Karhunkierrokselle asti, mutta kesäkuu oli taas aika tasapaksu. Myös treenireissu Tenneseehen verotti reissun jälkeistä harjoittelua.

Alkuvuoden juoksut (maasto,matto,tie)

Tätä taustaa vasten nyt olisi pari kuukautta aikaa tehdä määrätietoista työtä kohti tämän vuoden pääkisaa UTMB:lle. Fyysisen kunnon sijasta suurempi ponnistus on tällä kertaa henkisellä puolella.Yrityksistä huolimatta pääkisa ei tällä hetkellä nosta kovinkaan suurta innostusta. UTMB:n sijasta moni muu kisa tuntuisi nyt houkuttelevammalta. Enemmän tulee mietittyä jo ensi kauden kisakalenteria ja mitä mahdollisuuksia sieltä voisi avautua. Toki UTMB:n läpipääsy antaa taas mahdollisuuden hakea useaan Jenkkikisan. Tätä mahdollisuutta ei meikäläisellä olekaan ollut pariin vuoteen. Se onkin ehkä se tekijä, joka tällä hetkellä motivoi eniten eteenpäin. Nyt ennen viimeisiä treeniviikkoja olisi syytä löytää kuitenkin muitakin motivaatiotekijöitä.

Mennyt viikko oli sama perustekemistä. Maanantaina oli hieman tukkoinen olo ja jätinkin lenkin kokonaan väliin. Myös tiistaina tein vain kevyen työmatkafillaroinnin. Loppuviikolle mahtui neljä polkulenkkiä Nuuksiossa sekä lauantainen Aulanko Tower Trail

Lauantaina kisattiin Aulanko Tower Trail kisa, joka oli ensimmäistä kertaa mukana Buff Trail Tour Finlandin osakisana. Itselle kyseessä oli nyt kolmas osakisa tämän vuoden sarjassa, kun sekä Bodom että Karhunkierros tuli jo kisattua. Aulangolla oli suunnitelmissa käydä tutustumassa polkuihin ennen kisaa, mutta aikataulut eivät sitä mahdollistaneet, joten kisaan lähdettiin pelkän karttaantutustumisen pohjalta.

Alku lähti taas vauhdikkaasti liikkeelle, kuten edellisissäkin kisoissa. Kyseessä ei ole mitään perusmatkojen totuttua leppoista menoa vaan vautia pitää löytyä heti alusta jos mielii lähellekään kärkeä. No, kärki meni tietysti menojaan ja muutama muukin, mutta oma paikka löytyi porukasta hyvin. Alussa oli mukavasti leveämpää tietä, että jokainen varman löysi omaan vauhtiinsa sopivan paikan ryhmässä. Sen jälkeen lähdettiin kapeammalle polulle, jossa ohittelut olivatkin jo hankalampia. Tässä vaiheessa jono eteni kuitenkin jo melko vakaasti eteenpäin eikä järjestys paljoa vaihdellut. Maisemat näyttivät hyvältä ainakin sen mitä juoksulta ehti vilkuilla. Polkuakn joutui vilkuilemaan, kun alussa nilkka pyörähti parikin kertaa. Onneksi ei pahasti, mutta alamäet tulinkin sitten vähän tarkemmin myös nilkaa varoen.

Toisella puoliskolla jaksoin juosta edelleen suhteellisen hyvin. Juoksimme neljän hengen porukassa, jossa oli ainakin toinen Sambalainen (jonka nimeä en valitettavasti tiedä), Tawastian Jombba sekä vielä neljäs kaveri, jota en myöskään tuntenut. Vauhti oli kuitenkin hyvää tai ainakaan yhtään kovempaa en olisi jaksanut itse juosta. Jossain vaiheessa porukka alkoi hajota ja jatkoimme Jombban kanssa kahdestaan vielä hetken ennen kuin tipahdin tästäkin kyydistä. Viimeiset mäet alkoivat tuntumaan raskailta ja varsinkin alamäissä jouduin varomaan polvia. Alussa pyörähtänyt nilkka ei enää tuntunut haittaavan. Loppu oli perustekemistä ja maaliintulon odottelua. Sen verran oli kuitenkin lopussakin vauhtia, että maaliin tultiin tukka hulmuten.

Kuvat ovat coutsin ottamia poislukien pari ensimmäistä, jotka ovat @onevisionfi kuvia.

Kuva @onevisionfi

Kuva @onevisionfi

Loppuaika 1.49.10 oli kuitenkin meikäläiselle hyvä suoritus ja tyytyväinen pitää olla. Aika oli 4 minuuttia nopeampi kuin Bodomilla toukokuun alussa. Myös Buff-pisteitä tuli muutama enemmän kuin Bodomilta (46,58 - 52,16) Jeren viedessä täydet pisteet molemmista kisoista. Pisteiden valossa voisi jopa puhua pienestä nousukunnosta.

Aulangon reitti oli mielestäni todella nopea ja jos vain juoksuvoimaa olisi ollut enemmän niin ajassa se olisi heti näkynyt. Muutamissa paikoissa oli teknisempää laskua ja nousua juurineen ja kivikkoineen, mutta suhteellisen nopeaa kuitenkin. Ja sellaista helppoa polkua ja hiekkatietä oli Bodomia enemmän. Todella hieno lisäys Buff-trailille.

Tulokset
Onevision.fi kuvat

Kesäkuun suunnistus-blokki

Suunnistukset kymppitonnin kartalla ovat viime vuosina jääneet varsin vähiin, kun käytännössä ainoat suunnistuskerrat ovat olleet Jukola sekä hyvänä vuonna parit kuntorastit ennen Jukolaa. Tänä vuonna sain kasaan kolmet kuntorastit ennen Jukolaa. Tosin yksikään niistä ei suuntautunut jukolamaiseen suppamaastoon. Se olisi vaatinut enemmän vaivaa ja aikaa. Siispä kuntorastit lähiseuduilla saivat riittää.

Edellisen viikon kahden kuntorastin lisäksi ehdin käydä kisaviikolla vielä Oittaalla eMotion-kuntorasteilla. Maasto oli aika hankalaa, kun korkeiden mustikkavarpujen alla oli paikoin melkoista kivikkoa. Eteneminen ei aina ollut kovin vauhdikasta, kun samalla piti olla tarkkana nilkkojen kanssa. Suunnistus oli myös vähän töksähtävää ja pari isompaa pummiakin nähtiin. Tulokset.

Kuntorastit gepsijäljellä

Muuten viikko oli aika leppoisa, kun kaikki ajatukset oli viikonlopun Jukola-haasteessa.

Lauantaina sitten saavuimme Hollola-Jukolaan. Parkkipaikalta telttapaikalle vei kävellen 50 minuuttia rinkka selässä. Paita oli aika märkä tässä vaiheessa, kun auringossa lämpöä oli yli 25 astetta. Teltan pystytys onnistui yhden välivuoden jälkeen jouhevasti. Sen jälkeen kävimme ilmoittamassa juoksujärjestyksen sekä hakemassa kisamateriaalin. Matkalla oli taas normaaliin tapaan paljon tuttuja, joten se kesti oman aikansa. Sen jälkeen vielä pakolliset alekorien penkomiset paikalla olleissa urheilukaupoissa, joista jotain sekalaista jäi jopa mukaan. Tämän jälkeen takaisin teltalle lepäilemään, tankkamaan ja suunnittelelmaan kisataktiikkaa. Kohta Raivojuoksijakin saapui paikalle ja samalla koko joukkue oli kasassa.

Taktiikka kisaan oli yksinkertaisen kaunis. Juostaan osuudet läpi rauhassa ilman pummeja. Perussuorituksella ei pitäisi olla vaikeuksia ehtiä saamaan kuudes osuus metsään ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Mutta kun kyse on suunnistuksesta ei taktiikka aina toimi kuin perusjuoksukisoissa. Homma tyssäisi, jos yhteislähdössä olisi yhden sijasta useampi kartta. Silloin tuloksena olisi DNF. Molemmat päätimme ottaa juomareput selkään jo heti alussa, jotta nestehukka ja energiat eivät tulisi olemaan ongelma aamun tunteina.

Perinteinen joukkuekuva

Kisa lähti liikkeelle klo 23, auringonlaskun aikaan. Jari aloitti ensimmäisen osuuden porukan perältä numerolla 1563. Alussahan niitä selkiä pitää napsia, jos sijoitusta meinaa nostaa. Kakkosrastilla Jari olikin sitten jo ohittanut runsaat 700 joukkuetta. Siitä eteenpäin varmaa etenemistä ilman ongelmia ja vaihtoon ajassa 1.40. Saimme heti ekalla osuudella mukavasti puskuria aikatauluun.

Toisella osuudella lähdin rauhassa liikkeelle. Kuten arvasin ekalle rastille oli matkaa melkoisesti rastin ollessa ihan kartan toisessa laidassa. Tyypillisesti reitti ekalle rastille kulki viivaa pitkin. Matkalla oli isompia maastokohteita, joita seuratessa suunnistus pysyi hyvin hanskassa. Vähän ennen rastia missasin yhden poikittaisen polun, jonka takia juoksin polkua hieman liian pitkään. Muut juokkueet painelivat polulta metsään, mutta meikäläinen yritti vielä puskea eteenpäin. Kohta iski pieni paniikki ja oli pakko itsekin hypätä metsän puolelle vaikka omasta sijainnista ei ollut tietoakaan. Pienen hortoilun ja kyselyjen jälkeen oma rasti löytyi, mutta ylimääräistä aikaa kului 7 minuuttia. Tästä eteenpäin suunnistus onnistui hyvin. Parilla rastilla tuli pieni ylimääräinen kierros, mutta ei mitään ykkösen kaltaista pummia.

Kolmannella osuudella Jani teki kellontarkkaa työtä ja keräsi rastit yksi toisensa jälkeen maailmanmestarin ottein. Sijoitus pysyi samoilla lukemilla ja vaihdossa olimme taas saaneet tehtyä pientä lisäeroa aikatauluun. Neljännellä osuudella Amerikanvahvistus Stanley Park teki selvää jälkeä Hollolan metsissä eikä pummeja tullut yhtään. Myös tossu oli syönnillä ja sijoitus parani parilla sadalla pykälällä.

Viides osuus oli kisan kannalta kulminaatiopiste, koska se tuli olla suoritettuna ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Meidän kannalta tilanne näytti hyvältä, kun marginaalia tässä vaiheessa oli lähes kolme tuntia. Viidennen osuuden pituus oli 8,7 kilsaa, joten se pitäisi kyllä tuossa ajassa mennä helposti. Ja niinhän se menikin. Jere suunnisti osuuden takuuvarmasti ilman ongelmia ja varmisti viestin onnistumisen ja kisan jatkumisen kahdelle viimeiselle osuudelle. Jere tuli vaihtoon aamulla 7.23, joten mitään kiirettä ei ollut.  Marginaalia oli runsas tunti. Lyhyen huollon jälkeen Janne lähti nautiskelemaan kuudennesta osuudesta auringon jo paistaessa lämpimästi.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla paketissa. Jannen varmuus oli sitä luokkaa, että mitään suurempaa huolta ei enää ollut. Nyt tarkoituksena oli vain omien rastien kerääminen varmasti talteen.

Viimeisen osuuden yhteislähtö oli klo 9 aamulla. Porukkaa oli vielä mukavasti paikalla. Magnus oli odottanut tätä hetkeä koko yön ja nyt se oli käsillä. Lähdössä juoksu ei ollut ihan kevyttä, jonka takia tällä osuudella pitikin panostaa rastien sujuvaan löytymiseen. Ennen K-pistettä porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ykköselle tulikin valittua vasemmalta tievaihtoehto, kun alussa ollut aukko oli turvoksissa muusta porukasta. Siellä ei pääsisi muuta kuin kävelemään. Kierto vasemman kautta olikin hyvä valinta ja matka alkoi joutuisasti. Ensimmäinen runsas tunti meni hyvin, mutta sitten piti ottaa repusta yksi geeli energioiden ollessa vähän vähissä. Siihen vielä lisää juomaa ja homma alkoi taas maistumaan. Maisemat alkoivat olla jonkin verran tuttuja ja sekin auttoi parempien reitinvalintojen kanssa. Tokavika rastille tuli isompi pummi, kun luotin olevani oikeassa letkassa ja juoksin vain maalia odotellen. No, eihän se oma rasti sieltä tullut ja yhdessä isomman porukan kanssa etsittiin omaa rastia parin ylimääräisen minuutin ajan. Lopulta rasti löytyi ja reitti siitä viimeisen rastin kautta maaliin.

Tässä välissä Janne oli tullut omalta osuudeltaan ja hyväksytty tulos oli tosiasia. Loppuaika 13.03.59. Tulokset Mitähän sitä seuraavaksi keksitään.

Jukolan jälkeinen viikko on ollut aika perinteinen. Alkuviikosta palauttelua ja loppuviikosta vähän enemmän poluilla juoksua. Ehdin viikon aikana neljästi poluille, jonka aikana sain runsaat 100 kilsaa kasaan. Kroppa ei ole vielä palautunut Jukolasta, varsinkaan polvet. Jukolan kivikkoinen maasto oli kyllä kova ainakin omille polvilleni. Eikä se helpoa ollut Kalevan Rastin Philippe Adamskillekaan. Mies juoksi neljännen osuuden viimeiset kuusi kilometriä murtuneella polvilumpiolla kaaduttuaan kivikossa. Siitä huolimatta hän jäi kärjelle vain runsaat 10 minuuttia.

Ensi viikolla on ohjelmassa Aulanko Trail kisa lauantaina, Buff Trailin osakisa, jossa jaossa olisi taas Buff-pisteitä. Lähtölista näyttää sen verran laadukkaalta, ette ilmeisesti pisteitä ei ole montaa kotiin tuomisina. Mutta katsotaan nyt ensi miten kisa menee.
Alla muutama kuva Nuuksiosta Juhannuksena.

Coutsi on taas istunut videoeditorin kanssa ja valmista on syntynyt. Toukokuun treenileiri Tenneseessä olisi valmis katseltavaksi.

Viikko 23 ja Jukola treeniä

Viikon alkaessa Jukolaan on enää vajaat kaksi viikkoa ja edellisestä suunnistusharjoituksesta aikaa melkein kaksi vuotta. Vuoden 2016 Jukolan jälkeen en muista suunnistaneeni kymppitonnin kartalla kertaakaan. Toki muita karttaharjoituksia ja rogaining-tapahtumia, mutta ei varsinaista suunnistaskisaa tai kuntorastia. Siksi viikolle olikin buukattu kahdet kuntorastit sekä viikonlopulle se pidempi lenkki.

Maanantai meni vähän normaalista poiketen, kun joogassa oli siirrytty kesätauolle. Siispä töiden jälkeen juoksin Leppävaarasta teitä pitkin kotiin. Kylmä vastatuuli oli seurana koko matkan.

Tiistaina kävin päivällä punttisalilla tekemässä core sekä muutaman kyykkyharjoituksen. Ja illalla töiden jälkeen Kirkkonummen Peringissä, jossa järjestettiin Espoorastit. Pienen empimisen jälkeen valitsin pisimmän 9 km vaihtoehdon. Alkuverkkojen jälkeen lähdin kiertämään rataa tarkoituksena vältellä teitä ja polkuja ja yrittää keskittyä varsinaiseen metsäsuunnistamiseen. Koko reitillä tuli kolme pientä pummia, joten meikäläiselle varsin kelvollinen suoritus. Juoksu tuntui melko hyvältä koko reitin ajan, mutta kyllä tuo kartanluku on silmälasien kanssa hankalaa kun samalla pitäisi katsella mihin sitä astuu. Myös maasto oli aika epätasaista ja jalat muljahteli joka suuntaan. Joka tapauksessa harjoituksesta jäi hyvä tunne. Aikaa kului 1:21.

Espoorastit gepsijäljen kanssa

Ei ole päivät eikä harjoitukset veljiä keskenään. Seuraavan päivän Aluerastit kotinurkilla olikin sitten kinkkisempi harjoitus. Polkujen välttely olikin hankalampaa, kun Nuuksio on niitä täynnä. Lisäksi eilisen päivän kyykkyharjoituksen jälkeen takareidet olivat todella kipeät. Alku lähti hyvin liikkeelle, pientä hakua ja hitautta kipeiden jalkojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa. Sitten rastivälillä 11-12 lähdin kiertämään välissä ollutta järveä, mutta kaarsin liian jyrkästi ja kiersin vielä toisenkin järven sillä seurauksella, että järven vastakkaisella puolella hain rastia ihan väärältä mäeltä. Tasainen mäki, josta ei kunnolla saanut mistään kiinni. Hetken päästä ymmärsin sijaintini ja sen jälkeen vetäisin vielä kertalleen vauhdilla rastista ohi vastakkaiseen suuntaan. Aikaa tuhraantui melkoisesti. Lopussa tein vielä pyörähdykset rastilla 17 ja 18. Aikaa kului saman verran kuin tiistain Espoorasteilla vaikka matka oli 2,5 kilsaa lyhyempi. Olkoon tämä hyvä kenraaliharjoitus Jukolaa varten.

Aluerastit gepsijäljen kanssa

Loppuviikko meni Nuuksion poluilla. Lauantaille oli buukattu NC yhteislenkki, jonka yhteydessä ajatuksena oli tehdä vähän pidempi lenkki. Torstaina ja perjantaina juoksin runsaat parituntiset polkulenkit ja sunnuntaillekin tuli mukava 1.40 poluilla sekä pyöräilyt. Nuuksion vesitilanne alkaa olla jo sitä luokkaa, että kallioisilla paikoilla koivut ovat jo kuivuneet kokonaan.

Kuivaa on

Lauantain yhteislenkin lähtö oli Kattilassa, jonne juoksin kotoa. Lämpöä ei aamulla ollut kuin kahdeksan astetta, joten hanskatkin oli lähtiessä päällä. Porukkaa oli Kattilassa mukavasti paikalla, kun tarkoituksena oli kiertää NC70:n pohjoiset osuudet. Itselle kyseisellä reitillä on paljon tuttuja paikkoja, mutta varsinaisesti en ole sitä koskaan kiertänyt. Lenkki meni joutuisasti muiden kanssa rupatellessa. Muutamassa kohdassa reittiä jouduttiin vähän arpomaan, mutta hyvin se lopulta löytyi. Kattilasta juoksin vielä takaisin kotiin.

Some-tauko Iso-Parikaksen rannassa

Viikolle kertyi suunnitelman mukaisesti yhteensä runsaat 17 tuntia treeniä. Alkavalla viikolla onkin sitten Jukolan viesti Hollolassa. Siellä tarjolla taitaa olla enemmän kuin yksi osuus. Viikon päästä tiedetään montako niitä tuli.

Jokunen treeni ja Karhunkierroksen raportti

Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.

Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.

Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.

Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.

Ruka perjantai-iltana

Antti huollossa

Jaakko huollossa

Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.

Kisavarusteet - check!

Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.

Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.

Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.

Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.

Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan.  Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.

Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.

Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha

Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.

Hiljentynyt kisakylä

Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.

Viikko 19 ja treenileiri Barkley-maastoissa

Olipa hieno viikko kaiken kaikkiaan. Viisi täyttä treenipäivää Barkley Marathonin maisemissa Frozen Head State Parkissa. Alla pientä tarinaa siellä vietetystä ajasta.

Jokin aika sitten tuli idea lähteä yhdessä Jussin kanssa treenaamaan Tenneseen ja Frozen Head State Parkiin. Koko reissu suunniteltiin nopeasti tarkoituksena juosta puiston tarjoamia polkuja yhteensä viiden päivän ajan. Itse kisareitille ei ollut asiaa, kun sen kiertäminen on mahdollista ainoastaan kahden ja puolen vuorokauden ajan vuodesta. Eli kisaviikonloppuna. Tämän olin varmistanut jo hyvissä ajoin Lazarukselta ennen reissua. Lazarus toivotti meidät heti tervetulleiksi kuullessaan meidän suunnitelmasta.

Saavuimme puistoon tiistaina. Ihan aluksi kävimme tervehtimässä puistonvartioita, joita tulisimme tapaamaan viikon aikana useasti. Kyselimme vähän kaikkea puistoon liittyvää, joka voisi jotenkin vaikuttaa tekemiimme harjoituksiin. Yksi jännimpiä asioita oli ajankohdan käärmetilanne. Kalkkarokäärmeet olivat kuulemma jo liikkeellä ja niiden näkeminen voisi olla hyvinkin mahdollista. Viikon sääennuste lupasi lämmintä ja loppuviikkoa kohti vain lämpenevää. Sadekuuroja saattaisi tulla iltapäivisin. Vesipisteitä ei puistossa ole muualla kuin puistonvartioiden toimistolla ja viereisellä majoitusalueella. Käytännössä kaiken veden joutuu kantamaan mukanaan maastossa. Ostimme lisäksi pari karttaa puistosta, mutta käytännössä juoksimme lopulta puiston vierailijoille ilmaiseksi jaetulla kartalla.

Kovin tarkkaa etukäteissuunnitelmaa meillä ei tosiaan ollut, mutta ajatuksena oli kiertää kaikki mahdolliset sallitut polut. Halusimme myös tehdä pari kovatehoisempaa harjoitusta kuitenkin siten, että emme vaarantaisi loppuviikon treenejä. Suurimman osan puistoa ympäröi melko hyväkuntoinen polku, joka on paikoin jopa mönkijällä kuljettavissa. Matkaa sen kiertämisestä tuli noin 33 km ja nousua hieman vajaa 2000m. Tämä kierros toimikin viikkomme peruslenkkinä.

Ensimmäisenä päivänä teimme kaksi harjoitusta. Ekalla lenkillä nousimme parkkipaikalta hitaasti koko puiston läpi Bald Knobin kautta alueen koilliskulmaan, josta jatkoimme etelään. Tämä oli melko tasaista muuhun maastoon nähden. Luonto oli puhjennut kukkaan ja ympäristö oli huomattavasti vehreämpi kuin kisaviikonloppuna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kurkkasimme reitin varrella olevaan Panther Gappiin, joka oli syvennys kallioseinämässä huikealla holvikaarikatolla.

Panther Gap

Testicle Spectacle

Siitä jatkoime polkua edelleen etelään ja jonkin matkan päästä nousimme melko leveää soratietä kohti koko alueen kattavaa näköalatornia. Kyseinen torni on myös yksi Barkleyn rastipisteistä ja sieltä on netissä paljon kuvamateriaalia. Tornilta jatkoimme Old Mac Mountainin reunassa kulkevaa keltaista reittiä takaisin kohti autoa. Matkalla törmäsimme ensimmäiseen käärmeeseen. Musta, noin 1,5 metriä pitkä, käärme luikerteli keskellä kapeaa polkua. Koitimme hätistellä käärmeen matkoihinsa, mutta sillä oli saalistus päällä eikä välittänyt meistä yhtään. Siinä sitten odotimme muutaman minuutin, että käärme siirtyi sen verran polun sivuun, että uskalsimme loikata sen ohi.

Musta käärme (hyvä käärme)

Keltainen polku oli mukavan leppoisa eikä kovinkaan teknistä alamäkeä takaisin autolle. Päivän ekalle lenkille tuli mittaa 22km/3:24h/+980m. Pidimme runsaan tunnin tauon ja kävimme uimassa viereisessä purossa. Lisäksi pientä tankkausta ja seuraavan lenkin suunnittelua. Toinen lenkki lähti samaista solaa ylös violettia reittiä, joka tuli lopulta puiston itäreunassa kulkevalle polulle. Käännyimme pohjoiseen ja käveimme uudestaan näköalatornilla. Näköalatornille nouseva sähkölinja oli todella paksun aluskasvillisuuden peitossa. Se näytti juurikin niin jyrkältä kuin sen muistin. Tornilta tulimme alas takaisin samaan solaan, mutta eri polkua. Aikaa koko kierrokseen kului vajaa kaksi tuntia.

Pientä viilennystä lenkkien välissä

Lenkin jälkeen kävimme pesulla ja ajoimme Oak Ridgeen, jossa meillä oli varattu majoitus koko viikoksi. Oak Ridgen hotelli oli sama Quality Inn, jossa olimme coutsin kanssa viime vuonna ennen kisaa. Loppuilta meni syödessä ja lepäillessä.

Keskiviikkona aamupala hotellilla ja kohti puistoa. Vuokra-auton akun kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta pääsimme puistoon, jossa suunnitelma oli selvä. Lähdimme kiertämään puistoa ympäröivää reittiä myötäpäivään tarkoituksena juosta vähän paremmalla vauhdilla. Olimme liikkeellä aika kevyellä varustuksella, itselläni ei ollut kuin runsaat kaksi litraa juomaa mukana. Aamu oli jo pitkällä ja  lämpötila jatkoi nousuaan. Matka alkoi hyvin ja juoksimme suuren osan ensimmäiselle vuorelle, jonka jälkeen polku laskee vuoren toista seinämää alas. Tämä alamäki oli hauska rallatella reippaasti alas.

Ylös ja alas Bird Mountainia

Laskun jälkeen alkoi lyhyt nousu ja sen jälkeen tasaisempi osuus, jossa kuitenkin riitti kumpuilevaa ja teknistä polkua. Koilliskulmassa teimme pienen ylimääräisen piston pohjoiseen epämääräisten reittimerkkien takia, tai sitten vaan liian kovan vauhdin takia.

North Cumberland Trail - puiston pohjoisraja

Reitin koilliskulmassa matkaa jatkui leveämpää tietä etelään. Tässä kohtaa reitti alkaa kuitenkin olla alttiimpi auringolle ja juomaa kului runsaasti. Reitti on mukavan kumpuileva ja kulkee pääasiassa pitkin harjannetta kuten allaolevasta kartasta näkyy. Näköalatornille saavumme runsaassa kolmessa tunnissa.

Koilliskulmasta näköalatornille

Päivä alkoi olla jo kuumimmillaan ja lämpötila auringossa pitkälti yli 30 astetta. Matkanteko alkoi hidastua ja juomatkin loppua. Tässä kohtaa lyhyet ylämäet olisivat menneet joutuisammin sauvojen kanssa. Pääsimme lopulta Chimneylle, jonka jälkeen loppumatka on pääasiassa alamäkeä. Aikaa koko reitin kiertämiseen meni 4.51h. Lyhyen tauon jälkeen teimme vielä runsaan kympin loppuverryttelyn.

Näköalatornilta Chimneyn kautta autolle

Tää on niin kivaa!

Torstaina pidimme lepopäivää palauttavan lenkin merkeissä. Tarkoituksena oli tehdä pitkä rauhallinen lenkki puiston ympäri eli käytännössä samaa reittiä kuin keskiviikkona mutta vastakkaiseen suuntaan. Sauvat olivat ensimmäistä kertaa mukana ja energiaa oli pakattu runsaasti mukaan. Juomaa ja patukoita oli tarkoitus nauttia runsaasti, ettei seuraavien päivien treenit alkaisi tuntumaan liian raskailta.

Reput on täytetty energialla

Etenemisen suhteen päätimme, että kaikki ylämäet mennään reippaasti sauvoen ylös ilman juoksuaskelia. Olimme liikkeellä aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, joten lämpötila ei vielä ollut haitaksi. Päivän lenkki sujuikin ongelmitta. Ehdimme nauttia puiston kauniista luonnosta ja sen tarjoamista maisemista edellispäiviä enemmän. Teimme matkalla pieniä reittimuutoksia nähdäksemme muutamia uusia paikkoja. Aikaa rauhalliseen kierrokseen meni runsaat 7 tuntia. Toista lenkkiä emme enää torstaina tehneet vaan ilta meni taas lepäilyn ja tankkauksen merkeissä. Alla muutamia kuvia päivästä.

Vuoren kuningas

Puiston rajalla

Taas käärme

Jopa meitä hitaampi kaveri

Värikäs sisilisko

Normatecin painehousut palautukseen

Perjantaina oli taas vuorossa kovatehoisempi treeni yhden palauttavan päivän jälkeen. Lähdimme kiertämään puistoa vastapäivään heti aamusta. Jussin reipas alkuvauhti puski jalat täyteen happoja, mutta onneksi selvisin mukana ensimmäiselle vuorelle. Hiki valui noroina sormenpäistä.

Vielä hymyilyttää

Näköalatornille tullessa olimme noin 10 minuuttia asettamaamme aikataulua jäljessä. Tässä kohtaa itselle tuli pieni notkahdus, mutta onneksi reitti on melko tasaista ja helppokulkuista aina tuonne koilliskulmaan asti. Pikkuhiljaa meno alkoi piristymään ja reitin pohjoisosa meni helposti hölkätessä. Juoma riitti hyvin ja saimme myös evästä tankattua riittävästi. Viimeinen nousu ja lasku Bird Mountainin yli sujui hyvin. Polku on tässä kohta melko helppoa eikä ihan hirveän jyrkkää. Aikaa kierrokseen kului 4.44h. Autolle tullessa nappasimme sauvat ja lisää energiaa ja teimme vielä parituntisen loppuverryttelyn Chimneylle. Loppuilta meni taas tankaten ja leväten.

Meksikolainen - vakiopaikka

Lauantai oli viimeinen päivä Frozen Head State Parkissa. Suunnitelmana oli lähteä kiertämään puisto vielä kertaalleen, kuitenkin sellaisella puoliteholla. Viikon treenit alkoivat painaa jaloissa ja sääennuste lupaili viikon lämpimintä keliä. Latasimme reput täyteen juotavaa ja itselläni oli mukana yhteensä noin viisi litraa nestettä säiliössä, lötköpulloissa sekä tölkeissä. Otimme tavoitteeksi juosta kaikki tasaiset ja alamäkiosuudet. Lisäksi taisimme ainakin yrittää hölkätä joitakin loivia ylämäkiosuuksia.

Jos oli edelliset päivät menneet reippaasti alamäet juosten niin tänään ne eivät enää sujuneet. Ylämäkiä pystyi puskemaan vielä melkein samaan tahtiin kuin edellisinä päivinä, mutta alamäessä tuntui kuin jousitus olisi rikkoutunut ja oikean jalan varaan ei paljoa ylimääräistä uskaltanut varailla. Menoa haittasi myös hieman kipeytynyt akillesjänne. Juomat kuitenkin riittivät mukavasti loppuun asti ja kyllä se kuplajuoma maistui taivaalliselta joka kerta kun reitin varrella tölkin kumosi kurkkuun.

Lopulta pääsimme kierroksen loppuun melkein 45 minuuttia torstaita hitaammin. Ajalla ei niin väliä, kun takana oli mahtavat viisi päivää.

Hieman kaltevampaa polkua

Viisi päivää takana - ja sen kyllä huomaa

Jäitä akillekselle

Viidelle Frozen Head State Parkissa vietetylle päivälle kertyi treeniä yhteensä 8 harjoitusta / 31h / 200km / +10300m. Siihen vielä lisäksi Nashvillessä tehdyt pari harjoitus niin koko viikon harjoitusmäärä oli 35h / 238km. Nyt sitten odotellaan kauheeta superkompensaatiota Karhunkierroksen viiskymppiselle.