Viikko 24 ja Jukolan viesti

Viimeisin postaus on vähän myöhässä kaiken muun kiireen takia. Mutta tässä sitä nyt tulee.

Edellisen viikon harjoitukset jäivät aika vähäiselle ja niin kävi sitten tälläkin viikolla. Edellisen lääkärikäynnin jälkeen yritin viikon verran päästä poskiontelotulehduksesta eroon kotikonstein, mutta keskiviikkona piti sitten ottaa se pilleripurkki käteen ja aloittaa viikon kestävä antibioottikuuri. Päädyin siihen, että ehkä on sittenkin parasta hoitaa tauti kunnolla pois ja samalla ottaa se riski, että vajaan kuukauden päässä oleva kisa kärsii osittain pienen kolauksen antibiootin takia. Olen huomannut aikaisempien kisojen alla syödyn antibioottikuurin vaikuttavan melkoisesti mm. sykkeisiin. Ei voi kuitenkaan kuin toivoa parasta.

Alkuviikko meni rauhallisesti ulkoille. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin töistä kotiin erittäin rauhallisella vauhdilla. Jalat tuntuivat yllättävän hyville. Torstaina pidin kokonaan taukoa ja perjantai meni autoillessa kohti Kuopio-Jukolaa. Lauantaina oli tarkoitus tehdä lyhyt verryttelylenkki Jukolan harjoituskartalle, mutta coachi oli sitä mieltä, että kannattaisi keskittyä paranemiseen ja odotella vaan sitä viestin avausosuutta.

Perjantaina Jukolan kisakeskukseen tullessa satoi vettä muutamaa taukoa lukuun ottamatta. Onnistuimme saamaan auton parkkiin samalle puolelle kisakeskusta, jossa telttapaikkamme sijaitsi. Teltta- ja parkkipaikat olivat pelloilla, jotka olivat jo perjantaina siinä kunnossa, että isompia asuntoautoja hinattiin traktoreilla paikoilleen pelloille. Tämä ei tiennyt hyvää, jos sade jatkuisi läpi viikonlopun. Saimme teltan pystytettyä sateessa, mutta telttapaikka muistutti enemmän mutalammikkoa siinä sateessa. Lisäksi itänaapurimme päättivät tuoda omat leiriytymistavaransa telttapaikalle suoraan autoilla kantamisen sijasta, jolloin pellot kärsivät entistä enemmän. Lopulta laitoimme oman telttapaikan ympärille narun autoilla ajamisen estämiseksi. Onneksi naapurisopu säilyi ainakin jollakin tasolla.

Oma tontti on löytynyt

Perjantaina on vielä aika hiljaista teltta-alueella

Vuokrateltat olivat vielä osa pystyttämättä.

Viikonlopun tärkein varuste - kumisaapas

Aamupalaa tekemässä teltan suojassa

Hyvää Cambridge aamupuuroa

Ja sitten kahvit ja leivokset

Tommin tilateltta - kyllä sinne mahtuu noin laiha kaveri

Jukolan kisakeskus

Legendaarinen Äänekosken sarjakuvaseura

Illalla kävimme tekemässä kisakeskuksessa hyviä ostoksia. Mukaan tarttui kahdet uudet Salomonin kengät (yhdet Speedcross kolmoset sekä S-lab ultra 3 SG) sekä Inovin Raceshell 220 takki. Tuo takki ja Speedcross tossut on tarkoitus olla kisavarusteena tulevissa pitkissä kisoissa tänä vuonna. Uudet S-labit on tarkoitettu vähän lyhyemmille lenkeille ja totuttelussa ohuempiin ja kevyempiin tossuihin. En usko pystyväni juoksemaan niillä pidempiä matkoja tai kisoja. Ainakaan vielä.

Näiden varusteiden lisäksi olen miettinyt uuden otsalampun hankkimista. Nykyiset idän-ihmeet ovat toimineet melko hyvin, mutta akkujen kanssa on ollut ongelmia. Lisäksi tuo valoteho on jotenkin riittämätön. Näillä alustuksilla tulinkin sitten hankkineeksi uuden Lumilight -otsalampun Valostoren pojilta. Olin etukäteen himoinnut tuota Lupinen X4 tai X7 lamppua, mutta olisin mielelläni halunnut päästä kokeilemaan sitä livenä ennen ostopäätöstä. Sen saatavuus kuitenkin muualta kuin netistä on aika hankalaa, joten siksi en sitä sitten hankkinut. Samalla hankin tehoakun (8700 mAh), joten nyt pitäisi valoa riittää koko yön ajaksi. Tehoakku oli etukäteen ladattu, joten otin sen sitten ensimmäiselle osuudelle.

Tällä kertaa oli Jukola ohjelmassa kaksi osuutta viimevuotiseen tapaan. Ensin eka osuus Endun joukkueessa ja sitten neljäs osuus PePon joukkueessa. Edellisen kerran olin aloittanut Kytäjällä 2010 ja sieltä oli vähemmän hyviä muistoja. Kun lisäksi Kuopio maasto vaikutti etukäteen yhtä vaativalta kuin Kytäjä, niin asetelma ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen.

Eka osuus lähti liikkeelle todella pitkällä viitoituksella K-pisteelle. Porukka juoksi taas aivan hurjaa vauhtia alun ja siinä mukana yritin itsekin pysyä. Menoa siivitti Hornetin ylilento lähtöhetkellä. Melu oli aivan käsittämätön, mutta fiilis oli kyllä katossa.

Ensimmäinen rastiväli oli taas hurjan pitkä, 2,7 km (K-pisteeltä). Reitinvalintamahdollisuuksia oli makrotasolla tasan yksi - pitkin viivaa. Sitä toteutettiinkin sitten kiltisti jonossa juosten. Eka kilsa oli sellaista mäkeä, että se muistutti täysin koko kevään tehtyjä rymy-treenejä. Eli jyrkkää mäkeä ylös ja toiselta laidalta alas. Vähän myöhemmin maasto tasaantui ja menossa oli vähän juoksuakin mukana. Lopussa ennen rastia tuli ehkä turhaan kierrettyä oikealta tien kautta, kun suorempaankin olisi päässyt. Rasti löytyi kuitenkin hyvin. Myös seuraavat 5 rastia löytyivät suoraan. Kaikki välit olivat lyhyitä 250-400 metriä. Sen jälkeen tultiin tielle ja juomarastille.

Juomarastin jälkeen tuli eka pummi, kun kävin kolmella hajontarastilla ennen oman rastin löytymistä. Kaikki hajontarastit olivat onneksi lähekkäin, joten aikaa ei mennyt hukkaan kuin noin nelisen minuuttia. Toisaalta positio tippui siinä rytäkässä yli 200 pykälää! Loput rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta suoraan. Rastilla 12 tuli taas käytyä ensin yhdellä toisella hajontarastilla ennen omaa rastia, ehkä parin minuutin pummi. Lopussa ei sen suurempia ongelmia ollut. Aikaa avausosuudelle meni 1.39. Puhtaalla suorituksella siitä olisi sen vajaan 10 minuuttia voinut saada pois. Mutta niin olisi varmaan moni muukin.

Yö ei ollut läheskään niin pimeä kuin aikaisempina vuosina. Uusi lamppu toimi loistavasti vaikka sitä tarvitsi lähinnä kartan lukemiseen. Neljällä eri tehoalueella lampusta pystyi löytämään aina sopivan valotehon. Lampun saa sammutettua kokonaan pitämällä nappia pohjassa parin sekunnin ajan. Lisäksi inhottavaa vilkkuvalomoodia ei tässä lampussa ole lainkaan. Ekaa kertaa kisassa olleet lukulasit toimivat hyvin. Ne auttoivat toisaalta kartan luvussa ja toisaalta ne suojasivat hyvin silmiä risuilta. Valitettavasti unohdin ottaa lasit mukaan 4. osuudelle. Myös uusi otsalamppu toimi hyvin. Uudella tehoakulla virtaa riittää myös pitkiin juoksukisoihin. Muuten suunnistus onnistui hyvin siihen nähden, että olen edellisen kerran suunnistanut viime vuonna Kainuun Rastiviikolla. En kevään aikana ehtinyt käymään yksilläkään kuntorasteilla. Toisaalta suunnistus Jukolassa on aika erilaista kuin missään muualla. Väkeä on paljon ja yhteistyötä tehdään. Juoksemisen hankaluutta massan mukana kuvaa parhaiten varmaan Teron ajatukset matkan varrelta, kun hänen teki mieli huutaa muille edessä oleville että "juoskaa kovempaa, kuntoni laskee koko ajan".

Ekan osuuden jälkeen coachin palaute oli rehellistä ja välitöntä:


Nopea palaute from Imatran Voima on Vimeo.

Palautteen jälkeen mietin syntejä syviä ja join vähän lämmintä, mutta muuten laiminlöin varsinaisen tankkauksen. Olisi pitänyt syödä jotain isompaa ennen nukkumaanmenoa. Sain nukuttua lyhyitä pätkiä ennen valmistautumista seuraavalle lenkille. Neljäs osuus PePon riveissä sujui jo hankalammin. Alussa tuli toisella rastilla haettua pari minuuttia rinnerastia. Sen jälkeen suunnistus helpotti, mutta jaloissa tuntui olevan jonkinlaiset lisäpainot. Sen verran oli tahmeaa menoa. Ehkä tuo tankkaus osuuksien välillä olisi pitänyt hoitaa fiksummin ja toisaalta ehkä toi flunssa ja meneillään oleva antibioottikuuri painoi myös menoa. Tai sitten sitä vaan on huono kunto ja liikaa ikää. Joka tapauksessa ilman selityksiä aikaa meni 1.22.

Valmiina 4. osuudelle

Saavuttuani vaihtoon neljänneltä osuudelta pakkasimme kamat ja lähdimme saman tien ajamaan kotia kohti. Kaksi kertaa piti matkalla pysähtyä lyhyelle unitauolle vaikka ajoimme vuorotellen coachin kanssa. Taas on yksi Jukola takana, taisi olla numero 21.

Alla coachin tekemä video viikonlopun reissusta.


Jukola2014 from Imatran Voima on Vimeo.

Linkkejä:
Joukkuetulokset Endurance ja Peräkylän Ponnistus.
Omat väliajat 1. osuudelta ja 4. osuudelta.
Virallisempia Jukola-kuvia.
KopterCamin kuvaa Jukola startista:

Jukola Start 2014 - Kuopio, Finland from KopterCam on Vimeo.

Ensi vuonna sitten Louna-Jukolassa Paimiossa.

Viikko 23 ja sairastelua

Mennyt viikko on ollut rauhallista menoa. Edellisellä viikolla alkanut sairastelu on jatkunut käytännössä koko viikon. Keskiviikkona käynti lääkärillä vahvisti epäilyt poskiontelotulehduksesta, joka tarkoitti käytännössä koko loppuviikon menettämistä. Viikonloppuna pääsin lopulta hiukan ulkoilemaan, ei kuitenkaan mitään varsinaista harjoittelua. Enemmänkin sellaista kropan kuulostelua.

Sairastelu on ollut harmillista myös sen kannalta, että en ole päässyt kokeilemaan uutta kelloani käytännössä yhtään. Netistä olen lukenut muiden kokemuksia ja kommentteja. Juoksupalstalta löytyy hyvin kommentteja uuden Polarin mittarin ensikokemuksista. Toivottavasti jo ensi viikolla pääsen enemmän tätä kokeilemaan. Hauska yksityiskohta Polarin Flow palvelussa on se, kun harjoituksen jälkeen sen voi katsoa uudestaan videon muodossa. Kas tässä.

Pihallamme ovat unikot taas parhaimmillaan. Alla yhdistelmä kuvia tästä kauniista kukasta.

Alla taas pari hienoa uutta videota, tällä kertaa jättäri100:lta ja PePon Stairway to Hell -kisasta.




Stairway to heaven from Antti Niinikoski on Vimeo.

Viikonloppuna käytiin myös Perniössä Suomi-Juoksu 100 km kisa. Taso oli kärjessä kova, kun Finnish Marathon Runnersin Henri Ansio juoksi loppuajan 7.28. Tulokset väliaikoineen löytyvät täältä.

Tästä viikosta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Ensi viikolla yritetään taas päästä takaisin juoksurytmiin ja kuulostella tarkkana omaa kroppaa. Viikonloppuna ollaan Kuopiossa kisaamassa perinteisessä Jukolan viestissä. Siellä olisi tarkoitus juosta kaksi osuutta.

Viikko 22 ja jättäri100

Viime viikonloppuna alkaneet allergiaoireet eivät lopulta helpottaneetkaan kuluneella viikolla vaikka sadetta on ollut ilmassa ja pölyn määrä on laskenut huomattavasti. Nuha on jatkunut ja kurkkukin on ollut välillä vähän kipeä. Ei kuitenkaan mitään kuumetta.

Lämpötiloissa koettiin alkuviikosta melkoinen takapakki, kun vajaassa 30 asteessa huidellut lämpötila tippui tiistaina kertaheitolla alle 10 asteen päivälämpötiloiksi. Sitä onkin sitten riittänyt muutaman päivän ja vasta tänään sunnuntaina lämpötilat ovat nousseet taas vähän kesäisempiin lukemiin.

Su-Ma-Ti lämpötilat

Viikko oli suunniteltu lepoviikoksi ja sitä se kyllä olikin treenien osalta. Muuta ohjelmaa olikin sitten lepoviikolle kasattu enemmän kuin tarpeeksi. Maanantaina ehdin juosta aamulla töissä matolla lyhyen mäkitreenin. Ei sen kummoisempaa, ihan perustreeni. Tiistaina juoksin töistä kotiin. Meno tuntui todella kevyeltä ja mitään kolotusta ei tuntunut missään.
Tiistaina sain Polarilta sähköpostia uuden V800 sykemittarin tilausten aloittamisesta. Tein siis heti aamulla tilauksen ja jo seuraavana päivänä mittari tuotiin suoraan kotiin. Olipa nopeaa toimintaa.

Käyttöönotto meni melko mutkattomasti sekä tunnusten luominen Polarin Flow -verkkopalveluun, jonne harjoitustiedot ladataan treenin jälkeen. Ainut ongelma oli VPN:n samanaikainen käyttö Flow -palveluun kirjautumisen kanssa. Mittari yhdistetään tietokoneeseen pienen klipsin kanssa. Henkilötietojen ja perusasetusten tekemisen ei mennyt kauaa.

Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja illalla käytiin vielä katsastamassa tulevia kisapaikkoja. Hyvältä näyttää.
Helatorstaina pääsin sitten kokeilemaan uutta sykemittaria ensimmäistä kertaa, kun kävin Nuuksiossa kiertämässä runsaan parituntisen lenkin. Pari kertaa meinasin kompastua juurakossa, kun tuli katseltua enemmän kelloa kuin polkua. Hyvin löytyi tarvittavat tiedot juostessa ja lenkin jälkeen mittari kertasi vielä lenkiltä kerätyt harjoitustiedot. Erittäin hyvä yhteenveto heti treenin päätteeksi. Oma tunne treenistä oli varsin positiivinen.

Torstaina oli tarkoitus myös ehtiä käymään Pirttimäessä, jossa kisattiin jo toinen TTF -osakisa. Aikataulut eivät kuitenkaan mahdollistaneet tätä. Edellinen TTF-kisa käytiin vain puolitoista viikkoa sitten ja jo nyt oli juoksijat haastettu uudemman kerran. Matkana oli 21 kilsaa ja voiton vei ensimmäisen osakisan tapaan JanneH. Naisten puolella Maija Oravamäki vei voiton. Raporttejakin löytyy jo mukavasti: JanneH, Polkuapina, Asta. Alla vielä kisavideo.

text


Perjantaina juoksin aamulla ennen töitä matolla lyhyen lenkin. Kurkku tuntui vähän karhealta, mutta ei mitään vakavampaa. Illalla töiden jälkeen saimme IVOn kanssa olla isäntiä PePon kevätkynnössä, joka oli samalla meidän tulokasilta. Aika meni nopeasti japanilaista ruokaa tehdessä ja 20 henkisen porukan kanssa jutellessa. Vähän meinasi välillä olla ahdasta, mutta sopu sijaa antaa.

Herkkuja

Lauantaina käytiin pikavisiitillä Raumalla ja illalla kotiin tullessa pakkasin tavarat ja jatkoin suoraan Malminkartanolle, jossa jättäri100 on pyörähtänyt käyntiin iltakuudelta. Paikalla oli vuorijuoksun maailman kärjestä lähtien väkeä. Itsellä oli tarkoitus tavata tuttuja ja nousta mäkeä 3-4 tuntia. Olin coachille luvannut, että ihan maksimissaan teen 50 nousua, mutta todennäköisemmin "vain" 20-40.

Alku lähti mukavasti liikkeelle, mutta aika pian alkoi olo huonontua. Oireet oli melko lailla flunssamaiset ja ihan oikeanlaista vaatetusta ei tuntunut löytyvän päälle. Ylhäällä huipulla tuuli aika kylmästi, mutta muuten oli ihan hyvä keli. Juomaa kului yllättävän paljon johtuen voimakkaasta hikoilusta ja sykkeet oli normaalia huomattavasti korkeammat. Parin tunnin kohdalla päätin lopettaa treenin. Siinä vaiheessa nousuja oli kasassa yhteensä 20. Uusi mittari näytti noususummaksi +1290m. Sykkeet oli melkein 10 lyöntiä korkeammat kuin huhtikuun alussa tehdyssä 50-nousun treenissä vaikka tämä treeni sisälsi enemmän taukoja. Kroppaa vaatii nyt lepoa.

Viime vuonna ei ketään noussut tuota 100 kertaa mäkeä ylös. Aika heikosti meni tänäkin vuonna, mutta onneksi Trailplodderi kuitenkin näytti, että homma on tehtävissä. Onnittelut! Kuvia by J.Pitkänen.

Tukikohta fasaaninousun alapuolella.

Trailplodder, 100 nousua takana

Sunnuntaina pidin lepoa koko päivän. Tai käytiin me IKEAssa eli ihan sohvalla makaamiseksi ei päivä mennyt. Viikolle kertyi yhteensä 8,5 tuntia treeniä. Tällä viikolla piti vielä juosta coopperi, mutta siihen ei näiden hengitysvaikeuksien kanssa ollut mitään mahdollisuuksia. Katsotaan jos tässä vielä ennen Sinisteriä saisi sen puristettua. Ensi viikolla oli tarkoitus aloittaa viimeinen kovempi treeniputki Sinisteriä varten, mutta ainakin alkuviikko menee kevyesti.

Vain kaksi päivää sen jälkeen, kun olin vastaanottanut uuden Polarin mittarin sain sähköpostia, jossa kyseltiin palautetta uudesta mittarista. Laitoin heti kommenttia ja pari ehdotusta muutettavista jutuista. Seuraavana päivänä sain kuittauksen, että palautetta on saatu sen verran paljon, että niiden käsittelyyn menee jonkin aikaa. Aika hyvää asiakaspalvelua kuitenkin, että vastailevat näinkin nopeasti.

Pasi on juossut alamäkeen (tai ainakin etelään) jo lähes 1200 kilsaa. Aivan huima suoritus menossa kaikkien muiden karkeloiden lomassa. Muiden vaihtaessa kisasta toiseen niin Pasi sen kun porskuttaa. Kannattaa käydä lukemassa.

Viikko 21 ja allergiat alkaa

Tämä viikko oli melko lailla kopio edellisestä. Kaksi pitkää lenkkiä ja muuta vähän lyhyempää. Kelit ovat todella suosineet ulkoilua, mutta myös luontoa, kun lehtipuiden siitepölyä on ollut ilmassa enemmän kuin kroppa kestää. Vielä alkuviikosta tuli parina iltana puhdistavia ukkoskuuroja, mutta loppuviikosta ilma on ollut sakeana pölystä.

Viikko alkoi parilla kevyellä lenkillä maanantaina ja tiistaina. Tiistaina tein vielä salitreenin edelleen ilman hyppyjä ja kyykkyjä, eli lähes pelkkää corea. Molemmilla lenkeillä jouduin pitämään pienen tauon kesken lenkin, kun vajaat 10 minuuttia kestänyt ukkoskuuro meni alueen yli.

Sillan alla sadetaukoa pitämässä

Keskiviikkona juoksin ekan pitkän lenkin. Juoksin nyt kotoa läpi Nuuksio Classicin reitin ilman niitä viimekertaisia pummeja. Lopussa alkoi vähän painaa ja jotenkin selkä tuntui menevän jumiin. Taas tuli hyvä muistutus lihaskunnon merkityksestä. Aikaa koko reissuun meni 5,5 tuntia.
Torstaina juoksin töiden jälkeen kotiin ja tein lyhyen core treeni. Illalla alkoi olo tuntumaan aika tukkoiselta ja ilmeisesti edellispäivän ulkoilujen aikana hengitetyt siitepölymäärät olivat nyt liikaa. Perjantaina oli pakko jättää aamulla lenkki väliin, mutta illalla kävin kiertämässä Nuuksiossa runsaat pari tuntia.

Lauantaina tein viikon toisen pitkän lenkin. Nyt helpotin hommaa kuitenkin ajamalla fillarilla Siikarantaan ja juoksemalla pelkästään Nuuksio Classicin ympäri. Tai piti sen verran tehdä extralenkkiä taas, että kävin Haukkalammella hakemassa lisää vettä. Juoksu sujui yllättävän hyvin, ainoastaan hengityksen kanssa oli pientä pihinää, kun röörit oli vähän tukossa. Samalla tuli ensimmäisen kerran kokeiltua Jurekin reppua ilman paitaa ja yhtään en hiertänyt vaikka hiki virtasi ja lenkille tuli hyvin pituutta. Illalla olo kuitenkin vähän paheni runsaan ulkoilun takia. Sunnuntaina otin rennosti ja kävin fillaroimassa pari tuntia ja tein core treenin kotona. Päivällä oltiin muutama tunti töissä Perkkaapäivillä esittelemässä Cambridge ohjelmaa. Kiirettä piisasi, mutta pari tuntia ennen vaalihuoneiden sulkeutumista ehdittiin vielä coachin kanssa antamaan omat äänemme Eurovaaleissa.

Viikossa oli toisaalta hyviä elementtejä, mutta loppuviikon siitepölyt sekoittivat treeniä ja fiilistä melkoisesti. Näin vaalipäivänä voisi varmaan käyttää termiä torjuntavoitto, kun tunteja kertyi kuitenkin hieman vajaat 21. Kaikkiaan 11 päivän aikana tuli tehtyä 4 pitkää lenkkiä. Eli ihan hyvä rypäs. Kun vielä sain tehtyä lihaskuntoa useamman kerran niin olen erittäin tyytyväinen menneeseen kahteen viikkoon.

Alkava viikko on lepoviikko ja tunteja on tarkoitus kerätä kymmenkunta. Tiistaille ollaan työporukan kanssa sovittu taas Coopperin testiä, mutta jos ei hengitys tästä helpota niin on ihan turha lähteä sinne muuta kuin ajanottajaksi. Lauantaina olisikin sitten vaihtoehtona käydä illalla Jättärillä, kun vuotuinen Jättäri100 pyörähtää käyntiin kello 18. Oma lähtö on vielä epävarmaa, kun päivällä on muuta ohjelmaa.
Antti on taas istunut leffastudiossa ja jälki on sen mukaista. Alla lyhyt tiiseri Jättäsi100:lle. Kaikki mukaan!


Jättäri100-teaser from Antti Niinikoski on Vimeo.

Viikko 20 ja kaksi pitkää

Kesä on täällä! Lauantaina näin ensimmäiset pääskyset, joten eihän tässä ole mitään epäilystä enää kesän tulosta. Vielä kun lämpötilat ovat nousseet viikonloppuna lupaavasti ja ensi viikoksi on jo helteitä luvattu niin tilanne näyttää erittäin hyvältä. Kuvia viikon varrelta.

Treenipuolella on tämä viikko ollut erinomainen. Olen jättänyt pyöräilyt väliin ja siirtänyt treenitunnit lähes kokonaan juoksun puolelle. Viikko rakentui kahden pitkän lenkin ympärille, joiden lisäksi kaksi lihastreeniä on ollut ohjelmassa. Näitä harjoituksia täydensi muutama lyhyempi juoksulenkki.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen kotiin. Juoksu kulki helponlaisesti vaikka alussa polvet vähän kipuilivat. Illalla oli vielä pikapalaveria loppukauden kisasta, josta myöhemmin lisää. Tiistaina oli vuorossa viikon ensimmäinen pitkä lenkki, Pirttimäki-Montrail. Töiden jälkeen coachi heitti minut autolla Pirttimäkeen, josta lähdin kiertämään Montrailia. Pari ekaa tuntia sujuivat hyvin, reitti oli suht kuiva Luukin ja Rinnekodin välillä. Pitkät tieosuudet Salmeen tullessa olivat aika puuduttavia ja siellä alkoi myös jotenkin veto loppua. Pidin Salmessa lyhen tauon täyttäessäni juomapullot. Siitä sitten vielä runsas parituntinen kotiin ja aikaa meni yhteensä vajaat viisi tuntia. Vettä satoi lähes koko matkan. Gepsiin tuli matkaa 48 kilsaa. Lenkki ei ollut ihan niin raskas kuin pari viikkoa sitten NC-reitillä, mutta parempaan pitäisi pystyä. Toki työpäivän jälkeen tehty pidempi lenkki on aina hankalampi kuin viikonloppuna tehty.

Keskiviikkona juoksin vasta illalla töistä kotiin pienen lisälenkin kanssa. Vielä aamupäivällä edellisen päivän pitkä lenkki tuntui, mutta illalla vajaa parin tunnin lenkki meni hyvin. Torstai oli juoksuvapaata, mutta kävin salilla tekemässä hyvän lihaskuntotreenin. En kuitenkaan tehnyt normaaleja jalkakyykkyjä tai hyppyjä.

Perjantaina oli vuorossa kaksi lenkkiä. Juoksin aamulla 51 minuuttia järven ympäri, joka tuntui todella hyvältä. Työpäivän jälkeen lähdin vielä kiertelemään Nuuksioon pariksi tunniksi. Myös iltalenkki tuntui edelleen hyvälle, tosin juoksin aika rauhassa.

Lauantaina oli vuorossa viikon toinen pitkä lenkki. Nukuin vähän pidempään ja olin liikkeellä vasta vähän kahdeksan jälkeen. Tarkoituksena oli kiertää Nuuksio Classicin ympäri kotoa juosten. Ilmojen puolesta lauantai oli lähes täydellinen pitkälle lenkille. Siikarannassa taivaalla kaarteli kevään ensimmäinen pääskynen. Heti alussa tuli pieni pummi, kun unohdin kääntyä metsän puolelle reitin lähtiessä pienelle polulle. Palasin reitille pari kilsaa myöhemmin Palstarinteen kohdalla. Siitä Solvallaan ja Haltiaan juoksu meni hyvin. Haltiassa kävin juomassa pari lasia vettä.

Solvallan jälkeiset pienet polut löytyivät tällä kertaa ilman tarvetta tarkistaa reittiä kartalta. Ilma alkoi lämmetä ja meno oli hyvän tuntuista. Reitin itäpuolinen osuus meni tällä kertaa helpommin kuin viimeksi vaikka matkaa oli taitettu jo jonkin verran.

Haukkalammen kohdalla jouduin taas poikkeamaan reitistä, kun hain vesitäydennystä luontotuvalta. Samalla ostin yhden kokiksen. Kylläpä maistui hyvälle. Siitä matka jatkui noin 50 italialaisen ihmetellessä meikäläisen menoa. Seuraavat kilometrit Kattilaan ovat vähän mäkisempiä, mutta sen jälkeen reitti on taas melko tasaista. Mitään sammumista ei tällä kertaa tapahtunut. Vai pitäisikö sellaiseksi laskea lopussa tullut pummi, kun juoksin Soidinsuokierroksen risteyksen ohi ja tulin suoraan Siikarantaan. Lähdin siitä sitten kiertämään suota reittiä väärään suuntaan, kun en enää viitsinyt palata takaisin risteykseen. Juoksin suon toiseen päähän ja palasin samaa reittiä takaisin. Kilsat taisivat vähän lyhentyä. Siikarannasta juoksin vielä kotiin. Mittari näytti 51 kilsaa. Kotona olo oli yllättävän pirteä, eikä kuten kolme viikkoa sitten, kun pääsin vaivoin kotiin.

Sunnuntaina tein runsaan puolentoista tunnin lenkin Nuuksiossa rauhalliseen tahtiin. Viikko jäi tunnin vajaaksi suunnitellusta, kun sain kasaan tasan 19 tuntia. Ensi viikolla koitetaan parantaa tahtia.

Tänä viikonloppuna on juostu Rukalla Karhunkierrosta kolmella eri matkalla. Lyhin eli 53km sarja oli samalla kauden ensimmäinen osakisa Buff Trail Tour Finlandilla. Vaikka meillä täällä Espoossa on jo täysi kesä, niin olosuhteet reitillä eivät olleet ehkä ihan sitä mitä juoksijat tai edes järjestäjät olivat aavistaneet ennen kisaa. Lunta oli enemmän kuin tarpeksi ja välillä matkanteko oli ilmeisesti melkoista rämpimistä. Videon perusteella keli ja olosuhteet eivät kuitenkaan tunnelmaa latistaneet vaan jokaisella näytti olevan pilkettä silmäkulmassa.

Pisimmällä 160 km reitillä ei maaliin asti juossut ketään. Näistä tunnelmista lisää Niiloksen raportista.
Kisan tulokset löytyvät täältä. TTF:llä voiton veivät miehissä Janne Hietala ja Jussi Nokelainen (jaettu voitto) ja naisissa Nina Heiskanen ja toisena Asta.

Onnittelut Epulle ja taustajoukoille uuden hienon tapahtuman järjestämisestä. Kisaa oli hieno seurata niin gepsiseurannan kautta kuin somessakin. Toivottavasti saamme nauttia tästä vielä tulevina vuosina. Toivottavasti joskus itsekin pääsisin paikalle kokeilemaan.

Vuoden lopussa oleva Sysikallio kisan reitti alkaa näyttää sen verran vaativalta, että päätin hankkia itselleni kevyet valjaat ja aloittaa niiden kanssa harjoittelut. Saattaa olla, että olen näiden kanssa vähän myöhässä, mutta vielä tässä on puoli vuotta aikaa treenata. Sopiva treenipaikka on tuossa takametsässä, johon olen jo pientä rataa suunnitellut.
Toivotaan, että aika riittää sopeutumiseen ja ainakin peruskikkojen omaksumiseen ennen h-hetkeä. Helpoiten hommaan pääsisi sisälle osallistumalla jollekin kurssille ja se saattaakin olla varteenotettava vaihtoehto.

Viikko 19 ja lepoa

Kevät tulee vääjäämättä vaikka aina ei kaikki merkit siihen viittaakaan. Pari askelta eteenpäin ja sitten taas yksi taakse. Sitä on viimeiset viikot olleet. Tällä viikolla olemme kuitenkin saaneet kauan kaivattuja sateita erittäin kuivan huhtikuun jälkeen. Lämpötilat ovat tainneet olla alle pitkäaikaisten keskilämpötilojen. Maanantaina aamu valkeni lumisena ihan eteläisintä Suomea myöden. Sen jälkeenkin on pari yötäkin ollut pakkasella. Kaikesta huolimatta käki aloitti kukkumiset jo tällä viikolla, oliskohan ollut Unkarin ultrafestivaalin kunniaksi. Alla viikolla napsittuja kuvia.

Maanantaiaamu

Lähes kuivunut pieni joki

Valkovuokkoja riittää tänäkin vuonna

Rentukat kukki

Pihlajan lehdet aukeaa

Kirsikkapuun lehdet aukeaa

Edelleen kirsikkapuu

Jokupensas

Treenien puolesta viikko oli merkitty lepoviikoksi. Juoksua ei kertynytkään kuin vajaat kuusi tuntia. Siinä oli kuitenkin mukana perjantaina tehty vetotreeni, joka sujui nyt ensimmäistä kertaa vähän paremmin. Koordinaatio alkaa jotenkin olemaan kasassa ja juoksu tuntuu vähemmän sätkimiseltä. Yläkroppa on vielä aika jäykkä ja siitä syystä olkapäät tuntuvat jotenkin puutuvan vetojen aikana. Hengitys tuntuu kuitenkin paremmalta ja sain sykkeet nostettua pari pykälää ylemmäs. Tarkoitus oli tehdä tällä viikolla kaksi vetotreeniä, mutta siihen yhteen se jäi.

Lauantaina kävin Hyppykalliolla tekemässä mäkitreeniä. Runsaat kolme ja puoli tuntia meni mukavasti kallioita kierrellessä. Vettä oli satanut koko edellisen yön ja kalliot olivat erittäin liukkaat. Pitikin ottaa vähän varmanpäälle, kun olin yksin matkassa. En käyttänyt lainkaan jyrkimpiä reittejä vaan otin enemmän juoksupainotteisemmat reitit.

Hyppykalliolla lauantaina

Lauantain datat

Sunnuntaina tein vain lyhyen kuntopiirin. Kun alkuviikko meni yhden lenkin ja fillaroinnin merkeissä kertyi viikolle vajaat 12 tuntia treeniä, jossa puolet fillaria ja puolet juoksua. Ensi viikolla jatkuu taas normaalit treenimäärät ja yritän saada kasaan vähän enemmän tunteja vaikka muutakin ohjelmaa on melkoisesti. Suunnitteilla on pari pidempää lenkkiä ja muuten aika perusmättöä. Varsinaista mäkitreeni ei ensi viikkoon mahdu, vetotreenikin on siinä hilkulla.

Viime lauantain Salpaus-rogaining karttaakin on tullut analysoitua. Järjestäjien toimittamia emit-leimauksia joutui jonkin aikaa ihmettelemään ennen kuin aloin ymmärtämään mistä on kysymys. Huomasin, että leimauksemme kauimmalla ja samalla 100 pisteen rastilla #104 ei ollut onnistunut. Ilmeisesti olin huolimattomasti käyttänyt emittiä leimasimessa ja merkintä jäi puuttumaan. No, ei voi mitään. Oma vika. Muuten ei paljoa korjattavaa jäänyt paitsi se, että metsässä olemme edelleen aika hitaita. Alla kuva reitistä ja gps-träkistä. (Edit 13.5.: Salpaus-rogaining järjestäjiltä tuli kyselyn perään tietoa, että rasti 104 oli lakannut toimimasta joskus klo 20 aikoihin illalla. Saimme hyvityksenä ne 100 pistettä lisää. Kiitos järjestäjille)

Salpaus-rogaining ja gps-träkki

Wappyrymystä on syntynyt kaksi uutta videota, toinen Antin tekemä ja toinen meikäläisen. Alla molemmat.


Nuuksio Traverse from Antti Niinikoski on Vimeo.


Wappurymy (835E51D0-2BFF-49F3-A393-8713C5FD537A) from Imatran Voima on Vimeo.

Viikko18 ja Wappu-rymy ja Salpaus-rogaining

Alunperin tässä kohtaa piti pitää lepoviikko, mutta kun tälle viikolle sattui ohjelmaan kaikkea kivaa, niin eihän siinä auttanut muuta kuin muuttaa alkuperäissuunnitelmaa. Harjoituksia ei tullut montaa, mutta tunteja sitäkin enemmän. Lisäksi kaikki tarvittavat avainharjoitukset olivat edelleen ohjelmassa.

Viikko alkoi kevyellä fillaroinnilla maanantaina töihin. Kotiin tullessa tein pienen lisälenkin. Tiistaina kävin aamulla punttisalilla tekemässä vähän normaalia kevyemmän jalkatreenin ja illalla juoksin Leppävaaran kentällä intervallitreenin. Tein saman 10 x minuutin vedot minuutin palautuksella. Liikkuminen tuntuu jo siltä, kuin se alkaisi muistuttamaan juoksua. Rasitus on kuitenkin edelleen melkoista ja viimeiset vedot on enemmän kuin vaikeita. Keskiviikkona pidin lepopäivän.

Torstaina Vapunpäivänä Janne oli kutsunut väkeä mukaan Wappu-rymyyn. Pieneksi kutistuneen porukan takia päätimme tehdä "vähän" pidemmän treenin juoksemalla läpi koko Nuuksion kansallispuiston ja vähän enemmän. Lähdimme aamuviideltä liikkeelle Jannelta, josta ajoimme autolla Otalammelle. Sieltä lähdimme pudottamaan alas etelään kiertäen muutamia matkalle osuneita korkeampia mäkiä. Matkalla oli paljon alamäkeä kuten eteläänpäin tullessa usein onkin, mutta kyllä matkalla oli myös joitakin ylämäkiä. Alla pari kuvaa matkalta.

Missä me ollaan? Espoo - Vihti - Kirkkonummi - ehkä?

Wappu-picnik jossain Nuuksiossa

Haukkalammella hakemassa vesitäydennystä

Wappu-reitti

Reissulle tuli mittaa runsaat 40 kilsaa, nousua +2500m ja aikaa kului vajaat 9,5 tuntia. Parasta wappu-viihdettä kerrassaan. Kiitos Jannelle ja muille.

Perjantaina pidin vapaata juoksusta, mutta ohjelmassa oli lyhyt voimatreeni. Se tapahtui ei-niin-perinteisesti kantamalla pihalla lojuneita betonilohkareita kuormalavan kyytiin kaatopaikalle vietäväksi. Vähän pelkäsin miten selkä kestää, mutta oliskohan salitreenillä ollut tässäkin osansa, kun selkä ei kipeytynyt yhtään.

Piha siistiksi

Lauantaina olikin sitten vuorossa odotettu kauden avaus, kun matkasimme IVOn kanssa Vierumäelle Salpaus-rogaining tapahtumaan. Olimme mukana 12h sarjassa, jossa joukkueita oli mukana yli 50.

KIsamateriaalin haku

Reitti on suunniteltu

Kisakeskus

IVO valmiina taistoon

PePo 1 ennen lähtöä

Kisan alku sujui melko hyvin. Pientä hakua tuli rastiväleillä, kun aika nopeasti kävi ilmi, että kaikkia pienimpiä polkuja ei tosiaankaan enää löytynyt maastosta. Sen verran vanha tuo peruskartan pohjalta tehty kisakartta oli. Ensimmäiset rastit 84, 74, 55, 92 ja 24 löytyivät ilman pummeja. Rastille 64 tullessa RC Eemeleiden porukka kertoi, ettei rastilippua tai leimasinta löydy. Paikka oli kuitenkin oikea. Hetken siinä pyörittiin, kun paikalle tuli järjestäjien auto. Ilmoitettiin, että rasti ei ole, mutta saatiin kuitenkin pisteet.

Vieläkö pitkään?

Matka jatkui pohjoiseen rastille 53. Sen jälkeiset rastivälit 42:lle ja 62:lle olivat todella hitaita. Aikaa kului hitaassa maastossa ja jäimme vähän jälkeen aikataulusta. Rastin 62 jälkeisellä juomarastilla emme käyneet, kun säiliöt olivat vielä aika täynnä. Siitä jatkoimme rasteille 73, 85 ja 103, jossa olimme noin vartin alkuperäistä aikataulua myöhässä.

Näin pienet kivet melkein jää näkemättä, rasti #103

 Rastille 95 mennessä ja tullessa tarvoimme sellaista metsää, että vauhti ei taas päätä huimanut. Onneksi tietäkin riitti ja pääsimme välillä näyttämään parasta osaamistamme. Matka jatkui juomarastin ja rastin 52 kautta pohjoisimmalle rastillemme eli 104:lle. Näillä kohdin iski vähän paniikki sen suhteen, miten ehdimme palata takaisin maaliin ajoissa. Väsymys alkoi jo vähän painaa ja edessä oli vielä kuitenkin melkoinen matka takaisin.

Tankkausta toisella vesipisteellä

Saimme kuitenkin hyvän vauhdin päälle ja teimme muutaman muutoksen alkuperäisiin reitinvalintoihimme painottaen enemmän tieosuuksia. Näin pääsimme etenemään seuraavat rastivälit 83, 31 ja 91 melko nopeasti, osin tuttua Ilvesreittiä pitkin. Kun vielä rastit löytyivät hyvin niin saimme taas varmuuden aikataulun riittävyydestä. Rastilla 91 saimme vinkin kiertää rastille 41 polkuja pitkin, muuten joutuisimme uimaan useammassa leveässä ojassa. Näin teimme vaikka kuivin jaloin emme rastille kuitenkaan päässeet.

Viimeiset rastit 44, 81 ja 75 menivät teitä pitkin juosten ja lyhyitä pistoja rasteille tehden. Helppoa suunnistamista. Lamput oli jo päässä tässä vaiheessa. Vaikka aikaa oli hyvin päätimme kuitenkin tehdä matkaa pääosin juosten. Vasta tässä vaiheessa aloimme näkemään muita joukkueita. Maalissa aikaa jäi käyttämättä runsaat puoli tuntia, mutta yhtään rastia ei olisi enää ollut haettavissa. Pisteitä kertyi omien laskujen mukaan 1440. Gepsi näytti matkaksi n. 57 kilsaa. Kisa oli taas hyvin järjestetty, eli kiitokset järjestäjille. Tulokset.

Salpaus-rogaining reitti

IVO ehti jo tehdä Salpaus-rogasta videon, jonka voi katsoa tästä:


Salpausrogaining2014 from Imatran Voima on Vimeo.


Viikolle kertyi treenitunteja hiukan vajaat 20. Ensi viikolla pidetään sitten oikeasti se lepoviikko. Paitsi tietysti ne avainharjoitukset on ohjelmassa. Ja onhan siellä lauantaina seuraava kisa - Spring Adventure.