Marraskuun loppu

Pari viikkoa on edellisestä kirjoituksesta aikaa. Kiirettä on pitänyt jopa sen verran, että treenitkin on jo hieman tästä kärsineet. Tosin sillä nyt ei suurta merkitystä ole, kun ei tässä mitään tarkempaa treeniohjelmaakaan ole noudateltu.

Parin viimeisen viikon aikana on fillarikilsoja kertynyt käytännössä vain työmatkoista. Pidemmät viikonloppulenkit ovat jääneet nyt kokonaan. Viime viikonloppuna olimme coachin kanssa Pietarsaaressa ja tämä viikonloppu on mennyt pihahommien ja pyöränkorjauksen merkeissä. Ehkä viikon päästä nautitaan taas pidemmästä fillarilenkistä. Tulevan viikon alku menee myös muissa puuhissa, joten kilometrejä ei siinä paljoa ehdi kertymään.

Viikko sitten Pietarsaaressa käydessämme kävin ottamassa valokuvia vanhoista puutaloista vanhalla puutaloalueella aivan kaupungin keskustassa. Pilvinen ilma oli sinänsä hyvä valokuvaukseen, mutta erittäin kylmä tuuli teki hommasta hankalla, kun sormet olivat jäässä eikä siinä muutenkaan ollut kovin lämmintä.
Alla joitakin kuvattuja taloja...ja tietysti yksi kissa.

Kesällä Skatan puutaloalue on varmasti kaunis puutarhojen ollessa parhaimmillaan. Ja jos vielä aurinko paistaisi ja olisi lämmintä. Suositeltava matkakohde.

Viikko 45 ja MJ

Viime viikonlopun kisassa pettäneet jarrut joutuivat heti kisan jälkeen suurennuslasin alle. Mekaanikot joutuivat painamaan pidennettyä päivää ja ympäripyöreitä päiviä vian selvittämiseksi. Aika nopeasti ongelmat selvisivät ja syyksi selvisi hieman väärin asennetut jarrupalat. Tai sinänsä ne olivat kyllä oikein asennettu, mutta pientä säätöä kaivattiin. Kävi ilmi, että jarrupalat eivät juurikaan koskettaneet vannetta vaan ne olivat enemmänkin siinä huulilla. Pienestä se on kiinni, jarrupalat siirrettiin vähän ylemmäs ja heti alkoi homma toimimaan.

Maanantainaamun vapaissa harjoituksissa jarrut toimivat taas normaalisti. Työmatka sujui oikein hyvin, kun mutkaan uskalsi ajaa reippaasti jarrujen pitäessä hyvin. Töihin päästyä mekaanikot saivat ansaitsemansa kiitokset ja pääsimme paneutumaan seuraavaan testiajoon. Maanantaista eteenpäin työmatkat sujuivat hyvin.

Tiistaina tuli välipäivä treeneistä, kun kävimme coachin kanssa illalla katsomassa Cirque du Soleil ryhmän esitystä "Michael Jackson the Immortal World Tour" Hartwall areenalla. Aivan mahtavaa tanssia, akrobatiaa ja musiikkia.

Keskiviikkona ja torstaina työmatkat sujuivat normisti. Torstaina töihin ajaessa joku yritti iskeä kantaan, mutta räjähtävällä voimalla tehty irtiotto jyrkässä ylämäessä teki kaverista selvää hetkessä ja sain jatkaa matkantekoa taas itsekseni. Ihmetyttää kyllä noi surffailijat, jotka iskee heti peesiin fillaroidessa niiden ohi. Vaatiiko ne aina jonkun vetäjän, jotta voi ajaa vähän reippaammin?

Loppuviikko meni vähän rennommin. Perjantaina ja lauantaina tuli lepo treeneistä. Sen sijaan hiilaritankkausta tehtiin sitäkin enemmän. 

Tähan suklaakakkuun on sulatettuna viisi suklaalevyä. Olis se kuudeskin mennyt

Terveyskakku

Sunnuntai meni eilisiä kakkuja poltellessa. Maastopyörä sai taas kyytiä, kun sunnuntaiaamuna lähdin kotihommien jälkeen kiertämään Nuuksion polkuja. Heitin peruslenkin Salmeen ja takas kuten jo parina edellisenä viikonloppuna. Keli oli ihan jees, välillä pientä tihkusadetta, mutta maasto oli kuivempi kuin viikko sitten.

Jarrut toimivat nyt paremmin, mutta rattaiden kanssa riitti ohjelmaa. Ylämäkiä ei voinut ihan tosissaan polkea, kun silloin ketjut hyppäsivät rattaiden yli. Jouduin hieman antamaan löysää ylämäissä keventämällä pyöritystä. Kokonaisuudessaan tuli kuitenkin hyvä lenkki. Vähän kevyempi, mutta mukavasti tuntui reisissä saunanlauteilla maatessa. Alla gps träkki ja yksi kuva matkalta. 

Ukkometson valtakunta. Voimaeläin.

Viikolle kertyi yhteensä vajaat 150 kilsaa fillaria kolmesta vapaapäivästä huolimatta. Ensi viikolla työmatkat taittuu edelleen fillarilla, mutta viikonlopulle on muuta ohjelmaa ja ulkoilut taitaa jäädä melko vähälle. Mekaanikoille tosin viikko ei tule olemaan helppo heidän painiskellessa ratashuolien kanssa.

Viikko 44 ja Endun syysleiri

Viime viikolla jäi pyöräilytunnit vähän alakanttiin, kun oltiin Mammuttimarssin talkoissa eikä sunnuntainakaan jaksanut tehdä muuta kuin käydä äänestämässä. Ajastakaan se ei ollut kiinni, kun sunnuntaina siirryttiin talviaikaan ja saimme nauttia yhdestä ylimääräisestä tunnista. Tällä viikolla tulikin sitten sitäkin enemmän pyöräilyä, kun perusmatkojen lisäksi tuli taas kierrettyä lähiseutuja.

Maanantaista torstaihin tuli ajeltua perusmatkoja eli työmatkoja fillarilla. Keskiviikkona kotiin tullessa kiersin vielä Siikajärven ympäri ennen kuin päästin pyörän levolle. Torstaina kotiin tullessa ajoin Solvallan kautta Kattilaan ja sieltä sitten Siikajärvi kiertäen kotiin. Pimeä ehti jo tulla, mutta eipä ollut hätää, kun olin aamulla virittänyt suunnistuslampun kiinni kypärään, jolloin valoa riitti hyvin vaikka auringosta ei enää iloa ollutkaan. Märät hiekkatiet olivat paikoin todella raskaat ajaa ja tuntuikin, kuin pyörän renkaat olisi liimaantuneet kiinni tien pintaan. Todella erikoinen keli. Perjantaina pidin etäpäivän ja sen lopuksi lähdin taas kiertelemään Nuuksion nopeita ulkoilureittejä. Kolme kymppiä meni kuin huomaamatta ja päivän liikunta-annos oli sillä hoidettu. Perjantaina sademittariin kertyi muuten 20 milliä vettä, joten aika kostea oli taas päivä.

Lauantaina pidin lepopäivän, kun se käytännössä menisi kuitenkin Endurancen syysleirillä. Leiri pidettiin ensimmäistä kertaa Eerikilän Urheiluopistolla. Olisi ollut hienot puitteet olla itsekin koko viikonloppu siellä, mutta kun ei pääse juoksemaan, niin ei sitten käyty paikalla muuta kuin seuran kokouksessa sekä kuuntelemassa Jarin luento. Paljon ei ollut paikalla muutenkaan seuran jäseniä. Todella harmillista, kun leirit ja ohjelmat järjestetään ja paikalle tulee kourallinen jäseniä. Ehkä Pyhäinpäivä ei sitten ollut paras ajankohta ja ihmisillä oli muuta tekemistä. Tai ehkä syynä oli jotain muuta?

Jari aloittamassa 24h-luentoaan

Sunnuntaina päästiinkin sitten taas tositoimiin, kun kävimme Jussin kanssa pyöräilemässä lähimaastoja. Herätys 5:30 ja matkaan 6:30. Lämpömittari näytti 1,5 astetta lämmintä. Otsalamppu päässä poljin ensin Veikkolaan, josta päivän lenkki alkoi. Jussi oli vetänyt kyynärsuojat päälle ja tarjosi minullekin polvisuojia, kahdesti. Siinä vaiheessa alkoi hiukan kylmä hiki nousta otsalle, että mihin maastoon me tässä ollaan menossa.

Metsäpoluille pääsimme heti Veikkolan keskustan jäätyä taakse. Lamppu olisi voinut olla vähän tehokkaampi kuin nyt päässä ollut Led Lenser H7, sen verran oli vielä pimeää. Alku oli hapuilevaa, kun edellisestä juurakkoreissusta oli kulunut jo liian pitkä aika. Jossain ensimmäisen tunnin aikana pimeys alkoi helpottamaan, mutta se ei auttanut, kun yhdessä hankalammassa kohtaa lukkopolkimet eivät suostuneet aukeamaan ja kaaduin vähän syvempään mutalammikkoon. Ei siinä onneksi muuta kuin toinen hanska ja takin hiha kastuivat. Jalassa olleet pyöräilykurahousut kestivät hyvin lammikossa. Sen sijaan pyöräilykenkien päälle laittamani "vedenpitävät" suojat osoittautuivat oikein sieniksi. Sen verran hyvin ne vettä imivät ja pitivät kengät ja sukat märkinä koko päivän ajan. Ne taisikin olla ostettu Biltemasta, älkää siis ostako itsellenne sellaisia ainakaan Biltemasta.

Tunti pyöräilty ja melkein kolme kilometriä jo tultu. Hienoa! Kävellenkin
olisimme nopeampia.

Metsäpätkillä sävel oli selvä. Meikäläinen talutti pyörää ja aina välillä onnistui ajamaan muutaman metrin. Jussi taas yritti pitää itsensä lämpimänä joutuessaan odottamaan minua. Lopulta pääsimme ulos metsästä ja edessä oli nopeampia ulkoilureittejä. Näillä pätkillä meikäläiselläkin oli mahdollisuuksia.

Jussi tauolla Kattilassa. 

Kattilasta oli tarkoitus jatkaa Salmeen, mutta kello oli jostain syystä edennyt oletettua nopeammin ja me oletettua hitaammin, että päätimme ajaa vain jonkin matkaa Salmen suuntaan. Nyt reitti oli kuitenkin nopeaa hiekkatietä. Vielä nopeammaksi matkanteon teki se, että mutaisilla poluilla likaantuneet vanhanmalliset jarruni eivät pitäneet yhtään ja alamäet tultiin hiukan riskirajoilla. Aina välillä joutui heittämään monoa maahan ja yrittää sitä kautta hidastaa vauhtia. Eipä se kuitenkaan paljoa auttanut.

Noin viisi kilometriä ennen Salmea käännyimme ja palasimme Kattilaan. Siitä haukkalammen kautta Lamminpääntielle, joka toi meidät takaisin Veikkolaan. Matkalle mahtui vielä yksi polkupätkä, jolle tuhraantui taas melkoisesti aikaa. Perillä olimme peräti 12 minuuttia ennen luvattua aikaa. Onneksi lähdimme tuntia aikaisemmin matkaan kuin alun perin oli tarkoitus ;-)

Joka tapauksessa taas aivan mahtava reissu. Ei haitannut yhtään, että lähes koko matkan oli pientä tihkusadetta. Metsä oli niin märkä, ettei enää haitannut vaikka taivaalta tuli vähän lisää. Repussa kulkeneet vararukkaset olivat hyvä lisävaruste. Kenkien suojaksi jos vielä saisi kunnon vedenpitävät suojukset niin sitten olisi aika hyvä varustus.

Viikolle tuli pyöräilytunteja yhteensä 14 ja kilsoja siitä kertyi 252. Saman verran muuten kuin Jarin uudet SE-lukemat.

Viikko 43 ja Mammuttimarssi

Oma lyhyt harjoitusviikko kertyi maanantaista torstaihin tehdyistä työmatkapyöräilyistä. Tunteja kertyi vajaat kuusi ja kilometrejä 135. Ei sen kummempaa. Perjantaista sunnuntaihin tulikin pidettyä lepoa.

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin Ojakkalaan Enä-Sepän leirialueelle, joka toimi kisakeskuksena tämän vuotisessa Mammuttimarssissa. Olimme coachin kanssa paikalla huoltopuolella.
Kuten viime vuonna kisamatkoja oli tarjolla viisi erilaista, Pöräys (30km), Maraton (50km), Marssi (100km), Runtu (130km) ja Mahoton (170km). Uutuutena tänä vuonna toimi kaksi asiaa. Juoksun lisäksi oli omat sarjat pyöräilijöille. Lisäksi kolmella pisimmällä radalla oli erillinen x-factor osuus, jonka ohjeet jaettiin vasta hieman ennen lähtöä. Se sisälsi lyhyen suunnistusosuuden.

Pyöräilijät lähtivät matkaan klo 20 perjantai-iltana, siis tuntia ennen juoksijoita. Mukana oli runsaat 40 pyöräilijää. Ilma oli erittäin hieno, pakkasta jokunen aste, mutta muuten täysin tyyni ja kirkas tähtitaivas. Kun maassa oli vielä ohut lumipeite ja lähes täysikuu paistoi kilpailijoiden iloksi taivaalla niin yö ei ollut ihan niin pimeä kuin se pahimmillaan voi lokakuun lopulla olla. Edellisen viikon 45 millin sademäärä helpotti kisaviikolla, kun sademittariin oli kertynyt vain pari milliä vettä. Pakkasta oli ollut viikolla jo useampana yönä.

Tuntia myöhemmin matkaan pääsivät jalan liikkeellä olleet kilpailijat. Mukana oli runsaat 60 kilpailijaa. Muilla radoilla paitsi Mahottomalla uintirasti oli sijoitettu matkan alkupäähän. Se olikin tällä kertaa hyvä asia, koska uinti näissä kylmissä olosuhteissa, vähillä energiavarastoilla kisan myöhemmässä vaiheessa, olisi varmasti nostanut keskeyttämisprosenttia.

Yön aikana kisa eteni nopeasti. Useita pyöräilijöitä joutui keskeyttämään liian kylmän kelin takia. Varsinkin jalkaterien ja käsien suojaaminen olisi ollut tärkeää ja monilla olikin tässä puutteita. Lisäksi juomaletkut jäätyivät enemmän tai vähemmän kaikilla, joka sekin hankaloitti energian saantia. Takaisin kisakeskukseen joko keskeyttäneet tai maaliin saapuvat kilpailijat olivat enemmän kuin mielissään saunomismahdollisuudesta.

Mahottoman voittoon juoksi Vapaa.infon Marko Vapa, joka selviytyi maaliin varttia vaille yhdeksältä. Aivan kuten viime vuonnakin, kun Marko vei voiton yhdessä Nopsakoiven Jouni Nurmisen kanssa Hangossa. Runtulla johtopaikka vaihtui useampaan kertaan, mutta lopulta vahvimmaksi osoittautui Antti Niinikoski, joka tuli maaliin alle 18 tunnin ajassa. Myös IhanHukassa kolmikko sekä Luistelijat ja Lupuksen edustajat tulivat maaliin alle 20 tunnin ajassa. Marssissa Laura Salmisen suoritus oli jäänkova loppuajan ollessa 12,5 tuntia. Kovia suorituksia kaikki.

Pyöräsarjoissa Mahottoman kisan voitti ylivoimaisesti ProBike alle 11 tunnin ajalla. Runtun pyöräilysarjan kovuudesta kertoo paljon se, että ainoastaan Svetogorsk Traktorsin edustaja Wilhelm von Tandem selätti reitin.

Verkonpaino arpoo Pöräyksen uintirastilla kummassa päässä palastusnarua hänen tulisi olla

Pöräyksen voittajat Kevin Collet ja Tony Järvinen uimarastin jälkeen

Pöräyksen uimarastilta aamun noustessa

Aurinko lämmittää la aamupäivällä

MTB-Turku maalissa

Joukkue Oxalis maalissa

ST:n Wilhelm maalissa

Joukkueiden raportteja löytyy juoksupalstalta. Tässä lisäksi joitakin: Gappy Adventure, Yeti rides. Lisää tulee varmasti Mammuttimarssin sivuille.

Toivottavasti ensi vuonna pääsee taas itsekin mukaan kisaan. Hienoa olisi ollut tänäkin vuonna olla mukana juoksemassa kirkkaassa kuunvalossa.

Viikko 42

Tämäkin viikko on mennyt edellisten viikkojen tapaan fillaroinnin merkeissä. Alkuviikosta ei tullut tehtyä yhtään extralenkkiä, ainoastaan työmatka-ajoa. Sitten keskiviikkona iski jonkinlainen räkätauti ja pidin suosiolla pari päivää lepoa. Perjantaina olisi jo voinut käydä lenkillä, mutta kun ei tässä nyt ole mikään kiire näiden treenien kanssa niin pidin sitten perjantainakin lepoa. Viikonloppuna oli tarkoitus tehdä pidemmät fillarilenkit molempina päivinä.

Lauantaina kävin kiertämässä Nuuksion ulkoilureittejä ja hiekkateitä kaksi ja puoli tuntia. Oli taas todella hauskaa kiertää vauhdikkaita ja vaihtelevia tie- ja polkuosuuksia. Ilma oli pilvinen, mutta sadetta tai tuulta ei ollut. Alla muutama kuva lauantain lenkiltä.

Vielä on ruskaa lehtipensaissa

Salmesta

Mahtava ruska lehtikuusissa

Vedenpinta lähentelee jo tietä

Laku nauttii saunasta.

Sunnuntaina tein sitten vähän pidemmän lenkin, vajaat neljä tuntia osin samoilla poluilla kuin lauantaina. Salmesta jatkoin vielä Rinnekodin suuntaan, mutta siellä loppuivat sitten tiet kesken ja olisi pitänyt siirtyä metsän puolelle polkuja kulkemaan. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt vaan käännyin sitten takaisin ja jatkoin helppokulkuisilla poluilla.
Pyörän kanssa oli pientä ongelmaa, kun edellisenä yönä vettä oli tullut taas ihan urakalla ja tiet olivat todella mutaisessa kunnossa. Eturattaiden väliin meni välillä niin paljon tavaraa etteivät ketjut enää mahtuneet sinne joukkoon. Siinä sitten useampaan kertaan keskusteltiin pyörän kanssa ennekuin ketjut taas suostuivat yhteistyöhön rattaiden kanssa. Alla gps-träkki päivän reissusta.


Viikolle kertyi yhteensä 226 kilsaa fillarilla. Tällä viikolla pidin taukoa punttisalista, kun hiukan alkoi tuo alaselkä taas ilmoittelemaan itsestään vatsa- ja selkälihastreenien jälkeen. Pitää siis olla vielä varovainen niiden kanssa. Jaloille taas saa ihan tarpeeksi rasitusta maastopyöräilyn kautta.

Ensi viikko menee samalla kaavalla. Tosin sillä erotuksella, että pe-la menee Mammuttimarssissa.

Lisää pyöräilyä

Taas on yksi viikko tätäkin syksyä mennyt. Aika tuntuu kuluvan todella nopeasti vaikka juoksemaan ei vieläkään pääse. Sen sijaan tällä viikolla on pyöräily tullut sitäkin tutummaksi. Perustyömatkojen lisäksi tällä viikolla on tullut tehtyä kolme fillarilenkkiä ja reidet ovat saaneet kyytiä lähiseutujen maastoissa. Tänään kävin tekemässä 2,5 tunnin lenkin Salmeen ja takas. En mennyt ihan samoja reittejä kuin juostessa, koska ne ovat vähän turhan teknisiä meikäläiselle vaan enemmänkin nopeita mutta mäkisiä hiekkateitä, joita oli ilo polkea. Takaisin tullessa kiersin vielä vähän extraa ja kilometrejä tuli yhteensä 53. Vauhti nousee välillä todella kovaksi kun taas jyrkissä ylämäissä se on kävelyäkin hitaampaa. Lopussa tuntui, että käsivarretkin olivat ylämäissä hapoilla vaikka jaloilla mä vielä siinä vaiheessa yritin polkea.

Parin viikon päästä kisataan taas Mammuttimarssissa, jossa olisi vaihtoehtona kulkea reitti läpi fillarilla. Se onkin houkutteleva, mutta olen jo lupautunut mukaan huoltopuolelle, joten se jää kyllä tällä kertaa väliin. Pitkän reitin 170 kilsaa pyörällä olisi kyllä ollut hieno kokemus sekin. Tilaa kilpailussa on vielä paljonkin, joten kaikki innokkaat heti ilmoittautumaan mukaan joko jalan tai pyörällä.

Tiistaina jatkoimme tutkimuksia, kun kävin toisen kerran kokeilemassa fysioakustista tuolia. Lisäsimme viime kerrasta vähän voimakkuutta ja tunne olikin edellistä kertaa parempi. Tästä vähän lisää jatkossa.

Sadetta on nyt viimeisen neljän viikon aikana tullut meillä yhteensä 110 milliä, joka tarkoittaisi lumeksi muutettuna yli metrin verran lunta. Eli hyvältä näyttää lumien suhteen. Nyt vaan pitäisi lämpötilojen pudota sen verran, että pysyttäisiin pakkasen puolella ja kinokset alkaisivat kasvaa. Viime talvena pysyvä lumi tuli vasta tammikuussa Loppiaisen jälkeen. Loppiaisrogaining juostiin parin sentin lumessa ja siitä se sitten alkoi pysyä pakkasella ja lunta alkoi kertyä. Saa nähdä meneekö tänä vuonna niin myöhään.

Alla pari kuvaa viikolta.

Rusina

Laku nauttii saunan lämmöstä Karhulaatikossa.

Leppävaara. Lauantaina pyöräkauppoja kierrellessä.

Syksy tulee

Mennyt viikko saatiin päätökseen aivan mahtavassa syyssäässä. Vielä alkuviikosta kelit olivat hieman epävakaiset, mutta viikonloppu on ollut pelkkää aurinkoa. Reipas tuuli on tosin puhaltanut, mutta sekään ei ole ollut mitenkään kylmä. Lauantaina kävimme coachin kanssa kävelemässä Nuuksion poluilla. Väkeä oli melkein tungokseen asti.

Keskiviikkona kävin esimmäistä kertaa kokeilemassa fysioakustista tuolia MacMentorilla. Tätä on ollut tarkoitus kokeilla jo jonkin aikaa, mutta koskaan ei ole tuntunut olevan siihen aikaa. Nyt kuitenkin on tilanne, että aikaa ja siksi tämä kannattaisi käyttää hyväksi. Kokeilimme pari erilaista sessiota, joista ensimmäinen oli enemmänkin rentouttava noin 20 minuutin jakso. Sen aikana taisin jopa nukahtaa, kun tuolin kuusi kaiutinta rytmittivät unta sopivasti. Toisen jakson aikana tehoja vähän lisättiin ja kohdistettiin enemmän selän alueelle. Tunne oli jännä, välillä tuntui kuin olisi ollut jossakin mankelissa, kun ääniaallot kulkivat alhaalta ylös rytmin ja nopeuden vaihdellessa jakson aikana. Tarkoitus olisi kokeilla fysioakustista tuolia vielä joitakin kertoja nähdäksemme olisiko siitä jotain apua nykyisiin vaivoihin. Sunnuntaina coachi teki vielä pitkän ja rentouttavan hieronnan.

Viikolle kertyi fillarointia ja pari punttisalikäyntiä. Sunnuntaina laitoin kesäpyörän varastoon ja laitoin talvipyörän kuntoon alkavaa kautta varten. Myös auto tuli pestyä ja vahattua. Nyt sekin on valmis loskaa ja suolaa varten.