Valmistautuminen Nuuksio Classiciin on mennyt melko lailla rennosti. Harjoitusmäärät viimeisen parin kuukauden aikana ovat olleet varsin vaatimattomat erinäisistä syistä johtuen. Pientä kolotusta on ollut siellä ja täällä, mutta ei kuitenkaan mitään fataalia. Aikaa harjoittelulle on ollut hieman vähänlaisesti, mutta se asia pitäisi korjaantua ihan tässä ensi viikosta lähtien. Tosin syksyksi ja vähän pidemmällekin on keksitty uutta tekemistä opiskeluiden merkeissä, joten vapautuva aika menee ainakin osin kirjojen parissa.
Alkuviikosta en tehnyt kuin yhden juoksulenkin, kun tiistaina juoksin töistä kotiin. Muuten on työmatkat tullut kuljettua fillarilla. Tiistaina käytiin vielä punttisalilla, mutta hyppysarjoissa käytin hieman normaalia pienempiä puntteja kuin säästelläkseni lauantaita varten. Vielä perjantaina tuli käytä lyhyellä vitosen lenkillä vähän jalkoja tunnustelemassa. Ihan pientä väsymystä tuntui reisissä. Illalla join vielä pienen maltopaukun haettuamme ensin kisamateriaalit NC -kisakeskuksesta. Näin saa sitten kisa-aamuna ottaa ihan rauhassa ja saapua paikalle aavistuksen myöhemmin. Paikalla oli muuten yllättävän paljon väkeä kamoja hakemassa. Hyvä tunnelma siivitti menoa.
Lauantaina nousin jo kuuden aikoihin aamupalan tekoon. Puuroa ja kahvia reilut annokset ja sitten vielä pientä säätöä varusteiden kanssa. Tossujen kanssa oli eniten haasteita, kun ei ihan tiennyt onko sadetta tulossa vai ei. Märässä juurakossa VJ-Sportin nastari olisi paras, mutta toisaalta parhaan vaimennuksen antaisi Salomonin SpeedCross. Kolmas vaihtoehto olisi VJ-Sportin Irock, joka olisi kevyt kenkä ilman nastoja. Ennen startti kävin kokeilemassa Irockia ja päätin valita sen pienellä riskillä.
Kisasuunnitelmana oli juosta kevyesti "pintakaasulla" ainakin ensimmäinen puolikas ja ehkä jopa Kattilaan asti (noin 30 kilsaan) ja yrittää sitten lopun tasaisilla osuuksilla pieni vauhdin lisäys. Kisa lähti käyntiin reippaasti. Alkukiihdytyksessä piti yrittää ottaa hyvä paikka ennen poluille siirtymistä, koska porukkaa oli sen verran paljon. Loppupäässä oli kuulemma kävelty ja seisoskeltu odottamassa vuoroa päästäkseen leveämmältä hiekkatieltä alkavalle polulle.
Noin kilsan kohdalla Niilos ja MikkoK juoksivat minusta ohi ja ajattelin, että tuossa voisi olla sopiva letka seurattavaksi. Vauhti oli kyllä aavistuksen kovempaa kuin mitä olin suunnitellut, mutta hyvässä porukassa olisi kuitenkin helpompi juosta kuin yksinään. Mikko oli tuttuun tapaansa juttutuulella, mutta meikäläisellä ei siinä vauhdissa paljoa ollut varaa heittää huulta. Irockin tossu tuntui hyvälle, ainoastaan kosteilla pitkospuilla pito oli huono, mutta toisaalta siinä ei olisi pitänyt kuin nastari. Juoksinkin aika paljon pitkospuiden vieressä kaatumiset välttääkseni. Suot joiden yli pitkospuut kulkivat olivat kuivat, joten kosteuskaan ei paljoa vaivannut.
Swinghillin mäki tultiin ylös kävellen. Siinä ei ollut mitään mieltä juosta ja toisaalta siinä ehti mukavasti syömään vähän evästä ja juomaan ennen mäen päällä ollutta ensimmäistä vesipistettä. Väliaika tässä n. 11 kilsan kohdalla oli 58.21 (n. 5.17 min/km). Ihan hyvää vauhta siis. Vaihdoin muutaman sanan Davidin kanssa, joka oli paikalla kuvaamassa omalla kalustollaan.
Uusi reppu, jossa neste kulkee säiliön sijasta pulloissa oli erittäin nopea täyttää. Pullon ehtii hyvin avaamaan ennen juomapistettä ja sitten juomapisteelle tullessa kannulla oli helppo ja nopea täyttää pullo ja jatkaa matkaa. Aikaa pysähdyksiin ei mennyt varmaan paria sekuntia enempää.
Matka jatkui samalla porukalla. Solvallan jälkeen on suht nopeaa polkua ja kalliota ennen kuin saavutaan Saarijärven ja Suolikkaan paikkeille, jossa polku on paikoin todella tiheän puskan peittämä ja maasto vaihtelee nopeasti pieniä kallioita ylittäessä. Vauhti hidastuu tässä kohtaa aika paljon. Suolikkaan jälkeen seuraavalle juomapisteelle 26 kilsan kohtaan on aika paljon tieosuuksia, joissa joudun antamaan hieman periksi. Polkuosuuksilla pääsen mukaan letkaan.
Toisen juomapisteen jälkeen on viimeiset kovemmat nousut ja Haukkalammen jälkeen matka jatkuu kohti Kattilaa. Nyt ollaan siis niillä tienoilla, jossa oli tarkoitus vähän nostaa matkavauhtia. Siihen ei kuitenkaan ole varaa vaikka tunne on muuten ihan ok. Vähän 33 kilsan jälkeen on toinen väliaikapiste sekä kolmas ja samalla viimeinen vesipiste. Aikaa toisella pätkällä (11 km -> 33 km) on mennyt 2.09.08 (5.51 min/km).
Loppu on tasaista puurtamista. Mikko vetää pientä eroa teillä ja isommilla poluilla, mutta hankalammilla poluilla pääsen taas mukaan kantaan. Maasto on tasaista ja juttu alkaa taas lentää. Soidinsuon kierros odottaa ennen maaliintuloa. Kierros tuntuu pitkältä ja odotan koko ajan polun kääntymistä takaisin. Jalka alkaa jo vähän painaa. Reitin käännyttyä kohti maalia tulee vielä viimeiset nousut suolta kalliolle. Tässä Mikko pystyy juoksemaan mäet ylös meikäläisen jäädessä taakse kävelemään. Viimeiset pari kilsaa ovat hankalia, kun jalat on jo aika hyytelöä. Välillä pitää vilkuilla taakse varmistaakseen ettei sieltä ole kukaan yllättämässä. Maali ei tule yhtään liian aikaisin ja viimeisessä alamäessä vatsa kramppaa oikein kunnolla. Onneksi sitä ei satu aikaisemmin, koska siihen olisi juoksukin jäänyt. Viimeiset metrit tulee hiljaa hissutellen. Viimeinen pätkä (33 km -> 42.2 km) kulki ajassa 46.47 (5.15 min/km), joten ehkä pieni vauhdinlisäys tapahtui lopussa.
Loppuaika 3.54.16 on kyllä huomattavasti parempi kuin mitä uskalsin näillä treeneillä odottaa. Etukäteen ajattelin, että 4.30 (+-10min) voisi olla realistinen tavoite, mutta alle neljää en edes ajatellut. Se olikin maalissa suurin ihmetyksen aihe. Viime vuonna tällä ajalla oltaisiin oltu tulosluettelossa toisena, mutta tänä vuonna taso oli kova ja tulos riitti sijaan 13. Kiitokset Mikolle ja Niilokselle. Voittaja Janne Monosen aika oli kyllä jäätävän kova. Tulokset.
Matkalla kului kolme geeliä, kun lopussa en enää pystynyt enempää syömään. Nestettä kului noin pari litraa. Jalassa olleet VJ-Sportin Irockit oli kyllä todella hyvät tässä kisassa ja tässä kelissä. Muutamat luistelivat liukkaita kallioita ja juurakoita Salomonin kengillä, jotka olen itsekin todennut hankaliksi jos on vähääkään kosteaa keliä. Uusi SJ-reppu toimi loistavasti.
Alla vielä reitin gps-träkki.
Runsasta kuvasatoa voi käydä katsastamassa: Elwood, Sky+Niilos, Petteri Rantanen.
Myös urheiluruutu teki oman juttunsa NC polkujuoksusta.
Myös Alpeilla on saatu päätökseen tämänvuotinen UTMB -viikko. Suomalaisia on ollut iso joukko valloittamassa kaikkia tarjolla olleita neljää matkaa. Ja vieläpä huipputuloksilla. Kuulumisia odotellessa.
Alkuviikosta en tehnyt kuin yhden juoksulenkin, kun tiistaina juoksin töistä kotiin. Muuten on työmatkat tullut kuljettua fillarilla. Tiistaina käytiin vielä punttisalilla, mutta hyppysarjoissa käytin hieman normaalia pienempiä puntteja kuin säästelläkseni lauantaita varten. Vielä perjantaina tuli käytä lyhyellä vitosen lenkillä vähän jalkoja tunnustelemassa. Ihan pientä väsymystä tuntui reisissä. Illalla join vielä pienen maltopaukun haettuamme ensin kisamateriaalit NC -kisakeskuksesta. Näin saa sitten kisa-aamuna ottaa ihan rauhassa ja saapua paikalle aavistuksen myöhemmin. Paikalla oli muuten yllättävän paljon väkeä kamoja hakemassa. Hyvä tunnelma siivitti menoa.
Lauantaina nousin jo kuuden aikoihin aamupalan tekoon. Puuroa ja kahvia reilut annokset ja sitten vielä pientä säätöä varusteiden kanssa. Tossujen kanssa oli eniten haasteita, kun ei ihan tiennyt onko sadetta tulossa vai ei. Märässä juurakossa VJ-Sportin nastari olisi paras, mutta toisaalta parhaan vaimennuksen antaisi Salomonin SpeedCross. Kolmas vaihtoehto olisi VJ-Sportin Irock, joka olisi kevyt kenkä ilman nastoja. Ennen startti kävin kokeilemassa Irockia ja päätin valita sen pienellä riskillä.
Kisasuunnitelmana oli juosta kevyesti "pintakaasulla" ainakin ensimmäinen puolikas ja ehkä jopa Kattilaan asti (noin 30 kilsaan) ja yrittää sitten lopun tasaisilla osuuksilla pieni vauhdin lisäys. Kisa lähti käyntiin reippaasti. Alkukiihdytyksessä piti yrittää ottaa hyvä paikka ennen poluille siirtymistä, koska porukkaa oli sen verran paljon. Loppupäässä oli kuulemma kävelty ja seisoskeltu odottamassa vuoroa päästäkseen leveämmältä hiekkatieltä alkavalle polulle.
Noin kilsan kohdalla Niilos ja MikkoK juoksivat minusta ohi ja ajattelin, että tuossa voisi olla sopiva letka seurattavaksi. Vauhti oli kyllä aavistuksen kovempaa kuin mitä olin suunnitellut, mutta hyvässä porukassa olisi kuitenkin helpompi juosta kuin yksinään. Mikko oli tuttuun tapaansa juttutuulella, mutta meikäläisellä ei siinä vauhdissa paljoa ollut varaa heittää huulta. Irockin tossu tuntui hyvälle, ainoastaan kosteilla pitkospuilla pito oli huono, mutta toisaalta siinä ei olisi pitänyt kuin nastari. Juoksinkin aika paljon pitkospuiden vieressä kaatumiset välttääkseni. Suot joiden yli pitkospuut kulkivat olivat kuivat, joten kosteuskaan ei paljoa vaivannut.
Swinghillin mäki tultiin ylös kävellen. Siinä ei ollut mitään mieltä juosta ja toisaalta siinä ehti mukavasti syömään vähän evästä ja juomaan ennen mäen päällä ollutta ensimmäistä vesipistettä. Väliaika tässä n. 11 kilsan kohdalla oli 58.21 (n. 5.17 min/km). Ihan hyvää vauhta siis. Vaihdoin muutaman sanan Davidin kanssa, joka oli paikalla kuvaamassa omalla kalustollaan.
 |
| Swinghillin nousussa. Kuva: Elwood |
Uusi reppu, jossa neste kulkee säiliön sijasta pulloissa oli erittäin nopea täyttää. Pullon ehtii hyvin avaamaan ennen juomapistettä ja sitten juomapisteelle tullessa kannulla oli helppo ja nopea täyttää pullo ja jatkaa matkaa. Aikaa pysähdyksiin ei mennyt varmaan paria sekuntia enempää.
Matka jatkui samalla porukalla. Solvallan jälkeen on suht nopeaa polkua ja kalliota ennen kuin saavutaan Saarijärven ja Suolikkaan paikkeille, jossa polku on paikoin todella tiheän puskan peittämä ja maasto vaihtelee nopeasti pieniä kallioita ylittäessä. Vauhti hidastuu tässä kohtaa aika paljon. Suolikkaan jälkeen seuraavalle juomapisteelle 26 kilsan kohtaan on aika paljon tieosuuksia, joissa joudun antamaan hieman periksi. Polkuosuuksilla pääsen mukaan letkaan.
Toisen juomapisteen jälkeen on viimeiset kovemmat nousut ja Haukkalammen jälkeen matka jatkuu kohti Kattilaa. Nyt ollaan siis niillä tienoilla, jossa oli tarkoitus vähän nostaa matkavauhtia. Siihen ei kuitenkaan ole varaa vaikka tunne on muuten ihan ok. Vähän 33 kilsan jälkeen on toinen väliaikapiste sekä kolmas ja samalla viimeinen vesipiste. Aikaa toisella pätkällä (11 km -> 33 km) on mennyt 2.09.08 (5.51 min/km).
Loppu on tasaista puurtamista. Mikko vetää pientä eroa teillä ja isommilla poluilla, mutta hankalammilla poluilla pääsen taas mukaan kantaan. Maasto on tasaista ja juttu alkaa taas lentää. Soidinsuon kierros odottaa ennen maaliintuloa. Kierros tuntuu pitkältä ja odotan koko ajan polun kääntymistä takaisin. Jalka alkaa jo vähän painaa. Reitin käännyttyä kohti maalia tulee vielä viimeiset nousut suolta kalliolle. Tässä Mikko pystyy juoksemaan mäet ylös meikäläisen jäädessä taakse kävelemään. Viimeiset pari kilsaa ovat hankalia, kun jalat on jo aika hyytelöä. Välillä pitää vilkuilla taakse varmistaakseen ettei sieltä ole kukaan yllättämässä. Maali ei tule yhtään liian aikaisin ja viimeisessä alamäessä vatsa kramppaa oikein kunnolla. Onneksi sitä ei satu aikaisemmin, koska siihen olisi juoksukin jäänyt. Viimeiset metrit tulee hiljaa hissutellen. Viimeinen pätkä (33 km -> 42.2 km) kulki ajassa 46.47 (5.15 min/km), joten ehkä pieni vauhdinlisäys tapahtui lopussa.
Loppuaika 3.54.16 on kyllä huomattavasti parempi kuin mitä uskalsin näillä treeneillä odottaa. Etukäteen ajattelin, että 4.30 (+-10min) voisi olla realistinen tavoite, mutta alle neljää en edes ajatellut. Se olikin maalissa suurin ihmetyksen aihe. Viime vuonna tällä ajalla oltaisiin oltu tulosluettelossa toisena, mutta tänä vuonna taso oli kova ja tulos riitti sijaan 13. Kiitokset Mikolle ja Niilokselle. Voittaja Janne Monosen aika oli kyllä jäätävän kova. Tulokset.
Matkalla kului kolme geeliä, kun lopussa en enää pystynyt enempää syömään. Nestettä kului noin pari litraa. Jalassa olleet VJ-Sportin Irockit oli kyllä todella hyvät tässä kisassa ja tässä kelissä. Muutamat luistelivat liukkaita kallioita ja juurakoita Salomonin kengillä, jotka olen itsekin todennut hankaliksi jos on vähääkään kosteaa keliä. Uusi SJ-reppu toimi loistavasti.
Alla vielä reitin gps-träkki.
Runsasta kuvasatoa voi käydä katsastamassa: Elwood, Sky+Niilos, Petteri Rantanen.
Myös urheiluruutu teki oman juttunsa NC polkujuoksusta.
Myös Alpeilla on saatu päätökseen tämänvuotinen UTMB -viikko. Suomalaisia on ollut iso joukko valloittamassa kaikkia tarjolla olleita neljää matkaa. Ja vieläpä huipputuloksilla. Kuulumisia odotellessa.
2 kommenttia:
Erittäin hyvä aika varsinkin jos olet mielestäsi mennyt viime ajat kevyesti. Onnittelut!
Tuo on siis se Scott Jurekin juomareppu? Hinta on muistaakseni kova, mutta ilmeisesti kuitenkin sen arvoinen?
Moi Mika,
kiitos onnitteluista. Reppu on tosiaan noin 120-130 euroa, mutta kyllä se on hyvä. Meinasin ensin, että se on liian iso, mutta kun katsoo SJ:n videon repusta niin sen perusteella päättelin ettei se niin iso olekaan ja hankin sitten sen. Alunperin olin hankkimassa sitä AK reppua.
terv,
SP
Lähetä kommentti