Viikko 6 ja koti-Montrail-erähiihto

Tällä viikolla olemme saaneet paljon lisää lunta. Vähän alkoi jo näyttää siltä kuin talvi olisi taittumassa kohti kevättä ja pääsisimme tänä talvena vähän helpommalla. Se osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi, joka tuli korjattu tämän viikon aikana. Lunta onkin satanut useampana päivänä ja määrällisesti erittäin paljon. Meri ei ole vielä kauttaaltaan jäässä ja siksi sieltä pääseekin nousemaan kosteaa ilmaa, joka sitten sataa lumena tässä rannikolla.

Maanantaina kävin fillarilla töissä. Tiet olivat osin huonossa kunnossa ja aikaa kului normaalia enemmän. Illalla jatkui myös viikko sitten aloitettu Astanga yoga, jossa "sahalihas" sai kyytiä ihan uudenlaisen punnerruksen muodossa. Tiistaina olin fillarilla liikkeellä vain aamulla töihin. Illalla tulin autolla kotiin muiden kiireiden takia. Tosin kotona odotti lumityöt. Päivällä tuli käytyä salilla käyden läpi monipuolisesti lihakset jaloista käsiin.

Tiistaina vietetiin myös Runebergin päivää ja siihenhän kuuluu ehdottomasti leivokset.

Keskiviikkona juoksin kotona töiden jälkeen matolla parin tunnin lenkin. Samalla tuli katsottua 2007 Spartathlon video. Paljon oli tuttuja juoksijoita mukana, mutta ehkä mieleenpainuvimpana kohtana on kyllä Numeroukon maaliintulo. Siinä on mukana paljon tunnetta ja sellaista iloa, jota toivoisi näkevänsä enemmänkin tämän lajin parissa.

Torstaina lähdin aamulla hiihtäen töihin. Pyörätiet olivat aurattu edellisenä iltana, mutta sen jälkeen autotiet olivat aurattu. Se tarkoittikin taas kerran sitä, että autoteiltä oli lumet ja jäät lentäneet paikoin pyöräteille, jotka olivat uudestaan aurauksen tarpeessa. Todella fiksua toimintaa. Siinä sitten ohittelimme toisiamme vuorotellen pyöräilijöiden kanssa, kun he olivat hitaampia lumipöperössä ja minä taas hitaampi auratulla tiellä. Kannustusta ja huumoria riitti onneksi koko matkan ajaksi. Torstaina piti vielä käydä punttisalilla päivällä, mutta se siirtyi perjantaille. Illalla kävimme nauttimassa Kabukin antimista.

Perjantai oli taas perinteinen etäpäivä. Juoksinkin töiden jälkeen matolla runsaan puolitoista tuntia tehden lopussa taas pari lyhyttä vetoa. Ok peruslenkki.

Lauantaille olin suunnitellut pidempää hiihtolenkkiä, kun coachilla oli työviikonloppu kotona ja sieltä piti lähteä koko päiväksi evakkoon. Olin jo parin viikon ajan suunnitellut kiertäväni Montrailin hiihtäen, mutta tämän viikon lumisateet alkoivat jossain vaiheessa hieman pelottaa. Lunta oli tullut niin paljon, että mikäli umpihankea olisi enemmänkin niin päivästä tulisi todella pitkä ja raskas. Joka tapauksessa kello soi 6.30 lauantaiaamuna ja ladulla oltiin sitten vähän klo kahdeksan jälkeen. Kaikki valoisa aika piti käyttää hyväkseen vaikka olin kyllä varannut otsalampunkin reppuun mikäli reissu menisi pitkäksi. Muuten repussa oli vähän vaihtovaatetta ja pientä syömistä sekä juomaa tottakai.

Lähdin liikkeelle Solvallasta ja ensimmäinen pätkä Pirttimäkeen meni hyvin. Vaatetta oli pariin pakkasasteeseen sopivasti ja pidin vauhdin sopivan hiljaisena, etten hikoilisi liikaa. Päivästä oli hyvälläkin menolla tulossa pitkä eikä liiallinen hikoilu ollut järkevää. Muita hiihtäjiä ei eilisen lumisateen jälkeen ollut vielä ladulla käynyt, joten sain sopivasti avata latua. Jossain vaiheessa latukone tuli vastaan ja sainkin nauttia parin kilsan verran uusista laduista. Latukone tuli kuitenkin Oittaan suunnasta, joten loppupätkä Pirttimäkeen meni taas latua aikaisten.

Lunta riitti metsässä

Ladulla oli kulkenut vain kettu

Pirttimäestä Luukkiin lähtiessäni söin puolikkaan patukan ja huomasin ilokseni jonkun toisen jo korkanneen ladun. Hiihto helpottui jonkin verran. Meno oli leppoisaa ja suksikin toimi erittäin hyvin. Olin valinnut vähän riskillä kapeammat Karhun sukset vaikka umpihankea olisi tiedossa paljon. Jotenkin jaksoin luottaa siihen, että ainakin osa metsäautoteistä olisi aurattuja ja niillä pääsisi helpommin kevyellä suksella.

Pirttimäestä lähtiessä latu oli aukaistu

Luukkiin tullessa sain kiinni edellähiihtäneen kaverin ja kiitin häntä hyvin tehdystä ladusta. Olimme hiihtäneet lähes peräkanaa koko matkan. Luukin kahvila oli oletettavasti edelleen remontissa, joten en käynyt edes tarkistamassa asiaa vaan jatkoin saman tien eteenpäin.

Seuraava etappi olisi Rinnekoti. Luukin parkkipaikkojen jäätyä taakse jatkuivat ulkoilupolut varsin lumisina. Mitään latuja ei täällä ollut ja ulkoilijoitakin oli ollut harvakseltaan. Meno hidastui, mutta toisaalta eihän tässä kiirettä ollut.

Viikon ensimmäinen kulkija?

Omat jäljet

Lumiset monot

Talvimaisema

Lumikenkäilijöitä

Rinnekotiin johtava reitti oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Metsäautoteitä ei ollut aurattu, mutta melko hyvin niillä pääsi kuitenkin hiiihtämään. Lumikenkäilijät olivat välillä tehneet uraa, jota oli hieman helpompi hiihtää. Muita ihmisiä en tällä välillä nähnyt.

Rinnekodin kohdalla pidin lyhyen huoltotauon ja söin aamulla keitetyn kananmunan sekä join yhden palautusjuoman. Aikaa oli kulunut vain 3.15 ja mietinkin jo minkä lisälenkin tekisin etten olisi autolla liian aikaisin. Toisaalta edessä oli etukäteenkin ajatelleen pelottavin osuus Rinnekodista Salmeen. Alussa paljon metsäpätkiä ja lopussa metsäautoteitä. Parasta suunnitella iltapäivää tarkemmin vasta Salmeen tultua.

Rinnekodilta hiihdetään ensin lyhyt pätkä tietä pitkin, jonka jälkeen reitti kääntyy suoraan metsän puolelle.

Tästä ei sitten ole kulkenut kukaan ihan vähään aikaan

Heti alussa noustaan pitkä ylämäki, jossa on mm kaatuneita puita ja muuta hauskaa. Reittimerkintöjä on hieman vaikea seurata, kun polkuakaan ei nyt lumen alta näe. Ympäristöä pitää tarkkailla ihan tosissaan, että jokaisen merkin näkee. Vaikka reitin on kiertänyt kesällä joitakin kertoja niin talvella se on ihan eri homma. Maisema on aika erilainen näin talvella.

Siinähän se latu kulkee.

Omat jäljet

Purot olivat sulana lumen alla

Pallo

Kerran onnistuin kadottamaan jäljet ja pienen haravoinnin jälkeen jouduin palaamaan takaisin jonkin matkaa. Kohta kuitenkin reitti löytyi ja matka jatkui. Metsäosuus on pituudeltaan noin 4-5 kilsaa ja siihen meni aikaa melko tarkkaan kaksi tuntia. Sen verran hidasta on eteneminen umpihangessa. Lyhyen tiepätkän jälkeen tulee toinen metsäosuus, mutta se ei ole kuin runsaan kilometrin. Sen jälkeen reitti kulkee metsäautoteitä pitkin aina Vihdin tielle ja siitä Salmeen pieniä teitä ja ulkoilureitejä pitkin.

Siitä se reitti menee

Seuraavan on jo helpompi tulla kun on latu aikaistu

Salmessa puitteet ulkoilemiselle olisivat olemassa, mutta valitettavasti tähän ei juuri panostusta löydy Helsingin kaupungin suunnalta. Ulkoilureittejä on paljon ja opasteet ovat kohdallaan. Salmessa ainut palvelu on kuitenkin auki olevat vessat, kahvila on ollut tyhjänä jo ainakin kolme vuotta. Latukonettakaan ei ole viime aikoina näkynyt, mutta onneksi useat hiihtäjät pitävät ladut melko hyvässä kunnossa. Todella harmillista.

Salmeen tullessa alkaa sataa lunta. Lämpötila alkaa lähestyä nollaa ja tunnen kuinka lumi alkaa jäätymään suksen pohjaan kiinni. Pitoa löytyy, mutta luito on kadonnut suksesta kokoaan. Käsillä joutuu tekemään todella kovaa töitä, jotta edes alamäkiä pääsee laskemaan. Suksia toisiinsa hinkkaamalla saa lumet tilapäisesti irti pohjasta. Lunta sataa vajaan parin tunnin ajan ja koko sinä aikana luiston kanssa on suuria ongelmia.

Salmen eteläpuolella on liikkeellä ollut muitakin hiihtäjiä

Runsaan kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua saavuin Solvallan parkkipaikalle. Hiihtäessäni lopussa tietä pitkin oli katuvalot jo sytytetty. 

Sunnuntaina oli puolilepopäivä. Pihalla riitti lumitöitä tunnin verran. Viikolle kertyi yhteensä vajaat 20 tuntia treeniä.

Viikko sitten lauantaina sain postia Kreikasta, kun hakemukseni ensi syksyn Spartathlon -kisaan oli hyväksytty. Varmuutta osallistumisesta ei tietenkään vielä ole, mutta jos kaikki menee kohdalleen niin siellä olisi tarkoitus olla mukana. Näin talvella on hyvä rakentaa pohjaa monipuolisella harjoittelulla.