Kuukkelilammen räiskäleet

Kolmas aamu valkeni vähän pilvisenä, mutta pakkasta oli eilistäkin enemmän mittarin näyttäessä 19 astetta. Aikataulusta ei kuitenkaan tingitty vaan liikkeellä oltiin jo yhdeksän aikoihin. Suksien huoltoryhmän vetäjä oli lyönyt hanskat naulaan ja luovuttanut vaikeiden olosuhteiden edessä. Liikkeelle jouduttiin siis lähtemään eilisillä pidoilla ja luistoilla.
Tällä kertaa ladut erkanivat coachin kanssa jo vajaan kilometrin jälkeen. Suuntasin tällä kertaa eteläisten reittien sijasta pohjoiseen tähtäimessä Kuukkelilammen kahvitupa. Alku oli helppoa latua Luttojokea myötäillen. Aamusta puhaltanut navakka länsituuli painoi miestä mukavasti eteenpäin. Saariselän hiihtohissit eivät vielä olleet käynnissä eikä rinteillä muutenkaan näkynyt kuin yksi rinnekone. Muutaman kilometrin jälkeen reitti Kuukkelilammelle erkani vasemmalle nousten Palo-ojan ja Palopää tunturin yli. Noin kolmen kilometrin yhtämittainen loiva nousu sujui eilisilläkin pidoilla hyvin. Tunturin huippu on runsaan 400 metrin korkeudessa ja vain joitakin hajanaisia puita kasvaa sen rinteillä. Länsituuli pääsee puhaltamaan melko navakasti ja reitin lähtiessä laskemaan Moitakurua ja Kuukkelilampea kohti on latu lähes ummessa. Tuiskulumi hidastaa vauhtia, mutta pystyssä pysyminen on pitkässä laskussa silti melkoisen työn takana.
Kuukkelilammelle saavun hieman ennen kahvituvan aukeamista, mutta kahvilan pitäjät ovat jo valmiita vastaanottamaan päivän hiihtäjiä. Runsaan tunnin hiihto palkitaan lämpimällä mehulla ja räiskäleellä. Nam. Vaihdan rauhassa kuulumisia ja kohta huomaan puoli tuntia kuluneen. Nyt pitääkin jatkaa matkaa, jota on jäljellä vielä melkoinen siivu.
Reitti jatkuu helppona kohti Luttoa ja siitä edelleen Vellinsärpimäojalle. Vastaan tulee viitta, jossa kertoo Luulammelle olevan 9,5 km. Noin kilometrin päästä tulee uusi viitta, jossa matkaa onkin 11,5 km. No, eiköhän se sieltä tämän päivän aikana vastaan tule.



Vellinsärpimäojalta reitti nousee hiljalleen ylöspäin. Maisema on rauhallinen eikä muita hiihtäjiä näy. Vaikka reitti kulkee tuntureiden välissä, pääsee länsituuli puhaltamaan kylmästi. Mitään eläimiä ei näy tai kuulu. Taajoslaavulta reitti kääntyy länteen kiertäen Luuvaaran rinnettä kohti Luulampea. Lyhyt nousu ja lasku kohti Luulampea, jonka aikana meinaa naama jäätyä kylmässä vastatuulessa. Luulammelle saavun 3 tunnin hiihtämisen jälkeen ja vastaan on tullut vain viisi hiihtäjää.
Alkuperäinen suunnitelma on hiihtää Kiilopään yli tunturikeskukseen, mutta vastaan puhaltava tuuli ei nyt houkuttele yhtään. Tähän keliin olisi pitänyt varautua paremmin. Päätänkin kääntyä kohti Saariselkää pysähtymättä edes Luulammen kahvituvalla. Edessä on kymppi suorinta tietä hiihtäen. Vasta Rumakurulla vastatuuli helpottaa ja viimeinen vitonen menee mukavasti mökkiä ja saunaa odotellessa.
Päivän saldoksi tulee neljän tunnin hiihtämiset