sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 ja Jukola treeniä

Viikon alkaessa Jukolaan on enää vajaat kaksi viikkoa ja edellisestä suunnistusharjoituksesta aikaa melkein kaksi vuotta. Vuoden 2016 Jukolan jälkeen en muista suunnistaneeni kymppitonnin kartalla kertaakaan. Toki muita karttaharjoituksia ja rogaining-tapahtumia, mutta ei varsinaista suunnistaskisaa tai kuntorastia. Siksi viikolle olikin buukattu kahdet kuntorastit sekä viikonlopulle se pidempi lenkki.

Maanantai meni vähän normaalista poiketen, kun joogassa oli siirrytty kesätauolle. Siispä töiden jälkeen juoksin Leppävaarasta teitä pitkin kotiin. Kylmä vastatuuli oli seurana koko matkan.

Tiistaina kävin päivällä punttisalilla tekemässä core sekä muutaman kyykkyharjoituksen. Ja illalla töiden jälkeen Kirkkonummen Peringissä, jossa järjestettiin Espoorastit. Pienen empimisen jälkeen valitsin pisimmän 9 km vaihtoehdon. Alkuverkkojen jälkeen lähdin kiertämään rataa tarkoituksena vältellä teitä ja polkuja ja yrittää keskittyä varsinaiseen metsäsuunnistamiseen. Koko reitillä tuli kolme pientä pummia, joten meikäläiselle varsin kelvollinen suoritus. Juoksu tuntui melko hyvältä koko reitin ajan, mutta kyllä tuo kartanluku on silmälasien kanssa hankalaa kun samalla pitäisi katsella mihin sitä astuu. Myös maasto oli aika epätasaista ja jalat muljahteli joka suuntaan. Joka tapauksessa harjoituksesta jäi hyvä tunne. Aikaa kului 1:21.


Espoorastit gepsijäljen kanssa
Ei ole päivät eikä harjoitukset veljiä keskenään. Seuraavan päivän Aluerastit kotinurkilla olikin sitten kinkkisempi harjoitus. Polkujen välttely olikin hankalampaa, kun Nuuksio on niitä täynnä. Lisäksi eilisen päivän kyykkyharjoituksen jälkeen takareidet olivat todella kipeät. Alku lähti hyvin liikkeelle, pientä hakua ja hitautta kipeiden jalkojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa. Sitten rastivälillä 11-12 lähdin kiertämään välissä ollutta järveä, mutta kaarsin liian jyrkästi ja kiersin vielä toisenkin järven sillä seurauksella, että järven vastakkaisella puolella hain rastia ihan väärältä mäeltä. Tasainen mäki, josta ei kunnolla saanut mistään kiinni. Hetken päästä ymmärsin sijaintini ja sen jälkeen vetäisin vielä kertalleen vauhdilla rastista ohi vastakkaiseen suuntaan. Aikaa tuhraantui melkoisesti. Lopussa tein vielä pyörähdykset rastilla 17 ja 18. Aikaa kului saman verran kuin tiistain Espoorasteilla vaikka matka oli 2,5 kilsaa lyhyempi. Olkoon tämä hyvä kenraaliharjoitus Jukolaa varten.


Aluerastit gepsijäljen kanssa
Loppuviikko meni Nuuksion poluilla. Lauantaille oli buukattu NC yhteislenkki, jonka yhteydessä ajatuksena oli tehdä vähän pidempi lenkki. Torstaina ja perjantaina juoksin runsaat parituntiset polkulenkit ja sunnuntaillekin tuli mukava 1.40 poluilla sekä pyöräilyt. Nuuksion vesitilanne alkaa olla jo sitä luokkaa, että kallioisilla paikoilla koivut ovat jo kuivuneet kokonaan.

Kuivaa on


Lauantain yhteislenkin lähtö oli Kattilassa, jonne juoksin kotoa. Lämpöä ei aamulla ollut kuin kahdeksan astetta, joten hanskatkin oli lähtiessä päällä. Porukkaa oli Kattilassa mukavasti paikalla, kun tarkoituksena oli kiertää NC70:n pohjoiset osuudet. Itselle kyseisellä reitillä on paljon tuttuja paikkoja, mutta varsinaisesti en ole sitä koskaan kiertänyt. Lenkki meni joutuisasti muiden kanssa rupatellessa. Muutamassa kohdassa reittiä jouduttiin vähän arpomaan, mutta hyvin se lopulta löytyi. Kattilasta juoksin vielä takaisin kotiin.

Some-tauko Iso-Parikaksen rannassa
Viikolle kertyi suunnitelman mukaisesti yhteensä runsaat 17 tuntia treeniä. Alkavalla viikolla onkin sitten Jukolan viesti Hollolassa. Siellä tarjolla taitaa olla enemmän kuin yksi osuus. Viikon päästä tiedetään montako niitä tuli.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Jokunen treeni ja Karhunkierroksen raportti

Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.

Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.

Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.

Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.

Ruka perjantai-iltana

Antti huollossa

Jaakko huollossa
Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.

Kisavarusteet - check!
Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.

Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.

Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.

Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.

Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan.  Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.

Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.

Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha
Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.

Hiljentynyt kisakylä
Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Viikko 19 ja treenileiri Barkley-maastoissa

Olipa hieno viikko kaiken kaikkiaan. Viisi täyttä treenipäivää Barkley Marathonin maisemissa Frozen Head State Parkissa. Alla pientä tarinaa siellä vietetystä ajasta.

Jokin aika sitten tuli idea lähteä yhdessä Jussin kanssa treenaamaan Tenneseen ja Frozen Head State Parkiin. Koko reissu suunniteltiin nopeasti tarkoituksena juosta puiston tarjoamia polkuja yhteensä viiden päivän ajan. Itse kisareitille ei ollut asiaa, kun sen kiertäminen on mahdollista ainoastaan kahden ja puolen vuorokauden ajan vuodesta. Eli kisaviikonloppuna. Tämän olin varmistanut jo hyvissä ajoin Lazarukselta ennen reissua. Lazarus toivotti meidät heti tervetulleiksi kuullessaan meidän suunnitelmasta.

Saavuimme puistoon tiistaina. Ihan aluksi kävimme tervehtimässä puistonvartioita, joita tulisimme tapaamaan viikon aikana useasti. Kyselimme vähän kaikkea puistoon liittyvää, joka voisi jotenkin vaikuttaa tekemiimme harjoituksiin. Yksi jännimpiä asioita oli ajankohdan käärmetilanne. Kalkkarokäärmeet olivat kuulemma jo liikkeellä ja niiden näkeminen voisi olla hyvinkin mahdollista. Viikon sääennuste lupasi lämmintä ja loppuviikkoa kohti vain lämpenevää. Sadekuuroja saattaisi tulla iltapäivisin. Vesipisteitä ei puistossa ole muualla kuin puistonvartioiden toimistolla ja viereisellä majoitusalueella. Käytännössä kaiken veden joutuu kantamaan mukanaan maastossa. Ostimme lisäksi pari karttaa puistosta, mutta käytännössä juoksimme lopulta puiston vierailijoille ilmaiseksi jaetulla kartalla.

Kovin tarkkaa etukäteissuunnitelmaa meillä ei tosiaan ollut, mutta ajatuksena oli kiertää kaikki mahdolliset sallitut polut. Halusimme myös tehdä pari kovatehoisempaa harjoitusta kuitenkin siten, että emme vaarantaisi loppuviikon treenejä. Suurimman osan puistoa ympäröi melko hyväkuntoinen polku, joka on paikoin jopa mönkijällä kuljettavissa. Matkaa sen kiertämisestä tuli noin 33 km ja nousua hieman vajaa 2000m. Tämä kierros toimikin viikkomme peruslenkkinä.

Ensimmäisenä päivänä teimme kaksi harjoitusta. Ekalla lenkillä nousimme parkkipaikalta hitaasti koko puiston läpi Bald Knobin kautta alueen koilliskulmaan, josta jatkoimme etelään. Tämä oli melko tasaista muuhun maastoon nähden. Luonto oli puhjennut kukkaan ja ympäristö oli huomattavasti vehreämpi kuin kisaviikonloppuna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kurkkasimme reitin varrella olevaan Panther Gappiin, joka oli syvennys kallioseinämässä huikealla holvikaarikatolla.

Panther Gap

Testicle Spectacle
Siitä jatkoime polkua edelleen etelään ja jonkin matkan päästä nousimme melko leveää soratietä kohti koko alueen kattavaa näköalatornia. Kyseinen torni on myös yksi Barkleyn rastipisteistä ja sieltä on netissä paljon kuvamateriaalia. Tornilta jatkoimme Old Mac Mountainin reunassa kulkevaa keltaista reittiä takaisin kohti autoa. Matkalla törmäsimme ensimmäiseen käärmeeseen. Musta, noin 1,5 metriä pitkä, käärme luikerteli keskellä kapeaa polkua. Koitimme hätistellä käärmeen matkoihinsa, mutta sillä oli saalistus päällä eikä välittänyt meistä yhtään. Siinä sitten odotimme muutaman minuutin, että käärme siirtyi sen verran polun sivuun, että uskalsimme loikata sen ohi.

Musta käärme (hyvä käärme)

Keltainen polku oli mukavan leppoisa eikä kovinkaan teknistä alamäkeä takaisin autolle. Päivän ekalle lenkille tuli mittaa 22km/3:24h/+980m. Pidimme runsaan tunnin tauon ja kävimme uimassa viereisessä purossa. Lisäksi pientä tankkausta ja seuraavan lenkin suunnittelua. Toinen lenkki lähti samaista solaa ylös violettia reittiä, joka tuli lopulta puiston itäreunassa kulkevalle polulle. Käännyimme pohjoiseen ja käveimme uudestaan näköalatornilla. Näköalatornille nouseva sähkölinja oli todella paksun aluskasvillisuuden peitossa. Se näytti juurikin niin jyrkältä kuin sen muistin. Tornilta tulimme alas takaisin samaan solaan, mutta eri polkua. Aikaa koko kierrokseen kului vajaa kaksi tuntia.
Pientä viilennystä lenkkien välissä
Lenkin jälkeen kävimme pesulla ja ajoimme Oak Ridgeen, jossa meillä oli varattu majoitus koko viikoksi. Oak Ridgen hotelli oli sama Quality Inn, jossa olimme coutsin kanssa viime vuonna ennen kisaa. Loppuilta meni syödessä ja lepäillessä.

Keskiviikkona aamupala hotellilla ja kohti puistoa. Vuokra-auton akun kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta pääsimme puistoon, jossa suunnitelma oli selvä. Lähdimme kiertämään puistoa ympäröivää reittiä myötäpäivään tarkoituksena juosta vähän paremmalla vauhdilla. Olimme liikkeellä aika kevyellä varustuksella, itselläni ei ollut kuin runsaat kaksi litraa juomaa mukana. Aamu oli jo pitkällä ja  lämpötila jatkoi nousuaan. Matka alkoi hyvin ja juoksimme suuren osan ensimmäiselle vuorelle, jonka jälkeen polku laskee vuoren toista seinämää alas. Tämä alamäki oli hauska rallatella reippaasti alas.

Ylös ja alas Bird Mountainia
Laskun jälkeen alkoi lyhyt nousu ja sen jälkeen tasaisempi osuus, jossa kuitenkin riitti kumpuilevaa ja teknistä polkua. Koilliskulmassa teimme pienen ylimääräisen piston pohjoiseen epämääräisten reittimerkkien takia, tai sitten vaan liian kovan vauhdin takia.

North Cumberland Trail - puiston pohjoisraja
Reitin koilliskulmassa matkaa jatkui leveämpää tietä etelään. Tässä kohtaa reitti alkaa kuitenkin olla alttiimpi auringolle ja juomaa kului runsaasti. Reitti on mukavan kumpuileva ja kulkee pääasiassa pitkin harjannetta kuten allaolevasta kartasta näkyy. Näköalatornille saavumme runsaassa kolmessa tunnissa.
Koilliskulmasta näköalatornille
Päivä alkoi olla jo kuumimmillaan ja lämpötila auringossa pitkälti yli 30 astetta. Matkanteko alkoi hidastua ja juomatkin loppua. Tässä kohtaa lyhyet ylämäet olisivat menneet joutuisammin sauvojen kanssa. Pääsimme lopulta Chimneylle, jonka jälkeen loppumatka on pääasiassa alamäkeä. Aikaa koko reitin kiertämiseen meni 4.51h. Lyhyen tauon jälkeen teimme vielä runsaan kympin loppuverryttelyn.

Näköalatornilta Chimneyn kautta autolle
Tää on niin kivaa!
Torstaina pidimme lepopäivää palauttavan lenkin merkeissä. Tarkoituksena oli tehdä pitkä rauhallinen lenkki puiston ympäri eli käytännössä samaa reittiä kuin keskiviikkona mutta vastakkaiseen suuntaan. Sauvat olivat ensimmäistä kertaa mukana ja energiaa oli pakattu runsaasti mukaan. Juomaa ja patukoita oli tarkoitus nauttia runsaasti, ettei seuraavien päivien treenit alkaisi tuntumaan liian raskailta.
Reput on täytetty energialla
Etenemisen suhteen päätimme, että kaikki ylämäet mennään reippaasti sauvoen ylös ilman juoksuaskelia. Olimme liikkeellä aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, joten lämpötila ei vielä ollut haitaksi. Päivän lenkki sujuikin ongelmitta. Ehdimme nauttia puiston kauniista luonnosta ja sen tarjoamista maisemista edellispäiviä enemmän. Teimme matkalla pieniä reittimuutoksia nähdäksemme muutamia uusia paikkoja. Aikaa rauhalliseen kierrokseen meni runsaat 7 tuntia. Toista lenkkiä emme enää torstaina tehneet vaan ilta meni taas lepäilyn ja tankkauksen merkeissä. Alla muutamia kuvia päivästä.

Vuoren kuningas

Puiston rajalla
Taas käärme

Jopa meitä hitaampi kaveri

Värikäs sisilisko

Normatecin painehousut palautukseen
Perjantaina oli taas vuorossa kovatehoisempi treeni yhden palauttavan päivän jälkeen. Lähdimme kiertämään puistoa vastapäivään heti aamusta. Jussin reipas alkuvauhti puski jalat täyteen happoja, mutta onneksi selvisin mukana ensimmäiselle vuorelle. Hiki valui noroina sormenpäistä.

Vielä hymyilyttää
Näköalatornille tullessa olimme noin 10 minuuttia asettamaamme aikataulua jäljessä. Tässä kohtaa itselle tuli pieni notkahdus, mutta onneksi reitti on melko tasaista ja helppokulkuista aina tuonne koilliskulmaan asti. Pikkuhiljaa meno alkoi piristymään ja reitin pohjoisosa meni helposti hölkätessä. Juoma riitti hyvin ja saimme myös evästä tankattua riittävästi. Viimeinen nousu ja lasku Bird Mountainin yli sujui hyvin. Polku on tässä kohta melko helppoa eikä ihan hirveän jyrkkää. Aikaa kierrokseen kului 4.44h. Autolle tullessa nappasimme sauvat ja lisää energiaa ja teimme vielä parituntisen loppuverryttelyn Chimneylle. Loppuilta meni taas tankaten ja leväten.

Meksikolainen - vakiopaikka
Lauantai oli viimeinen päivä Frozen Head State Parkissa. Suunnitelmana oli lähteä kiertämään puisto vielä kertaalleen, kuitenkin sellaisella puoliteholla. Viikon treenit alkoivat painaa jaloissa ja sääennuste lupaili viikon lämpimintä keliä. Latasimme reput täyteen juotavaa ja itselläni oli mukana yhteensä noin viisi litraa nestettä säiliössä, lötköpulloissa sekä tölkeissä. Otimme tavoitteeksi juosta kaikki tasaiset ja alamäkiosuudet. Lisäksi taisimme ainakin yrittää hölkätä joitakin loivia ylämäkiosuuksia.

Jos oli edelliset päivät menneet reippaasti alamäet juosten niin tänään ne eivät enää sujuneet. Ylämäkiä pystyi puskemaan vielä melkein samaan tahtiin kuin edellisinä päivinä, mutta alamäessä tuntui kuin jousitus olisi rikkoutunut ja oikean jalan varaan ei paljoa ylimääräistä uskaltanut varailla. Menoa haittasi myös hieman kipeytynyt akillesjänne. Juomat kuitenkin riittivät mukavasti loppuun asti ja kyllä se kuplajuoma maistui taivaalliselta joka kerta kun reitin varrella tölkin kumosi kurkkuun.

Lopulta pääsimme kierroksen loppuun melkein 45 minuuttia torstaita hitaammin. Ajalla ei niin väliä, kun takana oli mahtavat viisi päivää.
Hieman kaltevampaa polkua
Viisi päivää takana - ja sen kyllä huomaa
Jäitä akillekselle

Viidelle Frozen Head State Parkissa vietetylle päivälle kertyi treeniä yhteensä 8 harjoitusta / 31h / 200km / +10300m. Siihen vielä lisäksi Nashvillessä tehdyt pari harjoitus niin koko viikon harjoitusmäärä oli 35h / 238km. Nyt sitten odotellaan kauheeta superkompensaatiota Karhunkierroksen viiskymppiselle.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikko 18 ja Bodom Trail

Edellisen sunnuntain Montrail otti sen verran koville, että pidin heti maanantaina suosiolla vapaata. Paikat ei olleet sen kummemmin maanantaina kipeät, mutta muuten vaan oli sellainen vetämätön olo. Nautiskeltiin sitten coutsin kanssa ilta-auringosta kuohuviinin kera ja juhlistettiin samalla Wappuaattoa. Tiistaina Wappupäivänä olikin jo sitten sen verran houkutteleva sadekeli, että lenkille piti päästä. Ainut este tälle näytti olevan lonkassa tuntunut kova kipu sivuttaisliikkeessä. Onneksi juoksu suuntautuu vielä toistaiseksi melkolailla eteenpäin, joten kivusta ei tuntunut olevan suurempaa haittaa. Kiertelin runsaat pari tuntia Nuuksion poluilla. Sade ehti taukoamaan lenkin aikana, joten siitä ei päässyt sen enempää nauttimaan. Oliskohan vähän harmaampi päivä tai Wappuväsymys vaikuttanut siihen, että väkeä oli varsin vähän liikkeellä. Keskiviikkona lonkka tuntui jo paremmalta, kun juoksin kotiin Leppävaarasta.

Torstaina piti jo aloittaa valmistautuminen lauantain Bodom Trailille, joka tarkoitti käytännössä pidemmän lenkin tekemistä torstaina ja lyhyempää lenkkiä kisaa edeltävälle päivälle perjantaille. Torstaina kiertelinkin Nuuksion polkuja 2,5 tuntia rauhalliseen tahtiin. Haukkalammelle tullessa huomasin Natura Vivan aukaisseen uuden vuokrausliikkeen ihan Haukkalammen kupeeseen. Vuokrattavana olisi kanoottien ja suppi-lautojen lisäksi läskipyöriä. Samoissa tiloissa toimii myös uusi kahvila. Heidän läskipyöriä pitääkin kokeilla tässä jossain vaiheessa kesää. Torstain lenkillä kuului muuten kevään tai kesän ensimmäinen käki!

Perjantaina kiersin vain Siikajärven ympäri. Loppuilta meni Pirttijärvellä Bodom Trailin talkoissa. Itse olin vielä loppuillasta kannustamassa Bodom Night juoksijoita 4 kilsan kohdalla. Olipa hauskaa seurata juoksijoita ja yrittää omalta osaltaan kannustaa kaikkia maaliin asti.



Pyörää ja suppilautaa
Lauantaina oli vuorossa oma kisa Bodom Trailissa. Itse en ole kertaakaan kisannut 21 kilsan kisassa vaan aikaisemmat vuodet ovat menneet lasten kutosella Juhon kanssa ja viime vuonna ekaa kertaa 12 kilsan kisassa. Viime vuonna reissu meni himpun alle tunnin, joten nyt otin tavoitteeksi 1.50 - 1.55 loppuajan. Ennen kisaa meni vielä vähän arpomiseksi vaatteiden kanssa, kun jotenkin aamu tuntui todella kylmältä ja juokseminen pelkässä lyhythihaisessa paidassa ei houkutellut lainkaan. Sain kuitenkin juuri ennen varusteiden laittamista narikkaan vaihdettu lyhythihaisen paidan ja sillä mentiin. Kylmä oli ennen lähtöä, mutta sehän usein tietää sopivaa vaatetusta kisassa.

Aika reippasti lähti kisa liikkeelle. Ei kuitenkaan tuntunut liian kovalta alulta ja sopivaa vauhtiseuraakin löytyi mukavasti. Ekat neljä kilsaa meni ihan hyvin. Oma paikka jonossa löytyi, mutta pian joukko hajosi ja juoksin vain yhden toisen juoksijan kanssa. Vauhti oli ehkä juuri omalla mukavuusalueella ja seuraavat kilsat menivät suht ok. En tässä vaiheessa uskaltanut nostaa vauhtia ja ottaa kiinni edellä menevää porukkaa.

Ekan kierroksen jälkeen otin yhden geelin ja se tuntui auttavan melkoisesti. Jotenkin askel oli pidempi ja juoksu kulki vaikka toisen kierroksen alku olisi voinut olla vaikka suoraan mutapainista. Sen verran paljon oli seisovaa vettä maastossa. Kilometrit taittui ja porukka ympärillä vaihteli jonkin verran. Osa tuli selkä edellä vastaan ja osa meni heittämällä ohi. Noin kolme kilsaa ennen maalia alkoi takki olla aika tyhjä ja vauhti hieman hidastui. En viitsinyt enää ottaa toista geeliä, kun maali oli ihan nurkan takana. Lopussa vielä muutaman juoksijan porukka pyyhälsi ohi, mutta siihen vauhtiin ei ollut paukkuja vastata. Sijoituksella ei ole merkitystä, ainoastaan ajalla. Lopulta maali tuli vastaan ajassa 1.52.56. Tulokset. Ainut mikä vähän harmittaa on se, että en yltänyt 50 pisteeseen ekassa Buff Trail Tourin kisassa. Jäin kärjestä ajallisesti suhteessa yli 25%.

Kuva: Aapo Laiho
Seuraava Buff Trail Tourin kisa onkin sitten kolmen viikon kuluttua Karhunkierroksella. Sitä ennen ohjelmassa on kuitenkin vajaan viikon mittainen treenileiri syvällä Tenneseen metsissä Jussin kanssa. Lento lähtee muutaman tunnin kuluttua ja parin mutkan kautta keltaisen portin pitäisi olla silmiemme edessä tiistaina. Edessä on jännittävä viikko.





sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Viikko 17 ja Montrail

Pääskysestä ei päivääkään. Kesä on täällä. Tänään sunnuntaina näkyi ensimmäinen pääskynen samalla vakiopaikalla, jossa kevään ensimmäiset rohkeat yksilöt istuskelevat aina auringossa lämmittelemässä. Tosin tänään aurinkoa joutui odottamaan turhaan, koska sitä ei näkynyt kuin pienen vilauksen koko päivänä.

Yhden kevyemmän viikon jälkeen treenikausi jatkui vähän kovemmalla viikolla. Vaikka pidin yhden kokonaisen lepopäivän niin viikolle kertyi tunteja runsaat 16. Toisaalta määrä pysyi jotenkin kurissa, kun lauantaille suunniteltu 12h Salpaus-rogaining vaihtui viime tingassa puolet lyhyemmälle Montrailille sunnuntaina.

Maanantaina juoksin parin tunnin lenkin töistä kotiin. Kiersin vielä Hankasalmen kautta Suolaaksoon  saadakseni vähän enemmän mittaa lenkille. Tiistaina juoksin vähän isomman repun kanssa 1,5h töistä kotiin. Molemmilla lenkeillä vaatetta oli hieman liikaa, kun jotenkin on vielä hankalaa oikean vaatetuksen löytämisessä.

Keskiviikkona kävin kiertämässä töiden jälkeen Nuuksion polkuja. Kilsoja ehti kertyä sen verran ekan kolmen päivän aikana, että torstaina päätin käydä töissä fillarilla. Hiukan kyllä harmitti, kun molemmat fillarin renkaat olivat edelleen talven jäljiltä nastalliset. Aika on ollut hieman kortilla viime aikoina ja kesärenkaiden vaihto on viivästynyt aika möyhälle tänä vuonna.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa juoksemassa NC reitin länsipuoliskon. Olipa kaunis auringonpaiste koko iltapäivän ja vielä illankin. Samalla lenkillä siivosin polulle talven aikana kaatuneita pienempiä puita. Reitti oli muuten hyvässä kunnossa ja enimmät sulamisvedetkin alkaa jo vähitellen olla takanapäin. Välillä piti pysähtyä hetkeksi ja vain nauttia keväästä.


Lauantaista tuli sitten lepopäivä, jonka aikana saatiin paljon rästijuttuja hoidettua. Jopa toinen fillarinrenkaista tuli vaihdettua uuteen kesärenkaaseen. Myös autonrenkaat tuli vaihdettua.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Montrail. Selaisin lauantaina harjoituspäiväkirjaa ja edellinen merkintä Montraililta löytyi kolmen vuoden takaan. Varmaan niihin aikoihin siirryin juoksemaan Montrailin sijasta NC reittiä. Mutta tänään oli sitten vuorossa Montrail. Olin laittanut jalkaan Salomonin Speedin tossut ihan testimielessä, kun näin pitkää lenkkiä en niillä ole aikaisemmin juossut. Tämä on yksi tämän hetken lempitossuistani hyvän istuvuuden ja pidon takia. Ainut kysymysmerkki on oikeastaan se, miten jalka kestää niitä pidemmässä kisassa. No tänään meni 5,5 tuntia hyvin näillä tossuilla. Ei mitään ongelmia vaikka lopussa oli uudempaa ulkoilureittiä, jossa oli välillä vähän isompaa ja kulmikasta soraa.

Aamukasilta Pirttimäessä oli kaikkiaan kolme muuta itseni lisäksi, Mira, Ossi ja Matti. Kiersimme reitin vastapäivään, joka ainakin itselle tuntuu helpommalta suunnalta. Keli oli aika kostea koko reissun, mutta eipä se juoksua haitannut. Pidempiä taukoja ei juurikaan pidetty ja juomapullotkin täytettiin vain Salmessa ja Haukkalammella. Koko lenkki meni yllättävän hyvin vaikka toki lopussa tunsi juosseensa. Lopussa juoksua helpotti odotus Pirttimäen vastapaistetuista munkeista. Pitääkin ottaa tämäkin reitti uudestaan vakio-ohjelmaan. Kiitos kaikille juoksuseurasta.


Pirttimäen Wappu-munkit lenkin jälkeen


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viikko 15 ja 16 reipasta ja rentoa

Viime viikon blogi jäi muiden kiireiden takia kirjoittamatta, mutta lyödään tässä parin viikon porinat samoihin kansiin. Viikko 15 oli jakson viimeinen viikko eli vähän reippaampi viikko kun taas viikko 16 on ollut seuraavan jakson eka viikko ja sitä kautta rento viikko.

Kesä on tullut ryminällä ja kun katsoo viikon 14 kuvia blogissa ja vertaa tähän päivään on ero melkoinen. Varsinkin yöpakkasten loppuminen on sulattanut lumia todella nopeasti. Myös muita selkeitä kevään merkkejä kuten ensimmäiset leskenlehdet, sinivuokot, sitrunaperhoset, västäräkit sekä kurjet ovat ilahduttaneet kesää ja lämpimiä kelejä odottavia. Tosin kaikille ei kevät ja hiihtokelien loppuminen ole iloinen asia.

Ekat sinivuokot

Siellä se avovesikausikin lähestyy
Viikko 15 oli varsin juoksupainotteinen, viikon jokaisena päivänä tuli vähintään yksi lenkki ja sunnuntaina kalenteri näytti toteutumaksi 14,5h / 143 km juoksua. Pari lenkkiä tuli tehtyä matolla ja pari ulkona asfaltilla. Loput meni taas Nuuksion poluilla. Toinen mattolenkeistä oli VK-lenkki, joka tuntui yllättävän hyvältä. Juoksun lisäksi ohjelmassa oli maanantainen jooga sekä yksi salikäynti. Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen viikko.

YLE:n järjestämä Mennään metsään tapahtumasarja pärähti käyntiin lauantaina Nuuksion Haltiasta. Siinä tarkoituksena on seuraavan puolen vuoden aikana juosta yhteensä 40 kansallispuistossa ympäri Suomea. Tapahtuman sivuilta löytyy kalenteri missä puistossa minäkin viikonloppuna tapahtuma etenee. Lauantaina keli kyllä suosi ulkoilijoita ja tapahtumassa järjestettäville yhteislenkeille oli ilmoittautunut yli 400 innokasta juoksijaa. Paikalla oli mukana myös yli 20 innokasta yhteislenkin vetäjääkin.

Meikäläisen vetämä lenkkiporukka
Lumet on jo aika vähissä

Talvella on metsääkin kaadettu omalta lenkkipolulta

Tapiolan Sandrossa ehdittiin käydä

Ja jälkkäreistä nauttia

Mennyt viikko on ollut täynnä muuta ohjelmaa, juuri niin kuin lepoviikolla pitääkin olla. Kun kovempien viikkojen aikana ei ehdi hoitaa kaikkia asioita niin ne tuppaa kertymään kevyiden viikkojen yhteyteen. Tälle viikolle ehdin kuitenkin tehdä kolme jalkalenkkiä. Keskiviikkona juoksin matolla kiihtyvävauhtisen tunnin lenkin, joka tuntui erittäin hyvältä. Perjantaina kiertelin 2,5 tuntia Nuuksion poluilla. Lumet ja jäät näyttävät nyt sulaneen. Vetää on kuitenkin nyt runsaasti maastossa ja  monissa kohdissa se on vielä todella kylmää. Sunnuntaina kiertelin vielä Nuuksiossa tutuista poluista nauttien.

Ehdin myös kokeilla tällä viikolla uusia Sealskinzin juoksusukkia. Suurin ero viime vuotiseen malliin on se, että materiaali on huomattavasti edellistä ohuempi. Parin ekan lenkin jälkeen sukka tuntuu omaan jalkaan istuvan hyvin. Valitsin M-koon, sama kuin edellinen paksumpi malli. Se on jalassa aika napakka ja tuntuu hyvältä US10 kokoisten tossujen kanssa, joilla juoksen. Sukan yläosassa on geelimäinen reunus, joka estää veden hörppäämisen sisään.


Uudet Sealskinzin juoksusukat jalassa

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Viikko 14 ja treenit kulkee

Kevät on edistynyt tällä viikolla mukavasti. Päivisin lämpötila on ollut jo yli viiden asteen eikä pakkanen ole yölläkään laskenut paria astetta kylmemmäksi. Lisäksi aurinko on lämmittänyt ja kylmät pohjoistuulet ovat vaihtuneet etelänpuoleisiksi virtauksiksi. Muuttolintujakin on etelävirtausten mukana näkynyt taivaalla. Pääsiäisenä satoi vielä lopuksi noin 15 senttiä lunta Nuuksioon, mutta se ehti sulaa jo parissa päivässä. Etelärinteet alkavat jo olla paikoin lumettomia, mutta pohjoisrinteillä riittää lunta vielä pitkään. Virallinen lumensyvyys Nuuksiossa tänään sunnuntaina 4. huhtikuuta näyttää 32 cm!

Nuuksion virallinen lumensyvyys
Helmikuisen TGC:n jälkeen on treeni maistunut ja kuntokin tuntuu olevan nousussa. On ollut todella mukavaa nauttia Nuuksion poluista ja toisaalta vähän nopeakulkuisemmista kotimatkoista asfalttia pitkin. Pyörätiet ovat jo kaikki jäättömiä ja juoksu onnistuu niillä jo kevyellä kesätossulla.

Pääsiäismaanantaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli satanut 15 cm peittäen alleen kaikki hankalat jäävalumat. Sen verran paljon oli lunta, että nastari ei purrut lumen alle olleeseen jäähän yhtään. Onneksi hankalat kohdat oli hyvin tiedossa ja kaatumisilta vältyttiin. Uudessa lumessa on aina hauska juosta vaikka muuten sitä ei enää tähän vuodenaikaan tarvitsisi tulla.



Tiistaina juoksin töistä kotiin pienellä kiemuralla. Keskiviikkona kävin päivällä salilla ja illalla käytiin Hanneksen kanssa lyhyellä lenkillä Kasavuoren lumisilla poluilla. Torstaina juoksin suoraan töistä kotiin. Selässä kulki noin kuuden kilon reppu. Saman painoisella repulla Lahtosen Tommi juoksi viime vuonna BAMM:ssa. Ja saman painoinen reppu saattaa olla itsellä selässä heinäkuussa Suomen tonnisissa. Saa nyt nähdä.

Perjantaina palasin taas Nuuksion poluille, jossa meni mukavasti kaksi tuntia puoliaurinkoisessa säässä. Vielä aamulla satoi vettä ja vähän räntääkin, mutta iltapäiväksi keli kirkastui ja aurinko paistoi lämpimästi. Polut sen sijaan olivat jo aika pehmeät ja meno oli melkoisen hidasta, pari askelta eteen ja yksi taakse. Eipä se paljoa kuitenkaan fiilistä laskenut.









Lauantaina tein vähän pidemmän lenkin, kun tarkoituksena oli käydä Solvallan maisemissa tarkistamassa ensi viikonloppuna järjestettävää YLE:n Mennään metsään -polkujuoksutapahtuman yhteydessä juostavaa kympin lenkkiä. Lähdin heti aamulla, jolloin polut olivat vielä yöpakkasen jäljiltä hyvässä kunnossa. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta.
Solvallan jälkeen reitti jatkui NC reittiä kunnes ennen Orajärvelle tuloa uusi reitti kiersi järven vastapäivään toisin kuin NC reitti. Järven pohjoispäässä molemmat reitit yhtyvät, josta YLEn reitti jatkaa länteen. Siitä sitten Ruuhijärvi osin kiertäen ja lopulta melko suorinta polkua takaisin kohti Haltiaa.
Reitti on hieno ja varmasti saa monet innostumaan poluista. Myöhäinen kevät tekee kuitenkin sen, että metsässä on vielä paljon lunta. Monin paikoin reitti on raskas juostava ja menee käytännössä kävelyksi. Lisäksi polut on aika hankala paikallistaa lumen alta. Nähtäväksi jää missä kunnossa reitti on viikon päästä.


Kympin YLE-reitti oranssilla


Ja luntakin riittää kun hanki ei kanna

Uutta ja vanhaa
Paluumatkalla kiersin vielä Haukkalammen ja Soidinsuon kautta. Aikaa koko lenkkiin meni runsaat neljä tuntia.

Sunnuntaina kävimme Samban porukalla juoksemassa Nuuksion polkuja. Edellisenä yönä ei sitten pakkasta ollutkaan ja polut olivat sen mukaisesti jo aika pehmeät. Metsän puolella oli jo pelkkää sohjoa. Aurinkokin kurkki välillä pilvien lomasta. Yhteensä aika kului kolmisen tuntia.

Samban polkujuoksijat
Viikosta tuli erittäin hyvä ja treenitunteja kertyi 16,5 tuntia, jossa 145 kilsaa juoksua. Nyt alkaa tuntumaan selkeästi, että kunto on nousussa ja tekeminen on kaikin puolin hauskaa.



Viikko 23 ja Jukola treeniä

Viikon alkaessa Jukolaan on enää vajaat kaksi viikkoa ja edellisestä suunnistusharjoituksesta aikaa melkein kaksi vuotta. Vuoden 2016 Jukol...