sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Viikko 16 ja 17 Salpaus rogaa

Kevät on edennyt normaaliin tapaa viimeiset pari viikkoa. Pari askelta eteenpäin ja askel taakse. Yöt ovat olleet kylmiä eikä päivätkään ole aina kevään kriteerejä täyttäneet. Luonto ei tästä kuitenkaan tunnu välittävän vaan lehtipuiden silmuista alkaa jo lehdet puskea ulos eikä varmasti mene montaa päivää, kun metsä näyttää jo ihan erilaiselta. Ainakin jos lämpötila tästä hieman nousee.

Edellinen viikko oli ensimmäinen treeniviikko sitten Sysikallion, kun polvet tuntuivat jo aika paljon paremmilta juostessa. Edelliset neljä kuukautta ovat menneet polvikipujen kanssa, mutta nyt näyttää siltä, että coutsi on saanut hieronnalla homman kuntoon ja vähemmän kivuliaita kilometrejä on taas edessä. Osa helpotuksesta on tullut myös foam-rollerista, jolla on tullut lihaksia ja kiinnikkeitä rullailtua iltaisin telkkarin edessä.

Edellisellä viikolla pidin perjantain vapaata töistä ja tein vähän pidemmän lenkin Nuuksion metsissä. Juoksin kotoa NuuksioClassicin reitille ja kiersin sen rauhallisella vauhdilla. Lopussa meinasi vähän energiat loppua, mutta yllättävän hyvin lenkki tuli loppuun asti. Matkaa 50 kilsaa, aikaa vajaat 6 tuntia. Muuten viikkoon ei mahtunut peruslenkkiä mainittavampaa. Treenitunteja yhteensä 16, jossa juoksua 13,5h.

Kulunut viikko sisälsi peruslenkkeilyn lisäksi yhden VK-lenkin ja Salpaus Rogan 12h. Perjantaina kävin Nuuksiossa poluilla hölkkäämässä reipasvauhtisen kympin. Tosin reipasvauhtisuutta ei havainnut muusta kuin keuhkojen pihinästä. Syke pysytteli melko maltillisissa lukemissa ja vauhti ei mittarin mukaan missään vaiheessa ollut mainitsemisen arvoinen.

Lauantaina oli vuorossa Salpaus-rogaining 12h kisa Nastolassa IVOn kanssa. Se oli tämän vuoden eka kisa, kun Loppiaisrogaining tammikuussa jäi osaltamme väliin. Valmistelut olivat menneet melko kevyellä otteella, mutta toisaalta rutiinia alkaa jo näiden karkeloiden läpiviemiseen, joten tavarat oli pakattuna melko nopeasti. Isoimman haasteen etukäteen asetti Ilmatieteenlaitos ennustamalla sadetta enemmän päivälle ja illasta vielä enemmän. Reppuun oli pakattu vaihtopaidat sekä sateen pitävät takit ja hanskat. Radan suunnittelu kesti normaalia pidempään, kun vaihtoehtoja tuntui löytyvän yhä uusia ja uusia. Lopulta saimme tehtyä reitin, josta löytyi sopivasti pituutta sekä oikomahdollisuuksia.

Lähdössä
Kisakartta
Lähdössä vettä tuli lähes kaatamalla, joka sananmukaisesti vesitti vähän tunnelmaa. Lisäksi videosta loppui akku heti alussa eikä sekään nostattanut tunnelmaa. No, päästiin kuitenkin matkaan ja rastien kahlaamiseen. Lähdimme IVOn kanssa kiertämään kartan rasteja ihan järjestyksessä myötäpäivään, hoidettiin Pajulahden länsipuolinen osa ensimmäisen runsaan kolmen tunnin aikana (93-42-31-52-83-101-71-81). Tästä vaihdettiin Salajärven ja Iso-Kukkasen itäpuolelle ja jatkettiin rastille 95. Tähän mennessä kaikki rastit löytyivät ilman ongelmia. Aikaisempi totuus siitä, että poluilla ja teillä me ollaan vahvoilla, piti paikkaansa edelleen. Yritimme siis minimoida noi metsäosuudet ja teimme rasteille vain lyhyitä pistoja.

Ylämäetkin juosten
Ysivitoselta jatkoimme itään. Vaihtoehtona olisi ollut käydä pohjoisessa rastilla 103, mutta olimme jonkin verran perässä suunnittelun aikana tekemämme aikataulua. Siksi valitsimme ensimmäisen suunnitellun oikomahdollisuuden ja jatkoimme rasteille 91 ja 72. Sen jälkeen väliin jäivät myös rastit 92 ja 34, käännyimme suoraan rastilta 53 rastille 85. Tällä rastivälillä tuli sitten vähän ongelmia, kun törmäsimme hiekkatiellä kahteen isoon koiraan, jotka puolustivat omaa aluettaan. Hitaasti ilman mitään nopeita liikkeitä vaihdoimme metsän puolelle ja kiersimme metsän kautta alueen. Onneksemme koirat eivät meistä enää kiinnostuneet ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Kasivitoselta matka jatkui etelään (63-55-102). Rastin 64 jätimme väliin vaikka aikaa olisi ollut sekin hakea. Halusimme kuitenkin jättää vähän pelivaraa loppuun. Rastin 55 jälkeen meni hetki polun löytymisen, mutta itse rastit löytyivät edelleen ilman ongelmia. Ennen rastia 102 repusta piti kaivaa pienempi varalamppu kartanlukuun. Sillä pärjäsimmekin melkein loppuun asti.

Tää on kivaa!

Maalaismaisemaa

Maalaismaisemaa

Aina on aikaa yhdelle selfielle

Viimeiset rastit löytyivät hyvin. Rastille 73 mennessä juoksimme yhden risteyksen pitkäksi ja jouduimme palaamaan takaisin. Rasti 82 oli melkoisen hakkuun takana ja varalampulla kulkeminen ei enää tässä onnistunutkaan. Repusta oli pakko kaivaa isot lamput. Loppu tuli sitten katulamppujen loisteessa edelleen ongelmitta. Maalileimaus 11.13 ja mittarissa noin 59 kilsaa. Kiitokset taas IVOlle loistavasta venymisestä. Alla vielä IVOn 4min yhteenveto tapahtuneista.


Salpaus2016 from Imatran Voima on Vimeo.

Viikolle kertyi yhteensä 21 tuntia treeniä. Ensi viikolla on tiedossa myös pidempää lenkkiä.

Ei kommentteja: