Viikko 3 ja jooga alkaa

Vuoden ensimmäinen kokonainen työviikko pyörähti käyntiin fillaroinnilla töihin. Työkaluna oli ensimmäistä kertaa uusi Giantin maastopyörä. Olin hankkinut siihen vielä uudet nastarenkaat, joissa nastoja oli melkoisen paljon. Pito oli todellakin hyvä. Renkaat pitivät lisäksi sen verran ääntä, että pyörätiellä muut pomppasivat tien sivuun, kun kuulivat pyörän äänen.

Maanantaina alkoi myös astanga joogan kevätkurssi töissä. Siellä tuli venyteltyä tunnin verran ja samalla huomattua, että kroppa on notkea kuin rautakanki. Kevään aikana on tarkoitus tavata 16 kertaa, joten toiveissa on, että jotain muutosta voisi kropassa tapahtua.

Tiistaina kävin edelleen fillarilla töissä ja lounastauolla salilla. Aika rennosti meni salitreeni vielä tässä vaiheessa, mutta ajatuksia uusista jutuista on jo jonkin verran. Aamulla jouduin tekemään lumitöitä tunnin verran, kun maahan oli satanut 10 senttiä nuoskalunta. Ilmojen lämpeneminen on tehnyt tienpinnat todella liukkaiksi ja uusista nastarenkaista on suuri ilo. Keskiviikko oli treeneistä vapaa, kun kävin töiden jälkeen kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Ei tullut esille mitään suurempaa hämminkiä, onneksi.

Torstaina juoksin töistä kotiin, ilman nastareita. Jotenkin ajattelin pyöräteiden olevan jo kunnossa, mutta mitä vielä. Liukastelua, mutta kotiin päästiin. Sen päälle kävin vielä polkemassa fillarilla lyhyen vitosen lenkin, kun Kilometrikisa pyörähti käyntiin tänään. Siellä ollaan mukana PePon joukkueessa. Niin, ja torstaina tuli myös ilmoittauduttua Saariselän MM-rogaan mukaan. Siellä ollaan mukana viivalla coachin kanssa.

Perjantaina etäpäivän päätteeksi juoksin matolla sellaisen kiihtyvävauhtisen tunnin lenkin. Ei mitään kovaa vauhtia lopussa, mutta sen verran, että tunnissa hiki irtosi kunnolla. Tämä oli paljon mukavampaa kuin ulkona liukastelu. Reipasvauhtinen lenkki tuntui yllättävän hyvälle vaikka niitä ei nyt ohjelmassa olekaan ollut. Lauantaina juoksin parikymppisen lenkin pyöräteitä pitkin, jotka olivat jo paljon paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta. Tosin alkuviikosta toivottu lumiaura tuli vastaan pyörätiellä vasta nyt lauantaina hiekoitushiekkaa auraten. Kipinät siinä sinkoilivat.

Sunnuntaina kävin Nuuksiossa juoksemassa 2,5 tuntisen lenkin suht rauhallisella vauhdilla. Polut oli aika huonossa kunnossa. Pehmeä lumi petti tossun alla, mutta toisaalta se oli hyvä tasapainoilutreeni yrittäessäni pysyä pystyssä. Onneksi coachi pehmitti lihakset illalla kotona.

Perusviikko ja perustekemistä runsaat 12 tuntia.

Viikko 2 ja Loppiaisrogaining

Vuoden toinen viikko alkoi viime kesästä jääneellä kesälomapäivällä. Se tulikin vietettyä kotona vähän rästihommia tehden. Digiboksin johdot ovat kulkeneet vuoden verran olohuoneen poikki, mutta nyt siihen tuli loppu ja nekin saatiin siististi pakettiin listojen alle. Iltapäivällä vielä valoisaan aikaan lenkki Nuuksiossa. Vasen polvi tuntui vieläkin turvonneelta Sysikalliosta. Kai se jossain vaiheessa helpottaa vaikka juostessa se ei haittaa.

Tiistaina oli taas perinteinen Loppiaisrogaining, jossa tällä kertaa oltiin liikkeellä coachin kanssa kahdestaan. Keli oli aika erilainen kuin edellisinä vuosina. Pakkasta oli noin 15 astetta, mutta lunta metsässä oli vain pari senttiä. Juuri sen verran, että lumeen jäi kulkemisesta jäljet.

Coachi valmistautumassa Sirpan kanssa

Heinästien Peurat

Suunnittelussa olimme värvänneet ulkopuolista apua, kun Virva oli mukana miettimässä rataa. Sopiva reitti löytyi, mutta tavaroiden kanssa meinasi tulla vähän kiire. Emitin nollauskin piti vielä ehtiä tehdä ja kengännauhat olivat vielä auki siinä vaiheessa, kun lähtö tapahtui. Suurin osa kisaajista oli suunnitellut hakevansa pohjoispuolen rastit ensin. Ei muuta kuin muiden perään vanhan Porintien pohjoispuolelle.

Olimme suunnitelleet yli 40 kilsan reitin, mutta oikoja oli useita. Alun reitti oli 24-59-38-46-32-56-45-54-55-43-37. Peltojen ylitykset oli ohjeissa kielletty, mutta kisapaikalla siihen tuli tarkennus, että niitä saikin käyttää.

Kuljimme alun pari ensimmäistä rastia rauhassa, jääden juosten liikkeelle lähteneistä melko nopeasti. Kolmannella rastilla huomasimme, että juomasäiliön letku oli jäätynyt vaikka sen oli yrittänyt puhaltaa tyhjäksi. Jouduimme laittamaan letkun repun sisään, jotta se sulaisi ja sitä pystyisi käyttämään. Se tarkoitti kuitenkin, että juominen vaati erillisen tauon pitämistä ja repun avaamista.

Juominen melko harvakseltaan tarkoitti sitä, että juoksutossu ei ollut kovalla syönnillä ja jouduimme turvautumaan kävelyyn normaalia enemmän. Muuta tankkausta kuten keitetyt kananmunat ja geelit ja patukat saimme syötyä suunnitelman mukaan. Ekaa kertaa kokeiltavana ollut Leaderin BareBar maistui hyvältä eikä jäätynyt lainkaan kuten muut patukat ovat tehneet näissä keleissä. Geelit sen sijaan olivat melkoisen kohmeista tahnaa.

Suunnistus sujui 1:20 000 mittakaavan kartalla hyvin. Kartan laatu edellisiin vuosiin verrattuna oli parantunut huomattavasti ja nyt kartasta pystyi erottamaan kaikki karttamerkit ilman suurennuslaseja. Rasti 45 oli todella hienossa paikassa lammen rannassa. Alla pari kuvaa.

Coachi leimaamassa

Kuva meikäläisestä meni vähän huti

Seuraavalle rastille #54 menimme suoraan Hauklammelta kallioiden päältä suunnalla ja pam, suoraan rastille. Yhtään muita jälkiä ei siitä suunnasta nähty. Rastilta #43 rastille #37 oli pitkää tiepätkää. Siinä kohtaa piti laittaa vähän lisää vaatetta, kun aurinkokin alkoi laskemaan. Rastille #52 lähestyttäessä piti laittaa jo lamput päähän. Olimme tässä vaiheessa noin pari kilometriä aikataulua jäljessä. Pimeän tultua homma ei yleensä muutu helpommaksi. Seuraavalla rastilla #28 päätimme hakea yhden ylimääräisen rastin #58, koska se oli aika lähellä ja joutuisimme todennäköisesti kuitenkin lyhentämään alkperäistä reittiä loppupäästä. Rasti löytyi hyvin kuten myös seuraava #53. Sitten tulikin kisan ainut pummi. Tulimme seuraavalle rastille #41 suoraan metsän läpi, kun se kartassa näytti niin helpolta. Lisäksi välissä oli vielä pelto, joka helpotti paikallistamista. Rastipisteen kohdalla oli kuitenkin useita pieniä mäkiä ja emme löytäneet niiden joukosta sitä oikeaa. Olimme jo lähdössä polkua pitkin pois, kun löytyi iso ura, joka sitten veikin suoraan rastille. Siinä oli vähän tuuria matkassa. Tästä eteenpäin päätimme lähteä suorinta tietä maaliin. Se kuitenkin tarkoitti, ettei matkalla ollut yhtään uutta rastia. Jälkeenpäin voisi sanoa, että ainakin tuo #51 olisi ollut niin lähellä, että se olisi kannattanut hakea. Maalissa aikaa jäi vajaa puoli tuntia käyttämättä. Alla kartta, jossa rastit sekä kulkemamme reitti

Vaikka juoksu ei tänään kulkenutkaan niin hauska ja hieno tapahtuma tämä taas kerran oli. Ja hyvät järjestelyt, kiitokset siitä.

Loppuviikko meni parin lyhyemmän lenkin ja fillaroinnin merkeissä. Voimatreeniä tuli tehtyä brikettisäkkien kannon muodossa. Sunnuntaina tein Nuuksiossa peruslenkin, joka olikin lopulta aika raskas. Uutta lunta oli yön aikana satanut ainakin parikymmentä senttiä ja sitä riitti maastossa hyvin.

Vuoden 2014 yhteenveto

Jaahas. Taas on vuosi vaihtunut ja olis aika kerrata mennyttä vuotta. Vuoden 2015 suunnitelmat tulikin jo käytyä läpi edellisessä postauksessa, mutta pysähdytään hetkeksi ja katsotaan vielä läpi menneen vuoden juttuja.

Vuosi 2014 jakautui karkeasti kahteen puoliskoon. Ekalla puoliskolla tehtiin pohjia tulevia kisoja varten ja sitten toisella puoliskolla oli kolme kisaa, joissa piti nauttia treenin hedelmistä. Ihan näin hienosti ei kuitenkaan käynyt vaan pientä parannettavaa jäi tulevillekin vuosille. Treenien jaksottamisessa olin palannut takaisin 3+1 jaksotukseen, jossa kolmen kovemman viikon väliin otetaan yksi kevyempi viikko. Aikaisempina vuosina olen puskenut harjoitusjaksoa eteenpäin ilman varsinaisia kevyitä viikkoja. Viikon treenimäärät suunnittelen tunneissa, en kilometreissä.

Vuosi 2014 lähti liikkeelle nopeasti Sysikallio100:n jälkeen. Ekalla viikolla aloitettu ensimmäinen harjoitusjakso kesti ensimmäiset 14 viikkoa. Harjoitusjakson teemana oli nousumetrit. Mitään kovin hyvää vertailupohjaa edellisiin vuosiin ei ole, koska en ole varsinaisesti nousumetrejä aikaisemmin laskenut. Jakson aikana sain kasaan vajaat +45.000 nousumetriä, kun kilsoja kertyi 755 km ja tunteja 117h. Pieni osa noususta on juostu matolla ja loput maastossa. Jakson aikana oli useita mäkitreenejä yksin ja porukassa. Kevään treenit oli hienoa aikaa ja oli mahtavaa huomata oma kehittyminen samassa yhteydessä. Pientä takapakkia tuli yhden Hyppykalliolla tapahtuneen kaatumisen takia.

Punttisalitreenit ja niiden yhteydessä tehdyt hyppyharjoitukset oli myös ohjelmassa, mutta niitä ei kaikesta huolimatta kertynyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Monesti oli Antin treenivideo mielessä, mutta ihan näin paljon en saanut itsestäni irti.


Strength and plyo from Antti Niinikoski on Vimeo.

Vuoden toinen harjoitusjakso kesti 11 viikkoa, viikosta 15 viikkoon 25. Tämän jakson teemana oli juoksukilsojen kerääminen. Kilsoja kertyikin suht mukavasti: 43-94-140-105-38-183-169-61-16-16-98 eli yhteensä 963 km ja tunteja 112h. Nousumetrit toisella jaksolla jäivät vajaaseen +22.000 metriin. Jakson lopussa meni pari viikkoa hukkaan poskiontelotulehduksen takia, mutta se olikin sitten vuoden ainut sairastelu. Tosin jouduin syömään yhden antibioottikuurin, joka ei tiedä hyvää lähellä olevia kisoja ajatellen.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana tuli myös tehtyä jokunen pidempi harjoitus kuten Loppiaisrogaining, Jättäri50 ja Wappu-rymy ja Salpaus-Rogaining. Lisäksi Nuuksio Classicin reitti on tullut melko tutuksi kierrettyäni sen useampaan kertaan kevään ja kesän aikana. Ekalle puoliskolle kertyi yhteensä 337 treenituntia.

Heti toisen treenijakson jälkeen alkoivat keventelyt tulevaa Sinister7 kisaa varten, joka käytiin Kanadan Kalliovuorilla heinäkuun alussa. Itse kisassa oli aika paljon ongelmia vatsan ja jalkapohjien kanssa, mutta muuten reidet ja pohkeet sekä core tuntuivat kestävän hyvin kisan rasituksen. Kokemuksena ensimmäinen satamailinen vuoristossa oli kuitenkin varsin hieno ja kokemusta ja oppia tuli roppakaupalla kauden tulevia kisoja ajatellen. Aika kisassa oli 22.47.

Kanadasta palattuamme painoi jo seuraava kisa päälle. Sinister7 ja UTMB:n väliin jäi vain kahdeksan viikkoa, jona aikana ei kovinkaan ihmeellistä treeniä ehtinyt saada aikaan. Vaihtoehtona olisi ollut
pitää hyvin lyhyt, ehkä viikon mittainen, lepovaihe ja jatkaa kovempaa treeniä UTMB:lle asti. Valitsin kuitenkin vähän pidemmän lepovaiheen, jonka takia tuosta kahdeksasta viikosta ainoastaan kolmena viikkona sain kasaan hieman suuremmat treenitunnit. Vähän tuota treeniä sekoitti vielä siinä välissä käyty Evon seikkailukisa, jossa mentiin Jussin kanssa aika maksimilla 6,5 tuntia.

UTMB meni kisana melkolailla Sinisterin kaltaisesti. Ongelmat vatsan kanssa jatkuivat, mutta jalkapohjat eivät enää haitanneet menoa. Jalkapohjiin suurin helpotus löytyi uusista Hoka -tossuista, jotka osoittautuivat loistaviksi. Nousut UTMB:llä olivat kuitenkin niin kovia, että ilman energiaa matkanteko oli todella hidasta. Aika kisassa oli 32.41, joka jäi tavoitteesta melkoisesti.

Sinister7 ja UTMB olivat hyviä kisoja, mutta kuitenkin vain harjoituksia kauden päätavoitetta varten. Kauden selkeä päätavoite oli Sysikallio100, siis satamailinen. Tarkoitus oli tehdä kolmen kuukauden mittainen treenijakso Sysikalliota varten, jonka aikana keskityttäisiin taas nousumetrien keruuseen ja vahvistamaan juuri Sysikalliossa tarvittavia ominaisuuksia. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan pitänyt, kun samaan aikaan olin mukana Mammuttimarssin järjestelyissä. Ratojen suunnittelu vaatikin lopulta niin paljon aikaa, että syyskuun ja lokakuun yhteenlasketut nousumetrit jäivät naurettavalle tasolle. Paljon kertoo se, että Mammuttimarssin ratojen kiertämisessä sain kasaan lähes 1000 fillarikilsaa, mutta samaan aikaan varsinaista juoksulenkkiä vain vajaat 500 kilsaa. Nousumetrejä en kehtaa edes kertoa.

Marraskuussa yritin sitten vähän korjata tilannetta. Siitä tulikin ihan hyvä kuukausi, mutta se oli valitettavasti vain yksi sellainen. Joulukuussa pitikin sitten jo alkaa keventelemään kisaa varten. Marraskuussa sain kasaan 82 treenituntia, joista kolmasosa fillarilla ja loput juosten.

Mutta sitten se Sysikallio. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Sattui vaan liikaa vanhoja ja uusia ongelmia sen läpäisemiseksi. Ei siitä sen enempää enää tässä. Aikaisemmassa raportissa enemmän.

Kisojen tuoman kokemuksen kannalta vuosi oli hieno vaikka itse tulostaso jäikin melko vaatimattomaksi. Treenitunteja kertyi kaikkiaan 703 tuntia, kun viime vuoden tunnit olivat yhteensä 655 tuntia. Niistä juoksutunteja oli 480 tuntia / 3734 km (2013: 310h/2750km) ja fillaritunteja 187 h / 3759 km (2013: 165h/3610km). Muuta treeniä oli noin 25 tuntia salia ja jotain muuta pientä sälää. Vuoden ainoat hiihtokilometrit tuli tehtyä vasta nyt välipäivinä, yhteensä 9 kilsaa ;-) Vuoden nousumetrit olivat yhteensä +116k (Polarilla mitattu). Näistä ei siis ole aikaisemmilta vuosilta dataa, mutta kasvua siinä on varmasti edellisistä vuosista.

Suurimmat ongelmat tänä vuonna liittyivät energioiden imeytymiseen kisojen aikana. Tässä voisikin olla uusi hyvä kehityskohde tulevalle kaudelle. Älkää siis ihmetelkö jos en lenkillä vastaantullessa heti moikkaa takaisin. Mulla on varmaan vaan just suu täynnä pullaa.

Coachin kanssa ennen Sinisterin lähtöä

Vuoden 2015 suunnitelmat

Siirtyminen tasaisilta ultramatkoilta maaston puolelle on ollut kuluneen vuoden suurimpia teemoja. On ollut mahtavaa vaihtelua saada juosta luonnon keskellä nauttien samalla henkeäsalpaavista maisemista ja raittiista ulkoilmasta. Samalla on kisojen ja harjoitusten myötä tutustunut uusiin paikkoihin ja ihmisiin.

Vaatimukset maastossa ja erityisesti vuoristossa ovat kuitenkin jotain ihan muuta kuin tasaisilla ultrilla. Suurin kehityskohde kuluneella vuodella onkin ollut jaloissa ja coressa, jotka on yritetty saada sellaiseen kuntoon, että ne kestäisivät kymmenien tuntien yhtämittaisen rasituksen. Harjoittelussa tämä on näkynyt kuntosaliohjelmassa, jossa on panostettu jalkakyykkyjen ja erilaisten hyppyjen tekemiseen. Myös vatsa, kyljet sekä selkä ovat saaneet huomiota.

Kokonaan uutena harjoitusmuotona on ollut spesifisten mäkitreenien tekeminen esimerkiksi Malminkartanolla, Hyppykalliolla tai ihan tuossa takapihalla. Useamman tunnin mittaiset treenit ovat tuoneet jalkoihin kaivattua kestävyyttä niin alamäkiin kuin ylämäkiinkin.

Vuoden 2015 juoksusuunnitelmat alkoivat hahmottumaan 2014 joulukuun aikana. Tarkoitus oli jatkaa maastokisojen juoksemista, mutta samalla hakea myös uusia kisoja ja haasteita. Samojen kisojen koluaminen vuodesta toiseen ei ole ihan meikäläisen juttu vaikka usein haluaisikin palata takaisin tuttuun ympäristöön. Tosin on kisoja, joissa tulee varmasti käytyä useamminkin kuin kerran, ainakin jos arpaonni antaa myöden.

Joulukuussa suoritettu Hardrock100 arvonta ei tuottanut meikäläiselle toivottua lähtöpaikkaa ensi kesän kisaan. Se olisi ollut selkeä päätavoite ja uusi suuri haaste tälle vuodelle. Mihinkään muuhun kisaan Amerikanmaalla ei tullut haettua, joten kaikki kortit olivat tuon arvonnan varassa. Runsaan prosentin todennäköisyys tulla valituksi ei kuitenkaan realisoitunut, mutta toisaalta seuraavaan kertaa mahdollisuudet paranevat jo huomattavasti.

Joulukuussa huomasin, että Suomessa järjestetään 2015 aikana erillinen Ultra Trail Tour pitkien ultrien osalta. Siihen kuuluvat toukokuussa Karhunkierroksen 160 kilsaa, heinäkuussa Pallas-Hetta 125 kilsaa sekä lokakuussa Vaarojen Ultra 86 kilsaa. Aika vähän koko Ultra Touria on mainostettu tai sitten se on vaan mennyt meikäläiseltä ohi. Joka tapauksessa todella mielenkiintoinen kokonaisuus ja taas vähän uudenlainen haaste tulevalle vuodelle. Lyhyemmällä Buff Trail Tourilla kisataan 2015 nyt toista vuotta. Viime vuonna tuo lyhyt Touri koostui kuudesta osakilpailusta ja se saikin paljon kiitosta osakseen.

Eli tulevan vuoden ykkösjuttu on Ultra Trail Tourin kiertäminen. Ilmoittautumiset Karhunkierroksen ja Pallaksen osalta on hoidettu. Enää tarvitsee jännätä Vaarojen Ultran ilmoittautumisen kanssa. Siinä pitää tunnetusti olla aika nopea, kun kisa menee täyteen saman tien. Kolilla Vaarojen Ultrassa on tullut juostua vuonna 2013 (kisaraportti). Silloin takana oli vasta melko lyhyt harjoituskausi rasitusmurtuman takia. Karhunkierroksella olemme coachin kanssa käyneet vuonna 2007 vaeltamassa, joten se on jossain määrin tuttu. Toivotaan kuitenkin, että lunta on tänä vuonna vähemmän kuin edellisellä kerralla. Pallas-Hetta sen sijaan on ihan uusi kokemus. Tämän vuoden kisasta nähtyjen videoiden perusteella siitä on tulossa aivan uskomattoman hieno kokemus.


Näiden kolmen juoksukisan lisäksi ohjelmassa on elokuun lopussa 24h MM-rogaining kisat Saariselällä, jonne lähdemme coachin kanssa kahdestaan. Näiden lisäksi ohjelmassa on varmaan joitakin lyhyempiä kisoja kuten Loppiaisrogaining viikon päästä, Salpaus-Rogaining toukokuussa ja ehkä joku seikkailukisakin kesällä.

Neuvottelut 2015 Sysikalliosta ovat vasta aloitettu coachin kanssa, joten siitä ei voi vielä sanoa mitään. Niin ja sitten on vielä Mammuttimarssi lokakuussa, joka myös olisi kiva käydä kiertämässä. Nämä varmistuvat kuitenkin vasta myöhemmin, kun näkee miten kausi etenee ja miten intoa ja aikaa riittää niihin harjoitteluun.

Viikko 52 ja Sysikallio100 raportti

Jaahas. Viikko on mennyt Sysikalliosta kotiutumisesta ja ajatukset ovat menneet aika ylös ja alas, ristiin rastiin. Tämänkin raportin olis voinut kirjoittaa aikaisemmin, mutta vähän on pitänyt hautoa ajatuksia ja miettiä tapahtunutta. Aika erilainen raportti olis tullut viikko sitten ja toisaalta aika erilainen raportti tulisi jos sen kirjoittaisi vasta jonkin ajan kuluttua. Ainut mikä on selvää on se, että ajatukset ovat selkeästi vielä olleet Sysikallion nousuissa ja laskuissa.

Mutta jos aloitetaan siitä raportista. Kisaviikko meni normaalisti parin lyhyen ja kevyen lenkin parissa. Puolisentuntia tuli juostua matolla kisaviikolla pariin otteeseen ilman sen kummempaa tunnetta paremmasta tai huonommasta. Mitään sen kummempaa tankkausta en tehnyt kuten en tällaiseen pitkään kisaan muutenkaan tee. Lähinnä mietittiin varusteita ja mahdollisia eteentulevia tilanteita ja niistä selviämistä. Tosin välillä yritettiin panostaa myös tulevaan jouluun.

Leipuri Rusina

Lepoa ennen kisaa ehti saamaan riittävästi, kun kisa alkoi vasta lauantaina. Viime vuonna rutistus alkoi jo työviikon päätteeksi perjantaina. Nyt alla oli kuitenkin hyvät yöunet ja päiväunet. Kisapaikalle savuimme puolisen tuntia ennen lähtöä ja väkeä oli jo paikalla mukavasti. Viimeiset viritykset ja varusteiden vaihdot ja matkaan pääsimme aikataulussa klo 16.

14 rohkeaa ja päätonttu

Eka kierros mentiin kimpassa, tai ainakin se oli tarkoitus. Janne vielä merkkasi samalla reittiä, kun meikäläisellä hermot petti ja lähdin sitten menemään omaa vauhtia. Ei mitään suurempaa eroa syntynyt (ehkä), mutta sain sitten rauhassa nauttia ekan kierroksen jälkeisestä huollosta.

Enää 63 kierrosta

Kisatoimisto

Lämpötila pääsi vähän yllättämään ensimmäisillä kierroksilla, kun nollakelistä huolimatta vaatetusta tuntui olevan aivan liikaa päällä. Juoksin ekat kierrokset samalla vaatetuksella, kunnes jossain vaiheessa oli pakko vähentää. Kova hikoilu aiheutti melkoiset krampit jaloissa, mutta sain ne loppumaan suolaa ja juomista lisäämällä. Samalla kyllä kierrosajat hieman tippuivat.

Reitti oli hyvässä kunnossa. Kallioiden päälliset olivat paikoin jäässä, mutta muuten maa oli pehmeä ja sula. Olin lähtenyt matkaan ilman nastareita, koska jalat eivät kestä niillä juoksemista näin pätkää matkaa. Laskin, että lämpötilan kylmetessä nastarille olisi käyttöä kisan myöhemmässä vaiheessa. Alussa oli siis syytä helliä jalkoja perustossulla.

Varusteiden vaihtoa hymyillen

Jalkakramppien loputtua matkanteko jatkui normaalisti. Vauhti tuntui hyvälle ja eroa raatoauraan tuli tasaisesti. Tauot pysyivät siellä 3-5 minuutin paikkeilla riippuen siitä mitä huoltotoimenpiteitä jouduttiin tekemään.

Jo alkumatkasta tuli liukkaiden kallioiden ja sammalten takia kaaduttua joitakin kertoja, mutta vähän myöhemmin yhdessä alamäessä kaaduin sitten vähän pahemmin. Tulin alas olkapää edellä ja hetken ihmettelyn jälkeen tuntui, ettei mitään sen pahempaa kuin aikaisemmillakaan kerroilla sattunut. Huomasin kuitenkin seuraavassa ylämäessä käsiä käyttäessä, että vasen olkapää ei ihan ole nyt kunnossa. Sama kipu jatkui koko loppukierroksen.

Yöllä jossain vaiheessa alkoi syömisen kanssa olla vaikeuksia. Mikään ei tuntunut oikein maistuvan, mikä ehkä kertoo liian kovasta vauhdista. Sama vaiva on ollut kaikissa tämän vuoden kisoissa. Ihan jotain pientä sekalaista sain syötyä huoltotaukojen aikana, mutta ei mitään suurempaa. Jossain vaiheessa puristin väkisin vähän pastaa alas vatsaan. Ja sain sen vielä pysymäänkin siellä. Yön aikana mustikkakeitto oli hyvä ja sitä sain juotua mukavasti. Katselin kateellisena, kun Antti syö hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä pöydästä löytyi.

Huoltopöytä

Aamulla vauhti oli jo hieman pudonnut ja lämpimän huoltotilan vetovoima lisääntynyt. Huollossa aika venyi ja jokaisen kierroksen jälkeen tuntui olevan jotain erittäin tärkeää huoltohommaa. Jos ei ollut vaatteiden vaihtoa niin piti yrittää syödä tai tyhjentää tossuja kivista tai jotain muuta juoksemista mielenkiintoisempaa.

Aamupuuroa pitkin hampain

Powernäpit aamulla

Jo aamupäivällä kävi selväksi, että pääseminen 64 kierrokseen ei tällä kertaa olisi mahdollista. Coachi vaistosi omat tuntemukseni jo aika varhaisessa vaiheessa vaikka siitä ei ääneen vielä puhuttukaan. Ongelmat olkapään kanssa eivät tulisi helpottamaan kisan aikana, mutta vatsan kanssa oli vielä toivoa. Hidastunut vauhti ei kuitenkaan ollut vielä helpottanut syömistä. Reitin ylä- ja alamäet vaativat voimakasta käsien käyttöä ja niissä yhdellä kädellä eteneminen tuotti kyllä vaikeuksia.

Sunnuntai alkoi valkenemaan, mutta se ei kuitenkaan tuonut toivottua lisäpotkua. Kierroksen 22 jälkeen pidin tunnin tauon, jonka aikana yritin saada vähän nukuttua. Eipä siinä ihan unta ehtinyt saada, mutta lepo kuitenkin. Puhtaiden vaatteiden ja pienen tankkauksen jälkeen matka jatkui. Seuraavien kierrosten mukaan lähti aina joku huoltoporukasta tai muuten mukana olleista.

Taas yksi kierros takana isommalla porukalla

Kello 11 ensimmäisen cut off ajan täyttyessä oli selvää, että kisassa oli mukana enää kolme juoksijaa, Anna Hopia, Nopsakoipi sekä minä. Anna kuitenkin päätti lopettaa kisan 20 kierroksen jälkeen, joten jatkoimme Nopsakoiven kanssa etenemistä kahdestaan. Itse kierrokset olivat edelleen suht nopeita, mutta huoltotaukojen pituudet venyivät entisestään. Oma motivaatio alkoi hiipumaan, kun vatsa ei lähtenyt toimimaan ja tavoite alkoi selvästi olla tavoittamattomissa. Miltein kahden yön ja päivän viettäminen reitillä ei houkutellut lainkaan. Neuvottelimme Nopsakoiven kanssa jokasella kerralla, kun näimme radalla. Itselle oli ihan sama oliko kierrettyjä kierroksia 25 tai 35 siinä vaiheessa, kun päätös lopettamisesta tehtäisiin. Vähän yhden jälkeen iltapäivällä ja 27 kierroksen jälkeen päätin lopettaa kisan. Edes 40 kierroksen kiertäminen ei motivoinut jatkamaan. Aikaa siihen olisi ollut juuri riittävästi. Myös Nopsakoipi lopetti kisan kierrosta myöhemmin.

Mitäs tehtäis?

Aika 21.40, matka 67,5 km, nousua +9450m, kierroksia 27. Lopputulos DNF.

Oliko tämänkertainen Sysikallio100 reitti sitten liian kova? Satamailiselle ehkä, mutta ei missään nimessä 100 kilsan kisaan. Mutta reitti on niin vaativa ja aikarajat niin tiukat, että kovin paljoa vastoinkäymistä ne eivät kestä. Tällä kertaa ei henkiset voimavarat riittäneet puskemaan loppuun kaikkien näiden ongelmien keskellä. Ei vaan onnistunut.

Hyvänä päivänä lyhyemmän reitin voi läpäistä useampikin juoksija. Pidemmälle matkalle pitää jo sattua muutama "pöljäpäivä", että siitä pääsee läpi.

Vaikka kisan aikana vannoin, että 2015 en halua edes kuulla koko tapahtumasta, niin neuvottelut osallistumisesta ollaan jo aloitettu ;-)

Vannomatta paras

Antti Nousiaisen kuvat.
Niiloksen video:

Viikko 50 ja selvät suunnitelmat

Nyt olis toinenkin keventelyviikko takana ja ainoastaan kisaviikko enää edessä. Tästä viikosta tuli lähes kopio edellisestä. Ainoastaan juoksulenkit ovat vähän lyhentyneet tällä viikolla sekä salitreenejä tein vain yhden. Tunteja kertyi runsaat 10, jossa sekä juoksu- että fillarikilsoja 64. Viikon ainut salitreeni meni jo aika maltillisesti ja lähinnä sellaista core-treeniä jalkojen jäädessä rauhaan. Toki kyykkyhypyt tuli tehtyä lopussa kuten aina muutenkin.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä saimme lunta sellaiset 5-8 senttiä ja maisema oli vielä sunnuntain lenkillä Nuuksiossa todella hieno. Aurinkokin taisi hieman näyttäytyä. Alla muutama kuva.

Lauantaista tuli kokonaan välipäivä, kun käytiin kaupungissa katsomassa viimeinen osa Hobbitista. Samalla kävin ostamassa tulevaa Sysikalliota varten ScandinavianOutdoorista vedenpitävät sukat sekä silkkisukat niiden alle. Saattaa olla vähän liian tukeva paketti tossun sisälle, mutta on sitten mukana siltä varalta, että niille tulee tarvetta. Tosin ne silkkisukat oli rikki heti pakettia avatessa, joten ne pitää yrittää vaihtaa vielä ennen kisaa.

Perjantaina mietittiin sitten coachin kanssa vielä tuota tulevaa Sysikallio kisaa. Päätös siitä mille matkalle sinne ollaan lähdössä on pyöritelty tässä pitkin syksyä ja alkutalvea. Ja useampaan kertaan olen jo asian päättänytkin osallistuvani vain lyhemmälle matkalle, mutta aina tuo päätös on tuntunut jotenkin väärältä. Perjantaina sitten juteltiin ja coachikin sitten vähän vastahakoisesti suostui, että lähdemme sille pidemmälle matkalle. Maksimiaika on 64 tuntia ja valvomista tulee enemmän kuin missään edellisessä kisassa. Kovin paljoa ei voi etukäteen asioita suunnitella, mutta varautumista erilaisiin asioihin voi tehdä. Joka tapauksessa ikimuistoinen kisa on tulossa...jos siitä jotain jälkeenpäin muistaa.

Tulevalla viikolla tehdään vielä pari lyhyttä juoksulenkkiä ja yritetään lepäillä mahdollisimman paljon. Kaikki pakkailut kisaa varten pitää vielä miettiä. Onneksi kisapaikalle ei ole kuin 10 kilsaa, joten coachi voi käväistä kotona hakemassa tavaraa, jos jotain kriittistä pääsee unohtumaan.

Viikko 49 ja keventelyt alkaa

Edellisen neljän määräviikon jälkeen edessä on pari kevyempää viikkoa ennen kuin päästään varsinaiselle kisaviikolle. Kevyemmistä viikoista ensimmäinen  sisälsi pientä liikuntaa sunnuntaita lukuun ottamatta kaikkina päivinä. Sunnuntaina pidetty lepopäivä oli ensimmäinen viiteen viikkoon.

Yhteenveto marraskuun treeneistä (by Polar) 

Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Vain keskiviikkona kotiin palatessani tein vähän pidemmän lisälenkin. Tiistaina ja torstaina juoksin töistä kotiin melko rauhallisella vauhdilla. Molempina päivinä olin lounastauolla käväissyt salilla tekemässä lyhyet salitreenit. Tiistaina tein jalkakyykyt, mikä tuntui vielä torstaina kotiin juostessa. Torstaina kotiin juostessa oli hieno täysikuu.

Perjantaina ja lauantaina kävin Nuuksiossa kiertelemässä tuttuja polkuja. Perjantaina sain juosta lampulla ja keli oli suht ok. Lauantaina Itsenäisyyspäivänä taivaalta tuli räntää ja maa oli ihan valkoinen.

Lauantaina illalla tuli myös seurattua 2015 Hardrock100 kisan arvontaa. Olin laittanut syksyllä hakemuksen kyseiseen kisaan, mutta mahdollisuudet päästä mukaan olivat varsin pienet. Hakijoita tuossa "Never" (ei koskaan kisaan osallistuneet) sarjassa oli yli 1100 ja osalla hakijoista oli vieläpä useampi arpalipuke. Paikkoja oli jaossa 47. Todennäköisyys mukaan pääsemiseksi oli 1,33 %. No, tällä kertaa ei päästy mukaan, mutta ensi kerralla onkin sitten kaksi arpalipuketta.

Sunnuntaina tuli tehtyä vähän rästihommia ja lenkki jäi kokonaan tekemättä. Kaupoilla käydessä tuli hankittua samalla varusteita tulevaan Sysikallioon. Hanskoja reissulla tarvitaan useita, varsinkin, jos kylmää ja lunta.

Vähän lämpimämmät gummihanskat

Viikolle kertyi yhteensä vajaat 12 tuntia treeniä. Juoksukilsoja 70 ja vähän enemmän fillaria. Ensi viikko menee varmaan samalla määrällä ja kisaviikko sitten vielä kevyemmin.