Viikko 35 ja UTMB kisaraportti

Huh mikä kilpailu! Eipä voi paljoa muuta sanoa. Oli koko reissu kyllä sellainen kokemus, että ei ihan hevillä unohdu.

Reissuun päästiin pari päivää ennen kisaa keskiviikko aamuna ja perillä Chamonixissa olimme puolen päivän aikaan. Brittifirma Alpybussilta tilattu kuljetus Geneven kentältä suoraan hotellin ovelle toimi luotettavasti ja oli edullinen. Mukana samalla lennolla oli muitakin suomalaisia UTMB:lle lähteviä juoksijoita.

Tapasimme 45 minuuttia ennen kisaa yhteiskuvaan muiden kanssa. Vain Jukka puuttui, mutta myöhemmin selvisi, että Jukka oli hakenut hyvän lähtöpaikan jo pitkälti ennen lähtöä. Tässä muut kisaan lähteneet.

Vasemmalta Tommi, Pekka, Noora, Tomi ja Mikael

Coachin kanssa yhteiskuvassa

Lähtöalue oli aivan tukossa muista juoksijoista, mutta en nähnyt tarvetta lähteä tunkemaan muiden juoksijoiden välistä lähemmäksi lähtöviivaa. Seisoskelimme coachin kanssa lähes lähtöpaikan takana olevan kirkon rappusilla. Siinä vielä viimeiset rohkaisut ja toivotukset ja coachi lähti hakemaan parempaa kuvauspaikkaa. Noin vartti ennen lähtöä alkoi satamaan ja juoksijat alkoivat pukea sateenpitäviä takkejaan päälle. Itse odottelin vielä hetken, mutta jouduin kuitenkin pian itsekin toteamaan tilanteen ja pukemaan takin päälle. Järjestäjät kävivät vielä läpi viimeisiä ohjeita. Musiikki pauhasi korvia huumaavasti ja tunnelma oli sähköinen. Juoksijat seisoivat kiinni toisissaan odottaen malttamattomina matkaan pääsyä. Vettä satoi kaatamalla. GO!

Maali ja lähtöalue (Kuva Merja Ylihärsilä)

Juoksijamassa lähti hitaasti liikkeelle. Tuntui ettei pitkään aikaan tapahdu mitään vaikka lähtö oli jo tapahtunut. Pian pääsimme ottamaan ensimmäisiä askeleita. Nyt piti olla varovainen kaatumisten kanssa. Samoin muiden sauvojen, niitä heilui siellä täällä. Jossain puolen kilsan kohdalla coachi oli ottamassa videolle lähtöä. Siitä vielä viimeiset kannustushuudot ja matkaan. Alku meni rauhassa välillä kävellen ja juosten. Väkeä oli koko tien leveydeltä, eikä tuntunut tarpeelliselta tehdä paljoa ylimääräistä työtä hitaampien ohittamiseen. Sille olisi 168 kilometriä aikaa.

Reittiprofiili ekalta puolikkaalta

Sade loppui hetkeksi aikaa kisan alussa ja päätinkin pysähtyä ottamaan taas takin pois. Moni muukin teki näin. Reitin alku oli melko tasaista laakson pohjaa ensimmäiset 8 kilometriä. Sen jälkeen lähdettiin ensimmäiseen nousuun. Nousussa voimakas sade alkoi taas ja puin takin taas päälle. Ylämäessä sauvat olivat heti apuna nousua tehdessä. Väkeä oli koko soratien leveydeltä. Jossain vaiheessa takaa kuului kovaa jyrinää, kun helikopteri lensi todella matalalla kuvaten juoksijoita. Vastaavia kuvauksia on voinut ihastella muilta UTMB videoilta. Oli aivan mahtava fiilis kelistä huolimatta.

Pekka oli varoitellut etukäteen ekasta laskusta, sen liukkaudesta ja siitä, että siinä kannattaisi vielä säästellä etureisiä. Tulinkin se alas melko varovaisesti, välillä jopa kävelleen. Märkä nurmikkorinne oli paikoin todella liukas ja porukkaa tuli alas mitä erilaisimmilla tavoilla. Jalassa olleet Hokat toimivat yllättävän hyvin, vaikka niiden pohjakuvio on melko vaatimaton. Sauvoilla sai lisäksi haettua vähän tukea alaspäin juostessa. Ensimmäisen vuorenylityksen jälkeen saavuimme Saint Gervais nimiseen kylään 21 kilsan kohdalle. Aikaa oli kulunut 2:53 ja reidet tuntuivat vielä varsin tuoreilta pitkän ja noin 900 vertikaalimetrin alamäen jälkeen.

Siitä matka jatkui noin 23 kilsaa pitkään hivuttavaan ylämäkeen, joka huipentui Col du Bonhommelle noin 2500 metrin korkeuteen. Sade oli tehnyt polusta paikoin todella liukkaan ja mutaa oli parhaimmillaan kuin Jukolan kisakeskuksessa. Askel liukui joka suuntaan ja tuntui ettei ilman sauvoja olisi päässyt minnekään. Ennen vuoren jyrkintä osuutta Les Contaminesin huollossa juttelin hetken Jukan ja JukkaP:n kanssa. Sadetta tuli edelleen taivaan täydeltä. Tässä kohtaa kävi vähän mielessä, että toivottavasti järjestäjät eivät joudu keskeyttämään kisaa, koska keli näytti poikkeavan niin paljon ennusteista. Onneksi keli pysyi plussan puolella eikä sade muuttunut lumeksi, jolloin kisa olisi ollut vaarassa.

Col du Bonhommen ylitys oli juuri niin kivikkoinen kuin muistelinkin sen olevan kahdeksan vuoden takaisella vaellusmatkalla coachin kanssa. Tässä kohtaa huomasin ensimmäistä kertaa Hoka tossujen paksujen pohjien loistavat ominaisuudet. Terävien kivien päällä kävely ei tuntunut yhtään jalkapohjissa vaan pystyin huoletta astumaan normaalisti etsimättä turhaan sopivaa paikkaa askeleille. Lasku Les Champieuxiin oli taas melko varovaista menoa. Tässä kohtaa vertikaalia laskua kertyi noin 1000 metriä. Les Champieuxin isossa huollossa osalta juoksijoilta tarkastettiin varusteita. Itse pääsin tässä kuitenkin ilman tarkastuksia. Matkaa oli nyt takana 50 kilsaa ja aikaa oli kulunut 8:08. Tässä huollossa järjestäjien makkarat ja juustot alkoivat tökkimään eikä geelikään oikein enää maistunut. Vanha kunnon kokis kuitenkin teki kauppansa järkkäreiden nuudelikeiton kera.

Les Champieuxista reitti jatkui aluksi laakson pohjalla kulkevaa tylsää asfalttitietä pitkin kohti Italian rajalla sijaitsevaa seuraavaa vuorenylitystä, Col de la Seigne. Tietä kulkiessa huomasin olevani varsin suosittua juoksu/kävely seuraa. Useat muut tulivat samassa vauhtia hyödyntäen meikäläisen varsin tehokkaan otsalampun valoa. Tässä huomasi varsin hyvin miten paljon ihmiset olivat säästelleet repun painossa valittuaan pienen ja tehottoman lampun. Itselle tehokas lamppu on yksi reissun tärkeimpiä tavaroita. Nousu Seignelle oli jo aika vaivalloista. Ylhäällä oli jonkin verran sumua, josta järjestäjät olivat varoitelleet. Hyvällä lampulla ei ollut kuitenkaan vaikeuksia löytää seuraavalle heijastimella varustetulle reittimerkille. Ylhäällä huipulla järjestäjillä oli pari telttaa sekä "lasikoppi", jossa joku juoksija näytti lepäilevän makuulla. Se oli varmasti tarkoitettu huonossa kunnossa oleville juoksijoille hetkelliseksi suojaksi. Lasku tästä eteenpäin Lac Combalille oli melko helppoa. Huomasin laskujen onnistuvat hyvin ja ihan ok vauhdilla vaikka pelkäsin Hoka tossujen syövän voimia reisistä. Lac Combalin jälkeen oli edessä neljäs vuorenylitys, tosin vain 500 vertikaalimetriä.

Sen jälkeen lähdettiin piiitkään laskuun Courmayeuriin. Kuten kahdeksan vuotta sitten lasku oli erittäin pitkä ja jyrkkä, joka teki etenemisestä hidasta ja vaivalloista. Vertikaalipudostusta oli noin 1200 metriä. Courmayeurissa odotti kuitenkin coachi, joka oli tullut järjestäjien kuljetuksella huoltoon. Siellä odotti myös kisan ainut dropbägi ja siinä kuivia vaatteita ja muita varusteita. Riisuin vasta täällä sateenpitävän takin, jonka olin pitänyt päällä koko yön. Vaihdoin kuivan paidan ja pakkasin takin reppuun. Lisäksi otin mukaan vähän geeliä, aurinkolasit, soittimen ja lippiksen. Tossuja tai sukkia en vaihtanut. Ne toimivat niin hyvin, ettei niihin tarvinnut nyt puuttua. Laskeskelin myös tässä vaiheessa, että maaliin pääsy venyy sen verran pitkälle seuraavan yön puolelle, että päätin pitää tehokkaamman lampun mukana repussa. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa toiselle yölle mukaan pieni ja kevyt lamppu, koska tarkoitus ei ollut viettää siellä paljoakaan aikaa. Miten väärässä sitä voikaan olla. Courmayerissa sain vaivoin syötyä vähän pastaa ja jonkun suolakeksin. Couchin valettua uskoa hommaan lähdettiin kuitenkin hitaasti liikkeelle. Aurinko alkoi valaista kunnolla.

Courmayerin huollosta tulossa

Juoksuaskeleiden tapailua tauon jälkeen

Reittiprofiili toiselta puolikkaalta

Courmayeurista alkoi vajaan tonnin nousu, joka sujui yllättävän hyvin musiikkia kuunnellen (Sokka Irti). Ylhäällä odotti yksi reitin hienoimpia paikkoja, kun Courmayerin kaupunki ja Mt. Blancin tunnelin suuaukko näkyivät alapuolella. Siitä jatkoimme vuoren rinnettä helppoa polkua, jossa päästiin taas vähän juoksun makuun. Aurinko paistoi jo aika korkealla ja alkoi lämmittää. Irtohihoja sai alkaa laskemaan vaikka sitten välillä taas tuuli tuntui yllättävän kylmältä. Seuraavan huoltopisteen kautta Arnuvassa aloitimme nousun Grand col Ferretille ja samalla siirtymisen Sveitsin puolelle. Vuoren toisella puolella oli helppoa laskettelua vuoren rinnettä La Foulyn kylään.

Tarkoitukseni oli pitää pidempi tauko La Foulyssä, koska seuraava huoltoväli olisi 14 kilsaa ja nyt oli sellainen olo, että energialle olisi tarvetta. Sain syötyä pari appelsiinilohkoa, pari suolakeksiä, nuudelikeittoa ja kokista. Lähdin liikkeelle, mutta vain 100 metriä huoltoteltan jälkeen oksensin kaiken läheiseen kukkapenkkiin. Hetken mietin pitäisikö palata takaisin uusintatankkaukseen, mutta se ajatus johti vain uuteen oksennusrefleksiin, joten päätin jatkaa matkaa. Olihan mukana 5dl elektrolyyttijuomaa ja 5dl vettä. Jälkeenpäin epäilen syömieni kahden appelsiinilohkon saattaneen vaikuttaa oksentamiseen.

Reitti oli alussa onneksi helppoa loivaa alamäkeä ennen nousua Champex Laciin. Ennen nousua reitti kulkee pienen kylän läpi, jossa päätin pistäytyä baarissa. Tilasin lasillisen maitoa ja ostin mukaan vielä jonkin suklaatuutin. Sitä syömällä lähdin nousemaan arviolta 400 metrin vertikaalinousua Champex Laciin. Maito ja jäätelö pysyivät sisällä ja sain niistä hieman lisää energiaa. Aikaa tähän 14 kilsan väliin kului 2.50 vaikka nousua ei ole kuin tuo 400 metriä. Hidasta tekemistä. Tästä eteenpäin en enää syönyt mitään huoltopisteissä. Repussa kantamani geelit ja suklaatkin saivat olla ihan rauhassa. Edessä oli kisan kolme viimeistä isoa nousua, joista jokainen noin 700-900 metrin luokkaa.

Energianpuutteen takia nousut olivat raskaita, mutta alamäet pystyin vielä tulemaan olosuhteisiin nähden hyvää vauhtia. Etureidet olivat todella hyvässä kunnossa. Ympärillä pyöri samoja juoksijoita, joita ohiteltiin puolin ja toisin riippuen miten ylä- ja alamäkeä jaksoi kulkea. Toiseksi viimeiselle vuorelle noustuani, piti lamppu laittaa päälle. Matkaa maaliin oli noin 25 kilsaa. Ilma oli kuitenkin lämmin, eikä edes energiahukan takia takille ollut vielä tarvetta.

Viimeinen vuorenylitys oli koko reissun vaativin. Maasto oli kaikkea muuta kuin polkua, enemmän se oli kivikkoa ja kalliota eikä polkua olisi pystynyt seuraamaan ilman järjestäjien heijastinmerkkejä. Kivistä oli rakennettu korkeita portaan tapaisia rakennelmia, joita sai puskea ylös ja alas. Vähän ennen korkeimmalle kohdalle tuloa oli puettava vielä takki päälle kylmän tuulen takia.

Sitten vähän kello kahden jälkeen yöllä juostiin jo Chamonixin katuja. Coachin kanssa juostiin sitten yhdessä viimeiset sadat metrit ja samalla maaliin. Oli hieno tunne tulla yhdessä maaliin ja saada urakka hoidettua.

Coachin kanssa maaliin (Kuva Merja Ylihärsilä)

Onnellinen (Kuva Merja Ylihärsilä)

Maalissa (Kuva Merja Ylihärsilä)

Paljon tuli taas uutta kokemusta näistä vuorikisoista. On nämä ihan erilaisia kisoja kuin tasamaalla käydyt karkelot. Ehkä suurin ilonaihe oli kuitenkin uusien Hoka Stinson tossujen soveltuvuus pitkille matkoille. Jalkapohjien kanssa ei ollut mitään ongelmaa edes lopussa vaan pystyin astumaan vielä viimeisessä vuorenylityksessä terävien kivien päälle ilman mitään kipuja.

Hokat maalissa (Kuva Merja Ylihärsilä)

Myös reidet kestivät mukavasti kaikki alamäet loppuun asti. Ylämäissä voimaa olisi pitänyt olla enemmän, mutta ongelmat siellä johtuivat ehdottomasti energianpuutteesta. Muuten tavarat kestivät ja toimivat hyvin.
Alla vielä järjestäjien sivuilta otettu taulukko väliajoista, joista selviää myös taukoihin vietetty aika.

Väliajat

Alla vielä vähän kuvia ja linkkejä.
Merjan kuvat. Omat kuvat sekä video vasta tulossa.
Kestävyysurheilun uutisointi UTMB:ltä.
Linkki tuloksiin.

Suomalaiset TDSläiset vasemmalta: Jouko, Anni, Tuula, Anssi ja Ilkka

Kaikki suomalaiset UTMBläiset alkaen Jukasta

Maailman kovimman vuoristoultran hienosti selättäneet Janne ja Antti

Urakka alkaa olla ohi...nautiskelua

Yhteiskuvassa Antonin kanssa

Yhteiskuvassa Ikerin kanssa

Kiitokset kaikille mukana olleille suomalaisille hienosta matkaseurasta. Jossain vaiheessa uudestaan?

Viikko 34 ja odottelua

Miten on taas vaikeaa tämä kisan odottelu ja vain oleminen ilman kunnon treeniä. Olis niin kivaa viettää aikaa treenaten ja ulkoilmasta nauttien. Nyt kun kesän helteet ovat ohi ja syksy tekee toden teolla tuloaan. Mutta pari viikkoa ennen kisaa on pakko lyödä jarrut päälle ja alkaa keräillä voimia tulevaan koitokseen. Voimia tosiaankin tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka on ollut kovia kisoja ennenkin niin tuleva UTMB on varmaan yksi niistä kovimmista, ellei kovin.

Mennyt viikko onkin siis ollut sellaista lyhyttä ja pientä liikuntaa, johon on väliin mahtunut kaksi lepopäivääkin. Maanantai-ilta meni Ravitsemustieteiden tentissä, joka muuten meni aika hyvin. Alkavalla lukukaudella on vielä kaksi kurssia ja sitten on homma siltä osin paketissa. Tiistaina ja torstaina kävin fillarilla töissä. Olin liikkeellä coachin maastopyörällä, kun keli oli aika sateinen eikä omaa kilpuria raaski sateeseen ottaa. Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Olin varautunut vedenpitävällä takilla, mutta vettä ei tullut. Sen sijaan takki piti kosteuden sisällä, joten olin aivan läpimärkä kuitenkin. Mutta ei tullut ainakaan kylmä, mikä oli pääasia.

Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa vajaan tunnin rennon lenkin. Lauantai oli lepoa ja sunnuntai taas sama vajaan tunnin rento lenkki järven ympäri. Siihen päälle vielä lyhyt core-treeni ja coachin hieronta tekivät hyvää koko kropalle.

Viikolle yhteensä 6,5 tuntia kevyttä treeniä. Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä pari lyhyttä lenkkiä, ensimmäinen kotona ennen keskiviikon reissupäivää ja toinen sitten Chamonissa päivä ennen kisaa.

Muuten viikolla ollaan tehty jonkin verran pakkaushommia. Kisakamoja ollaan taas keräilty ja oikein vaa'an kanssa ihmetelty paljonko se reppu nyt oikein painaa. Pakollisia tavaroita on aika paljon ja osa tavaroiden ominaisuuksista on tarkkaan määritelty. Esimerkiksi pitkähihainen lämmin aluspaita pitää olla vähintään 180 gramman painoinen. Vähän joutuu kaappeja penkomaan kaiken löytääkseen ja välillä ollaan sitten hankittu uuttakin. Reppu oli taas sellainen tavara, joka sitten tuli hankittua. Aikaisemmasta on tosiaan vain pitkälti toistakymmentä juoksureppua, mutta yhtään ei tuntunut sopivalta tälle reissulle tietenkään. Nyt ostettu UD:n PB-reppu on samaa sarjaa kuin edellinen, mutta astetta isompi. UTMB tavarat olisivat mahtuneet tuohon pienempäänkin, mutta se olis kuitenkin ollut vähän turhan tiukka. Nyt tilaa on mukavasti ja kamerankin saa hyvin tuohon etutaskuun. Repulle tulee painoa noin 4-5 kiloa, kun mukaan laskee litran verran juotavaa.

Uusi Ultimate Directionin PB reppu

Kisakamat taas pakattuna.

Kisaviikolle on luvattu paljon sateita, joten hyvin pitää varustautua tulevaa koitosta varten. Lämmintä vaatetta lähtee mukaan vähän enemmän kuin suunniteltiin, jotta kisakamoihin voi sitten laittaa vaikka vähän extraa. Omia syömisiä en ota paljoa mukaan vaan tarkoitus olisi tulla toimeen järjestäjien juustoilla ja makkaroilla.

Viikonloppuna kisattiin jo perinteinen Peräkylän Ponnistuksen järjestämä Masokistin Unelma. Masokistin Unelma on vanhin Suomessa samassa paikassa ja saman seuran toimesta järjestetty ultrajuoksu. Kisasta ja tuloksista enemmän PePorttaalissa.

Muutaman viikon takaisesta Sinister 7 kisasta on vihdoinkin saatu video aikaiseksi. Siitä tuli aika pitkä 15 minuuttia, mutta siinä onkin aika paljon materiaalia dokumentointitarkoituskella. Ja kanadalaisia ystäviämme varten mukana on vähän tekstitystä englanniksi.



Niin ja olihan se Evon seikkailuvideokin saatu vihdoinkin aikaiseksi. Jussin kanssa oltiin siis heinäkuussa Evolla seikkailemassa, mutta harmittavasti akku ei kestänyt yhtä kauan kuin meidän kisamme. Ensi kerralla pitää ottaa vielä varaparisto mukaan tai kulkea vähän nopeammin.


UTMB:n seuraaminen koneen äärestä pitäisi onnistua melkoisen hyvin. Kisasta lähetetään videokuvaa koko kisan ajan, jota voi seurata. Lisäksi väliaikapisteitä on runsaasti ja niistä pitäisi tulla tietoa, kun kukin kilpailija ohittaa ko pisteen. Tässä vielä lyhyt teaseri UTMB:stä.


Teaser Ultra-Trail du Mont-Blanc® 2014 by UltraTrailMontBlanc

Viikon päästä ollaan jo viisaampia kisan onnistumisesta omalla kohdalla.

Viikko 33 ja treenit treenattu

Alkuperäinen suunnitelma oli treenata vielä tämä viikko kovaa ja jättää keventelylle vain vajaat kaksi viikkoa. Näin jyrkästi en aikaisemmin kisoihin ole tullutkaan ja vähän alkoi pelottaa tuo lyhyt keventelyaika ennen UTMB:tä. Siksi tästä viikosta tulikin vähän sellainen kompromissi, että tein vielä yhden pitkän harjoituksen, mutta viikonloppuna meni jo peruslenkkien merkeissä.

Maanantaina kävin fillarilla töissä ja illalla tulin kotiin pienen extralenkin heittäen. Illalla vielä voimatreeni polttopuita kantaen. Tiistaille olin suunnitellut pitkän harjoituksen. Lähdin suoraan töistä juosten suorinta tietä Bemböleen, josta juoksin viime vuoden Sysikallio100 reittiä pohjoiseen. Sen jälkeen metsiä pitkin Oittaalle ja Pirttimäkeen. Välillä olin hiukan hukassa, mutta löytyihän se Pirttimäki sitten lopulta. Siitä jatkoin Reitti2000 pitkin Solvallaan, jossa kävin hakemassa lisää juotavaa. Siitä sitten NC-reittiä Haukkalammen suuntaan. Swinhilliillä vielä pari viikkoa sitten olleet multakasat oli tasoitettu ja rinne oli nyt hyvässä kunnossa. Tosin rinteen alaosa oli vielä korkean heinän vallassa. Haukkalammella juomapulloa täyttäessäni Peräsmies Pasi sattui paikalle samaan aikaan. Pasi oli osallistumassa Firmaliigaan. Muutama muukin tuttu tuli vastaan. Siitä jatkoin matkaa takaisin NC-reitille ja lähdin juoksemaan kohti Kattilaa ja sen jälkeen NC-reitin länsipuolelle. Kello alkoi kuitenkin olla sen verran paljon, että päätin jättää Soidinsuon kiertämisen väliin. Sen jälkeen Siikarannasta vielä viimeiset kilometrit tietä pitkin kotiin. Aikaa kului noin 4:45 ja matkaa tuli 42 kilsaa. Selässä oli reppuun pakattuna kaikki UTMB:n pakolliset varusteet mukia lukuun ottamatta. Juoksu tuntui hyvälle vielä lopussakin.

Keskiviikkona kävin töissä taas fillarilla rauhallisesti rullaten. Jalat tuntuivat vähän raskailta eilisen jälkeen. Illalla en sitten muuta tehnytkään. Torstaina olin taas fillarillla liikkeellä.

Loppuviikko meni melko rennosti ja tulevaa kisaa varten kevennellen. Perjantaina pidin kokonaan lepoa ja lauantai meni osittain autossa istuen ja lyhyitä spurtteja tehden. Mielenkiintoista hommaa. Sunnuntaina tein runsaan parin tunnin lenkin Nuuksiossa. Oli todella hieno ilma, vähän jo syksyä ilmassa, mutta aurinkoista ja täysin tuuletonta.

Viikolle kertyi runsaat 12,5 tuntia treeniä. Paljoa ei ehtinyt treeniä kerätä Sinister7:n jälkeen, mutta eihän siinä montaa viikkoakaan ollut. Vuoden alusta asti laskettuna on nyt kasassa runsaat 80k nousumetrejä. Aikaisemmista vuosista ei ole tarkkaa tilastoa, mutta arvelisin tämän olevan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, kaksi tai kolme kertaa enemmän. Juoksukilsoja ei ole kertynyt kuin 2400 km ja kokonaistreenitunnitkin (425 h) on hieman viime vuotta (455 h) jäljessä tässä vaiheessa. Tosin harjoittelua on muutettu aika radikaalisti tälle vuodelle, kun panostus on enemmän tuolla polkupuolella. Viime vuonna tunteja kertyi mukavasti hiihtämällä, mutta tänä vuonna tuota mahdollisuutta ei ollut.

Alkaneella viikolla ei mitään pidempää lenkkiä enää ole ohjelmassa, sellaista pientä tuntuman ylläpitämistä. Reissuun lähdetään runsaan viikon päästä ja kisa alkaa perjantaina 27. elokuuta.

Suomen Mårten Boström sijoittui hienosti kahdeksanneksi Alpeilla järjestettävässä Sierre-Zinalin vuorikisassa. Voiton vei Espanjan Kilian Jornet, mutta Mårten ei hävinnyt Kilianille kuin vajaat kahdeksan minuuttia runsaan 30 kilometrin reitillä. Tämän lähemmäs Kiliania ei suomalaisjuoksija taida päästä vähään aikaan, joten todella mahtava suoritus. Måren ajatuksia kisasta voi lukaista hänen sivuiltaan. Lisäksi löytyy Kestävyysurheilun uutisointi tuloslinkkeineen.

Loppukauden vuorikisoihin valmistautuvat Janne, Antti ja Juha olivat perinteisellä valmistautumistreenillä Alpeilla. Jannen blogista voi lukea raportti hänen, Juhan ja Antin AVAC-reissusta.

Viikko 32 ja toinen treeniviikko

Kulunut viikko on mennyt aika samalla konseptilla kuin edellinenkin. Määrää olen hieman yrittänyt nostaa ja yhden pitkän lenkin sijaan kävin lauantaina Malminkartanon Jättärillä tekemässä nousuja. Lisäksi ajattelin viikon alussa yrittää saada sekaan vielä yhden vetoharjoituksen.

Alkuviikosta mentiin työmatkojen ehdoilla. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja illalla kotiin tullessa suunniteltiin vielä pari tuntia yhtä loppuvuoden kisa. Alkaa palaset olla melkolailla tiedossa. Enää tekeminen puuttuu.
Tiistaina kävin töissä juosten. Aamulla juoksu kulki kuin unelma ja juoksin sitten vähän reippaammin. Päivällä lounastauolla käytiin Pasin kanssa salilla. Hyvä treeni ja loppuun vielä vähän normia pidemmät hypyt. Illalla juoksin kotiin vähän pidemmän kaavan mukaan. Lämpötila oli yli 30 astetta. Nam.

Keskiviikko torstai oli taas pari-päivä. Eli aamulla fillarilla töihin ja illalla juosten kotiin. Seuraavana aamuna juosten töihin ja illalla fillarilla takas. Torstaina kävin vielä fillaroinnin päätteeksi tekemässä saman vetoharjoituksen jota tein tuossa alkukesästä. Eli 10 minuutin vetoa yhden minuutin palautuksilla. Juoksu kulki todella hyvin eikä vedot tuntuneet lainkaan pahoille edes lopussa kuten normaalisti. Olis mennyt varmaan muutama lisääkin. Lopussa alkanut ukonilmakaan ei haitannut, kun lämmintä kuitenkin riitti.

Perjantaina kävin töiden jälkeen Nuuksiossa kiertämässä runsaat pari tuntia. Ihan peruslenkkiä paitsi, että juoksin NC-reitin alkua Korpinkierrokselle. Se tekee lenkistä vähän pidemmän, mutta samalla pystyy vähän välttämään tuota asfalttia. Tämä reittimuutos pitääkin ottaa nyt vakio-ohjelmaan.

Lauantaina olikin sitten vuorossa Malminkartanon mäkitreeni. Tarkoituksena oli olla mäellä nelisen tuntia ja tehdä nousuja jyrkkään fasaanimäkeen ja juosta alas vähän loivempaa ja nopeampaa reitti. Koko rinne oli fasaaninousua lukuun ottamatta kasvanut lähes umpeen ruohosta ja muusta. Ekat pari tuntia jalassa oli SpeedCrossit ja toisella puolikkaalla Hokan tossut. Ne tuntuvatkin yllättävän hyviltä eikä lainkaan kömpelöiltä kuten etukäteen ajattelin. Ainoastaan tossun kärjessä oleva päälikangas on sen verran kova, että se vähän painoi varpaita noustessa mäkeä.

Kettu fasaaninousussa

Sunnuntai meni aluksi puuhommissa, jonka jälkeen kävin vielä kiertelemässä vajaan parin tunnin lenkin. Illalla coachi vielä hoiti jalat kuntoon. Viikolle kertyi 18,5 treenituntia, jossa runsaat 14 tuntia tossuilla. Tulevaa viikkoa pitää vielä miettiä voinko tehdä ihan täyden kovan viikon vielä tässä vaiheessa. Tunne on kuitenkin kropassa hyvä, joten saa nähdä. Ehkä aloitan jo ensi viikonloppuna keventelyt tulevaa varten. Mennään päivä kerrallaan.

Videot koko kesältä on vielä vaiheessa, mutta kunhan tässä jossain välissä löytyy enemmän aikaa niin filmituotantokin pääsee taas kohta jatkumaan.

Alla vielä hauska Hardrock100 aiheinen video

Viikko 31 - työt ja treeni jatkuu

Viime viikon lepuuttelun jälkeen aloitin tällä viikolla kolmen viikon treenijakson tulevaa kisaa varten. Tarkoitus olisi saada kolmen viikon aikana kasaan 16-18-20 treenituntia. Siihen sisältyy neljä avaintreeniä, joista pari treeniä on pidempiä lenkkejä ja pari mäkitreeniä. Sinisteristä on nyt kulunut 3,5 viikkoa, joten palautuminen siitä on jo siinä vaiheessa, että harjoittelun voi aloittaa. Toisaalta tämän harjoitusjakson ja UTMB:n väliiin jää vain puolitoista viikkoa, joka voi olla aika vähän. Eli aika jyrkästi tullaan taas kisaan. Käykääpä muuten lukemassa Trailplodderin hyvä kirjoitus tulevasta UTMB:stä.

Alkuviikko meni työmatkaulkoilun merkeissä. Maanantaina juosten kotiin ja tiistaina-keskiviikkona pyörä-juoksu-paripäivä. Torstaista tuli lepopäivä, joka meni muiden asioiden parissa. Perjantaina tein vain puolentoistatunnin lenkin Nuuksiossa, vähän huomista pitkää lenkkiä silmällä pitäen.

Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki ja samalla ensimmäinen neljästä avaintreenistä. Lähdin heti aamulla kiertämään Nuuksio Classikin reittiä. Reppuun oli pakattu vähän enemmän painoa ja juomaa piti olla mukana kuuman kelin takia ylimääräistä. Eka kymppi meni hyvin, noin vitosen kohdalla olleet useat kaatuneet puut oli korjattu kesän aikana pois. Isompi yllätys odotti kuitenkin Swinghillin mäessä, jossa rinne oli paikoin lähes kasvanut umpeen ja ylempänä mäessä oli suuria multakasoja odottamassa levittämistä. Ilmeisesti rinteen profiilia ollaan muutamassa tai sitten rinteeseen tuodaan vaan lisää maa-ainesta pidemmälle matkalle. Myös lähtölavan taakse oli tuotu lisää maata. Toivottavasti rinne saadaan parempaan kuntoon ennen NC-kisaa. 

Siitä matka jatkui ja lämpötila alkoi hiljalleen nousta. Reitin itäinen osa meni yllättävän helposti vaikka se yleensä tuntuu kaikkein raskaimmalle. Vajaan 30 kohdalla piti poiketa Haukkalammella hakemassa lisää vettä ja samalla join kokispullon.  Loppu meni melko rauhassa juosten. Lämpötila ei missään vaiheessa noussut liian kuumaksi. Siikajärvelle tullessani kävin uimassa ennen kotiin fillarointia. Reissuun meni aikaa vähän runsas viisi tuntia. Kotona coachi oli myös valmistautumassa Ranskan –reissuun, kun kotona odotti Fondue-illallinen.

Sunnuntaina kävin juoksemassa Nuuksiossa puolentoistatunnin lenkin ja siihen vielä lyhyt kuntopiiri päälle. Jalat tuntuivat kevyiltä eilisestä pitkästä lenkistä huolimatta. Viikolle kertyi yhteensä 15,5 tuntia treeniä, jossa 12,5 tuntia juoksua. Coachi teki lyhyet hieronnat maanantaina ja sunnuntaina.

Tällä viikolla olen ehtinyt juosta vähän noilla uusilla Hoka Stinson tossuilla. Kuten viime kerralla kerroin antavat ne hyvän suojan juoksureitillä olevilta juurakoilta ja kiviltä. Nyt parilla pidemmällä lenkillä olen kuitenkin huomannut, että etureidet joutuvat jotenkin kovemmalle näiden tossujen kanssa. Aluksi luulin sen johtuvat viime viikonloppuna Peräsmieskisojen huollossa seisoskelusta, mutta ei se ehkä siitä johtunutkaan. Tossujen pehmeä pohja taitaa vaikuttaa jotenkin niin, että voimansiirto häviää ainakin osittain ponnistusvaiheessa. Työtä joutuu tekemään enemmän. Tai sitten näiden tossujen kanssa pitää vain tottua juoksemaan. Ovathan ne sen verran erilaiset muihin tossuihin nähden. Olin hieman toivonut voivani juosta näillä ainakin osan UTMB:stä, mutta taitaa aika loppua kesken tottuakseen tarpeeksi näihin.

Tässä vielä linkki Kestävyysurheilu.fi sivuston uutisoimaan NUTS Midnight Sun Trail kisaan sekä tietysti viralliseen kisavideoon:

Ja lisäksi vielä muutama linkki eri uutisointeihin ja raportteihin liittyen viikko sitten kisattuun Peräkylän Peräsmieskisaan.
Teron uutisointi Kestävyysurheilu.fi puolelta.
Markon kisaraportti. Pasin kisaraportti.
Eka Vekara kisaraportti ja Pekan kisaraportti.

Ensi viikonloppuna kisataan Hailuodossa järjestyksessään seitsemäs Retki-Rogaining kisa. Omalta ja coachin osalta kisa jää valitettavasti väliin, koska se on liian lähellä tulevaa UTMB kisaa. Palautuminen siitä vaatisi kuitenkin pari viikkoa ja sen ajan voi käyttää paremmin hyväksi tekemällä pari hyvää pitkää mutta vähemmän rasittavaa treeniä.

Viikko 30 ja lepuutusta

Viime lauantaina kisattu Evo multisport oli taas hyvä kisa, jossa kuitenkin oman suorituksen osalta oli muutama parannettava asia. Muutama juttu vielä itsellekin opetuksena:
- varusteita pakatessa edellisenä iltana kannattaa ottaa muutama ylimääräiseltä tuntuva varuste mukaan. Mieli saattaa muuttua kisan alla. Pyöräilyhousut on muuten pyöräillessä hyvä juttu.
- kaikki jaettavat kartat kannattaa pitää mukana kaiken aikaa. Näin maastoa voi tarkastella usealta kartalta, mikäli etäilee järjestäjien tehneen "pieniä muutoksia" osaan karttoista.

Evon jälkeen viikko on mennyt rauhassa kotona ja samalla viimeistä lomaviikkoa viettäen. Treenipuolella ensimmäinen merkintä saatiin vasta torstaina, kun kävin leppoisalla vauhdilla kiertämässä Nuuksiossa runsaan puolentoista tunnin lenkin. Lämmintä riitti, mutta ei kuitenkaan liian lämmintä. Perjantaina tein saman lenkin vähän aikaisemmin aamulla. Päivällä hoidettiin muutamia pakollisia asioita ja illaski suuntasimme Tammisaareen hoitamaan Peräsmieskisojen huoltoa. Kyseessä oli siis PePon järjestämä Peräkylän Peräsmieskisat, jossa tarkoituksena oli suoriutua kahdesta triathlonin täysmatkasta (7,6 km uinti, 360 km pyöräily ja 84,4 km juoksu) vaaditun maksimiajan (48 h) puitteissa.

Paikalla oli seitsemän kisaajaa, jotka olivat uskaltaneet ottaa haasteen vastaan. Uintiosuus (7,6 km) jäi meiltä näkemättä, mutta pyöräilyosuudelle ehdimme hyvin mukaan. Pyöräilyssä kilpailijat kiersivät ensin 20 km lenkin, jonka jälkeen he kiersivät 10 kertaa 34 km lenkin. Aikaa 34 km lenkin kiertämiseen meni noin 1.10 - 1.20 h kaverista riippuen. Päivällä keli oli paahtavan kuuma ja vielä illallakin lämpötila oli kesäisen korkea. Tuulta ei juurikaan ollut.

Kisaa oli todella mielenkiintoista seurata vaikka kilpailijoita oli niinkin vähän. Myös huoltopuolella oli pieni porukka huolehtimassa kisan järjestelyistä. Ehkä juuri siksi kaikki kilpailijat ja huoltajat ehtivät tulla niin tutuiksi kisan aikana ja tunnelma oli todella hyvä ja leppoisa kaiken aikaa. Kaikki huolsivat ja auttoivat toisiaan ja koko tapahtuma meni ilman mitään kommelluksia. Kun vielä kilpailijat olivat hämmästyttävän hyväntuulisia koko kisan ajan niin hauskaa riitti koko ajaksi.

Myös kisan tulostaso oli huippuluokkaa. Uinnin ja pyöräilyn jälkeen kärjessä menivät Tero Hyppölä ja Pasi Laaksonen vain noin kahdeksan minuutin erolla. Juoksuosuudella miesten välistä ero tuli kuitenkin lisää ja Tero voitti selvällä marginaalilla. Kolmas sija meni järjestävän seuran Eka Vekaralle.

Tulokset:
1. Tero Hyppölä 24.32.14
2. Pasi Laaksonen 26.24.10
3. Sarvijoen Eka Vekara 27.00.55
4. Marko Forsell 27.18.36
5. Pekka Castello 29.10.09
6. Tenolan Verkonpaino 29.29.29
7. Jussi Pikkarainen dnf (juoksuosuudella runsaan 50 km jälkeen)

Alla vielä muutama kuva kisasta:

Tero tulossa pyöräilyn huoltopisteelle

Pasi huoltopisteellä

Eka Vekara

Verkonpaino

Marko

Jussi

Pekka

Tero ja Outi

Loput kuvat löytyvät täältä. Ja Teron oma kisaraportti.

Viikonlopun aikana on myös jatkettu TTF sarjaa, kun vuorossa oli Pallaksella käytävä 55 km kisa. Kuten Bodomin kisassa niin tässäkin nähtiin miesten järjessä melkoista eksyilyä reitin varrella. Viime vuoden Nuuksio Classikin voittanut Mononen korjasi kuitenkin potin eksymisestä huolimatta. Naisten sarjan voitti selkeällä marginaalilla Maija Oravamäki. Myös pidemmällä 125 km matkalla kisattiin samoilla seuduilla. Siinä miesten sarjan voiton vei Markus Juvala ja naisissa Laura Salminen. Tulokset. Järjestäjinä toimi pohjoisen polkuexpertit - NUTS. Tässä vielä JanneH kisaraportti.

Elokuussa juostavaan PTL:ään valmistautuvat Janne ja Antti sekä TORiin valmistautuva Juha ovat kiertämässä Euroopan vuoria parin viikon ajan ennen tulevia kisoja. Reissu alkoi viime sunnuntaina ja sitä voi seurata parhaiten kavereiden twitter-tileiltä. Tarkempi kuvaus reissusta löytyy Jannen sivuilta.

Kanadasta hankittuja tossuja olemme molemmat coachin kanssa päässeet ja ehtineetkin kokeilemaan. Omat Hoka One tossut tuntuivat tänään runsaalla parituntisella polkulenkillä yllättävän hyviltä. Tossut eivät olleet lainkaan kömpelöt ja vaimennusta oli huomattavasti enemmän kuin muissa tossuissa. Yritin juosta kaikkien terävien kivien ja juurien päältä, mutta eipä juurikaan tuntunut jalkapohjissa. Kotona mittasin tossujen painoja keskenään ja tulos oli aika yllättävä. Yksi Hoka kenkä painoi 371 grammaa kun vastaava paino Salomonin Speedcross kengällä oli 356 grammaa. Eli huomattavasta kokoerosta huolimatta painossa ei juurikaan ole eroa. Coachin ostamat Cloud tossut tuntuvat myös juostessa hyviltä. Niitä kannattaa käyttää kuitenkin vain päällystetyillä teillä sillä ne keräävät hiekkateiltä tuntuvan määrän kiviä pohjakuvioinnin sekaan. Myyntiargumenttina käytetty keveys saa tässä kohtaa pienen kolauksen.

Mennyt viikko oli omien treenien osalta palauttelua viime viikonlopun seikkailukisasta sekä lepäilyä tulevaa varten. Nyt alkaa lyhyt kolmen viikon mittainen treenijakso, jonka aikana on tarkoitus tehdä vielä muutama avaintreeni ennen elokuun UTMB-kisaa. Ohjelmassa on pari pitkää treeniä sekä pari noustreeniä. Varusteiden osalta homma alkaa olla melkolailla kasassa.

Viikko 29 ja Evo multisport

Paljon on ehtinyt taas viikossa tapahtua. Vielä alkuviikosta oltiin Edmontonissa ja aloiteltiin hiljalleen lenkkeilyä Sinister7 kisan jälkeen. Lämpötilat olivat aamulla herätessä alle 20 asteen, mutta jo pari tuntia myöhemmin ulkona tarkeni jo mukavasti. Iltapäivällä lämpötilat huitelivat yli 30 asteen.

Maanantaina juoksin puolentoistatunnin lenkin joenvarressa kulkevia polkuja ja samalla otin reitiltä vähän videota. Reidet tuntuivat taas asteen paremmilta ja juoksu muutenkin hyvälle. En kuitenkaan löytänyt etukäteen kartasta etsimääni polkua. Lenkin jälkeen tutkin kartan vähän tarkemmin ja olinkin etsinyt polkua väärältä puolelta jokea. Tiistaina tein uuden yrityksen löytää haluamani polku ja kyllähän se sieltä sitten löytyi. Eli taas löytyi uusia paikkoja, jossa en aikaisemmin ole juossut. Ulkoilupolku oli osin sortunut jokeen ja reitillä oli paljon varoituskylttejä.

Keskiviikkona kävin juoksemassa aamulla lyhyen puolentunnin lenkin. Iltapäivällä olimmekin sitten lähdössä kotiin päin. Kotimatka kesti Islannin kautta lentäen vain runsaat 10 tuntia. Kotona olimme torstaina iltapäivällä. Vaihtomme Islannissa oli kuitenkin niin nopea, että matkalaukut tulivatkin sitten vasta seuraavana päivänä. Islannin kentällä törmäsimme vielä Mikkoon ja Saijaan, jotka olivat olleet siellä kisaamassa. Kuulosti todella hienolta kisalta.

Viikonlopuksi olimme Jussin kanssa suunnitelleet osallistuvamme Evon multisport kisaan. Vaikka Sinisteristä ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa niin olo ja kroppa muutenkin oli viimeisen viikon tuntuneet sen verran hyvältä, että olin suhteellisen luottavainen kisan suhteen. Olimme mukana miesten kilpasarjassa.

Olimme lauantaina kisapaikalla hyvissä ajoin. Viimeiset kamojen viritykset ja reittisuunnittelu sujuivat hyvin.

Viimeiset viritykset.

Jussi odottavaisena ennen lähtöä

Kisa alkoi kolmella perhoslenkillä kisakeskuksen tuntumassa. Ensin kuitenkin kasattavana oli lähdössä jaettu "karttasilppu", joka tuli kasata perhoslenkkien ymmärtämiseksi. Lyhyen nyhertämisen jälkeen saimme palat teipattua yhteen. Aikaa tehtävän suoritukseen kului vajaa 14 minuuttia.

Palapelikartta

Sen jälkeen alkoi pyöräilyosuus, jossa kierrettävänä oli yhteensä kahdeksan rastia. Pääsimme heti alussa hyvään porukkaan ja alkuvauhti oli erittäin kovaa. Kartan mittakaava 1:26000 tuotti kuitenkin yllätyksen ja olin tekevinäni viisaan reitinvalinnan, kun koko muu porukka lähti päätieltä painelemaan pohjoiseen pientä hiekkatietä meidän jatkaessa suoraan. Runsaat kaksi kilometriä poljettiin pitkäksi ennen kuin tien eteläpuolella ollut järvi pysäytti matkanteon. Siitä sitten uukkari ja takaisin. Tässä vaiheessa olimme varmaan pudonneet joukon hännille. Samalla kaikki hyvät letkat olivat menneet ja jouduimme tekemään työtä kahdestaan. Tosin Jussi teki suurimman osan vetotyöstä meikäläisen yrittäessä roikkua perässä karttaa lukien.

Pyöräilyn ykkösrastin jälkeen tapahtui heti seuraava kupru, kun vauhdissa luin jo reittiä kolmannelle rastille. Pyyhälsimme tien vieressä olleen kakkosrastin ohi leimaamatta sitä lainkaan ja tulimme suoraan kolmannelle rastille. Tämän virheet tosin saimme tietää vasta maaliin tultuamme leimoja setviessä.

Vauhdin hurmaa pyöräillessä

Tiukasti peesissä

Loput pyöräilyrasteista löytyivät hyvin. Vitosrastille tultaessa vatsa oli sen verran sekaisin, että piti tehdä nopea puskareissu. Kutoselle tullessa emme löytäneet kartassa ollutta polkua ja jouduimme tekemään pienen lisäkierron. Seiskarastilla oli Quest1 tehtävärasti, jossa piti kiertää kolmen frisbiekorin kautta. Yhteistulos kahdeksan oikeutti kahteen sakkokierrokseen, joka tarkoitti rannassa olleiden laitureiden kiertämistä kahdesti kahlaten. Vettä oli noin rintaan asti. Nam.

Tehtävärastilla

Sakkokierroksella

Sen jälkeen oli lyhyt pyöräily suunnistuksen ja melonnan vaihtopaikalle. Reidet olivat melkoisen loppu pyöräilyn viimeiset viisi kilometriä. Pyöräilyssä kertyi matkaa noin 45 kilsaa ja aikaa kului noin 2.10 h tehtävärasti mukaan lukien.

Sen jälkeen vuorossa oli suunnistusosuus, joka osoittautui ennakoitua haastavammaksi. Kartasta oli jätetty pois kaikki pienemmät hiekkatiet ja polut. Ennen kakkosrastia vatsa oli taas sen verran sekaisin, että edessä oli toinen puskareissu. Suunnistusradan itäpuoli osoittautui hienoksi suppamaastoksi, jossa tosin kartalla pysyminen tuotti välillä vaikeuksia. Seiskarastin juoksimme selkeästi pitkäksi, mutta muuten ei suurempia ongelmia ollut. Ihan pientä koukkua vaan.

Nyt tarkkana

Pieniä puroja ylitettävänä

Suunnistusradan rastilla 15 oli Quest2 tehtävärasti, jossa tehtävänä oli kanttaa muutaman metrin pituista puunrunkoa noin 150 metrin matka. Ei paha. Suunnistukseen kului tehtävärasti mukaan lukien aikaa 2.17 h ja matkaa kertyi runsaat 13 kilsaa. Metsässä tuli aika paljon kävelyä mukaan.

Suunnistusosuus

Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa melonta. Omaa kalustoa ei ollut, joten saimme nauttia järjestäjien "banaaneista", joiden melominen suoraan osoittautui erittäin vaikeaksi. Melontarata koostui kolmella eri järvellä olleista rasteista. Järjestäjät olivat taas "manipuloineet" karttaa ja yksi järvistä oli käännetty karttaan peilikuvaksi. Tätä emme tosin huomanneet kuin vasta maalissa.

Vaihtopaikka

Reitin neljä ensimmäistä rastia löytyivät suht hyvin. Neljättä rastia etsittäessä alkoi melkoinen ukkosmyrsky ja vettä tuli ihan kaatamalla ja salamat löivät ympärillä. Vähän alkoi mietityttää tuo melonta ukkosmyrskyssä, mutta päätimme jatkaa. Ennen vitosrastille lähtöä yritimme tyhjentää kajakkia sadevedestä ja siinä hässäkässä unohdimme emitin siihen rantapenkalle. Havaitsimme sen etsiessämme vitosrastia. Tämän jälkeen oli pakko palata takaisin etsimään emittiä ja aikaa meni jonkin verran hukkaan. Tosin etsimme vitosrastia ihan väärältä puolelta järveä, koska emme olleet huomanneet tuota peilikuvajuttua. Emitin löydyttyä päätimme jättää osan melonta rasteista käymättä ja palata takaisin. Haimme vielä kaksi viimeistä melontarastia. Melontaan kului aikaa noin 1.40 h ja matkaa kertyi noin 9 kilsaa.

Melontareitti

Melonnan jälkeen oli vielä loppuhässäkkä, jossa piti pinota autonrenkaita tietyssä järjestyksessä. Onnistuimme saamaan sen läpi aikarajan puitteissa. Siitä sitten loppuspurtti maaliin. Aikaa kului kokonaisuudessaan 6.31 h. Sakkoja tuli väliin jääneistä rasteista.

Tulokset. Tavoitteena ollut sijoitus 10 parhaan joukkoon onnistui. Ensi kerralla taas vähän kokeneempana.