Toinen lomaviikko

Sinister 7 kisan jälkeinen viikko on mennyt rauhassa lomaa viettäessä. Vietimme vuorilla vielä yhden yön kisan jälkeen ja palasimme Edmontoniin vasta maanantaina. Ihan hyvä päätös, koska istuminen autossa kuusi tuntia ei houkutellut yhtään heti kisan ja loppuseremonioiden jälkeen.

Kisasta löytyy järjestajien ottamia kuvia täältä (juoksijahaku numerolla 8).

Palasimme Edmontoniin rauhassa vähän pienempiä teitä pitkin. Yksi niistä oli Cowboy Trail, jonka varrella oli kauniita pieniä kaupunkeja. Parissa niistä pysähdyttiin taukoa pitämään ja kahvittelemaan, kuten suuressa maassa on tapana.

Perusnäkymä autosta paluumatkalla

Pieni kaupunki ja kahvila

Suoraa tieta riitti

Kotona Edmontonissa hoidossa olleet kissat vaativat heti palattuamme suurta huomiota. Rapsutusta saatiin tehdä paljon poissaolomme hyvittämiseksi.

Laatikko - kissan paras ystävä.

Laita se tabletti pois ja rapsuta minua

 Seuraavat päivät kierreltiin Edmontonissa eri paikoissa, joissa tosin ollaan jo monesti aikaisemminkin käyty.

Hyvä lounaspaikka

Näkymä joentörmalta etelään

Hyvät treenirappuset

Käsitöitä keskustassa

Hyva buddhalainen lounaspaikka

Maistuva kasvisateria

Edmonton Art Galleryn satoa

Kelien puolesta viikko on ollut perinteistä preeriakeliä. Lämpötila on noussut päivällä yli 30 asteen ja vastavuoroisesti kaikissa kaupoissa ja muissa sisätiloissa on voimakas ilmastointi. Se on aika hankala yhdistelmä. Perjantaina kävin coachin kanssa aamulla lyhyellä 20 minuutin hölkalla, mutta kroppa ei tuntunut vielä hyvältä. Niin keuhkoissa kuin jaloissakin tuntui vielä rasitusta edellisestä kisasta. Se nyt ei tosin ole yllätys.

Läheinen juna-asema ja mittari

Kaupunkia kierrellessä on tietysti tullut käytyä paikallisissa urheiluliikkeissä. Koska Suomesta ei mistään saa ostettua Hoka One kenkiä niin otin selville kuka niitä myy Edmontonissa ja kävimme tietysti siellä kokeilemassa. Mukaan jäi yksi heidän polkujuoksutossuistaan. Ensikosketus oli melkoisen pomppulinnamainen.

Hoka One Trail

Ja Edmontonissa käydessä ei voi olla käymättä aikoinaan maailman suurimmassa ostoskeskuksessa, West Edmonton Mall. Sieltä loytyy vesipuisto, huvipuisto, luistelukenttä, yli 800 kauppaa, parkkipaikka yli 20 000 autolle jne jne.

West Edmonton Mall - here we go!!!

Kisavarustusta miettimässä

Torstaisin paikalliset tuottajat ja yrittäjät järjestävät pienet torimyyjäiset, joissa voi ostaa heidän tuotteitaan leivonnaisista tauluihin ja koruihin.

Coachi torimyyjäisissä

Ja löytyi se oikea olutmerkkikin. Pitäisikö vaihtaa Lord SP?

Ja tietysti sushi bentoboxit

Lauantaina kävimme runsaan tunnin ajomatkan päässä katsomassa vanhaa natiivien pyhää paikkaa lähellä Viking nimistä kaupunkia. Paikka oli selkeästi muuta aluetta korkeampi, josta oli hyvä näkymä kaikkiin ilmansuuntiin. Rauhoittumisen ja mietiskelyn jälkeen nautimme pienen piknikin.

Sunnuntaina kävin juoksemassa ekan varsinaisen lenkin kisan jälkeen. Lähtö viivästyi vähän, mutta toisaalta lomallahan tässä ollaan. Lämpotila oli jo yli 25 astetta. Juoksin alas joenvarteen, josta loytyy mukavasti puiden varjostamia polkuja. Hengitys tuntui jo paremmalta kuin viimeksi, mutta reidet on vielä vähän ruhjotun tuntuiset. Oli kuitenkin kiva juosta ihan rauhassa ilman mitään kiirettä tunnin leppoisa lenkki. En ottanut edes yhtään kuvaa. Iltapäivä meni MM-jalkapallon loppuottelua seuratessa. Oikea joukkue voitti vaikka en heitä kannattanutkaan.

Ensi viikolla ollaankin sitten jo tulossa kotiin ja seuraavana viikonloppuna on seuraava kisa. Nam!

Sinister 7 raportti

Tässä vähän ajatuksia ja muistiinpanoja Sinister7 kisasta.

Olin tehnyt coachille karkean aikataulun, joka toivottavasti vähän helpottaisi huoltohommia. Se oli kuitenkin aika hihasta vedetty, koska ei ollut aikaisempaa kokomusta vastaavasta kisasta. 

Kisavarusteet

Hetki ennen kisaa

Legi 1 (16,5 km, 1.33.53): Lähtö Blairmoren kaupungista aamulla klo 7. Alussa vajaa kymppi vähän tylsää ja tasaista tienreunusta ja asfalttitietä.

Kyllä lähdossä vielä naurattaa

Juostiin läpi Frank Sliden (video), jossa 1903 vuoren seinämä oli romahtanut ja vajaa 100 ihmistä oli saanut surmansa. Näky oli kaikkien niiden kivimassojen keskellä aika vaikuttava. Sen jälkeen hienoa polkua, osin kapeaa polkua, jota reunusti pitkää heinää. Sykkeet oli heti alussa aika korkealla, vaikka vauhti oli kohtuullinen. Yritin pitää kuitenkin vähän parempaa vauhtia alussa, jotta myöhemmin en jäisi kapeilla poluilla liian taakse.
Ekan legin jälkeen lyhyt vajaan minuutin tauko juomapullojen täyttö. Coachi oli paikalla kannustamassa. Tässä vaiheessa ollaan noin 15 minuuttia edellä aikataulua.

Legi 2 (16 km, 1.59.07): Paluu takaisin Blairmoreen vuoren toista reunaa, eka 5 kilsaa nousua. Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila nousta. Sykkeet edelleen korkeat, voisiko johtua pari viikkoa sitten loppuneesta antibioottikuurista, kuumuudesta, kisajännityksestä, liian kovasta vauhdista tai jostain muusta. Alamäkiosuudet ennen kaupunkiin tuloa on todella jyrkkiä. Tässä vaiheessa huomaa hyvin mikä ero on juosta jättärillä 60 metriä alamäkeen ja täällä 500 metriä alamäkeen. Sama pätee ylämäkiin.

Toisen legin jälkeen lyhyt parin minuutin tauko, pullot täyteen ja vähän suolakeksejä mukaan.

Legi 3 (35 km, 4.13.49): Ainut legi, jolle otin mukaan kameran. Otin paljon kuvia ja videoita ja samalla hidastin vauhtia saadakseni sykkeet normitasolle. Hienot maisemat. Pystyin edelleen syömään yhden geelin 50-60 min välein. Kolmannen legin jälkeen 7 geeliä syöty. Kuitenkin kroppa lämpeni todella paljon tämän legin aikana. Aurinko pilvettömältä taivaalta ja kova länsituuli. Kosteusprosentti niin alhainen, että paita tai housut eivät juuri tuntuneet märiltä, koska ne kuivuivat samalla. Ainoastaan paksut suolaraidat paidassa ja housuissa. 3 legin jälkeen oltiin noin 80 min aikataulua edellä. Alla muutama kuva 3 legiltä.

Metsäpaloalue muutaman vuoden takaa

Kolmannen legin jälkeen taas lyhyt parin minuutin tauko, vähän syömistä. Lisäksi laitettiin reppuun H7 lamppu, koska se oli pakollinen varuste kolmannen legin jälkeen.

Legi 4 (17 km, 2.38.16): Piti olla helppo siirtymälegi, mutta ekat kilsat jatkuvaa nousua ja laskua. Olin täysin aliarvioinut tämän välin tai sitten päivän keli ja vauhti alkoivat vaatia veronsa. Todella raskasta, kun vielä aurinko ja kova vastatuuli vaikeuttivat menoa. Lopussa maasto helpompaa, mutta kroppa todella ylikuumentunut. Vatsa ei enää ottanut mitään muuta vastaan kuin vettä. Onneksi sain edes juotua sitä.

Legi 4 takana ja voimat loppu

Neljännen legin jälkeen oli pakko pitää pitkä tauko, noin 15-20 minuuttia. Tauolla vähän nuudeleita ja suolakeksejä. Huoltojoukoilta saatu kivennäisvesi auttoi rauhoittamaan vatsaa. Vaihdoin puhtaan paidan. Olin varulta ottanut mukaan Edmontonista hankkimani sauvat ja päätin (nöyrtyä) ottaa ne mukaan seuraavalle legille.

Legi 5: (29,6 km, 4.11.42): Coachi sai valettua vähän uskoa meikäläiseen ja lähdin hitaasti liikkeelle. Sauvoista oli erittäin suuri apu heti alusta lähtien. Ekat kilsat taas tylsää asfalttia tai tienpiennarta. Kohta meno alkoi taas maistumaan. Tämä legi oli polkuna ehkä hienoin, harmillista ettei kamera ollut nyt mukana. Se kulki tiheässä metsässä ja auringolta ja tuulelta pääsi vähän suojaan. Reitti meni noin puolen kilsan päästä mökistämme, jossa asuimme viikonlopun aikana (joka oli muuten sama kuin 5 vuotta sitten). Legin jälkeen oli hyvä fiilis vaikka vatsa ei vieläkään toiminut kunnolla. Sain väkisin syotyä yhden geelin ja vähän suolakeksejä.

Pääsin viidennen legin loppuun ennen kuin lampulle oli tarvetta. Pidin taas pitkän tauon noin 25 min ja yritin saada vähän juotua kanalientä, kokis maistui mutta ei muuta makeaa. Laitoin Lumilight lampun päähän. H7 oli repussa varalamppuna. Lisäksi irtohihat ja takki päälle, jonka kuitenkin kohta otin pois. Yöstä oli luvattu kylmää.

Legi 6 (36,2 km, 6.28.40): Viimeinen pitkä legi, jonka alku meni kävellessä ja odotellessa vatsan rauhoittumista. Ensimmäiset 20 kilsaa oli samaa reittiä kuin minkä olin juossut 2009 kisassa, joten siinä oli jotain tuttua. Lepakot tuntuivat olevan kiinnostuneita lampusta, kun niitä pyöri jonkin verran ympärillä. Kohta reitti muuttui märäksi ja kivikkoiseksi. Vettä valui koko polun leveydeltä. Välillä meinasi tulla jaloille kylmä kun purovesi oli sulamisvesiä vuorelta. Polku oli todella kulunut niin vedestä kuin mönkijöistä. Syvät urat olivat täynnä vettä tai kiviä. Juoksu oli hankalaa varsinkin kun ei enää ollut kovinkaan tuore olo. Jalkapohjat olivat aika tulessa. Ensimmäiset 16 kilsaa yhtämittaista nousua. Sauvoista oli taas suuri apu. Vähän ennen Seven Sisters vuoren ylitystä piti pukea takki, sen verran kova oli tuuli. Muuten yöllä riitti hyvin irtohihat. Ylhäällä oli vielä lunta. Lopussa oli jännä tilanne, kun yhtäkkiä huomasin ympärillä varmaan kymmeniä silmäpareja tuijottamassa. Meni hetken ennen kuin tajusin niiden olevan lehmiä. 

Kuudennen legin jälkeen pidin vain lyhyen tauon. Tyhjensin repusta kaiken ylimääräisen ja jatkoin matkaa.

Legi 7 (10,7 km, 1.42.33): Alussa kova nousu ja mäen päällä taas ihanaa kivikkoa. Jalkapohjat oli edelleen kovilla. Alamäet todella jyrkät. Viimeiset kilsat taas pitkiä ja maali ei meinaa tulla koskaan vastaan. Viimeiseltä vesipisteeltä ohjeiden mukaan matkaa maaliin 5,2 km, mutta kyllä se enemmältä tuntui. Viimeiset kilometrit meni jo ilman otsalamppua.

Kokonaisuudessaan ihan kelpo kisa. Vatsaongelmat olivat varmaan monen asian summa. Sijoitus kymppisakkiin yllätys, aika jäi hieman omasta "pöljä päivä" tavoitteesta. Yöosuuden juokseminen väsyneenä oli juuri niin raskasta kuin pelkäsin. Mielenkiintoista verrata nyt sitten UTMBlle, kun siellä lähtö on aamun sijasta illalla. Reissusta jäi kuitenkin käteen paljon kokemusta ja tulevat kisat on taas hieman helpompia, ehkä.

Kisan jälkeen, mikä maa mikä valuutta

Maalissa onnittelut kisan toiselta pääjärjestäjältä, Brianilta

Treenihuomioita

- talven ja kevään aikana tehty nousumetrienkeruu ja salitreenit ovat vahvistaneet huomattavasti reisiä, jotka olisivat kestäneet pidemmänkin matkan. Reidet eivät juurikaan kipeät seuraavana päivänä.

- corelihakset kesti yllättävän hyvin vaikka sen puolesta vähän pelkäsin.

- kädet kesti hyvin noin 80 km sauvoilla menoa

- jalkapohjat todella kovilla, kun tossut ja sukat koko ajan märät.

- voisiko joskus ihan oikeesti aloittaa kisan rauhassa? Edes kerran.

Varusteet / varustehuomioita

- Black diamond sauvat loistavat, kevyet ja todella tarpeen vuoristossa. Ehdottomasti mukaan UTMBlle

- salomon speedcross tossu ei paksusta pohjasta huolimatta toiminut. Vai onko treenin puutetta? Vai huonot sukat.

- Lumilight lamppu 25% teholla riitti hyvin maaston näkemiseen. Lamppu päällä noin 7,5h.

- SJ reppu riitti hyvin. Vesipisteitä max 12km välein ja 1litraa juotavaa mukana riitti hyvin, kun myös vesipisteillä joi. Repun perusongelma eli puhelimelle tai kameralle riittävän ison etutaskun puute tuli taas esille. Sen joutuu itse ompelemaan.

- t-paita ja irtohihat toimi hyvin. Helppo säätää hihat tarpeen mukaan. Yo ei ollut niin kylmä kuin luvattiin.

Muita huomioita

- kanssajuoksijat ja toiset solo juoksijat todella kannustavia kisan aikana.

- pienen kosteusprosentin takia vaatteet pysyy lähes kuivina eikä hiertymiä synny yhtä paljon kuin normaalisti.

- kosteusprosentin takia myös suu tuntuu heti kuivalta vaikka olisi äsken juonut juomaa

- Polarin korkeusmittari on hyvä lisä mitä seurata

- järjestäjillä geeliä jokaisella asemalla pitkin reittiä.

- todella hyvin järjestetty kisa, ei moitetta

Tulokset

Miesten solo puolella kisaan lähteneistä 129 miehestä vain 39 pääsi maaliin, eli 30%.

Sinister7 pre-race

Kisan alkuun on enää kolme päivää. Viimeiset päivät ovat olleet rauhallista totuttelua niin aikaeroon kuin varsin helteiseen keliin. Aikaero Suomeen on yhdeksän tuntia ja sen totuttelu ei vienyt paria päivää enempää. Ensimmäiset aamut tuli herättyä jo neljän maissa ja ilta kahdeksalta oli valmis sänkyyn. Nyt siitä on jo päästy ja aamut ja illat sujuvat normaalin rytmin mukaan. Pari ekaa päivää kelit muistuttivat lähes Suomen kelejä, kun lämmintä oli alle 20 astetta ja sadetta. Maanantaina ja erityisesti tiistaista eteenpäin lämpotila on ollut pitkälti yli 20 asteen, auringossa jopa lähemmäs 30 astetta. Erittäin tyypillinen lämpotila kesällä Edmontonissa, #preeria.

Vuoden ensimmäisen harjoitusjakson teemana oli nousumetrien keruu. Se sujui ilman suurempia ongelmia, mitä nyt kerran tuli kaaduttua Hyppykalliolla, joka tarkoitti muutaman päivän taukoa treeneihin. Toisen harjoitusjakson aloitin huhtikuussa ja teemana oli enemmänkin juoksukilsojen kerääminen. Tämä harjoitusjakso ennen kisaa ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti. Alkuvuoden nousumetrien keräämisen jälkeen aloitettu juoksutuntien keruu lässähti pahasti lopussa, kun onnistuin jostain saamaan poskiontelotulehduksen itseeni. Sinänsä juoksutuntien jääminen tavoitteesta ei ole niin paha asia, mutta toivottavasti tuosta taudista ei sitten enää kisassa ole mitään vaivaa ja pääsen kisan läpi ilman siitä johtuvia ongelmia. Toinen harjoitusjakso tuotti juoksukilsoja yhteenä (vko 15-25=11vko) 963km ja tunteja 112h. Kokonaisharjoitustunnit jakson aikana olivat 148,5h.

Sinister7 kisan järjestäjät ovat tiedottaneet kisan järjestelyistä koko kevään ajan todella hyvin. Tietoa on tullut niin sähköpostin välityksellä kuin Facebookin kautta. Lisäksi kaikkiin lähettämiini sähköpostikyselyihin on vastattu muutaman tunnin sisällä. Todella ammattimaista työtä. Jopa eri karhulajien tunnistamiseen ja niiden kohtaamiseen on annettu neuvoja. Toivottavasti näitä ei kuitenkaan käytännössä tarvitse.

Käytännon neuvoja järjestäjiltä

Itse kisareitti on pääosin pieniä polkuja. Maastosta löytyy myös jonkin verran metsäautoteitä mm. erilaisten pelastustöiden helpottamiseksi. Reitti kulkee myös osin näita teitä pitkin. Kovien sateiden takia polut ovat paikoin aika huonossa kunnossa kuten kuvasta näkyy. Voip olla, että tossut ovat vähän mutaiset loppumatkasta.

Sinister7 reitti jossain. Lähde Sinister7 fb

Tässä vielä järjestäjien reittikuvaus kisasta matkoineen yms. Kisan aikana pitäisi reaaliaikaisia tuloksiakin olla saatavilla tästä osoitteesta. Kuitenkin ilmeisesti ensimmäinen väliaikapiste on sen verran syrjäisessä paikassa, että väliajat sieltä tulevat nähtäville vasta siinä vaiheessa, kun järjestäjät palaavat taas ihmisten ilmoille.

Ennakkoon kovimmista juoksijoista on myös tehty yhteenveto. Kovaa porukkaa on mukana: top 7 juoksijat.

Kisaviikolla on ohjelmassa ne pari vakiolenkkiä kuten aina ennen kisaa. Tässä Polarin koe uudelleen meikäläisen tiistain lenkiltä, jolloin kävin juoksemassa pitkin nurmikenttiä, joita täällä on muuten valtavasti. Alla vielä pari kuvaa.

Tänään keskiviikkona on vuorossa yksi museokäynti ja torstaina lähdemme ajamaan vuorille. Edessä on 5-6 tunnin ajomatka. Illalla sitten kisaviikon toinen lyhyt lenkki ja perjantaina kisamateriaalin haku ja pre-race info. Itse kisa alkaa lauantaina klo 7 aamulla.

Viikko 26 ja kisaa odotellessa

Viikko on mennyt tavaroita pakkaillessa. Kanadaan lähdettiin perjantaina ja Kalliovuorille ylihuomenna. Velä pitää käydä läpi kaikkia kisaan tarvittavia varusteita. Pakollisia varusteita ei ole paljoakaan Sinister7 kisaan, mutta ajattelin pakata mukaan muutakin tavaraa, joita pystyy sitten testaamaan muitakin kisoja varten. Toisaalta Kalliovuorilla on ollut poikkeuksellisen myohäinen kevät joten olosuhteet voivat olla yllättävän hankalat. Lunta on satanut reitille vielä pari viikko sitten ja jonkinlaisesta tulvastakin on kisapaikalla varoiteltu. Viimeiset pari viikkoa ennen kisaa pitäisi kuitenkin olla parempaa keliä luvassa, joten reitti ehtii kuivua jonkin verran.

Viikon treenit olivat maltilliset ja lähinnä valmistautumista kisaa varten. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja kotiin tulin pienen lisälenkin kautta. Tiistaina oli runsaan puolen tunnin salitreeni ilman kyykkyjä mutta hyppyjen kanssa. Keskiviikkona kävin taas fillarilla töissä ja sen jälkeen käytiin vielä Jussin kanssa Nuuksiossa juoksemassa 90 minuutin lenkki. Päivästä tuli aika pitkä, mutta toisaalta tiedossa oli pari lepopäivää osin matkustuksen takia.

Torstai olikin sitten lepopäivä ja perjantaina lähdettiin reissuun heti töiden jälkeen. Lensimme Edmontoniin ensimmäistä kertaa Islannin kautta. Matka-aika oli vain puolet siitä mitä se voi pahimmillaan olla esimerkiksi Lontoon tai Frankfurtin kautta. Perillä Edmontonissa olimme alkuillasta ja lyhyen seurustelun jälkeen pääsimme nukkumaan.

Lauantaina oli vielä pientä ongelmaa aikaeron kanssa ja olimmekin coachin kanssa ulkona kävelylenkillä aamu kuudelta. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin aloittaa päivä ajoissa. Iltapäivällä kävin vielä kiertämässä lyhyen lenkin tutuissa maisemissa.

Kävelyllä aamutuimaan

Polku joen varressa

Fiksusti tehty kaatuneen puun ylitys

Kauppojakin ollaan ehditty kiertämään ja hyviä ostoksia tekemään.

Lukemista Chaptersin hyllystä

Paikallisia urheiluliikkeitä

Pakollinen varuste Sysikallio100:lla?

Herkkulounas - suolaista ja makeaa

Sunnuntaina kävin kiertämässä vähän eri suunnalla lenkin. Korkeuseroja ei ole yhtään koko alueella jos ei sitten suuntaa lenkkiä kohti joenvartta. Siellä voi saada joitakin nousumetrejä hankittua, mutta toisaalta nyt ei ole sellainen aika, että kovin rasittavia lenkkejä enää voi tehdä. Ja ensi viikolla jalat on siinä kunnossa, ettei niitä mäkiä kaipaa varmaan yhtään. Muualla liikkuessa nousumetrit ovat nollassa.

Lenkkien välissä ollaan ehditty rapsutella talon kissojakin

Katja lepäämässä

Viikolle kertyi tunteja yhteensä seitsemän, joka on suurin piirtein se mitä pitikin. Viimeisellä viikolla on ohjelmassa vielä pari lyhyttä lenkki. Tiistaina vietetään Canada Day:tä ja torstaina suuntaamme auton kohti Kalliovuoria ja Crowsnest Passia. Perjantai menee lepäillessä ja lauantaina klo 7 aamulla ollaan lähtöviivalla.

Viikko 25 ja viimeinen määräviikko

Mennyt viikko oli harjoitusohjelmassa merkitty viimeiseksi määräviikoksi. Tosin mistään määräviikoista ei voida puhua, kun viimeiset kolme - neljä viikkoa ovat menneet täysin eritavalla kuin mitä olin harjoitusohjelmaan suunnitellut. Joka tapauksessa menneellä viikolla mentiin jo vähän parempaan suuntaan.

Jukola-viikonlopun jälkeen meni pari päivää fillaroinnin merkeissä. Polvet tuntuivat melko jäykiltä, joten ajattelin pitää juoksulepoa ja tehdä lyhyttä fillarilenkkiä työmatkojen muodossa. Puhuri antoi runosuonen sykkiä Jukolan jälkeen ja tulos oli sen mukainen. Keskiviikkona kävin ennen töitä salilla pitkän tauon jälkeen. Vaikka tein kolme sarjaa kyykkyjä pienillä painoilla sain kuitenkin takareidet tukkoon. Päälle vielä coret ja hypyt, tosin ilman painoja. Illalla oli firman kesäjuhlat muutaman vuoden tauon jälkeen, joten illalla ei tullut mitään lenkkiä tehtyä. Tuli kuitenkin kuunneltua Haloo Helsinkiä kesäjuhlissa.

Torstaina oli vielä työpäivä ja illalla sitten lähdin käymään Nuuksiossa runsaan parin tunnin lenkin. Jalassa olivat uudet Speedcross tossut, jotka on tarkoitus ottaa jalkaan Sinister7:ssa parin viikon päästä. Tossu tuntui pehmeämmältä kuin viime vuonna ostetut vastaavat mallit. Ainakin nappulat tuntuvat jotenkin pehmeämmiltä. Tämä ei sinänsä ole lainkaan huono ominaisuus. Muuten tuntuma oli tuttu. Takareidet tuntuivat todella kipeille eilisen kyykkytreenin jälkeen.

Nuuksiossa oli rauhallista nyt lomakauden alettua. Näillä ulkoilureiteillä ulkoilijoita riittää paljon keväisin ja syksyisin, mutta lomakaudeksi polut rauhoittuvat.Elokuussa sitten taas.

Nuuksiossa oli rauhallista Juhannuksen alla

Perjantaina kävin kiertämässä kaksi ja puoli tuntia Nuuksiossa, tällä kertaa pelkästään pienillä poluilla. Jalassa olivat ensimmäistä kertaa Salomonin S-lab Ultra 3 Soft Ground tossu. Ja olipa loistavan tuntuinen tossu. Tuntuma on erittäin hyvä kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa. Ja pito toimii myös vähän märemmällä kalliolla. Ainoastaan märkä juurakko on liukas, mutta siinä ei tauda pitää muu kuin nastallinen tossu. Lisäksi tossu on erittäin kevyt. Nyt taidan joutua miettimään uudelleen tuota tulevaa tossuvalintaa. Toisaalta ohut pohja alkaa varmasti pitkässä juoksussa tuntumaan. Paha valinta.

Lauantaille olin suunnitellut viimeisen pitkän lenkin ennen tulevaa kisaa. Suunnitelma oli juosta rauhassa Nuuksio Classicin reitti. Juhannuslauantaina lämpötila oli aamulla 10 astetta ja tuuli oli melkoisen kylmä. Samaa keliä mitä läpi Juhannuksen oli ollut. Juoksu tuntui heti alusta melko raskaalta. Mukana oli reilusti juotavaa, koska matkan varrelta ei juotavaa saisi kuin vasta Haukkalammelta noin 27 kilsan kohdalta. Reitin itäpuolinen osa oli taas erittäin raskaan tuntuinen. Jossain vaiheessa päätin lyhentää lenkkiä ja palata Haukkalammelta suoraan takaisin Siikarantaan. Loppu tuli rauhassa vaikka olikin melkoisen työteliäs, aikaa kului neljä tuntia. Juhannussää näytti parhaat puolensa, rakeitakin satoi lopussa.

Rakeita satoi Juhannuslauantaina

Sunnuntaina kävin JanneH:n kanssa kiertämässä Nuuksiota parin tunnin verran. Käytännössä kiersimme Classicin länsipuolisen reitin, joka lauantaina kävi kiertämättä. Juoksu tuntui tänään jo paremmalta. Tarkoitus oli mennä rauhallista vauhtia ja se onnistuikin melko hyvin. Lopussa vauhti vähän nousi, kun välillä Nuuksio polkuja on vaikea juosta rauhallista vauhtia. Lisäksi pummasimme lopussa, mutta toisaalta saimme juostua vähän pidemmän reitin. Kaiken kaikkiaan hieno lenkki hyvässä seurassa. Jalassa edelleen Salomon SG.

Uudet Salominin Soft Ground tossut kolmen lenkin jälkeen

Viikolle kertyi vajaat 15 tuntia treeniä, mutta tavoite oli ihan jotain muuta. Viimeiset pari viikkoa mennään jo rauhallisemmissa merkeissä. Ensi perjantaina on lähtö Kanadaan ja siitä viikko niin laitetaan numerolappu rintaan. Siitä se lähtee.