Viikko 51 ja Sysikallio100

Sysikallio100 - vuoden pimein ultra! Sanattomaksi vetää tämä tapahtuma. Siksi ei tässä vaiheessa muuta kuin muutama kuva kisaraporttina.

Päätonttu

Keskittynyt tunnelma ennen lähtöä

Vielä on rauhallista...

...ja odottava tunnelma

Kaikki valmiina lähtöön. Eka kierros
mentiin yhdessä tonttulakit päässä

Kuva kaikista matkaan lähteneistä

Notkuva huoltopöytä

Mehutauko

Antti tuli välillä alamäet pää edellä

Puolimatkassa 7 min power-näpit. Makuupaikka
ei saa olla liian mukava, muuten siellä viettää
liikaa aikaa (kuva James).

Taukoa Eetun kanssa.

Nelivedolla kädet oli kovilla.

Tiukassa paikassa totuus tulee esille

PLT-voittajat Janne&Juha soittavat kelloja viimeisen kierroksen merkiksi.

Vihdoinkin maalissa (kuva James)

Tässä vielä Merjan kuvia tapahtumasta. Kiitos hienoista kuvista, kannattaa katsoa. Lisäksi Niiloksen raportti.

Kiitokset myös Jannelle perheineen ja Jamekselle hienosta vuorokauden kidutuksesta Sysikallio100:ssa. Ja erityiskiitokset taas coachille, jota ilman tämä ei olisi onnistunut. Ensi vuonna taas...ehkä.

Viikko 50 ja viimeinen kiireviikko

Nyt on vihdoinkin viimeinen kiireviikko tältä vuodelta ohi. Viikkoon on mahtunut taas yhtä ja toista. On huollettu autoa, suunniteltu tulevaa keittiöremonttia ja hoidettu loppuvuoden viimeinen ravitsemustieteiden tenttikin pois alta. Perjantaina oli pientä glögittelyä ja riisipuuroa läheisten ystävien kanssa ja lauantaina edelleen hyvää ruokaa ja Hobitti 2 -elokuva edelleen hyvien ystävien kanssa. Olipa hyvä elokuva, mutta musiikki jäi hieman vaikuttavuudessa edellisiin elokuviin nähden.

Tässä välissä on yritetty myös liikkua sen minkä ehtii. Maanantaina juoksin aamulla töihin, vähän tuo oikea jalka tuntui, mutta ei mitään hankalampaa. Tiistaina vein aamulla auton huoltoon ja fillaroin sieltä töihin. Illalla sitten sama lenkki toiseen suuntaan. Pientä lisälenkkiä tuli, kun Pasilassa oli ongelmia löytää oikeat pyörätiet rautateiden yli. Illalla puhalsi vielä mukava tuuli ja lunta tuli vaakatasossa. Hieno ilma ulkoilulle.

Keskiviikkona olin edelleen fillarilla liikkeellä. Lumet olivat sulaneet pois, mutta kaikki tiet oli ohuen jääkerroksen peittäminä. Fillarilla sai olla taas aika tarkkana mutkissa. Lisähaastetta tuli siitä, kun huoltoporukka ei ollut muilta kiireiltään ehtinyt korjata fillarin jarruja ja alamäet mentiin taas mono maassa. Illalla kotiin tullessa tein pienen extralenkin. Torstaina en ehtinyt kuin käydä pikaisesti punttisalilla.

Perjantaina juoksin töiden jälkeen järven ympäri. Välillä yritin pitää vähän reippaampaa vauhtiakin. Edellisenä yönä yli mennyt myrsky oli tehnyt pientä tuhoa muutamissa paikoissa. Joitakin puitakin oli kaatunut teiden yli.

Siikajärvi jäässä

Onneksi tätä ei ollut NC lähdössä

Illalla Janne laittoi vielä pientä esimakua viikon päästä olevasta Sysikallio100 tapahtumasta. Hienosti kasattu video viikon yhteislenkeiltä, joille en itse valitettavasti ehtinyt.

Lauantai meni rentoutuessa kaupungilla, mutta sunnuntaina oltiin taas takaisin poluilla. Kävin juoksemassa runsaan parituntisen Nuuksiossa. Kilometrivauhti oli melkoisen hidas, kun välillä polut olivat todella liukkaassa kunnossa eikä sitä nähnyt uuden lumikerroksen alta. Jalassa olivat Boldin nastarit ja ilman niitä ei lenkistä olisi tullut mitään. Silti piti olla tarkkana vaikka reitin pahimmat paikat ovatkin tiedossa.

Nuuksion maisemaa

Polulle kaatunut puu

Liukasta pitkospuuta

 Viikolle kertyi yhteensä vajaat 10 tuntia treeniä, jossa 50 kilsaa juoksua ja 70 kilsaa fillaria. Loput sekalaista salia ja muuta.

Tässä vielä linkki edelliseen Sydänliiton lehteen, jossa oli Niiloksen haastattelu talvipyöräilystä. Niilos on myös mukana Sysikalliossa.

Ensi viikolla alkaa myös ilmoittautuminen 2014 UTMB kisaan. Pisteet on kasassa ja tarkoitus olisi laittaa paperit mukaan arvontaan vetämään. Onneksi ilmoittautuminen on ennen Sysikalliota, joten jos tulee viikonloppuna katumapäälle niin ilmoittautuminen on jo mennyt. Mutta eihän näin voi käydä. Alla vähän fiilistelyä tämän vuoden UTMB kisasta.

Viikko 48&49 ja leppoistamista

Pari viikkoa on mennyt kuin siiiiivillä. Tuntuu, että ei ehdi muuta kuin nousta aamulla sängystä ja jo kohta ollaan taas nukkumaan menossa. Eikä muuten johdu siitä, että en tekisi muuta kuin nukkuisin. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän näin vuoden lopun lähestyessä. No ei tässä ole jäljellä kuin kolme viimeistä viikkoa niin sitten alkaa seuraava vuosi ja katsotaan sitten miten vauhdin silloin käy.

Edellinen viikko oli noin niin kuin normiviikko, eli aikaa tuntuu olevan melko vähän harjoitteluun tällä hetkellä. Treenituntien nostaminen sieltä kymmenen tunnin tuntumasta ylöspäin tuntuu olevan aika hankalaa tällä hetkellä. Joitakin hyviä treenejä olisin halunnut vielä ehtiä tekemään ennen Sysikallion satasta, mutta voipi jäädä tekemättäkin. Viikolle 48 kertyi treeniä vajaat 9 tuntia, jossa juoksua 69 kilsaa. Siihen mahtui pari pidempää lenkkiä ja jotain pienempää ulkoilua sekä tietysti fillaria.

Sunnuntaina päästiin eroon kuukauden ajan nokan alla kasvaneista viiksistäkin. Aikamoista kutinaa, mutta nyt ne ovat historiaa. Movember lahjoitus meni Syöpäsäätiölle. Maanantaina tuli töissä pientä kuittia, mutta siitäkin selvittiin.

Joulukuun ekana eli sunnuntaina yhdeksän aikaan illalla alkoi ilmoittautuminen 2014 Sinister7 kisaan. Alustavasti on suunnitelmissa ollut lähteä Kanadaan ensi kesänä, joten voisi olla kivaa käydä kokeilemassa juosta yksinään läpi tuo kisa, jossa olin mukana yhtenä viestinviejänä vuonna 2009. Etukäteen oli tiedossa, että kisa täyttyy muutamassa minuutissa, joten koneella oli parasta olla heti ysiltä. Kongin kumahtaessa saitti meni tukkoon saman tien, mutta parin minuutin kuluttua pääsin läpi ja sain tehtyä ilmoittautumiset ja maksoin kisan. Kello 21.08 selainta päivittäessä oli pääsivulla ilmoitus kisan täyttymisestä! Yhteensä 1250 viestistijuoksijaa sekä 250 solosarjalaista. Itse olin solosarjan yhdeksäs ilmoittautunut, nam.

Viikko 49 jatkui samaa rataa. Alkuviikosta tuli fillaroitua työmatkoja ja vähän extraakin. Maanantaina tiet oli peilikirkkaassa jäässä ja jouduin vaihtamaan nastarenkaan fillariin ennen töihin lähtöä. Aika varovasti piti ottaa mutkat ja kulmat. Pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tiistai ja keskiviikko menivät jo helpommin. Tosin keskiviikkona kotiin tullessa oli takakumi tyhjänä. Lainasin kaverilta pumppua ja puolimatkassa hain lisähappea Shelliltä Bembölessä. Kotiin asti päästiin polkemalla, mutta seuraavana aamuna oli rengas taas tyhjänä. Eli ennen maanantaina pitää taas laittaa huoltoporukka hommiin. Torstaina oli kevyt päivä. Kävin kiertämässä rauhassa järven. Talvi näyttää olevan kohta tuloillaan.

Nuuksio Classicin lähtöpaikka

Hiihtostadion

Itsenäisyyspäivä meni yhteislenkillä Jättärillä. JanneH täytti tasavuosia ja hän oli kutsunut porukan kasaan nauttimaan hyvästä seurasta ja lenkistä. Itse tulin paikalle jo tuntia aikaisemmin, koska jouduin lähtemään ennen matkan täyttymistä. Mäki oli aivan jäässä ja juoksemaan ei ollut mitään asiaa ilman nastatossuja. Itse juoksin kolme tuntia, muiden jatkaessa vielä kohti maratonin täyttymistä. Nousua tuli ihan mukavasti.

Pientä tuulta ja polku jäässä

Synttärisankari ja osa lenkkiporukasta

 Ja alla vielä gps-träkki.



Tälle viikolle olen saanut tehtyä muutaman astanga jooga treenin, c-15-tyyliin, joka on erittäin hyvä. Tassut ovat kaivanneet venyttelyä, mutta kun aikaa ei ole edes juoksemiselle niin jooga on vielä pienemmällä prioriteetilla. Coachikin on tehnyt voitavansa.

Lauantaina käytiin coachin kanssa kiertämässä järvi. Tiet oli aika sohjoisessa kunnossa ja askel liukui edestakaisin. Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa puolitoistatuntisen. Polut olivat hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa juoksua 52 kilsaa ja fillaria 97.

Sysikallioon on nyt vajaat kaksi viikkoa aikaa. Melko laihanlaista on treeni ollut viimeisen parin kuukauden aikana. Saa nähdä miten sitten joulun alla homma hoituu. Helppoa se ei tule olemaan.

Viikko 47 ja Cooperin-testi

Sateet ovat jatkuneet tälläkin viikolla erittäin runsaina. Mittariin on vettä kertynyt viikon aikana joitakin millejä. Valitettavasti mittarissa ollut vesi oli jonain yönä jäätynyt ja halkaissut mittarin. Siksi tarkkaa sademäärää en enää tällä mittarilla saa. Viime vuonna hiihtokausi pääsi käyntiin joulukuun toisena, joten mielenkiinnolla odotellaan milloin lämpötilat kääntyy pakkaselle ja sade alkaa tulla alas lumena täällä meidänkin suunnalla.

Pimeää ja märkää

Mennyt viikko on ollut taas melkoisen kiireinen. Jopa niin kiireinen, että harjoittelulle ei ole jäänyt ihan niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut.

Maanantaina tuli käytyä fillarilla vain töissä, ei sen enempää. Edellispäivän pitkä lenkki painoi vielä kropassa eikä paljoa ollut fiilistä lähteä tekemään sen pidempää treeniä. Tiistaina menin aamulla fillarilla ja illalla juoksin takaisin kotiin. Keskiviikkona oli tarkoitus juosta työkavereiden kanssa Cooperin -testiä. Peruutuksia tuli aika monilta, mutta muiden kanssa päätettiin kuitenkin vetää testi läpi. Paikaksi olimme valinneet Esport areenan nyt kun kelit ulkona eivät ole järin innostavat. Tämän olimme sopineet jo toukokuussa juostun edellisen testin yhteydessä.

Aivan liian lyhyen lämmittelyn jälkeen lähdimme liikkeelle. Eka kierros sujui vielä jotenkin, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi kropassa tuntua. Mikään paikka ei erityisesti tuntunut, mutta en vain saanut kovempaa vauhtia aikaiseksi. Viime kerralla hitain kierros kulki 1.27 ja nyt hitain kierros oli 1.33. Yksi merkittävä ero hallissa ja ulkona juoksemisen välillä on hapen määrä. Tuntui, että en saanut kunnolla tarvittavaa määrää happea keuhkoihin vaikka tein miten paljon työtä. Hitaalla lenkillä en tätä ole aikaisemmin areenalla huomannut, mutta silloin ei tietysti hapentarve ole läheskään niin suuri. Ajan täyttyessä näytti tulos lähes 200 metriä huonommalta kuin edellisellä kerralla. Vähän jotain tällaista osasinkin odottaa. Jospa tässä keväällä saisi taas vähän vauhtiakin haettua reippaammilla treeneillä ja sitten ensi kerralla juostaan taas ulkona. Kyllä se siitä.
Seuraavana aamuna juoksin aamulla töihin. Toinen takareisi tuntui aluksi vähän kireältä eilisen juoksun jäljiltä. Happea oli ilmassa kuitenkin tarpeeksi, kuten oli myös vettä, jota satoi välillä paljon ja välillä vähän enemmän. Illaksi sade vähän hellitti, kun ajelin kotiin fillarilla.

Perjantaina oli vuorossa PePon syyskylvö, jossa treeniohjelmasta vastasi Nuuksion Nuoli. Ensin vedettiin lämmitellen hiet pintaan liikkeet opetellen ja siihen perään tehtiin neljällä tehtävärastilla paria kolmea erilaista liikettä viiden minuutin ajan. Välissä oli pieni lepohetki. Alkuverkan jälkeen kädet oli jo aika rullalla vaikka eihän nitä liikkeitä oikeesti tehdä käsillä. Mutta kun tekniikka on vielä hakusessa niin kädet on vaan kovilla. Illan treenistä voi lukea lisää coachin kirjoittamana.

Verkonpaino roikkuu kuulassa, kun Runoratsu
antaa kyytiä pinkille kuulalle

Hallille kerääntyneitä wannabee-PePolaisia

Lauantaille olimme sopineet Eeron kanssa yhteislenkin Espoon keskuspuistossa. Lähtöpaikan löytämisen kanssa oli pientä säätämistä, mutta lopulta sekin onnistui. Ilma oli aluksi pilvinen, mutta lopussa jopa aurinko taisi näyttäytyä. Aika sopivasti keli kuvasti suunniteltuja juttuja. Toivottavasti hommat lähtee rullaamaan kunnolla.

Lannistumaton Eero

Loppuun vielä pari linkkiä.

Mammuttimarssin 2013 tulokset ja järjestäjien jorinat kokonaisuudessaan.

Joensuun 12h kisan tulokset.

Viikko 46 ja HTRC yhteislenkki

Lämpimät kelit ovat jatkuneet, mutta vesisade on tällä viikolla ollut maltillista viime viikkoon nähden. Parina yönä on lämpötila käväissyt pakkasen puolella, mutta päivälämpötilatkin ovat olleet useamman asteen plussalla. Varsinkin viikonloppu on ollut hieno, kun aurinko on pitkästä aikaa taas paistanut.

Viikon treenimäärät ovat hieman nousseet edellisestä. Mammutin jälkeen pari seuraavaa viikkoa menivät vajaan 10 tunnin treeneillä ja pääasiassa fillarin selässä. Tällä viikolla ollaan taas päästy paremmin juoksun makuun, kun juoksulenkkejä on kertynyt yhteensä kuusi. Siihen vielä päälle normifillaroinnit ja muut, niin tunnit näytti ihan hyvältä tällä viikolla.

Maanantaina kävin fillarilla töissä. Kotimatkalla kävin uudestaan kiertämässä Sysikallion reittiä yhteislenkin muodossa.

Yhteislenkin kokoontumispaikka

Reitti vähän tarkentui omassa päässä, mutta tunnelma reitin suhteen on kuitenkin kaikin puolin positiivinen. Pientä muutosta voi reittiin vielä tulla, mutta paljoa ei kuitenkaan ole sellaista nelivetopätkää. Eli ylämäet pääsee ylös ilman köysiä ja hakkuita. Ja mukavasti on palauttavaakin osuutta. Asia, jota en ollut aikaisemmin paljoa ajatellut oli, että kisan aikana valoisaa aikaa tulee olemaan vain kuusi tuntia. Eli käytännössä kisan joutuu juoksemaan lampulla.

Tiistaina kävin punttisalilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin vesisateessa. Keskiviikko ja torstai toimivat taas paripäivinä. Juoksut tein todella rauhallisella vauhdilla, kun polvet olivat jostain syystä melko kipeät.

Viikonlopulle Antti oli suunnitellut HTRC:n marraskuun harjoitusleirin. Ohjelma oli todella monipuolinen ja kiinnostava. Itse en kuitenkaan ehtinyt paikalle kuin sunnuntaina. Perjantai oli kokonaan välipäivä. Lauantaina oltiin coachin kanssa ensin koulun penkillä opiskelemassa ja uunikauppojen jälkeen lähdimme yhdessä lenkille. Päätimme nauttia lähes täysikuusta ja juosta järven ympäri illan hämärässä. Seuraavaa kisakautta ajatellen otimme hihnan mukaan ja juoksimme hihnaa käyttäen. Huipputreeni molemmille, jossa kellotettiin uusi enkka. Kotiin tullessa oli näkymä tällainen (3,2s valotus ilman jalustaa, Nokia Lumia 920).

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa HTRC:n yhteislenkki ja lähtöpaikkana toimi Solvalla. Porukkaa oli aurinkoisena, mutta erittäin tuulisena aamuna mukavasti paikalla. Kahdesta lenkkiporukasta valitsin sitten JanneH vetämän vähän vauhdikkaamman porukan. Kiersimme NC reittiä Solvallasta Haukkalammen tuntumaan ja sitä sitten vähän mukaillen takaisin Solvallaan. Aikaa kului runsaat kolme tuntia. Vauhti oli reipasta ja vähän ehkä vielä huomasi palautumattomuuden syksyn kisoista.

Viikolle kertyi tunteja yhteensä vajaat 14, jossa juoksua 90 kilsaa ja fillaria 65. Ensi viikolla juostaan taas työporukalla Coopperia. Treenit eivät taaskaan ole mitenkään tukeneet tätä, joten saa nähdä miten homma menee.

Viikko 45 ja väliviikko

Mammutista on nyt kulunut pari viikkoa ja treenit ovat olleet enemmän sellaista sekalaista harrastamista. Aikaa on mennyt paljon myös opiskeluiden kanssa ja vähän on ollut sellaista tasapainoilua ajankäytön kanssa. Toisaalta vielä nyt ei ole kovinkaan suurta kiirettä treenien kanssa.

Treenitunteja sain kasaan tällä viikolla runsaat kahdeksan. Parina päivänä tuli käytyä töissä fillarilla. Tiistaina käytiin taas punttisalilla. Torstaina ehdin mukaan Sysikallio100n yhteislenkille. Porukkaa oli yhteensä seitsemän, kun kierrettiin pariin kertaan reitti ja tutustuttiin tuleviin huoltotiloihin. Sen verran oli pimeää, että juostiin lamput päässä. Reitti tuntui vaihtelevalta, alussa pari isompaa mäkeä ja sen jälkeen taisi tulla pidempikin tasainen osuus. Jotain pientä nousua siinäkin taisi olla. Lopussa sitten taas yksi vähän isompi mäki. Matkaa tulee 2 kilsaa ja nousua noin 120 metriä per kierros. Puitteet ainakin vaikuttavat hyvälle. Sitten tietysti riippuu paljon kelistä ja lumen määrästä miten reitillä pääsee juoksemaan.

Perjantai-ilta meni opiskeluissa ja puolet lauantaista. Juoksin kuitenkin lauantaina illalla matolla lyhyen saunalenkin. Aiheena oli mäkitreeni, eli alkuun kilsa verkkaa ja sen jälkeen neljä kilsaa melko jyrkkään mäkeen. Lopussa maton kulma oli maksimissa eli 15. Loppuun sitten vielä tasaisella parin kilsan verkat. Aika vaativaa hommaa. Sunnuntaina kävin juoksemassa runsaat kaksi ja puoli tuntia mäkeä tuossa naapurin takapihalla. Rinteestä on kaadettu nyt syksyllä puita, joten vähän joutui risuja siivoamaan. Sopiva ura löytyi kuitenkin aika nopeasti ja ylimääräiset risutkin oli siivottu pois lenkin loppuun mennessä. Nousua tuli sellaiset 20-25 metriä per kierros. Oma mittari näytti treenin kokonaisnousuksi tasan 1000 metriä. Osan nousuista vedin sauvojen kanssa, joka kyllä helpotta huomattavasti. Jotain tällaista pitää tehdä tulevia tapahtumia varten.

Vettä on satanut tällä viikolla hurjasti. En muista aikaisemmasta, että noin 50 milliä vetävä sademittari olisi täyttynyt yhdessä viikossa. Näin kuitenkin on tällä viikolla käynyt. Taas olis paljon lunta maassa, jos lämpötila olisi vähän kylmempi. Ennuste on nyt kuitenkin vähän kylmenemäänpäin, joten talvirenkaatkin tuli laitettua alle tänään. Kyllä se lumikin sieltä vielä tulee.

Viikko 44 pientä ulkoilua

Viime viikonlopun Mammuttiruntusta on selvitty suurin piirtein. Mitään pahempia vammoja ei syntynyt, mutta väsymystä on podettu pitkin viikkoa. Normaalia nukkumaanmenoaikaa on saanut useampana iltana ruuvata vähän aikaisemmaksi, sen verran on vielä väsymystä yhden yön valvomisesta. Vielä kun kelit on ulkona olleet pimeät ja syksyiset niin sieltäkään ei ole tullut paljoa piristävää valoa.

Koko työviikon kuljin fillarilla töihin ja takas. Juoksu ei vielä paljoa maistunut, mutta fillaria pyöritellessä ei lihaksistossa tuntunut edes alkuviikosta paljoa jumia. Perjantaina pidin etäpäivää kotona ja samalla vapaata ulkoiluista.

Lauantaina käytiin coachin kanssa Veikkolassa kokeilemassa ratajuoksua. Veikkolan urheilupuiston rata on melko uusi ja sen pinta on edelleen mukavan kimmoisa. Ilma oli aamupäivällä hetkittäin melkein aurinkoinen, mutta muuttui iltapäivästä pilviseksi ja sateiseksi. Törmäsimme sattumalta Jussiin, joka sitten lähti vielä juoksemaan kanssani kotiin. Alla muutama kuva radalta.

Moukari ja häkki

Häkki

Rata ja häkki

Sunnuntaina juoksin vain lyhyen vajaan tunnin lenkin järven ympäri ja lisäksi lyhyen joogan. Aika jäykkää oli, kun edellisestä joogasta on aikaa melkoisen paljon. Keli oli sumuisen harmaa koko päivän. Jos tällä viikolla olisi sateet tulleet lumena niin lunta olisikin kertynyt mukavasti. Sademittarissa oli nyt viikon saldona yli 30 milliä vettä. Aamupäivällä saimme lisäksi tehtyä vähän pihahommia. Talvi voi alkaa tehdä tuloaan, piha on nyt valmis.

Loppuvuodelle tuli vielä yksi pieni tapahtuma, kun J laittoi pikkujoulukutsun Sysikallio100 tapahtumasta. Sinne piti tietysti laittaa ilmoittautuminen sisään, sen verran pimeänä tapahtumana sitä mainostettiin. Tulevalla viikolla päästään kokeilemaan reittiä ja sitten ei muuta kuin treeniä koneeseen.

Ensi vuodesta ja sen kisoista ei vielä ole paljoa tietoa. UTMB:n arvontaan tulee varmaan laitettua paperit sisään, kun kasassa on nyt kahdeksan pistettä. Japanin UTMF kisaan ensi keväänä oli tarkoitus lähteä, mutta pisteet eivät sinne riittäneet kuten eivät riittäneet neuvottelutaidotkaan kisajärjestäjien kanssa. Se jääköön siis tuleviin vuosiin.