sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Viikko 42 ja Synkkä Syysunelma

Taas uusi viikko ja yksi vuoden kohokohtia, kun viikonloppuna oltiin mukana perinteisessä Mammutti Marssissa, joka tänä vuonna oli vaihtanut nimekseen Synkkä Syysunelma tai Synkkis kavereiden kesken. Keli lupaili hyvää, kun tänne rannikolle sattui syksyn pari ensimmäistä pakkasaamua tälle viikolle. Viikonlopuksi lupailtiin kuitenkin vähän pilvisempää keliä ja sitä kautta vähän lämpimämpää. Tai ainakaan ei pakkasta luvattu.

Alkuviikko meni fillaroidessa töihin ja maanantaina joogan parissa. Keskiviikkona kävin salilla tekemässä lyhyen core-treenin ja torstaina maltoin pitää ihan vapaata.

Alkuviikon tankkausta

Perjantaina töiden jälkeen suoritettiin viimeiset pakkailut ja lähdettiin kohti Sammattia. Kesällä oli puhetta Raivojuoksijan kanssa puhetta lähteä kimpassa kiertämään Tuskaa, mutta Kolin jälkeen vahvistui tunne, että se on liikaa ja matka vaihtui Marssille. Asmon kanssa päätettiin lähteä Marssille yhdessä ja Asmo hommasikin kaikki tarvittavat kartat reitin varrelta. Itse ei tarvinnut tehdä mitään

Kisakeskuksessa ennen starttia käytiin vielä Asmon kanssa läpi reitinvalinnat. Meikäläisen jyrkimmän vaihtoehdot vaihdettiin varmempiin vaihtoehtoihin varsinkin kun kyseessä oli yösuunnistus. Muuten aika meni tuttujen kanssa turisemiseen ja kisakamoja säädellessä. Sen verran tuli karttojen kanssa säädettyä, että yksi viidestä karttalehdestä jäi jonnekin pöydälle eikä tullut lainkaan mukaan kisaan.

Kisakeskus ennen starttia

Reittisuunnittelua ennen kisaa
Marssin lähtö oli klo 20.30, vartti Tuskan jälkeen. Alkuun mentiin porukassa hetki muiden kanssa jutellen. Aika nopeasti muut jäivät ja jatkoimme Asmon kanssa omaa vauhtia. Eka rasti löytyi hyvin ja rastilta tielle palatessamme muut tulivat vastaan. Matka jatkui hyvää vauhtia teitä pitkin kohti kakkosrastia. Emme lähteneet ottamaan rastia pellon kautta vaan luotimme polun löytymiseen rastimäellä. Rasti löytyi suoraan kuten myös kolmas rasti. Reitinvalinta neloselle meni suoraan peltojen poikki. Peltojen käyttämisestä keskusteltiin ennen kisaa muidenkin kanssa ja niiden käyttäminen ei ollut kiellettyä. Siitä syystä kyseinen reitinvalinta.

Uimarastille oli matkaa noin 18 km, jonne tulimme hieman nopeammin kuin etukäteen olimme laskeneet. Oli hiukan epätodellinen tunne taas hypätä uimaan. Piti vaan olla ajattelematta oikeastaan mitään. Tai en tiedä olisko auttanut jos olisi ajatellut uivansa lämpimässä uima-altaassa. No, Tuonelan Joutsen tuli kierrettyä (huom kierrettyä) ja pääsimme takaisin laiturille. Ihan hirveää horkkaa ei tullut uinnin jälkeen, mitä todennäköisesti johtui siitä, että olimme juosseet vasta runsaat pari tuntia ja kropassa riitti vielä energiaa. Emme jääneet nauttimaan järjestäjien grillimakkaroista vaan matka jatkui. Aikaa koko hommaan meni 12 minuuttia.

Uinnin jälkeen juostiin pätkä vähän reippaammin, että saatiin viimein kädetkin lämpimiksi. Sitten pidettiin lyhyt ruokatauko kävellessä. Meikäläisellä alkoi matka painaa jo tässä vaiheessa kun jäljellä oli vielä 80 kilsaa. Ei ollut kroppa palautunut Kolin 130 kilsan kisasta kolmea viikkoa aikaisemmin. Ysi rastille tullessa Raivojuoksija ja Vapa tulivat tiellä vastaan. Itse rastia lähestyttiin aika hitaasti, kun tie jatkui pidemmälle kuin uskoimme.

Seuraavat rastit menivät suunnistuksellisesti hyvin. Itsellä vaan vauhti alkoi olla hidasta. Välillä mietin raatotaksin tilaamista, mutta hitaasti könyämällä täältä pääsisi varmasti pois. Asmolla olisi virtaa riittänyt, mutta jatkettiin kuitenkin yhdessä.

Juomarastilla #16 saimme Vapan Markon kiinni. Raivojuoksija oli mennyt menojaan ja Marko sanoi hyppäävänsä meidän kyytiin ja pari rastia mentiinkin yhdessä. Sitten pari rastia myöhemmin teimme eri reitinvalinnan rastille ja Marko ajautui liikaa oikealle. Sen jälkeen emme enää kohdanneet. Seuraavat pari kolme rastia menivät vain juostessa, kun oma karttalehti tältä alueelta oli jäänyt kisakeskukseen.

Pumppaamolla pääsin taas kartalle. Pidimme lyhyen tauon ja söimme puolikkaan ruisleivän. Tauko toi pienen piristymisen, mutta perusvirettä se ei enää pelastanut. Vauhti oli hidastunut entisestään. Selkälihaksetkin antoivat periksi ja alamäkiin juokseminen tuntui kivulta selkärangassa. Suurin motivaatio juosta tässä vaiheessa oli ajatus saunasta ja kisan loppumisesta.

Aamuyöstä ehdotin jo Asmolle, että hän jatkaisi omaa vauhtiaan. Jatkettiin kuitenkin yhdessä viimeiselle rastille asti, jonka jälkeen Asmo otti loppukirin ja oli vähän ennen meikäläistä maalissa.  Siitä saunaan ja syömään. Kroppa oli ihan kuitti. Ratamestari oli saavuttanut tavoitteensa.

Kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille. Iso kiitos Asmolle!

Pääjärkkärit ja pokaalit
Reitit olivat tänä vuonna taas pari napsua suunnistuksellisemmat. Tietä oli paljon, mutta mukavasti pääsi myös oikomaan metsiä pitkin. Välillä harmitti ettei maastosta nähnyt muuta kuin sen mitä lampulla pystyi näkemään. Sen verran oli kaunista kangasmaastoa. Pitääkin yrittää jossain välissä käydä Kiikalan seudulla kiertämässä reittiä uudelleen.

Omaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Vaikeuksia oli jo alusta asti ja siihen nähden jaksaminen loppuun asti riitti tällä kertaa. Nyt kroppa vaatii lepoa. Karhunkierroksen jälkeen neljä pitkää kisaa viidessä kuukaudessa vaatii veronsa.

Tulokset.

Tällä viikolla ilmestyneessä Juoksija-lehden valmennus-osiossa on juttua meikäläisen harjoittelusta. Kannattaa lukea - mutta omalla vastuulla.

Juoksija-lehti #8/2016


Ei kommentteja:

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi...