Viikko 30 ja lepuutusta

Viime lauantaina kisattu Evo multisport oli taas hyvä kisa, jossa kuitenkin oman suorituksen osalta oli muutama parannettava asia. Muutama juttu vielä itsellekin opetuksena:
- varusteita pakatessa edellisenä iltana kannattaa ottaa muutama ylimääräiseltä tuntuva varuste mukaan. Mieli saattaa muuttua kisan alla. Pyöräilyhousut on muuten pyöräillessä hyvä juttu.
- kaikki jaettavat kartat kannattaa pitää mukana kaiken aikaa. Näin maastoa voi tarkastella usealta kartalta, mikäli etäilee järjestäjien tehneen "pieniä muutoksia" osaan karttoista.

Evon jälkeen viikko on mennyt rauhassa kotona ja samalla viimeistä lomaviikkoa viettäen. Treenipuolella ensimmäinen merkintä saatiin vasta torstaina, kun kävin leppoisalla vauhdilla kiertämässä Nuuksiossa runsaan puolentoista tunnin lenkin. Lämmintä riitti, mutta ei kuitenkaan liian lämmintä. Perjantaina tein saman lenkin vähän aikaisemmin aamulla. Päivällä hoidettiin muutamia pakollisia asioita ja illaski suuntasimme Tammisaareen hoitamaan Peräsmieskisojen huoltoa. Kyseessä oli siis PePon järjestämä Peräkylän Peräsmieskisat, jossa tarkoituksena oli suoriutua kahdesta triathlonin täysmatkasta (7,6 km uinti, 360 km pyöräily ja 84,4 km juoksu) vaaditun maksimiajan (48 h) puitteissa.

Paikalla oli seitsemän kisaajaa, jotka olivat uskaltaneet ottaa haasteen vastaan. Uintiosuus (7,6 km) jäi meiltä näkemättä, mutta pyöräilyosuudelle ehdimme hyvin mukaan. Pyöräilyssä kilpailijat kiersivät ensin 20 km lenkin, jonka jälkeen he kiersivät 10 kertaa 34 km lenkin. Aikaa 34 km lenkin kiertämiseen meni noin 1.10 - 1.20 h kaverista riippuen. Päivällä keli oli paahtavan kuuma ja vielä illallakin lämpötila oli kesäisen korkea. Tuulta ei juurikaan ollut.

Kisaa oli todella mielenkiintoista seurata vaikka kilpailijoita oli niinkin vähän. Myös huoltopuolella oli pieni porukka huolehtimassa kisan järjestelyistä. Ehkä juuri siksi kaikki kilpailijat ja huoltajat ehtivät tulla niin tutuiksi kisan aikana ja tunnelma oli todella hyvä ja leppoisa kaiken aikaa. Kaikki huolsivat ja auttoivat toisiaan ja koko tapahtuma meni ilman mitään kommelluksia. Kun vielä kilpailijat olivat hämmästyttävän hyväntuulisia koko kisan ajan niin hauskaa riitti koko ajaksi.

Myös kisan tulostaso oli huippuluokkaa. Uinnin ja pyöräilyn jälkeen kärjessä menivät Tero Hyppölä ja Pasi Laaksonen vain noin kahdeksan minuutin erolla. Juoksuosuudella miesten välistä ero tuli kuitenkin lisää ja Tero voitti selvällä marginaalilla. Kolmas sija meni järjestävän seuran Eka Vekaralle.

Tulokset:
1. Tero Hyppölä 24.32.14
2. Pasi Laaksonen 26.24.10
3. Sarvijoen Eka Vekara 27.00.55
4. Marko Forsell 27.18.36
5. Pekka Castello 29.10.09
6. Tenolan Verkonpaino 29.29.29
7. Jussi Pikkarainen dnf (juoksuosuudella runsaan 50 km jälkeen)

Alla vielä muutama kuva kisasta:

Tero tulossa pyöräilyn huoltopisteelle

Pasi huoltopisteellä

Eka Vekara

Verkonpaino

Marko

Jussi

Pekka

Tero ja Outi

Loput kuvat löytyvät täältä. Ja Teron oma kisaraportti.

Viikonlopun aikana on myös jatkettu TTF sarjaa, kun vuorossa oli Pallaksella käytävä 55 km kisa. Kuten Bodomin kisassa niin tässäkin nähtiin miesten järjessä melkoista eksyilyä reitin varrella. Viime vuoden Nuuksio Classikin voittanut Mononen korjasi kuitenkin potin eksymisestä huolimatta. Naisten sarjan voitti selkeällä marginaalilla Maija Oravamäki. Myös pidemmällä 125 km matkalla kisattiin samoilla seuduilla. Siinä miesten sarjan voiton vei Markus Juvala ja naisissa Laura Salminen. Tulokset. Järjestäjinä toimi pohjoisen polkuexpertit - NUTS. Tässä vielä JanneH kisaraportti.

Elokuussa juostavaan PTL:ään valmistautuvat Janne ja Antti sekä TORiin valmistautuva Juha ovat kiertämässä Euroopan vuoria parin viikon ajan ennen tulevia kisoja. Reissu alkoi viime sunnuntaina ja sitä voi seurata parhaiten kavereiden twitter-tileiltä. Tarkempi kuvaus reissusta löytyy Jannen sivuilta.

Kanadasta hankittuja tossuja olemme molemmat coachin kanssa päässeet ja ehtineetkin kokeilemaan. Omat Hoka One tossut tuntuivat tänään runsaalla parituntisella polkulenkillä yllättävän hyviltä. Tossut eivät olleet lainkaan kömpelöt ja vaimennusta oli huomattavasti enemmän kuin muissa tossuissa. Yritin juosta kaikkien terävien kivien ja juurien päältä, mutta eipä juurikaan tuntunut jalkapohjissa. Kotona mittasin tossujen painoja keskenään ja tulos oli aika yllättävä. Yksi Hoka kenkä painoi 371 grammaa kun vastaava paino Salomonin Speedcross kengällä oli 356 grammaa. Eli huomattavasta kokoerosta huolimatta painossa ei juurikaan ole eroa. Coachin ostamat Cloud tossut tuntuvat myös juostessa hyviltä. Niitä kannattaa käyttää kuitenkin vain päällystetyillä teillä sillä ne keräävät hiekkateiltä tuntuvan määrän kiviä pohjakuvioinnin sekaan. Myyntiargumenttina käytetty keveys saa tässä kohtaa pienen kolauksen.

Mennyt viikko oli omien treenien osalta palauttelua viime viikonlopun seikkailukisasta sekä lepäilyä tulevaa varten. Nyt alkaa lyhyt kolmen viikon mittainen treenijakso, jonka aikana on tarkoitus tehdä vielä muutama avaintreeni ennen elokuun UTMB-kisaa. Ohjelmassa on pari pitkää treeniä sekä pari noustreeniä. Varusteiden osalta homma alkaa olla melkolailla kasassa.

Viikko 29 ja Evo multisport

Paljon on ehtinyt taas viikossa tapahtua. Vielä alkuviikosta oltiin Edmontonissa ja aloiteltiin hiljalleen lenkkeilyä Sinister7 kisan jälkeen. Lämpötilat olivat aamulla herätessä alle 20 asteen, mutta jo pari tuntia myöhemmin ulkona tarkeni jo mukavasti. Iltapäivällä lämpötilat huitelivat yli 30 asteen.

Maanantaina juoksin puolentoistatunnin lenkin joenvarressa kulkevia polkuja ja samalla otin reitiltä vähän videota. Reidet tuntuivat taas asteen paremmilta ja juoksu muutenkin hyvälle. En kuitenkaan löytänyt etukäteen kartasta etsimääni polkua. Lenkin jälkeen tutkin kartan vähän tarkemmin ja olinkin etsinyt polkua väärältä puolelta jokea. Tiistaina tein uuden yrityksen löytää haluamani polku ja kyllähän se sieltä sitten löytyi. Eli taas löytyi uusia paikkoja, jossa en aikaisemmin ole juossut. Ulkoilupolku oli osin sortunut jokeen ja reitillä oli paljon varoituskylttejä.

Keskiviikkona kävin juoksemassa aamulla lyhyen puolentunnin lenkin. Iltapäivällä olimmekin sitten lähdössä kotiin päin. Kotimatka kesti Islannin kautta lentäen vain runsaat 10 tuntia. Kotona olimme torstaina iltapäivällä. Vaihtomme Islannissa oli kuitenkin niin nopea, että matkalaukut tulivatkin sitten vasta seuraavana päivänä. Islannin kentällä törmäsimme vielä Mikkoon ja Saijaan, jotka olivat olleet siellä kisaamassa. Kuulosti todella hienolta kisalta.

Viikonlopuksi olimme Jussin kanssa suunnitelleet osallistuvamme Evon multisport kisaan. Vaikka Sinisteristä ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa niin olo ja kroppa muutenkin oli viimeisen viikon tuntuneet sen verran hyvältä, että olin suhteellisen luottavainen kisan suhteen. Olimme mukana miesten kilpasarjassa.

Olimme lauantaina kisapaikalla hyvissä ajoin. Viimeiset kamojen viritykset ja reittisuunnittelu sujuivat hyvin.

Viimeiset viritykset.

Jussi odottavaisena ennen lähtöä

Kisa alkoi kolmella perhoslenkillä kisakeskuksen tuntumassa. Ensin kuitenkin kasattavana oli lähdössä jaettu "karttasilppu", joka tuli kasata perhoslenkkien ymmärtämiseksi. Lyhyen nyhertämisen jälkeen saimme palat teipattua yhteen. Aikaa tehtävän suoritukseen kului vajaa 14 minuuttia.

Palapelikartta

Sen jälkeen alkoi pyöräilyosuus, jossa kierrettävänä oli yhteensä kahdeksan rastia. Pääsimme heti alussa hyvään porukkaan ja alkuvauhti oli erittäin kovaa. Kartan mittakaava 1:26000 tuotti kuitenkin yllätyksen ja olin tekevinäni viisaan reitinvalinnan, kun koko muu porukka lähti päätieltä painelemaan pohjoiseen pientä hiekkatietä meidän jatkaessa suoraan. Runsaat kaksi kilometriä poljettiin pitkäksi ennen kuin tien eteläpuolella ollut järvi pysäytti matkanteon. Siitä sitten uukkari ja takaisin. Tässä vaiheessa olimme varmaan pudonneet joukon hännille. Samalla kaikki hyvät letkat olivat menneet ja jouduimme tekemään työtä kahdestaan. Tosin Jussi teki suurimman osan vetotyöstä meikäläisen yrittäessä roikkua perässä karttaa lukien.

Pyöräilyn ykkösrastin jälkeen tapahtui heti seuraava kupru, kun vauhdissa luin jo reittiä kolmannelle rastille. Pyyhälsimme tien vieressä olleen kakkosrastin ohi leimaamatta sitä lainkaan ja tulimme suoraan kolmannelle rastille. Tämän virheet tosin saimme tietää vasta maaliin tultuamme leimoja setviessä.

Vauhdin hurmaa pyöräillessä

Tiukasti peesissä

Loput pyöräilyrasteista löytyivät hyvin. Vitosrastille tultaessa vatsa oli sen verran sekaisin, että piti tehdä nopea puskareissu. Kutoselle tullessa emme löytäneet kartassa ollutta polkua ja jouduimme tekemään pienen lisäkierron. Seiskarastilla oli Quest1 tehtävärasti, jossa piti kiertää kolmen frisbiekorin kautta. Yhteistulos kahdeksan oikeutti kahteen sakkokierrokseen, joka tarkoitti rannassa olleiden laitureiden kiertämistä kahdesti kahlaten. Vettä oli noin rintaan asti. Nam.

Tehtävärastilla

Sakkokierroksella

Sen jälkeen oli lyhyt pyöräily suunnistuksen ja melonnan vaihtopaikalle. Reidet olivat melkoisen loppu pyöräilyn viimeiset viisi kilometriä. Pyöräilyssä kertyi matkaa noin 45 kilsaa ja aikaa kului noin 2.10 h tehtävärasti mukaan lukien.

Sen jälkeen vuorossa oli suunnistusosuus, joka osoittautui ennakoitua haastavammaksi. Kartasta oli jätetty pois kaikki pienemmät hiekkatiet ja polut. Ennen kakkosrastia vatsa oli taas sen verran sekaisin, että edessä oli toinen puskareissu. Suunnistusradan itäpuoli osoittautui hienoksi suppamaastoksi, jossa tosin kartalla pysyminen tuotti välillä vaikeuksia. Seiskarastin juoksimme selkeästi pitkäksi, mutta muuten ei suurempia ongelmia ollut. Ihan pientä koukkua vaan.

Nyt tarkkana

Pieniä puroja ylitettävänä

Suunnistusradan rastilla 15 oli Quest2 tehtävärasti, jossa tehtävänä oli kanttaa muutaman metrin pituista puunrunkoa noin 150 metrin matka. Ei paha. Suunnistukseen kului tehtävärasti mukaan lukien aikaa 2.17 h ja matkaa kertyi runsaat 13 kilsaa. Metsässä tuli aika paljon kävelyä mukaan.

Suunnistusosuus

Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa melonta. Omaa kalustoa ei ollut, joten saimme nauttia järjestäjien "banaaneista", joiden melominen suoraan osoittautui erittäin vaikeaksi. Melontarata koostui kolmella eri järvellä olleista rasteista. Järjestäjät olivat taas "manipuloineet" karttaa ja yksi järvistä oli käännetty karttaan peilikuvaksi. Tätä emme tosin huomanneet kuin vasta maalissa.

Vaihtopaikka

Reitin neljä ensimmäistä rastia löytyivät suht hyvin. Neljättä rastia etsittäessä alkoi melkoinen ukkosmyrsky ja vettä tuli ihan kaatamalla ja salamat löivät ympärillä. Vähän alkoi mietityttää tuo melonta ukkosmyrskyssä, mutta päätimme jatkaa. Ennen vitosrastille lähtöä yritimme tyhjentää kajakkia sadevedestä ja siinä hässäkässä unohdimme emitin siihen rantapenkalle. Havaitsimme sen etsiessämme vitosrastia. Tämän jälkeen oli pakko palata takaisin etsimään emittiä ja aikaa meni jonkin verran hukkaan. Tosin etsimme vitosrastia ihan väärältä puolelta järveä, koska emme olleet huomanneet tuota peilikuvajuttua. Emitin löydyttyä päätimme jättää osan melonta rasteista käymättä ja palata takaisin. Haimme vielä kaksi viimeistä melontarastia. Melontaan kului aikaa noin 1.40 h ja matkaa kertyi noin 9 kilsaa.

Melontareitti

Melonnan jälkeen oli vielä loppuhässäkkä, jossa piti pinota autonrenkaita tietyssä järjestyksessä. Onnistuimme saamaan sen läpi aikarajan puitteissa. Siitä sitten loppuspurtti maaliin. Aikaa kului kokonaisuudessaan 6.31 h. Sakkoja tuli väliin jääneistä rasteista.

Tulokset. Tavoitteena ollut sijoitus 10 parhaan joukkoon onnistui. Ensi kerralla taas vähän kokeneempana.

Toinen lomaviikko

Sinister 7 kisan jälkeinen viikko on mennyt rauhassa lomaa viettäessä. Vietimme vuorilla vielä yhden yön kisan jälkeen ja palasimme Edmontoniin vasta maanantaina. Ihan hyvä päätös, koska istuminen autossa kuusi tuntia ei houkutellut yhtään heti kisan ja loppuseremonioiden jälkeen.

Kisasta löytyy järjestajien ottamia kuvia täältä (juoksijahaku numerolla 8).

Palasimme Edmontoniin rauhassa vähän pienempiä teitä pitkin. Yksi niistä oli Cowboy Trail, jonka varrella oli kauniita pieniä kaupunkeja. Parissa niistä pysähdyttiin taukoa pitämään ja kahvittelemaan, kuten suuressa maassa on tapana.

Perusnäkymä autosta paluumatkalla

Pieni kaupunki ja kahvila

Suoraa tieta riitti

Kotona Edmontonissa hoidossa olleet kissat vaativat heti palattuamme suurta huomiota. Rapsutusta saatiin tehdä paljon poissaolomme hyvittämiseksi.

Laatikko - kissan paras ystävä.

Laita se tabletti pois ja rapsuta minua

 Seuraavat päivät kierreltiin Edmontonissa eri paikoissa, joissa tosin ollaan jo monesti aikaisemminkin käyty.

Hyvä lounaspaikka

Näkymä joentörmalta etelään

Hyvät treenirappuset

Käsitöitä keskustassa

Hyva buddhalainen lounaspaikka

Maistuva kasvisateria

Edmonton Art Galleryn satoa

Kelien puolesta viikko on ollut perinteistä preeriakeliä. Lämpötila on noussut päivällä yli 30 asteen ja vastavuoroisesti kaikissa kaupoissa ja muissa sisätiloissa on voimakas ilmastointi. Se on aika hankala yhdistelmä. Perjantaina kävin coachin kanssa aamulla lyhyellä 20 minuutin hölkalla, mutta kroppa ei tuntunut vielä hyvältä. Niin keuhkoissa kuin jaloissakin tuntui vielä rasitusta edellisestä kisasta. Se nyt ei tosin ole yllätys.

Läheinen juna-asema ja mittari

Kaupunkia kierrellessä on tietysti tullut käytyä paikallisissa urheiluliikkeissä. Koska Suomesta ei mistään saa ostettua Hoka One kenkiä niin otin selville kuka niitä myy Edmontonissa ja kävimme tietysti siellä kokeilemassa. Mukaan jäi yksi heidän polkujuoksutossuistaan. Ensikosketus oli melkoisen pomppulinnamainen.

Hoka One Trail

Ja Edmontonissa käydessä ei voi olla käymättä aikoinaan maailman suurimmassa ostoskeskuksessa, West Edmonton Mall. Sieltä loytyy vesipuisto, huvipuisto, luistelukenttä, yli 800 kauppaa, parkkipaikka yli 20 000 autolle jne jne.

West Edmonton Mall - here we go!!!

Kisavarustusta miettimässä

Torstaisin paikalliset tuottajat ja yrittäjät järjestävät pienet torimyyjäiset, joissa voi ostaa heidän tuotteitaan leivonnaisista tauluihin ja koruihin.

Coachi torimyyjäisissä

Ja löytyi se oikea olutmerkkikin. Pitäisikö vaihtaa Lord SP?

Ja tietysti sushi bentoboxit

Lauantaina kävimme runsaan tunnin ajomatkan päässä katsomassa vanhaa natiivien pyhää paikkaa lähellä Viking nimistä kaupunkia. Paikka oli selkeästi muuta aluetta korkeampi, josta oli hyvä näkymä kaikkiin ilmansuuntiin. Rauhoittumisen ja mietiskelyn jälkeen nautimme pienen piknikin.

Sunnuntaina kävin juoksemassa ekan varsinaisen lenkin kisan jälkeen. Lähtö viivästyi vähän, mutta toisaalta lomallahan tässä ollaan. Lämpotila oli jo yli 25 astetta. Juoksin alas joenvarteen, josta loytyy mukavasti puiden varjostamia polkuja. Hengitys tuntui jo paremmalta kuin viimeksi, mutta reidet on vielä vähän ruhjotun tuntuiset. Oli kuitenkin kiva juosta ihan rauhassa ilman mitään kiirettä tunnin leppoisa lenkki. En ottanut edes yhtään kuvaa. Iltapäivä meni MM-jalkapallon loppuottelua seuratessa. Oikea joukkue voitti vaikka en heitä kannattanutkaan.

Ensi viikolla ollaankin sitten jo tulossa kotiin ja seuraavana viikonloppuna on seuraava kisa. Nam!

Sinister 7 raportti

Tässä vähän ajatuksia ja muistiinpanoja Sinister7 kisasta.

Olin tehnyt coachille karkean aikataulun, joka toivottavasti vähän helpottaisi huoltohommia. Se oli kuitenkin aika hihasta vedetty, koska ei ollut aikaisempaa kokomusta vastaavasta kisasta. 

Kisavarusteet

Hetki ennen kisaa

Legi 1 (16,5 km, 1.33.53): Lähtö Blairmoren kaupungista aamulla klo 7. Alussa vajaa kymppi vähän tylsää ja tasaista tienreunusta ja asfalttitietä.

Kyllä lähdossä vielä naurattaa

Juostiin läpi Frank Sliden (video), jossa 1903 vuoren seinämä oli romahtanut ja vajaa 100 ihmistä oli saanut surmansa. Näky oli kaikkien niiden kivimassojen keskellä aika vaikuttava. Sen jälkeen hienoa polkua, osin kapeaa polkua, jota reunusti pitkää heinää. Sykkeet oli heti alussa aika korkealla, vaikka vauhti oli kohtuullinen. Yritin pitää kuitenkin vähän parempaa vauhtia alussa, jotta myöhemmin en jäisi kapeilla poluilla liian taakse.
Ekan legin jälkeen lyhyt vajaan minuutin tauko juomapullojen täyttö. Coachi oli paikalla kannustamassa. Tässä vaiheessa ollaan noin 15 minuuttia edellä aikataulua.

Legi 2 (16 km, 1.59.07): Paluu takaisin Blairmoreen vuoren toista reunaa, eka 5 kilsaa nousua. Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila nousta. Sykkeet edelleen korkeat, voisiko johtua pari viikkoa sitten loppuneesta antibioottikuurista, kuumuudesta, kisajännityksestä, liian kovasta vauhdista tai jostain muusta. Alamäkiosuudet ennen kaupunkiin tuloa on todella jyrkkiä. Tässä vaiheessa huomaa hyvin mikä ero on juosta jättärillä 60 metriä alamäkeen ja täällä 500 metriä alamäkeen. Sama pätee ylämäkiin.

Toisen legin jälkeen lyhyt parin minuutin tauko, pullot täyteen ja vähän suolakeksejä mukaan.

Legi 3 (35 km, 4.13.49): Ainut legi, jolle otin mukaan kameran. Otin paljon kuvia ja videoita ja samalla hidastin vauhtia saadakseni sykkeet normitasolle. Hienot maisemat. Pystyin edelleen syömään yhden geelin 50-60 min välein. Kolmannen legin jälkeen 7 geeliä syöty. Kuitenkin kroppa lämpeni todella paljon tämän legin aikana. Aurinko pilvettömältä taivaalta ja kova länsituuli. Kosteusprosentti niin alhainen, että paita tai housut eivät juuri tuntuneet märiltä, koska ne kuivuivat samalla. Ainoastaan paksut suolaraidat paidassa ja housuissa. 3 legin jälkeen oltiin noin 80 min aikataulua edellä. Alla muutama kuva 3 legiltä.

Metsäpaloalue muutaman vuoden takaa

Kolmannen legin jälkeen taas lyhyt parin minuutin tauko, vähän syömistä. Lisäksi laitettiin reppuun H7 lamppu, koska se oli pakollinen varuste kolmannen legin jälkeen.

Legi 4 (17 km, 2.38.16): Piti olla helppo siirtymälegi, mutta ekat kilsat jatkuvaa nousua ja laskua. Olin täysin aliarvioinut tämän välin tai sitten päivän keli ja vauhti alkoivat vaatia veronsa. Todella raskasta, kun vielä aurinko ja kova vastatuuli vaikeuttivat menoa. Lopussa maasto helpompaa, mutta kroppa todella ylikuumentunut. Vatsa ei enää ottanut mitään muuta vastaan kuin vettä. Onneksi sain edes juotua sitä.

Legi 4 takana ja voimat loppu

Neljännen legin jälkeen oli pakko pitää pitkä tauko, noin 15-20 minuuttia. Tauolla vähän nuudeleita ja suolakeksejä. Huoltojoukoilta saatu kivennäisvesi auttoi rauhoittamaan vatsaa. Vaihdoin puhtaan paidan. Olin varulta ottanut mukaan Edmontonista hankkimani sauvat ja päätin (nöyrtyä) ottaa ne mukaan seuraavalle legille.

Legi 5: (29,6 km, 4.11.42): Coachi sai valettua vähän uskoa meikäläiseen ja lähdin hitaasti liikkeelle. Sauvoista oli erittäin suuri apu heti alusta lähtien. Ekat kilsat taas tylsää asfalttia tai tienpiennarta. Kohta meno alkoi taas maistumaan. Tämä legi oli polkuna ehkä hienoin, harmillista ettei kamera ollut nyt mukana. Se kulki tiheässä metsässä ja auringolta ja tuulelta pääsi vähän suojaan. Reitti meni noin puolen kilsan päästä mökistämme, jossa asuimme viikonlopun aikana (joka oli muuten sama kuin 5 vuotta sitten). Legin jälkeen oli hyvä fiilis vaikka vatsa ei vieläkään toiminut kunnolla. Sain väkisin syotyä yhden geelin ja vähän suolakeksejä.

Pääsin viidennen legin loppuun ennen kuin lampulle oli tarvetta. Pidin taas pitkän tauon noin 25 min ja yritin saada vähän juotua kanalientä, kokis maistui mutta ei muuta makeaa. Laitoin Lumilight lampun päähän. H7 oli repussa varalamppuna. Lisäksi irtohihat ja takki päälle, jonka kuitenkin kohta otin pois. Yöstä oli luvattu kylmää.

Legi 6 (36,2 km, 6.28.40): Viimeinen pitkä legi, jonka alku meni kävellessä ja odotellessa vatsan rauhoittumista. Ensimmäiset 20 kilsaa oli samaa reittiä kuin minkä olin juossut 2009 kisassa, joten siinä oli jotain tuttua. Lepakot tuntuivat olevan kiinnostuneita lampusta, kun niitä pyöri jonkin verran ympärillä. Kohta reitti muuttui märäksi ja kivikkoiseksi. Vettä valui koko polun leveydeltä. Välillä meinasi tulla jaloille kylmä kun purovesi oli sulamisvesiä vuorelta. Polku oli todella kulunut niin vedestä kuin mönkijöistä. Syvät urat olivat täynnä vettä tai kiviä. Juoksu oli hankalaa varsinkin kun ei enää ollut kovinkaan tuore olo. Jalkapohjat olivat aika tulessa. Ensimmäiset 16 kilsaa yhtämittaista nousua. Sauvoista oli taas suuri apu. Vähän ennen Seven Sisters vuoren ylitystä piti pukea takki, sen verran kova oli tuuli. Muuten yöllä riitti hyvin irtohihat. Ylhäällä oli vielä lunta. Lopussa oli jännä tilanne, kun yhtäkkiä huomasin ympärillä varmaan kymmeniä silmäpareja tuijottamassa. Meni hetken ennen kuin tajusin niiden olevan lehmiä. 

Kuudennen legin jälkeen pidin vain lyhyen tauon. Tyhjensin repusta kaiken ylimääräisen ja jatkoin matkaa.

Legi 7 (10,7 km, 1.42.33): Alussa kova nousu ja mäen päällä taas ihanaa kivikkoa. Jalkapohjat oli edelleen kovilla. Alamäet todella jyrkät. Viimeiset kilsat taas pitkiä ja maali ei meinaa tulla koskaan vastaan. Viimeiseltä vesipisteeltä ohjeiden mukaan matkaa maaliin 5,2 km, mutta kyllä se enemmältä tuntui. Viimeiset kilometrit meni jo ilman otsalamppua.

Kokonaisuudessaan ihan kelpo kisa. Vatsaongelmat olivat varmaan monen asian summa. Sijoitus kymppisakkiin yllätys, aika jäi hieman omasta "pöljä päivä" tavoitteesta. Yöosuuden juokseminen väsyneenä oli juuri niin raskasta kuin pelkäsin. Mielenkiintoista verrata nyt sitten UTMBlle, kun siellä lähtö on aamun sijasta illalla. Reissusta jäi kuitenkin käteen paljon kokemusta ja tulevat kisat on taas hieman helpompia, ehkä.

Kisan jälkeen, mikä maa mikä valuutta

Maalissa onnittelut kisan toiselta pääjärjestäjältä, Brianilta

Treenihuomioita

- talven ja kevään aikana tehty nousumetrienkeruu ja salitreenit ovat vahvistaneet huomattavasti reisiä, jotka olisivat kestäneet pidemmänkin matkan. Reidet eivät juurikaan kipeät seuraavana päivänä.

- corelihakset kesti yllättävän hyvin vaikka sen puolesta vähän pelkäsin.

- kädet kesti hyvin noin 80 km sauvoilla menoa

- jalkapohjat todella kovilla, kun tossut ja sukat koko ajan märät.

- voisiko joskus ihan oikeesti aloittaa kisan rauhassa? Edes kerran.

Varusteet / varustehuomioita

- Black diamond sauvat loistavat, kevyet ja todella tarpeen vuoristossa. Ehdottomasti mukaan UTMBlle

- salomon speedcross tossu ei paksusta pohjasta huolimatta toiminut. Vai onko treenin puutetta? Vai huonot sukat.

- Lumilight lamppu 25% teholla riitti hyvin maaston näkemiseen. Lamppu päällä noin 7,5h.

- SJ reppu riitti hyvin. Vesipisteitä max 12km välein ja 1litraa juotavaa mukana riitti hyvin, kun myös vesipisteillä joi. Repun perusongelma eli puhelimelle tai kameralle riittävän ison etutaskun puute tuli taas esille. Sen joutuu itse ompelemaan.

- t-paita ja irtohihat toimi hyvin. Helppo säätää hihat tarpeen mukaan. Yo ei ollut niin kylmä kuin luvattiin.

Muita huomioita

- kanssajuoksijat ja toiset solo juoksijat todella kannustavia kisan aikana.

- pienen kosteusprosentin takia vaatteet pysyy lähes kuivina eikä hiertymiä synny yhtä paljon kuin normaalisti.

- kosteusprosentin takia myös suu tuntuu heti kuivalta vaikka olisi äsken juonut juomaa

- Polarin korkeusmittari on hyvä lisä mitä seurata

- järjestäjillä geeliä jokaisella asemalla pitkin reittiä.

- todella hyvin järjestetty kisa, ei moitetta

Tulokset

Miesten solo puolella kisaan lähteneistä 129 miehestä vain 39 pääsi maaliin, eli 30%.