Viime viikko

Edellinen viikko sujui suunnitellusti. Viikonlopuksi suunniteltu kyläily Imatralla tarkoitti käytännössä paria lepopäivää, mutta viikolla tulikin sitten ulkoiltua sen verran, ettei tunneissa jääty pahasti tavoitteesta.

Maanantaina juoksin töistä kotiin rauhallisella vauhdilla. Lonkan koukistaja tuntui aika jäykälle alussa, mutta kankean alun jälkeen juoksu alkoi sujua. Illalla tein kunnon venyttelyt pitkästä aikaa. Tiistaina juoksin sekä töihin aamulla että kotiin illalla. Edellisillan perusteelliset venyttelyt helpottivat juoksua, eikä jäykkyyttä enää tuntunut edes lenkin alussa. Keskiviikkona juoksin vain töistä kotiin.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja illalla kävin vielä kiertämässä 1,5 tuntia Nuuksion polkuja. Perjantaina tuli tehtyä runsaan kahden tunnin polkulenkki. Siihen sitten vielä päälle lyhyt kuntopiiri ja venyttelyt. Lauantai ja sunnuntai olivatkin lepopäiviä.

Koko viikon tehty intensiivinen venyttely on helpottanut juoksua.  Viikolle kertyi parista lepopäivästä huolimatta runsaat 11 tuntia ulkoilua. Juoksua tuli yhteensä 102 kilsaa. Edellisen kerran 100 kilsaa on harjoitusviikolla ylittynyt maaliskuun alussa ja kaiken kaikkiaan yli satasen harjoitusviikkoja on tänä vuonna kertynyt ainoastaan 5 kappaletta.

Vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana kertyneet kilometrit on yhteensä 1848 km, kun vertailuna viime vuonna kilometrejä oli kertynyt 2858 km. Pudotusta siis yli 1000 km vaikka viime vuonna viikot 21-26 menivätkin jo telakalla ja juoksukilsoja ei kertynyt yhtään.  Kokonaisharjoitustunnit olivat 293 tuntia tänä vuonna ekalla puolikkaalla, kun viime vuonna vastaava luku oli 328 tuntia. Eli tunneissa mitattuna pudotusta ei ole kuin runsaat kymmenen prosenttia. Se johtuukin siitä, että tänä vuonna olen joutunut siirtämään harjoittelun painopistettä juoksusta muihin lajeihin. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla edelleen kesken ollut kuntoutus viime syyskuun leikkauksesta on tarkoittanut korvaavien harjoitteiden tekemistä. Toisaalta se on tarkoittanut myös harjoittelun monipuolistumista. Ensimmäisellä puolikkaalla esimerkiksi hiihtotunnit vastasivat 10 prosentin osuutta kokonaisharjoittelusta ja pyöräily peräti 20 prosenttia.

Loppuvuoden kisaohjelma alkaa myös selkiytyä. Mitään pidempää kisaa ei vielä tässä vaiheessa ole tarkoitus kisata vaan tarkoitus on nostaa kuntoa lyhyiden tapahtumien kautta. Ensimmäinen kisa on jo kuukauden päästä Skotlannissa juostava Northumberland Ultra, joka on 100 km maastokisa. Jo pidemmän aikaa on ollut haaveena päästä juoksemaan Skotlannin hienoihin maisemiin ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus kesäloman viimeisellä viikolla. Osasyy tähän kisaan osallistumiseen oli myös tämän kisan läpijuosseille annettavat kolme UTMB pistettä. Kokonaisnousua reitillä on 3800 metriä. Kaksi kuukautta Skotlannin jälkeen on vuorossa Kolilla juostava Vaarojen Maraton, jossa en aikaisemmin ole koskaan ollut mukana. Hyvin tekniseksi kehuttu reitti on varmasti hieno ja vaativa. Skotlannin ja Kolin kisojen väliin mahtuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa juostava Nuuksio Classic, joka toimii hyvänä pitkänä harjoituksena. Osin tuttuja polkuja kulkevalla reitillä kisataan syyskuun alussa.

Kauden päätöksenä toimii perinteinen Mammuttimarssi. Kisamatkoja sen paremmin kuin kisapaikkaakaan ei ole vielä julkaistu, eli tuttu salaperäisyys verhoaa tätä kauden päätöskisaa. Matkaa en vielä tässä vaiheessa ole päättänyt, kun ei tarkkaan tiedä omaa kuntoakaan lokakuun lopussa. Kolin ja Mammutin väliin jää ainoastaan kolme viikkoa. Jotain uutta ja jännää tähän tapahtumaan voi tuoda ratamestarin vaihtuminen edellisvuodesta.


Kesän edistyminen näkyy yhä uusien kasvien kukkiessa. Alla kuva pihalla kukkivasta Pionista.

Myös Juhannusruusu aloitti vihdoinkin kukkimisen