Maanantaina lenkki suuntautui taas Nuuksion puolelle, jossa juoksin tällä kertaa vähän uusia polkuja. Toki näilläkin on juostu, mutta ei ihan niin paljon kuin niillä normipoluilla. Viime päivien sateiden jälkeen tuntui, että vettä on enemmän kuin keväällä. Meiltä kun juoksee metsän läpi Nuuksion Pitkäjärven rantaan löytyy suht mukava ylämäki, jonka juoksin lenkin yhteydessä viidesti ylös ja alas. Alas tullessa sai olla aika tarkkana, kun polku oli paikoin aika mutainen ja sen takia liukas. Nousut menivät hyvin ja jaloissa tuntui löytyvän mukavasti voimaa. Tosin en juossut niitä viittä enempää, kun lenkille oli tulossa pituutta kuitenkin vähän enemmän. Kotona kello näytti vähän yli 2,5 tuntia ja matkaa 25 kilsaa. Kotona vielä lyhyt kuntopiiri ja venyttelyt vanhaan tapaan. Tiistaina kävin Oravankolossa kääntymässä ihan normireittiä. Aikaa kului vähän enemmän kuin eilen, mutta matkaakin oli vähän enemmän. Keskiviikkona oli vuorossa kevyempi päivä. Kävin aamulla juoksemassa järven ympäri vajaassa tunnissa. Sen jälkeen lähdettiin coachin kanssa fillareilla kiertelemään Espoota ja Kirkkonummea. Matkaa lenkille tuli vajaat 50 kilsaa. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli tuntui puhaltavan aina vastaan.
Torstaina käytiin aamulla sienestämässä coachin kanssa. Ensimmäiset kantarellit löytyivät, mutta ei ihan niin paljon kuin sateiden määrästä olisi odottanut. Iltapäivällä tein peruslenkin Kattilaan ja takas, aikaa meni runsaat kaksi tuntia. Ilma oli todella mukava juoksemiseen, ei liian kuuma ja polutkin ovat kuivuneet parin poutapäivän jälkeen.
Torstaiksi ja perjantaiksi oli luvattu parempaa ilmaa. Nyt kannatti siis toteuttaa coachin kanssa suunniteltu rinkkavaellus. Pari vuotta sitten kävimme fillareilla telttailemassa Porkkalassa, mutta tällä kertaa päätimme lähteä jalan Salmeen. Juoksutunteja oli plakkarissa sen verran alkuviikosta, etten käynyt aamulla lenkillä vaan lähdimme kävelemään Salmeen heti aamupalan jälkeen.
Perille saavuimme muutaman tunnin jälkeen ja havaitsimme, ettei Salmessa ollut onneksi mitään ruuhkaa teltta-alueella. Vuorokausi maksoi kympin ja sillä sai käyttää vessoja ja suihkuja niin paljon kuin halusi. Valitettavasti kahvila on ollut kiinni jo usean vuoden ajan, joten sen palveluja ei voitu käyttää. Illalla pelattiin korttia monta tuntia ja lopulta molemmat taisivat voittaa ja hävitä suunnilleen saman verran pelejä. Lauantaina kävelimme takaisin heti aamupalan jälkeen. Rinkka oli jotenkin kevyempi tai sitten hartiat ja lantio olivat tottuneet sen painoot. Joka tapauksessa kävelimme takaisin kolme varttia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Toki kävelimme nyt pohjoisesta etelään, joka on vähän niin kuin alamäkeen.
Parin juoksemattoman päivän jälkeen oli suunnitellut sunnuntaille ensimmäistä pitkää lenkkiä pitkiin aikoihin. Tarkoituksena oli juosta läpi Nuuksio Classicin reitti. Tukena oli ainoastaan melko heikko karttatuloste reitistä. Runsaat puolet reitistä oli tuttua, mutta paljon oli myös uusia paikkoja.
Lähdin juosten kotoa, josta lähtöpaikalle on matkaa runsaat kolme kilometriä. Siitä sitten reitin alkupätkälle, joka on helppoa ja tuttua seutua aina Valkjärvelle asti. Tästä piti jatka polkuja pitkin metsän poikki Solvallaan, mutta hukkasin polun jossain vaiheessa ja jouduin tarpomaan umpimetsässä jonkin aikaa. Yritin juosta vähän edestakaisin löytääkseni polun, mutta eipä sitä löytynyt. Pari lepäämässä ollutta hirveä löysin kyllä ja ryske oli melkoinen juostessamme vastakkaisiin suuntiin. Lopulta sitten Solvallan tielle ja siitä laskettelurinteen alapäähän. Laskettelurinne piti suosiolla kävellä ylös, sen verran jyrkkä se on vielä toistaiseksi meikäläiselle.
Solvallan jälkeen polkuja riittää paljon ja niitä arpoessa en osunut voittoarpaan. Juoksin kyllä oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa valitsemani polku kääntyi. Jatkoin siitä eteenpäin taas umpimetsää. Jonkin ajan kuluttua löysin kartassa olleen isomman suon, josta paikallistin itseni ja pääsin takaisin oikealle polulle. Tämän jälkeen saavuimme Orajärvelle, jonka rantoja reitti kulki. Todella hienoja paikkoja. Tästä edelleen Saarijärven rantaan, joka on yhtälailla hienoa seutua.
Juoksu kulki hyvin vaikka suunnistus hidasti välillä matkan tekoa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei juoma tule riittämään ja join sitten jostain ojasta muutaman kulauksen vettä. Ihan hyvälle se maistui eikä vatsakaan ollut asiasta eri mieltä. Reitti ei ihan kulje Haukkalammen kautta, mutta pienellä kierrolla voisin käydä siellä hakemassa vettä ja ostamassa pullon cokista. Lisämatkaa ei tullut varmaan paljoa, mutta ilman tätä kiertoa olisin joutunut turvautumaan puroveteen vielä monta kertaa.
Hakkalammelta reitti oli taas tuttua aina Kattilaan asti. Sen jälkeen lähdettiin viimeiselle lenkille, jonka olimme jo juosseet yhteislenkillä 10. kesäkuuta. Pari kertaa oli pientä hakemista reitin kanssa, mutta mitään suurempia koukkuja ei tullut. Lopussa kiersin vähän pidemmän kaavan kautta, kun oikea reitti ei heti löytynyt. Siikarannasta vielä kotiin, jossa kello näytti aikaa kuluneen 6.05h ja matka kertyneen 51 kilsaa. Hyvä lenkki vaikka kyllä huomaa, että kestävyyden kanssa on vielä tekemistä. Jaksoin kuitenkin juosta yllättävän hyvin lopussakin. Tankkaukset olivat melko olemattomat. Juoman lisäksi matkalla kului kolme pientä geelipussia.
Viikolle kertyi yhteensä vajaat 17 tuntia treeniä. Juoksukilsojakin kertyi 135 vaikka pari päivää meni kokonaan juoksematta. Ensi viikolla olisi toiveissa tehdä vielä yksi pidempi lenkki ennen Skotlannin reissua. Sitä ennen on vuorossa kuitenkin Konstan Kierros. Jee!!! Rannekepäivä!
Torstaina käytiin aamulla sienestämässä coachin kanssa. Ensimmäiset kantarellit löytyivät, mutta ei ihan niin paljon kuin sateiden määrästä olisi odottanut. Iltapäivällä tein peruslenkin Kattilaan ja takas, aikaa meni runsaat kaksi tuntia. Ilma oli todella mukava juoksemiseen, ei liian kuuma ja polutkin ovat kuivuneet parin poutapäivän jälkeen.
Torstaiksi ja perjantaiksi oli luvattu parempaa ilmaa. Nyt kannatti siis toteuttaa coachin kanssa suunniteltu rinkkavaellus. Pari vuotta sitten kävimme fillareilla telttailemassa Porkkalassa, mutta tällä kertaa päätimme lähteä jalan Salmeen. Juoksutunteja oli plakkarissa sen verran alkuviikosta, etten käynyt aamulla lenkillä vaan lähdimme kävelemään Salmeen heti aamupalan jälkeen.
 |
| Suon yli oli rakennettu vähän leveämpi kulkutie |
 |
| Lumpeenkukkia ihailemassa |
 |
| Teltan virittelyä |
Perille saavuimme muutaman tunnin jälkeen ja havaitsimme, ettei Salmessa ollut onneksi mitään ruuhkaa teltta-alueella. Vuorokausi maksoi kympin ja sillä sai käyttää vessoja ja suihkuja niin paljon kuin halusi. Valitettavasti kahvila on ollut kiinni jo usean vuoden ajan, joten sen palveluja ei voitu käyttää. Illalla pelattiin korttia monta tuntia ja lopulta molemmat taisivat voittaa ja hävitä suunnilleen saman verran pelejä. Lauantaina kävelimme takaisin heti aamupalan jälkeen. Rinkka oli jotenkin kevyempi tai sitten hartiat ja lantio olivat tottuneet sen painoot. Joka tapauksessa kävelimme takaisin kolme varttia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Toki kävelimme nyt pohjoisesta etelään, joka on vähän niin kuin alamäkeen.
Parin juoksemattoman päivän jälkeen oli suunnitellut sunnuntaille ensimmäistä pitkää lenkkiä pitkiin aikoihin. Tarkoituksena oli juosta läpi Nuuksio Classicin reitti. Tukena oli ainoastaan melko heikko karttatuloste reitistä. Runsaat puolet reitistä oli tuttua, mutta paljon oli myös uusia paikkoja.
Lähdin juosten kotoa, josta lähtöpaikalle on matkaa runsaat kolme kilometriä. Siitä sitten reitin alkupätkälle, joka on helppoa ja tuttua seutua aina Valkjärvelle asti. Tästä piti jatka polkuja pitkin metsän poikki Solvallaan, mutta hukkasin polun jossain vaiheessa ja jouduin tarpomaan umpimetsässä jonkin aikaa. Yritin juosta vähän edestakaisin löytääkseni polun, mutta eipä sitä löytynyt. Pari lepäämässä ollutta hirveä löysin kyllä ja ryske oli melkoinen juostessamme vastakkaisiin suuntiin. Lopulta sitten Solvallan tielle ja siitä laskettelurinteen alapäähän. Laskettelurinne piti suosiolla kävellä ylös, sen verran jyrkkä se on vielä toistaiseksi meikäläiselle.
Solvallan jälkeen polkuja riittää paljon ja niitä arpoessa en osunut voittoarpaan. Juoksin kyllä oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa valitsemani polku kääntyi. Jatkoin siitä eteenpäin taas umpimetsää. Jonkin ajan kuluttua löysin kartassa olleen isomman suon, josta paikallistin itseni ja pääsin takaisin oikealle polulle. Tämän jälkeen saavuimme Orajärvelle, jonka rantoja reitti kulki. Todella hienoja paikkoja. Tästä edelleen Saarijärven rantaan, joka on yhtälailla hienoa seutua.
Juoksu kulki hyvin vaikka suunnistus hidasti välillä matkan tekoa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei juoma tule riittämään ja join sitten jostain ojasta muutaman kulauksen vettä. Ihan hyvälle se maistui eikä vatsakaan ollut asiasta eri mieltä. Reitti ei ihan kulje Haukkalammen kautta, mutta pienellä kierrolla voisin käydä siellä hakemassa vettä ja ostamassa pullon cokista. Lisämatkaa ei tullut varmaan paljoa, mutta ilman tätä kiertoa olisin joutunut turvautumaan puroveteen vielä monta kertaa.
Hakkalammelta reitti oli taas tuttua aina Kattilaan asti. Sen jälkeen lähdettiin viimeiselle lenkille, jonka olimme jo juosseet yhteislenkillä 10. kesäkuuta. Pari kertaa oli pientä hakemista reitin kanssa, mutta mitään suurempia koukkuja ei tullut. Lopussa kiersin vähän pidemmän kaavan kautta, kun oikea reitti ei heti löytynyt. Siikarannasta vielä kotiin, jossa kello näytti aikaa kuluneen 6.05h ja matka kertyneen 51 kilsaa. Hyvä lenkki vaikka kyllä huomaa, että kestävyyden kanssa on vielä tekemistä. Jaksoin kuitenkin juosta yllättävän hyvin lopussakin. Tankkaukset olivat melko olemattomat. Juoman lisäksi matkalla kului kolme pientä geelipussia.
Viikolle kertyi yhteensä vajaat 17 tuntia treeniä. Juoksukilsojakin kertyi 135 vaikka pari päivää meni kokonaan juoksematta. Ensi viikolla olisi toiveissa tehdä vielä yksi pidempi lenkki ennen Skotlannin reissua. Sitä ennen on vuorossa kuitenkin Konstan Kierros. Jee!!! Rannekepäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti