Itsenäisyyspäivän Montrailille lähti mukaan pääasiassa seikkailu- ja rogaining-urheilijoita, joten seura oli vähän erilaista kuin aikaisemmilla reissuilla. Suurin osa porukasta oli aikaisemmasta tuntemattomia, mutta siinähän sitä oli puoli päivää aikaa tutustua. Toki joukossa oli tuttujakin aikaisemmista Mammuteista ja rogainingeista.
Maanantain ja tiistain vastaisena yönä satanutta lunta oli maassa ehkä kolmesta viiteen senttiä, joten se ei onneksi paljoa menoa haitannut. Lumi oli vielä sellaista nuoskalunta, jossa tossu piti mukavasti. Jalkaan olin varmuuden vuoksi laittanut vanhat Salomonin Speed Crossit vaikka niillä on jo kilometrit täynnä. La Sportivan kenkä olisi kuitenkin ollut liian kova noille tieosuuksille, joten paljon muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kaapissa olisi ollut uudet kesällä ostetut North Facen polkutossut, mutta ihan uusia ja tuntematomia jalkineita en uskaltanut jalkaan laittaa. Siksi siis vanhan Salomonit.
Pirttimäestä lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään Montrailia. Coachi heitti meikäläisen sinne autolla ja ajoi sen jälkeen auton Kattilaan, josta hän juoksi sitten kotiin. Itselläni ei ollut tarkoitus juosta koko Montrailia vaan ainoastaan Kattilaan asti ja ajaa sitten siitä autolla kotiin.
Luukkin asti porukka pysyi kasassa, mutta Luukin jälkeen osa porukkaa jatkoi eri reittiä tehden pienen kierroksen ja palaten autoille Pirttimäkeen. Muilla lenkki jatkui Luukista Rinnekotiin ja siitä ilman sen kummempia taukoja kohti Salmea. Rinnekodin kohdalla söin yhden banaanin. Porukka jakaantui edelleen, mutta Salmessa pidettiinkin sitten pidempi tauko, kun Janne S. oli tuonut juotavaa ja syötävää matkalaisten iloksi.
Janne S. & Sons tarjoamassa matkalaisille energiaa colan, suklaan ja banaanin muodossa. Iso kiitos!
Reitti Salmesta Kattilaan ei mennyt ihan sitä normaalia reittiä, jota itse ole tottunut kulkemaan. Matkaa tuli hieman lisää, kun emme menneetkää Kattilan kautta vaan suoraan Salmesta Haukkalammelle. Vähän ennen Haukkalampea lähdin omaan suuntaan Kattilaa kohti ja parin kilsan hölkyttelyn jälkeen pääsin perille autolle. Matkalla otin vielä yhden kuvan hienosta talvimaisemasta.
Maanantain ja tiistain vastaisena yönä satanutta lunta oli maassa ehkä kolmesta viiteen senttiä, joten se ei onneksi paljoa menoa haitannut. Lumi oli vielä sellaista nuoskalunta, jossa tossu piti mukavasti. Jalkaan olin varmuuden vuoksi laittanut vanhat Salomonin Speed Crossit vaikka niillä on jo kilometrit täynnä. La Sportivan kenkä olisi kuitenkin ollut liian kova noille tieosuuksille, joten paljon muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kaapissa olisi ollut uudet kesällä ostetut North Facen polkutossut, mutta ihan uusia ja tuntematomia jalkineita en uskaltanut jalkaan laittaa. Siksi siis vanhan Salomonit.
Pirttimäestä lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään Montrailia. Coachi heitti meikäläisen sinne autolla ja ajoi sen jälkeen auton Kattilaan, josta hän juoksi sitten kotiin. Itselläni ei ollut tarkoitus juosta koko Montrailia vaan ainoastaan Kattilaan asti ja ajaa sitten siitä autolla kotiin.
Luukkin asti porukka pysyi kasassa, mutta Luukin jälkeen osa porukkaa jatkoi eri reittiä tehden pienen kierroksen ja palaten autoille Pirttimäkeen. Muilla lenkki jatkui Luukista Rinnekotiin ja siitä ilman sen kummempia taukoja kohti Salmea. Rinnekodin kohdalla söin yhden banaanin. Porukka jakaantui edelleen, mutta Salmessa pidettiinkin sitten pidempi tauko, kun Janne S. oli tuonut juotavaa ja syötävää matkalaisten iloksi.
Reitti Salmesta Kattilaan ei mennyt ihan sitä normaalia reittiä, jota itse ole tottunut kulkemaan. Matkaa tuli hieman lisää, kun emme menneetkää Kattilan kautta vaan suoraan Salmesta Haukkalammelle. Vähän ennen Haukkalampea lähdin omaan suuntaan Kattilaa kohti ja parin kilsan hölkyttelyn jälkeen pääsin perille autolle. Matkalla otin vielä yhden kuvan hienosta talvimaisemasta.
Päivälle kertyi matkaa hiukan vajaa 40 kilometriä ja aikaa kului 4.43 taukoineen. Olipa hieno reissu hienossa seurassa. Kiitos kaikille.
2 kommenttia:
Nyt vasta huomasin, että juostiin itsenäisyyspäivän Montrailia jonomuodostelmassa! Meidän kahden miehen Thames Path -joukkue starttasi Luukista klo 8, ja jo ennen Rinnekotia tehdyn 5 km extralenkin takia olette varmaan olleet aika lähellä. Jos satuit Salmen jälkeen näkemään Sponser -geelejä maastossa, niin ne oli mun kylvämiä!
Moi. Me lähdettiin vähän kasin jälkeen Pirttimäestä, mutta juostiin tosi rauhassa ekat pari tuntia. Aluksi oli tarvetta jopa lampulle.
Jotain jälkiä kyllä nähtiin, mutta ei osattu tulkita kenelle ne kuuluivat. No nyt tiedetään ketä siellä kärjessä juoksi.
Hyviä treenejä Thamesia kohti!
Lähetä kommentti