Hetken kuluttua tilaisuus alkaa. Kaikki puheet ovat luonnollisesti vain ranskaksi, joten niistä ei paljon iloa irtoa. Yritämme pysyä hereillä ja taputtaa samoissa kohdissa kuin muutkin paikalla olevat. Järjestäjät jakavat ensin palkintoja toisilleen hyvin menneestä kisasta. Ja syytä onkin. Kisajärjestelyt saavat kaikilta kiitosta.
Tämän jälkeen kaikki juoksijat palkitaan. Taidan nukahtaa hetkeksi, koska en muista ihan kaikkien palkitsemista. Palkintopöytä on komea, suurimmat pokaalit ovat varmasti yli puolimetrisiä. Voi niitä parkoja, jotka niitä joutuvat matkatavaroiden mukana kotiin kuljettamaan.
Lopuksi palkitaan naisten ja miesten kolme parasta. Sekä kokonaiskilpailun kolme parasta. Japanin kansallislaulu kajahtaa teltassa kahdesti. Tunne on todella ainutkertainen. Ihmettelemme kaikki palkintopokaalien suurta määrää ja miten saamme ne vietyä kotiin.
Seremonian jälkeen alkaa päivällinen. Ruokahalu ei ole vielä ihan kohdallaan, mutta saan syötyä kuitenkin jotain. Tunnelma on leppoisa. Keskustelemme muiden huoltajien ja juoksijoiden kanssa kuluneesta viikonlopusta. Saamme taas arvokkaita neuvoja, mitä olisi voinut tehdä toisin. Olemme etuoikeutettuja.
Päivällisen jälkeen kävelemme vajaan kilometrin matkan omalle hotellillemme. Aamulla on aikainen lähtö junalla takaisin Pariisiin. Nukkumaan mennessä olemme olleet ylhäällä yhtäjaksoisesti 64 tuntia. Takana on ikimuistoinen viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti