Kisa alkaa

Kilpailu alkaa tasan kello 16. Juoksuliivi, jossa on sponsoreiden logoja numerolapun lisäksi on pakko pitää päällä ensimmäisen tunnin ajan. Sen jälkeen pienempi numerolappu riittää. Myös viimeiselle tunnille on annettu ohjeet numeroliivin käyttämisestä.

Ensimmäiset kierrokset ovat hitaita. Kaikki juoksevat Sekiyan perässä jonossa ja odottelevat oikean vauhdin löytymistä. Vauhti on lähes kävelyvauhtia. Pian Mami lähtee vetämään porukkaa ja vauhti paranee jonkin verran.



Olen etukäteen päättänyt keskittyväni oman tuloksen tekemiseen. Sijoituksella ei ole merkitystä, koska näin kovassa porukassa en usko pärjääväni kovinkaan korkealle. Muiden vauhdin tai tekemisten seuraaminen edes 24h kisassa ei tuo parasta tulosta vaan oma vauhdinjako ja juoksun rytmitys on hyvän tuloksen edellytys. Edellisen päivän keskustelut coachin kanssa ovat asettaneet lopullisen kilometritavoitteen 382 kilometriin. Siihen pitäisi olla mahdollisuudet vaikka keli ei tule olemaan helppo. Taktiikkana on juosta tuoreilla jaloilla ensimmäiset 18 tuntia kovempaa kuin viime vuonna Ruotsissa ja kerätä kilometrejä talteen. Lauantaina kuumimpaan aikaan on tarkoitus pitää 1-1,5 tunnin lepotauko ja 24 tunnin juoksun jälkeen kilometrejä pitäisi olla kasassa noin 205km. Sunnuntaina päivällä olevaa kuumuutta ei enää kannata paeta tauolle vaan silloin pitäisi riittää radalla pysyminen. Kuulostaa näin paperilla melko helpolta.

Kierroksen pituus on 301,75 metriä, vessoja on radan sivussa ja viereisessä huoltorakennuksessa. Huoltoteltasta voi hakea oman vaunun viereiselle pöydälle kaikkea tarvitsemaansa ruokaa ja juomaa. Tämä jää kuitenkin huoltajien tehtäväksi, joten ilman hyvää huoltajaa ei täällä pärjäisi. Suurimman teltan radan sivussa vie kierrosten laskijoiden teltta, jossa jokaiselle juoksijalle on oma laskija. En meinaa ensin uskoa tätä, kun Lars kertoo asiasta lähtöä odotellessamme. Varmistaakseen jokaisen kierroksen merkinnän papereihin juoksijat heiluttavat kättään laskijalle, joka kuittaa nähneensä juoksijan nostamalla oma kättään. Ensimmäisillä kierroksilla ihmettelen muiden kädenheilitusta, eihän kukaan voi jaksaa moikata laskijaansa jokaisen kierroksen yhteydessä. Kohta kuitenkin huomaan toimivani samoin ja varmistavani jokaisen kieroksen kirjautumisen nostamalla omaa kättäni.

Ensimmäiset tunnit kuluvat nopeasti. Rata on melko pehmeä ja ystävällinen jaloille. Neljän tunnin jälkeen aloitan suunnittelemani kävelykierrokset. Yksi kävelykierros tasatunnein. Sen aikana syön jotain isompaa, kuten jugurttia tai banaania. Illan tullessa lämpötila laskee siedettävälle tasolle ja kello 21.30 aurinko laskee. Kentän valaistus riittää hyvin, eikä otsalampulle ole tarvetta. Myös kova tuuli laantuu yön tullessa. Kello 22 tulee 6 tuntia täyteen ja vaihdamme juoksusuuntaa ensimmäisen kerran. Kasassa on nyt runsaat 62 kilometriä. Se on neljä kilometriä enemmän kuin viime vuonna Ruotsissa.



Yö sujuu hyvin ja kilometrejä kertyy. Pelkään juoksevani hieman liian kovaa, mutta en halua alkaa jarrutella juoksua. Mielummin lisään kävelyä ja yritän juosta mahdollisimman rennosti omalla vauhdilla. Lämpötila laskee 14 asteeseen yöllä ja puenkin irtohihat käsivarsille. Musiikin kuuntelu yön tunteina jouduttaa menoa mukavasti. Aamuyöstä kytkeytyy viereisen jalkapallokentän kastelujärjestelmä päälle ja uudelleen yltynyt tuuli tuo kylmää vettä juoksijoiden päälle. Nyt viileämmällä kelillä se ei tunnu lainkaan mukavalta. Järjestäjät saavat kastelujärjestelmän siirrettyä ja juoksijat saavat taas juosta rauhassa. Sama toistuu seuraavana yönä.



Kahdentoista tunnin jälkeen kasassa on runsaat 119 kilometriä. Se on yli 11 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Se ei tunnu oikein hyvälle vaikka muutenhan juoksu kulkee. Ainoastaan lonkat alkavat vähän painaa. Kärjessä japanilaiset menevät omia menojaan ja Larskin on hyvässä vauhdissa heidän mukanaan. Vaihdamme välillä muutaman sanan Larsin kanssa, mutta japanilaiset näyttävät niin keskittyneiltä, ettei heidän kanssa viitsi aloittaa jutustelua. Ja juoksemaanhan tänne onkin tultu.



Aurinko nousee vähän seitsemän jälkeen ja jatkan normaalia rytmiäni. Tasatunnein kävelyä ja tankkausta. Lisään vähän kävelyn määrää, sillä en halua poiketa laatimastani aikataulusta ihan mahdottoman paljoa. Pidän aamulla 15 min tauon, jonka aikana coachi hieroo lonkat meikäläisen keskittyessä tankkaukseen. Ruokailun suhteen olen vähän huolissani proteiinien saannista. Päätän kuitenkin kokeilla ensimmäistä kertaa omelettia ja sehän osoittautuukin hyväksi valinnaksi. Se on helppo niellä ja tuntuu sulavan hyvin. Myös aamupuuro maistuu tässä kohtaa oikein hyvälle.

Tauko tulee oikeaan paikkaan ja juoksu sujuu entistä paremmin. Aamupäivä sujuu hyvin aina kello 12 asti, jolloin vetäydyn tauolle. Kasassa on 188 km. Otamme tossut ja sukat pois, niiden sisältä ei paljastu mitään suurempia vaurioita. Hiekka ja pölyä on paljon, mutta mahdollisesti suht paksujen sukkien takia hiekka ei ole pahasti hiertänyt mistään. Tauon alussa coahci hieroo jalat, mutta viime syksyä vastaavat krampit jaloissa estävät varsinaisen nukkumisen. Aikaa huoltotaukoon menee yhteensä 80 minuuttia. Sukkien ja tossujen takaisinlaitto ei ole mukavaa.

Radalle palatessani huomaan, että lähes kaikilla on melkoisia vaikeuksia oman juoksunsa kanssa. Lämpötila on paahtava ja kova tuuli nostattaa hiekkaa radan pinnasta. Omakaan vauhti ei ole parasta mahdollista, mutta olen kuitenkin aikataulussa, mikä riittääkin minulle. Tässä kelissä ei kannata raastaa itseään päivällä hengiltä, vaan säästää voimia iltaan ja yöhön. Henkisesti on kuitenkin raskasta jatkaa juoksua, kun tuuli ja aurinko eivät anna hetken rauhaa. Lopulta kello 16 iltapäivällä olemme juosseet 24 tuntia täyteen ja alkaa toinen vuorokausi. Olen juossut vajaat 209 kilometriä ekan puolikkaan aikana. Se on sopiva määrä.



Toinen yö alkaa. Alkuilta sujuu hyvin ja saan juostua yli 8 kilometrin tunteja. Olen välillä jopa nopein juoksija tunnin aikana. Se tuntuu hyvälle ja antaa uskoa tekemiseen vaikka en haluakaan verrata juoksuani muihin radalla oleviin. Matkaa on kuitenkin vielä paljon jäljellä. Kisan alussa koneen lailla juossut kärki osoittaa inhimillisyytensä joutuessan pitämään taukoja tai kävelemään. Olen kiitollinen, että pidin taukoa kuumimpaan aikaan päivälla ja olen ehkä sitä kautta nyt paremmassa juoksukunnossa.

Yöllä noin kahden maissa kokeilen ensimmäistä kupillista kahvia. Olen jättänyt kahvinjuomisen pari kuukautta aikaisemmin kokonaan pois, jotta juuri tämä edessä oleva kahvikupillinen saisi mieleni räjähtämään ja poistaisi jo melko vahvan otteen saaneen unentunteen. Kupillisen jälkeen yläpäässä ei tunnu sen helpommalta, mutta parin kymmenen minuutin päästä vatsa ilmoittaa ensimmäisen kerran elonmerkkejä. Edessä on ensimmäinen ISO hätä.

Matka jatkuu, mutta väsynyt ei paljoa hellitä. En uskalla kokeilla sen enempää kahvia, jotta aika ei kuluisi vessassa istuskeluun. Vauhti on kuitenkin kohtuullinen, ehkä kävelyä on jonkin verran enemmän.

Aamulla kello 4 olemme juosseet 36 tuntia ja sarakkeessani lukee 300 km. Se on 20 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Jäljellä on viimeinen 12 tuntinen ja matkaa on vielä 82 kilometriä tavoitteeseen. Laskupää ei toimi, mutta coachi laskee sen olevan mahdollista. Nyt ei vaan saa pitää enää taukoja. No, kuka niistä olisi enää välittänytkään. Ensimmäistä kertaa alan miettimään sijoitusta. Olen noussut alun 7-8 sijalta nyt kolmanneksi ja eroni neljäntenä olevaan Larsiin ja Mamiin on jo 15 km. Olisihan se hienoa olla palkintopallilla tällaisessa kisassa. Tiedän myös, että tällaiset ajatukset voivat sekoittaa kisa varsinkin kun edessä on vielä yksi päivä paahteisen auringon alla.

Vain 40 minuuttia edellisestä joudun toteamaan väsymyksen olevan sitä luokkaa, että on pakko pitää 30 tauko. Kranpit jaloissa eivät haittaa juostessa, mutta vuoteella maatessa ne estävät rentoutumisen kokonaan. Tauon jälkeen saan taas juoksurytmistä kiinni ja pystyn juoksemaan yli 7 kilometrin tunteja. Aamupäivä kello 8-12 saan juostua jopa yli 8 kilometrin tunteja. Yritän käyttää viimeiset tunnit hyväkseni ennen paahtavan auringon tuloa. Samalla saan tehtyä vähän eroa neljäntenä ja viidenteä juoksevaan Larsiin ja Mamiin. Heillä näyttää oleva oma keskinäinen kamppailu menossa, joten ehkä minä saan olla heiltä rauhassa vielä hetken.

Kello 12 olen juossut 357 kilometriä. Se on uusi ennätys ja aikaa on jäljellä vielä neljä tuntia. Nyt aurinko on noussut kokonaan ja lämpötila on eilisen tapaan yli 30 astetta auringossa. Tuuli ei tunnu enää niin pahalle tai sitten siihenkin alkaa tottumaan. Viimeiset neljä tuntia menevät hämärän rajamailla. Silmät tuskin pysyvät auki ja ainut ajatus on vaan radalla pysyminen. Aamupäivän hurjastelu on vaatimut veronsa. Seurailen Larsin ja Mamin etenemistä ja yritän parhaani mukaan kontroloida, etteivät he pääse liian lähelle. Pyydän coachilta minuutin taukoa tuolissa ja saan vastauksena: "Jos sinusta tuntuu, että sinulla on siihen varaa, niin istu vaan". Se kuulosti sen verran pätevältä vastaukselta, että päätän jatkaa matkantekoa.



Juoksupätkät alkavat olla melko harvassa, mutta taukoja en enää pidä. Kentälle alkaa kerääntyä enemmän ja enemmän ihmisiä katsomaan kisan loppumista. Viimeisen vartin aikana juoksijoille jaetaan oman maansa liput. Tunnelma nousee ja kuuluttaja hehkuttaa jokaista juoksijaa heidän ohittaessaan kierroslaskentateltan. Saan aikaiseksi jopa jonkinlaista juoksutapaista, mutta melko nopeasti se palautuu kävelyksi. Ihmiset huutavat juoksijoiden nimiä nyt, kun ne ovat luettavissa numerolappuliivistä.

Viimeisen kierroksen täytyttyä lasken, etten ehdi enää kävellä yhtä kokonaista kierrosta, joten jään maalialueelle seisomaan. Täällä ei lasketa viimeistä vajaata kierrosta, joten ei ole merkitystä käytätkö ihan niitä viimeisiä sekunteja. Muut juoksijat saapuvat myös maaliin, liput heiluvat korkealla ja onnitteluja jaetaan puolin ja toisin. Kilpailu on vihdoin ohi, mutta väsymys on sitä luokkaa, ettei mistään jaksa nyt iloita. On pakko päästä istumaan.



Palaamme vaunullemme ja valmistaudun pesulle. Lopputuloksista ei ole tietoa, mutta aika lähelle tavoitetta päästiin. Suihkutilassa on samalla lääkäri, joka puhdistaa ja puhkaisee jaloissa olevat rakkulat. Tekee hyvää saada aurinkorasvat ja hiekat pestyä pois. Jalat eivät tunnu kovinkaan kipeiltä, ainoastaan väsymys on hillitön. Suihkusta palatessani kuulen hyvät uutiset. Olemme saavuttaneet uuden ennätyksen ja se on juuri tuo tavoitteena ollut 382 km.

Palkintojenjako alkaa kello 17.30.