sunnuntai 25. elokuuta 2019

Polkuporinoissa Satu Kaski sekä SuperPEPin raportti

Polkuporinoilla oli hieno mahdollisuus päästä haastattelemaan urheilupsykologi Satu Kaskea.



Satu Kaski, urheilupsykologi, kertoi podcastissamme urheilupsykologian perusasioita. Jos aihe kiinnostaa enemmän, Satu on kirjoittanut kirjan Valmentautumisen psykologia kilpa- ja huippu-urheilussa. Kirja käsittele huippusuorituksen edellytyksiä. Kuten podcastissammekin, Satu toteaa, että eri asioilla on vaikutusta huippusuoritukseen. Huippu-urheilijan taustalla on tiimi, joka varmistaa pohjan parhaalle saavutukselle. Vaikka kaikki eivät olekaan huippu-urheilijoita, varmasti eri osa-alueita voi täydentää myös harrastelijatasolla, mutta hieman rennommalla otteella.


Satu Kasken kirjasta Valmentautumisen psykologia kilpaurheilussa ja huippu-urheilussa kuva sivulta 16
Satu käsittelee sisäisen maailman vaikuttamista kaikkeen urheilijan elämän eri osa-alueilla. Hän kuvaa mallia oheisen kuvan mukaisesti. Kuten kaikissa urheilusuorituksissa, oma sisäinen maailma ja on tärkeässä keskiössä, ja eikä sisäisen puheen merkitystä kannata vähätellä. Eri osa-alueita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti, ja tunnistaa omat mielen rajoitteet ja uskomukset. Urheilu kun on muutakin kuin pelkkää fyysistä suorittamista. Kirja käsittelee aiheen tiimoilta laajasti eri osa-alueita kuten vuorovaikutusta, vaikuttamistyylejä, tavoiteasetantaa, suoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja motivaatiota, muutama mainitakseni.


Satu on tehnyt myös lisensiaattityön kilpailujännityksestä ja siihen voi tutustua täällä.


Polkuporinoiden lisäksi edellisen kirjoituksen jälkeen on ehditty kisaamaankin. Viikko sitten oltiin mukana kisaamassa ensimmäistä kertaa Nivalan SuperPEPissa. Perusmatkalle ei tällä kertaa ollut asiaa, mutta olin mukana kiertämässä 57 kilsan kierroksen kertaalleen.

Kisaa edeltävänä iltana pidin kisapaikalla olleille runsaan tunnin esityksen Barkley Marathonista, josta jaksaa aina kertoa ja tarinoida.


Kuva: Ismo Eskelinen

Seuraavana päivä olikin sitten kisapäivä. Olin mukana ensimmäistä kertaa ultrakisassa, jossa matkaan lähdettiin väliaikalähdöllä. Itse reitistä ei ollut sen tarkempaa tietoa, kuin että aika vaativaa pientä polkua olisi tiedossa. Jaakko sanoi alun olevan helppoa ja siinä kannattaisi pitää vähän parempaa vauhtia. Huoltopaikkoja oli matkalla sen verran, että kolmella lötköpullolla pitäisi pärjätä mukavasti. Mitään hellettä ei ollut luvassa, vain sellaista parinkymmenen tienoilla olevaa lämpötilaa. Iltapäivälle oli luvattu pientä sadetta.

Lähdön tunnelmissa
Kisa lähti liikkeelle reippaalla vauhdilla. Sykkeet oli vähän yläkantissa heti alusta, mutta se johtui vain reippaammasta alusta. Edellinen kilpailija oli lähtenyt matkaan 10 minuuttia aikaisemmin, enkä odottanut näkeväni muita ihan vähään aikaan. Muutaman kilsan jälkeen polku pieneni, jonka lisäksi polku kävi vähän mutkaisemmaksi. Alusta oli pehmeää ja kosteaa suota ja metsää. Vaikka juokseminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta oli maisema paikoin todella hienon näköistä. Reitillä pysyminen ei missään vaiheessa ollut hankalaa vaan jokainen pienikin risteys oli merkattu hyvin.

Jossain 17 kilsan kohdalla sain perusmatkalla olleen Koskisen Pasin kiinni. Vaihdoimme muutaman sanan ennen kuin jatkoin eteenpäin. Polku alkoi olla todella ahdas ja mutkainen. Jokainen askel vaati tarkkaa työtä ja jokainen virhe tarkoitti horjahtamista tai kaatumista. Kisaan valitsemani Hokan Mafate ei ollut suuren kokonsa takia sovelias tälle polulle vaan jollakin kapeammalla tossulla esim. Jawsilla tai VJSportin MAXXilla olisi pärjännyt paremmin. No, tossuja ei tässä kohtaa pystynyt vaihtamaan, joten eteenpäin mentiin.

Yritin ylläpitää teknisillä osuuksilla vauhtia, mutta huomasin sen vain tarkoittavan sykkeiden pysymistä korkealla vaikka kilsavauhdit eivät päätä huimanneet. Melkoisen teknistä pätkää.

Jossain 33 kilsan kohdalla ollut huoltopiste toi pientä helpotusta, kun sitä ennen juostiin hiekkatietä jonkin matkaa. Siitä reitti jatkui poluilla, mutta ehkä napsun helpompaa polkua. Nousua ei koko reitillä ollut ollut juuri yhtään ja tässäkin kohtaa pystyi hyvin hölkkäämään eteenpäin vaikka edelliset tekniset osuudet olivat kyllä jo vaatineet veronsa.

Viimeisellä parin kympin osuudella alkoi myös näkymään enemmän muita juoksijoita. Siinä jossain vaiheessa meikäläisestä ohi juoksi myös kisan voittanut Tommi Sorvoja, joka juoksi niin lennokkaalla askeleella, että siihen vauhtiin ei ollut mitään asiaa.

12km huoltoontulo
Coutsi oli odottamassa huoltopisteellä, jolta oli matkaa maaliin enää 12 kilsaa. Siitä vähän lisää virtaa akkuihin ja kohti viimeisiä kilsoja. Mitään ihan järisyttävää rytminvaihdosta ei enää pystynyt ottamaan eikä oikeastaan ollut tarvettakaan. Vielä noin 2 kilsaa ennen maalia vasen sisäreisi kramppasi sen verran pahasti, että jouduin pitämään vajaan minuutin taukoa. Sitä kilsa eteenpäin ja sama homma. Alkoi nesteet olla lopussa eikä pelkää suolatablettia viitsinyt imeskellä. Raahustin siitä sitten hiljalleen maaliin.

Maaliintulo on aina iloinen asia. Kuva Ismo Eskelinen

Kisan jälkeen hengailtiin kisakeskuksessa ja nautittiin rennosta meiningistä. Porukkaa tuli tasaisesti maaliin ja ehdittiin jutella ja tutustua useiden juoksijoiden kanssa. Kaiken kaikkiaan todella rento ja lämminhenkinen kisa, jota voi varauksetta suositella kaikille. Tässä kisassa olisi ainesta jopa osaksi nykyistä BUFF-touria tai UTTF-touria.

N57km

Palkintojenjakoa, M57km

Kisan päällikkö

Voittaja-Onni




Tulokset.

2 kommenttia:

Onni Vähäaho kirjoitti...

Kiitos teille vielä kerran, tätäkin kautta. :) Kiva, että jaksoit kirjoittaa tapahtumasta ja kokemuksistasi. Parasta mahdollista syksyä teille!

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Onni ja huimat onnittelut sinulle perusmatkan selättämisestä!

Mari Parkkari - minun ylirasituskokemukseni

Tämän viikon aiheena Polkuporinoissa oli ylirasitustila ja siitä meille kävi kertomassa ylirasitustilasta kärsinyt valmentaja Mari Parkkari...