Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa

Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.

Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.

Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!